2.6.2019

Toimistot muuttuu, minä en

Sai taas eilen lukea huuli pyöreänä juttua Kauppalehden sivuilta:
”Perinteinen mappikaappi jää historiaan. Toimistokaapeista on tullut miltei ongelmajätettä”, arvioi työtilojen kehittämisestä vastaava Eeva Terävä Martelasta.

Hänen mukaansa useimmissa toimistojen muutosprojekteissa lähtötilanne on se, että kaappeja on ihan liikaa.

”Toimistoissa voi olla jopa 90 prosenttia liikaa kaappeja. Niitä on aiemmin käytetty tilanjakajina ja paperien säilyttämiseen. Osa on tyhjillään, monissa on vuosien saatossa sinne säilöttyjä papereita ja tavaroita, joita ei enää tarvita.”

En tiedä missä maailmassa nuo ihmiset elävät mutta ainakin minun alalla on vielä tarvetta mappikaapeille/-hyllyille. Nykyisessä työpaikassa minulla on vain kaksi matalaa hyllykköä ja ahdas kaappi työvaatteille. Nuo säilytyssysteemit on varsin perseestä, kun käytännössä paskaisia työvaatteita ei voi oikein pitää niille kuuluvassa kaapissa ilman, että toiset tamineet menevät likaisiksi. Niinpä ne pitää pitää erillään muovipussissa muualla. Paperimapeille jää tilaa vain viisi hyllytasoa ja se ei ole paljoa se. Vanhojen projektien mappeja ei voi hyllyköissään säilöä vaan ne on tungettava jonnekin alakerran täyteen ammuttuun varastoon, jolloin ne mapit olisi melkein käytönnössä sama heittää roskiin, kun eipä niitä sieltä arkistosta tule kuitenkaan käytyä katsomassa. Ja kuitenkin niitä joskus pitäisi käydä tarkastelemassa, kun sellaisia tarpeita välillä aina ilmaantuu, että vanhoja on pengottava. Menneillään olevien projektien mapit sitten pyörivät työpöydällä, kun ne ei muualle mahdu. Entisessä työpaikassa oli sentään joku asia hyvin. Siellä minulla oli työpisteessä neljä korkeaa mappihyllyä, johon mahtui kaikki ja pöydän sai pidettyä puhtaana.

”Toimistotilojen suunnittelua ohjaa nyt työntekemisen tapa, ei se, että aanelosten pitää olla käden ulottuvilla. Ne kaapit, jotka toimistoihin vielä jäävät, sijoitetaan myös eri tavalla kuin ennen. Niiden ei enää tarvitse olla oman työpisteen lähellä.”

No entäs kun minulla se työntekemisen tapa on osittain sellainen, että käännytään työtuolilla lähimmälle hyllylle, otetaan kansio kouraan ja asetetaan se pöydän ääreen tutkimista varten? Tuohan se varmaan on se kätevin tapa, että viedään ne mappihyllyköt hevonkuusen perseeseen, jonne saa olla sitten koko aika laukkaamassa.

Martelassa kalustemyynnin painopiste on siirtynyt perinteisistä työtuoleista ja -pöydistä kohtaamistiloihin, jotka tuovat ihmiset rennosti yhteen.

”Aiemmin työpiste vei ison neliömäärän, nyt teknologia mahdollistaa, että et ole sidottu työpisteeseen. Yritykset satsaavat mukaviin sohvaryhmiin ja toimistokalusteiden muotokielikin on muuttunut epävirallisempaan suuntaan”, kuvailee design-johtaja Kari Leino.

Minua ihmetyttää, että minkälaisia toimistoja ne nykyajan pelletoimistot alkavat olla. Onko ne ehkä sellaisia, että siellä vain löhötään sohvilla ja neppaillaan samalla kannettavaa, kun toisella kädellä räplätään munia? Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä työtila on oma työhuone, jonka oven voi tarvittaessa läimäistä kiinni, pöytä on tarpeeksi iso, johon voi levitellä papereita, työvaatteille on oma kaappinsa, mapeille on tarpeeksi hyllyköitä ja seinillä on magneettinauhaa tai sellaista kangasmaista seinää, johon voi laittaa ne tärkeimmät paperit nähtäväksi yhdellä silmäyksellä. Jotenkin kuulostaa sille, että tuossa jutussa mainitut toimistot on tarkoitettu vain sellaisille idiooteille käsienheiluttelijoille, jotka suu vaahdossa pälättävät ja kälättävät. Askeettinen ja spartalainen sen toimiston pitää olla eikä mikään perkeleen huvipuisto, jonne on tultu velttoilemaan!

4 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Työtehtävät ja toimistot ovat kovin erilaisia. Yleinen trendi on varmasti tuo lainauksien mukainen, mutta onhan niitä toisenlaisiakin paikkoja olemassa. Edellisessä työpaikassa ja toimenkuvassa oli aivan ehdoton edellytys, että sain kaksi isoa mappia yhtä aikaa levälleen työpöydälle. Siis sen lisäksi että käden ulottuvilla piti olla näppäimistö, hiiri, lankapuhelin, nauhalaskin ja muut mukavuudet. Paperia oli paljon ja sille oli oltava tilaa. Minun käytössäni oli kolme korkeaa tuplaovellista kaappiparia, siis seinän täydeltä mappitilaa. Nykyisessä työpaikassa ja tehtävässä tilanne on täysin toinen: minulla ei ole yhtään mappia enkä käytännössä lainkaan pyöritä papereita pöydälläni. Työni on suunnilleen 99-prosenttisesti sähköistä, mutta ei siinä kyllä räplätä ehdi kuin työjuttuja (ei siis kenenkään munia).

Urpo Turpo kirjoitti...

Niinpä niin. Parasta olisi sisustaa se toimisto tehtävien mukaisesti eikä yrittää mennä trendien mukaan. Välillä vaikuttaa vain sille, että työntekijöiltä ei edes kysytä, että minkälainen olisi hyvä työpiste. Istutetaan vain johonkin ja siihen saat tyytyä mitä on tarjolla.

Anonyymi kirjoitti...

Siis tarviiko joku oikeasti vielä vuonna 2019 hyllykaupalla mappeja ja paperia? Kuvaa kyllä koko alan takaperoisuutta, jos digitaalisuus on edennyt siellä noin hitaasti. Itse joskus aikoinaan ihmettelin joidenkin yleensä vanhempien työntekijöiden hinkua tulostaa kaikki mahdollinen paperille aina sähköposteista alkaen kun itse en ollut tulostanut arkkiakaan vuosikausiin. Turhaa haaskausta sellainen A4-saastan tuottaminen mielestäni, kun läppäri kulkee kaikilla mukana kuitenkin.

Kyllähän tuo Martelan teksti kuvaa juuri modernia kehitystä, jossa työntekijä ei enää tarvitse mitään papereita, lankapuhelinta, kirjepostia tai isoja pöytäkoneita sun muita, vaan kaikki tarvittava on läppärillä (plus älypuhelin taskussa), jolloin töitä voi tehdä missä tahansa. Porukka menee esim. kirjastoon tai kahvilaan tekemään töitä, eikä kukaan pidä sitä mitenkään ihmeellisenä tänä päivänä.

Urpo Turpo kirjoitti...

Siis tarviiko joku oikeasti vielä vuonna 2019 hyllykaupalla mappeja ja paperia?

Kyllä. Mutta kuten Hehkuvainen tuossa yllä kommentoi, niin paljonhan se tosiaan riippuu minkälaisella alalla/tehtävissä työskentelee. Esimerkiksi minä työskentelen alalla, jossa paperilla on selvät etunsa. Joudun ryynäämään välillä sellaisissa olosuhteissa, joissa sillä läppärillä ei tee yhtään mitään. Tai jos sitä yrittää käyttää, niin aika äkkiä se saattaa olla entinen. Paperimappi sen sijaan ei ole moksiskaan, jos se sattuu pyörimään hiekkaisella lattialla tai sen päälle tallotaan, eikä akku lopu milloinkaan. Ja niissä paskaolosuhteissa siitä mapista on helppo antaa jollekin ne muutamat tarvittavat lippulappuset, joihin sitten toinen tekee tarvittavia merkintöjä. Yritäpä samaa sähköisesti.