Viikon positiivinen kirjoitus

Työpaikalla on taas saanut ihmetellä ihmisten käytöstä (tai tarkennettuna yhden ihmisen käytöstä). Kun tulen aamulla työpaikalle, niin käyn viemässä taukotilassa olevaan jääkaappiin evääni. Se tila on vähän keittiömäinen missä on kaapistot, tiskiallasta ja pöytää. Kun olen viimeisen kahden viikon aikana käynyt viemässä evääni sinne jääkaappiin, niin melkein joka kerta siellä on yksi tietty yläkaapiston ovi auki sekä siihen pöydälle on läträtty vettä.



En ole nähnyt kuka tuota tekee mutta minulla on vahva epäilys yhdestä henkilöstä, joka saapuu sinne ennen minua. Monesti on käynyt mielessä, että mitenkähän tämä pässinpää hoitaa kotonaan keittiötään. Jättääkö hän sielläkin kaappien ovet auki ja kastelee pöydät eikä pyyhi niitä? Luulisi, että työpaikalla voisi vähän laittaa jälkiään yleisen viihtyvyyden vuoksi mutta joillekin tampioille se näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa. Pitäisi tehdä tuolla mulkulle joskus källi ja ruuvata koko kaapin ovi kiinni ja katsoa, että mitä palikka tekee sitten.

Ajat muuttuu, minä en

Eilen sattui ilmestymään Karvinen miinus Karvinen, joka kuvaa hyvin alkuvuotta.


Ehkä joidenkin muiden kohdalla ajat muuttuvat mutta minun kohdalla sama meno jatkuu (työt perseestä, päivät toistaa yhtä ja samaa, jne).

Toissa kirjoituksessa hekumoin, että kohta saa taas nauttia hammaslääkärin lämpimästä kumikäsineen kosketuksesta. Ja paskan marjat. Kävin tarkistuttamassa hampaat, niin edelliseen kertaan verrattuna kosketukset jäivät hyvin vähäisiksi. Guuglailin tuota hoitanutta henkilöä, niin oli valmistunut ilmeisesti vasta viime vuonna. Huomasi kyllä selvästi, että kokemusta ei paljoakaan ollut, kun otteet olivat aikaisempiin hampaan roplaajiin verrattuna hivelommat.

Viime aikoina on tuntunut, että tekisi mieli heittää tälläkin blogilla vesilintua. Ei keksi mitään kirjoitettavaa, koska arki on harmaata perusmössöä, josta ei juuri aiheita revitä ja tikustakaan ei jaksa asiaa vääntää.