Musta perjantai

Joka paikassa on taas hössötetty, kun kaupoissa pukkaa tarjouksia. Kaupathan nyt koittavat kusta asiakkaita silmään sen minkä ehtivät ja onpa nyt viime päivinä ollut jotain uutisia, että ensin nostetaan hintoja hiljaa ylös ja sitten huomenna voi elvistellä isolla alennusprosentilla. Tänään oli tullut sähköpostiin alla näkyvä mainos, jossa kusetus on viety ihan uusiin ulottuvuuksiin.



Tainnut tulla ehkä vain näppäilyvirhe... Mutta olipa alennuksia tai ei, niin minä jatkan samalla linjalla kuin ennenkin: ostan vain tarpeelliset ja muuta ei sitten osteta. Katsoin huvikseni kirjanpidosta mitä olen tänä vuonna ostellut, niin oikeastaan mitään tarpeentonta ei ole tullut ostettua. Tai no karkkiin oli mennyt alle kymppi ja harrastuksiin joku satanen mutta voiko noitakaan harrastuskulujakaan lukea tarpeettomiksi, kun siitä on kuitenkin sellaista arkihyötyä. Voisihan sitä lakata harrastamasta mutta ei taida tuo olla sellainen säästökohde, että siitä kannattaisi säästää.

Ja sitten sinällään mielenkiintoista knoppitietoa tuolta kirjanpidosta. Olen käyttänyt rahaa vaatteiden ostoon viimeksi vuonna 2014, jolloin piti ostaa housut juhlia varten. Vuonna 2017 ostin pari t-paitaa mutta en oikeastaan maksanut niistä mitään, kun sain maksettua ne alennuskupongilla. Jos saa vähän sukkia ja t-paitaa aina joululahjaksi, niin noilla on pärjännyt pitkälle. Noissa vaatteissa on kyllä joskus pieniä ärsyttävyyksiä. Joskus joku mukavalta tuntuva ja sopivan kokoinen vaate hajoaa nopeasti ja sellainen vähän kutistunut tai muuten ärsyttävä vaate sitten kestää ja kestää vaikka kuinka pitkään vaikka sen toivoisi hajoavan. Ei sellaista ehjää vaatetta oikein poiskaan huvittaisi heittää, niin se on vain sitten kulutettava sitä tehokkaamin päällään, jotta siitä pääsisi eroon.