Elämäsimulaattori

Tänä vuonna ensimmäinen kvartaali on mennyt blogin suhteen aika vaisusti. Ehkä kirjoitus tai pari kuukauteen ja nekin olleet lyhyitä tynkiä. Toisaalta se kyllä kertoo tästä minunkin elämästä jotain. Lyhyesti kuvailtuna se on ollut sellaista tasaisen harmaata ja tylsää päivien toistaessa tiettyä kaavaa viikosta toiseen. Juuri mitään ihmeellistä tai uutta ei ole tapahtunut, perusmössöä päivästä toiseen. Se on itse asiassa ollut niin kaavamaista, että päivärutiineista saisi koodattua helposti elämäsimulaattorin. Tuossa olisi jo runko hahmoteltu, ei tarvitsisi tehdä muuta kuin koodata nuo pikkufunktiot päivittäisistä eri rutiineista. Sen jälkeen tuo olisi valmis voisi antaa koodin hoidella arjen ja itse voisi koomata.



Mikäköhän siinä on, että tinderiä selaillessa jotkin kuvat jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Se on hieman huvittavaa, kun yksi profiili tuli vastaan kolmesti mutta en muistanut nähneeni aiemmin tätä naamaa, joka tulee vastaan siinä ensimmäisessä kuvassa. Vasta kun tutkin profiilia tarkemmin ja katsoin kuvat läpi ja näin siellä yhden tietyn kuvan, niin silloin vasta muistui mieleen, että olenhan minä jo tämän aiemmin nähnyt.

Ilmeisesti se on niin, että jos kasvot eivät ole todella persoonalliset ja puoleensavetävät, niin ei ne jää yhtään mieleen. Kun on selannut satoja lärvien kuvia, niin aivojen kapasiteetti loppuu ja turhat tapaukset unohdetaan heti, kun ruksia on painettu. Ehkä tuosta voisi antaa sellaisen vinkin, että siihen ensimmäisenä näkyvään kuvaan kannattaa panostaa. Ei mikään liian läheltä kuvattu kuva, jossa näkyy karvat sieraimista mutta ei sellainenkaan, josta ei erota kasvoja. Ehkä sellainen puolivartalo jostain luonnollisesta tilanteesta jää paremmin mieleen kuin joku geneerinen peilin edessä otettu duckface perseposetus. Tuossa alla on muuten kuva siitä yhdestä profiilista, josta naamakuva ei jäänyt mutta tuo mönkijäkuva jäi mieleen.