Joskus ont tullut mietittyä, että minkähänlaista se elämä olisi, jos olisi joku eläin seuralaisena. Luultavasti se ei tuntuisi välillä niin yksinäiseltä mutta veikkaisin, että en kovin pitkään jaksaisi sitä irtokarvojen siivoamista, jatkuvaa ruokakupin täydentämistä ja paskojen siivousta. Olen kuitenkin sen verran laiska ja mukavuudenhaluinen, että lemmikki kuulostaisi ihan liian työläältä ja siksipä sellaisen hankintaa ei ole tarvinnut miettiä sen enempää.
Sain viikolla viestiä. Ilmeeni sisäistettyäni viestin asian:
Niin... Se olisi sitten ilmeisesti muutto edessä, sillä minulle tarjottiin tätä pierusaharasta-paikkaa. Ihmettelen kuitenkin omaa reaktiotani tähän "uutiseen". Etukäteen kuvittelin, että jos saisin tiedon valituksi tulemisesta, niin hyppisin hulluna tasajalkaa ja ulisisin kuin heikkopäinen. Jotenkin olen vain nyt niin väsynyt tästä kaikesta, että en jaksa kunnolla innostua tästäkään. Tulevalla viikolla kuitenkin pitäisi ensin vääntää nimiä papereihin, jotta homma olisi virallista. Ehkä se sitten... Tai ehkä ei...
Jipiii...
Tekstit
4 kommenttia:
:D Toi on juuri sitä, että pitää olla varovainen niiden toiveittensa kanssa.
Oikeasti onnittelut työpaikasta. Hyvä siitä vielä tulee, sano mun sanoneen. :)
Hieno homma, onnittelut uudesta työpaikasta! ^_^
Luulen että tunnistan tuon tunteen, pari kertaa ollut itselläkin samansorttinen tilanne. En oikein tajua miksi se tulee, mutta ehkä se liittyy jotenkin siihen että muutos on aina stressaavaa, vaikka se muutos olisi hyvä ja toivottukin. Onhan se kummallista, että kun vihdoinkin tapahtuu se, mitä on kauan toivonut ja minkä vuoksi on itsekin tehnyt töitä, sitä onkin kaiken sen jälkeen että "pläh, en mää enää jaksa, tämäkin nyt vielä".
Jännittäviä aikoja, jännittäviä aikoja!
Onnittelut!!! Hieno juttu joka tapauksessa ja Hehkuvainen kitetty hyvin noihin muutoksiin liittyvistä tunnereaktioista. Todennäköisesti kyse on enemmänkin just siitä, että se muutos on kuitenkin aina muutos ja siihen liittyy omat epämukavuutensa. Ja muutto toisella paikkakunnalle ei kuitenkaan ole koskaan mikään kaikista vähiten energiaa vievä operaatio, vaikka syy muuttoon olisi kuinka mielenkiintoinen/hyvä.
Eläimistä sen verran, että niihin menee kyllä välillä totaalisesti hermot niiden työläyden vuoksi, mutta toisaalta niiden kautta kuitenkin saa enemmän kuin mitä ne ottavat. Ja jos hankkii koiran, niin on enemmän kuin todennäköistä, että sitä kautta tulee myös tutustuttua uusiin ihmisiin niitä ulkoiluttaessa. Ainakin jos ottaa jonkin vähän "söpömmän" rodun kuin jonkun Rotweilerin.
Jepjep, kiitos onnitteluista.
En ehkä koe tätä muutosta stressaavana vaan ihan mukavana vaihteluna, jota odotan mielenkiinnolla. Luultavasti tässä aneemisessa olossa on ehkä kyse siitä, että kun mikään asia ei ole vielä konkretisoitunut mitenkään (ei allekirjoitettua työsopimusta, ei muuttolaatikoiden pakkausta jne.), niin sitä tavallaan öllöttää siinä entisessä olotilassa, joka oli ennen tapahtumaa. Luulisin, että kun tässä alkaa pikkuhiljaa tapahtua, niin mielikin voi muuttua toiseen suuntaan.
Lähetä kommentti