25.9.2010

Kummallisia unia

Tänä aamuna ei taas nukuttanut. Heräsin jo neljältä. Menin nukkumaan illalla tavallista unirytmiäni puoli tuntia myöhemmin mutta en sitten nukkunut sitä puolta tuntia normaalista heräämisajasta pitempään. Ja tuo klo 04:00 ei tosiaankaan ole normaali heräämisaika minulla vaikka aamuvirkku olenkin. Herätessä tuntui, että peiton alla on hieman kuuma vaikka illalla nukkumaan mennessä tuntui sille, että pitäisi vaihtaa paksumpi peitto, jota käytän talvisin. Jotenkin en kuitenkaan osaa nukahtaa uudelleen vaikka heräisin aikaisin. Ehkä syynä on se, että heti herättyäni ajatukset alkavat pyöriä päässä ja ne vie sitten mahdollisuuden nukahtamiselta. Ja tuo vähän itseäkin ärsyttää juuri silloin herätessä, kun tietää ettei siinä enää nukahda kun ajatukset alkavat juosta.

Näin myös pitkästä aikaa kummallisia unia, jotka ihme kyllä vielä muistan. Yleensä en muista niitä kovin pitkään. Saatan vielä muistaa ne herättyäni mutta sitten ne latkivat mielestä. Yhdessä vaiheessa untani olin olevinaan työpaikallani vaikka se ei kylläkään varsinaisesti ollut se työpaikka missä nyt olen, se vain tuntui sille, että olin työpaikallani. Siellä minua ärsytti jokin asia, en muista mikä, ja menin tutkimaan yhtä työpöytää, joka kuului olevinaan työkaverilleni (oikeassa elämässä tämä henkilö oli minuna vuotta vanhempi punaniskaidiootti, joka kävi samaa yläastetta mitä minäkin). Tutkin siinä pöydällä olleita papereita ja huomasin, että tämä henkilö oli hakenut/etsinyt asuntoa. Papereissa oli karttoja, jotka tunnistin nykyisen asuinkaupunkini vanhoiksi kartoiksi (mutta jotka eivät oikeasti muistuttaneet ollenkaan tämän kaupungin karttoja). Se kohta tuosta unesta päättyi siihen.

Tähän väliin täytyy todeta, että kummallista miten unissa jotkut asiat tuntuvat itsestä niin "todelliselle" mutta kuitenkin eivät sitä ole. Kuten tuo työpaikka ja kaupungin kartat.

Näin myös toisenlaista unta tuon työpaikkaunen jälkeen. Tällä kertaa olinkin sitten ihan muissa maisemissa eli avaruudessa. Tästä en enää alkua muista mutta lopusta jotakin. Keskellä pimeää avaruutta oli käynnissä valtava taistelu kahden "ryhmittymän" välillä, jos niin voisi sanoa. Taistelun toisella puolella oli aluksia, jotka olivat paljon isompia, parempia ja tulivoimaisempia mitä sillä puolella missä itse olin. Näin tämän näkymän sillä tavalla, että en itse ollut varsinaisesti missään aluksessa mutta katselin tilannetta kauempaa. Näin siis jotekin yleiskuvana tämän taistelun laajuudeen. Tässäkin tuli niin todentuntuinen tunne, että kuuluin taistelun toiseen osapuoleen mutta en itse ollut osallisena siinä. Tunsin kuitenkin sitä samaa epätoivoa mitä nyt taistelun toinen osapuoli voi tuntea, kun tietää, että edessä on (melkein ylivoimainen) vihollinen. Mutta takaisin taisteluun... Ympärillä näkyi kymmeniä ellei jopa satoja aluksia, jotka olivat toistensa kimpussa. Taistelualue oli sekainen ja kaoottinen, jossa alukset eivät olleet missään muodostelmissa vaan olivat sikinsokin ja ajoivat toisiaan takaa. Välillä näkyi kun oman puolen alus räjähti tulipallona, välillä vastapuolen isompi alus sai osuman kylkeensä, josta alkoi nousta tulta ja alus alkoi "tippua" pois. Niin, tippua minne? Avaruudessa kun se tippumissuunta on vähän mysteeri aina. :) Mutta kuitekin tällainen näky minulla oli edessä. Jossain vaiheessa aloin itsekin tippua alaspäin (siltä minusta tuntui) kohti paikkaa, jossa näkyi "ritinää". Ritinänässä näkyi harvakseltaan sinisenvioletin pisteitä, vähän niin kuin television lumisade mutta hyvin paljon harvempana. Tipuin tämän ritinän kautta jonnekin ja tajusin tämän ritinän olevan jonkinlainen, miten sitä voisi parhaiten kuvaillakaan, madonreikä, teleportti tai kuitenkin tällainen, jonka kautta avaruudessa siirtyy hetkessä paikasta toiseen. Siinä silmänräpäyksessä kun olin mennyt tämän ritinän läpi, tipuin jonkin planeetan ilmakehää kohti. Ylläni oli jonkunlainen avaruuspuku, minusta se näytti vähän samalle mitä Halo-tietokonepelin kuvissa olevalla henkilöllä (itse en kyllä ole pelannut tuota ko. peliä). Siinä planeettaa kohti tippuessani avaruuspukuni naamaosan suojaviisirit alkoivat sulkeutua ja peittää näkymäni... Ja tuohon kohtaan sitten lopulta heräsin.

Ei kommentteja: