Nahkahousut

Olen tainnut muistaakseni joskus aikaisemmissa kirjoituksissani mainita, että tällä omalla alallani ei juurikaan naisia työskentele. Ala on hyvin miesvoittoista ja karvanaama, kaljamaha tai pälvikalju on huomattavasti tutumman näköinen kuin pari tissejä. Välihuomautuksena sanottakoon, että persvakomiehiä en ole juurikaan tainnut nähdä tällä alalla.

Menneellä viikolla jouduin töiden takia ajelemaan autolla asiakkaan luona ja palatessani sieltä, ajoi moottoritiellä minusta ohi moottoripyörä. Moottoripyörää ajoi kaiketi mies ja hänen takanaan kyydissä oli nainen. Naisella liehui sellainen saparoletti kypärän alta ja hän oli pukeutunut nahkahousuihin. Sellaisiin oikein tyköistuviin kiiltäviin housuihin, jotka mukavasti paljastivat pakaroiden pyöreyden, kun nainen kökötti siinä kyydissä. Piti hieman kiihdyttää oman auton vauhtia, että "maisemista" pystyi nauttimaan hetkisen.

Liekö sitten nuo nahkaan verhoillut pyöreät pakarat yhdessä tämän etätyöskentelyn aiheuttaman muiden ihmisten näkemättömyyden kanssa, kun seuraavana yönä näin jotakin seksiwau!-unta. En kyllä aamulla muistanut unesta yhtään mitään, sen vain, että sellaista näin, kun oli aamuseisokkikin jäänyt päälle. Sinälläänhän tämä koronatilanteen päättyminen saattaisi olla sinkulle oiva paikka, kun ihmiset ovat olleet eristyksissä, niin kiimaisia naisia saattaisi olla liikkeellä enemmänkin mikäli vain eksyisi oikeille paikoille. Mutta tuskinpa tulee tuotakaan tilannetta hyödynnettyä, elämä alkaa olla jo niin urautunutta, että tuosta olisi ihan liian paljon vaivaa.

Tilinpäätös 2018

Viime vuodesta nyt ei kovin paljoa jäänyt käteen. Lueskelin vuoden aikana blogiin tehdyt merkinnät ja eipä niidenkään perusteella ihmeellisiä tapahtunut. Samaa mutinaa ja jupinaa töistä, arjesta ja sen sellaisesta sekalaisesta. Naisrintamalla ei nyt oikestaan tapahtunut yhtään mitään. Vähän aikaa vaihtelin sähköpostia harvakseltaan yhden kanssa, mutta kuten niin monesti aikaisemminkin on käynyt, niin tämäkin tyrehtyi lopulta. Oikeassa elämässä ei-sukua olevien naisten kanssa ei tullut juuri puhuttua ollenkaan. Työpaikalla oli vain vähän keskustelua mutta nekin olivat käytännössä vain työasioihin liittyviä.

Kosketuksen suhteen vuosi meni aiempien vuosien tapaan eli sitä ei ollut. Sen suhteen onkin tapahtumassa muutosta, sillä varasin vuoden alussa ajan hammashoitoon. Kun käy siellä, niin voipahan taas kaiholla muistella sitä lämpöistä kumikäsineen kosketusta.

Tulevalle vuodelle ei ole odotettavissa mitään maata mullistavaa. Töiden suhteen ehkä jotain muutosta voi olla tapahtumassa mutta tässä vaiheessa todennäköisyys tuon toteutumisesta on niin häviävän pieni, että eipä siitä kannata kertoa. Muuten mennään samalla tylsällä kaavalla kuten tähänkin asti.

Sattuipa tänään silmään uutisvirrasta oheinen juttu



Minun reaktio juttuun:

Tiukkaa persettä

Nyt on siihenkin kysymykseen vastaus, että jos puu kaatuu metsässä, niin kuuluuko siitä ääntä. Kyllä kuuluu, vaikka ei itse olisi edes metsässä.

Eilen olin kävelemässä ulkona ihan vain tämän leppeän syystuulen takia. Harvoin tuollaista puhuria kohdalle sattuu, niin pakkohan sitä oli ulos mennä katselemaan ja kuulostelemaan, että miltä se näyttää ja tuntuu. Olin kävelemässä sellaisen pienehkön metsikön lähellä, kun sieltä metsästä kuului ensin kova rusahdus ja sitten humahdus. Puuhan sieltä katkesi puolivälistä runkoa.

Tällä viikolla töissä sain nauttia parina päivänä oikein mukavasta näystä. Maatiaiskissa oli laittanut jalkaansa parina päivänä sellaiset oikein sinkkumiehen silmiä hivelevän tiukat farkut jalkaansa. Sellaiset hngh-tiukat, jotka istuvat jalassa kuin tiukka kumihanska virkaintoisen tullimiehen kädessä. Sellaista on vain niin mahdottoman mukava katsella, kun farkuissa ei ole missään lököttävää kohtaa vaan ne istuvat täydellisesti paljastaen takamuksen muodot viimeistä piirtoa myöten. 8) Tietysti jos haluaa hieman olla kriittinen, niin muodoltaan ko. peba on ehkä 3/5 mutta ei voi valittaakkaan, kun minä näen tuollaisia aivan liian harvoin.

Spämmääjä

Minulla on yksi sähköpostiosoite, jota käytän rekisteröintiä vaativilla haistapaskan-sivuilla, joita käytän satunnaisesti tai en ollenkaan. Käytännössä sinne tulee vain roskapostia ja muita turhia sähköposteja, joitan en lue ollenkaan. Erehdyin käymään yhtenä päivänä tuossa postilaatikkossa ja kun vähän aikaa tutkailin, että mistä kaikkialta on paskaa tullut, niin ylivoimaisin ykkönen oli facebook. Joka vatun päivä sieltä on lähetetty ruikutusviesti, jossa kerrotaan, että minulla on lärvikirjassa enemmän ystäviä kuin tiedänkään. AHAA! Tätä en tiennytkään, kiitos kun kerroitte! "Anna vain pääsy sähköpostiosoitteesi yhteystietoihin, niin kyyläämme kaiken mitä olet tehnyt".



Siinäpähän itkevät sen perään. Vaikka antaisin tuoda yhteystiedot lärvikirjaan, niin tuskin sieltä yhtään kaveria löytäisivät (minulla kun ei sellaisia ole). Pitäisi huvikseen testata tuota tekemällä toinen roskapostiosoite ja tekaisisi sillä lärvikirjaan feikkiprofiilin. Katsoisi sitten ketä kaikkea suuri ja mahtava NassuKirja ehdottaisi Ylimmäksi Ystäväksi, kun saisi yhteystietoja roskapostiosoitteistosta.

Tuli vastaan seuraava kuva yhtä kuvasivustoa selatessa:



Tänään oli vähän aurinkoisempi päivä mutta muuten aurinko ei ole pahemmin kesälomalla juuri näyttäytynyt. Ja tissejä ei olen näkynyt sitäkään vähää. Itse asiassa niitä ei ole näkynyt niin pitkään aikaan, että en edes muista milloin viimeksi olisin nähnyt sellaiset mukavan muodokkaat ilmestykset avoimen anteliaalla kaula-aukolla varustetussa paidassa. Tässä viimeisen kuukauden aikana on ollut muutaman kerran sellaisia päiviä, että jos edessä olisi rinnat, niin tekisi mieli vain laittaa naama niiden väliin ja päristellä tähän tyyliin...



Englannin kielessä tuolle toiminnalle on ihan oma termi: motorboating. Onkohan sille mitään suomalaista vastinetta? Ei ole sattunut sellaista minun silmään.

Unia

Ooh ja aah tätä lämmintä keliä. Puuhastelin iltapäivän huonekasvien kanssa tuossa parvekkeella ja ihan kuumahan siinä meinasi tulla. Tuntuu, että viikon aikana luonto on vihertynyt nollasta lehteen. Ihmehän tuo olisi, jos ei luonto alkaisi herätä näin lämpimän viikon aikana.

Kuluneen viikon aikana olen nähnyt taas sellaisia unia. Yhtenä yönä unessa olivat minun lisäksi Daniel Graig ja Naomi Watts. Ei harmainta hajuakaan miksi juuri nämä kaksi näyttelijää olivat päätyneet uniini mutta siinä he olivat. Ja mitä he sitten tekivätkään... Molemmat olivat alasti ja Naomi istui Danielin ison aisan päälle. Siinä ylösalas-liikkeen lomassa näin, kun Naomilla oli niin uskomattoman märkä pipari, että se märkyys valui valtoimenaan hänen reisiään pitkin. Ja minä vain katselin siinä vieressä touhua silmät ymmyrkäisinä, kunnes uni katkesi ja taju palasi.

Toisena yönä olin unessa kahdestaan erään nuoren naisen kanssa. En tiedä tämän naisen oikeaa nimeä mutta hän oli eräänlainen "julkkis" ehkä n. 10 vuotta sitten. Noh, joka tapauksessa unessa tämä makoili sängyssä ilkosen alasti ja minä olin siinä hänen edessään. Nostin naisen jalkoja ylöspäin ja painoin ne hänen rintaansa vasten. Aloin kiusoitella häntä nuoleskelemalla ja puremalla häntä reisien takaosasta. Ja juuri, kun olin pääsemässä lipaisemaan hänen piparia, niin taas filmi katki ja ääretön frustraatio päällensä.

On se nyt kärpele sentään, kun jos vähänkään olen pääsemässä unessa pintaa syvemmälle, niin heti katkeaa uni! Muut kyllä bylsivät unissani miten tahtovat mutta minä jään (taas kerran) ilman.

Ilotonta

Kerrankin pääsin pukille!

En tiedä edes miten oli mahdollista, että eteeni oli sattunut sellainen tummahipiäinen kaunotar. Enpä olisi uskonut, että aloitan jäätelön maistelun suoraan suklaasta ja jätän vaniljan väliin. Huvitti vain aika paljon, kun hän muistutti kovasti Halle Berryä. Pitkät tummat hiukset ja ruskeat silmät, niin eipä sellaisesta voi pitää silmiään erossa.

Kun hän tuli sohvalla istumaan kosketusetäisyydelle minusta, niin en malttanut pitää näppejäni irti vaan kellistin hänet lähes välittömästi alleni ja keskityin siihen rintavarustukseen. Aah ja vielä kerran OohAah mitkä rinnat sillä naisella oli. Hänellä oli päällään sellainen oikein runsaan avokaulainen vaalea paita. Paita oli kivan löysä ja antoi oikein sopivasti myöten, joten ne himoittavat kirsikkapullat pystyi kaivamaan esille sieltä paidanrakosesta ja varsinkin kun tällä perverssillä ei vielä ollut rintaliivejä päällään. Siinäpä niitä oli kiva nuoleskella ja puristella ja taisipa nainenkin olla tilanteesta kiihottuneena. Tai näin ainakin nännien asennosta päättelin.

Nopeasti housut lensivät molemmilta lattialle ja lopulta pääsin tekemään sitä mistä olen haaveillut jo aivan liian pitkään. Mutta sitten se klassinen mutta... Tunnen hänen lantionsa omaani vasten mutta en tunne ulokkeellani yhtään mitään. Tiedän, että se on hänen sisällään mutta en tunne mitään. En yhtään mitään! Liikuttelen typertyneenä itseäni nopeammin ja nainen näyttää vain nauttivan enemmän ja enemmän ilman, että tietää mitä minä koen sisälläni. Lopulta nainen saa Oon ja minä lysähdän hänen viereen pää pyörällä. Ei helvetin helvetti...

Katkerana heräten pimeään ja sateiseen aamuun. Ei onnistu oikeassa elämässä, niin miksi se sujuisi sitten unissakaan...

Hyvää seksiä

Sattuipa taas nettiä selatessa eteen naisen ihmettelyä seksistä...

Jos nainen (en suinkaan puhu nyt itsestäni....) ehtii miettiä seksin aikana muunmuassa näitä asioita;

Vittu en oo sheivannut.
Sattuukohan tää sänki sitä ?
Ai saatana tää sänki sattuu mua.
Mikä tää haju on ?
Kuuleekohan sen veli ?
Millonkohan sen veli on ite saanu seksiä ?
Ei vittu sen veli on tossa seinän takana.
Miks tää alku on aina näin kankeeta ja vaikeeta ?
Miks meitä aina naurattaa kun aletaan panemaan ?
Onkohan se ihan normaalia ?
Hei oikeesti tuleeks tää haju musta ??
Miltähän näytän sen mielestä kun oon tässä päällä.
Ei hitto miks mietin nyt mua hävettää.
Haluun pois tästä päältä ratsastamasta.
Älä koske sun säärillä sen ihoon se varmaan kuolee siitä pistelyn tuottamasta kivusta.
Ei hitto näytän läskiltä tässä asennossa.
ALKAAKO MULLA MENKAT?????
Tuntuu ihan siltä että alkaa menkat.
Kuolen häpeästä jos mulla alkaa menkat, häivyn tosta ovesta enkä tuu enää ikinä takas.
Heehee ton ilme näyttää vähä hassulta.
Pakko mennä lääkäriin jos tää haju tulee musta.
Älä kato silmiin ku se alkaa naurattaa.
Mitä ihmettä mä teen mun käsillä ?
O-ou, pimppipieruasento !!!

Huh ei pimppipieruja.
Onkohan mulla toi lihaskunto missä kunnossa, koitetaas puristaa.
Okei kyl siel taitaa jotain puristusvoimaa olla.

Ai se on koht jo tulossa. Tää on kyl aika kestävä mies, pisteet sille.

ja mies silti kehuu seksiä hyväksi......
Olen sanaton.

Luultavasti mies on voinut tuolla hetkellä ajatella jotakin seuraavanlaista:

maksalaatikkoa, maksalaatikkoa, maksalaatikkoa...

Ai miksi? No siksi, jotta ei laukeaisi niin nopeasti painaessaan tiukkaa teinipiparia.

Ehkä se seksi on hyvää miesten mielestä siksi, että he ajattelevat alapäällään. Eihän siitä nyt tulisi yhtään mitään, jos päässä pyörisi koko aika tuollainen litania ajatuksia.

Joten naiset: keskittykää enemmän alapäähän, vähemmän yläpäähän.

(Ja näitä vinkkejä lukiessa kannattaa muistaa se minun tilanteeni ja ei ehkä ottaa kaikkea niin todesta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin sanon, jne.)

Joulukuun lyhyet

Nostelin eilen hieman tavallista painavampia painoja. Myöhemmin illalla meni sitten hartioiden seutu niin jumiin, että olo tuntui kuin olisi ollut humalassa. Päätä hieman pyörrytti ja kävellessä sai olla hieman varuillaan, että pysyykö sitä tolpillaan vai pimeneekö vintistä valot ykskaks. Nukkumaan ryhtyessä olo tuntui vain pahenevan. Kun heitin sänkyyn pitkäkseni, niin sitten se vasta tuntuikin, että pää alkaa pyöriä. Ei oikein uskaltanut liikahtaa mihinkään suuntaan, kun tuntui, että pieninkin liike saa aikaan pyörivän tunteen nupissa. Onneksi uni tuli äkkiä, niin ei tarvinnut kärsiä enää öklöstä olosta. Aamulla sentään ei enää ollut huono olo. Nytkin kyllä hartioissa on vielä hieman sellainen tunne, että hieronta tekisi hyvää, mutta mistäs yksinäinen sitäkään saa. Toivottavasti saunan lämpö toisi vähän helpotusta tuohon hartoiden tukkoisuuteen.

Niin, olinkin jo melkein unohtanut koko asian eli se työhaastattelu, jossa kävin muistaakseni joskus lokakuun puolivälissä. Sain soiton viikon alussa ja työnantajalla oli kuulemma suunnitelmat muuttuneet matkan varrella, jonka takia oli hieman "venähtänyt" tämä prosessi. Mutta joka tapauksessa paskanko väliäkään tällä, kun minun kouraan jäi (taas kerran) Musta Pekka.

Kun on omissa oloissaan, niin on välttynyt aika hyvin kaikelta jouluhössötykseltä. Jos en kävisi joulun aikaan kaupassa tai vanhempien luona, niin tällöin välttyisin kokonaan joululta. Omassa kämpässä ei ole mitään koristeita enkä ole liiemmin pipareita tai torttuja leiponut, perus arkimeinigillä menen eteenpäin. Jotenkin koko joulusta on mennyt merkitys minun kohdalla. Ärsyynnyn vain, kun minulta tivataan vielä joululahjatoiveita vaikka ne muutaman toiveensa on jo kertonut. En tarvitse enää lisää tarpeetonta tavaraa tai ylipäätään mitään sellaista, jota en oikeasti halua. Tänään kaupassakin kuului joulupimputuksia kaiuttimista, niin teki mieli lähteä sieltäkin pois ja jättää ostokset tekemättä.

Niin tai olisi minulla tiedossa yksi "joululahja", jonka haluaisin...



...mutta saamatta jää tuokin.

Frustraatioita

Tänään oli töissä sellainen päivä. Varsinkin iltapäivästä minkään asian tekeminen ei tahtonut sujua oikein mitenkään, kun veri oli paennut aivoista ihan jonnekin muualle.

Tuohon voisi osaltaan laskea syyksi sen, että viime päivinä olen joutunut olemaan enemmän tekemisissä Neiti HerkkuPepun kanssa. Ja välillä on myöskin pitänyt ohjeistaa tai käydä kyselemässä jotakin Rouva NamiPepulta. Kun siinä työasioiden lomassa tulee katseltua jotakin ihan muuta kuin työasioita, niin ei ihmekään, jos lahkeessa alkaa pullottamaan. Olisi mielenkiintoista nähdä heidän naamansa, jos he saisivat tietää miten siveettömiä ajatuksia minulla liikkuu mielessä heidän kanssa työskennellessään.

Jos ei töissä saa rauhaa sellaisilta ajatuksilta, niin ei sitä välttämättä saa asunnollakaan. Olen pannut merkille, että kun talon vieraspaikalla seisoo eräs tietty auto, niin voi olla lähes täysin varma, että naapurista kuuluu illalla erään fyysisen toiminnan johdosta syntyviä äännähdyksiä. Ja nyt se auto on ollut viimeisen parin illan aikana tuossa parkissa, saa nähdä tuleeko se myös tänä iltana siihen.

Alan olla kohta niin lähellä jonkinlaista katkeamispistettä, että on pakko ryhtyä tekemään jotakin. Ei tästä tule muuten yhtään mitään, kun kaikenlaiset turhautumat patoutuvat ja kasautuvat entistä suuremmaksi apinaksi selkään. Ja jos se selässä oleva apina pääsee lopulta riehaantumaan, niin tiedä sitten miten siinä lopulta käy.

Turhautuma

Iski taas tänään työpaikalla ajatuksellinen frustraatio. Sekin sai alkunsa, kun työhuoneessani tuli käymään tämä sileäihoinen naikkonen. Olkoot nyt nimeltään vaikka Rouva Namipeppu.

Olin pyytänyt aikaisemmin Namipeppua tarkistamaan aikaisemmin yhden asian ja nyt hän kävi kertomassa havaintonsa. Ja kuten yleensä ennenkin, vaikka tämänkin havainnon olisi voinut ilmoittaa yhdellä lauseella ("-Haluttua asiaa ei löytynyt. -Ok."), niin hän jäi kuitenkin sepustamaan tavalliseen tapaansa jotakin muuta. Hän istahti siihen pöydän kulmalle ja mussutti siinä jotakin miten jotkut toiset olivat tehneet yhden asian ihan eri tavalla, joka ei olisi hyvä jne jne. Nyökyttelin siinä päätäni ja ynähtelin väliin joojoota ja muuta hajanaisia sanoja, jotta näyttäisin kuuntelevani hänen puhettaan.

Ajatukseni olivat jälleen kerran taas jossain ihan muualla kuin tässä keskustelussa. Jos ensinnäkin lähdetään tuosta naisen nimestä eli Rouva Namipepusta, niin hän on tietenkin naimisissa (=rouva) ja toisekseen hänellä on pieni takapuoli, joka on erittäin hyvin muodostunut. Ja vielä kun hän käyttää farkkuja, jotka tuovat nämä muodot näkyviin, niin... Gräyh! No mutta joka tapauksessa, kun hän istui siinä pöydän kulmalla höpistessään joutavia, niin minun katseeni kierteli hänen säärissään, reisissään ja lantion alueella. Väkisinkin sitä tulee mieleen sitten kaikenlaisia ajatuksia. Tällä kertaa minun olisi tehnyt mieli laittaa huoneeni ovi kiinni ja sanoa Namipepulle, että "Nyt se suu kiinni ja selkä tuota ovea vasten!" ja samalla ahdistaa hänet ovea vasten lantiolla painaen liikkumattomaksi.

Tätä se puutteessa olo aiheuttaa ja sepä tämänkertaisesta turhautumasta.

Puoli minuuttia

Kirjoittelin... Siis yritin eilen illalla kirjoitella tätä tekstiä, mutta kesken kaiken soi puhelin. Kävi melkein samalla tavalla mitä aikaisemmin ja lopputulema tässäkin tapauksessa oli, että puhelun päättyessä olin taas äkäinen ja kyrsiintynyt. Ei tullut enää kirjoittamisesta sen jälkeen mitään.

Mutta siis mitä oli kerrottavana, ei kovin kummoista. Eilen toissapäivänä työpaikalla piti käydä kysymässä kollegalta yhtä asiaa. Siinä istuskellessa ja keskustellessa paikalle tuli naikkonen (sanottakaan häntä vaikka HerkkuPepuksi), josta taisin jonkun lauseen mainita täällä (se hyvän takamus/lantio-yhdistelmän omaava). HP oli tullut kysymään tältä kollegalta jotain pientä asiaa ja hän esitti asiansa siinä välissä. Hän viivähti huoneessa ehkä sen puolisen minuuttia mutta siinäkin ajassa minun farkkujen lahkeessa meinasi tulla ahdasta.

Voi herranjestas, kun se, ah niin ihanan muodokas takamus keikkui suoraan silmieni edessä, niin pystyin hillitsemään itseni vain vaivoin. Jos kerran saisi tuollaisen aseteltua eteensä nelinkontin ilman rihmankiertämää, niin luultavasti sanonta "kävi kiinni kuin sika limppuun" kuvaisi tilanteen seuraavia tapahtumia varsin hyvin.

Jonkinlaisia lieviä patoutumia havaittavissa...

Seinillä on korvat

Missähän taas on vika, kun tuo kuntoilu tuntuu niin takkuiselta. Tein tuossa äsken lihaskuntoliikkeitä ja olo tuntui niin tahmealta. Etunojapunnerruksia sai vängätä väkisin, jotta ruho nousi kolmekymmentä senttiä lattian pinnasta ylöspäin. Vatsalihasliikkeitä tehdessä puolestaan tuntui, että maha katkeaa, sen verran nekin otti tiukille. Kun sain kaikki liikkeet tehtyä niin tuntui, että oksennus tulee. Ei nyt ehkä ihan kuitenkaan vielä sellainen tunne, mutta kuitenkin sai nieleskellä. Mutta kai tämä on vain normaalia, että välillä takkuaa ja välillä luistaa paremmin.

Alkukesästä toiselle puolelle seinää muutti uusi naapuri. Eilen illalla olin laittelemassa tavaroita kaappin, kun alkoi kuulua pauke. Ensin ihmettelin, että mistä se kuuluu mutta lopulta älysin, että pauke kuuluu seinän takaa. Ilmeisesti naapuri ripusteli tauluja seinille tai jotakin. Ihmetytti vain, kun kello oli sentään jo yhdeksän illalla, niin silti piti vielä moukaroida vasaralla seinää.

Samaisena iltana puoli yhdentoista aikaan, kun olin kömpinyt sänkyyn peiton alle ja odottelin tajunnan lähtemistä. Tällä kertaa rupesi jotain ääntä kuulumaan toisesta naapurista. Ensin kuulostelin vähän, että mitähän ne tuollakin ääntelee tähän aikaan illasta. Kuuntelin tarkemmin ja ei helvetti: siellähän on naapuri panemassa ja se ääni on naisen voihkimista. Piti vielä oikein varmistaa painamalla korva seinään ja kyllä, sitä itseäänhän ne harrastivat siellä. Jonkun aikaa sitä sitten kuului sieltä, mitään villejä riemunkiljahduksia ei kuitenkaan lopussa enää kuulunut.

Ihme kyllä, jotenkin on suhtautuminen tuohon asiaan muuttunut. Opiskeluaikoina asustelin soluasunnossa ja sielläkin kävi joskus noin, että kämppis vingutti baarista tuotua panoa koko yön ja eipä se minulle sitten uni tullut enää sinä yönä silmään. Silloin seuraavana aamuna minua vitutti ja ärsytti kunnolla, kun toiset naiskentelevat kuin kanit (saattoi se unenpuutekin olla lisäämässä ärtyisyyttä) ja itsellä on tilanne mikä on. Nyt eilen illalla en kuitenkaan kuitenkaan havainnut itsessäni mitään ärsyyntymistä, oli ehkä vain sellainen tirkistelijämäinen olo, kun oli kuunnellut toisia touhuissaan.

Niin, tämäkin naapuri muuten muutti joku aika sitten tähän taloon. Näyttää olevan perheetön mies ja ajelee urheilullisen näköisellä Audilla. Taitaa olla naapuri ihka aito panomies...

Kesäajatukset

Huomaa, että on taas kesä ja liikaa aikaa ajatella, kun olen lomalla. Kun työasiat eivät vaivaa mieltä niin paljon mitä ne ei-loma-aikana tekevät, niin mieleen tunkee sitten muita ajatuksia. Ja mitäpä ne sitten ovat näin kesäisin? No läheisyyteen, seksiin ja sellaiseen liittyviä tietenkin.

Monena aamuna peiton alla heräillessä on mielessä käynyt ajatus siinä, että minkälaista se olisi aloittaa aamu niin, että vierestä löytyisi typykkä, jota saisi hiljakseen hiplata peiton alla. Luonnollisestihan se sitten lyö "teltan pystyyn", kun tuollaisia vähänkään arvelluttavia ja henkisesti turmiollisia mietteitä ajattelee.

Onpahan nuokin s-fantasia-ajatukset hieman erikoisia. Monesti olen huomannut sellaisen asian, että kun elämä menee niitä tavallisia tylsiä raiteitaan eikä tapahdu mitään ihmeellistä, niin nuo fantasioinnitkin toistavat tylsää ja samaa kaavaa. Lopulta siinä käy niin, että tarpeeksi kauan mielessä pyörittyään niitä ei enää tule sitten ajateltua juuri lainkaan.

Toisaalta sitten jos sattuu tapaamaan vaikka jonkun hyvännäköisen misukan, niin heti mieleen alkaa tulla kaikenlaisia uusia pervoiluja. Esimerkkinä voisi mainita tämän työasioiden merkeissä tavatun - varatun ja perheellisen - naisen. Tietäisipä vain tuokin namiperse, miten perversseissä touhuissa hän mahtoi ollakaan minun ajatuksissa...

Yksinolosta

Tiedäpähän taas mistä laidasta sitä alkaisi lankakerää purkamaan... Jos kiertelemättä ja kaartelematta käy asiaan, niin en ole kokenut oloani yksinäiseksi noin puoleen vuoteen vaikka sosiaalisessa elämässäni ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta. Toki välillä on ollut sellaisia ohimeneviä yksinäisyyden ja alakulon hetkiä, mutta nämäkin ovat tulleet lähinnä silloin, kun on kuunnellut joitakin tiettyjä musiikkikappaleita.

Ehkä asenteeni on hieman muuttunut tätä yksinäisyyttä tai ehkä paremmin ajateltuna yksinoloa kohtaan. Viime aikoina olen ärsyttävissä tilanteissa huomannut jopa kaipaavani yksinoloa. Ärsyttävillä tilanteilla tarkoitan nyt tilanteita, joissa muut ihmiset saavat oloni ärsyyntyneeksi, tahallaan tai tahattomasti. Yleensä noissa tilanteissa on mielessä pyörinyt, että pääsisipä tästä omaan rauhaan irti tästä paskasta.

Kun olen ajatellut tätä yksinoloa, niin onhan siinä monia mukaviakin puolia. Kaikista parasta siinä on ehkä tämä tietynlainen vapaus. Ei tarvitse selitellä menojaan, ei tarvitse olla vastuussa mistään muusta kuin itsestään, ei tarvitse olla antamassa ruokaa kenellekään (muuta kuin itselle), voi tehdä asioita milloin huvittaa, tai olla kokonaan tekemättä, jos ei huvita ja kaikkea sellaista.

Väistämättä on sitten tuota yksinoloa pohdittaessa tullut mietittyä parisuhteellista elämää. Ajatukset siitä ovat kyllä jääneet aika pintapuoliseksi, kun ei ole sellaisesta kokemusta. Lähinnä on tullut vain mieleen sellaiset asiat mitä näin yksinollessa puuttuu verrattuna parisuhteessa oloon. Juttukumppania ei ole mutta silläkään ole loppujen lopuksi niin väliä, pahimmat napinat ja turhautumat saa purettua tänne blogiin ja jos on ilon hetkiä... Tai ei, eihän minulla paljoa sellaisia olekaan, mutta jos joskus hyvin harvoin sattuisi olemaan, niin entäs sitten. Ei niitä välttämättä tarvitse olla kenenkään kanssa jakamassa. Fyysinen kanssakäyminen sitten... Jälleen, kun ei paremmasta tiedä mitään, niin aivan sama. Onhan tuota hengissä pysytty tähänkin asti ilman hiplailuja. Saattaisihan se tietysti olla kivaa, mutta sen hankkimiseksi olisi nähtävä ihan liian paljon vaivaa ja säätämistä, johon minulla ei riitä mielenkiintoa.

Voisi jopa ehkä yllättäen sanoa, että tällä hetkellä olen suhteellisen tyytyväinen omaan olotilaani. Mutta saas nähdä minkälainen ääni on kellossa puolen vuoden kuluttua, kun valoistuva ja lämpenevä kevät on muuttunut kesän kautta pimenevään ja kylmään syksyyn.

Ahdistaa

Menneellä viikolla, olisikohan ollut tiistai, minua hieman ahdisti töissä. Ahdistuksen sai aikaan toinen ihminen. Nainen tuli kyselemään minulta jotakin tietokoneohjelmaan liittyvää juttua (eipä minulle tulla juuri muuta juttelemaan/kyselemään + mitä nyt tietysti töihin liittyviä asioita). Naisen selvittäessä asiaansa kuuntelin tietenkin korvat höröllä väliin päästäen juuh-äännähdyksiä ja nyökkäillen päätäni merkiksi siitä, että vastaanotin sanomaa. Siinä samalla katseeni vaelteli naisen vaatetuksella ja silmäni rekisteröivät sen, että naisen paita oli lyhyt ja alta näkyi hieman mahaa. Paita oli ihan kyllä normipaita, ei mitään teinimäisiä napapaitoja, mutta hän piti käsiään taskuissaan, jolloin paita hieman nousi ylös paljastaen vähän ihoa. Siinä katsellessa iski sitten tämä ahdistus. Mutta minkälaista se ahdistus oli? Lyhyesti muotoiltuna: housuissa rupesi ahdistamaan hiljalleen.

Nainen sai kysyttyä asiansa ja minä siihen jotain vastattua, jonka jälkeen hän poistui paikalta. Tämä helpotti myös ahdistusta, joka ei kerennyt kasvaa vielä kiusallisiin mittasuhteisiin. Mitä tästä voidaan sitten päätellä? Luultavasti olen melko puutteessa (noin niinkuin erittäin lievästi ilmaistuna), jos kerta jo parin sentin verran paidan alta paljastuva iho saa tuollaisia ahdistuskohtauksia aikaan. Mitä mahtaisikaan sitten tapahtua, jos tuossa sängylläni makoilisi nainen niukoissa vetimissä? Jäätyisinkö paikalleni kuin auton valokiilaan jäänyt jänis vai repisinkö kaikki vaatteeni äkkiä päältä kuin villiintynyt luolamies, jonka jälkeen tekisin... Noh, tuohon asiaan tuskin koskaan tulee vastausta.

Nähtyjä unia

Kuluneella viikolla tuli taas nähtyä pitkästä aikaa sellaisia unia, jotka olivat mielessä vielä heräämisen jälkeenkin. Tuohon kyllä taisi vaikuttaa se, että heräsin juuri kesken unen ja siksi se niin hyvin sitten muistui mieleen.

Ensimmäisessä unessa olin makuuhuoneessani. Seisoskelin kaapin edessä katselemassa tyhjää kaappia, en nyt muista olinko järjestelemässä sitä vai mitä mutta tyhjä se oli kuitenkin. Muu osa asunnosta oli pimeänä ja vain makuuhuoneessa oli valo. Yhtäkkiä kuulin muualta asunnosta askelten ääniä ja ennen kuin kerkesin reagoida siihen mitenkään, niin makuuhuoneen oviaukkoon tuli joku lyhyehkö ja nuorehko mies. Säikähdin tuota niin paljon, että heräsin siihen paikkaan niskavillat pystyssä. Mielenkiintoista olisi tietää mistä tuokin uni on saanut alkunsa.

Toinen uni oli sitten hieman, krhm, pervompi. Jos olet alaikäinen tai herkkänahkainen, niin nyt kannattaa kiltisti suunnata muille sivustoille. Mutta itse asiaan siis... Tällä kertaa olin kioskilla, tarkemmin sanottuna R-kioskilla. Tai siltä se ainakin minusta näytti sisältä. Olin katselemassa hyllyn edessä dvd-levyjä, jotka olivat ilmeisesti vuokrattavana. Siihen hyllyn päähän ilmestyi myyjätär, joka ryhtyi laittamaan dvd-paketteja aivan alimmalle hyllylle. Eihän tuossa nyt nuin äkkiseltään vaikuta mikään kummalliselta, myyjä täyttelemässä hyllyjä. Ei niin, mutta se miten tai paremminkin missä asennossa se tapahtui, niin se oli kummallista. Nainen kumartui alahyllylle niin, että jalat olivat täysin suorina ja pää oli takamusta alempana. Koska hän oli selin minuun, niin totta kai se pyöreä takamus herätti himoni. Astelin naisen taakse, otin hänet otteeseeni ja nostin hänen hameensa ylös. Hameen alta paljastui kivannäköinen takamus, joka oli verhottu mustilla pikkuhousuilla. Nainen oli tietysi vähän tilanteesta hämillään ja vastusteli hieman, mutta kun vetäisin hänen alushousut nilkkoihin, niin hän huomasi jutun jujun ja antautui vietäväksi. Laskeuduin alas polvilleni ja nyt nainen seisoi naamani edessä siinä samaisessa asennossa missä hän oli täyttänyt hyllyä. Aloinkin nuolla antaumuksella naista haarojen välistä takaapäin. Siinä tortun lipsuttelun lomassa minulta oli maagisesti hävinnyt housut jalasta ja kun päätin, että nyt on aika pistää lihaa piiloon, niin samassa filmi katkesi. KARVAS PETTYMYS!

Niinpä niin, siihen loppui sekin uni kesken kaiken kivan ja panetus oli kova. Eipä tuossa kuitenkaan ollut mitään uutta, sillä ei tuo ollut suinkaan ainoa seksuaalisväritteinen uni, joka on loppunut kesken parhaimman kohdan. Näissä unissa en ole päässyt yleensä kovin pitkälle, yhdessä olen saanut naiselta housut pois, toisessa päässyt hieman sormettamaan, tässä jopa hieman pidemmälle mutta koskaan en ole päässyt "finaaliin" asti. Taitavat vain nämäkin unet ivata minulle, että "plälläslää, tätä herkkua et tule koskaan kokemaan"...

Siitä puhe mistä puute

Lampinaakka kirjoitteli kirjoituksessaan seuraavanlaista:

Nyt kun olen tilanteessa, jossa olen päässyt kerran mutta vain kerran kokeilemaan, niin suhtaudun asiaan jonkin verran toisin. Suoraan sanottuna viime viikkoina on ollut hetkiä jolloin en ole, kuvaannollisesti, meinannut pysyä housuissani halujeni kanssa.

Mitäpä tuota sitten turhaan ja suotta rikkomaan omaa pitkääkin pitempää ja kuivaakin kuivempaa kautta, jos kerta sen jälkeen on tiedossa vain tuollaista pelipöksyjen repimistä, kun halut ja ihmiset eivät kohtaa.

Jedin tyyneydellä eteenpäin jatkaen...

Tyyni järvenpinta

Noomi kirjoitteli eilen, miten hänellä ajatukset vaihtelevat eräämaa- ja kukoistuskausien välillä. Samassa kirjoituksessa hän esittää kaksi kysymystä:

Kuinka siis saisin itseni jotenkin tyynnytettyä tähän tilanteeseen niin, että vain hyväksyisin elämäni olevan tällaista?

Vai pitääkö minun ylipäätään hyväksyä se tällaisena?

Ensimmäiseen kysymykseen vastaus on hyvin helppo: antaa ajan kulua.

Tuosta minulla on hyvinkin omakohtaista kokemusta ainakin yhden asian suhteen. En ole siitä juurikaan kirjoitellut tänne, juurikin ehkä siksi, koska asiasta minulla ei ole yksinkertaisesti mitään kirjoitettavaa. Aihe on viisikirjaiminen, alkaa kirjaimelle S, päättyy kirjaimeen I eli s***i, nerokkaimmat arvatkoot mikä tuo sana on.

Minulla ei ole aiheesta juuri minkäänlaisia kokemuksia. Tai jos nyt totta puhutaan, niin ei ollenkaan. Ja en laske tähän sitä vuosien takaista kertaa, josta joskus aiemmin ohimennen kirjoitin, koska silloin ei tapahtunut mitään sellaista, josta olisi voinut laittaa rastin seinälle.

Nuorempana aihe pyöri hyvinkin usein mielessä, nykyään ei enää juuri ollenkaan. Muutos on tapahtunut nyt parin viimeisen vuoden aikana ja tuo asia on menettänyt kiinnostavuuttaan hyvinkin paljon. Varmaankin siksi, kun siihen ei ole mitään mahdollisuuksia, niin mitäpä sitä suotta asiaa ajattelemaan ja päätään vaivaamaan turhilla.

Palataanpa nyt nuihin alussa esitettyihin kysymyksiin. Jos tilanne pysyy staattisena, niin silloin sitä tyyntyy itsestään asian kuin asian suhteen, kun aikaa kuluu tarpeeksi paljon. Hieman kuten tilanteessa, jossa paremmasta ei tiedä mitään, niin ei siitä osaa haaveillakkaan (ei ehkä täysin osu tuo mutta riittävän lähelle).

Toisaalta tuo ensimmäisen kysymyksen vastaus riippuu hyvin paljon tuosta toisesta kysymyksestä. Jos asiaan on edes jonkinlaista pientä mahdollisuutta vaikuttaa ja ei halua hyväksyä tilannetta, niin silloin tyyneyden saavuttaminen on jo varmasti työn takana tai melkein mahdotonta. Jos taas nostaa kädet pystyyn ja on valmis luovuttamaan, niin silloin tyyneys on mahdollinen saavuttaa. Parisuhteessa elävälle tämä saattaa olla ehkä hankalaakin, vaikea sanoa kun ei ole kokemusta. Yksinäiselle sen sijaan tuo nyt ei tuota juuri minkäänlaisia vaikeuksia.

Yksinäisyyden erämaassa matkatessa on helppo jättää matkan varrelle turhaksi käyneet asiat ja ajatukset...

2010

Tehdäänpäs nyt yhteenvetoa viime vuodesta kun moni muukin bloggaaja on sellaista tehnyt...

Muistan hyvin sen mitä ajattelin kun vaihdoin viime vuoden tammikuussa uutta kalenteria seinälle. Ajattelin silloin, että siinä meni taas vuosi samalla tavalla kuten aina ennenkin eli ei mitään muutosta tähän tilanteeseen (eli yksinäisyys, seurustelemattomuus ja ne tavalliset). Ihan saman voisi todeta menneestä vuodesta 2010 mitä aikaisemminkin eli taaskaan ei tapahtunut mitään kovin merkittävää. Kuitenkin joitakin muista vuosista poikkeavia pieniä juttuja tapahtui, mutta niiden asioiden suuruusluokka niillä voisi olla luokkaa "kiveäkin kiinnostaa"...

Keväällä siinä touko- ja kesäkuun aikana oli jotenkin energisempi olo niin tuli kokeiltua nuita nettideittijuttuja. Saldo siitä touhusta ei kovin paljoa nollasta noussut. Nuo jutut voi oikeastaan aika pitkälti kuitata aikaisemmin julkaistulla postauksella. Eli kovin vähäisiksi jäi yritykset ja viritykset sitä kautta. Tosin mainittakoon yksi tapaus, että pyysihän minua yksi nainen kahvillekin ja toki kutsuun myöntävästi vastasin, sekin ehkä siitä syystä ettei kukaan ole minua pahemmin ulos pyytänyt niin pitihän se uteliaisuudesta katsoa. Tätä aikaisemmin olen käynyt treffeillä/kahveilla joskus varmaan viisi tai kuusi vuotta sitten eli aikaa oli hieman kerennyt vierähtää sitten viime kerrasta...

Eipä siitä mitään sitten seurannut, treffit olivat lähinnä oppikirjaesimerkki siitä, miten molemmat osapuolet tunsivat olonsa vaivautuneeksi ja juttu ei luistanut. Eli juuri tällaiset erittäin epämukavat treffit, joille ei halua joutua enää. Näin jälkikäteen ajateltuna tuokin nainen varmaan pyysi minua sen takia kahville, koska oli juuri vähän aikaa sitten eronnut eli varmaan oli kokeilemassa taas menestystään treffirintamalla... Tuskin tulee taas viiteen vuoteen mentyä minnekään treffeille kenenkään kanssa, ei tuo kokemus ainakaan niihin kannusta (ellei sitten ole menossa mentaliteetilla "pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä"). Opin minä tuostakin jutusta yhden asian. Ihmiset ovat niin erilaisia luonnossa kuin jossakin netti-ilmoituksessa, juuri tuon takia tuo nettideittailu on menettänyt minun mielenkiintoni.

Toinen mainitsemisen arvoinen seikka viime vuodesta on se, että havahduin vihdoin ja viimein siihen, että minulla saattaa olla jonkinlainen ongelma, joka ei muutu miksikään ellen tee sille jotakin. Siksipä tuli sitten käytyä lääkärissä mutta sekin juttu taitaa olla niin pitkien piuhojen päässä, että saaneekohan siihen enää mitään muutosta/selvyyttä. Nyt ollaan vasta siinä vaiheessa, että selvitellään mikä mahdollisesti on itse ongelma. Eli miten sen nyt sanoisi yksinkertaisesti, vikadiagnostiikkaa aletaan vasta käynnistellä.

Niin ja tosiaan, aloitinhan minä tämän blogin kirjoittamisen niin onhan siinäkin jotain uutta mitä ei ole tullut aikaisemmin tehtyä.

Jos näin loppuun pitää sanoa muutama sana aluillaan olevasta vuodesta niin tuskinpa mitään radikaalia tulee näillä näkymin tapahtumaan. Aivan varmasti ihmissuhteet ovat minulle yhtä hankalia tai hankalampia kuin aikaisemmin. Seksin suhteenkaan ei ole mitään odotuksia. Ensin pitäisi jotenkin tutustua johonkin henkilöön, jotta voisi edes kuvitella harrastavansa peuhaamista mutta kun este onkin juuri tuossa tutustumisessa niin siihenpä se homma liiskaantuu alkutekijöihinsä yhtä tehokkaasti kuin asfalttijyrän alle jäävän kananmunan tapauksessa. Eli kuparinen pysyy edelleenkin rikkomatta ja kuiva kausi jatkuu kuivaakin kuivempana.

Tylsyyttä odotellessa...

Sekalaista viikon varrelta

Tuosta aikasemmin kirjoitetusta arvauksesta... Kävin viime viikolla tosiaan lääkärissä, tänään kävin siellä toisen kerran vähän pitemmällä visiitillä. Eihän sieltä nyt mitään diagnoosia vielä tullut, sen sijaan tuli lähetettä erikoislääkärille... Sillekin pitäisi varata itse aika mutta milloin sitten teen sen, niin se on asia erikseen, koska inhoan hyvin paljon puhelimella soittamista jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Ja vielä kun siihen ajanvarausnumeroon soittamisesta nyhdetään se parikymmenttä senttiä minuutti niin se tekee luuriin tarttumisesta vieläkin vastenmielisempää... Taitaa olla tämän asian hoito hyvin pitkän ajan juttu...

Eilen illalla tuli poltettua pinna pienen asian takia... Ostin joku kuukausi sitten pienen tavaran, jota aioin käyttää yhdessä pienessä projektissa. Nämä minun projektit tuppaa olemaan aina hieman hitaasti eteneviä, niin myös tämäkin. Laitoin aikaisemmin tämän osasen parin muun tavaran kanssa sellaiseen muovirasiaan säilytykseen, jotta ne eivät pyörisi pitkin pöytiä. Eilen illalla ryhdyin taas hieman viemään projektiani eteenpäin ja otin nämä esineet tästä rasiasta pyöritelläkseni niitä hyppysissä. Rasiassa oli tämä osanen ja muovipussi, jossa oli vielä pienempiä osia. Ihmettelin vähän kun jotenkin muovipussi oli ikäänkuin liimautunut kiinni yhdestä kohdin vaikka nämä tavarat eivät olleet liimaa nähneetkään. Noh, jatkoin ja katselin tätä aikasemmin ostaamaani osaa ja pyörittelin sitä käsissäni kunnes siitä lähti irti palanen ja ilme oli taas tuttu O_o WTF. Ihmetellessäni ja tutkiessani rikkoutunutta osaa mieleeni pätkähti tuosta liimaantuneesta muovipussista, että erilaiset muovit voi sulattaa toisia muoveja ja tämän takia pussi oli hieman sulanut ja myöskin se toinen osa rikkoutui. Muovi sulattaa muovia... VOI JUMALAUTA!!! Yhdessä millisekunissa V-käyrä nousi uusiin sfääreihin ja tämä muovinen säilytysrasia lensi seinään. Istuin pöydän ääressä kirosanoja päästellen kunnes nousin ylös ja astelin rasian luo. Otin käsipainon ja murskasin tämän saatanan perkeleellisen muovirasian paskaksi ja heitin sen roskiin... Että voikin nuin pieni ja mitätön asia vituttaa paljon. Projekti ei tule etenemään enää minnekään sillä uutta samanlaista paskaosaa en ala ostamaan, joka pelkästään hajoaa siitä, että sitä säilyttää tietämättään vääränlaisessa rasiassa. Nykyään tuntuu, että markkinoille syydetään paskaa, joka hajoaa vähäisimmästäkin pikku tärinästä/käsittelystä/säilytyksestä...

Taas on sellainen olo, että mikään ei kiinnosta tippaakaan ja kaikki on samaa tylsää paskaa ja yksinoloa. Tästä joutaakin taas nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä pirtsakkana ennen viittä...

PS. Olen katsellut vähän mitä kautta näille sivuille eksytään ja eniten tänne löydetään blogilistan kautta avainsanalla seksi. Jos satuit nyt tulemaan tänne sivulle juuri sitä kautta niin valitettavasti voin kertoa ettet tule sitä tästä blogista paljoa löytämään... Senkin perverssi.