2025 wrapped

Joulukuun puolivälissä oli Ilta-Sanomissa kirjoitus otsikolla "Miksi suomalaiset eivät uskalla kuluttaa?". Kun sattuu nyt vuosi olemaan lopuillaan, niin tehdään yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja samalla kommentoidaan tuota uutista.

Kirjanpidostani näin, että kuluneena vuonna menot olivat huomattavasti suuremmat mitä aikaisempina vuosina. Tuohonkin löytyy selvät syyt. Vuoden aikana jouduin tekemään useita ostoksia, joilla korvattiin tai korjattiin joku hajonnut tai rikki mennyt asia. Näihin upposi useampi tuhat euroa rahaa ja kohteet vaihtelivat laidasta laitaan: auton korjaukset, huonekalut, kodinkoneet ja muu kodin tekniikka näin päällimmäisenä. Lisäksi jouduin päivittämään silmälasit muuttuneen näön takia. Ja ei ole halpaa olla puolisokea Suomessa, sillä niihinkin laseihin sai uppoamaan useamman satalappusen.

Silmälaseista puheenollen, kyllä on Suomessakin kunnon kusetushinnat ja -markkinat silmälaseja myyvissä liikkeissä. Vähän väliä mainostavat laseja puolella hintaa tai osta-kahdet-maksa-edullisemmat -tyylisillä tarjouksilla. Nuokin "tarjoukset" on yhtä tyhjän kanssa, kun itselläkin lasit olivat olevinaan puoleen hintaan mutta silti maksoivat saatanasti vaikka olivat ihan pelkät yksiteholasit. Aloin jo katsella laseja ulkomaisista nettikaupoista mutta en vielä uskaltanut tilata. Yhdestä nettikaupasta olisin saanut aivan samat kehykset ja niihin linssit suunnilleen puolella siitä hinnasta mitä nyt maksoin paikallisesta liikkeestä ostettuna. Jossain sitä ilmaa tuntuu kummasti olevan noissa, kun liikkeillä on vara antaa noita 50 % "alennuksia" ja liikkeetkin on vielä kaupungin parhaimmilla paikoilla (lue: kalliit liiketilojen vuokrat). Sattuipa myös netissä yksi video tulemaan vastaan, jossa henkilö kertoi käyneensä etelä-euroopassa lomamatkalla ollessaan jossain paikallisessa kivijalkaliikkeessä katsomassa silmälasien hintoja, niin hänenkin sieltä tilaamat lasit oli puolet siitä hinnasta mitä vastaavat Suomessa.

Suurin osa menoista kohdistui siis kaikkeen pakolliseen elämiseen liittyviin kustannuksiin. Puhtaasti huvitukseen eli harrastuksiin kului rahaa n. 180 € ja karkkiin n. 32 €. Muita huomionarvoisia nostoja kirjanpidosta: kenkiin meni reilu 5 € (uudet kengännauhat) ja vaatteisiin n. 22 €.

Palataanpa sitten tuohon alussa mainittuun IS:n juttuun. Kirjoituksessa politiikot arvelevat syiksi mm. suomalaisten odottavaisuutta ja säästäväisyyttä, Ukrainan sodan loppumisen odottelua, huonompien aikojen odottelua, jne. Kuten minunkin talouden kirjanpidosta voisi päätellä, niin en kuluta juuri mitään mihinkään ylimäääräiseen. Ja syy siihen on se, että minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kuluttaa rahojani kaikkeen turhaan, ylihintaiseen ja heikkolaatuiseen paskaan. Se ostetaan mikä tarvitaan (pitkin hampain) ja muuten ollaan ilman. Harrastuksiinkin keksisin heti kaikkea tavaraa mitä voisi hankkia mutta nämäkin on sellaisia ei-välttämättömyyksiä. Saattaisi kohottaa harrastuksen mielekkyyttä mutta ilman niitäkin tulee toimeen ihan hyvin.

Hyvänä esimerkkinä nuokin ylihintaiset silmälasit ja kengät, joihin jouduin ostamaan uudet nauhat. Kengistä sen verran, että ostin ne tammikuussa 2023 eli eivät ole kovin vanhat, maksoivat silloin 120 € pienen alennuksen kanssa. Ostin nuokin kengät sen takia, koska edellisistä vastaavista hajosi pohjat. Nämä edelliset kengät olivat tosi hyvät. En edes muista milloinka ne ostettiin, luultavasti joskus 90-luvulla, kun olin vielä alaikäinen. Nuo kengät olivat kestäneet käyttöä ihan hyvin siis varmaan lähemmäs parikymmentä vuotta ilman mitään ongelmia, vaikka ne olivat käytössä aina joka talvi. Ei nyt ihan jokapäiväisessä käytössä mutta arkikäyttöä kuitenkin.

Entäs nämä nykyiset kengät sitten? Ne on sellaiset kumiteräiset talvikengät, joissa on korkea varsi ja siinä varren yläosassa on sellainen pieni sormilenkki, josta voisi pitää kiinni, kun kenkiä vetää jalkaan. Ensimmäisellä kerralla näitä kenkiä jalkaan laittaessa tein juurikin näin, että otin lenkistä kiinni ja siitä vetämällä hieman avitin kengän menemistä jalkaan. Mutta mitäs tapahtui? Saatanan lenkki ratkesi ompeleistaan, niin olipa sitten siitäkin niin helvetisti hyötyä.

Toinen vitutus näiden kenkien kohdalla tapahtui vajaan vuoden päästä ostosta. Yhtenä päivänä kenkiä jalkaan laittaessa huomasin, että näyttääpäs nämä nyt oudoilta, niin tarkemmin toista kenkää tarkastellessa huomasin, että yhdestä kohtaa oli saumojen ompeleet ratkenneet niin, että sisävuori vähän pilkisti näkyville. Noh, eipä muuta kuin kyseinen kenkä mukana takaisin kauppaan ja valittamaan kengästä. Vielä sentään suostuivat ottamaan korjattavaksi nuo vaikka pässi myyjä koitti mussuttaa jotain, että nauhat oli vedetty liian tiukalle, niin sen takia on revennyt sauma.

Kolmas vitutuksen aihe noissa kengissä oli nuo nauhat. Ne olivat yksinkertaisesti niin paskat, että ne kuluivat puhki kahden talven jälkeen ja nyt piti sitten ostaa uudet. Ei ole vielä tullut vastaan yhtä paskoja kenkiä, missä nauhat menee vaihtokuntoon kahden kauden jälkeen mutta nytpähän on sellainenkin koettu. Kengät oli Kamik-merkkiset ja on kyllä laadultaan olleet niin paskat, että en tule toiste tuon merkkisiä kenkiä ostamaan. Ja ei kannata sinunkaan, armas lukijani.

Esim. Scandinavian Outdoorin sivuilla kyseisestä tuotemerkistä on mainittu näin: 

Kamik, Kanadasta
Arktisten seutujen asiantuntija

1890-luvulla perustettu Kamik on saanut nimensä Kanadan inuiittien termistä paikallisille talvisaappaille.

“Kanada-bootsit”

Kamikin tunnetuin tuotetyyppi on ns. Kanada-bootsit, jotka on luotu pitämään jalat kuivina ja lämpiminä vaihtelevissa olosuhteissa. Niissä on kuminen alaosa, joka suojaa jalat vedeltä ja loskalta, ja nahkainen yläosa. Eri versiot sopivat eri käyttöön: kevyemmät ja taipuisammat sopivat kävelyyn nollakelissä ja pakkasella, kaikkein raskaimmat ovat kotonaan moottorikelkan kyydissä tai käytössä, jossa joudutaan muuten istumaan tai seisomaan paljon paikallaan.
Kaupunkiin, tuntureille ja metsiin, vastuullisesti

Pakkanen puree Pohjolan talvessa, ja Kamik-kengät vastaavat haasteeseen. Kamikin huopamaiset sisäkengät tehdään 100% kierrätetyistä juomapulloista. Kaikki tuotannossa syntyvä ylijäämäkumi kierrätetään - vuositasolla kierrätettävä kumi riittää peräti 180 000 kumisaapasparin tekemiseen. Samalla linjalla mennään myös huovan kanssa: vuosittainen huovan kierrätysmäärä pyörii 45 000 kilon tienoilla. Jokainen Kamik-tehdas pyörii uusiutuvalla energialla. Valmistaja on sitotunut ESG-periaatteisiin (ympäristöön, talouteen, ja sosiaaliseen vastuuseen pohjautuva johtamismalli).

Tuotannossa käytetty vesi kierrätetään 90%:sti. Pakkausmateriaalit valmistetaan kierrätetyistä ja kierrätettävistä materiaaleista - pelkästään tämä säästää 132 henkilöauton CO2-päästöjen verran joka vuosi. Joissain kengissä käytetty Heat-MX-eristekuitu valmistetaan kierrätetystä polyesteristä. Kamik ei käytä PFC-yhdisteitä. Rise-niminen materiaali (aiemmin tunnettu nimellä Bloom) sisältää merilevää ja biopohjaisia lisäaineita.

Kamik-kenkien nahkaosat valmistetaan LWG:n eli Leather Working Groupin “kulta”-tasolle ratifioimista parkitsemoista peräisin olevasta nahasta.

Scandinavian Outdoor ja Kamik

Kamikin suosikkimallit muodostavat tärkeän osan Scandinavian Outdoorin talvikenkävalikoimaa. Tilaa omasi heti kotimaisesta erikoisliikkeestä, toimitukset tarvittaessa vaikka kotiovellesi!

Ihan yleisesti tiedoksi, että ei nuo kengät mistään Kanadasta tule, ihan rehellistä Kiinassa valmistettua paskaa ne ovat. Huvittavaa, kun kaupat ovat viime aikoina itkeneet siitä, kun ihmiset tilaavat Temusta paskaa. Samaa ripulia ne näyttää siellä kivijalkakaupoissakin myyvän, tosin paljon kalliimmalla vain. En kyllä yhtään ihmettele, jos ihmiset tilaa sieltä Temusta tai vastaavasta ne tavaransa. Tosin onko siinä mitään järkeä, niin luultavasti ei. Saman heikkolaatuisen Kiinan paskan sieltä luultavasti saa. Nykyään alkanut vituttaa sekin kaupassa käydessä, kun katsoo jonkin tuotteen valmistusmaata, niin yleensä se on niiden vinosilmäriisineekerien maa. Vaatteissa yleensä valmistusmaana on jokin muu kaukoidän maa, ehkä Vietnam, Pakistan, Torakka-Turkki tai joku muu vastaava Persläpistan. Jos Kiina tekisi ryssät ja hyökkäisi jonnekin Taiwaniin, niin hyvä olisi boikotoida Kiinaa. Valtaosa tavarasta tuodaan sieltä, niin saattaisi jossain lähi-Prismassa, Mätänetissä, tai Piliteemassa jotkin osastot kumista tyhjyyttään, jos pitäisi jättää tuolta maasta tulevat tavarat pois valikoimista.

Niin, vielä sellainen tilastollinen yksityiskohta, että näinhän minä tänä vuonna yhdet paljaat (tissieläimen?) tissitkin. Mieluumin olisin kyllä jättänyt näkemättä, eivät olleet mikään silmiä hivelevä näky. 🤮 Oli työpaikan illanvietto ja se sattui olemaan paikallisessa kylpylä-/saunapaikassa, jossa oli samaan muutakin porukkaa paikalla. Saunat oli kaikkien käytössä ja yhteen sellaiseen tuli joku neljän hengen porukka, missä oli muutamia naisia ja yksi mies. Satuin istumaan lauteilla sellaisella paikalla, jonka ohi kaikki saunaan tulijat ja menivät kulkevat. Kun tämä porukka oli lähdössä, niin siinä hämärässä saunassa huomasin, että yhdellä naisella oli päällä vain alaosa uimapuvusta. Koska oli hämärää, olen puolisokea ilman laseja ja nainen vilahti siitä nopeasti ohi, niin eipä siitä paljoa erottanut. Ilmeisesti se ohi vilahtanut oli pitkähiuksinen nainen, malliltaan näytti olevan yläpäästä leveämpi ihrapötkylä ketunnenäpatalapuilla. Jäi vähän sitten sellainen epävarma olo, että näikö minä tosiaan naisen. Päällimmäiseksi jäi vain ihmettely, että miksi pitää kulkea tuollaisessa asussa yleisessä saunassa.

Kesää muistellen

Elämässä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, niin ei ole tullut tännekään kirjailtua mitään yli puoleen vuoteen. Tai no, yksi asia on muuttunut mutta koska se ei ole mitään maata mullistavaa, niin olkoon se vaikka seuraavan kirjoituksen aihe, jotta tulisi edes jotain kirjoittamisen aihetta.

Tässäkään kirjoituksessa ei ole mitään erityistä agendaa. Kun nyt on taas kylmää ja kalseaa, niin muistellaan ja arvostellaan vaikka lämpimän kesän vuoksi somessa nähtyjä vaatekappaleita.

 

 

Ensimmäisenä on tällainen oikein mukava kesäisen aurinkoisen keltainen paita. Paita on mukavan istuva ja materiaalikin sellaista, että nännit nöpöttää läpi. Arvosanaksi 5/5.

 

 

Toisena on myös aurinkoisesta kesästä muistuttava oranssi paita. Paidan materiaali on paksumpaa mutta yläosa on anteliaampi. Arvosanaksi 5/5.

 

 

Kolmas paita on melko säädyllisen näköinen, jos sen alla olisi esimerkiksi t-paita mutta tällaisenaan erittäin rohkea. Väri ei ehkä ole se kaikkein kesäisin mutta olemus muuten on erittäin kesäinen varsinkin kuvan kokoonpanolla. Eniten tässä huomiota kiinnittää siihen, että paidan kantajalla pitää olla järkähtämätön luottamus paidan keskellä olevaan pikkujuttuun, joka pitää paidan osapuolet yhdessä. Minä en luota joissain asioissa edes itseeni saati sitten, jos pitäisi luottaa tuollaiseen paitaan. Isopovisella henkilöllä paidan luottamus voi joutua hyvinkin kovalle koetukselle. Arvosanaksi 5/5.

 

Neljäntenä on... Hmmm... Kai tämä nyt sitten on bikinien yläosa. Väri jälleen ei kesäisen musta. Tässä vaatekappaleessa on myös tuollainen keskellä oleva rinkula, joka sitoo puolet yhteen. Toteutus on ainakin minusta huomattavasti edellistä lujatekoisemman näköinen, joten tätä voi suositella pienellä varauksella isopovisemmalle henkilölle. Isopovisella pientä varausta aiheuttaa leikkaus. Tässäkin on jo vähän nähtävissä sellaista, että kovassa menossa nännit voi vilahtaa, jos rinta pääsee lipsahtamaan vaatekappaleen otteesta. Mutta jos kesäpäivän aktiviteetti on rannalla tai uima-altaalla löhöilyä, niin siihen tämä on varmasti ihan oivallinen valinta. Arvosanaksi 5/5.

 

Viidentenä on puolestaan vaalea kukkamekko. Erittäin hyvä vaihtoehto vaikka kesäiselle puistokävelylle kaupungissa. Vaikka yläosa onkin erittäin antelias, niin edessä olevilla nauhoilla saa mekon anteliaisuutta varmasti säädettyä kantajan rintavarustuksen mukaan. Arvosanaksi 6/5.

Kuudetta voisi ehkä kuvailla sanoilla kietaisutoppi. Tai jokin hirttotoppi. Jotenkin tuosta kuvasta tulee sellainen olo, että kaulaa saattaisi hieman ahdistaa tuollaista pitäessä. Tai ehkä tuo rasittaa enemmän niskaa, kun kaikki paino tulee sille alueelle. Tässäkin asusteen kantajalla pitää olla hyvä luottamus asustetta kohtaan. Minä en tuollaisella rintavarustuksella uskaltaisi lähteä trampoliinille pomppimaan tuo vaate päällä. Tuo näyttää sille, että jos rintoihin kohdistuu vähänkään ylösalas-liikettä, niin siinä on maitorauhaset kaikkien nähtävillä. Arvosanaksi 5/5.

Viimeisenä bikinien yläosa. Tähänkin voisi kommentoida samat asiat mitä edelliseen. Oikeastaan molempien kohdalla voi ihmetellä, että rikkooko nämä jotain fysiikan lakeja vai onko näissä vaatekappaleissa joku painovoiman kumoaja, jonka ansiosta tissit ei valahda alas noista. Ei voi miespuolinen ymmärtää tällaisia vaatteita. Arvosanaksi 5/5.

Ai niin. Nyt tätä kirjoitusta väsätessä muistui myös mieleen sekin, että minkä takia tämä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Jossain vaiheessa kuukkelin piti mennä tämäkin Bloggerin editori uusimaan (lue: paskomaan), niin tekstiä on huomattavasti ärsyttävämpi muokata. Ennen tekstiä oli helppo muokata html-näkymässä mutta nyt se paskottu täysin. Ja uusi kirjoitusnäkymä on niin perseestä ainakin näiden kuvien ja tekstien asetteluiden osalta. Samoin myös Gmailin puolella ollut Hangouts piti lopettaa ja tilalle tuli paskempi Chat, jonka käyttö on lopahtanut minun kohdalta kokonaan. Mikä helvetti näitä palvelujen tarjoajia vaivaa, että kaikki pitää paskoa paskoilla uudistuksilla? En keksi mitään muuta syytä kuin, että käyttäjistä halutaan päästä mahdollisimman tehokkaasti eroon.

Tässä vielä terveiset Googlelle: EAT SHIT AND DIE!

Mitä v***ua nyt taas?

Tuli tuo otsikossa näkyvä "mietelause" taas mieleen vähän aikaa sitten, kun sai ihmetellä yhden rekrytoijan touhua. Sain LinkedPaskan kautta viestin yhden firman HR-henkilöltä. Viesti meni suunnilleen näin:

Heippa! Huomasin sinun mielenkiintoisen profiilin. ...Lässyti lässyti lää... Vieläkö etsit töitä?

Johon minä vastaan:

...Tilanteen selitystä... Eli kyllä olen avoinna uusille mahdollisuuksille.

HR-kana pyytää tässä vaiheessa yhteystietojani, koska haluaisi soitella, ja tiedustelee sopiva aikaa. Lähetän sähköpostilla yhteystietoni ja mainitsen, että yhteydenotto tällä tai ensi viikolla käy melko vapaasti, koska olen etätöissä ja ei ole sovittu mitään tapaamisia tai palavereita.

*heinäsirkkojen sirinää*

HR-jakkukalkkunasta ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä lähetän viestiä LinkedRoskan kautta ja tiedustelen mahtoiko sähköposti tulla perille. Ei ole kuulemma tullut. Tässä välissä pyytää taas yhteystietojani ja kyselee sopivaa aikaa. Nyt pistän samat litaniat takaisin LinkedVininä-viestinä.

*heinäsirkkojen sirinää*

Edelleenkään tähän päivään mennessä tuosta HR-vittunaamasta ei ole kuulunut yhtään mitään. Ihmetyttää, että miksi ihmeen Tinder-vitun-pelleilyksi tämä saatanan työnhaku nykyään on mennyt, kun yksi yhteydenoton sopiminen on jo tällaista saatanan paskaa?! Vai löysikö ämmä ehkä jo etsimänsä työntekijän ja ei enää kehdannut vastata, että eipä olekaan enää tarvetta? Minun puolesta ko. firma ja rekrytoija voivat pitää nyt ja tulevaisuudessa sen vitun tunkkinsa. Ei kiinnosta enää vittuakaan olla tekemisissä tuollaisten pelleilijöiden kanssa.

Lokakuun lyhyet

Se on kohta taas lokakuu loppu ja marraskuu aluillaan. Vähän tuntuu sille, että on mennyt taas koko syksy jotenkin yleisen ketutuksen ja kyrsimyksen merkeissä. Eniten sitä on ehkä kertynyt töiden takia mutta siviilipuolellakin jotkin asiat nyppivät. Suoraan sanottuna alkaa olla jo kosmisissa sfääreissä vitutus siitä, että en ole löytänyt sitä ostettavaa omakotitaloa ja en ole tyytyväinen näihin nykyisiin asuinoloihin.

Vähän kuulumisia taas työpaikaltakin. Pari kuukautta sitten jupisin työpaikan touhuista ja siitä, kun ovi on käynyt henkilöstön osalta ulospäin. Tuon jälkeen on taas tullut pari lähtijää lisää. Toinen lähti jo ja toinen lähtee pian. Enkä ole työpaikanvaihtoajatuksineni kanssa yksin tuolla. Eräs kollega tuli kysymään apua yhteen asiaan, johon en kuitenkaan osannut mitään apuja antaa. Tuo oli sellainen asia, jota joutuu tekemään useasti mutta nyt paska ohjelma teki aivan omiaan ja edes ohjelman ohjeestakaan ei ollut mitään apua. Vaikka teki kuten normaalisti on tehty, niin homma kusi allensa. Siinä kollegan kanssa asiaa ihmetellessä ja jutustellessa kävi ilmi, että onpa hänkin miettinyt jo viimeisen vuoden ajan vaihtoa pois näistä hommista.

Keksi tähänkään blogiinkaan enää mitään muuta kirjoittamisen aihetta kuin nämä toistuvat avautumiset näistä samoista paskoista asioista.

Suomalaisten erikoiskauppojen palveluasenne

Tässä vähän aikaa sitten olisin tarvinnut pieniä osasia. Sellaisia, joita ei saa tavallisesta kaupasta. Piti hakukoneella ryhtyä etsimään, että onko kaupungissani sellaista kauppaa, josta noita olisi saanut. Vuosia sitten eräs kauppa oli mutta se oli pistänyt lapun luukulle jo aikaa sitten. Yhden paikan sitten löysin, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Kävin vilkaisemassa yrityksen nettisivuilla ja siellä oli oikein sanottu, että ota yhteyttä ja kysy saatavuutta sähköpostilla. No minä siihen, jotta sepäs kätevää, lähetetäänpä siis sähköpostia. Ja mielelläni sähköpostin kautta hoitaisinkin tuon, koska näillä osasilla oli erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja niiden kyseleminen puhelimessa olisi ollut luultavasti hankalaa.

Noh, sähköposti liikkeelle ja vastausta odottelemaan. Ja odottelemaan... Ja odottelemaan... Jotenkin ei tullut taas yhtään yllätyksenä, että sitä vastausta ei ole tullut vielä tähänkään päivään mennessä. Eniten vituttaa tuollaisissa yrityksissä, että nettisivuilla oikein mainostetaan, että ota yhteyttä mutta sitten kun ottaa, niin vastaukseksi ei saa hevon vittuakaan. Jos tulisi vastaukseksi edes lyhyt "ei, meiltä ei ole saatavilla tuollaista", niin sekin olisi jo jotain. Mutta kun ei. EI VITTU YHTÄÄN MITÄÄN! Voisi kysyä, että mitä helvetin perkelettä varten siellä nettisivuilla lukee, että ota yhteyttä?! Vai onko se vain sitä varten, että jos joku tarpeeksi iso tilaus tulee, niin sitten ehkä voidaan vastata mutta muuten ei? Pitäkööt vitun tunkkinsa, toista kertaa en tuon liikkeen kanssa ole tekemisisissä.

Muutenkin ihmetyttää tuollaisten vähän tavallista poikkeavampia tuotteita kauppaavien yritysten toiminta. Minkäänlaista palvelua noista ei meinaa saada. Hyvänä esimerkkinä taas toimintaa viime keväältä. Tuli tarvetta sellaiselle n. euron maksavan osalle. Kävin kyselemässä sitä kolmesta eri liikkeestä mutta huonoin tuloksin. Tästä lannistuneena piti sitten asioidan eräässä neljännessä liikkeessä. Olin jättänyt tuon viimeiseksi vaihtoehdoksi ihan sen takia, kun aikaisempien kokemusten perusteella toiminta oli sellaista veltolla munalla hämmentelyä. Sinne oli ihan turha edes soittaa, kun puhelimeen ei sieltä vastattu (vaikka olisi yrittänyt useasti ja eri kellon aikoihin). Puhumattakaan siitä sähköpostiin vastaamisesta. Menin käymään paikan päällä ja liikkeessä oli aika hiljaista. Joku myyntimies palveli toisella puolella liikettä jotain henkilöä mutta osatiskillä ei näkynyt ketään. Puhelinkin siinä tiskillä soi pariin kertaan aika pitkäänkin mutta ketään ei tullut paikalle. Minäkin siinä odottelin useamman minuutin toisen asiakkaan kanssa, kunnes sieltä takahuoneesta löntysteli paikalle sellaisen velton olemuksen omaava vetelys. Asia hoitui ja osa lähti tilaukseen. Ottivat vielä puhelinnumeron ylös, jotta voivat laittaa tekstiviestin, sitten kun osa on saapunut.

No yllätys yllätys, eipä sitä tekstiviestiä milloinkaan saapunut. Sitten piti ottaa vittuuntuneena puhelin käteen ja soitella sinne liikkeeseen. Ties monennenko yrityksen jälkeen puhelimeen vastattiin ja kas kummaa: osa oli siellä hyllyssä ollut odottamassa. Kävin töiden jälkeen hakemassa osan ja liikkeessä taas sama yhtä iloinen palveluasenne: ketään ei näkyvissä ja puhelinkin soi iloisesti tiskillä. Olisi tehnyt mieli vastata siihen puhelimeen ja sanoa soittajalle, että ihan turhaan soitat, ei täällä ole ketään paikalla. Lopulta kuitenkin se veltto puotipoika tuli paikalle ja sain asian hoidettua. Siinä liikkeessä seisoskellessa ja odotellessa tuli mietittyä, että mitenkähän paljon sieltä pystyisi kantamaan kamaa ulos ilman maksamista ennen kuin joku puuttuisi asiaan. Luultavasti jonkin verran, jos sopivaan saumaan sattuisi.

Tosin poikkeuksiakin löytyy. Kerran jouduin etsimään tiivisteitä ja kävin yhdessä alan liikkeessä. Liikkeeseen astuttua ja tiskille saavuttuani paikalle saapui heti myyjä. Esitin asiani, jolloin myyjä tutki hieman katalogiaan ja kävi hakemassa hyllystä oikeanlaista tavaraa. Rahat tiskiin (tai pikemminkin muoviläpyskä vinkumaan) ja asiakas tyytyväisenä kaupasta ulos. Katsoin nyt ihan uteliasuudesta näiden kolmen yrityksen taloustietoja. Sinälläänhän noita ei voi varmaankaan verrata keskenään, kun kaikki myyvät ihan erilaisia tuotteita mutta kuitenkin jotakin suuntaviivoja noista saa. Ja ei ehkä tullut yllätyksenä nuokaan talousluvut. Ensin mainitulla yrityksellä liikevoittoprosentti on vaihdellut viimeisen neljän vuoden aikana välillä -25...+9 painon ollessa nollan tuntumassa. Toisella yrityksellä lukemat ovat olleet tasaista kahden kolmen prosentin luokkaa ja viimeisellä lukemat pyörineet välillä 16...26. Mikähän mahtaa olla syynä, että lukemat ovat tuollaiset?

Saisi jo tulla se seuraava kunnon paskamyrskylama ja kaataisi konkurssiin tuollaiset paskafirmat, joissa ei ole minkäänlaista palveluasennetta.

Onko työelämä oikeasti näin umpisurkeaa?

Viime viikolla Kauppalehdessä oli kolumni, jonka otsikossa kysyttiin, että onko työelämä oikeasti näin umpisurkeaa? Kolumnissa viitattiin liikenne- ja viestintäministerin ehdotukseen työajan lyhentämisestä ja siihen miten Työterveyslaitoksen mukaan työoloissa on menty eteenpäin.

Työhyvinvointi on yrityksille kilpailuvaltti. Sitä mitataan säännöllisesti ja kehitetään jatkuvasti. Hyvä maine työnantajana on keskeinen keino, kun kilpaillaan osaavasta työvoimasta. Kaikkea ei saa rahalla.

Työelämän kurjuus on tutkimuksen valossa enemmän myytti kuin todellisuutta.

Pomot ovat kiinnostuneita henkilöstön hyvinvoinnista, päätöksenteko on oikeudenmukaista, esimiehet ja työyhteisö antavat tukea, ja työ­paikoilla koetaan usein työn imua. Kehityskeskusteluitakin käydään usean kerran vuodessa.

Kun tuollaista tekstiä lukee ja vertaa omiin kokemuksiin työelämästä, niin sitä miettii, että missä maailmassa ja työpaikoilla tuollaista on. Jos takertuu tuohon lainauksen viimeisen lauseen asioihin, niin kovin kaukaiselta kuulostaa. Pomot ei tuolla työpaikalla hyvinvoinnista juuri välitä. Tai välittävät sen verran, että lain pykälät täytetään työsuojelumielessä ja siihenpä se jää. Esimies nyt päivittäin ohikulkiessaan saattaa jotain kysyä mutta välillä suoranaisesti vituttaa keskustella tämän henkilön kanssa. Välttämättä omaa asiaa ei ehdi edes kertoa puoliväliinkään, kun tämä rupeaa puhumaan päälle. Eipä tuollainen käytös juuri innosta sitten kertomaan enempää asioitaan ja jos minulta jotain kysytään, niin vastaukset pysyy lyhyinä. Esimiehen pomo (ja samalla toimiston päällikkö) taas on vähän väliä jossain reissussa ja häntä harvoin näkee tuolla toimistolla. Tuonkaan henkilön kanssa on niin vähän kanssakäymistä, että en edes muista milloin viimeksi olisin puhunut hänen kanssaan.

Päätöksentekokaan ei ainakaan minun silmiin näytä kovin oikeudenmukaiselta. Toimipaikan henkilöstöltä ei oikeastaan kysellä mitään, kun toimistoon ja sen työskentelyolosuhteisiin liittyviin asioihin tulee muutoksia. Vaikka ylempää yrityksestä tulee aina vuosittain käskyä kehityskeskusteluista, niin nekin jäävät pitämättä, jos et ole aktiivisesti nykimässä hihasta. Ja vaikka keskustelut kävisi, niin se aivan yksi lysti mitä siellä läpistään, koska niiden perusteella ei tapahdu yhtään mitään. Asiat jää vain paperille pyörimään ja siinäpä se. Tuossa päätöksenteossa/kehityskekesusteluissa on myös yksi "huvittava" yksityiskohta. Kehityskeskusteluissa pitäisi listata aina vuodelle muutamia tavoitteita. Minä ainakin kuvittelisin niin, että minä päätän noista tavoitteista ja mitä niihin kirjataan. Noh, eipä toimitakaan niin vaan käytännössä toimistopäällikkö sanelee ne tavoitteet, jotka nekin on yhtä täyttä paskaa sananhelinää. On jäänyt vain pyörimään mieleen, että onko tuossa sellainen takana, että toimistopäällikölle on annettu ylemmältä taholta jotkin tavoitteet ja ne sitten vain nakitetaan alaspäin. Jos ne täyttyy, niin tämä pomo saa bonukset ja työntekijät sitten ehkä jotain haistapaskan pikkurippeitä.

Mitä tulee esimiehen ja työyhteisön antamaan tukeen, niin se on yhtän tyhjän kanssa. Esimieheltä jos käy kysymässä jotakin asiaa (esim. pyytää projektiin lisää miehitystä), niin vastaus on, että katsotaan myöhemmin. Ja tuo "katsotaan myöhemmin" käytännössä tarkoittaa "ei koskaan". Jos taas erehtyy kävelemään toiselle osastolle kysymään jotain asiaa, johon ei voi antaa yksinkertaista kyllä/ei-vastausta tai sitä vastausta ei löydä nopeasti jostain opuksesta, niin ensimmäisenä suunnilleen vastataan, että ei ehdi kun on niin kiirettä. Oman osaston väeltä sentään nyt voi vielä saada apua tarvittaessa.

Alkukeväästä tapahtui pientä yrityskauppaa, jonka seurauksena toimistolle tuli lisää väkeä. Lievästi huvittuneena on saanut seurata tuota touhua. Heti kun tuo yrityskauppa julkaistiin, niin kuulemma sieltä toimistolta, josta väki siirtyi tähän toimistoon, oli lähtenyt yksi jamppa litomaan. Kun uusi väki sitten muutti toimistolle, niin yksi heppu katsoi paikkaa tasan yhden aamun, pakkasi kamansa autoon ja lähti toisen paikkakunnan toimistolle. Ja sattuipa vielä lomien aikaan niin, että keväällä toimistolle rekrytoitu henkilö lähti toisen työnantajan palvelukseen. Hmmm... Mikähän mahtaa olla vikana, kun ovi on käynyt tiheämmin suunnan ollessa poispäin.

Ei sen puoleen, olen jo itsekin tullut siihen pisteeseen (oikeastaan jo viime syksystä lähtien), että en jaksa enää tätä paskaa. Kävin alkukesästä yhdessä paikassa työhaastattelussa, jossa hommat olisivat olleet samanlaisia mutta onneksi en kuitenkaan tullut valituksi. Kun mietti tarkemmin niitä haastattelussa käytyjä asioita ja omia kokemuksia tältä alalta, niin ei tarvitse olla kovin kummoinen meedio päätelläkseen, että samanlaista paskaa se olisi ollut sielläkin. Vielä kun keksisi, että minkälaisiin hommiin sitä lähtisi. Se kyllä on varmaa, että uuden työn on oltava ihan erilaista mitä nyt teen.

Toimistot muuttuu, minä en

Sai taas eilen lukea huuli pyöreänä juttua Kauppalehden sivuilta:

”Perinteinen mappikaappi jää historiaan. Toimistokaapeista on tullut miltei ongelmajätettä”, arvioi työtilojen kehittämisestä vastaava Eeva Terävä Martelasta.

Hänen mukaansa useimmissa toimistojen muutosprojekteissa lähtötilanne on se, että kaappeja on ihan liikaa.

”Toimistoissa voi olla jopa 90 prosenttia liikaa kaappeja. Niitä on aiemmin käytetty tilanjakajina ja paperien säilyttämiseen. Osa on tyhjillään, monissa on vuosien saatossa sinne säilöttyjä papereita ja tavaroita, joita ei enää tarvita.”

En tiedä missä maailmassa nuo ihmiset elävät mutta ainakin minun alalla on vielä tarvetta mappikaapeille/-hyllyille. Nykyisessä työpaikassa minulla on vain kaksi matalaa hyllykköä ja ahdas kaappi työvaatteille. Nuo säilytyssysteemit on varsin perseestä, kun käytännössä paskaisia työvaatteita ei voi oikein pitää niille kuuluvassa kaapissa ilman, että toiset tamineet menevät likaisiksi. Niinpä ne pitää pitää erillään muovipussissa muualla. Paperimapeille jää tilaa vain viisi hyllytasoa ja se ei ole paljoa se. Vanhojen projektien mappeja ei voi hyllyköissään säilöä vaan ne on tungettava jonnekin alakerran täyteen ammuttuun varastoon, jolloin ne mapit olisi melkein käytönnössä sama heittää roskiin, kun eipä niitä sieltä arkistosta tule kuitenkaan käytyä katsomassa. Ja kuitenkin niitä joskus pitäisi käydä tarkastelemassa, kun sellaisia tarpeita välillä aina ilmaantuu, että vanhoja on pengottava. Menneillään olevien projektien mapit sitten pyörivät työpöydällä, kun ne ei muualle mahdu. Entisessä työpaikassa oli sentään joku asia hyvin. Siellä minulla oli työpisteessä neljä korkeaa mappihyllyä, johon mahtui kaikki ja pöydän sai pidettyä puhtaana.

”Toimistotilojen suunnittelua ohjaa nyt työntekemisen tapa, ei se, että aanelosten pitää olla käden ulottuvilla. Ne kaapit, jotka toimistoihin vielä jäävät, sijoitetaan myös eri tavalla kuin ennen. Niiden ei enää tarvitse olla oman työpisteen lähellä.”

No entäs kun minulla se työntekemisen tapa on osittain sellainen, että käännytään työtuolilla lähimmälle hyllylle, otetaan kansio kouraan ja asetetaan se pöydän ääreen tutkimista varten? Tuohan se varmaan on se kätevin tapa, että viedään ne mappihyllyköt hevonkuusen perseeseen, jonne saa olla sitten koko aika laukkaamassa.

Martelassa kalustemyynnin painopiste on siirtynyt perinteisistä työtuoleista ja -pöydistä kohtaamistiloihin, jotka tuovat ihmiset rennosti yhteen.

”Aiemmin työpiste vei ison neliömäärän, nyt teknologia mahdollistaa, että et ole sidottu työpisteeseen. Yritykset satsaavat mukaviin sohvaryhmiin ja toimistokalusteiden muotokielikin on muuttunut epävirallisempaan suuntaan”, kuvailee design-johtaja Kari Leino.

Minua ihmetyttää, että minkälaisia toimistoja ne nykyajan pelletoimistot alkavat olla. Onko ne ehkä sellaisia, että siellä vain löhötään sohvilla ja neppaillaan samalla kannettavaa, kun toisella kädellä räplätään munia? Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä työtila on oma työhuone, jonka oven voi tarvittaessa läimäistä kiinni, pöytä on tarpeeksi iso, johon voi levitellä papereita, työvaatteille on oma kaappinsa, mapeille on tarpeeksi hyllyköitä ja seinillä on magneettinauhaa tai sellaista kangasmaista seinää, johon voi laittaa ne tärkeimmät paperit nähtäväksi yhdellä silmäyksellä. Jotenkin kuulostaa sille, että tuossa jutussa mainitut toimistot on tarkoitettu vain sellaisille idiooteille käsienheiluttelijoille, jotka suu vaahdossa pälättävät ja kälättävät. Askeettinen ja spartalainen sen toimiston pitää olla eikä mikään perkeleen huvipuisto, jonne on tultu velttoilemaan!

Kulkusten kilinää

Kun tuo itsenäisyyspäivä sattui tänä vuonna olemaan torstaina, niin otin töistä perjantain vapaaksi. Käytin osan päivästä kaupoissa kiertelyyn, kun ajan kuluessa on kertynyt kaikkea tarvetta/ostettavaa, jota ei siitä tavallisesta arkiostospaikasta löydä.

Ensin kävin yhdessä kaupassa ja saaliina tyhjät kädet: yhtä tuotetta olisi ollut ja ihan tarjouksessa mutta oli hieman vääränlaista, joten hyllyyn jäi. Tämän kaupan vieressä oli toinen kauppa, jossa oli tarkoitus käydä (ohikulkumatkalla kun olin), mutta jäipä käymättä, kun kauppa oli vielä kiinni. Hieman omaa tyhmyyttä, kun ei tullut tarkistettua aukioloaikoja, mutta on se nyt kerpele, jos kauppa aukeaa arkena vasta yhdeksän jälkeen! Pitäkööt tunkkinsa, hankin tavaran muualta.

Tyhjin käsin menin tuon jälkeen sinne arkiostospaikkaan eli paikalliseen automarkettiin. Siinä normaalien arkiostosten rinnalla tuli katseltua muille hieman joululahjoja mutta katselun asteelle jäi sekin. Minulla oli tarkoituksena ostaa yhdelle perheenjäsenelle joululahjaksi paita. Ihan sellainen perusmallinen yksivärinen pitkähihainen, jossa ei ole mitään ylimääräisiä logoja tai sellaista, ja jota voi käyttää arkipaitana. Eli ei siis mitään kauluspaitaa tai mitään hienompaa.

Isolla vaateosastolla pyöriessä ja paitaa etsiessä tuli vain sellainen epäuskoinen olo. Yhtään tuollaista paitaa en löytänyt tai sitten olivat piilottaneet ne erittäin hyvin jonnekin piiloon. Paidat olivat joko kauluspaitoja tai sellaisia vähän hienompia/kalliimpia, joita ei nyt arkivaatteeksi ajattele, tai sitten oli yksittäisiä paitoja mutta nekin oli pilattu turaamalla paitaan joku kuvio. Jäipä siis ostamatta.

Katselin vaateosastoa myös vähän myös omia tarpeita ajatellen. Kauluspaidat olivat kaikki perseenvärisiä (kuka vähänkään järkevä MIES haluaa vaaleanpunaista paitaa, oli siellä myös muunkin, lähinnä ripulin värisiä), t-paidoissa typeriä tekstejä/kuvioita ja talvikäsineet olivat luokaa pierunkuori. Nykyiset talvisormikkaat alkavat olla jo vähän siinä iässä, että parin vuoden päästä joutuu ehkä ostamaan uudet. Mitä kokeilin yksiä nahkarukkasia, niin olivathan ne lämpimät mutta miten kauan ne olisi lämpimät. Täyte tuntui juuri sellaiselle, että se ehkä pysyy pörröisenä ja lämpimänä yhden talven mutta sen jälkeen fyllinki on niin lytyssä, että se ei eristä lämpöä ollenkaan. Jotenkin tuntuu, että tuokin kauppa on mennyt piloille jo aikaa sitten vaateosaston suhteen. Ei siellä myydä kuin jotain geneeristä muotipaskaa, joka ei sovellu oikein kenellekään ja jota tällainen tavallinen ihminen ei ainakaan osta. Tai sitten minulla on vain niin erilainen maku muuhun ostavaan joukkoon verrattuna, että minun on hankittava vaatteet ja pukineet jostain muualta. Tai sitten nykyajan muoti on vain yksinkertaisesti niin perseestä.

Kuten voi sanoa samaa myös nykyajan tuotemuotoilusta. Posti toi mukanaan mainosläpykän, jossa mainostettiin alla näkyvää mäenlaskuvälinettä.



Heti ensimmäiseksi piti ihan hieraista silmiään, että myydäänkö oikeasti tuollaista vekotinta. Luultavasti tuon tuotteen muotoilua on tehnyt nainen, sillä yksikään normaalilla talonpoikaisjärjellä varustettu mies ei tuollaista tekisi. Tai jos se on ollut mies, niin luultavasti kyseessä on ollut sadisti. Minä ainakaan en tuollaisella muovihilavitkuttimella lähtisi laskemaan yhtään mäkeä. Arvaako joku syyn? Jos tuolla laskee mäkeä ja tapahtuu äkkipysähdys, niin mitäpä luulette, mikä osuu ensimmäisenä tuohon keskellä tököttävään kahvaan? Kirjoituksen otsikko antaa vinkkiä...

Pilvistä

Olisi tarvetta kyllä tuollaiselle mutta mistäpäs revit. Viimeiset puolitoista viikkoa on ollut taas sellainen ärripurri-olo, että melkein kaikki ärsyttää ja mikään ei kiinnosta.

Eipäs juupas

Sai viikolla taas töissä pyöritellä päätään ja ihmetellä asiakkaan touhua. Aikaisemmin keväällä pidin pientä palaveria asiakkaan edustajan kanssa ja kysyin siinä, että voitaisiinko yhtä juttua tehdä hieman paremmin, kun se on hieman sekava ja vaikeaselkoinen. Tähän tuli vain kommenttia, että ei lähdetä uusimaan vaan mennään edelleen tällä vanhalla.

Välihuomautuksena sanottakoon, että en edes tiedä miten pitkään ovat tehneet tämän asian sillä omalla tyylillään. Sen voin kuitenkin sanoa, että se ei ole ollut mikään kaikkein selvin tyyli. Asiakokonaisuudesta ei ole ottanut kunnolla selkoa ja jos on pitänyt jonkin yksityiskohdan toimintaa tarkastella tarkemmin, niin eipä ole onnistunut ilman, että olisi pitänyt kaivella laitteiden asennus- ja käyttöohjeita esille.

Kun on ollut alalla riittävän pitkään, niin selkeistä ja toimivista asioista on tullut minulle selvä näkemys. Ja kun vuosien ajan on joutunut tuijottamaan suoraan sanottuna paskasti tehtyjä asioita, niin tuollaisia puoliveltolla kyrvällä kokoonhuidottuja asioita ei jaksa katsoa enää yhtään. Puhumattakaan siitä, että jos niistä tekeleistään pitäisi ottaa jonkinlaista vastuuta.

Pari päivää tuon tapaamisen jälkeen mietin, että vitut asiakkaan mielipiteestä ja teen kuten itse haluan. Puuhastelin aiheen parissa muutamia työpäiviä ja hommasta tuli huomattavasti selkeämpi. Tällä viikolla asiakas oli sitten saanut jostain kautta kätösiinsä minun tuotoksen ja oli kuulemma ollut hyvä suoritus. Oli kuulemma tämän asian selkeyttäminen ollut heillä pitkään asialistalla.

En tiedä keneltä tarkalleen tuo palaute oli tullut (oliko kyseinen asiakkaan edustaja, jonka kanssa pidin palaveria vai joku muu) mutta ei helvetti noista ota Erkkikään selkoa. Ensin ei pitäisi tehdä mutta sitten kuitenkin pitäisi. Kai tämän voi loppujen lopuksi ajatella niin, että vaikka en noudattanut asiakaan ohjetta ("hyihyi, uhmasit sanomisiani") mutta kuitenkin tuli positiivista palautetta ("olipas tämä selkeästi tehty"), niin ei mennyt hyvin eikä huonosti eli keskiarvon mukaan normaalisti.

Onneksi alkaa kesäloma, niin ei tarvitse kuukauteen koskea noihin työasioihin pitkällä tikullakaan.

Vittujen kevät

Viime aikoina pinna on kiristynyt työpaikalla vähän liiankin kanssa ja välillä tekisi mieli vittuilla suoraan päin näköä kaikille idiooteille. Viimeisen parin viikon aikana olen kypsynyt mm.
- kannettavaan, joka huudattaa tuuletintaan lähes joka päivä (WWWUUUUUUUUUUUUUUU!!!! t.tietokone)
- samaan kannettavaan, josta kovalevytila on aina lopussa, kun IT:n tekemien automaattisien päivityksien asennuspaketit jätetään tietokoneelle tukkeeksi
- tulostimiin, jotka lähes joka tulostuksella menevät solmuun tai tekevät jonkun paperitukoksen (jota ei tietenkään löydy vaikka aukoo kaikki luukut)
- mullisaukkoihin, jotka vievät loistavilla pysäköintitaidoillaan parkkipaikalla kahden auton paikan
- pallinaamoihin, jotka molottavat avokonttorissa kaikkea paskaa
- joidenkin kollegoiden aivan järkyttävän paskasti tekemiin dokumentteihin, joista asia tulee ymmärretyksi suunnilleen vasta sitten, kun on itse tehnyt dokumentin uudestaan
- aataminaikuisiin ohjelmistoihin/työkaluihin, joiden jälki tarkastetaan paperilla yliviivaustussilla (kyllä, luit aivan oikein: yliviivaustussilla!) mikäli haluaa, että dokumentissa on kaikki oikein

Lähetin IT-tuelle lievästi sanottuna kärjekästä palautetta tuosta tietokoneesta ja siitä, miten siihen on säädetty yhden ohjelmiston asetukset, joihin ei itse pysty vaikuttamaan mitenkään. Noh, IT-tuen vastaus asiasta ei tullut minulle vaan meni esimiehelle, kun tämä asiasta vastuullinen pelle oli vetänyt herneen nenääänsä tästä palautteesta. Onneksi esimies ei tästä kuitenkaan alkanut aukomaan päätään. Jos näin olisi käynyt, niin luultavasti minulla olisi mennyt kuppi lopullisesti nurin ja olisin sanonut painokelvottoman mielipiteeni firman laitteista, ohjelmista ja IT-tuesta.

Alkaa olla vitutus taas sitä luokkaa tuolla työpaikalla, että on parempi nostaa työnhakuantennit korkeammalle. Mitä opin edellisestä työpaikasta, niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin vääntää ratakiskosta asiat paremmaksi. Minulta on loppunut kärsivällisyys sitä kohtaan, että päin persettä oleviin asioihin ei panosteta ja tehdään vain kuten ennenkin ollaan tehty. Mielipiteelleni toi vahvistusta pari viikkoa sitten käyty keskustelu erään entisen kollegan kanssa. Tämä henkilö oli ollut tuossa työpaikassa suunnilleen kymmenisen vuotta ja kun kuunteli hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja vertasin niitä omiin havaintoihini, niin eipä ole tiettyihin asioihin tullut minkäänlaista parannusta.

Onneksi kuitenkin on kevät ja luonto alkaa vihertyä, niin vihreä hieman rauhoittaa mustaa mieltä. On näyttänyt sille, että vihreys on puskenut esille ihan näiden parin kolmen viimeisen päivän aikana. Eipä tuo ole ihmekään, kun lämpötilat on nousseet päivisin parinkymmenen asteen paikkeille. Tänään ylittyi jopa hellerajakin, niin piti laittaa shortsit jalkaan. Shortsit jalassa toukokuussa ja kuu ei ole edes vielä puolivälissä! Oli harvinaisen mukava viikonloppu, kun viikossa oli vain kolme työpäivää, oli sopivan lämmintä ja vapaapäivinä oli sopivasti puuhailemista, niin mikäpäs siinä ollessa.

Tissit kirjoituksen lopussa!

Menin tänään aamulla hieman aikaisemmin töihin, jotta saisin tehdä rauhassa asioita valmiiksi ennen lomille lähtöä. Yleensä aloitan työt vilkaisemalla sähköposteja ja niin tein tänäänkin. Joukossa oli muutamia posteja, jotka olivat tulleet eilen sen jälkeen, kun olin lähtenyt töistä. Niissä oli muutamia minulle osoitettuja kysymyksiä mutta päätin olla vielä vastaamatta niihin. Yleensä siinä on käynyt sillä tavalla, että jos olen vastaillut heti ensitöikseni aamulla niihin posteihin, niin melkeinpä heti sieltä on alkanut tulla lisää postia (lue: selvitettävää ja kaikkea muuta paskaa). Tein siis kuitenkin pari tuntia omassa rauhassa näitä hommiani ja päätin vasta sitten vastailla näihin posteihin. Ja kuinka ollakaan: kävi juuri niin kuin olin ajatellutkin. Puoli tuntia vastauksesta alkoi postilaatikkoon änkäytyä lisää postia.

Ei siinä mitään, jos viestit olisivat hyvin muotoiltuja ja sisältäisivät kerralla kaiken olennaisen. Mutta kun ei... Tänäänkin sai läpsiä kädellä otsaansa kun luki niitä viestejä. Välillä ei tiennyt, että mitä se viestin lähettäjä on ajanut takaa, kun postissa on suunnilleen ensin jotain tajunnanvirtaa ja lopussa kahden tai kolmen sanan kötöstelmä (ei edes oikea lause) ja kysymysmerkki perässä (tyyliin: mikä laite rikki?). Yritäpä siinä sitten arvailla, että mitä tuollaiseen pitäisi vastata.

Tämänkaltaista paskapostin vaihtoa sitten oli edestakaisin parin tunnin ajan, jolloin mikään muu asia ei edennyt yhtään minnekään, kun vitutuspäissään yritti lukea ja vastailla näihin sähköposteihin. Kyllä se on oikea helvetin keksintö tuokin sähköposti (työkäyttöä ajatellen). Tekisi mieli heittää koko sähköposti helvettiin, jotta saisi tehdä omia hommiaan rauhassa.

Mutta se työasioista. Tässäpä hieman vuoden alkupuoliskon Tinder-räpläyksen perusteella tehtyjä huomioita...

Useammallakin naisella on ollut etunimenä Heini. Se olisi hauskaa, jos minulla olisi naisystävä ja hänellä olisi vielä tuo etunimi, noin niinkuin työpaikkakeskusteluja ajatellen.

- Mitäpäs teit kesälomallasi?
- Seivästin Heiniä.

Aika monella näkyy olevan profiilikuvissaan jonkinlainen karvaturrikka. Ja kovin usein se karvaturrikka ei näytä kovin innostuneelta siinä kuvassa. Tai sitten siitä kuvan tilanteesta tällaisen kieroutuneen ajatusmaailman omaava henkilö saa revittyä puujalkahuumoria, vähän tähän tapaan...



Ja näitähän sitten riittäisi vaikka koko loppuvuoden kirjoituksiin tahdilla kuva/kirjoitus.

Miehen silmä luonnollisesti tarttuu myös alla näkyviin kuviin. Sinällään kiinnostava kuvakulma, jotenkin tulee tuosta kärpäslätkät mieleen...

Mussutusta muiden taloista

Kun on näitä talojen myynti-ilmoituksia tullut selattua enemmän ja katseltua niissä olevia valokuvia, niin monesti sitä mielessään arvostelee näitä asujaimistojen ratkaisuja/ominaisuuksia.

Tässä esimerkinomaisesti muutamia juttuja, mitkä nyppivät aina minua:

• vinot sisäkatot (vaikeuttavat valaisimen valintaa ja ripustusta)

• keittiön yläkaappien ja laipion väliin jäävä tyhjä tila (kerää pölyä)

• kunnollisen arkieteisen ja kenkien pesupaikan puute (missä ne paskaiset kengät puhdistetaan, keittiön altaassako?)

• korkeat ikkunat (etsitäänpä jostain telineet ikkunan pesua varten)

• ylös nostettu tiskikone (se on fakta, että kone hajoaa ennemin tai myöhemmin ja se pitää saada alas, yksin asuvalle koneen nostaminen + vedet keittiön kaapistossa)

• keittiön tiskialtaat, joissa vain "puolitoista" allasta tai vain yksi allas (käytännön keittiöhommissa nuo altaat aivan perseestä)

• kodinhoitohuoneessa pyykkikoneen paikka pöytätason alla (yksinkertaisesti perseestä, sillä joillakin on päältätäytettäviä pesukoneita)

• saunassa lauteilla ympäröity sähkökiuas eli se kiuas pojottaa jostain lauteisiin tehdystä aukosta (kiukaan huoltaminen mahdollisimman vittumasta ja tietysti helpompi polttaa itsensä siihen kiukaaseen)

• ylipäätään ne saunojen lauteet, jotka peittävät melkein koko saunan pinta-alan (saunan lattia mahdollisimman vittumainen pestä ja puhdistaa, koska lauteet tiellä)

Noh, siinä näin muutamia. Nuokin olisi taloa rakentaessa sellaisia ihan pieniä asioita, jotka tulisi huomioida mutta jotenkin vaikuttaa sille, että näillä nykyajan rakentajilla on kaikki käytännön arkea helpottavat jutut unohtuneet aikoja sitten. Kaikki pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi huoltaa ja puhdistaa. Voisin veikata, että noita ratkaisuja haluavat taloihinsa ne pallinaamat kaupunkilaiset, jotka ovat asuneet koko ikänsä jossain kerros- tai rivitalossa, ja sitten päättävät, että rakennetaanpas kiva ja trendikäs omakotitalo. Tietäähän sen sitten mitä paskaa siitä tulee, kun nämä sisustuslehtiä liikaa lukeneet töhöt päästetään suunnittelemaan ja rakentamaan.

Laskiaispullia

Juu eiku nääs semmonen asia mulla vaan oli, että ku laskiainen on tulossa ens viikolla, niin pitäis varmaan jotain laskiaispullaa leipoa. No eihän mulla mitään ohjetta oo ja muutenki on peukalo keskellä kämmentä näissä leivonta-asioissa, nii mää sitä nisuohjetta ettiskelin sieltä intternetistä. Siinä kuulkaas löyty sitten jostain juutuubista sellanen pullanleivontavideo, jossa semmonen kivannäkönen misukka oli just tekemässä sitä ihteään eli pullaa vaivaamassa.


No mää sitä vaivaamista aikani kattelin ja voi jumankauta minkälaista sotkemista! Hella jauhoja täynnä ja se ainesten sekottaminenkin. Oli ku ois joku veltto teinipoika ollu munaasa vatkaamassa, nii löysännäköstä oli koko touhu. Vaikka emmää mikään michelin-kokki ole, niin kyllä mulla jonkulainen käsitys on, että miltä sen touhun pitäs näyttää. Aivan onnetonta tää nykynuoriso!

Ja voi jumankauta toisen kerran se hella! Siinä oli hellan päällä vaikka mitä törkyä! Oli jauhoo, jauhopussia, leikkuulautaa, muovikauhaa ja kaikkee muuta. Jumankauta aivan hirvee tulipalon vaara! Siinäku ährää hellan päälle vahingossa, nii kämppä on aika äkkiä mustana. Kattokaa ny vaikka tätä jäppistä:

JUMANKAUTA UKKO TULESSA!

Ja tollasesta ne nuoremmat ottaa esimerkkiä. Mua huvita enää taas yhtää mikään!

Liukasta ja märkää

Piti tulla tämänkin lösölösö-kelin pilaamaan alkutalvi. Syksy oli niin mukava, kun ei satanut pitkään aikaan mitään ja oli kuivaa ja melkein jo tuli pysyväkin lumi. Viimeisen viikon aikana on tainnut sataa melkein joka päivä vettä ja nytkin tulee räntää pystysuoraan (onneksi ei sentään vaakasuoraan). Ensi viikon ennuste näyttää plussaa koko viikolle, niin taitaapa hävitä kaikki nämä vähäisetkin lumet pois, mitä vielä maassa on. Olisi saanut minun puolesta olla koko loppuvuosi pikkupakkasen puolella.

Töissä on taas saanut riemuita "äly"puhelimesta. Yhtenä päivänä kuuntelin puhelimella aamuradiota korvanapeilla ja kesken kaiken ääni hävisi. Puhelin makasi siis pöydällä eikä mikään koskenut siihen. Ihmettelin hieman, että mikäs perkele se tälle tuli ja kun avasin luurin, nin näytöllä oli ilmoitus "kuulosi suojelemiseksi ääni on mykistetty" tai jotakin vastaavantyylistä ja äänenvoimakkuus oli TÄYSILLÄ! Yrittikö tämä saatanan puhelin TAPPAA minun kuulon vai mitä vittua, kun oli vääntänyt nupin kaakkon taikasauvan heilautuksella?! Onneksi oli sentään puhelimessa älyä sen verran, että mykisti äänet ennalta-arvaamattoman kovalta volyymimuutokselta.

Toisena päivänä kuuntelin musiikkia ja nyt olisin laittanut hieman ääntä isommalle. Mutta ei. Vaikka painelin äänenvoimakkuusnappia ylös ja alas ja puhelimen näytöllä äänenvoimakkuuden luku liikkui sen mukaan, niin jollotus kuului vain samalla voimakkuudella. Helvetin luuri piti käynnistää KAKSI kertaa uudelleen ennnen kuin säätö rupesi toimimaan taas normaalisti. Tekisi mieli laittaa koko perkeleen vekotin pajavasaran ja alasimen väliin...

Kysymys naisille, osa 2

Naisten nettitreffi-ilmoituksia lukiessa on aina törmännyt sellaiseen, että jotkin naiset suorastaan HUUTAVAT siinä ilmoituksessaan, että minkälaiset miehet eivät saa ottaa yhteyttä ja mussuttavat luetun ymmärtämisestä. Mutta samaa voisi kysyä myös teiltä, arvo naiset: Miksi se luetun ymmärtäminen tuntuu olevan teillekin välillä niin vaikeaa?

Hieman pohjustusta kysymykselle... Kun tuota ostettavaa asuinpaikkaa ei tunnu löytyvän, niin laitoin nettiin ostoilmoituksen talosta. Ilmoitus oli esillä heinäkuun alusta lokakuun loppuun ja tuona aikana sain vastauksia n. parikymmentä. Vastauksista n. puolet oli tullut miehiltä ja puolet naisilta. Kuten arvata saattaa, niin yksikään näistä ei ollut sellainen paikka, jotta olisin edes kiinnostunut ja lähtenyt katsomaan paikanpäälle. Yleensä se tökkäsi jo heti ensimmäiseksi sijaintiin.

Mikä minun huomiotani kiinnitti enemmän juuri naisten vastauksiin, oli se, että naisten tarjoamissa oli paljon enemmän heittoa ilmoituksessani esitettyihin vaatimuksiin. Olin laittanut ilmoitukseen selvästi, että kohteen pitäisi olla korkeintaan X km päässä paikasta A työmatkojen takia, tontin koko vähintään Y m² ja hinta saisi olla korkeintaan Z euroa (+ pari muuta ominaisuutta/vaatimusta).

Kolme naista tarjosi paikkaa jostain huitsin nevadasta asti. Mittailin hieman mahdollisten työmatkojen pituuksia kartalta ja yhdessäkin paikassa matkaa olisi tullut yli kaksinkertainen määrä siihen verrattuna, mitä olin ilmoituksessani esittänyt. Kehtasi vielä kyseinen epatto kirjoittaa, että "täältä ajaa ihan nopeasti alle tunnissa sinne paikkaan A". Ja kissanpaskat! Matka-aika olisi ollut lähempänä puoltatoista tuntia. Jossain pääkaupunkiseudulla tai Lapissa saattaisin tuollaisen matka-ajan vielä ymmärtää mutta en täällä, jossa tuntikin on jo ihan liian pitkä aika. Vielä sattui löytymään netistä ko. paikan myynti-ilmoitus, niin viestistä ja ilmoituksesta päätellen on tainnut mennä miehen kanssa lusikat jakoon ja yritti saada epätoivoisesti myytyä taloa.

Kaksi naista puolestaan tarjosi sellaisia kiinteistöjä, joissa tontin koko oli luokkaa postimerkki (eli << Y). Sellaisella tontilla ei käytännöllisesti katsoen tee yhtään mitään, johon suunnilleen mahtuu vain se talo (ja sekin juuri ja juuri hikisesti, kun sijoittaa tarkasti keskelle tonttia). Yksi puolestaan yritti tyrkyttää paikkaa, jossa hintapyyntö oli melkein 1,25 suurempi kuin ilmoitukseeni laittama hintakatto. Hieman jäi sellainen kuva näistä ämmistä, että ovat juuri sitä tyyppiä, jonka mielestä kaiken voi muutta heidän mielensä mukaiseksi. Mutta siinäpähän pitäkööt tunkkinsa, en jaksanut tuhlata aikaani näihin tapauksiin ollenkaan lähettämällä edes kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostia, kun eivät edes osaa ymmärtää lukemaansa.

Ömh

Jotenkin on ollut taas tämä viikonloppu takkuinen ja erityisesti tämä sunnuntai. Eilinen meni vielä jotenkin arkiaskareita hoitaessa mutta tänään on ollut niin masentunut mieliala. Oikeastaan koko viikolla ei ole oikein mikään huvittanut. Ohjelmointi on perseestä, kuntoilla en ole jaksanut pitkään aikaan (lue: innostus loppunut), töissä ketuttaa kaikki sekalainen paska ja päällekkäiset asiat ja sitä rataa.

Tänään en ole tehnyt yhtään mitään. Puolilta päivin eksyin juutuubiin ja sieltä katselin seuraavat kolmisen tuntia kaikkea turhaa. Nyt tiedän miten tehdään mm. laakereihin kuulia, seuloissa käytettäviä seulaverkkoja ja putkiloihin työnnettäviä perunalastuja. Erittäin kehittävää ja hyödyllistä ajankäyttöä...

Ttumainen kuski

Jouduin tällä viikolla ajelemaan autolla useampanakin päivänä töiden takia. Ja ei voi taas kuin ihmetellä sitä idioottien määrää siellä tien päällä.

Yhtenä päivänä moottoritiellä joku vatun idiootti ajoi minusta ohituskaistalla ohi ja palatessaan takaisin oikealle kaistalle meinasi kotterollaan törmätä minun auton vasempaan etukulmaan. Luultavasti saatanan pässi ei katsonut sivulleen yhtään ja oletti, että on mennyt jo ohi ohitettavasta autosta. Mitäpä minä siinä muuta voin kuin jarruttaa, huudattaa tööttiä ja näyttää sitä kansainvälistä sormimerkkiä - pitkään. Mulkvisti sentään älysi painaa kaasua ja häipyä kauemmaksi eteenpäin.

Toisena päivänä jälleen moottoritiellä minun ohi ajaa auto. Minun edessä menee hitaampi auto ja välimatkaa siihen ei ole kovin paljoa. Siinä vaiheessa tämä ohittaja tajuaa, että hänen pitää poistua seuraavalta rampilta ja änkeää sen kotteronsa minun ja edessä menevän auton väliin niin, että joudun taas polkemaan jarrua. Minä puolestaan lähden nyt vittuuntuneena ohi tästä persvaosta ja ohi mennessäni ojennan oikean käteni ja muiden sormien ollessa nyrkissä suoristan keskisormen kohti tätä aivokääpiötä, joka suu auki möllöttäen katsoo minuun päin.

Kolmantena päivänä olen juuri poistunut moottoritieltä ja kääntynyt pienemmälle tiellä, kun näen edessäni auton. Ensin tämä meinaa kääntyä yhdestä risteyksestä oikealle (on jo ryhmittynyt kääntyvien kaistalle) kunnes päättääkin palata sitten takaisin suoraan vievälle kaistalle. Onneksi olen vielä sen verran kaukana takana, että en joudu tekemään mitään. No siinäpä tämä palikka löröttelee sitten eteenpäin ja aikaisemmasta käytöksestä aavistelen, että kohta tämä vatipää varmaan tekee johtajaliikkeitä. Ei mene kauan, kun tulee risteysalue, josta sivutiet kääntyy molemmille puolille isompaa tietä ja paikalla on vielä linja-autopysäkit kahdella puolen tietä. Jostain tämä mullisaukko saa päähänsä, että hänen pitää kääntyä tien VASEMMALLA puolella olevalle pysäkille ja ryhtyy hiljentämään mutta huomaakin, että pysäkin jälkeen tuleekin risteys, niin käännytäänpä sittenkin siitä vasemmalle. Siinä tuli vielä ajoneuvoja vastaan, niin sai jo vähän varoa, että kääntyykö se idiootti suoraan jonkun toisen eteen. Kun pääsen tästä mölöpertistä ohi, niin vilkutan hänelle iloisesti keskisormella. Ottaisi tuokin nuija sen autonavigaattorinsa pois sieltä perseestäään, niin saattaisi ehkä hyvällä tuurilla kääntyä oikeasta risteyksestä.

Näiden lisäksi tietysti on ollut niitä perseessä roikkujia, joita en helvetti vie voi tajuta yhtään! Mikä saatana se saa nämä perkeleen kuulapäät ajamaan toisen perseessä kiinni?! Käveleeköhän nämä kaupassa käydessäänkin naama seuraavan asiakkaan perseessä kiinni? Onneksi on ollut sateista ja vettä tiellä. Joka kerta kun tuollainen perskärpänen tulee lähelle, niin koitan ajaa mahdollisimman paljon urista ja lätäköistä, jotta nämä taukit saavat vettä tuulilasillensa. Se hieman hymyilyttää katsoa peräpeilistä, kun takana tuleva saa pyyhkiä koko aika tuulilasiaan ja itsellä ei sitä ongelmaa ole.

Nainen ratissa

Tässä uudessa työpaikassa olen joutunut matkustelemaan enemmän eli käymään asiakkaan luona. Matkat hoituu autolla ja siinä ajaessa on aina saanut ihmetellä monestikin muiden toilailuja. Ajomatka asiakkaan luo kulkee osan matkaa moottoritien kautta ja välillä olisi tehnyt mieli läpsiä poskille muita tiellä ajavia.

Otetaan esimerkiksi moottoritielle tulo. Useasti, kun olen ollut ajamassa ramppia alas liittyäkseni moottoritielle, edessäni on ajanut joku pallinaama, joka ei yleensä ole osannut painaa jalallaan tarpeeksi sitä oikeanpuoleista pedaalia. Siinähän sitten yrität sujahtaa moottoritien liikennevirtaan tämän pässin takana alle kahdeksaakymppiä köröttelemällä. Hyvin onnistuu! "Parannettu" versio tästä pällistä on sellainen, että kun on päässyt moottoritielle ja yritän ohittaa tätä hitaasti ajavaa idioottia, niin sittenhän siitä kusisesta kotterosta löytyy se ylimääräinen vaihde ja jästin kinneri kiihtyy jo ylinopeuden puolelle. Yritäpä siinä mennä ohi tästä saatanan tampiosta! Painaisi perkeleen lussumuna sen kaasun pohjaan jo siinä rampilla, niin ei tarvitsisi arpoa autoaan niiden muiden vauhdilla ohi ajavien sekaan.

Monesti näyttää myös se moottoritieltä lähteminen olevan vaikeaa. Liittymä pois tieltä on edessä vasta puolen kilometrin päässä tai kauempanakin, kun edellä oleva auto ryhtyy hidastamaan vauhtiaan. Niin sitä minä vain ihmettelen, että eivätkö nämä pösilöt tiedä/tajua sitä, että muiden autoilijoiden kannalta sitä vauhtia on parempi hidastaa vasta sitten, kun se oma pirssi on liikautettu sinne erkanevan kaistan puolelle. Sitä varten se kaista on niin pitkä, että siinä saa vauhdin hidastumaan eikä tarvitse painella jarrua jo siinä moottoritien puolella. Ei ihmekään, että tiellä syntyy sitä haitariliikettä, kun mäntit eivät osaa painaa kaasua/jarruttaa oikeaan aikaan.

Kolmas poskille läpsittävä tapaus on se tyypillisin eli persiissä roikkuja. Useasti näkee peruutuspeilistä, kun takana ajava auto saavuttaa autoni ja jää sitten siihen takapuskuriin roikkumaan mutta ei lähde kuitenkaan ohittmaan vaikka siinä vieressä olisi ihan ohituskaista. Yksi em. tapaus sattui kesällä. Ajoin moottoritiellä rajoituksen mukaan, kun siihen peräpeiliin ilmestyi roikkumaan auto, joka ei kuitenkaan lähtenyt minua ohittamaan. Koska olin jo lähellä liittymää, josta poistuisin tieltä, niin ajattelin hieman testata. Nostin jalan pois kaasulta, jolloin tietysti vauhtini alkoi hidastua. Ja mitä tekee tämä takana tullut auto: ei mitään ja antaa tulla vain lähemmäksi eikä tee elettäkään ohittaakseen! Lopulta siinä rampin kohdalla minulla oli vauhtia enää vain kahdeksankymppiä, kun löin vilkun päälle ja poistuin moottoritieltä. Katsoin tätä perässä ajanutta autoa, niin tämä jatkoi matkaansa eteenpäin. Kun tarkemmin katsoin kuljettaa, niin olipa yllätys... Akka ratissa! Ovatko naiset liikenteessä niin perässä kulkevia lampaita, että eivät osaa tehdä päätöksiä kesken ajon. Jos ajaisin autoni metsähallituksen puolelle, niin tulisikohan perässä ajanut naiskuski samaa polkua pitkin?

Joskus näille perseessä roikkuville kuulapäille pitäisi demonstroida pesäpallomailan kanssa, että mitä se turvaväli oikein tarkoittaa. Seisottaisiin peräkkäin ja minä kääntyisin ja heilauttaisin pesäpallomailalla ympärilleni niin paljon kuin lähtee. Jos maila kopsahtaisi nuppiin, se olisi henkilökohtainen voivoi. Jos taas ei, niin turvaväli olisi kunnossa. Ihan sama se on senkin auton kanssa, nämä vitun idiootit vain ei näytä sitä tajuavan, että äkkijarrutustilanteessa nämä omasta mielestään täydellisesti ajavat mulkerokuskit eivät ehdi tehdä yhtään mitään, kun ovat jo toisen takakontin sisällä.

Ärripurri

Tällä viikolla oli lievästi sanottuna eniten vituttaa kaikki -tyylinen olotila. Tai ei ehkä sentään koko viikkoa mutta ainakin puolet. Torstaina unohdin työmatkalle lähtiessä ottaa tavaroita mukaan. Ehdin jo matkata hyvän matkaa, kunnes päähän pälkähti, että jotain unohtui. Suunnaton vitutus iski sillä hetkellä kuin miljoona volttia ja eikun takaisin hakemaan tavaroita. Laskin, että töppäyksen hinnaksi tuli rahallisesti n. 24 (tai 6, miten nyt haluaa laskea) euroa ja ajallisesti n. kolme varttia eli ei mikään suuren suuri. Olotilani oli kuitenkin sellainen perseelleammuttukarhumainen, että jos joku vinoleuka olisi tullut irvailemaan sillä hetkellä asiasta, niin se leuka olisi saattanut jäädä pitemmäksikin aikaa vinoon. Sadattelin ja kiroilin varmaan puolisen tuntia kunnes kierrokset alkoivat hieman laantua.

Eilen puolestaan harrastuksen osalta tuli rahallista tappiota välinerikkojen takia ja silläkin hetkellä vintti tahtoi sumeta vitutuksen johdosta. Ihme kyllä, tämä suuttumus laantui paljon nopeammin mitä tuo aikaisempi vaikka tässä tapauksessa rahallinen vahinko oli suurempi. Mahtoiko sitten näin erilaiseen reaktioon olla syynä se, että ensimmäisessä syy oli vain ja ainoastaan täysin minussa mutta jälkimmäisessä asialle ei oikein voinut mitään, se vain tapahtui.

Tällä viikolla kolmanteen ja neljänteen minua nyppineeseen asiaan yhteisenä tekijänä on juokseminen. Jos juoksen yhtä reittiä pitkin, niin yhdessä kohtaa pitää kulkea pitempi pätkä hiekkatietä. Sitä mitä en ymmärrä autoilijoissa on se, että MIKSI VITUSSA sillä autolla pitää ajaa siinä tien pätkällä sellaista vauhtia aivan siitä jalankulkijan vierestä niin, että kivet lentää päälle, vaikka sitä tietä on leveydeltään perkele viisi metriä?! Näiden pallinaamaisten jästipäiden on vain yksinkertaisesti niin äärettömän vaikeaa kääntää sitä rattia edes hieman juoksijaa ohittaessaan. Mutta kyllähän sen ymmärtää, kun näillä tapauksilla ÄO sijoittuu johonkin kyrvän pituuden ja kengän kokonumeron välimaastoon.

No entäs se neljäs asia... Kun puolestaan juoksen yhtä toista reittiä, niin kuljen tällöin yhden omakotitalon ohi. Viimeisen kolmen juoksukerran aikana tämän talon pihasta on rynnännyt tielle pieni piski räksyttämään. Tähän mennessä piski on vielä lopettanut haukkumisen ja räksyttämisen, kun olen hiljentänyt juoksuni kävelyyn. Tästäkin tapauksesta taas näkee miten saatanan juntteja jotkin koiranomistajat voivat olla. Eivät yksinkertaisesti tajua yhtään, että pitäisivät sen "kiltin" pikku karvaperseensä kiinni. Odotan kyllä kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun tämä piski ei enää tyydy pelkkään räkyttämiseen vaan ampaisee minun kimppuuni. Silloin otan lain omiin käsiini ja jokainen voi arvailla, että mikä sullotaan tämän talon postilaatikkoon tai roskapönttöön.

Olisi ollut taas agressionpurkukeinoille käyttöä tällä viikolla. Tällaista taas tällä kertaa... ÄRH!entelemisiin