Ruokalassa

Seisoin keskellä ruokalaa ja ihmettelin, että mistähän täällä pitäisi lähteä liikkeelle. Kolmella seinällä oli ruokalinjastoja ja keskellä lattiaakin oli ruokavaunuja. Siinä pyöriessäni kuin sika vatukossa, paikalle alkoi lappaa paljon ruokailemaan tulevaa väkeä. Lopulta joka paikka oli täynnä ja minä jäin pottuuntuneena katselemaan, että mihinkähän väliin tästä itsensä lykkää.

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun näen jonkinasteista painajaista ruokaloista. Oikeastaan tuollekin keksii aika äkkiä selityksen. Kun on tällainen järjestyksestä pitävä autisti, niin varsinkin sellaiset ruokalat, joissa en ole ennen käynyt tai jotka ovat juuri tuollaisia monilinjastohelvettejä, joissa joka tiskillä on jotakin, ovat minun inhokkeja. Tuntemattomassa paikassa pitäisi aina ensin kävellä koko paikka läpi ja ihmetellä ja kummastella vähän aikaa, että mitä löytyy mistäkin, mitä kannattaa ottaa missäkin järjestyksessä, selviääkö yhdellä vai pitääkö tehdä kaksi reissua tiskille, mistä suunnasta ihmiset kiertävät, mitä kuuluu mihinkäkin ateriakokonaisuukseen ja mitä ne maksavat jne.

Jotenkin en pidä myöskään pöytään tarjoilevista paikoista, joissa pitää tilata listalta. Joka kerta sitä ruokalistaa lukiessa siinä on aina se tuskailu, että mitähän tässä nyt osaisi valita. Kun sitä ruoka-annosta ei näe edessään valmiina ja siihen annoksen kokoon ei juuri pysty itse vaikuttamaan, niin se on vähän kuin ostaisi sian säkissä. Siksipä työpäivinä on ruokatauolla mukava mussuttaa niitä omia eväitä, kun ei tarvitse stressata turhasta.

Juhannusviikonloppu

Juhannus tuli taas vietettyä maaseudun rauhassa. Jos ei kuun alku ollut kovin lämmin, niin eipä tämä kuun loppukaan paremmaksi pistänyt. Juhannusaattona ulos lähtiessään sai oikein miettiä, että pitäisikö jostain kaapin perukoilta tonkia esille se lämmin väliasun takki, jota tulee pidettyä aina talvella, kun se lämpömittarin lukema ei juuri kymmentä (plus-)astetta korkeammalle kohonnut.

Perjantain ja lauantain välisen yön unet olivat taas mitä olivat. Ensin heräsin kahden aikaan paita hiessä painajaiseen, jossa jääkarhu yritti syödä minua. Tämän jälkeen makoilin hereillä tunnin kunnes piti käydä vessassa ja loppu aamuyöstä meni sitten itikoiden vinkumista kuunnellessa. En muista olenko hohhailut tästä aikaisemminkin mutta juuri tuollaisten painajaisten jälkeen sitä haluaisi, että vieressä olisi nukkumassa joku toinenkin. Kun tuollaisen unen jälkeen mieli on aina melko rauhaton ja ajatukset laukkaa, niin toisen henkilön läsnäolo (ja hiplaus) saattaisivat rauhoittaa mieltä. Tiedä sitten toimisiko se oikeasti mutta ainakin tuona yönä sellaista ajattelin.

Juhannuksena ei tainnut käen kukuntaa kuulua mutta aikasempina viikonloppuina on sellaistakin kuulunut.

Vappupersettä tarjolla

Tämänkertaisen kirjoituksen otsikolle on yksinkertainen selitys. Näillä hakusanoilla oli joku eksynyt blogiini vappuna. Hieman huvitti, kun näin tuon, mitä lienee hakukoneen käyttäjällä ollut mielessä, kun tuollaista hakua on tehnyt. Taisi vain tulla pettymys tälle henkilölle, kun vappupersettä ei tässä blogissa ole tarjolla.

Edellisestä päästään aasinsiltaa pitkin toiseen aiheeseen mistä piti kirjoittamani. Näin viime viikolla unta, nimittäin SEKSIunta. Unessa oli tämä kouluaikainen ihastukseni ja olin panemassa häntä kakkoseen. Jostain kumman syystä (mikä ei unessa minulle selvinnyt) hän ei antanut panna ykköseen mutta perseeseen tyttö kyllä antoi panna. Ja minähän innokkaana poikana lykin menemään. Ikävä kyllä, tämä ei tuottanut minulle mitään mielihyvää vaikka kuinka työntelin edestakaisin. Turhauduttuani unessa tilanteeseen heräsin taas kerran ihmettelemään, että mistä näitä tällaisia unia oikein sikiää.

Doggy style

Olipahan viime yö taas sellainen, että hohhoi. Ensin heräsin vähän jälkeen yhden siihen, kun tuulee kovasti. Pyöriskelen sängyssä jonkun aikaa ennenkuin taas nukahdan. Seuraavaksi näen sellaista unta, että ajelen polkupyörällä jotain syrjäistä tietä ja tulen sellaisen aukean alueen päähän, jossa on heinikkoa. Huomaan, että pari hirveä liikkuu tuolla aukealla ja toinen niistä huomaa minut. Siinä käännyn ympäri ja lähden ajelemaan pyörällä pois paikalta miettien, että meinaakohan se hirvi lähteä perääni.

Herään taas tuohon ja minulla on kuuma. Kello on puoli kolme ja pyörin taas tuskaillen unenpuutetta. Nukahdan taas ja kohta näen unta eräästä vloggaajanaisesta, jonka videoita seurailen oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä tällä naisella on pitkät hiukset mutta unessa nainen on leikannut ne lyhyeksi. Mielessäni mietin, että tuollaiset lyhyeksi kynityt hiukset ei näytä ollenkaan hyvältä tällä henkilöllä.

Noh, unet kun on kummallisia, niin hetken kuluttua tämä nainen asettuu lattialle alastomana nelin kontin minun eteeni ja minultakin ovat vaatteet hävinneet. Mitäs sitä muutakaan teen siinä tilanteessa kuin menen polvilleni tämän naikkosen taakse ja alan panna häntä takaapäin. Siinä lykkiessä ajattelen, että ei tämä tunnu yhtään hyvälle tai ei tästä ainakaan mitään mielihyvää saa. Siihenpä sitten taas herään ja kello on nyt neljä. Enää ei nukuttanut ja oli taas niin pöllämystynyt olo näiden unien jälkeen, että ei paremmasta väliä.

Uneton

Pari edellistä yötä ovat olleet hieman rasittavia. Viime yönä heräsin joskus kahden maissa itikoiden ininään enkä nukkunut enää sen jälkeen ollenkaan. Tuo itikoiden vininä on yksi kaikkein vittumaisimmista äänistä, kun yrittää nukkua. Tuota saatanan ininää kuullessa tekisi mieli aina repiä pelipöksyt silpuksi ja etsiä jostakin liekinheitin käsiin ja polttaa sillä kaikki helvetinvittusaatanankyrpäperkeleenverenimijäitikanlehmänpaskat! ÄRH!!

Itikkayötä edellisenä yönä näin puolestaan taas jotain ihme unta. Istuskelin jossain kunnes viereen tuli Sean Bean aukomaan päätään. Lopultahan se meni tappeluksi ja kohta molemmat putosimme jostain jyrkänteeltä alas. Minä heräsin siihen ja Sean Beanille kävi varmaan miten aina käykään. Siinäpä sitten taas makoiltiin sängyssä hereillä puoli kolmesta lähtien.

Viime viikonloppuna sain nukuttua yöt ilman heräämisiä mutta arkena tuntuu, että yöllä nukkuminen menee aivan perseelleen ja heräilen miten sattuu. Kello on hädin tuskin edes puolta kahdeksaa ja nyt jo nukahtaa tähän tietokoneen äärelle...

Unia

Ooh ja aah tätä lämmintä keliä. Puuhastelin iltapäivän huonekasvien kanssa tuossa parvekkeella ja ihan kuumahan siinä meinasi tulla. Tuntuu, että viikon aikana luonto on vihertynyt nollasta lehteen. Ihmehän tuo olisi, jos ei luonto alkaisi herätä näin lämpimän viikon aikana.

Kuluneen viikon aikana olen nähnyt taas sellaisia unia. Yhtenä yönä unessa olivat minun lisäksi Daniel Graig ja Naomi Watts. Ei harmainta hajuakaan miksi juuri nämä kaksi näyttelijää olivat päätyneet uniini mutta siinä he olivat. Ja mitä he sitten tekivätkään... Molemmat olivat alasti ja Naomi istui Danielin ison aisan päälle. Siinä ylösalas-liikkeen lomassa näin, kun Naomilla oli niin uskomattoman märkä pipari, että se märkyys valui valtoimenaan hänen reisiään pitkin. Ja minä vain katselin siinä vieressä touhua silmät ymmyrkäisinä, kunnes uni katkesi ja taju palasi.

Toisena yönä olin unessa kahdestaan erään nuoren naisen kanssa. En tiedä tämän naisen oikeaa nimeä mutta hän oli eräänlainen "julkkis" ehkä n. 10 vuotta sitten. Noh, joka tapauksessa unessa tämä makoili sängyssä ilkosen alasti ja minä olin siinä hänen edessään. Nostin naisen jalkoja ylöspäin ja painoin ne hänen rintaansa vasten. Aloin kiusoitella häntä nuoleskelemalla ja puremalla häntä reisien takaosasta. Ja juuri, kun olin pääsemässä lipaisemaan hänen piparia, niin taas filmi katki ja ääretön frustraatio päällensä.

On se nyt kärpele sentään, kun jos vähänkään olen pääsemässä unessa pintaa syvemmälle, niin heti katkeaa uni! Muut kyllä bylsivät unissani miten tahtovat mutta minä jään (taas kerran) ilman.

Ilotonta

Kerrankin pääsin pukille!

En tiedä edes miten oli mahdollista, että eteeni oli sattunut sellainen tummahipiäinen kaunotar. Enpä olisi uskonut, että aloitan jäätelön maistelun suoraan suklaasta ja jätän vaniljan väliin. Huvitti vain aika paljon, kun hän muistutti kovasti Halle Berryä. Pitkät tummat hiukset ja ruskeat silmät, niin eipä sellaisesta voi pitää silmiään erossa.

Kun hän tuli sohvalla istumaan kosketusetäisyydelle minusta, niin en malttanut pitää näppejäni irti vaan kellistin hänet lähes välittömästi alleni ja keskityin siihen rintavarustukseen. Aah ja vielä kerran OohAah mitkä rinnat sillä naisella oli. Hänellä oli päällään sellainen oikein runsaan avokaulainen vaalea paita. Paita oli kivan löysä ja antoi oikein sopivasti myöten, joten ne himoittavat kirsikkapullat pystyi kaivamaan esille sieltä paidanrakosesta ja varsinkin kun tällä perverssillä ei vielä ollut rintaliivejä päällään. Siinäpä niitä oli kiva nuoleskella ja puristella ja taisipa nainenkin olla tilanteesta kiihottuneena. Tai näin ainakin nännien asennosta päättelin.

Nopeasti housut lensivät molemmilta lattialle ja lopulta pääsin tekemään sitä mistä olen haaveillut jo aivan liian pitkään. Mutta sitten se klassinen mutta... Tunnen hänen lantionsa omaani vasten mutta en tunne ulokkeellani yhtään mitään. Tiedän, että se on hänen sisällään mutta en tunne mitään. En yhtään mitään! Liikuttelen typertyneenä itseäni nopeammin ja nainen näyttää vain nauttivan enemmän ja enemmän ilman, että tietää mitä minä koen sisälläni. Lopulta nainen saa Oon ja minä lysähdän hänen viereen pää pyörällä. Ei helvetin helvetti...

Katkerana heräten pimeään ja sateiseen aamuun. Ei onnistu oikeassa elämässä, niin miksi se sujuisi sitten unissakaan...

Unia ja ohjelmia

Tässä menneellä viikolla olen muutamana yönä nähnyt unia, jotka ovat jääneet mieleen vielä heräämisenkin jälkeen. En muista milloin viimeksi on näin käynyt, että useamman yön unet ovat muistuneet vielä aamulla, mutta pitkä aika siitä on.

Viime yönä näin unta, että minulla oli päällä joku valkoinen asu. Kovasti se muistutti M62:sta talviasentoon käännettynä. Lisäksi minulla oli vielä selässä sellainen musta keikkakassi. Näillä varusteilla varustettuna olin kuntoilulenkillä jossain lumisessa metsikössä. Ilmeisesti oli kevättalvi, kun lunta oli vähän ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta.

Yhtenä yönä puolestaan näin unta, josta ei kovin hyvin jäänyt muistikuvia mutta kuitenkin sen verran muistan, että minulla oli jousipyssy, jolla ammuskelin nuolia muiden ihmisten perään. Kolmannessa unessa taas pyöri tämä kouluaikainen ihastus. Siinä hänellä oli miehenään joku kaljupäinen kaljamaha, joka oli minusta erittäin ärsyttävä juntti.

Tiedä sitten miksi tuollaisia unia on taas tullut nähtyä. Ehkä tuon nuolien ampumisen selittää se, että Arrowista alkoi uusi kausi, josta on tullut katsottua pari jaksoa. Tulipahan muuten mieleen tuosta äskeisestä yksi työpaikalla käyty keskustelu. Kuuntelin sivukorvalla, kun maatiaiskissa ja kihertäjä keskustelivat katsomistaan tv-sarjoista. Kihertäjä on minua huomattavasti vanhempi ja maatiaiskissakin ehkä sen viitisen vuotta mutta tuntui vain sille, että minun tv-sarjamakuni on ihan eri planeetalta verrattuna näihin kahteen.

Unta urakalla

Työpaikalla eilen yrpi taas niin vietävästi. Teki mieli hieman "paiskia töitä" Fingerporin tapaan. Siinä turhautuneena on tullut välillä mietittyä, että mitäköhän kollegat mahtaisivat sanoa, jos huoneestani lentäisi pari mappia käytävän seinään. Saattaisivat luultavasti yllättyä, kun muuten olen niin rauhallinen ja hiljainen. Noh, ehkäpä joku päivä päästän höyryjä ulos...

Töistä puheenollen, oli sähköpostiin tullut Oikotieltä joku viesti, jossa oli linkki uratestiin. Teinpähän huvikseni ja tällaista tuli ulos:

Uratestin pikatulokset: TOP 3 ammattiasi

Näiden kolmen ammattinimikkeen edustajissa on eniten sinun kaltaisiasi henkilöitä.

1. Koneenkäyttäjä
2. Taksinkuljettaja
3. Postinkantaja

Postinkantajan työ saattaisi minusta olla melko puuduttavaa. Taksinkuljettajana oloa luultavasti inhoaisin siksi, koska siinä joutuu olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan koneenkäyttäjäksi minusta saattaisi olla. Tykkään, jos saan ajella erilaisilla pärpättimillä. Tosin ajokin pitää olla jollain tapaa työkonemainen. Esim. pelkkä tavallinen auto ei vielä oikein kovin suuria intohimoja minussa herätä, kun taas esim. traktoria saatan ajaa mielelläni. Kerran olen saanut kokeilla sellaista mini-/kukkapenkkikaivuria muutaman kuopaisun verran. Arvaapa kahdesti oliko suu muikeana sen jälkeen. 8)

Toissa yö/aamu oli hieman poikkeuksellinen. Näin peräti kolmea erilaista unta. Yhdessä unessa koira yritti hyökätä päälleni, toisessa unessa olin eräässä tietokonepelissä (sota- sellaisessa) sisällä ja yritin piileskellä puskassa ja samalla ammuskella sieltä vihollisia. Kolmannessa unessa puolestaan olin työhaastattelussa, joka sekin tuntui menevän heti kättelyssä aivan keturalleen. Erikoista tästä tekee sen, että näin nämä kaikki unet puolentoista tunnin sisällä. Heräsin aika aamulla vessatarpeille ja painun sen jälkeen takaisin sänkyyn. Nukahdin ja nukuin sen puolitoista tuntia ja sinä aikana näin kaikki nuo unet. Normaalisti hyvä, että muistan yhtään unistani mutta nyt niitä tuli urakalla putkeen ihan kolme kappaletta. Eikun hei... Näinhän minä vielä neljättäkin unta! Palloilin jonkin kaupungin (en tunnistanut paikkaa) jossain torilla ja yritin löytää jotakin kojua, jossa olisivat myyneet työtakkeja. Samalla kaupunkireissulla näin myös roskakorin, joka oli tungettu täyteen karkkipusseja. Otin muutaman pussin matkaani ja lähdin etsimään paikkaa minne olisin voinut maksaa ottamistani nameista...

Eli ööh... Tosi kummallisia nämä unet. Pitäisiköhän tässä olla hieman huolissaan omasta pääkopastaan...? 8|

Syyskuun lyhyet

Katselin eilen illalla seinällä olevaa vuosikalenteria ja tajusin, että vuodesta on takana jo kolme neljäsosaa eli taloustermejä käyttäen kolmas kvartaali on päätöksessään. Jotenkin nämä pari viimeiset kuukautta, ja erityisesti tämä syyskuu, ovat olleet... Hmm... En keksi tähän oikein oikeaa sanaa... Ei ehkä masentavia mutta ei ankeitakaan, paremminkin ehkä puuduttavia. Tuntuu, että arki on mennyt massiivisen katujyrän tavoin eteenpäin ja itse on koittanut jotenkin roikkua siinä kelkassa mukana.

Töissä puolestaan tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi vaikka tehtävää olisi taas vähän liiankin kanssa. Ja tätä luultavasti jatkuu jonnekin ensi kevään tietämille asti eikä tähän ole näkyvissä mitään helpotusta. Tuli tuosta helpotuksesta mieleen, että siitäkään ennen kesälomia lähetetystä työhakemuksesta ei kuulunut jälkeenpäin yhtään mitään. Hävisi kuin pieru Saharaan. Mutta toisaalta en kyllä ihmettelekään. Kun kyseessä oli saman toimialan yritys ja jos siellä meno on samanlaista paskaa, että välillä juostaan kieli vyön alla ja välillä sitten taas odotellaan kengän kuvaa perseeseen, niin se rekrytointipolitiikkakin on sitten mitä on. Jälkeenpäin ajatellen, kun muistelen puhelinsoiton kautta saatuja tietoja, niin arvelen, että heille oli tuloillaan ilmeisesti joku isompi projekti mutta sitten varmaan taisi hommat kusta, kun ei enää oltu kiinnostuneita hakijoista. Mutta paskanko väliä enää tuollakaan, olipahan viimeinen hakemus, jonka pistän siihen yritykseen. Pitäkööt tunkkinsa.

Näin viime yönä vaihteeksi kummallisen "painajaisen". Unessa olin nukkumassa ja heräsin (kuulostaa niin kovin Inceptionilta). Katsoin sängyn vieressä yöpöydällä olevaa kelloa ja hätkähdin, kun se näytti jo melkein puoli kymmentä aamulla. Siinä välittämästi alkoi nostaa ketutus ja kiire päätään, kun olin nukkunut liian pitkään. Heräsin sitten oikeasti tämän unen aiheuttamaan olotilaan ja katsoin kelloa. Huokasin helpotuksesta, kun se näytti viittä, enkä ollutkaan nukkunut pommiin.

Lopuksi todettakoon, että yksinäisyyskin on rassannut mieltä parin viimeisen viikon aikana. Tässä meni pitempikin pätkä ilman, että asia olisi käynyt mielessä. Epäilen, että tuolla masentavan jyräävällä arjella on osuutta asiaan ja sen takia kaipailen ihmistä vierelle. Mutta ehkäpä se menee taas ajan kanssa ohi ja sillä välin täytyy tyytyä vain rutistelemaan tyynyä.

Purulelu

Tulipahan tuosta mömmöm-jalkapallo-ottelussa sattuneesta puruepisodista mieleen uni, jonka näin su-ma välisenä yönä. Pohjustukseksi kerrottakoon ensin alle sellainen asia, että työelämässä minua ärsyttää yksi naispuoleinen henkilö, joka jättää aina vastuitaan hoitamatta tai sitten hoitaa ne ns. veltolla munalla heiluttaen, kun asiasta mainitsee. Eräänlainen ihan-sama-hällävälisti siis kyseessä. Noh, tässä unessa olin siis tekemisissä tämän kyseisen naisen kanssa. Tai en ollut, miten sen nyt ottaa. Nainen unessa ei ollut ollenkaan ko. henkilön näköinen (itse asiassa tämä nainen vaihtui kahdesti siinä unessa) mutta kuitenkin se oli hän. Hankala selittää. Siinä unessa sitten mainitsin tälle naiselle jotakin hänen ärsyttävyydestään ja rupesin alistamaan häntä seksuaalisesti. Laitoin hänet istumaan tuolille, kourin häntä ja purin myös niskasta. En purrutpurrut kuten polisiikoira puree iskiessään hampaansa hamppiin mutta purin tavalla, joka välittää viestin, että kuka on tilanteessa herrana.

Uni lopahti sitten tuohon puremiseen. Kuten tavallista, herään aina ennen kuin unessa alkaisi päästä tosi toimiin. Jäin vain miettimään tuotakin asiaa, että mitä se kertoo minusta. Joskus aikaisemminkin, kun olen ollut tekemisissä vastaavanlaisten mulkunluontoisten naisten kanssa, olen jälkikäteen herkutellut sellaisella ajatuksella, että saisi seksuaalisesti alistaa ja nöyryyttää näitä henkilöitä. Kertooko tuo sitten, että minulla on jonkinlainen alemmuuskompleksi vai jokin muu viritelmä, sitä en osaa sanoa.

Niin ja yksinäisille kokeilemisen arvoinen vinkki, joka tuli käytännössä testattua ja hyväksi havaittua: Nuku kätesi päällä niin, että herätessä kätesi on aivan tunnoton. Töki ja taputtele itseäsi tunnottomalla kädellä, tuntuu aivan sille kuin joku toinen henkilö koskettelisi sinua. Jännää!

Painajaisia

En juurikaan muista mitään yöllisistä unistani. Mietin vain, että näenköhän lopulta niitä yhtään juurikaan tuon muistamattomuuden takia. Jos jotain muistan heräämisen jälkeen, niin ne ovat olleet lähinnä painajaisia, jonka takia olen herännyt kesken unien. Tai ei ne ehkä tavallaan painajaisia ole olleet. Tai tietyllä tavalla kyllä. Yleensä näissä unissa menee asiat ihan normaalisti mutta jossain vaiheessa tulee aina joku hyvin inhottava ja puistattava tilanne vastaan ja poikkeuksetta herään melko pian sen jälkeen. Eli näin niinkuin normaali uni, jossa loppu on jollain tapaa erittäin voimakkaita tunteita herättävä. Tänä aamuna uni meni näin...

Kävelin pienen kallion päällä olevalla polulla, joka kulki järven rantaa pitkin. Oli talvi ja ympärillä olleet männyt ja kivikko olivat peittyneet lumeen. Polku oli kivinen ja paikoin jäässä ja liukas. Käveltyäni hetken aikaa kalliopolku edessäni lähti laskeutumaan alaspäin. Alhaalla oli pieni lahdukka, jossa joku poika oli jäällä. En nähnyt kunnolla mitä hän teki mutta oletin hänen pilkkivän siinä. Kävellessäni polkua alemmas huomasin pojan takana liikettä. Pieni jääkarhun poikanen käveli ja leikki siinä pojan vieressä ja ihmettelin suuresti, että mitä jääkarhun poikanen täällä oikein tekee. Koitin huitoa käsillä ja katkoin kuivia männyn oksia, jotta niistä lähtevä rasahdus olisi säikyttänyt tämän jääkarhun matkoihinsa. Lopulta karhu lähti kipittelemään jäätä pitkin kauemmaksi ja itse kävelin siihen alas. Katselin ympärilleni mutta poikaa ei näkynyt missään. Sen sijaan huomasin, kun rantakivien takaa nousi ison jääkarhun valtavan suuri ja kulmikas pää. Käännyin ja yritin lähteä polkua pitkin karkuun mutta en päässyt minnekään, koska edessä oli vain liukkaan ja paljaan jään peittämää kivikkoa, jossa jalat eivät pitäneet yhtään. Lopulta tilanteen ahdistavuus kävin niin suureksi, että heräsin unestani

Mitähän tämä tarkoittaa? osa 2

Näin viime uona, eiku yöna, eiku yona, siis yönä taas unia. Tällä kertaa muistin sen hyvin aamulla herätessä. Uni oli "kuvanlaadultaan" jotenkin selkeä, kun siitä jäi monia yksityiskohtia mieleen. Mutta oli se myös taas niin ihmeellinen ja outo, että ihmetellä täytyy.

Unessa oli mukana lentäviä helikoptereita, pari kappaletta ainakin, joita lentelivät jotkut muut ihmiset. En ollut niiden kyydissä vaan katselin, kun ne lentelivät ympäriinsä. Ympäristö oli jossain kaupungissa tai vastaavassa, joka ei kuitenkaan ollut mikään tyypillinen suomalainen kaupunki. Näytti, että rakennuksia oli ihan vieri vieressä tiiviisti ja ne eivät olleet mitään asuinrakennuksia. Vaikuttivat enemmän halleilta, teollisuusrakennuksilta tai sellaisilta kuitenkin.

Siinä menneillään oli jonkinlainen härdelli, ihmisiä liikuskeli ympärillä ja olin jonkin laatikkokasan luona. Tässä vaiheessa unen tapahtumat alkoivat mennä todella oudoiksi. Näin, että kauempana katua pitkin minua kohti tuli joitakin ihmisiä aseet käsissään. Vierelleni ilmestyi jostain mies, joka katsoi minua ja samalla laittoi laatikkokasan päälle kiväärin. Kivääri muistutti M1 Garandia ja muistan ajatelleeni siinä kohdassa, että "kiva, kohta pääsen kuuleman sen hauskan ping-äänen, joka kuuluu, kun tyhjä patruunoiden pidike lentää kivääristä ulos". Vaikka tämä mies, joka laittoi kiväärin minun eteen, ei sanonut sanaakaan, ymmärsin tämän katseesta, että minun pitäisi ampua tällä kiväärillä näitä kohti tulevia ihmisiä. Otin aseen käteeni ja ammuin joitakin näistä tyypeistä. Ihmettelin sitä, kun vaikka osuin heihin ja nämä kaatuivat maahan, niin yhdestäkään ei vuotanut verta eikä heihin tullut edes minkäänlaista luodinreikää. Nämä vain lyyhistyivät maahan.

Tuohon kohtaan loppui sitten tuo uni. Vähän aikaa sai taas mietiskellä, että mistäs ne tämän unen tapahtumat nyt oikein kumpusivat. Kuvasivatko nuo ihmiset, joita minun piti ampua, ehkä ongelmiani tai jotakin vastaavaa, jotka minun täytyy "ampua"? Uhkaako minua joku vai asuuko ehkä minun sisällä joku pimeämpi puoli, joka haluaa päästä irti riehumaan?

Otapa näistä unista sitten selvää...

Loman tarpeessa

Ymh... Ei muista edes mitä piti kirjoittaa. Aamulla ennen töihin lähtöä oli vielä mielessä pari aihetta mistä piti napista mutta toinen unohtui. Se aihe, jonka muistan, koski työasioita. Viime yönä nimittäin näin sellaista unta, jossa olin kai työpaikalla ja minulle työnnettiin vain lisää ja lisää töitä. Ei se varsinaisesti painajainen ollut mutta kuitenkin sellainen uni, joka olisi saanut jäädä näkemättä. Tuskinpa nyt tuokaan uni oli mikään yllätys, kun niitä töitä on liian paljon. Tai siis projekteja on liian paljon ja pitäisi revetä joka paikkaan. Nyt työnteko on mennyt sellaiseksi, että paketit valmistuvat viimeisillä hetkillä ja heti perään on ryhdyttävä tekemään seuraavaa tulipalon sammutusta.

Talvilomakin on jäänyt pitämättä. Se mikä minua tässä asiassa vituttaa on se, että Herra Persläpiprojektipäälliköt itse ovat pitäneet tai ovat parhaillaan lomilla sillä aikaa, kun suorittavan portaan pitää niska limassa tehdä paskaa valmiiksi. Ja jos jotain kysymyksiä nousee esille, joihin tarvitsisi pikaisesti vastauksia, niin mistäpäs revit niitäkään, kun niihin vastauksia tietävät henkilöt ovat yllättäen lomalla. Ja ne omat talvilomat sitten pidetään varmaan joskus juhannuksen tienoilla.

Onneksi on tulossa tuo pääsiäinen, niin saa levätä edes neljä päivää peräkkäin.

Nähtyjä unia

Kuluneella viikolla tuli taas nähtyä pitkästä aikaa sellaisia unia, jotka olivat mielessä vielä heräämisen jälkeenkin. Tuohon kyllä taisi vaikuttaa se, että heräsin juuri kesken unen ja siksi se niin hyvin sitten muistui mieleen.

Ensimmäisessä unessa olin makuuhuoneessani. Seisoskelin kaapin edessä katselemassa tyhjää kaappia, en nyt muista olinko järjestelemässä sitä vai mitä mutta tyhjä se oli kuitenkin. Muu osa asunnosta oli pimeänä ja vain makuuhuoneessa oli valo. Yhtäkkiä kuulin muualta asunnosta askelten ääniä ja ennen kuin kerkesin reagoida siihen mitenkään, niin makuuhuoneen oviaukkoon tuli joku lyhyehkö ja nuorehko mies. Säikähdin tuota niin paljon, että heräsin siihen paikkaan niskavillat pystyssä. Mielenkiintoista olisi tietää mistä tuokin uni on saanut alkunsa.

Toinen uni oli sitten hieman, krhm, pervompi. Jos olet alaikäinen tai herkkänahkainen, niin nyt kannattaa kiltisti suunnata muille sivustoille. Mutta itse asiaan siis... Tällä kertaa olin kioskilla, tarkemmin sanottuna R-kioskilla. Tai siltä se ainakin minusta näytti sisältä. Olin katselemassa hyllyn edessä dvd-levyjä, jotka olivat ilmeisesti vuokrattavana. Siihen hyllyn päähän ilmestyi myyjätär, joka ryhtyi laittamaan dvd-paketteja aivan alimmalle hyllylle. Eihän tuossa nyt nuin äkkiseltään vaikuta mikään kummalliselta, myyjä täyttelemässä hyllyjä. Ei niin, mutta se miten tai paremminkin missä asennossa se tapahtui, niin se oli kummallista. Nainen kumartui alahyllylle niin, että jalat olivat täysin suorina ja pää oli takamusta alempana. Koska hän oli selin minuun, niin totta kai se pyöreä takamus herätti himoni. Astelin naisen taakse, otin hänet otteeseeni ja nostin hänen hameensa ylös. Hameen alta paljastui kivannäköinen takamus, joka oli verhottu mustilla pikkuhousuilla. Nainen oli tietysi vähän tilanteesta hämillään ja vastusteli hieman, mutta kun vetäisin hänen alushousut nilkkoihin, niin hän huomasi jutun jujun ja antautui vietäväksi. Laskeuduin alas polvilleni ja nyt nainen seisoi naamani edessä siinä samaisessa asennossa missä hän oli täyttänyt hyllyä. Aloinkin nuolla antaumuksella naista haarojen välistä takaapäin. Siinä tortun lipsuttelun lomassa minulta oli maagisesti hävinnyt housut jalasta ja kun päätin, että nyt on aika pistää lihaa piiloon, niin samassa filmi katkesi. KARVAS PETTYMYS!

Niinpä niin, siihen loppui sekin uni kesken kaiken kivan ja panetus oli kova. Eipä tuossa kuitenkaan ollut mitään uutta, sillä ei tuo ollut suinkaan ainoa seksuaalisväritteinen uni, joka on loppunut kesken parhaimman kohdan. Näissä unissa en ole päässyt yleensä kovin pitkälle, yhdessä olen saanut naiselta housut pois, toisessa päässyt hieman sormettamaan, tässä jopa hieman pidemmälle mutta koskaan en ole päässyt "finaaliin" asti. Taitavat vain nämäkin unet ivata minulle, että "plälläslää, tätä herkkua et tule koskaan kokemaan"...

Luistelemassa

Heräsin tänä aamuna siihen aikaan kuten yleensä muulloinkin. Katsoin pimeässä kelloa, käänsin kylkeä ja poikkeuksellisesti nukahdin uudestaan. Vasta parin tunnin päästä heräsin kokonaan ylös. Tuona parin tunnin aikana näin taas kummallista unta...

Oli talvi, ja olin luistelemassa kaukalossa. Paikalla oli myös jonkun verran muitakin henkilöitä ja pelailimme jotakin. Meillä ei ollut mailoja käytössä, potkimme vain luistimilla pelivälinettä, jonka virkaa hoiti keltainen tennispallo. Siinä pelin tiimellyksessä vehtasin erään naisen kanssa, kiusoittelin ja härnäsin häntä aivan kuten pojat tekevät tytöille.

Ei minua tuossa unessä häirinnyt tuo seikka, että vehtasin naisen kanssa. Se mikä siinä häiritsi oli, että miksi taas tuo kyseinen naishenkilö tuli uniini. Nimittäin vähän aikaa sitten pelasin hänen kanssaan jalkapeliä.

Jalkapeliä

Istuin samassa pöydässä naisen kanssa, jota en ollut nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Istuin sivuittain häneen nähden ja sivelin omalla jalkapöydälläni hänen säärtänsä ja mainitsin hänelle, miten mukavan lämpimältä hänen jalkansa tuntui. Jalkapeli eteni hieman pitemmälle, kun siirryimme istumaan vastakkain. Laitoin oman vasemman jalan jalkapohjani hänen jalkapohjaansa vasten ja varpaamme lomittuivat täydellisesti toistensa lomaan aivan kuten sormet tekevät toista kädestä pitäessä. Se tuntui aivan mahdottoman hyvälle. Nainenkin näytti nauttivan tilanteesta sillä hänen poskilleen nousi puna, hän sulki silmänsä kiinni ja taivutti niskaansa taaksepäin...

Heräsin, avasin puhelimeni, nousin ja lähdin tympääntyneenä aamutoimille.

Nettitreffilöillä, osa 2

On taas raportoitavaa kerrankin. Kävin nimittäin viime viikolla nettitreffeillä, siis tietenkin netin kautta järkätyillä treffeillä... No niin, nyt ne OMG-ilmeet pois ja naamat peruslukemille, mitään ihmeellistä ei tapahtunut.

Kyseessähän oli tämä fire-and-forget -ilmoitus, josta homma lähti liikkeelle. Olin jo unohtanut tuon ilmoituksen hyvän aikaa sitten, kunnes eräänä viikonloppuna avasin sähköpostin ja silmät oli pudota näppäimistölle. Herra siunaa! Siellähän oli vastaus ilmoitukseen!

Parisen viikkoa oli lyhyttä ja hidasta viestien vaihtoa, jonka jälkeen sovimme tapaamisesta. Tapaaminen tuli ja meni, seuraavana päivänä sain sähköpostia, jonka sisällön jokainen voi varmaan arvata. Itseä olisi hieman kiinnostunut tutustua vastapuoleen enemmänkin, sillä ilmoitushan oli laadittu sellaiseksi, jolla etsittiin ei-niin-vakavamielistä seuraa. Todettakoon, että vastapuolta ei siis napannut, jos se jäi jollekin epäselväksi.

Olinko pettynyt saadessani kieltävän vastauksen... Ainahan sitä vähän mutta loppujen lopuksi itse asiassa hyvinkin vähän. Oikeastaan "jäin" hieman voiton puolelle tässä asiassa. En odottanut ilmoitukseeni yhtään vastausta, nyt sen sijaan pääsin ihan treffeille asti, joten siltä osin odotukset ylittyivät reilusti. Ja olen jo sen verran oppinut, että jos henkilökemiat ei kohtaa, niin ne ei sitten kohtaa ja mitäpä sitä suotta väkisin yrittämään.

Mutta oli tuossa tapauksessa eräs toinen asia, johon olin pettynyt ja joka masensi ja veti mieltä alas useamman päivän treffien jälkeen. Jälleen kerran sain taas osoituksen siitä, kuinka avuttomat ja paskat sosiaaliset taitoni ovat. Heti treffien alkumetreiltä lähtien tunsin olevani aivan avuton, hermostunut, sanat ja lauseet sekoilivat, en keksinyt oikein mitään järkevää puhuttavaa ja niin edelleen. Lyhyesti tiivistettynä: tapaaminen oli minulle täyttä tervanjuontia.

Yhdessä asiassa tosin sosiaalinen "vainuni" on kehittynyt erittäin hyväksi. Osaan sanoa, milloin en kuule enää vastapuolesta yhtään mitään, niin tälläkin kertaa. Heti treffien päätyttyä kun olimme sanoneet moikat ja lähteneet eri suuntiin, tiesin sillä sekunnilla, että en tule näkemään häntä enää uudestaan.

Yksi asia minua on jäänyt askarruttamaan tuosta tapauksesta. Olisin voinut luulla, että tuosta asiasta johtunut masennus ja mielialan lasku olisi ollut huomattavasti pitempi, ehkä viikon tai parikin. Nyt pääsin asian yli kuitenkin jo parissa kolmessa päivässä. Onko sillä sitten osaltaan merkitystä, että kun olen tiedostanut tämän ongelmani, niin se ei sitten enää jää niin vaivaamaan mieltä. Muutenkin parin viimeisen kuukauden ajan mieli on saavuttanut jonkinlaisen tasaisen "zen-tilan" eli se ei ole heilahdellut niin paljon mitä se vaikkapa alkuvuodesta teki.

Ehkäpä se sisäinen rauha saapuu joskus tähänkin mustaan mieleen...

Niin ja vielä vähän asian vierestä... Näin taas viime yönä pitkästä aikaa unta, jonka muistan ja se oli todella outo. Näin unessa itseni alasti (no oli minulla sentään housut jalassa) ulkopuolisen silmin nähtynä ja olin uskomattoman lihava. En sellaisella tavalla lihava, että läskit roikkuvat vaan niin, että olin "kiinteä" lihava. Vartaloni oli erittäin paksu mutta kuitenkin kiinteä ja se muistutti ehkä päärynää. Mikä lienee sitten tuon unen takana, sanoisinpa, että erittäin kummallista... O.o

Ärrimurri

Ärsytti taas lievästi aamulla. Näin jotakin aivan uskomattoman typerää painajaista, missä jouduin eräiden eläimien tallomaksi. Heräsin siihen ja kellokin näytti olevan vasta 03:00. Tuo on oikeastaan kaikkein pahin aika herätä, sillä yleensä en enää nukahda kovin helposti tuohon aikaan. Niin kävi nytkin ja pyörin sitten pari tuntia sängyssä. Aamupäivästä töissä oli nuutunut olo ja meinaa olla nytkin. Illalla voisi varmaan painua jo peiton alle heti yhdeksältä.

Unta näkemässä

Näin viime yönä taas aivan ihmeellistä unta. En niinkään muista enää mitään yksityiskohtia siitä unesta mutta muistin minkälainen uni oli. Mitenkäs tämän nyt kertoisi, että se tulisi ymmärretyksi oikein... Eli nukuin ja näin unta, jossa näin unta. Siis uni unen sisällä. Hieman oli aivot solmussa, kun heräsin ja mietin, että mitäs nyt tuli oikein uneksittua. :)

Tiedä sitten oliko sillä mitään vaikutusta, että olen katsonut elokuvan nimeltään Inception tuossa joku aika sitten. Siinähän pyörittiin ihmisten unien sisällä ja olipa sielläkin unia unien sisällä. Kannattaa katsoa tuo elokuva, jos ei ole nähnyt sitä, itse pidin siitä paljon. Päivemmällä tuli mieleen huvittava yksityiskohta tuosta elokuvasta, jota olisin tarvinnut itsekin. Elokuvassahan henkilöillä oli sellaiset pienet esineet, toteemit, joiden avulla he pystyivät päättelemään, ovatko he unessa vai todellisuudessa. Olisi ollut minullakin tarvetta tuollaiselle pienelle esineelle, sillä olo tuntui niin epätodelliselle herätessä. Mutta kaikenkaikkiaan aika hauska tapaus ja kerrankin jotain erilaista...