Hitaasti

Kesälomaa viettäessä räpläsin puhelinta ja katselin sovelluspaikasta, että mitä korvikkeita olisi Tinderille. Muiden käyttäjien arvioita sovelluksista lukiessa ei kyllä oikein mikään innostanut. Suurin osa tuntui olevan joko bugisia tai täynnä kusetusta, joissa vain tuputetaan maksullisia ominaisuuksia ja yritetään saada tekemään ostos bottiprofiileilla tai muilla tavoilla. Törmäsin sitten sen nimiseen sovellukseen kuin Slowly. Tämä ei nyt oikeastaan ollut sellainen perinteinen deittisovellus vaan tavallaan sellainen kirjekaveri-tyyppinen homma. Muista yhteydenpito-ohjelmista tämä poikkesi sillä tavalla, että kun viestin lähetti, niin se saavutti toisen vasta jonkin ajan kuluttua. Riippuen oliko kirjekaveri viereisessä maassa vai toisella puolen maapalloa, niin viesti meni perille tunnissa tai sitten puolessa vuorokaudessa.

Päätin sitten kokeilla tuota aluksi näytti ihan kiinnostavalle. Ensin profiilin pystyi listaamaan osaamansa kielet, kertomaan jotain vapaavalintaista ja ruksimaan listalta omia kiinnostuksen kohteita. Sitten ruksittiin vain, että uusia kavereita ollaan vailla ja yhteyttä saa ottaa. Alussa tuli muutamia sellaisia Ö-luokan vastauksia. Joku oli kirjottanut viestinsä espanjaksi vaikka en sellaista kieltä ollut maininnut profiilissiani. Noh, tämä sai sitten viestin takaisin ihan suomen kielellä. Muutamien vastaanotettujen viestien jälkeen säädin asetuksista vähän sallittujen yhteydenottajien ikärajoja ja maita paremmiksi ja valitsin vielä sukupuoleksi pelkät naiset (pillunkiilto silmissä tietenkin).

Tuon jälkeen tuli hieman parempia yhteydenottoja mutta melko pian sai huomata, että aika paskaa tämäkin on. Vaikka itse olisit kirjoitellut hieman pitempää vastausta takaisin ja tehnyt kysymyksiä mielenkiinnon osoittamiseksi/jutun jatkumiseksi, niin silti takaisin saattoi tulla takaisin vain muutaman lauseiden mittaisia viestejä. Eipä se enää oikein minulla innostus riittänyt tuollaisten jälkeen kovin pitkään. Kaiken lisäksi viestintää hankaloitti se, että käytössä oli kummallekin vieras kieli eikä äidinkieli. Ainakin minulle se on puuduttavaa kirjoittaa jotakin, kun ensiksi joutuu pohtimaan ajatukset suoriksi omalla kielellä ja sitten mulkkaamaan ne vielä englanniksi, niin aika puullehan se alkaa maistua varsinkin, jos et vielä osaa kunnolla kääntää ajatusta ymmärrettävästi tai järkevän oloisesti. Pitäisi kai jo uskoa tällä pään seinään hakkaamisella, että ei näistä helvetin tekstimerkkiseikkailuista (tai mistään muustakaan) tule enää yhtään mitään tällä iällä.

Taas vaihteeksi on sellainen olo, että eniten vituttaa kaikki. Tämän perkeleen bloggerinkin on pitänyt uudistua, niin kaikki on taas täyttä paskaa. Eipä tuo ole ensimmäinen kerta, kun nettisivua uudistetaan, niin paskempaan suuntaan se aina menee. Haistakaa nettisivujen uudistajat pitkä paska, vetäkää vittu päähän ja viheltäkää!!!



ÄRH!!!

Elämäsimulaattori

Tänä vuonna ensimmäinen kvartaali on mennyt blogin suhteen aika vaisusti. Ehkä kirjoitus tai pari kuukauteen ja nekin olleet lyhyitä tynkiä. Toisaalta se kyllä kertoo tästä minunkin elämästä jotain. Lyhyesti kuvailtuna se on ollut sellaista tasaisen harmaata ja tylsää päivien toistaessa tiettyä kaavaa viikosta toiseen. Juuri mitään ihmeellistä tai uutta ei ole tapahtunut, perusmössöä päivästä toiseen. Se on itse asiassa ollut niin kaavamaista, että päivärutiineista saisi koodattua helposti elämäsimulaattorin. Tuossa olisi jo runko hahmoteltu, ei tarvitsisi tehdä muuta kuin koodata nuo pikkufunktiot päivittäisistä eri rutiineista. Sen jälkeen tuo olisi valmis voisi antaa koodin hoidella arjen ja itse voisi koomata.



Mikäköhän siinä on, että tinderiä selaillessa jotkin kuvat jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Se on hieman huvittavaa, kun yksi profiili tuli vastaan kolmesti mutta en muistanut nähneeni aiemmin tätä naamaa, joka tulee vastaan siinä ensimmäisessä kuvassa. Vasta kun tutkin profiilia tarkemmin ja katsoin kuvat läpi ja näin siellä yhden tietyn kuvan, niin silloin vasta muistui mieleen, että olenhan minä jo tämän aiemmin nähnyt.

Ilmeisesti se on niin, että jos kasvot eivät ole todella persoonalliset ja puoleensavetävät, niin ei ne jää yhtään mieleen. Kun on selannut satoja lärvien kuvia, niin aivojen kapasiteetti loppuu ja turhat tapaukset unohdetaan heti, kun ruksia on painettu. Ehkä tuosta voisi antaa sellaisen vinkin, että siihen ensimmäisenä näkyvään kuvaan kannattaa panostaa. Ei mikään liian läheltä kuvattu kuva, jossa näkyy karvat sieraimista mutta ei sellainenkaan, josta ei erota kasvoja. Ehkä sellainen puolivartalo jostain luonnollisesta tilanteesta jää paremmin mieleen kuin joku geneerinen peilin edessä otettu duckface perseposetus. Tuossa alla on muuten kuva siitä yhdestä profiilista, josta naamakuva ei jäänyt mutta tuo mönkijäkuva jäi mieleen.

Kerro se kuvin

Olen taas ajankulukseni harrastanut tinderöintiä. Siinä sivussa on tullut laitettua kuvia talteen erilaisista "helmistä". Tässäpä helmenkalastuksen satoa...



Profiilitekstiin saa kirjoittaa 500 merkkiä ja sinä jaksoit laittaa vain 12 merkkiä (+ välilyönnit). Paikkakuntakin on pitänyt lyhentää, kun olisihan se nyt ollut aivan helvetinmoinen suoritus kirjoittaa siihen se Riihimäki. Huh huh! Miten jaksoitkin kirjoittaa noin paljon itsestäsi?



Mitähän tästäkin pitäisi arvailla noiden symbolien perusteella? Aurinko paistaa, siemenestä kasvaa auringonkukka, joka muuttuukin kuuseksi. Välillä kuunnellaan musiikkia, sitten käydään puukottamassa jotakin ja hyvin onnistuneen puukotuksen jälkeen on aika vetää lärvit oluella ja lopuksi hienostellaan viinillä. Kahdeksan symbolia? Kahdeksan vitun symbolia!



Jos ihan välttämättä haluat pitää itsepintaisesti kiinni keskiaikaisista periaatteista, niin hyvä on. Se tarkoittaa sitten sitä, että nainen hoitaa ruuanlaiton, siivoaa torpan, ruokkii kotieläimet, paikkaa puhkikuluneet vaatteet ja parsii sukat.



Ai sulla on kavereita ja pyörit kullikarusellissa? Mihin helvettiin sinä sitten miestä vielä tarvitset? Etsitkö ehkä jotain aisankannattajaa vai pelkkää rahakukkaroa?



Olisit jättänyt sen prinsessan sinne Espanjaan. Kukaan täysjärkinen mies ei ala kasvattamaan jonkun lipevän espanjalais-Horgen kakaraa.



Minun intohimo on ohjelmointi. JA AAH, kun sitä koodia väännetään intohimoissaan kahdeksan tuntia putkeen, niin siinä jää ämmät lehdelle soittelemaan! Kun ohjelman saa tekemään juuri ne asiat mitkä on halunnutkin, niin voi sitä ORGASMIN MÄÄRÄÄ!!! Ai ohjelmointi ei käynyt intohimosta? Pidä tunkkis...



Minustakin koira kuuluu pakettiin, nimittäin tähän tapaan:



Sitten vain paketti kiinni, rullallinen jeesusteippiä paketin ympärille ja paketti vinkuintiaan.



Laitoin kaksikymppiä tulemaan.



Nyt on muuten timanttiset tissit!

Itse teossa

Koska kesäloma, niin nukkumassa kotonakotona maaseudun rauhassa. Aamulla avasin verhot ja yhtäkkiä siinä ikkunan ulkopuolella naapuritalon kissa tuijotti o_O ilme naamallaan. Hieman taisi säikähtää äkillistä verhojen häipymistä ikkunasta. Kissa jähmettyi totaalisesti paikalleen, aivan kuin olisi jäänyt suoraan kiinni pahan teosta. Tuijottelimme siinä hetken aikaa toisiamme ja kohta kissa lähti latomaan karkuun tietä pitkin. Lievästi kyllä huvitti kissan ilme tuossa tilanteessa.

Tinderissäkin näyttää olevan kaikenlaisia kissoja erilaisilla ilmeillä kuvattuna:

Tinder-naisen elinkaari

Näin taitaa mennä Tinderiin profiilin tehneen naisen Tinder-elinkaari...

Itsestä laitetaan ensin hyvin vähän tietoja. Miehelle esitetään vaatimuksia plusmiinus-listan avulla.

Kuva päivältä 27.03.2017:


Muutamien viikkojen päästä tajutaan, että ehkä se plusmiinus-lista ei ollutkaan kovin hyvä idea. Varsinkaan se miinuspuolella mainittu pullistelu profiilikuvissa erinäisillä asioilla, kun itse esittelee persettään omissa kuvissaan. Ehkä on parasta jättää vain vähän tietoja omaan profiiliin...

Jätetään siis tekstit pois mutta lisätään vain perseenesittelykuvia. Kyllä niillä saadaan mätsejä enemmän aikaan!

Kuva päivältä 16.04.2017:


Ei tää onnistu vieläkään! Lisätään vähän huumoria siitä, että on akkavaltaa... (ja esitetään edelleen sitä persettä).

Kuva päivältä 06.05.2017:


Vitsi mää en ala... Miks mun perse ei kelpaa kenellekään? Pitääkö tässä ihan tyhjä profiili tehdä?

Kuva päivältä 26.05.2017:


Peukaloa alas... Joka kerta.

Tissit kirjoituksen lopussa!

Menin tänään aamulla hieman aikaisemmin töihin, jotta saisin tehdä rauhassa asioita valmiiksi ennen lomille lähtöä. Yleensä aloitan työt vilkaisemalla sähköposteja ja niin tein tänäänkin. Joukossa oli muutamia posteja, jotka olivat tulleet eilen sen jälkeen, kun olin lähtenyt töistä. Niissä oli muutamia minulle osoitettuja kysymyksiä mutta päätin olla vielä vastaamatta niihin. Yleensä siinä on käynyt sillä tavalla, että jos olen vastaillut heti ensitöikseni aamulla niihin posteihin, niin melkeinpä heti sieltä on alkanut tulla lisää postia (lue: selvitettävää ja kaikkea muuta paskaa). Tein siis kuitenkin pari tuntia omassa rauhassa näitä hommiani ja päätin vasta sitten vastailla näihin posteihin. Ja kuinka ollakaan: kävi juuri niin kuin olin ajatellutkin. Puoli tuntia vastauksesta alkoi postilaatikkoon änkäytyä lisää postia.

Ei siinä mitään, jos viestit olisivat hyvin muotoiltuja ja sisältäisivät kerralla kaiken olennaisen. Mutta kun ei... Tänäänkin sai läpsiä kädellä otsaansa kun luki niitä viestejä. Välillä ei tiennyt, että mitä se viestin lähettäjä on ajanut takaa, kun postissa on suunnilleen ensin jotain tajunnanvirtaa ja lopussa kahden tai kolmen sanan kötöstelmä (ei edes oikea lause) ja kysymysmerkki perässä (tyyliin: mikä laite rikki?). Yritäpä siinä sitten arvailla, että mitä tuollaiseen pitäisi vastata.

Tämänkaltaista paskapostin vaihtoa sitten oli edestakaisin parin tunnin ajan, jolloin mikään muu asia ei edennyt yhtään minnekään, kun vitutuspäissään yritti lukea ja vastailla näihin sähköposteihin. Kyllä se on oikea helvetin keksintö tuokin sähköposti (työkäyttöä ajatellen). Tekisi mieli heittää koko sähköposti helvettiin, jotta saisi tehdä omia hommiaan rauhassa.

Mutta se työasioista. Tässäpä hieman vuoden alkupuoliskon Tinder-räpläyksen perusteella tehtyjä huomioita...

Useammallakin naisella on ollut etunimenä Heini. Se olisi hauskaa, jos minulla olisi naisystävä ja hänellä olisi vielä tuo etunimi, noin niinkuin työpaikkakeskusteluja ajatellen.

- Mitäpäs teit kesälomallasi?
- Seivästin Heiniä.

Aika monella näkyy olevan profiilikuvissaan jonkinlainen karvaturrikka. Ja kovin usein se karvaturrikka ei näytä kovin innostuneelta siinä kuvassa. Tai sitten siitä kuvan tilanteesta tällaisen kieroutuneen ajatusmaailman omaava henkilö saa revittyä puujalkahuumoria, vähän tähän tapaan...



Ja näitähän sitten riittäisi vaikka koko loppuvuoden kirjoituksiin tahdilla kuva/kirjoitus.

Miehen silmä luonnollisesti tarttuu myös alla näkyviin kuviin. Sinällään kiinnostava kuvakulma, jotenkin tulee tuosta kärpäslätkät mieleen...

Maaliskuun lyhyet

Ei ole ollut tännekään oikein mitään kirjoittamisen aihetta. Oikeastaan tämä koko maaliskuu on hieman mennyt töiden ja arjen jyrätessä. Töissä on kiireinen aika käsillä ja päivät ovat venyneet normaalia pitemmiksi, tekemistä olisi vähän lliankin kanssa ja sama tahti jatkuu jonnekin kesäkuulle asti. Ei ehkä ihan näin pahana mutta kuitenkin. Kesäloman jälkeen luultavasti hieman helpottaa mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muuten ei ole juurikaan mitään ihmeellistä tapahtunut.

Tinderiä (tai sen korviketta) olen räpläillyt aina iltaisin ja selaillut eri kaupunkien naamoja. Kun silmien edestä vilistää monia naamoja, niin välillä huomio kiinnittyy erilaisiin asioihin. Yksi sellainen on ollut naisten kulmakarvat. Kovin monella ei näytä olevan luonnollisen näköisiä karvarantuja silmiensä päällä vaan kaikki on enemmän tai vähemmän meikattuja. Osa on osannut tehdä sen ihan ok tavalla mutta yllättävän moni taas ei. Pahimmalta näyttävät ovat olleet melkein kuin levellä tussilla olisi piirretty, ei ihan tähän tapaan mutta lähes...

Että lienee sekin naamansa maalaaminen ihan oma taiteenlajinsa, jotkut osaa, jotkut ei.

Tinder

Viime aikoina olen taas ollut enemmän ärtynyt. En nyt osaa eritellä sen tarkemmin syytä mutta luultavasti siinä on takana turhautumista töissä, mielenkiintoisen tekemisen puute, yksinäisyys, jne. Nyt viikonloppuna tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että jo pelkkä tietokoneenkin aukaisu on alkanut ärsyttää. Ja kun tietokoneen on saanut auki ja päätyy erinäisten uutissivustojen linkkejä pitkin lukemaan jonkun EK:n mullisaukon haistapaskan-lausuntoja, niin jopa alkaa taas vähempikin vituttamaan entistä enemmän.

kuvankaappaus pönde-lehden nettisivuilta

Tekisi jo mieli potkaista sillä teräskärjellä varustetulla työkengällä näitä EK:n pallinaamoja nilkoille, niin oppisivat ehkä olemaan päästämättä ilmoille näitä aivottomia persehokemiaan.

Noh, mutta otsikon asiaan... Torstai-illasta turhautuneena asensin siihen idioottityöpuhelimeeni Tinderin korvikkeen, kun ei tälle paska-alustalla varustetulle puhelimelle saa mitään oikeita ja "virallisia" ohjelmia, jotka muilta käyttöjärjestelmäalustoilta löytyvät (tappakaa jo tämä win-luurialusta, pliiiis). Tein lärvikirjaan tuota varten feikkiprofiilin (tähänkin pitänyt sotkea tuo syöpä), laitoin asetukset kuntoon ja aloin katsella tarjontaa. Mitä nyt pari päivää tuota tuli selattua, niin hohhoi mitä tuubaa koko touhu. Homma alkoi maistua puulle tietyssä mielessä jo melko nopeasti. Siinä mielessä tuo oli mielenkiintoinen, että jos vaikka olisi tulisi joku tuttu naama vastaan (kyylä kun olen) mutta ei sitä ohjelmaa jaksa kovin kauan katsella. Profiileista harvemmin löytyi mitään sanallisia kuvailuja, niin melko äkkiä homma meni siihen, että suunnilleen kaikki kuvat vedeltiin vasemmalle/tarjottiin punaista rastia, jos naama ei miellyttänyt tarpeeksi (ja sellaisiahan riitti).

Lopuksi tuon kokemuksen voisi lyhyesti tiivistää seuraavasti: Tinder = samaa nettideittailupaskaa mitä kaikki muukin hieman uusilla höysteillä.

Tammikuun saldo

Seuraan yhtä keskustelufoorumia netissä, jossa on myös seuranhakuosio. Marraskuun puolella joku naikkonen etsi keskusteluseuraa tuolla osiolla. Vastasin tuohon ilmoon ja siitä viesteily lähti jotenkin käyntiin ja viestejä vaihdettiin taajuudella kerran viikkoon. Tammikuun alussa lähetin viimeisimmän viestin, mitään ei ole kuulunut takaisin (enkä enää odotakaan).

Tammikuun alussa laitoin yhden toisen keskustelupalstan seuranhakuosiolle lyhyen ilmoituksen, jossa hain juttuseuraa. Ei yhtään vastausta.

Tammikuun puolivälissä muokkasin kyrsiintyneenä ikuvanhaa treffiprofiilia suolikaksnelosssa. Tuloksena tasan neljä vaihdettua viestiä yhden naisen kanssa.

Ajatukset lomalla, osa 2

Viime kirjoitus meni kokonaan höpistessä talousasioista ja se toinen lomien aikaan ajatuksissa pyörinyt alue jäi kokonaan käsittelemättä. Korjataan nyt tässä sekin puute alta pois. Eli siis tämänkertainen teksti käsittelee naisia... Tai enpäs sanokaan ihan varmaksi. Katsotaan mitä tästä tulee.

Lomalla tuli surffailtua netissä (mitäs muutakaan sitä minunkaltainen tekisi) ja tuli eksyttyä erinäisille keskustelupalstoille. Aiheet nyt vaihtelivat laidasta toiseen, minä kuitenkin jäin enemmän lukemaan ihmissuhteita, nettideittailua yms. aiheita käsitteleviä keskusteluja.

Päällimmäiseksi noita keskusteluja lukiessa jäi kuitenkin vain sellainen olo, että itse sitä on tullut tipahdattua jo nettideittailukulttuurin kelkasta aikaa sitten. Nykyään ihmisillä tuntuu käytössä olevan erilaisia (naistenperään)kuolauskanavia, joita pitkin otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. On tinderiä, instagrammia, snäptsättiä, periskooppia ja kaikenkarvaista kikkeliä (lue: kik-messenger), telegrammia ja vatsappia, joilla voi pommittaa toisia.

Jos ei omista A- tai I-puhelinta, niin muussa tapauksessa nuo sovellukset on sama unohtaa. Kokeilin etsiä työpuhelimeen noita sovelluksia, niin löysin vain tuon kikkeliviestimen, kaikki muut olivat joitakin kolmannen osapuolien epävirallisia tekeleitä. Eli kannattaa unohtaa suosiolla nuo W-puhelimet kokonaan. Se on tullut huomattua, että sille alustalle ei ole minkäänlaista kunnon tarjontaa.

Toisaalta kun sitten aloin miettiä tarkemmin, että vaikka minulla olisi käytössä kaikki nuo jossain puhelimessa, niin entäs sitten? Kun kaveripiiri on internet-termiä käyttäen 404, niin siinäpä lähde tyhjästä nyhjäisemään. Jostain pitäisi pieraista se kaveripiiri pystyyn, jotta olisi kontakteja, joita pitkin voisi mahdollisesti ujuttautua jonkun naisen pöksyihin. Minun tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty...

Tuli taas niin sekavaa settiä, että parasta lopettaa tältä illalta.

Päätä näreeseen

Kävin kesälomalla hoitamassa pikkuasioita vanhassa opiskelukaupungissani. Ja täytyy kyllä sanoa, että koti on siellä missä mieli on. Kaupungilla kävellessä tuntui tutulle ja tuntui tosiaan kuin kotonaan olisi ollut. Vaikka olen asunut jo useamman vuoden täällä nykyisessä asuinpaikassa, niin en pidä tätä ollenkaan kotipaikkakuntanani. Täällä ollessa on koko aika sellainen olo, että olen vain täällä "käymässä" töiden takia.

Lomalla tuli jälleen kerran iskettyä päätään nettideittailun puuhun. Ehkä tämänkertaisen voisi ottaa voittona eikä niinkään tappiona. Lueskelin yhtä naisen jättämää ilmoitusta ja jotenkin se poikkesi muista edukseen. Vaikka en kokenut kuuluvani haun kohderyhmään, niin laitoin silti viestiä. Mainitsin muutamalla sanalla vain jotakin, että ilmoitus sai minut hyvälle tuulelle, toivotin onnea seuranhakuun jne. Joskus parin päivän päästä postilaatikkoa tarkistaessa olin saanut vastauksen tältä ilmoittajalta. Eipä siinä muuta ollut kuin, että kiitteli tsempistä ja toivotti myös minulla onnea. Mitä nyt lyhyestä viestistä oli tulkittavissa, niin vaikutti ehkä hieman yllättyneeltä.

Kun laskee nyt tämän ja vuoden alkupuolelta toisen tapauksen, niin tässähän on ihan kerrassaan putki menossa. Jo kerrassaan kahteen lähettettyyn viestiin on tullut vastaus takaisin eli prosentit ovat olleet huimat 100 %! Jipiii...

Rassaavaa

Melko rassaavaa ollut taas viime aikoina tuon työnhaun suhteen. Olen yrittänyt kirjoitella "paperille" asioita itsestäni. Tavallaan eräänlaista esittelyä, jossa kerron kaiken osaamiseni ja sen mitä olen työelämässä tähän asti tehnyt ja minkälainen olen henkilönä. Ihan vain siksi teen tuota, että jos joskus taas eteen tulee sopiva työpaikkailmoitus, niin hakemukseen saa revittyä helpommin tekstit, kun ottaa ne tuosta esittelystä ja karsii hieman liikoja pois. Ja onpahan itselläkin pientä listaa siitä, että mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä. Nytkin tuli mieleen muutamia asioita mitä ei ole tullut niin aktiivisesti mietittyä, kun noita hakukirjeitä on tehnyt.

Välillä kirjoitus sujuu ja välillä takkuaa pahasti. Kirjoittamisen helppous näyttää riippuvan paljon siitä mistä kirjoittaa. Esimerkiksi tietokoneenkäyttötaidoistaan ja siitä, mitä on töissä tehnyt, on paljon helpompi repiä tekstiä kuin aiheesta "millainen henkilö olen". Omalle itselleen on niin sokea, että omista ominaisuuksistaan on vaikea kirjoittaa. Mieluummin ulkoistaisin tuon osion jonkun toisen kirjoitettavaksi mutta eipä sellaista mahdollisuutta oikein ole. Onneksi on sentään se yksi analyysi tai miksi sitä voisikaan sanoa, jonka tein silloin viime syksynä sen yhden työnhaun kohdalla, niin voi sieltä joitakin vinkkejä ja lauseen aiheita ottaa.

Kävin myös pari viikkoa sitten koulutustilaisuudessa, jonka aiheena oli työnhaku. Luennolla käsiteltiin työnhakua, hakemuksen tekoa ja työhaastattelua. Ihan hyödyllinen oli tuokin luento. Siellä puhetta kuunnellessa tuli pariinkiin kertaan mieleen, että on sitä taas menty perse edellä puuhun joidenkin asioiden kohdalla. En ole oikein osannut ottaa joitakin tiettyjä näkökulmia huomioon hakemuksia tehdessä. Näköjään niihin hakemuksiin olisi panostettava ihan eri tavalla, nyt olen tehnyt niitä vähän puolihuolimattomasti veltolla munalla heilutellen.

Tuli myös sellainen mieleen siellä luennolla, että miten samankaltaisia asioita löytyy työnhausta ja nettideittailusta. Ensin pitäisi etsiä mielenkiintoinen vastapuoli ja toisekseen olisi hyvä saada jostain hieman lisää informaatiota vastapuolesta. Eihän sitä huvittaisi haukata hatullista paskaa, varsinkin jos sellainen olisi vältettävissä kysymällä lisätietoja joltakin, joka tietää asioista enemmän. Seuraavaksi pitäisi jotenkin herätellä vastapuolen mielenkiinto kirjallisia taitoja hyväksi käyttäen, jotta saisi kutsun tulla esittelemään itseään oikeasti. Jos kaikki sujuisi hyvin, niin ehkä jonkinlainen sopimus voitaisiin solmia osapuolien kesken. Ja kun tietää miten takkuista ainakin minun kohdalla tuo nettideittailu on ollut, niin en kyllä ihmettele yhtään, että miksi tämä uuden työpaikan hakukin on sellaista tervanjuontia.

Loppuun pientä ihmettelyä, että osaavatkohan nämäkään työpaikkailmoituksia tekevät rekrytointifirmatkaan ihan kunnolla hommiaan. Lueskelin äskettäin seuraavanlaista ilmoitusta:

Etsimme nyt asiakasyrityksellemme diipadaapaa kokoaikaiseen työsuhteeseen!
...hakemusjorinaa...
Työmäärä: Kokoaika
Kesto: pp.kk.2014 asti

Siis mitä tuo kokoaikainen ilmoituksen alussa tarkoittaa, jos työsuhteella on selvä loppumispäivä? Minusta tuo on ihan yksinkertaisesti vain määräaikainen tehtävä. Ja tuokin ilmoituksen kohta työmäärä: kokoaika. Tarkoittaako se sitä, että töitä paiskitaan kokoaikaisesti kellon ympäri 24/7? Sviddu nämäkin rekrytoimistot saisivat ensin ottaa käsitteistä selvää ja vasta sen jälkeen kirjoittaisivat työpaikkailmoituksia. Tuollainen ilmoitus antaa melko hyvän kuvan toimiston osaamisesta tai lähinnä sen puutteesta (varsinkin kun saman firman tekemät muutkin ilmoitukset sisälsivät vastaavia pökäleitä).

Päätä kuuseen

Ei ole tullut kirjoitettua mitään nettideittailusta sitten viime huhtikuun, koska sillä rintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Noh, nyt tammikuussa siihen tuli poikkeus. Yhdellä kertaa minua lähestyttiin viestillä ja toisella kerralla minä lähestyin viestillä.

Ensimmäisessä tapauksessa nainen lähestyi tyhjää (ei esittelytekstiä) profiiliani vain siksi, koska "synkkausprosentti" oli 100. Tai niin se ainakin hänelle oli näyttänyt, minulla oli ihan toinen lukema. Lähetetty viesti oli lyhyt ja en sen perusteella odottanut mitään ihmeellistä. Vastasin ja sain toisen hyvin lyhyen viestin takaisin, josta jo näki, että tästä ei tule nyt hevon *krhm*akaan. Laitoin vielä lyhyen lauseen vastaukseksi ja siihen loppui sekin viestintä.

Toisessa tapauksessa bongasin toisaalta netistä yhden ilmoituksen. Se oli sopivan lyhyt, ytimekäs ja kun satuin sopimaan vielä "haarukkaan", niin kirjoittelin viestiä. Tein vastauksen vähän samalla tyylillä kuin ilmoituskin oli tehty ja pistin sitten sen menemään. En kohdistanut mitään toiveita tuohon, koska monesti on saanut laittaa viestiä ilman, että vastausta on tullut takaisin. Puolen tunnin päästä viestini lähettämisestä lätkähti housuuni melkein puolen kilon savijötkäle, kun säikähdin sähköpostiohjelman kilauttamaa merkkiääntä vastaanotetun viestin merkiksi. Noh, vähän taas viestin vaihtoa ja kohta typykkä pyytää kuvaa. Laitan sellaisen menemään ja kohtapuoliin tuleekin se odotettu "kivakiittieikiitos"-tyylinen viesti ja tämäkin kosahtaa sitten siihen, joka nyt ei kyllä yhtään ihmetyttänyt. Yleensä kuvan lähettämisen jälkeen viestittely 100 % tapauksista on loppunut siihen paikkaan.

Siinäpä taas ne minun jännääkin jännemmät seikkailut nettideittailun ihmeellisessä maailmassa.

PS. Ensi kirjoituksessa julkaisen oman kuvani ihan puhtaasti testausmielessä. Testataan ja katsotaan miten monta lukijaa sillä saa karkotettua.

Päätä petäjään

Kun viime aikoina ilmassa on ollut havaittavissa lievää turhautumista, niin siitä on taas eksynyt säälittävästi nettideittailun maailmaan, kun ei osaa muutakaan. Eilen illalla selailin ja silmäilin tämän perstakahikilän naisten tekemiä deittiprofiileja ja päällimmäiseksi tästä jäi taas paha mieli. Suurin osa profiileista oli kirjoitettu niin ällöpositiivisesti, että melkein oksetti. Kaikki ovat omien sanojensa mukaan niin sosiaalisia, meneviä, huippumukavia, iloisia ja energisiä, että oksat pois!

Koska en osaa ajatella positiivisesti ja olen kyyninen ja pessimistinen realisti (ja muutenkin sosiaalisesti tumpelo), niin en yksinkertaisesti osaa laatia minkäänlaista viestiä tuollaisille (valehteleville) profiilien laatijoilla. Olen siis kai liian rehellinen totuudenpuhuja, joka ei omaa minkäänlaista pelisilmää. Ja jos jollekin saattaisin viestin kirjoittaa, niin sekin olisi lähinnä kettuilua ja piikittelyä, sillä näyn huomaavan ilmoituksista sellaiset kuittailua aiheuttavat seikat.

Ohjelmointia

Olen tässä viime aikoina ohjelmoinut, tai paremminkin voisi sanoa, että yrittänyt ohjelmoida yhtä ohjelmaa. Tai oikeastaan kahta. Tai ehkä kolmea... Hommat tahtoo aina levitä käsistä kuin Hujasen paska.

Ensimmäinen ohjelma, jota yritin saada valmiiksi, on eräänlainen ikuisuusprojekti. Ensimmäisen kerran koodasin sen useita vuosia sitten yhdellä ohjelmointikielellä, jota opiskelin aikaisemmin. Ohjelma oli yksinkertainen, sen tarkoituksen voisi tiivistää hyvin yhteen lyhyeen lauseeseen. Sain ohjelman toimimaan, mutta käyttöliittymä ja toteutus olivat jotenkin perseestä. Koska ohjelma kuitenkin toimi haluamallani tavalla, niin en jaksanut panostaa enää siihen ja mielenkiinto matkasi muihin kohteisiin.

Aikaa myöten opiskelin tuosta ohjelmointikielestä lisää ominaisuuksia ja törmäsin siellä sellaisiin juttuihin, joita olisi voinut käyttää tuossa ohjelman teossa. Päätinkin sitten uudestaan muokata koodia ja käyttöliittymää paremmaksi ja soveltaa opittuja juttuja käytäntöön. Koodi tulikin sitten kirjoitettua kokonaan uusiksi ja samoin käyttöliittymäkin vaihtui paremmaksi. Nyt kehitystyö meni kuitenkin hieman helpommin eteenpäin, sillä enää ei tarvinnut keksiä uudestaan sitä ohjelman varsinaista algoritmia. Tällä kertaa ohjelmasta tuli ihan käytettävä. Joitakin mielessä olleita pikkujuttuja jäi toteuttamatta, mutta koska ne olivat lähinnä lisämausteita, niin niiden poisjäämisestä ei syntynyt suurta itkua.

Käyttelin ohjelmaa tyytyväisenä jonkin aikaa kunnes yhtenä kertana huomasin, että ohjelma teki virheellisen toiminnon yhden tiedoston kohdalla. Kuitenkin aikaisemmin homma oli toiminut ihan kunnolla ja vaikka ajelin tuon jälkeen testejä uudestaan, niin en nähnyt enää tuota virhetoimintaa uudemman kerran. Jatkoin ohjelman käyttämistä ilman korjauksia (hankala se on jotakin asiaa korjata, jos syyllistä ei löydy) mutta tuo seikka jäi kuitenkin jäytämään jonnekin mielen syövereihin.

Kun aloin opiskella viime syksynä toista ohjelmointikieltä, niin tuo mieleen hautautunut asia pulpahti jälleen pinnalle. Ajattelin, että kun nyt on alkanut opiskella tätä kieltä, niin voisi harjoituksena koodata kolmannen kerran uudestaan tämän ohjelman. Jos siitä nyt tällä kertaa tulisi toimiva ja varma tekele... Tällä hetkellä ohjelmasta on kasassa tietoja analysoiva puolisko, enää puuttuu se osio, joka toteuttaa varsinaisen työn. Niin ja sitten vielä päälle se käyttöliittymä.

Tällä hetkellä eniten päänvaivaa tuottaa se, että minkälaisilla härpäkkeillä ohjelman käyttämät tiedot esitettäisiin käyttöliittymässä. Oli härpäke minkälainen tahansa, niin yleensä tiedon esittäminen siinä on vielä suhteellisen helppoa, kunhan tutustuu ensin härpäkkeen ominaisuuksiin. Mutta se onkin sitten eri asia, miten härpäkkeissä nähtävillä olevat käyttäjän muokkaamat tiedot saadaan vietyä takaisin varastoon talteen. Jos tyytyisi yksinkertaisiin asioihin, niin luultavasti homma olisi jo valmiina paketissa. Mutta kun töissä on tottunut käsittelemään erilaisilla ohjelmilla tietomassoja tehokkaasti, niin se nyt on vain yksinkertaisesti perseestä ja syvältä sieltä tehdä vain joku vähä-älyinen kuppainen lomake, jolla voi käsittellä vain muutamia tietoja kerralla. Näitä erilaisia käyttöliittymävaihtoehtoja testaillessa ja räplätessä on sitten tullut tehtyä monta erilaista testiohjelman pätkää ja siinä sivussa kokeiltu uusia taktiikoita toiseen ja kolmanteen ohjelmaa. Haittaa kuitenkin tuo työ tätä harrastustoimintaa sen verran, että taitaa valmistua tämä ohjelma vasta joskus keväällä...

PS.

Näkyi yhdellä deittipalstalla olevan yksi mielenkiintoinen ilmoitus. Tekisi mieli vastata siihen mutta saapahan nähdä tuleeko tehtyä mitään. Siitä on ihan liian paljon vaivaa keksiä sopivan mielenkiintoista vastausta, johon tuskin koskaan tulee saamaan vastakaikua.

Se ei vain toimi

Tuskin nyt on mitenkään yllättävää, mutta lueskelen aikani kuluksi aina muiden kirjoittelemia blogeja. Luin muutama päivä sitten yhtä blogia, jossa kirjoittaja oli tuskaillut siitä, miten nettideittailu on syvältä. Mikä nyt ei sinällään ole suuri yllätys.

Olen myös hieman utelias. Paino sanalla hieman... Kun tuo yllämainittu blogin kirjoittaja oli kirjoitellut aikaisemminkin näistä nettideittikokemuksistaan, niin joskus päähäni jäi löyhästi pyörimään ajatus, että pitäisi huvikseen etsiä hänen deittiprofiilinsa netistä. Laiska kun olin, tuo jäi toteuttamatta. Kului siis muutama kuukausi kunnes tuli tuo yksi kirjoitus, jossa hän valitteli nettideittailusta. Ja kun ei ollut parempaakaan tekemistä sillä hetkellä, niin päätin katsoa, että löytyykö se profiili jostain.

Blogista keräämieni tiedustelutietojen perusteella haarukoin tietoja haun tarkennukseen. Paikkakunta sieltä, ikähaarukka ehkä sitä ja tätä, nämä ruksit tästä, tästä ja tästä, vain valokuvalliset profiilit ja hakunappia kehiin. Jaahas, neljä profiilia, avataanpas ne kaikki luettavaksi... Ensimmäisen profiili luettavaksi ja hetkinen, tämähän on näköjään se blogin kirjoittaja. Profiilissa oli mainittu niitä asioita mitä löytyi blogikirjoituksistakin ja kun yhdisteli tietoja sieltä ja täältä, niin asia varmistui, että oikea deittiprofiili oli löytynyt.

Tämä deittiprofiilin löytämisestä tullut tunne hiveli uteliaan mieltä lähes samalla tavalla kuin jos olisi pyyhkinyt silkkisellä wc-paperilla persettään. Nyt nimittäin pääsi vertailemaan sitä, minkälaisen kuvan henkilö itsestään antaa muille (deittiprofiili) ja mitä lopulta onkaan kätketty pinnan alle (blogikirjoitukset).

Jos nyt leikitään ajatusleikkiä ja ajatellaan, että olisin ollut mies etsimässä naista ja törmännyt tähän ko. profiliin, niin mitäpä olisi tapahtunut. Luultavasti olisin tuon profiilin kohdalla päästänyt äännähdyksen "njääh" ja jatkanut muiden ilmoitusten seilailua. Tekstinkäsittelyohjelman mukaan tuossa profiilissa oli n. 280 sanaa, täytti suunnilleen kaksi kolmasosaa A4-koon paperista. Ehkä keskimääräisesti pitempi teksti kuin normaalisti mutta ei kuitenkaan sieltä pisimmästä päästäkään. Ja siitäkin huolimatta, ei oikein herättänyt kiinnostusta juuri lainkaan. Tekstiä lukiessa tuli vain sellainen tunne, että tähän on vain lueteltu asioita ("Olen sitä ja tätä ja harrastan plääplää..."). Jos yhdellä sanalla pitäisi tuota ilmoitusta kuvata, niin ehkä se olisi persoonaton. Blogikirjoituksissa puolestaan on ollut enemmän tunnetta mukana ja niistä on tullut esille sellainen tietynlainen persoonallisuus ja hieman ajatusmaailmakin.

Olen kyllä monen muunkin deitti-ilmoituksen kohdalla huomannut tuon samaisen asian. Vaikka niiden takana on (luultavasti) ihan oikeita ihmisiä, niin silti ilmoitukset tahtovat olla juuri mitäänsanomattomia ja persoonattomia raapusteluita, jotka muistuttavat liian paljon toisiaan. Ja sellaisista ainakin minun on vaikea innostua tai kiinnostua. Toisaalta kyllä mietityttää, että onko vika sittenkin minussa, kun ihmiset tuntuvat kuitenkin tuota kautta tekevän treffejä. Olenko yksinkertaisesti vain liian flegmaattinen, enkä osaa lukea ilmoitusten rivien välistä vai jokin muu mutta ei tuo nettideittailu yksinkertaisesti vain toimi minun kohdalla.

Tulipahan vain mieleen tätä kirjoitusta kirjoitellessa, että voisi huvikseen testata eräänlaista deitti-ilmoitusta: laittaisi ilmoitukseen vain tämän blogin osoitteen muutaman saatesanan kera. Siinäpähän olisi mielenkiintoista seurata, että tuleeko blogiin kävijöitä ja voisiko joku tarpeeksi tyhmä jäädä koukkuun...

Päätä honkaan

Eräänä iltana selailin taas tapani mukaan netistä deitti-ilmoituksia läpi. Tuostakin on tullut jo jonkinlainen rutiini, tulee aina katsottua onko minnekään ilmestynyt mitään uusia ilmoituksia. Kun ei ole muutakaan tekemistä ja ettei vain elämäsi ihminen menisi ohi siksi ettet käynyt viikkoon katsomassa ilmoituksia!

Mutta asiaan siis... Listalle oli tullut kaksi uutta ilmoitusta ja ensimmäinen niistä oli aika tyypillinen: mitäänsanomaton, lautteuksia sisältävä ja aivan tusinatavaraa oleva ilmoitus, jota ei toista kertaa vilkaistakaan viiden sekunnin lukemisen jälkeen.

Toinen oli sitten aivan erilainen. Tekstin luettuaan tuli heti mieleen ajatus, että tähän voisi vastata. Mutta koska oli arki-ilta niin en jaksanut enää mitään kirjoitella ja annoin asian sitten olla. Sunnuntaina lueskelin ilmoitusta ja muita tietoja tarkemmin uudestaan ja huomasin, että ilmoituksessa oli yksi kohta, johon homma tulee kaatumaan. Toisaalta juuri tuo seikka poisti kaikki paineet, sillä viestiin pystyisi nyt näin ollen kirjoittelemaan vähän mitä sattuu. Päätin sitten kirjoittaa vastauksen ja sisällytin siihen puujalkavitsin ja muuta sellaista ei-ihan-tyypillisintä deittivastaustekstiä, toisin sanoen minua luonnollisimmillaan.

Nettitreffilöillä, osa 2

On taas raportoitavaa kerrankin. Kävin nimittäin viime viikolla nettitreffeillä, siis tietenkin netin kautta järkätyillä treffeillä... No niin, nyt ne OMG-ilmeet pois ja naamat peruslukemille, mitään ihmeellistä ei tapahtunut.

Kyseessähän oli tämä fire-and-forget -ilmoitus, josta homma lähti liikkeelle. Olin jo unohtanut tuon ilmoituksen hyvän aikaa sitten, kunnes eräänä viikonloppuna avasin sähköpostin ja silmät oli pudota näppäimistölle. Herra siunaa! Siellähän oli vastaus ilmoitukseen!

Parisen viikkoa oli lyhyttä ja hidasta viestien vaihtoa, jonka jälkeen sovimme tapaamisesta. Tapaaminen tuli ja meni, seuraavana päivänä sain sähköpostia, jonka sisällön jokainen voi varmaan arvata. Itseä olisi hieman kiinnostunut tutustua vastapuoleen enemmänkin, sillä ilmoitushan oli laadittu sellaiseksi, jolla etsittiin ei-niin-vakavamielistä seuraa. Todettakoon, että vastapuolta ei siis napannut, jos se jäi jollekin epäselväksi.

Olinko pettynyt saadessani kieltävän vastauksen... Ainahan sitä vähän mutta loppujen lopuksi itse asiassa hyvinkin vähän. Oikeastaan "jäin" hieman voiton puolelle tässä asiassa. En odottanut ilmoitukseeni yhtään vastausta, nyt sen sijaan pääsin ihan treffeille asti, joten siltä osin odotukset ylittyivät reilusti. Ja olen jo sen verran oppinut, että jos henkilökemiat ei kohtaa, niin ne ei sitten kohtaa ja mitäpä sitä suotta väkisin yrittämään.

Mutta oli tuossa tapauksessa eräs toinen asia, johon olin pettynyt ja joka masensi ja veti mieltä alas useamman päivän treffien jälkeen. Jälleen kerran sain taas osoituksen siitä, kuinka avuttomat ja paskat sosiaaliset taitoni ovat. Heti treffien alkumetreiltä lähtien tunsin olevani aivan avuton, hermostunut, sanat ja lauseet sekoilivat, en keksinyt oikein mitään järkevää puhuttavaa ja niin edelleen. Lyhyesti tiivistettynä: tapaaminen oli minulle täyttä tervanjuontia.

Yhdessä asiassa tosin sosiaalinen "vainuni" on kehittynyt erittäin hyväksi. Osaan sanoa, milloin en kuule enää vastapuolesta yhtään mitään, niin tälläkin kertaa. Heti treffien päätyttyä kun olimme sanoneet moikat ja lähteneet eri suuntiin, tiesin sillä sekunnilla, että en tule näkemään häntä enää uudestaan.

Yksi asia minua on jäänyt askarruttamaan tuosta tapauksesta. Olisin voinut luulla, että tuosta asiasta johtunut masennus ja mielialan lasku olisi ollut huomattavasti pitempi, ehkä viikon tai parikin. Nyt pääsin asian yli kuitenkin jo parissa kolmessa päivässä. Onko sillä sitten osaltaan merkitystä, että kun olen tiedostanut tämän ongelmani, niin se ei sitten enää jää niin vaivaamaan mieltä. Muutenkin parin viimeisen kuukauden ajan mieli on saavuttanut jonkinlaisen tasaisen "zen-tilan" eli se ei ole heilahdellut niin paljon mitä se vaikkapa alkuvuodesta teki.

Ehkäpä se sisäinen rauha saapuu joskus tähänkin mustaan mieleen...

Niin ja vielä vähän asian vierestä... Näin taas viime yönä pitkästä aikaa unta, jonka muistan ja se oli todella outo. Näin unessa itseni alasti (no oli minulla sentään housut jalassa) ulkopuolisen silmin nähtynä ja olin uskomattoman lihava. En sellaisella tavalla lihava, että läskit roikkuvat vaan niin, että olin "kiinteä" lihava. Vartaloni oli erittäin paksu mutta kuitenkin kiinteä ja se muistutti ehkä päärynää. Mikä lienee sitten tuon unen takana, sanoisinpa, että erittäin kummallista... O.o

Päätä mäntyyn

Kesälomalla ollessaan jouti ajattelemaan kaikenlaista. Mahtoiko sitten olla tuon joutilaisuuden yhdistettynä kuumuuden ja siitä aiheutuneen mielen sekoittumisen takia, että aloin miettiä taas nettideittailua. Kesän aikana olin lueskellut muiden blogikirjoittajien kokemuksia (positiivisiä) tuosta touhusta ja ajattelin, että miksenpä minäkin voisi taas kokeilla. Jonkin ajan päästä mietin jo vakavissani, että mitähän siihen ilmoitukseensa kirjoittelisi. Kävin myös tekemässä yhdelle sivustolle tunnukset, jotta voisi raapustella jonkinlaista ilmoitusta kasaan sitten, kun sen aika koittaisi.

Mielessäni oli, että laittaisin muutamia erityylisiä ilmoituksia, joissa yhdessä haettaisiin seuraa ei-niin-vakavalla mielellä ja toisessa oltaisiin enemmän vakavissaan. Laitoinkin jo tuon ensimmäisen ilmoituksen nettiin näkyville pariinkin paikkaan mutta eipä niihin ole mitään vastakaikua kuulunut. Ja en oikeastaan odottanutkaan, että niihin kukaan vastaisi. Ne olivat lähinnä tällaisia fire-and-forget - tyyppisiä ilmoituksia. Mietinkin taas ahkerasti miten ja mitä siihen toiseen ilmoitukseen laittaisi. Satuin siinä sitten muistelemaan mitä olinkaan kirjoitellut aikaisemmin nettideittailusta ja vastaan tulikin tämä kirjoitus.

Niin... Ne neljä kohtaa, jotka olin kirjoitellut tuonne, olivat edelleenkin hyvinkin paikkaansapitäviä minun kohdallani. Tämä sai taas edelleenkin miettimään, että mitä ihmettä siihen omaan ilmoitukseensa kirjoittaisi...

Hei
Nimeni on Urpo Turpo. Olen sosiaalisesti täysin tumpelo ja minulla ei ole yhtään kavereita. Ja tietenkään en ole seurustellut kenenkään kanssa ikinä, saati tehnyt mitään muutakaan "pikkutuhmaa". Tsihihihii... *tirskuntaa*

Kuulostaa hyvältä aloitukselta vai mitä? Jos kissan nostaa heti pöydälle, voi olla aivan täysin varma, että tuo ilmoitus kierretään kaukaa. Jos taas toisaalta noista ei kirjoita ollenkaan, niin ne kyllä pompsahtavat jossakin vaiheessa varmasti esille ja hupsista... Ollaan taas lähtöruudussa. Ellei sitten jostain löydy niin hyväntahtoista idioottia, joka haluaisi jatkaa vielä tuostakin huolimatta. Epäilenpä vain...

Toisaalta minulla kävi mielessä, että tekisikö tähän blogiin oman sivunsa ja laittaisi sinne seuranhakuilmoituksen. Tällöin ainakin sen lukija voisi saada hieman enemmän kuvaa minusta. Mutta toisaalta siihen ilmoitukseen ei pystyisi kovin kummoisesti kirjoittelemaan perustietojaan, jos haluaa pysyä anonyyminä tämän blogin takia. Ja tuskinpa sille sivulle kovin moni deittailumielessä liikkuva edes eksyisi...

Aivan liian paljon vaivaa koko jutusta niin ei jaksa vaivautua. Onneksi on tämä blogi ja tuli kirjoitettua tuo yksi kirjoitus, niin saa aina muistutettua itseään minkälainen helvetti siinä nettideittailussa olisi edessä, jos siihen ryhtyisi. Välttyypähän tuolta turhalta pään hakkaamiselta mäntyyn tulevaisuudessa.

Kevät tulossa

Ja idiootit lähtemässä liikkeelle... Blogeja selaillessa ja lueskellessa satuin törmäämään seuraavaan tekstiin...

Pitää saada uutta ajateltavaa ja eilen avasin rehveille profiilin ja heti alkoi tulla mieheltä viestejä. Äh, en mä heistä ole kiinnostunut, onpahan vaan hetken aikaa kiva lueskella viestejä, joita luukkuun tulee. Jos mä vaikkasta tän viikon ajan pidän aktiivisena siellä profiilia, ihan vain huvin vuoksi. Saan noi menneet ihastukset ja suhteet unohdettua.

Oikein taas malliesimerkki hyvästä käytöksestä. Juuri tämänkaltaisten ihmisten takia näistä nettideittipa(i|s)koista on mennyt maku. "Kunpahan vain tässä aikani kuluksi leikittelen..." Niinpä niin, turha sitten ihmetellä ja naukua, jos vastauksiin ei juuri panosteta ja niitä laittelevat ei-mieluisat vastaajat. Ketä vähänkään järjissään olevaa kiinnostaa laittaa nuihin ilmoituksiin mitään vastausta ja tuhlata aikaansa tuollaiseen paskaan, josta ei välttämättä kostu yhtään mitään.

Kun on tullut tässä viimeisen parin kuukauden ajan ihan mielenkiinnosta ja harrastuspohjalta tullut opeteltua ja kokeiltua uusia asioita ohjelmoinnin saralla, niin voisi vähän tehdä jotakin aivojumppaa ajankulukseen. Joskus mielessä kävi, että pitäisikö tehdä pieni koodin pätkä, jolla voisi laittaa massaviestejä nuissa nettideittipaikoissa. Siinäpähän näkisi miten moni vastaa takaisin ja vaikka kukaan ei vastaisikaan niin saisipahan ainakin kartutettua taas osaamistaan ohjelmointipuolella. Nyt olisi ainakin hyvä tekosyy tehdä vähän hupiohjelmointia. Fun fun fun!!!