2025 wrapped

Joulukuun puolivälissä oli Ilta-Sanomissa kirjoitus otsikolla "Miksi suomalaiset eivät uskalla kuluttaa?". Kun sattuu nyt vuosi olemaan lopuillaan, niin tehdään yhteenvetoa kuluneesta vuodesta ja samalla kommentoidaan tuota uutista.

Kirjanpidostani näin, että kuluneena vuonna menot olivat huomattavasti suuremmat mitä aikaisempina vuosina. Tuohonkin löytyy selvät syyt. Vuoden aikana jouduin tekemään useita ostoksia, joilla korvattiin tai korjattiin joku hajonnut tai rikki mennyt asia. Näihin upposi useampi tuhat euroa rahaa ja kohteet vaihtelivat laidasta laitaan: auton korjaukset, huonekalut, kodinkoneet ja muu kodin tekniikka näin päällimmäisenä. Lisäksi jouduin päivittämään silmälasit muuttuneen näön takia. Ja ei ole halpaa olla puolisokea Suomessa, sillä niihinkin laseihin sai uppoamaan useamman satalappusen.

Silmälaseista puheenollen, kyllä on Suomessakin kunnon kusetushinnat ja -markkinat silmälaseja myyvissä liikkeissä. Vähän väliä mainostavat laseja puolella hintaa tai osta-kahdet-maksa-edullisemmat -tyylisillä tarjouksilla. Nuokin "tarjoukset" on yhtä tyhjän kanssa, kun itselläkin lasit olivat olevinaan puoleen hintaan mutta silti maksoivat saatanasti vaikka olivat ihan pelkät yksiteholasit. Aloin jo katsella laseja ulkomaisista nettikaupoista mutta en vielä uskaltanut tilata. Yhdestä nettikaupasta olisin saanut aivan samat kehykset ja niihin linssit suunnilleen puolella siitä hinnasta mitä nyt maksoin paikallisesta liikkeestä ostettuna. Jossain sitä ilmaa tuntuu kummasti olevan noissa, kun liikkeillä on vara antaa noita 50 % "alennuksia" ja liikkeetkin on vielä kaupungin parhaimmilla paikoilla (lue: kalliit liiketilojen vuokrat). Sattuipa myös netissä yksi video tulemaan vastaan, jossa henkilö kertoi käyneensä etelä-euroopassa lomamatkalla ollessaan jossain paikallisessa kivijalkaliikkeessä katsomassa silmälasien hintoja, niin hänenkin sieltä tilaamat lasit oli puolet siitä hinnasta mitä vastaavat Suomessa.

Suurin osa menoista kohdistui siis kaikkeen pakolliseen elämiseen liittyviin kustannuksiin. Puhtaasti huvitukseen eli harrastuksiin kului rahaa n. 180 € ja karkkiin n. 32 €. Muita huomionarvoisia nostoja kirjanpidosta: kenkiin meni reilu 5 € (uudet kengännauhat) ja vaatteisiin n. 22 €.

Palataanpa sitten tuohon alussa mainittuun IS:n juttuun. Kirjoituksessa politiikot arvelevat syiksi mm. suomalaisten odottavaisuutta ja säästäväisyyttä, Ukrainan sodan loppumisen odottelua, huonompien aikojen odottelua, jne. Kuten minunkin talouden kirjanpidosta voisi päätellä, niin en kuluta juuri mitään mihinkään ylimäääräiseen. Ja syy siihen on se, että minua ei yksinkertaisesti kiinnosta kuluttaa rahojani kaikkeen turhaan, ylihintaiseen ja heikkolaatuiseen paskaan. Se ostetaan mikä tarvitaan (pitkin hampain) ja muuten ollaan ilman. Harrastuksiinkin keksisin heti kaikkea tavaraa mitä voisi hankkia mutta nämäkin on sellaisia ei-välttämättömyyksiä. Saattaisi kohottaa harrastuksen mielekkyyttä mutta ilman niitäkin tulee toimeen ihan hyvin.

Hyvänä esimerkkinä nuokin ylihintaiset silmälasit ja kengät, joihin jouduin ostamaan uudet nauhat. Kengistä sen verran, että ostin ne tammikuussa 2023 eli eivät ole kovin vanhat, maksoivat silloin 120 € pienen alennuksen kanssa. Ostin nuokin kengät sen takia, koska edellisistä vastaavista hajosi pohjat. Nämä edelliset kengät olivat tosi hyvät. En edes muista milloinka ne ostettiin, luultavasti joskus 90-luvulla, kun olin vielä alaikäinen. Nuo kengät olivat kestäneet käyttöä ihan hyvin siis varmaan lähemmäs parikymmentä vuotta ilman mitään ongelmia, vaikka ne olivat käytössä aina joka talvi. Ei nyt ihan jokapäiväisessä käytössä mutta arkikäyttöä kuitenkin.

Entäs nämä nykyiset kengät sitten? Ne on sellaiset kumiteräiset talvikengät, joissa on korkea varsi ja siinä varren yläosassa on sellainen pieni sormilenkki, josta voisi pitää kiinni, kun kenkiä vetää jalkaan. Ensimmäisellä kerralla näitä kenkiä jalkaan laittaessa tein juurikin näin, että otin lenkistä kiinni ja siitä vetämällä hieman avitin kengän menemistä jalkaan. Mutta mitäs tapahtui? Saatanan lenkki ratkesi ompeleistaan, niin olipa sitten siitäkin niin helvetisti hyötyä.

Toinen vitutus näiden kenkien kohdalla tapahtui vajaan vuoden päästä ostosta. Yhtenä päivänä kenkiä jalkaan laittaessa huomasin, että näyttääpäs nämä nyt oudoilta, niin tarkemmin toista kenkää tarkastellessa huomasin, että yhdestä kohtaa oli saumojen ompeleet ratkenneet niin, että sisävuori vähän pilkisti näkyville. Noh, eipä muuta kuin kyseinen kenkä mukana takaisin kauppaan ja valittamaan kengästä. Vielä sentään suostuivat ottamaan korjattavaksi nuo vaikka pässi myyjä koitti mussuttaa jotain, että nauhat oli vedetty liian tiukalle, niin sen takia on revennyt sauma.

Kolmas vitutuksen aihe noissa kengissä oli nuo nauhat. Ne olivat yksinkertaisesti niin paskat, että ne kuluivat puhki kahden talven jälkeen ja nyt piti sitten ostaa uudet. Ei ole vielä tullut vastaan yhtä paskoja kenkiä, missä nauhat menee vaihtokuntoon kahden kauden jälkeen mutta nytpähän on sellainenkin koettu. Kengät oli Kamik-merkkiset ja on kyllä laadultaan olleet niin paskat, että en tule toiste tuon merkkisiä kenkiä ostamaan. Ja ei kannata sinunkaan, armas lukijani.

Esim. Scandinavian Outdoorin sivuilla kyseisestä tuotemerkistä on mainittu näin: 

Kamik, Kanadasta
Arktisten seutujen asiantuntija

1890-luvulla perustettu Kamik on saanut nimensä Kanadan inuiittien termistä paikallisille talvisaappaille.

“Kanada-bootsit”

Kamikin tunnetuin tuotetyyppi on ns. Kanada-bootsit, jotka on luotu pitämään jalat kuivina ja lämpiminä vaihtelevissa olosuhteissa. Niissä on kuminen alaosa, joka suojaa jalat vedeltä ja loskalta, ja nahkainen yläosa. Eri versiot sopivat eri käyttöön: kevyemmät ja taipuisammat sopivat kävelyyn nollakelissä ja pakkasella, kaikkein raskaimmat ovat kotonaan moottorikelkan kyydissä tai käytössä, jossa joudutaan muuten istumaan tai seisomaan paljon paikallaan.
Kaupunkiin, tuntureille ja metsiin, vastuullisesti

Pakkanen puree Pohjolan talvessa, ja Kamik-kengät vastaavat haasteeseen. Kamikin huopamaiset sisäkengät tehdään 100% kierrätetyistä juomapulloista. Kaikki tuotannossa syntyvä ylijäämäkumi kierrätetään - vuositasolla kierrätettävä kumi riittää peräti 180 000 kumisaapasparin tekemiseen. Samalla linjalla mennään myös huovan kanssa: vuosittainen huovan kierrätysmäärä pyörii 45 000 kilon tienoilla. Jokainen Kamik-tehdas pyörii uusiutuvalla energialla. Valmistaja on sitotunut ESG-periaatteisiin (ympäristöön, talouteen, ja sosiaaliseen vastuuseen pohjautuva johtamismalli).

Tuotannossa käytetty vesi kierrätetään 90%:sti. Pakkausmateriaalit valmistetaan kierrätetyistä ja kierrätettävistä materiaaleista - pelkästään tämä säästää 132 henkilöauton CO2-päästöjen verran joka vuosi. Joissain kengissä käytetty Heat-MX-eristekuitu valmistetaan kierrätetystä polyesteristä. Kamik ei käytä PFC-yhdisteitä. Rise-niminen materiaali (aiemmin tunnettu nimellä Bloom) sisältää merilevää ja biopohjaisia lisäaineita.

Kamik-kenkien nahkaosat valmistetaan LWG:n eli Leather Working Groupin “kulta”-tasolle ratifioimista parkitsemoista peräisin olevasta nahasta.

Scandinavian Outdoor ja Kamik

Kamikin suosikkimallit muodostavat tärkeän osan Scandinavian Outdoorin talvikenkävalikoimaa. Tilaa omasi heti kotimaisesta erikoisliikkeestä, toimitukset tarvittaessa vaikka kotiovellesi!

Ihan yleisesti tiedoksi, että ei nuo kengät mistään Kanadasta tule, ihan rehellistä Kiinassa valmistettua paskaa ne ovat. Huvittavaa, kun kaupat ovat viime aikoina itkeneet siitä, kun ihmiset tilaavat Temusta paskaa. Samaa ripulia ne näyttää siellä kivijalkakaupoissakin myyvän, tosin paljon kalliimmalla vain. En kyllä yhtään ihmettele, jos ihmiset tilaa sieltä Temusta tai vastaavasta ne tavaransa. Tosin onko siinä mitään järkeä, niin luultavasti ei. Saman heikkolaatuisen Kiinan paskan sieltä luultavasti saa. Nykyään alkanut vituttaa sekin kaupassa käydessä, kun katsoo jonkin tuotteen valmistusmaata, niin yleensä se on niiden vinosilmäriisineekerien maa. Vaatteissa yleensä valmistusmaana on jokin muu kaukoidän maa, ehkä Vietnam, Pakistan, Torakka-Turkki tai joku muu vastaava Persläpistan. Jos Kiina tekisi ryssät ja hyökkäisi jonnekin Taiwaniin, niin hyvä olisi boikotoida Kiinaa. Valtaosa tavarasta tuodaan sieltä, niin saattaisi jossain lähi-Prismassa, Mätänetissä, tai Piliteemassa jotkin osastot kumista tyhjyyttään, jos pitäisi jättää tuolta maasta tulevat tavarat pois valikoimista.

Niin, vielä sellainen tilastollinen yksityiskohta, että näinhän minä tänä vuonna yhdet paljaat (tissieläimen?) tissitkin. Mieluumin olisin kyllä jättänyt näkemättä, eivät olleet mikään silmiä hivelevä näky. 🤮 Oli työpaikan illanvietto ja se sattui olemaan paikallisessa kylpylä-/saunapaikassa, jossa oli samaan muutakin porukkaa paikalla. Saunat oli kaikkien käytössä ja yhteen sellaiseen tuli joku neljän hengen porukka, missä oli muutamia naisia ja yksi mies. Satuin istumaan lauteilla sellaisella paikalla, jonka ohi kaikki saunaan tulijat ja menivät kulkevat. Kun tämä porukka oli lähdössä, niin siinä hämärässä saunassa huomasin, että yhdellä naisella oli päällä vain alaosa uimapuvusta. Koska oli hämärää, olen puolisokea ilman laseja ja nainen vilahti siitä nopeasti ohi, niin eipä siitä paljoa erottanut. Ilmeisesti se ohi vilahtanut oli pitkähiuksinen nainen, malliltaan näytti olevan yläpäästä leveämpi ihrapötkylä ketunnenäpatalapuilla. Jäi vähän sitten sellainen epävarma olo, että näikö minä tosiaan naisen. Päällimmäiseksi jäi vain ihmettely, että miksi pitää kulkea tuollaisessa asussa yleisessä saunassa.

21 vuotta

Tasan vuosi sitten tullut viimeksi kirjotettua jotain, niin päivitetään tännekin jotain. Melko hiljaisena pysynyt blogi, kun vanhojen tekstien lukeminen saa vain pahalle mielelle ja elämäkin on ollut viime vuodet sellaista itseään toistavaa tasapaksua mössöä (käy töissä, hajoa töissä, mene kotiin, ole kotona nollat taulussa).

Olen kahdessa viimeisimmässä kirjoituksessa maininnut joku aika sitten tapahtuneesta muutoksesta. Siitäkin on kohta jo kaksi vuotta aikaa. Muutos oli se, että sain vihdoin ja viimein vaihdettua sitä työpaikkaa. En tiedä mentiikö sitten ojasta allikkoon, kun vaihdoin vain työnantajaa mutta käytännössä hommat pysyi samoina. Työkalut pysyi edelleen yhtä hyvinä (lue: huonoina, ihan samoja ohjelmia käytössä) mitä edellisessäkin paikassa, niin siinä ei tapahtunut mitään edistystä.

Sen sijaan henkilöstössä ja työskentely-ympäristössä tapahtui muutoksia. Nykyisessä paikassa lähimmät esihenkilöt on suunnilleen samaa ikäluokkaa, kun edellisessä paikassa ne olivat huomattavasti vanhempaa. Ja ehkä se näkyi myös sellaisena pysähtyneisyyden aikana. Työ-ympäristössä tapahtui se suurin muutos. Toimisto on melko uudessa rakennuksessa ja kaikki on sellaista uutta ja nykyaikaista. Yllättävän suuri vaikutus tuollakin on viihtyvyyteen siellä työpaikalla. Jos paikat roikkuu sieltä ja täältä ja näyttää vähän kusenpolttamilta, niin ei se kovin paljoa innosta. Ja vaikka tuollakin on avokonttoria, niin jotenkin se on silti rauhallisempi paikka entiseen verrattuna. Ehkä sisustuksella on osansa asiaan. Tai sillä, että ihmiset ovat hiljaisempia.

Palkkaan tuli myös korotusta, ja sainpa viime vuonna pitkästä aikaa bonuksia. Kertoo jotain entisten työpaikkojen paskuuksista, jos aikaisemmissa paikoissa on saanut kerran tai kaksi bonuksia ja täällä saa heti ensimmäisenä vuonna ja sekin on isompi mitä näissä muissa paikoissa. Ja vielä se huomioiden, että en ollut edes täyttä vuotta ja maksoivat siinä suhteessa.

Tiedä sitten miten pitkään tuolla viihtyy. Joissakin projekteissa on ollut taas sen luokan sekoilua, että hohhoi. Saa nähdä, jos joka projekti on samanlaista touhua, niin ei ehkä hommat innosta enään niin paljoa. Toisaalta kun ennen olin tavan pallinaama työntekijä, niin täällä on joutunut projekteissa hieman vastuullisempiin tehtäviin. Onko se sitten hyvä asia vai ei, aika sen näyttää. Mutta pientä henkilökohtaista  kehitystähän se on omalle kohdalle. Kaiken kaikkiaan ollaan vielä plussan puolella työpaikan vaihdon suhteen.

Kesää muistellen

Elämässä ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, niin ei ole tullut tännekään kirjailtua mitään yli puoleen vuoteen. Tai no, yksi asia on muuttunut mutta koska se ei ole mitään maata mullistavaa, niin olkoon se vaikka seuraavan kirjoituksen aihe, jotta tulisi edes jotain kirjoittamisen aihetta.

Tässäkään kirjoituksessa ei ole mitään erityistä agendaa. Kun nyt on taas kylmää ja kalseaa, niin muistellaan ja arvostellaan vaikka lämpimän kesän vuoksi somessa nähtyjä vaatekappaleita.

 

 

Ensimmäisenä on tällainen oikein mukava kesäisen aurinkoisen keltainen paita. Paita on mukavan istuva ja materiaalikin sellaista, että nännit nöpöttää läpi. Arvosanaksi 5/5.

 

 

Toisena on myös aurinkoisesta kesästä muistuttava oranssi paita. Paidan materiaali on paksumpaa mutta yläosa on anteliaampi. Arvosanaksi 5/5.

 

 

Kolmas paita on melko säädyllisen näköinen, jos sen alla olisi esimerkiksi t-paita mutta tällaisenaan erittäin rohkea. Väri ei ehkä ole se kaikkein kesäisin mutta olemus muuten on erittäin kesäinen varsinkin kuvan kokoonpanolla. Eniten tässä huomiota kiinnittää siihen, että paidan kantajalla pitää olla järkähtämätön luottamus paidan keskellä olevaan pikkujuttuun, joka pitää paidan osapuolet yhdessä. Minä en luota joissain asioissa edes itseeni saati sitten, jos pitäisi luottaa tuollaiseen paitaan. Isopovisella henkilöllä paidan luottamus voi joutua hyvinkin kovalle koetukselle. Arvosanaksi 5/5.

 

Neljäntenä on... Hmmm... Kai tämä nyt sitten on bikinien yläosa. Väri jälleen ei kesäisen musta. Tässä vaatekappaleessa on myös tuollainen keskellä oleva rinkula, joka sitoo puolet yhteen. Toteutus on ainakin minusta huomattavasti edellistä lujatekoisemman näköinen, joten tätä voi suositella pienellä varauksella isopovisemmalle henkilölle. Isopovisella pientä varausta aiheuttaa leikkaus. Tässäkin on jo vähän nähtävissä sellaista, että kovassa menossa nännit voi vilahtaa, jos rinta pääsee lipsahtamaan vaatekappaleen otteesta. Mutta jos kesäpäivän aktiviteetti on rannalla tai uima-altaalla löhöilyä, niin siihen tämä on varmasti ihan oivallinen valinta. Arvosanaksi 5/5.

 

Viidentenä on puolestaan vaalea kukkamekko. Erittäin hyvä vaihtoehto vaikka kesäiselle puistokävelylle kaupungissa. Vaikka yläosa onkin erittäin antelias, niin edessä olevilla nauhoilla saa mekon anteliaisuutta varmasti säädettyä kantajan rintavarustuksen mukaan. Arvosanaksi 6/5.

Kuudetta voisi ehkä kuvailla sanoilla kietaisutoppi. Tai jokin hirttotoppi. Jotenkin tuosta kuvasta tulee sellainen olo, että kaulaa saattaisi hieman ahdistaa tuollaista pitäessä. Tai ehkä tuo rasittaa enemmän niskaa, kun kaikki paino tulee sille alueelle. Tässäkin asusteen kantajalla pitää olla hyvä luottamus asustetta kohtaan. Minä en tuollaisella rintavarustuksella uskaltaisi lähteä trampoliinille pomppimaan tuo vaate päällä. Tuo näyttää sille, että jos rintoihin kohdistuu vähänkään ylösalas-liikettä, niin siinä on maitorauhaset kaikkien nähtävillä. Arvosanaksi 5/5.

Viimeisenä bikinien yläosa. Tähänkin voisi kommentoida samat asiat mitä edelliseen. Oikeastaan molempien kohdalla voi ihmetellä, että rikkooko nämä jotain fysiikan lakeja vai onko näissä vaatekappaleissa joku painovoiman kumoaja, jonka ansiosta tissit ei valahda alas noista. Ei voi miespuolinen ymmärtää tällaisia vaatteita. Arvosanaksi 5/5.

Ai niin. Nyt tätä kirjoitusta väsätessä muistui myös mieleen sekin, että minkä takia tämä kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Jossain vaiheessa kuukkelin piti mennä tämäkin Bloggerin editori uusimaan (lue: paskomaan), niin tekstiä on huomattavasti ärsyttävämpi muokata. Ennen tekstiä oli helppo muokata html-näkymässä mutta nyt se paskottu täysin. Ja uusi kirjoitusnäkymä on niin perseestä ainakin näiden kuvien ja tekstien asetteluiden osalta. Samoin myös Gmailin puolella ollut Hangouts piti lopettaa ja tilalle tuli paskempi Chat, jonka käyttö on lopahtanut minun kohdalta kokonaan. Mikä helvetti näitä palvelujen tarjoajia vaivaa, että kaikki pitää paskoa paskoilla uudistuksilla? En keksi mitään muuta syytä kuin, että käyttäjistä halutaan päästä mahdollisimman tehokkaasti eroon.

Tässä vielä terveiset Googlelle: EAT SHIT AND DIE!

Tilinpäätös 2021

Vuosi sitten tammikuussa tein yhteenvetoa edellisestä vuodesta ja myös budjettia tulevalle vuodelle.

Vaatebudjetiksi laitoin 10 € ja lähinnä sekin sukkia varten. Uusia sukkia tulikin ostettua ja alennusten kanssa hintaa jäi alle 9 € eli tuolta osin pysyttiin sitten ihan budjetissa. Yllättäviä menoja syntyi siitä, että vanhat kumisaappaat pykivät puhki ja näiden tilalle oli saatava uudet. Noita ei ollut budjetoitu, joten budjetti meni aivan keturalleen, jos tuohon vaatebudjettiin lasketaan lisäksi myös kengät. Kokonaisuudessaan jäätiin kuitenkin hyvän matkaa alle 100 €, joten eipä tuo oma talous siihen kaatunut.

Olisin saattanut ostaa vielä college-housutkin vapaa-ajan käyttöön, koska yhdet alkaa puhjeta perseestä, mutta ostamatta jäi. Kaupassa oli tarjolla vain sellaisia malleja, jotka eivät kiinnostaneet yhtään. On se nyt kumma, kun ei löydä sellaisia ihan perusmallin housuja, joissa ei ole näkyvillä mitään isoja tekstejä tai ylimääräisiä hörhelöitä ja joissa ei ole lahkeessa niitä kuristavia resoreita. Mutta eipähän se ole minun tappio, jos tuotteet jää hyllyyn. Kauppa saa pitää minun puolesta tunkkinsa.

Työnhaun kannalta kulunut vuosi oli edellistäkin surkeampi. Maaliskuussa lähetin yhden hakemuksen ja siitäkin oli vastauksena se vakio "kiitos mutta ei kiitos". Vuoden aikana minua lähestyi Linkedinin kautta muutamia rekrytoijia. Näissäkin tapauksissa ensimmäisenä tuli mieleen, että onko näillä idioottirekrytoijilla edes minkään valtakunnan luetunymmärtämistä. Olen profiilissani kertonut selvästi missä paikkakunnalla ja minkälaisissa tehtävissä haluan työskennellä. Silti nämä idiootit kyselevät, että olisi tällainen tehtävä (joka ei kiinnosta paskaakaan) paikkakunnalla hevonkuusenperse, olisitko mahdollisesti kiinnostunut. Parille vastasin kohteliaasti, että ei kiinnosta. Yhdelle ei edes kiinnostanut vastata mitään, koska saamani viesti vilisti täynnä kirjoitusvirheitä.

Pidin kuluneen vuoden aikana kirjaa myös oman alan työpaikkailmoituksista tällä paikkakunnalla. Kaikkiaan ilmoituksia kertyi n. 120 kpl mutta tuossa pitää huomioida, että luvussa on myös useampaan kertaan ilmoitetut samat paikat. Oikea lukema luultavasti jää reilusti alle sadan. Paikoista reilusti yli 80 % on lähes tai täysin sitä samaa paskaa mitä nytkin teen, hieman ehkä eri twisteillä riippuen asiakkaista yms. mutta juuri sellaisia koiranvirkoja, jotka ei kiinnosta enää tippakaan. Jotenkin vähemmän yllättävästi juuri näitä paikkoja oli laitettu useammin uusintahakuun. Lopuista paikoista n. 5 % oli sellaista ehkä mielenkiintoista mutta nämä olivat reissuhommia, joissa pitäisi matkustella aika paljon. Perheettömällehän tuollaiset hommat kävisi oivallisesti mutta minua ei oikein innosta matkustaminen. Loput paikoista oli sitten sellaista sekalaista seurakuntaa, lähinnä myyntiin tai koulutukseen liittyvää tai sellaisia projekti-/tiimipäällikkö-tyyppisiä hommia missä pitäisi olla esimieskokemusta. Kaikkien näiden paikkojen joukossa oli ehkä vain yksi sellainen aidosti kiinnostavan oloinen paikka mutta eipä siihenkään olisi ollut mahdollisuuksia, kun tämäkin oli esimiestason tehtävä ja lisäksi oli vaatimuksena sellainen pätevyys, jota minulla ei ole. Tehtävässä olisi myös myöhemmin ollut jonkinlaista varallaoloa, niin eipä oikein tuokaan kovin suuresti innostanut.

Naisasiat menivät juuri kuten olinkin budjetoinut eli sillä rintamalla ei ollut minkäänlaista toimintaa.

Kosketuksen suhteen oli tänä vuonna hieman enemmän aktiviteettia. Minua hiplasi tänä vuonna sentään kuusi(!) eri (ei-sukulais)ihmistä. Tähänkin tosin löytyy looginen selitys. Kahdesti kävin hammaslääkärissä ja vuoden aikana jouduin käymään muutamaan kertaan eri lääkärien pakeilla erinäisen vaivan/kivun takia. Eli ei siis mitään normaalia ihmisten välistä iho vasten ihoa -hiplailua vaan ihan kumikäsinekosketusta. Lääkärissä käydessä se kosketus tuntui alussa aina jotenkin niin epämiellyttävälle ja hätkähdyttävälle, että ihme jos lääkäri ei huomannut sitä reaktiotani. Vaikka tiesin, että siellä joutuu kosketetuksi, niin silti reaktion voimakkuus hieman yllätti. Kai se vain johtuu yksinkertaisesti siitä, että on ollut niin kauan ilman kosketusta, että sitä pitää normaalina olotilana ja tuollainen kosketus onkin poikkeustila, jonka vuoksi hyppii sitten seinille.

Ensi vuodelle ei taida olla mitään ihmeellistä budjetoitavaa. Samaa paskaa sieltä on tulossa eri vuosinumerolla.

My Day

Eipä ole juuri tapahtunut mitään ihmeitä. Harmaa arki rullaa tasaisesti eteenpäin, teki jotain, yritti tehdä jotain tai oli tekemättä yhtään mitään. Olen huvikseni suorittanut yhtä netissä tehtävää ohjelmointikurssia mutta sekin on hidasta hommaa. Kun osaa jo jonkin verran ohjelmoida, niin uuden opettelu näyttää sujuvan aika helposti. Tosin tuo kurssi on sellainen aloittelijoille suunnattu, niin minulle se on ehkä jo liian helppoa. Eniten tuota kurssia hidastaa se, että kurssimateriaalia ei ole julkaistu kokonaan. Nyt siis joutuu odottelemaan sitä, että loput materiaalit ja harjoitukset ilmestyvät joskus verkkoon.

Olenpahan sitten koittanut ohjelmoida omia juttuja mutta tahtoo olla niidenkin kanssa takkuista. Yleensä se menee niin, että ensin protoillaan jotakin ideaa/komponenttia. Seuraavaksi sitä proton koodia naputellaan sellaiseen järjelliseen muotoon, että sitä on helpompi käyttää ja ylläpitää. Kun tuota koodia/komponenttia ryhtyy jatkokäyttämään, niin monesti huomaa, että ei se olekaan järkevästi tehty tai siinä on jotakin ärsyttävää vaikka muuten se ehkä toimisi oikein. Sitten ketutuspäissään aloitetaan kolmannen kerran kirjoittamaan koodia uudestaan ja kohta koko paska on taas niin solmussa, että loppuu se innostus siihen ohjelmointiin taas vähäksi aikaa. Ja juuri noin on käynyt nyt yhden asian kanssa.

Olen myös katsellut JuuTuubista sellaista aloittelijaohjelmoijille suunnattua livelähtetyssarjan tallenteita. Siis sellaisia missä heppu käy asioita läpi ja kirjoittaa samalla koodia. Noissakin ärsyttää se, että joku asia saadaan näyttämään niin helpolta ja yksinkertaiselta muutamien koodirivien kirjoittelulla. Onhan se jokin perusasia yksinkertaista, mutta kun tähän ryhtyy lisäämään kaikkea tarpeellista (esim. poikkeuksien käsittelyä, käyttäjän syöttämien tietojen tarkastamista jne.), niin kohta siinä edessä on taas sellainen kasa koodiripulia, että ei sitä jaksa kukaan täysjärkinen. Vai onko se vika vain minussa, että yritän tavoitella täydellistä koodia, joka koittaa ottaa huomioon kaiken mahdollisen.

On tullut laitettua työpuhelimeen tämä TikTok-sovellus ja sitä tulee plärättyä tylsyyksissään monesti. Eilen illalla lääpin taas näyttöä ja katselin niitä ihmisten apinointeja, kun eteen tuli sellainen live. Se on siis kuin suora TV-lähetys paitsi, että siinä voi kommentoida sen liven pitäjän kanssa. Siinä joku typykkä askarteli puotinsa takahuoneessa käsitöitä myyntiin. Töllistelin sitä liveä pitemmän aikaa (se kun on niin hypnotisoivaa katsella, kun joku tekee jotain) ja siinä kävi ilmi, että tämä nuorehko typykkä on samasta maakunnasta kuin minä mutta eri paikkakunnalta. Katselin myöhemmin netistä lisää tietoa tästä puodista ja ihan se oli sellainen oikea pieni käsintehtyjä töitä myyvä puoti. Mitä nyt ymmärsin puheista, niin ilmeisesti tämäkin homma oli lähtenyt liikkeelle hyvin pienimuotoisesti siten, että ensin oli tehty itselle, sitten oli myyty jonkin nettisivuston kautta ja nyt oli ihan oikea kivijalka- ja nettikauppa pystyssä. Hattua pitää kyllä nostaa tuollaiselle, että lähtee tekemään tuollaista pienimuotoista yrittämistä. Minulla tuollainen olisi huomattavasti suuremman kynnyksen takana vaikka olisi jotain mitä lähteä myymään/tekemään.

Tilinpäätös 2020

Mennyt vuosi... Eipä tuosta nyt kovin ihmeitä sanottavia jäänyt.

Töiden kannalta ei ehkä ollut niin kettumainen mitä 2019 oli. Ennen kesälomia oli ihan riittävästi tekemistä eikä tullut kovin pahasti hajottua hommiinsa. Kesälomien jälkeen syksyllä oli hieman hiljaisempaa aikaa, kun piti jo esimieheltäkin uusia töitä kysellä ja niitä vähäisiä hommia sai tehdä hitaahkosti, jotta ei olisi jäänyt luppoaikaa niin paljon tapettavaksi. Vuoden viimeisellä kuulla alkoi taas hommia vyöryä niin, että joutui jo hieman rehkimään, että hommat sai tehtyä loppuun ennen joululomaa. Alkuovuoden tahdit näyttää jatkuvan samaa vauhtia eli aika tiivistahtinen alkuvuosi olisi tiedossa ja sykkimistä riittää taas ennen kesälomia. Monestiko sitten ehtii hajota tässä puolen vuoden aikana...

Työnhaun kannalta ei ollut hääppöinen vuosi. Kaksi haastattelua oli kevätpuolella mutta ei niistäkään mitään tullut. Toinen oli etähaastattelu ja työpaikka olisi ollut sellaisessa paikassa, että työmatka olisi pitentynyt aivan liian paljon. Eikä toisaalta muutenkaan oikein innostanut koko homma. En olisi osallistunut tuon paikan hakemiseen mutta rekrytointihenkilö otti yhteyttä, niin lähinnä sen takia tuli osallistuttua. Toinen paikka oli taas sellainen, että hain itse sinne, kun koin sen kiinnostavaksi. Luonnollisesti pettymys oli suurempi, kun en paikkaa saanut, mutta jälkeenpäin mietittynä ehkä niin oli parempi. Kuulin nimittäin vähän kokemuksia tuosta paikasta myös toista kautta, niin ei ne oikein positiivisia olleet.

Iituv asetti blogissaan tälle vuodelle vaatebudjetikseen tonnin. Viime vuonna minulla ei juuri ollut vaatehankintoja. Joululahjaksi sain perusvaatteita (joille ei välttämättä olisi ollut tarvetta) ja ainoa tekemäni vaateostos koko vuonna oli uudet farkut (hintaa n. 50 €). Nuo jouduin ostamaan sen takia, koska entiset kulahti puhki. Tälle vuodelle voisi vaatebudjetiksi haarukoida vaikka 10 €. Tuo raha saattaisi mennä sukkiin, riippuu vain ihan siitä, että miten entisiä menee puhki vuoden aikana.

Naisrintamalla meni totuttuun tapaan. Koko vuonna ei ollut fyysisiä kontakteja ollenkaan ja eikä oikeastaan mitään muitakaan uusia naiskontakteja, ei töissä eikä vapaa-ajalla. Tällekin vuodelle voisi tuolle rintamalle tehdä sen perus nollabudjetin.

Arkistoitu

Sattuipa maantaina silmään oheinen uutinen:

Maailman suurin avoimen lähdekoodin ohjelmistoja tarjoava verkkopalvelu GitHub siirsi 21 teratavun verran ohjelmistoja ikiroutaan.

GitHubin säilömät tiedostot on tarkoitus avata 1000 vuoden päästä. Silloin elävät ihmiset pääsevät käsiksi 2000-luvun alun dataan.

Githubhan on sellainen paikka missä voi säilöä ohjelmakoodiaan ja pitää sitä muiden nähtävillä, se on eräänlainen versionhallintasysteemi. Alla jutusta kuva kokonaisuudessaa.



Ilmeeni, kun myöhemmin Github-koodiarkistoani räpeltäessäni huomaan, että profiiliini on ilmestynyt oheinen pimpelipom ja tajuan, että koodiripulini on arkistoitu seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi huippuvuorille.



Noh, saapahan tuhannen vuoden päästä ihmiset (tai mitkä humanoidit tätä maapalloa silloin asustaakaan) nauraa ja ihmetellä, että mitähän hittoa se tämäkin on oikein yrittänyt. Ja jos minusta ei jää muuta perintöä, niin onpahan hengen tuotteita arkistoitu jonnekin (toivottavasti) pysyvämpään paikkaan.

Työhaastattelukysymyksiä, osa 2

Kirjoitin joskus työhaastatteluaiheisen kirjoituksen, joka on tilastojen mukaan ollut useimmiten hakukonekyselyn tuloksissa mukana. Kirjoitetaan nyt sitten hieman samasta aiheesta lisää.

Kauppalehden sivuilla oli kesäkuun puolivälissä juttu työhaastattelukysymyksistä, joka puolestaan pohjautui jonkin henkilön kirjoittamaan Linkedininä-artikkeliin. Koska nyt ajat ovat mitä ovat, niin se saattaa tuoda oman lisänsä näihin työhaastattelukysymyksiin. Vastaillaan nyt huvin ja harjoittelun vuoksi näihin kysymyksiin, jotka oli esitetty tuolla linkitetyssä jutussa...

1. Mitä olet oppinut itsestäsi pandemian aikana?

Ehkä sen, että pystyn sopeutumaan monenlaisiin tilanteisiin ja pysyn tyynenä ja rauhallisena myös tällaisissa tavallisuudesta poikkeavissa tilanteissa.

2. Pystytkö tekemään työsi kotoa käsin?

Pystyn työskentelmään kotoa käsin hyvin. Työpiste on ergonominen ja ympärillä ei ole työtä haittaavia häiriötekijöitä. Kun vain nettiyhteys ja siten etäyhteys toimistolle toimii, niin työnteon kanssa ei ole ongelmia. Ja vaikka nettiyhteys pätkisikin, niin olen järjestänyt työni ja siinä tarvitsemani asiat niin, että pystyn työskentelemään vaikka offline-tilassa.

3. Oletko halukas työskentelemään myös toimistossa?

Voin työskennellä myös toimistossa. Jotkin työhön liittyvät asiat pystyy tekemään helpommin toimistolta käsin kuin etätöinä.

4. Miten olet kuluttanut aikaasi pandemian aikana?

Olen pyrkinyt pitämään arkirutiinit normaaleina tai säätänyt niitä tilanteisiin sopiviksi. Ehkä on tullut ulkoiltua tavallista enemmän, kun työmatkoihin käytetty aika on jäänyt muuhun käyttöön.

Ja sitten ne rehelliset vastaukset näihin kysymyksiin...

1. Mitä olet oppinut itsestäsi pandemian aikana?

En yhtään mitään. Tiedän jo mikä minä olen eikä pandemiat siihen ole vaikuttanut yhtään mitään.

2. Pystytkö tekemään työsi kotoa käsin?

Joo joo. Hommat hoituu paremmin kotoa kuin toimistolta.

3. Oletko halukas työskentelemään myös toimistossa?

No en tosiaankaan halua takaisin sinne apinatarhaan, pitäkää tunkkinne! Kiinnosta enää paskaakaan työskentely siellä mölyapinoiden keskellä ja kaiken lisäksi olla idioottien armoilla aamu- ja iltapäiväliikenteessä.

4. Miten olet kuluttanut aikaasi pandemian aikana?

Sitä samaa paskaa tullut tehtyä mitä tähänkin asti. Tämä karanteenielämä on ihan sitä minun normaalia elämää.

Nahkahousut

Olen tainnut muistaakseni joskus aikaisemmissa kirjoituksissani mainita, että tällä omalla alallani ei juurikaan naisia työskentele. Ala on hyvin miesvoittoista ja karvanaama, kaljamaha tai pälvikalju on huomattavasti tutumman näköinen kuin pari tissejä. Välihuomautuksena sanottakoon, että persvakomiehiä en ole juurikaan tainnut nähdä tällä alalla.

Menneellä viikolla jouduin töiden takia ajelemaan autolla asiakkaan luona ja palatessani sieltä, ajoi moottoritiellä minusta ohi moottoripyörä. Moottoripyörää ajoi kaiketi mies ja hänen takanaan kyydissä oli nainen. Naisella liehui sellainen saparoletti kypärän alta ja hän oli pukeutunut nahkahousuihin. Sellaisiin oikein tyköistuviin kiiltäviin housuihin, jotka mukavasti paljastivat pakaroiden pyöreyden, kun nainen kökötti siinä kyydissä. Piti hieman kiihdyttää oman auton vauhtia, että "maisemista" pystyi nauttimaan hetkisen.

Liekö sitten nuo nahkaan verhoillut pyöreät pakarat yhdessä tämän etätyöskentelyn aiheuttaman muiden ihmisten näkemättömyyden kanssa, kun seuraavana yönä näin jotakin seksiwau!-unta. En kyllä aamulla muistanut unesta yhtään mitään, sen vain, että sellaista näin, kun oli aamuseisokkikin jäänyt päälle. Sinälläänhän tämä koronatilanteen päättyminen saattaisi olla sinkulle oiva paikka, kun ihmiset ovat olleet eristyksissä, niin kiimaisia naisia saattaisi olla liikkeellä enemmänkin mikäli vain eksyisi oikeille paikoille. Mutta tuskinpa tulee tuotakaan tilannetta hyödynnettyä, elämä alkaa olla jo niin urautunutta, että tuosta olisi ihan liian paljon vaivaa.

Eristyksissä

Tässä on nyt parisen viikko harjoiteltu etätöiden tekemistä tämän pandemian takia. Työt sujuvat melko normaaliin tapaan kotonakin. Työpöytä ja tuoli ovat hyvät ja työpaikalta tuli rahaattua toinen näyttö ja muuta apuhärpäkettä, niin sinällään nykyinen työpiste ei juuri eroa toimiston vastaavasta. Jos jotain negatiivistä pitää etsiä, niin yksi asia voisi olla hitaampi verkkoyhteys ja toinen vaikka se, että nyt joutuu huomattavasti enemmän kirjautumaan salasanoilla eri paikkoihin. Asiakkaan verkkoonkaan ei myöskään pääse mutta tuolle on normaalistikin niin vähän käyttöä, että eipä tuon yhteyden puuttuminen ole töitä haitannut.

Huomattavasti positiivisempaa on se, että kaikenlainen matkustaminen/liikkuminen paikasta toiseen on jäänyt minimiin. Ei tarvitse varoa idiootteja liikenteessä ja rahaa säästyy, kun autolla ei tarvitse ajella juuri ollenkaan. Aikaakin säästyy huomattavasti liikkumisen vähyyden takia. Aamulla saa puuhata hitaammin ja sellaisiakin asioita mitä ei "tavallisena" työaamuna tekisi ja silti ehtii töihin ihan hyvin. Vastaavasti sitten iltapäivällä on jo heti kotona, kun lyö kannettavan läpän kiinni.

Mukavuutta etätöissä lisää se, että saa olla miten huvittaa eli voi olla pieruverkkarit ja kulahtanein paita päällä ja reikäisimmät sukat jalassa ja kukaan ei tule niistä valittamaan. Ja voi tonkia nenäänsä rauhassa tai rapsutella vaikka palleja, jos siltä tuntuu. Eikä pidä tietenkään unohtaa sitä, että nyt töihin pystyy keskittymään paljon paremmin, kun ei tarvitse istua siellä avokonttorihelvetissä. Vaikka ne kanssakäymiset kollegojen kanssa on tippunut lähes nollaan etätöissä, niin ei ole yhtään ikävä avokonttorin mölinää. Ihan paras olisi, jos saisi pistää sähköpostin, puhelimen ja skypet yms. yhteydenpitohärpättimet kiinni, niin häiriöitä ei olisi juuri lainkaan. Näissä oloissa häiriöksi tuskin voi laskea sitä, että ikkunasta näkee ulkona pomppivan rusakon tai puissa hyppiviä lintuja. Toimistolla kun ei omalta työpisteeltään näe edes ulkona olevaa maailmaa, jos ei nouse ylös ja siirry johonkin ikkunan ääreen seisomaan. Sellaista se on siellä sermihelvetissä olla.

Joku aika sitten sattui lehdestä silmään jonkun toimittajan kolumni missä oli kirjoitettu koronaan liittyvistä asioista. Yhdessä kohtaa oli kirjoitettu suurin piirtein näin:

Vaikka olisi sosiaalisia verkostoja puhelimen päässä, kuinka kauan ihminen pystyy olemaan täysin ilman fyysisiä kontakteja?

Jos ei selviä vähintään yli kymmentä vuotta ilman fyysistä kontaktia, niin on aika säälittävä vätyskä.

It's corona time

Viime aikoina uutisista on pukannut koko aika juttua corona-viruksesta. Jostain syystä maanantaina tällä alkoi olla vaikutusta pörssikursseihin. Eilen tultiin alaspäin monta prosenttia ja tänäänkin taisi suunta olla alaspäin mutta ei niin paljon mitä eilen.

Olen tässä parin vuoden aikana kerryttänyt säästöjä ja laittanut niitä silloin tällöin rahastoihin. Vaikka tuo parin päivän alamäki pörssissä näkyy punaisena myös minun sijoituksissani, niin jostain syystä se ei saa minun suupieliä alaspäin. Pikemminkin ehkä toisinpäin. Viime vuoden alussa oli hieman samankaltainen jyrkempi alamäki pörssissä ja se jäi hieman harmittamaan, kun tilillä ei ollut sellaista irtorahaa, jota olisi pystynyt käyttämään hyväkseen. Nyt puskuria on kartutettu ja tämänkaltaiseen tilanteeseen on varauduttu hieman paremmin. Saisi vain lasketella enemmänkin, niin pääsisi tankkailemaan dipistä lisää sijoituksia. Kun tähtäin on pitkällä aikavälillä (>10 vuotta), niin nämä väliaikaiset paniikkilaskut on vain hyviä oston paikkoja.

Tätä on hyvä rallatella, kun samalla katselee laskevia pörssikursseja...



Jälkikirjoituksena voisi arpoa, että onkohan minusta tulossa pahemman luokan kapitalistisika...? Kun asenne on muuttumassa sellaiseksi, että "enemmän ja enemmän" ja jos et pysty saamaan parempaa palkkaa yritykseltä työntekijänä, niin sitten ryhdytään kyykyttämään yrityksiä sijoittamalla niihin ja vaatimalla parempaa tulosta pääomatulojen muodossa.

Turvallisesti leikkien

Työni takia joudun usein lueskelamaan standardeja ja etsimään niistä tietoa. Standardihan on Wikipedian mukaan seuraavanlainen olio:

"Standardi (normi) on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä."

Eli kun osapuolet sopivat, että tehdään tämä asia tämän standardin mukaan, niin molemmilla osapuolilla on tiedossa yhteiset säännöt ja sitä myöten lopputulos pitäisi olla tiedossa. Eihän se ihan aina noin mene mutta hieman yksinkertaistaen.

Koska standardeja saatetaan tietyin väliajoin päivitellä ja muutella, niin niiden muutoksista olisi hyvä olla perillä. Suomessa standardiasioita hoitaa Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, joka julkaisee uutiskirjettä standardien muutoksista ja niihin liittyvistä asioista. Viikolla kilahti tuollainen postiin ja tällä kertaa uutinen oli hieman tavallisuudesta poikkeavammasta aihepiiristä. Alla SFS:n sivuilta löytyvä uutinen:


Uutta dildo- ja anaalitappistandardia mielenkiinnolla odottaen.... o_O

Lakon iloja

Vaikka voisi kuvitella, että tuossa postin lakossa olisi jotain negatiivista, niin minä olen löytänyt siitä vain positiivista. Ensinnäkään ei ole tullut ollenkaan laskuja. Toisekseen monet lehdet ovat avanneet näköislehtensä luettavaksi ilmaiseksi, niin on pystynyt sitten lueskelemaan erilaisia lehtiä. Kun on katsellut noita lehtiä, niin jotenkin ne on sellaisia, että kyllähän niitä lukee, jos niitä on saatavilla mutta ei niitä muuten tulisi tilattua itselleen.

Omallakin työalalla ovat työehtosopimusneuvottelut olleet solmussa. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että ylityökielto ja vapaa-ajalla matkustuskielto ovat päällä. Tässä sitä jo vähän innoissaan odotellaankin lakkoa alkavaksi hankoja ja pistimiä teroitellen, jotta kun pilliin puhalletaan, niin barrikadeilla ollaan valmiina.

LAKKO! LAKKO! LAKKO! LAKKO! LAKKO!

Reissaaminen on yliarvostettua

Heinäkuussa lomien aikaan Ylen sivuilla oli juttu matkustavaisista ihmisistä, siitä miten nykyään yhä useampi voi matkustaa sekä tietenkin matkustukseen liittyvistä ympäristönäkökohdista.

Matkustaminen on niin suuri osa länsimaalaista elämää, että sitä ei kyseenalaisteta. Se vain kuuluu asiaan.... – Heti, kun ihmisillä on tarpeeksi rahaa, he lähtevät matkustamaan. Maailmaa halutaan nähdä, koska se kuuluu elämäntapaan, Honkanen sanoo.

Ai, niinkö? Minulle on taidettu unohtaa kertoa tuosta... Mietin omia matkustamisiani kesäloman aikana ja taisi olla sellainen kesä, että en ole milloinkaan matkustanut niin vähän. Oli minulla yksi pitempi matka mutta sekään ei ollut mitään lomailua vaan kävin avittamassa yhtä sukulaista. Muuten en juuri liikahtanut minnekään. Jos tuota yhtä pitempää matkaa ei oteta huomioon, niin kaikkein kauimpana olin asuinpaikastani linnuntietä mitattuna 38 km:n päässä. Tosin tietä pitkin matkaa tuli n. 60 km mutkittelevaa reittiä pitkin mutta siltikin. En tainnut siis poistua loman aikana kotikuntani alueelta kuin tuon yhden kerran.

Minulle on paljon stressittömämpää olla kotona ja tuijotella vaikka kuusia tai katsoa jännityksellä ruohon kasvamista. Ei tarvitse miettiä, että missä nukun seuraavat yöt tai mistä saa syötävää, kaikki asiat on tutuilla paikoillaan ja mihinkään ei ole kiire. Että repikää vain siitä kaikki reissaajat.

Nahkaa

On tämäkin heinäkuu. Aamuisin lämmintä ollut vain 10 astetta. Yritä tässä päästä lomatunnelmaan, kun keli on kuin syksyllä. Hmph!

Koska lompakossani on aina niin paljon rahaa, ettei paskalle taivu, niin kukkaro on alkanut osoittaa lopun ajan merkkejä. Saumat alkavat ratkeilla ja kolikkotaskukin on niin heikossa hapessa, että kolikot saattavat mennä vuoren sisälle. Onhan tuolla kyllä jo ikääkin aika paljon, en edes muista milloinka olen tuon hankkinut. Luultavasti ehkä lähemmäs parikymmentä vuotta sitten. Olen jo hieman tuon johdosta silmäillyt verkkokaupoista, että minkälaisia vaihtoehtoja olisi tarjolla, jos tuo nykyinen ottaa ja hajoaa lopullisesti.

Yhdessä verkkokaupassa piti hieman hieraista silmiään, kun suodatin valintoja materiaalin mukaan.



Vegaanista nahkaa? Mitä hittoa se on? Vain yksi malli oli tuota "vegaanista" nahkaa ja yritin hieman kaivella lisää tietoa tuosta. Kävin lompakon valmistajankin sivuilla asti katsomassa mutta ei sielläkään mainittu sanallakaan, että mitä materiaalia tuo loppujen lopuksi oli. Mitä etsin hakukoneella lisää tietoja, niin tuokin vegaaninen nahka on yleensä keinonahkaa eli valmistettu muovista (eli öljystä). Onhan se toisaalta vegaanista (lue: eläinystävällistä) mutta silti mielestäni melkoista kusetusta.

Musiikkia korville ja sydämmelle

Musiikilla on kyllä kummallisia voimia. SinäPutki tarjosi Rammsteinin uutta musiikkivideota katsottavaksi ja mielenkiinnosta piti kuunnella, kun on tullut aikaisemminkin joskus kuunneltua kyseistä yhtyettä.



Kun äänenvoimakkuuden kuvitteellista nuppia käänti enemmän kaakkoon ja antoi kappaleen pauhata, niin käsivarresta nousi iho vähän kananlihalle. Siinä kuunnellessa tuli ajateltua sellaistakin, että mitähän nuo ihmiset työpaikallani sanoisivat ja miten reagoisivat, jos tällainen hiljainen hissukka jostakin kuljettaisi työpisteelleen kunnon ämyrit, vääntäisi nupit kaakkoon ja laittaisi tuon yllämainitun kappaleen soimaan ja alkaisi kirjaimellisesti paiskoa töitä seinille musiikin tahdissa. Ja vähän vielä pesäpallomailalla "varovaisesti" kopauttaisi temppuilevaa työkannettavaa. Siinä kun jonkun aikaa riehuisi, niin laskisi varmasti stressi- ja agresssiotasot vähäksi aikaa matalammalle.

Noh, ainahan sitä on kiva fantasioida tuollaisista...

Toimistot muuttuu, minä en

Sai taas eilen lukea huuli pyöreänä juttua Kauppalehden sivuilta:

”Perinteinen mappikaappi jää historiaan. Toimistokaapeista on tullut miltei ongelmajätettä”, arvioi työtilojen kehittämisestä vastaava Eeva Terävä Martelasta.

Hänen mukaansa useimmissa toimistojen muutosprojekteissa lähtötilanne on se, että kaappeja on ihan liikaa.

”Toimistoissa voi olla jopa 90 prosenttia liikaa kaappeja. Niitä on aiemmin käytetty tilanjakajina ja paperien säilyttämiseen. Osa on tyhjillään, monissa on vuosien saatossa sinne säilöttyjä papereita ja tavaroita, joita ei enää tarvita.”

En tiedä missä maailmassa nuo ihmiset elävät mutta ainakin minun alalla on vielä tarvetta mappikaapeille/-hyllyille. Nykyisessä työpaikassa minulla on vain kaksi matalaa hyllykköä ja ahdas kaappi työvaatteille. Nuo säilytyssysteemit on varsin perseestä, kun käytännössä paskaisia työvaatteita ei voi oikein pitää niille kuuluvassa kaapissa ilman, että toiset tamineet menevät likaisiksi. Niinpä ne pitää pitää erillään muovipussissa muualla. Paperimapeille jää tilaa vain viisi hyllytasoa ja se ei ole paljoa se. Vanhojen projektien mappeja ei voi hyllyköissään säilöä vaan ne on tungettava jonnekin alakerran täyteen ammuttuun varastoon, jolloin ne mapit olisi melkein käytönnössä sama heittää roskiin, kun eipä niitä sieltä arkistosta tule kuitenkaan käytyä katsomassa. Ja kuitenkin niitä joskus pitäisi käydä tarkastelemassa, kun sellaisia tarpeita välillä aina ilmaantuu, että vanhoja on pengottava. Menneillään olevien projektien mapit sitten pyörivät työpöydällä, kun ne ei muualle mahdu. Entisessä työpaikassa oli sentään joku asia hyvin. Siellä minulla oli työpisteessä neljä korkeaa mappihyllyä, johon mahtui kaikki ja pöydän sai pidettyä puhtaana.

”Toimistotilojen suunnittelua ohjaa nyt työntekemisen tapa, ei se, että aanelosten pitää olla käden ulottuvilla. Ne kaapit, jotka toimistoihin vielä jäävät, sijoitetaan myös eri tavalla kuin ennen. Niiden ei enää tarvitse olla oman työpisteen lähellä.”

No entäs kun minulla se työntekemisen tapa on osittain sellainen, että käännytään työtuolilla lähimmälle hyllylle, otetaan kansio kouraan ja asetetaan se pöydän ääreen tutkimista varten? Tuohan se varmaan on se kätevin tapa, että viedään ne mappihyllyköt hevonkuusen perseeseen, jonne saa olla sitten koko aika laukkaamassa.

Martelassa kalustemyynnin painopiste on siirtynyt perinteisistä työtuoleista ja -pöydistä kohtaamistiloihin, jotka tuovat ihmiset rennosti yhteen.

”Aiemmin työpiste vei ison neliömäärän, nyt teknologia mahdollistaa, että et ole sidottu työpisteeseen. Yritykset satsaavat mukaviin sohvaryhmiin ja toimistokalusteiden muotokielikin on muuttunut epävirallisempaan suuntaan”, kuvailee design-johtaja Kari Leino.

Minua ihmetyttää, että minkälaisia toimistoja ne nykyajan pelletoimistot alkavat olla. Onko ne ehkä sellaisia, että siellä vain löhötään sohvilla ja neppaillaan samalla kannettavaa, kun toisella kädellä räplätään munia? Olen edelleen sitä mieltä, että hyvä työtila on oma työhuone, jonka oven voi tarvittaessa läimäistä kiinni, pöytä on tarpeeksi iso, johon voi levitellä papereita, työvaatteille on oma kaappinsa, mapeille on tarpeeksi hyllyköitä ja seinillä on magneettinauhaa tai sellaista kangasmaista seinää, johon voi laittaa ne tärkeimmät paperit nähtäväksi yhdellä silmäyksellä. Jotenkin kuulostaa sille, että tuossa jutussa mainitut toimistot on tarkoitettu vain sellaisille idiooteille käsienheiluttelijoille, jotka suu vaahdossa pälättävät ja kälättävät. Askeettinen ja spartalainen sen toimiston pitää olla eikä mikään perkeleen huvipuisto, jonne on tultu velttoilemaan!

Apea viikonloppu

Viime viikonloppu ja sitä seurannut viikon alku oli vähän alakuloista. Perjantaina ilmestyi The Big Bang Theoryn viimeisen kauden viimeinen jakso. Sarja oli kaiken kaikkiaan kaksitoista(!) kautta pitkä. Komediasarjana tuo on ollut erittäin onnistunut. Melkeinpä joka kerralla tuo on onnistunut jotenkin irrottamaan edes pienen naurunhörähdyksen. Kaksitoista vuotta on kyllä aika pitkä aika pitää tuollainen taso yllä mutta niin vain onnistui tuossa.

Maanantaina oli puolestaan Game of Thronesin vuoro päättyä. Tämä viimeinen kausi oli toisaalta hieman meh. Joissakin kohdissa tuntui, että oli menty siitä missä aita oli matalin ilman mitään logiikkaa. Kunhan oli vain tehty jotakin, joka näyttäisi mahtipontiselle mutta sisältö oli silkkoa. Viimeinen jakso nyt palautti hieman tasoa takaisin. Lopetus oli minun mielestä sellainen kuten sen pitääkin olla. Mitään ei oikeastaan jäänyt roikkumaan ilmaan ja asiat saivat järkevät/loogisen oloiset päätökset. Jos toisenlaista loppua olisi halunnut sarjalle, niin ainoa oikea tapa olisi ollut tähän tyyliin:



Kaikkein karvaimman uutisen luin launtaina: Sukulaissieluni Grumpy Cat oli heittänyt veivinsä kyseisellä viikolla. Eipä tuohon pystynyt muuta toteamaan kuin, että



Mitenkä sitä jaksaa taas raahustaa näiden kaikkien "menetyksien" jälkeen tässä ilottomassa arjessa...

Päiväretki

Tein vähän aikaa sitten sellaisen pienen päiväretken muiden henkilöiden kanssa. Retki oli sellainen aamupäivän mittainen reissu automatkan päässä sijaitsevalle luontokohteelle. Paikan päällä oli töllisteltävää ihan riittämiin, ajankohta ei vain ehkä ollut ihan se kaikkein paras. Jos tuolla kävisi siihen aikaan, kun maastosta on sulanut kaikki lumet ja olisi vähän lämpimämpää, sekä aikaa olisi varattuna kokonainen päivä, niin kohdetta voisi kierrellä paremmin ja katseltavaakin olisi luultavasti enemmän.

Reissu oli kuitenkin ihan kaikinpuolin onnistunut yhtä asiaa lukuunottamatta. Kun on tehnyt tuollaisen itselleen mieleisen matkan, jossa on kaikenlaista uutta katseltavaa ja koettavaa, niin matkan jälkeen kotona iskee sellainen tietynlainen masennus. Harmaa arki läpsii pitkin poskia, että lälläslää, täälläpä olet taas kotona homehtumassa vanhoissa ympyröissä arkiasioiden keskellä. Noh, onneksi tuo on ohimenevää mutta jäi vain hieman mietityttämään, että jos jo tuollainen lyhyempi muutamien tuntien reissu saa tuollaista aikaan, niin minkälainen se kotiinpaluu olisi sitten pitemmän, useita päiviä kestävän matkan jälkeen. Olisiko sitä masentunut yhtä monta päivää kuin matka kesti? Ei kyllä pahemmin matkustelu innosta, jos se matkailu tekee tuollaista. Vai pitäisikö se tehdä kerralla niin pitkäkestoinen matka, vaikka luokkaa kuukausi, että se matkalla olo alkaa tulla jo korvista ulos ja sitä jo oikein haluaisi takaisin kotiin eikä matkan jälkeistä masennusta näin tulisi. Otapa näistä oman mielen kiemuroista sitten selvää...

Näköelimet

Joku aika sitten satuin netissä työasioihin tietoa etsiesssäni törmäämään yhden lukioaikaisen luokkakaverin kuvaan. En ole nähnyt tätä henkilöä sitten noiden aikojen mutta kuvasta tämän kyllä tunnisti selvästi, eipä ollut juurikaan muuttunut ulkonäkönsä puolesta miksikään. Jonkun ajan päästä olin uudestaan seikkailemassa netissä (yllätysyllätys) ja jälleen törmäsin yhteen tuttuun peruskouluajoilta. Tämän tapauksen kohdalla piti hieraista silmiä uudemman kerran. Henkilö oli kuvassa sivuittain, joten ihan heti ei sytyttänyt. Vasta kun näki nimen ja katsoi vähän tarkemmin, niin sama henkilö oli kyseessä. Guuglailin hieman lisää ja löysinkin edestä otetun naamakuvan. Sipsi ja siideri oli ilmeisesti vuosien aikana maistunut tälle tyypille, sillä painoa oli kertynyt huomattavasti. Juuri tuon takia en meinannutkaan aluksi tunnistaa tätä henkilöä.

Yksi asia kuitenkin oli jotenkin silmiinpistävää näiden henkilöiden kohdalla, joka yhdisti molempia. Kummallakaan silmät eivät olleet muuttuneet miksikään ja ne näyttivät ihan samoille mitä silloin kymmeniä vuosia (*glunks!*) sitten. Juutuubissakin oli vähän aikaa sitten yksi video, missä henkilö näytti vanhoja luokkakuviaan. Tuokin oli hauska tapaus sinällään. Vuosien varrella oli ollut vaikka minkälaista kampausta/kotkotusta/tyyliä mutta aina ne silmät näytti samalle. Noh, eiväthän ne silmät voi lihoa tai laihtua, joten mihinkäs ne siitä muuttuisivat. Ehkä ne silmät voi muuttua ajan saatossa siten, että niistä voi paistaa jonkinlainen väsymys tai puolestaan elämänilo, riippuen miten sattuu elämässä menemään.