Terveiset naapurille

Viimeiset pari viikkoa on tullut seurattua suht aktiivisesti Ukrainan sotaa. Ensimmäisen viikon aikana olo oli sellainen, että aamuisin piti aina tarkistella netin uutisvirrasta, että oliko se ryssä jo jyrännyt koko Ukrainan. Nyt toisen viikon jälkeen olo on puolestaan sellainen, että sitä ei oikein tiedä mitä ajatella tuollaisesta kokovartalokyrpämaasta ja sen johtajista, joiden suusta tulee jatkuvalla syötöllä aivan uskomatonta paskaa. Jos nyt Suomi kokisi tuollaisen samanlaisen kohtalon, niin ottaisin tehtäväksi lahdata ryssiä niin maan vitusti jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Ja oikeastaan näitä ali-ihmisiä pitäisi kurmottaa jo nyt joka kerta aina kohdatessa. Valehdella kirkkain silmin päin naamaa ja sitten antaa "puukkoa" selkään ja kylkeen, niin paljon kuin lähtee.

Olisi kyllä aika lanata tuo koko paska valtio, tai pikemminkin sen ryssäosat (Moskova, Pietari ja näiden ympäristöt), aivan totaalisen raunioiksi, niin ettei siellä olisi enää kiveäkään kiven päällä. Ei nuo kyrvänsyylät muuten ymmärrä mitään ja jatkavat vain vuosisatojen aikaista perseilyään.

HEY PUTIN! Fuck you, you piece of shit limp dick! You and your relatives and fellow cockroaches should be shot at sight and exterminate from the earth. EAT SHIT AND DIE!

Mitä v***ua nyt taas?

Tuli tuo otsikossa näkyvä "mietelause" taas mieleen vähän aikaa sitten, kun sai ihmetellä yhden rekrytoijan touhua. Sain LinkedPaskan kautta viestin yhden firman HR-henkilöltä. Viesti meni suunnilleen näin:

Heippa! Huomasin sinun mielenkiintoisen profiilin. ...Lässyti lässyti lää... Vieläkö etsit töitä?

Johon minä vastaan:

...Tilanteen selitystä... Eli kyllä olen avoinna uusille mahdollisuuksille.

HR-kana pyytää tässä vaiheessa yhteystietojani, koska haluaisi soitella, ja tiedustelee sopiva aikaa. Lähetän sähköpostilla yhteystietoni ja mainitsen, että yhteydenotto tällä tai ensi viikolla käy melko vapaasti, koska olen etätöissä ja ei ole sovittu mitään tapaamisia tai palavereita.

*heinäsirkkojen sirinää*

HR-jakkukalkkunasta ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä lähetän viestiä LinkedRoskan kautta ja tiedustelen mahtoiko sähköposti tulla perille. Ei ole kuulemma tullut. Tässä välissä pyytää taas yhteystietojani ja kyselee sopivaa aikaa. Nyt pistän samat litaniat takaisin LinkedVininä-viestinä.

*heinäsirkkojen sirinää*

Edelleenkään tähän päivään mennessä tuosta HR-vittunaamasta ei ole kuulunut yhtään mitään. Ihmetyttää, että miksi ihmeen Tinder-vitun-pelleilyksi tämä saatanan työnhaku nykyään on mennyt, kun yksi yhteydenoton sopiminen on jo tällaista saatanan paskaa?! Vai löysikö ämmä ehkä jo etsimänsä työntekijän ja ei enää kehdannut vastata, että eipä olekaan enää tarvetta? Minun puolesta ko. firma ja rekrytoija voivat pitää nyt ja tulevaisuudessa sen vitun tunkkinsa. Ei kiinnosta enää vittuakaan olla tekemisissä tuollaisten pelleilijöiden kanssa.

Apina auton ratissa

Työmatkoilla autoa ajaessa laittaa merkille kaikenlaisia asioita. Kun joku asia tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, niin se jää pakosta mieleen. Liikenteessä minua yksi ärsyttävä seikka on perseessä kiinni roikkujat. Siis tämä joukko idiootteja, jotka eivät tajua fysiikan laeista, auton nopeuksista ja jarrutusmatkan pituuden suhteesta yhtään mitään. Tuollainen yksi vatipää jäi mieleen erityisesti, koska hän ajoi pakettiautoa, jossa oli yrityksen logo ja nimi. Monesti tämä kyseinen tuppikulli roikkui melkein perseessä kiinni ja aina kun tuli vähän suoraa, niin pakko oli päästä ohi ylinopeudella.

Tässä syksyllä olin käymässä asiakkaan työmaalla, jonne asiakas oli tilannut yhtä hommaa varten työporukkaa. Kulkiessani kollegan kanssa työmaalla, satuin huomaamaan, että siihen työmaan viereen oli pysäköity tämän kyseisen perseessä roikkujan firman pakettiauto. Kun pääsimme sinne kohteeseen, niin siellä odottikin tästä edellä mainitusta firmasta pari paviaania muistuttavaa työmiestä.

LÄPS! *sisäinen naamapalmu*

Siinäpä kävi ilmi, että meidän piti ohjeistaa näitä paviaaneja tässä hommassa alkuun. Ja ei se näiden "mestarien" touhu kyllä oikein miltään kovin vakuuttavalta vaikuttanut. Ensin näytimme suunnitelmista, että tuohon ja tuohon kohtaan pitäisi saada tuollainen, etäisyydet ja mitat näkyy tuossa ja ne on otettu tuolta ja tuolta. Tämän jälkeen toinen näistä tunareista ryhtyi mittailemaan ja heti toista paikkaa mitatessa tämä laittoi mittanauhan niin perseelleen, että pieleen olisi mennyt mikäli ei kollegan kanssa olisi vähän vihjattu asiasta. Minä lähdin hoitamaan muita asioita ja kollega jäi vahtimaan tuota touhua. Jälkeenpäin juttelin hänen kanssaan ja hänkin oli pannut merkille, että aika tumpeloa porukkaa oli nämä työpaviaanit, kun ei edes yksinkertainen paikan mittaus tahtonut onnistua.

En kyllä pysty varmaksi sanomaan, oliko näistä kyseisistä työmiehistä toinen se, joka roikkui autollaan perseessä kiinni vai ehkä joku muu. Tosin tietäen mitä tekevät työksensä, niin tuskin siellä on mitään kovin suuria ruudinkeksijöitä töissä. Samaa sarjaa varmaan muutkin työntekijät. Näin jälkeenpäin ajatellen en kyllä enää ihmettele yhtään, että mitä näiden autolla perseessä kiinni roikkuvien päässä liikkuu. Yksinkertaisesti: ei mitään. Jos kengännumero on suurempi kuin älykkyysosamäärä, niin ihmekös tuo, jos liikenteessä käyttäydytään miten käyttäydytään.

Potkulaudalla

Näin netissä viikolla sähköpotkulaudoista uutisen, jossa pisti silmiin seuraava katkelma:


(kuvankaappaus otettu täältä)

Tuosta näkee taas kerran hyvin miten siellä Helsi... perslävessä asuvat nuoret, urbaanit, ei-lahjakkaat ihmiset ovat vieraantuneet maaseudun elämästä. Jos tietäisi edes hiukan, että missä kunnossa tiet ovat oikeasti maaseudulla, niin tuskin tuollaisia kommentteja päästelisi.

Ensinnäkin suurimmaksi osaksi tiet ovat sorateitä. Tai yleensä ainakin näin keväisin saatanan mutateitä, riippuen hieman sateisuudesta. Niillähän se on hyvä ajaa tuollasilla pienirenkaisella kökkeröillä, kun välillä ei meinaa edes autollakaan päästä kunnolla eteenpäin ilman, että auto uppoaa paskaan. Jos tie sattuukin sitten olemaan asfaltoitu, niin ne on päästetty niin huonoon kuntoon, että tien pinta on pahimmillaan täynnä helvetin teräväreunaisia kuoppia tai pinta on halkeillut pitkiä matkoja. Noihin rakoihin se on iloista ajaa polkupyörälläkin ja ottaa iloiset ilmalennot tangon yli tai sitten iskeä vain klassisesti munat tankoon (ei tosin ole vielä onneksi minulle noin käynyt).

Edellä mainitut tiet ovat yleensä nelinumeroisia yhdysteitä. Ja tuskin kukaan täysin sielun ja ruumin voimissa oleva lähtee jollain pellepotkulaudalla vilkasliikenteisille seututeille (kolminumeroiset tiet). Ainakin näillä korkeuksille tuollaisten teiden reunat ovat yleensä niin kapeita, että kahden renkaan kulkuvälineellä on liikuttava ajokaistalla mikäli asfaltilla haluaa ajaa. Saattaisi sekin olla näkemisen arvoinen asia, että miten sähköpotkulaudalla menijä selviäisi siitä, kun vierestä pyyhältää ohi rekka kahdeksaa kymppiä.

Puhumattakaan vielä siitä, että ne matkat maaseudulla paikasta A paikkaan B on yleensä aika pitkiä. Haluaisinpa nähdä miten lausunnon päästänyt henkilö ajaisi potkulaudalla sen 20 km työmatkan. Saattaisi siinä olla jännän äärellä, että riittääkö vekottimessa akku perille asti vai joutuuko heittämään paskan ojan pohjalle ja kävelemään loppumatkan. Tuolle poliisin liikennepäällikölle pitäisi kyllä myöntää tuon lausunnon perusteella "Viikon idiootein lausunto" -palkinto.

Viikon positiivinen kirjoitus

Työpaikalla on taas saanut ihmetellä ihmisten käytöstä (tai tarkennettuna yhden ihmisen käytöstä). Kun tulen aamulla työpaikalle, niin käyn viemässä taukotilassa olevaan jääkaappiin evääni. Se tila on vähän keittiömäinen missä on kaapistot, tiskiallasta ja pöytää. Kun olen viimeisen kahden viikon aikana käynyt viemässä evääni sinne jääkaappiin, niin melkein joka kerta siellä on yksi tietty yläkaapiston ovi auki sekä siihen pöydälle on läträtty vettä.



En ole nähnyt kuka tuota tekee mutta minulla on vahva epäilys yhdestä henkilöstä, joka saapuu sinne ennen minua. Monesti on käynyt mielessä, että mitenkähän tämä pässinpää hoitaa kotonaan keittiötään. Jättääkö hän sielläkin kaappien ovet auki ja kastelee pöydät eikä pyyhi niitä? Luulisi, että työpaikalla voisi vähän laittaa jälkiään yleisen viihtyvyyden vuoksi mutta joillekin tampioille se näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa. Pitäisi tehdä tuolla mulkulle joskus källi ja ruuvata koko kaapin ovi kiinni ja katsoa, että mitä palikka tekee sitten.

Idiootit ympärilläni

Viikolla jouduin asioimaan pienen kauppakeskuksen postissa, joka oli sellaisessa kaupunginosassa, jolla on ollut alkuaikoina tietynlainen maine, ei mitenkään kovin positiivinen. Kävellessäni parkkipaikan läpi postiin siinä ehti nähdä kaikenlaista kulkijaa: kaulaan asti tatuoitua apinaa, huiveja pitäviä rättipäitä, köyhän näköisiä opiskelijoita, pussihousuihin pukeutuneita ihmisiä, vanhoja mummeroisia ja papparaisia. Jotenkin tuli siinä sellainen olo, että eipä tee mieli käydä tuolla toiste. En tiedä onko se sitäkin, että kun on tottunut asioimaan siinä yhdessä automarketissa, jossa suurin osa asiakkaita on samanlaista harmaata massaa mitä minäkin, niin sitten tuollainen laitakaupungilla oleva "eksoottinen" pikku kauppakeskus on hieman luotaantyöntävämpi.

Viikolla tuli mieleen myös nämä pari kuvaa...



Kun kuulin mitä yksi tyyppi oli mennyt tekemään, niin ei voinut kuin taas ihmetellä ja hämmästellä sitä idiotismin määrää. Jos tämä henkilö olisi "onnistunut" siinä mitä oli ajatellut tekevänsä, niin häneltä olisi hyvin suurella todennäköisyydellä (tai pikemminkin varmasti) lähtenyt henki. Onneksi olosuhteet eivät olleet siihen suotuisat, muuten olisi ollut tiedossa vahva ehdokas Darwin-palkinnon saajaksi. Sellainen asia mitä minä (ja varmasti moni muukin terveellä järjellä varustettu henkilö) en missään nimessä menisi tekemään missään olosuhteissa, niin tämä valo(ton)pää yrittää sitä jostain käsittämättömästä hetken mielijohteesta. Kyllähän tuossa vuosien mittaan tuosta henkilöstä on tullut sellainen kuva, että ei ole ihan penaalin terävin kynä mutta tämä meni jo ihan uudelle tasolle. Edelleenkin tämä ihmisten idioottimaisuus jaksaa yllättää minut yhä uudelleen...

Poliitikon ulinaa

On taas hieman huvittanut uutisia lukiessa. Ohessa pätkelmää Kalevan sivuilta:



Nyt ollaan niin tuohtuneita, niin tuohtuneita, kun yksi kansanedustaja otti ja loikkasi toiseen puolueeseen. Tässä tapauksessa varmaan kannattaa virkistää muistia ja muistella mitä tapahtui viime kesänä. Mitäs silloin oikein tapahtuikaan... Niin, taisi tapahtua sellainen suuremman luokan loikkaus missä eräs ryhmä perusti tämän HK:n ruokamakkara-puolueen, kun kaikki ei mennytkään oman pillin mukaan.

Tällaisen käytöksen on välttämätöntä muuttua tai politiikan ja koko eduskunnan arvovalta romahtaa kansalaisten silmissä

Ai romahtaa? Se on jo romahtanut aikapäiviä sitten minun silmissä. Sellaista länkytystä koko politiikka. Hallituksessa olevat puolueet ovat niin itseään täynnä ja oppositio räksyttää kaikesta. Jos osat vaalien jälkeen vaihtuvat, niin sama meno jatkuu. Mitään muuta kuin mäki täynnä hyvin palkattuja pellejä, jotka ajavat vain omia etujaan ja samalla kurjistavat kansalaisten asioita.

Kun vappu lähestyy sopivasti, niin tässäpä hieman miettimisen aihetta simapäissään oleville (en keksinyt itse, törmäsin tähän netissä):

Tämän lauseen jokaisen sanan viimeinen kirjain on n-kirjain.

Se nyt on tyhmää maksaa liikaa

Maanantain kauppalehdessä oli juttua pitkistä asuntolainoista. Lyhykäisyydessään pari pankkia on ryhtynyt tarjoamaan asuntolainoihin 35 tai 45 vuoden mittaista takaisinmaksuaikaa. Artikkelissa oli haastateltu toisen pankin lainojen kehityspäällikköä ja oheinen pätkä pisti minua silmään aika pahasti:

Huttusen mielestä uudenlainen ajattelu tekee hyvää Suomen asuntolainamarkkinoille.

"Meidät on kasvatettu siihen, että velka on pahasta ja se on maksettava pois mahdollisimman nopeasti. Mutta onko se elämän tarkoitus lyhentää laina mahdollisimman nopeasti? Ihmisten elämä on muuttunut viime vuosina todella paljon. Erilaisia kiinnostuksen kohteita ja rahan käyttötarpeita on aiempaa enemmän."

Tein aiheesta hieman laskelmia pohjautuen omaan asuntolainaani, joka on maksettu pois jo aikoja sitten. Jos olisin maksanut lainaa pois lammasmaisesti maksusuunnitelman mukaan, niin maksaisin sitä vieläkin. Laina-aika olisi ollut kaikkiaan noin 17 vuotta pitkä.

Laskin netissä olleella laskurin avustuksella laskelmat siitä, että kuinka paljon olisin maksanut lainaa, jos olisin pitäytynyt maksusuunnitelmassa. Tein vielä laskelman pitkällä laina-ajalla mutta laskuri ei hyväksynyt laina-ajan pituudeksi yli 30 vuotta, joten tuohon maksimiin oli tyydyttävä. Lainana oli siis annuiteettilaina.

Tuossa alla on kaavio, johon olen suhteuttanut nuo lukemat. Sininen osio on lainan määrä ja punainen osio on lainan hinta (nostokulut, korko, kuukausimaksut). Prosenttilukema punaisen palkin päällä kertoo lainan hinnan suuruuden suhteessa lainamäärään.



Jos olisin täysin älyvapaa idiootti ja ottaisin lainan pitkällä maksuajalla, niin loppujen lopuksi maksaisin pankille melkein toisen mokoman lainamäärän verran rahaa korkojen ja muiden kulujen muodossa. "Normaalillakin" laina-ajalla kulut ovat lähes puolet lainan määrästä. Viimeinen palkki tuossa kaaviossa kertoo todelliset kulut maksamastani lainasta.

Jos ajattelee tuota omaa lainanmaksuani, niin en joutunut tinkimään elämässäni oikeastaan mistään. Tietysti olen melko vähäkulutuksinen rahan suhteen (en tee matkoja ulkomaille, en käytä päihdyttäviä aineita yms.) ja minulla ei ole jälkikasvua, niin säästöön jääneillä rahoilla pystyi tekemään ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Toisaalta, onhan se tietysti hankalaa tehdä tuollaisia ylimääräisiä lyhennyksiä, jos on nainut niitä lapsia kuin kani, elää YOLO!-tyylillä tuhlaten suurimman osan palkastaan heti ja ei ajattele taloutensa osalta juuri paria kuukautta pitemmälle tai on työttömänä vasten tahtoaan.

Mutta mitä tulee tuohon sitaatissa mainittuun kysymykseen, niin vastaus on että ei. Elämän tarkoitus ei ole lyhentää lainaa mahdollisimman nopeasti. Se on vain pikemminkin puhtaasti idioottimaista olla lyhentämättä sitä mahdollisimman nopeasti. Jos haluaa olla pankin talutushihnassa lopun elämäänsä, kartuttaa pankin voittoja ja stressata asiasta, niin mikäs siinä, omapa on valintansa.

Etusivulla

Tänään Kauppalehden etusivulla oli jonkun ryssäkäsienheilutteluyrityksen iso mainos:




Yrittäisivät ensin laittaa edes ne yhdyssanat kuntoon ja vasta sitten miettiä sitä mainosta Suomen suurimman talouslehden etusivulla.

Black friday

Musta perjantai? Pikemminkin vittumainen kyrväntai.

Kyllä meinasi taas keittää tänään. Joka helvetin tuutista pakotettiin tuota saatanan paskaa. Lehdet, radio, netti... Itse asiassa tuo pakotus alkoi jo eilen. Tänään hyvä jos lehdessä oli yhtään sellaista sivua missä tuota vitun sanaparia ei olisi mainittu. Joskus tuo on niin sanoinkuvaamattoman raivostuttavaa, että kun mainostajat ja kaikki muutkin keksivät jonkun uuden paskan, niin sittenhän sitä paskaa levitetään joka tuutista oksennukseen asti.

Pitäkää mustat paskanne saatanan kauppiaat!

LinkedInin ehdotukset

Kävin tänään katsomassa LinkedIn-tiliäni, kun se välillä spämmäilee sähköpostiin aina jotakin jonninjoutavia horinoita. Sai taas jälleen kerran ihmetellä, että minkälaisia apinoita tuotakin järjestelmää on ollut tekemässä.


No shit vitun Sherlockit! Ehkäpä tuo taito on yleinen tämän alan ihmisillä, koska tekevät sitä työkseen. Täytyypä sitten tästä ryhtyä innolla "opiskelemaan" tuotakin taitoa, ehkä ne minunkin työnsaantimahdollisuudet siitä paranisivat!

Puhetta peräkammarista

Kun käyn aina katsomassa päivittäin Fingerporia mullikkalehden sivuilta, niin tällä viikolla siellä sivuston sivupalkista sattui silmään nämä jutut Finlaysonin kohua aiheuttaneesta kampanjasta. Olisiko se ollut keskiviikkona, kun näin ensimmäisen kerran uutisen tuosta asiasta. Lukaisin sen, kohautin olkiani ja jatkoin matkaani eteenpäin sen enempiä miettimättä. Perjantaina näin toisen uutisen ja sitä lukiessa rupesi vituttamaan.



On se nyt vittu, kun aletaan peräkammarin ihmisiä (lue: minua) syyttelemään syyttä suotta! Ja kun lähdetään puhumaan siitä tasa-arvosta, niin sekö se sitten on tasa-arvoa, että naisilla ei ole 6-12 kk:n mittaista pakollista ase-/siivilipalvelusta/vankeusrangaistusta ja miehillä on. Pitäköön jumalauta tuokin perkeleen Kurttila suunsa kiinni saatana niin kauan, kun tuo epäkohta ei poistu! Samasta työstä sama palkka!



Niin ja sehän tasa-arvo on täyttä paskaa, ei sellaista ole olemassakaan.

Jos joskus onnistun kellistämään tänne peräkammarin sänkyyn jonkun naisen, niin sängyssä ei ainakaan tule olemaan tuon juntti-firman lakanoita. Eikä kiimaisen seksin jälkeisen suihkun jäljiltä kuivata vartaloita apina-firman pyyhkeillä. ÄRH!

Kirveelle olisi töitä

Olikohan tänään liikenteessä joku teemapäivä aiheella "Olen aivan järkyttävän mulkku idiootti ja näin törttöilen liikenteessä"? En ainakaan uutisista huomannut asiaa mutta sen vaikutelman kyllä sai, kun ajelin tänään autolla työasioissa.

Olin palaamassa asiakaskäynnin jälkeen toimistolle ja olin odottelemassa liikennevaloissa vihreiden vaihtumista. Näin kun sivutieltä tuleville vaihtui keltaiset mutta vielä senkin jälkeen tielle änkesi ambulanssi peräkärriä vetäen. Auto ei ollut hälytysajossa ja tämä junttikuski kyllä näki risteykseen tullessaan, että valot vaihtuvat. Näin oikein, kun tämä "teiden ritari" toljotti niitä liikennevaloja, että "ehtiiköhän tästä mennä". Kun minun suunnasta tuleville vaihtui vihreät, niin tämä mullisaukko oli vielä siinä vaiheessa keskellä risteystä.

Toinen pösilö sattui kohdalle hieman tämän jälkeen. Paikalla oli tietyö, johon oli tehty pieni pätkä kiertotietä. Olen ajamassa kiertotien loppupäässä, kun vastaan tulee kahta kaistaa autot! Kiertotie oli siis kaksikaistainen ja kaistojen välissä keltainen sulkuviiva. Tämä minun kaistalla vastaan tullut VITUN LAHOPÄÄ TAUKKI oli ilmeisesti saanut päähänsä, että ohitetaanpa tuossa kiertotien alussa tuo edessä menevä pakettiauto. Onneksi minulla oli siinä vaiheessa alhainen nopeus, niin ehdin vielä hiljentää, jotta tämä SAATANAN VATIPÄÄ ehti palata takaisin kaistalleen. Näytin luonnollisesti terveisiä keskisormellani tälle Volvo-vitun-tampiolle.

Eikä tarvinnut ajaa tuosta kovin pitkän matkaa, kun joku helvetin teinijonne tulee amis-Golffillaan aivan perseeseen kiinni. Eipä olisi minun tarvinnut kovin kummoista jarrutusta tehdä, kun tämä papanaluukun nuohooja olisi ollut kontissa. Onneksi tämä perskärpänen kääntyi seuraavassa risteyksessä muualle, niin ei tarvinnut pelätä peräänajoa.

Taas hieman matka jatkuu ja tullaan valoristeykseen missä vastaantuleva liikenne voi kääntyä minun kulkeman kaistan yli nuolivalon ollessa heille vihreä. Edessäni ajaa pari autoa ja meille suoraan meneville palaa vihreät, kun tältä vastaantulevalta kaistalta joku vitun idiootti saa päähänsä, että nyt on minun vuoro kääntyä tästä ja mennä näiden edestä. Jarruvalohtan siinä vilkkuvat, kun tämä aivoton kusipää kääntyy punaisista valoista mitään välittämättä suoraan muiden eteen. Onneksi mitään ei käynyt mutta olisi siinä näillä minun edessä ajavilla ollut tilaisuus saada uutta peltiä autoonsa, jos vain olisivat halunneet.

Ja jumankauta kaikki nämä tilanteet vain viiden kilometrin mittaisella matkalla ja paikkana ei ollut edes mikään vilkas city vaan pienempi pitäjä, jossa on ehkä neljä liikennevaloristeystä! Onneksi ei tarvitse käydä tuollakaan vähään aikaan. Näin loppuun sitä voi vain sanoa, että välillä sitä vain yksinkertaisesti tekisi mieli omistaa tankki ja liiskata sillä katuun kaikki nämä liikenteessä liikkuvat paviaanit, joilla älykkyysosamäärä on suunnilleen yhtä suuri kuin on tuppikullinsa pitkä.

Älykoti

Satuin eksymään kauppalehden nettisivuilla viime viikolla ilmestyneeseen juttuun, jossa haastateltu henkilö kertoi mielipiteensä älykodista. Alla kuvankaappaus jutusta.


On muuten harvinaisen viisas mies kuten myös juttua kommentoinut lukija. Olen kyllä hyvin samaa mieltä tuosta älykodista. Miksi ihmeessä kotinsa pitäisi ehdoin tahdoin varustaa sellaisilla laitteilla, joiden kanssa menee hermot? Onhan tuo huomattu jo aikaisemmin, että jos laittetta kuvaavan sanan eteen on liitetty sana "äly", niin se on lähes varma merkki siitä, että säätämistä ja vitutusta on tiedossa. Onhan näistä nähty maailmalla jo esimerkkejä... Palovaroitin, jonka piipittämistä ei saa lopetettua, vedenkeitin, jonka säätämiseen menee puoli päivää (+ valot, jotka sammuvat päivittäessään firmwareaan)...

Mikään "äly"puhelimeen asennettava sovellus ei kyllä hakkaa milloinkaan yksinkertaisuudessaan ja helppokäyttöisyydessään esim. seinään asennettua katkaisijaa. Niks, laite päälle, naks, laite pois päältä vs. *missä se puhelin on*, plärää valikoita ja käynnistä sovellus, käynnistä laite, *ei onnistu, koska ei yhteyttä laitteseen*, säädä asetuksia ja yritä uudestaan. Loppuun vielä yksi tätä nykyajan pelleilyä ilmentävä kuva.

Ajoassistentti

Tulipa taas autolla liikkuessa mieleen muutaman viikon takainen netistä luettu juttu:

Audi-idiooteille ajoassistenttia

Olin yhtenä aamuna ajelemassa työajoa, kun takapuskuriin liimautui taas yksi vitun idiootti Audi-kuski. Koska tie oli märkä, niin annoin tämän perseessä kiinni ajavan saatanan junttikuskin maistaa lääkettä, jota muutkin ovat saaneet aikaisemmin maistaa. Jokusen kilometrin jälkeen tuli moottoritien ramppi, josta käännyin moottoritielle tämä aivokääpiö edelleenkin perässä. En ollut vielä kerennyt kunnolla edes tulla kiihdytyskaistalta moottoritielle, kun tämä takana tullut kusipää paahtaa kaasu pohjassa valkoisten sulkuviivojen yli ja minun ohi. Siinä tämä mulkvisti näytti ajavan raivon vallassa kaasu pohjassa, kunnes persnaama kääntyi jo kilometrin päässä seuraavassa rampissa pois moottoritieltä. Että loppujen lopuksi niin kiire oli taas tuollakin persreijällä. Mutta siinäpähän kyrpiintyköön muiden perseessä roikkuessaan ja nielköön paskavettä kuppaisella Audillaan. Kyllä se minun huulille aina vähän hymynkaretta nostaa, kun saa vittuunnutettua näitä teiden apinoita.

Niin, että tosiaan taitaisi olla tarpeen tuollaiset Audi-moloja opastavat ajoassistentit. Voisin kuvitella, että assistentti joutuisi antamaan seuraavanlaisia ohjeita...

- Älä aja ylinopeutta.
- Valo vaihtui punaiseksi, pysähdy.
- Älä idiootti aja niin lähellä edellä olevaa autoa.
- Lopeta nyt jo tuo kusipäinen käyttäytyminen liikenteessä. Ei se autolla elvistely kasvata yhtään sitä liian lyhyttä kyrpääsi.

Ttumainen kuski

Jouduin tällä viikolla ajelemaan autolla useampanakin päivänä töiden takia. Ja ei voi taas kuin ihmetellä sitä idioottien määrää siellä tien päällä.

Yhtenä päivänä moottoritiellä joku vatun idiootti ajoi minusta ohituskaistalla ohi ja palatessaan takaisin oikealle kaistalle meinasi kotterollaan törmätä minun auton vasempaan etukulmaan. Luultavasti saatanan pässi ei katsonut sivulleen yhtään ja oletti, että on mennyt jo ohi ohitettavasta autosta. Mitäpä minä siinä muuta voin kuin jarruttaa, huudattaa tööttiä ja näyttää sitä kansainvälistä sormimerkkiä - pitkään. Mulkvisti sentään älysi painaa kaasua ja häipyä kauemmaksi eteenpäin.

Toisena päivänä jälleen moottoritiellä minun ohi ajaa auto. Minun edessä menee hitaampi auto ja välimatkaa siihen ei ole kovin paljoa. Siinä vaiheessa tämä ohittaja tajuaa, että hänen pitää poistua seuraavalta rampilta ja änkeää sen kotteronsa minun ja edessä menevän auton väliin niin, että joudun taas polkemaan jarrua. Minä puolestaan lähden nyt vittuuntuneena ohi tästä persvaosta ja ohi mennessäni ojennan oikean käteni ja muiden sormien ollessa nyrkissä suoristan keskisormen kohti tätä aivokääpiötä, joka suu auki möllöttäen katsoo minuun päin.

Kolmantena päivänä olen juuri poistunut moottoritieltä ja kääntynyt pienemmälle tiellä, kun näen edessäni auton. Ensin tämä meinaa kääntyä yhdestä risteyksestä oikealle (on jo ryhmittynyt kääntyvien kaistalle) kunnes päättääkin palata sitten takaisin suoraan vievälle kaistalle. Onneksi olen vielä sen verran kaukana takana, että en joudu tekemään mitään. No siinäpä tämä palikka löröttelee sitten eteenpäin ja aikaisemmasta käytöksestä aavistelen, että kohta tämä vatipää varmaan tekee johtajaliikkeitä. Ei mene kauan, kun tulee risteysalue, josta sivutiet kääntyy molemmille puolille isompaa tietä ja paikalla on vielä linja-autopysäkit kahdella puolen tietä. Jostain tämä mullisaukko saa päähänsä, että hänen pitää kääntyä tien VASEMMALLA puolella olevalle pysäkille ja ryhtyy hiljentämään mutta huomaakin, että pysäkin jälkeen tuleekin risteys, niin käännytäänpä sittenkin siitä vasemmalle. Siinä tuli vielä ajoneuvoja vastaan, niin sai jo vähän varoa, että kääntyykö se idiootti suoraan jonkun toisen eteen. Kun pääsen tästä mölöpertistä ohi, niin vilkutan hänelle iloisesti keskisormella. Ottaisi tuokin nuija sen autonavigaattorinsa pois sieltä perseestäään, niin saattaisi ehkä hyvällä tuurilla kääntyä oikeasta risteyksestä.

Näiden lisäksi tietysti on ollut niitä perseessä roikkujia, joita en helvetti vie voi tajuta yhtään! Mikä saatana se saa nämä perkeleen kuulapäät ajamaan toisen perseessä kiinni?! Käveleeköhän nämä kaupassa käydessäänkin naama seuraavan asiakkaan perseessä kiinni? Onneksi on ollut sateista ja vettä tiellä. Joka kerta kun tuollainen perskärpänen tulee lähelle, niin koitan ajaa mahdollisimman paljon urista ja lätäköistä, jotta nämä taukit saavat vettä tuulilasillensa. Se hieman hymyilyttää katsoa peräpeilistä, kun takana tuleva saa pyyhkiä koko aika tuulilasiaan ja itsellä ei sitä ongelmaa ole.

Sitä ja tätä

Mikähän siinä on, että juuri maanantaiaamuisin kaikki töhöt tuntuvat lähtevän liikenteeseen. Piti eilen ajella autolla töiden takia ja jälleen sattui taas kohdalle se rampilta-körökörö-lörötellen-ja-moottoritiellä-kaasu-pohjassa -idiootti. Ja tällä kertaa oli vielä akka ratissa! Toisaalta, välillä sitä voi kokea liikenteessä myös sitä parasta iloa eli vahingoniloa. Kun olin palaamassa takaisin työpaikalle, niin minut ohitti joku Audi-peelo urku auki ajaen. Vähän matkan päässä tästä ohituspaikasta oli edessä peltipoliisi ja tämän mulkvistin kohdalla räpsähti keltainen salamavalo. Kyllä nauratti makeasti ja teki mieli taputtaa käsiä ja tuulettaa.

Blogillakin oli syntymäpäivä - kuukausi sitten. Muistin sen paria viikkoa ennen tuota päivää mutta eihän sitä enää kohdalla muistanut. Noh, eipä tuossa nyt kovin suurta vahinkoa tapahtunut, kuukausi sinne tai tänne. Viisi vuotta jo mutistu kaikenlaista ja edelleen samoja asioita kitistään. Eipä ole siis kovin kummoista kehitystä tapahtunut tänä aikana.

Nainen ratissa

Tässä uudessa työpaikassa olen joutunut matkustelemaan enemmän eli käymään asiakkaan luona. Matkat hoituu autolla ja siinä ajaessa on aina saanut ihmetellä monestikin muiden toilailuja. Ajomatka asiakkaan luo kulkee osan matkaa moottoritien kautta ja välillä olisi tehnyt mieli läpsiä poskille muita tiellä ajavia.

Otetaan esimerkiksi moottoritielle tulo. Useasti, kun olen ollut ajamassa ramppia alas liittyäkseni moottoritielle, edessäni on ajanut joku pallinaama, joka ei yleensä ole osannut painaa jalallaan tarpeeksi sitä oikeanpuoleista pedaalia. Siinähän sitten yrität sujahtaa moottoritien liikennevirtaan tämän pässin takana alle kahdeksaakymppiä köröttelemällä. Hyvin onnistuu! "Parannettu" versio tästä pällistä on sellainen, että kun on päässyt moottoritielle ja yritän ohittaa tätä hitaasti ajavaa idioottia, niin sittenhän siitä kusisesta kotterosta löytyy se ylimääräinen vaihde ja jästin kinneri kiihtyy jo ylinopeuden puolelle. Yritäpä siinä mennä ohi tästä saatanan tampiosta! Painaisi perkeleen lussumuna sen kaasun pohjaan jo siinä rampilla, niin ei tarvitsisi arpoa autoaan niiden muiden vauhdilla ohi ajavien sekaan.

Monesti näyttää myös se moottoritieltä lähteminen olevan vaikeaa. Liittymä pois tieltä on edessä vasta puolen kilometrin päässä tai kauempanakin, kun edellä oleva auto ryhtyy hidastamaan vauhtiaan. Niin sitä minä vain ihmettelen, että eivätkö nämä pösilöt tiedä/tajua sitä, että muiden autoilijoiden kannalta sitä vauhtia on parempi hidastaa vasta sitten, kun se oma pirssi on liikautettu sinne erkanevan kaistan puolelle. Sitä varten se kaista on niin pitkä, että siinä saa vauhdin hidastumaan eikä tarvitse painella jarrua jo siinä moottoritien puolella. Ei ihmekään, että tiellä syntyy sitä haitariliikettä, kun mäntit eivät osaa painaa kaasua/jarruttaa oikeaan aikaan.

Kolmas poskille läpsittävä tapaus on se tyypillisin eli persiissä roikkuja. Useasti näkee peruutuspeilistä, kun takana ajava auto saavuttaa autoni ja jää sitten siihen takapuskuriin roikkumaan mutta ei lähde kuitenkaan ohittmaan vaikka siinä vieressä olisi ihan ohituskaista. Yksi em. tapaus sattui kesällä. Ajoin moottoritiellä rajoituksen mukaan, kun siihen peräpeiliin ilmestyi roikkumaan auto, joka ei kuitenkaan lähtenyt minua ohittamaan. Koska olin jo lähellä liittymää, josta poistuisin tieltä, niin ajattelin hieman testata. Nostin jalan pois kaasulta, jolloin tietysti vauhtini alkoi hidastua. Ja mitä tekee tämä takana tullut auto: ei mitään ja antaa tulla vain lähemmäksi eikä tee elettäkään ohittaakseen! Lopulta siinä rampin kohdalla minulla oli vauhtia enää vain kahdeksankymppiä, kun löin vilkun päälle ja poistuin moottoritieltä. Katsoin tätä perässä ajanutta autoa, niin tämä jatkoi matkaansa eteenpäin. Kun tarkemmin katsoin kuljettaa, niin olipa yllätys... Akka ratissa! Ovatko naiset liikenteessä niin perässä kulkevia lampaita, että eivät osaa tehdä päätöksiä kesken ajon. Jos ajaisin autoni metsähallituksen puolelle, niin tulisikohan perässä ajanut naiskuski samaa polkua pitkin?

Joskus näille perseessä roikkuville kuulapäille pitäisi demonstroida pesäpallomailan kanssa, että mitä se turvaväli oikein tarkoittaa. Seisottaisiin peräkkäin ja minä kääntyisin ja heilauttaisin pesäpallomailalla ympärilleni niin paljon kuin lähtee. Jos maila kopsahtaisi nuppiin, se olisi henkilökohtainen voivoi. Jos taas ei, niin turvaväli olisi kunnossa. Ihan sama se on senkin auton kanssa, nämä vitun idiootit vain ei näytä sitä tajuavan, että äkkijarrutustilanteessa nämä omasta mielestään täydellisesti ajavat mulkerokuskit eivät ehdi tehdä yhtään mitään, kun ovat jo toisen takakontin sisällä.

Ärripurri

Tällä viikolla oli lievästi sanottuna eniten vituttaa kaikki -tyylinen olotila. Tai ei ehkä sentään koko viikkoa mutta ainakin puolet. Torstaina unohdin työmatkalle lähtiessä ottaa tavaroita mukaan. Ehdin jo matkata hyvän matkaa, kunnes päähän pälkähti, että jotain unohtui. Suunnaton vitutus iski sillä hetkellä kuin miljoona volttia ja eikun takaisin hakemaan tavaroita. Laskin, että töppäyksen hinnaksi tuli rahallisesti n. 24 (tai 6, miten nyt haluaa laskea) euroa ja ajallisesti n. kolme varttia eli ei mikään suuren suuri. Olotilani oli kuitenkin sellainen perseelleammuttukarhumainen, että jos joku vinoleuka olisi tullut irvailemaan sillä hetkellä asiasta, niin se leuka olisi saattanut jäädä pitemmäksikin aikaa vinoon. Sadattelin ja kiroilin varmaan puolisen tuntia kunnes kierrokset alkoivat hieman laantua.

Eilen puolestaan harrastuksen osalta tuli rahallista tappiota välinerikkojen takia ja silläkin hetkellä vintti tahtoi sumeta vitutuksen johdosta. Ihme kyllä, tämä suuttumus laantui paljon nopeammin mitä tuo aikaisempi vaikka tässä tapauksessa rahallinen vahinko oli suurempi. Mahtoiko sitten näin erilaiseen reaktioon olla syynä se, että ensimmäisessä syy oli vain ja ainoastaan täysin minussa mutta jälkimmäisessä asialle ei oikein voinut mitään, se vain tapahtui.

Tällä viikolla kolmanteen ja neljänteen minua nyppineeseen asiaan yhteisenä tekijänä on juokseminen. Jos juoksen yhtä reittiä pitkin, niin yhdessä kohtaa pitää kulkea pitempi pätkä hiekkatietä. Sitä mitä en ymmärrä autoilijoissa on se, että MIKSI VITUSSA sillä autolla pitää ajaa siinä tien pätkällä sellaista vauhtia aivan siitä jalankulkijan vierestä niin, että kivet lentää päälle, vaikka sitä tietä on leveydeltään perkele viisi metriä?! Näiden pallinaamaisten jästipäiden on vain yksinkertaisesti niin äärettömän vaikeaa kääntää sitä rattia edes hieman juoksijaa ohittaessaan. Mutta kyllähän sen ymmärtää, kun näillä tapauksilla ÄO sijoittuu johonkin kyrvän pituuden ja kengän kokonumeron välimaastoon.

No entäs se neljäs asia... Kun puolestaan juoksen yhtä toista reittiä, niin kuljen tällöin yhden omakotitalon ohi. Viimeisen kolmen juoksukerran aikana tämän talon pihasta on rynnännyt tielle pieni piski räksyttämään. Tähän mennessä piski on vielä lopettanut haukkumisen ja räksyttämisen, kun olen hiljentänyt juoksuni kävelyyn. Tästäkin tapauksesta taas näkee miten saatanan juntteja jotkin koiranomistajat voivat olla. Eivät yksinkertaisesti tajua yhtään, että pitäisivät sen "kiltin" pikku karvaperseensä kiinni. Odotan kyllä kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun tämä piski ei enää tyydy pelkkään räkyttämiseen vaan ampaisee minun kimppuuni. Silloin otan lain omiin käsiini ja jokainen voi arvailla, että mikä sullotaan tämän talon postilaatikkoon tai roskapönttöön.

Olisi ollut taas agressionpurkukeinoille käyttöä tällä viikolla. Tällaista taas tällä kertaa... ÄRH!entelemisiin

Valoa kansalle

Lueskelen yleensä sanomalehdistä yleisönosastopalstalla olevia lyhytnapinoita eli siis näitä, joita ihmiset voivat laittaa tekstiviestillä. Ne ovat siinä mielessä hauskoja, että niistä napinoista näkee aina sellaisia trendejä. Keväällä mussutetaan koiranpaskoista ja katupölystä, joskus sätitään/kehutaan toimittajan kirjoittamaa juttua, jne. Nyt pimeän vuodenajan tultua sanomista on riittänyt pyöräilijöiden valoista. Monet ovat valittaneet siitä, kun kaduilla viuhahtelee vastaan "pimeitä" eli valottomia pyöräilijöitä. Ymmärrän hyvin itsekin sen ja on minunkin tehnyt välillä mieli kirota pimeässä risteyksessä jollekin valottomalle idiootille, jonka olen huomannut vasta aivan kohdalla.

Yhtenä päivänä olin tikahtua pullaan (näin niin kuin sanallisesti), kun luin yhden "napinan". Joku nimittäin valitti siitä, että jollakin pyöräilijällä oli ollut pyörässä liian kirkas valo ja hän oli siitä häikäistynyt. Eihän pyörässä niin kirkkaita valoja saa olla, valon tulee olla vain sellainen, että muut tiellä liikkujat erottavat pyöräilijät, lisäsi kommentin lähettäjä.

SIIS VOI PYHÄ KILIN VITTU!

Jo on aikoihin eletty, kun joku vatipää valittaa siitä, että pyörässä on liian kirkkaat valot! Minulla ei ole pyörässä niin kirkasta valoa, että siitä vastaantulija häikäistyisi, mutta kuitenkin tavallista vitosen pyöränlamppua tehokkaampi, jotta siellä PIMEÄLLÄ TIELLÄ NÄKISI ETEENSÄ. Panisi pallinaama aurinkolasit silmiensä eteen, jos ei kestä valoa nähdä.

Välillä tuollaisten kommenttien laukojia tekisi mieli käydä läpsimässä pitkin poskia ja antamassa polvipotku munille. Ja vähän myös niitäkin, jotka mussuttavat ohi viuhahtelivista pyöräilijöistä. Milloin ajetaan liian kovasti ohi, milloin valoja ei ole ollenkaan, milloin valoa on liikaa, milloin ei rimputeta kelloa. Onpa tainnut joku itkeä sitäkin, että pyöräilijät pitäisi siirtää kokonaan pois kevyen liikenteen väyliltä. Painuisivat nämäkin saatanan idioottikävelijät pois tieltä hortoilemasta. Monesti nämä tampiot itse tukkivat tiet kulkemalla monta rinnakkain, kävelemällä laidasta laitaan, niin ettei tiedä kummalta puolelta ohittaisi ja näiden lisäksi vielä ne piskien kusettajat, jotka antavat sen elukan seilata pitkin poikin tietä sen perkelen narun päässä.

ÄRH!

Noniin... Tuli taas purettua paineita, jotta voi huomenna lähteä taas iloisella mielellä töihin, tietenkin pyörällä ajaen.