Mitä v***ua nyt taas?

Tuli tuo otsikossa näkyvä "mietelause" taas mieleen vähän aikaa sitten, kun sai ihmetellä yhden rekrytoijan touhua. Sain LinkedPaskan kautta viestin yhden firman HR-henkilöltä. Viesti meni suunnilleen näin:

Heippa! Huomasin sinun mielenkiintoisen profiilin. ...Lässyti lässyti lää... Vieläkö etsit töitä?

Johon minä vastaan:

...Tilanteen selitystä... Eli kyllä olen avoinna uusille mahdollisuuksille.

HR-kana pyytää tässä vaiheessa yhteystietojani, koska haluaisi soitella, ja tiedustelee sopiva aikaa. Lähetän sähköpostilla yhteystietoni ja mainitsen, että yhteydenotto tällä tai ensi viikolla käy melko vapaasti, koska olen etätöissä ja ei ole sovittu mitään tapaamisia tai palavereita.

*heinäsirkkojen sirinää*

HR-jakkukalkkunasta ei kuulu yhtään mitään. Viikon päästä lähetän viestiä LinkedRoskan kautta ja tiedustelen mahtoiko sähköposti tulla perille. Ei ole kuulemma tullut. Tässä välissä pyytää taas yhteystietojani ja kyselee sopivaa aikaa. Nyt pistän samat litaniat takaisin LinkedVininä-viestinä.

*heinäsirkkojen sirinää*

Edelleenkään tähän päivään mennessä tuosta HR-vittunaamasta ei ole kuulunut yhtään mitään. Ihmetyttää, että miksi ihmeen Tinder-vitun-pelleilyksi tämä saatanan työnhaku nykyään on mennyt, kun yksi yhteydenoton sopiminen on jo tällaista saatanan paskaa?! Vai löysikö ämmä ehkä jo etsimänsä työntekijän ja ei enää kehdannut vastata, että eipä olekaan enää tarvetta? Minun puolesta ko. firma ja rekrytoija voivat pitää nyt ja tulevaisuudessa sen vitun tunkkinsa. Ei kiinnosta enää vittuakaan olla tekemisissä tuollaisten pelleilijöiden kanssa.

Marraskuun lyhyet

Ei tässä taas muutakaan ole kuin vitutuksen purkamista. En suosittele lukemaan tätä pitemmälle.

Viikonloppu mennyt lähinnä vitutuksen merkeissä. Koko viikko tuli nukuttua erittäin huonosti, kun heräsin melkein jokaisena yönä aamuyöstä. Olen nyt koittanut myös vähän ohjelmointiakin harrastaa mutta sellaista saatanan takkuamista sekin. Reilu kuukausi tai pari sitten sain yhden projektin valmiiksi (tai ei valmiiksi, pikemminkin sain sen toimimaan tyydyttävällä tavalla) ja se jälkeen meni motivaatio ohjelmointiin. Nyt olen parina viikonloppuna koittanut kaivaa jostain motivaatiota toisen hommaan käynnistelemiseksi ja vähän sitä olenkin löytänyt. Lopulta tuostakin on tullut vain vitutusta. Nyt tänä viikonloppuna en käytännössä saanut yhtään mitään aikaan. Pari kolme tuntia olen istunut aina koneen edesssä mutta sekin lähinnä sellaista paskan paturointia, kun mietin, että mikä olisi järkevin tapa tehdä asioita. Lopulta olen ajatuksissani ihan solmussa ja en ole kirjoittanut yhtäkään riviä koodia, kun vitutuskäyrä on noussut eksponentiaalisesti ja olen lätkinyt koneen kiinni.

Töistä ei mitään uutta. Samaa paskaa sielläkin mitä ennen. Viikolla ilmestyi yksi työpaikkailmoitus nettiin, jota lueskelin tarkemmin. Lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että helvettiäkö minäkään tuollaiseen persreikäfirmaan haen, kun ilmoituksen teksti oli kirjoitettu niin ympäripyöreästi, että ei siitä ottanut erkkikään selvää, että minkä tasoisesta tehtävästä oli kyse (duunari-/toimihenkilötaso). Jos ei osata ede siihen ilmoitukseen kirjata/avata selvästi niitä työtehtäviä, niin laittaa vain ajattelemaan, että minkälaista se touhu siellä yrityksessä sitten on oikeasti. Toisekseen tuokin firma on saanut viime aikoina julkisuudessa tavallisilta ihmisiltä paskaa niskaansa ja ihan aiheestakin, niin ei oikein senkään takia innosta koko paikka.

Mitäs muuta vielä... Niin, internetinkin tai lähinnä somen ja keskustelupalstat saisi räjäyttää helvettiin. Kyllä sitä aina välillä yllättyy, että miten vitun idioottia tampioita se tämäkin maa päällään kantaa. Eksyin kerran yhdellä keskustelupalstalla minua kiinnostavaan aiheeseen. Keskustelu liittyi yhteen fysikaaliseen asiaan, josta monesti näkee kirjoitettavan päin persettä (puhutaan asiasta A vaikka oikeasti on kyseessä asiasta B). En malttanut olla pitämättä näppejä erossa ja mainitsin, että asia on oikeasti näin ja laitoin vielä faktaa tiskiin. No eikö sieltä joku vatuloija sitten vastaa, että minä olen ajatellut, että se asia tuntuu olevan silleen ja tälleen ja tälleen niinku mutulla heittäen. Vittu vaikka esittää valkoisella olevaa mustaa faktaa, niin joku saatanan idiootti tulee vielä vänkäämään vastaan omilla mutu-tuntemuksillaan! Tämänkaltaiset kokemukset laittaa vain aina miettimään, että näitä idiootteja pitäisi saada kusetettua mahdollisimman paljon eri tilanteissa (tyyliin rahat pois tyhmiltä tai muuta vastaavaa).

Hitaasti

Kesälomaa viettäessä räpläsin puhelinta ja katselin sovelluspaikasta, että mitä korvikkeita olisi Tinderille. Muiden käyttäjien arvioita sovelluksista lukiessa ei kyllä oikein mikään innostanut. Suurin osa tuntui olevan joko bugisia tai täynnä kusetusta, joissa vain tuputetaan maksullisia ominaisuuksia ja yritetään saada tekemään ostos bottiprofiileilla tai muilla tavoilla. Törmäsin sitten sen nimiseen sovellukseen kuin Slowly. Tämä ei nyt oikeastaan ollut sellainen perinteinen deittisovellus vaan tavallaan sellainen kirjekaveri-tyyppinen homma. Muista yhteydenpito-ohjelmista tämä poikkesi sillä tavalla, että kun viestin lähetti, niin se saavutti toisen vasta jonkin ajan kuluttua. Riippuen oliko kirjekaveri viereisessä maassa vai toisella puolen maapalloa, niin viesti meni perille tunnissa tai sitten puolessa vuorokaudessa.

Päätin sitten kokeilla tuota aluksi näytti ihan kiinnostavalle. Ensin profiilin pystyi listaamaan osaamansa kielet, kertomaan jotain vapaavalintaista ja ruksimaan listalta omia kiinnostuksen kohteita. Sitten ruksittiin vain, että uusia kavereita ollaan vailla ja yhteyttä saa ottaa. Alussa tuli muutamia sellaisia Ö-luokan vastauksia. Joku oli kirjottanut viestinsä espanjaksi vaikka en sellaista kieltä ollut maininnut profiilissiani. Noh, tämä sai sitten viestin takaisin ihan suomen kielellä. Muutamien vastaanotettujen viestien jälkeen säädin asetuksista vähän sallittujen yhteydenottajien ikärajoja ja maita paremmiksi ja valitsin vielä sukupuoleksi pelkät naiset (pillunkiilto silmissä tietenkin).

Tuon jälkeen tuli hieman parempia yhteydenottoja mutta melko pian sai huomata, että aika paskaa tämäkin on. Vaikka itse olisit kirjoitellut hieman pitempää vastausta takaisin ja tehnyt kysymyksiä mielenkiinnon osoittamiseksi/jutun jatkumiseksi, niin silti takaisin saattoi tulla takaisin vain muutaman lauseiden mittaisia viestejä. Eipä se enää oikein minulla innostus riittänyt tuollaisten jälkeen kovin pitkään. Kaiken lisäksi viestintää hankaloitti se, että käytössä oli kummallekin vieras kieli eikä äidinkieli. Ainakin minulle se on puuduttavaa kirjoittaa jotakin, kun ensiksi joutuu pohtimaan ajatukset suoriksi omalla kielellä ja sitten mulkkaamaan ne vielä englanniksi, niin aika puullehan se alkaa maistua varsinkin, jos et vielä osaa kunnolla kääntää ajatusta ymmärrettävästi tai järkevän oloisesti. Pitäisi kai jo uskoa tällä pään seinään hakkaamisella, että ei näistä helvetin tekstimerkkiseikkailuista (tai mistään muustakaan) tule enää yhtään mitään tällä iällä.

Taas vaihteeksi on sellainen olo, että eniten vituttaa kaikki. Tämän perkeleen bloggerinkin on pitänyt uudistua, niin kaikki on taas täyttä paskaa. Eipä tuo ole ensimmäinen kerta, kun nettisivua uudistetaan, niin paskempaan suuntaan se aina menee. Haistakaa nettisivujen uudistajat pitkä paska, vetäkää vittu päähän ja viheltäkää!!!



ÄRH!!!

Helppo olla menestyjä

Viime vuoden lopulla Kauppalehdessä oli artikkelisarja, johon oli listattu maakuntien menestyneimpiä yrityksiä. Jokaisesta maakunnasta oli listattu 40 parasta yritystä ja lisäksi viisi nopeinta kasvajaa sekä viisi tuloksentekijää. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota enemmän noihin tuloksentekijöihin. Alla on kuvankaappaus, johon niputettu kaikki nuo tuloksentekijät.

Kun kuvaa tihrustaa, niin mikä yhteinen asia noita kaikkia maakuntia näyttää yhdistävän? Jos ei vielä tuosta avaudu, niin entäpäs seuraavasta?



No mitäpäs ne tuloksentekijät ovat muutakaan kuin nylkyrisähkö(nsiirto)yhtiöitä! Muutama huomio parin maakunnan osalta. Uusimaan kohdalla listan kärjessä ei näytä olevan yhtään sähköyhtiötä. Uusimaa eroaa muista maakunnista siinä mielessä, että siellä pitää moni pörssiyhtiö kirjojaan. Kauppalehden sivuilta kuitenkin löytyi nuo samat tiedot, niin pengoin hieman tarkemmin. Kun listan kärjestä poistaa kaikki ne yhtiöt ja konsernit, jotka on listattu Helsingin tai jossakin muussa maassa olevaan pörssiin, alkaa listalle löytyä aiheeseen sopivia nimiä...



Fingrid (kantaverkkoyhtiö), Helen, Caruna...

Keski-Suomea, Päijät- ja Kanta-Hämettä yhdistää niitäkin yksi yhteinen nimittäjä, joka ei tuossa listalla näy. Noilla alueilla suurimmaksi osaksi jakeluverkkoa hallinnoi Elenia, jonka päätoimipaikka löytyy Tampereelta. Yritin etsiä sijoitusta nettilistalta mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin tuo Kanta-Hämeessä näkyvä Elenia Lämpö Oy, joka taitaa hoitaa kaukolämpöliiketoimintaa eikä sähkönsiirtoa, niin hankala mennä sanomaan tuosta mitään.

Julkisuudessa on ollut nyt viime aikoina juttua noista sähköyhtiöiden tuotoista. Sen kyllä ymmärtää mistä nämä repivät tuottonsa, kun katsoo siirtohinnastoja. Pengoin huvikseni sähkönsiirtoyhtiöiden sivuilta hinnastoja esille ja tein niistä alla olevan taulukon, johon otin sähköliittymien kuukausimaksut tyypilliselle omakotitaloasujalle, jolla pääsulake on kokoa 3x25 A. En tiedä mikä on yleisin siirtotuote omakotitaloasujilla, mutta voisin veikata, että se on kausisiirto tai yösiirto. Esim. vanhemmillani on käytössä kausisiirto.



Eipä tarvitse ihmetellä, että miksi Etelä-Savossa paras tuloksentekijä on Järvi-Suomen Energia. Perkele kun se kuukausimaksu on melkein 60 euroa! Kyllä sylettäisi erittäin paljon asua tuollaisen persreikäyhtiön jakelualueella. Ja ei nuo muutama muukaan kovin kauaksi jää.
- Kajave (= Loiste Energian siirtoyhtiö) n. 50 €/kk
- Pohjois-Karjalan Sähkö 44 €/kk
- Elenia 40 €/kk
- Savoin Voima 40 €/kk

Hyvähän se on noitakin korkeita kuukausimaksuja perustella sillä, että nyt rakennetaan säävarmaa verkkoa. Entäs sitten, kun säävarma verkko on rakennettu? Mitäpä luulette, laskeeko kuukausimaksut?

Tässä minun terveiset noille nylkyriyhtiöille.

Lokakuun lyhyet

Se on kohta taas lokakuu loppu ja marraskuu aluillaan. Vähän tuntuu sille, että on mennyt taas koko syksy jotenkin yleisen ketutuksen ja kyrsimyksen merkeissä. Eniten sitä on ehkä kertynyt töiden takia mutta siviilipuolellakin jotkin asiat nyppivät. Suoraan sanottuna alkaa olla jo kosmisissa sfääreissä vitutus siitä, että en ole löytänyt sitä ostettavaa omakotitaloa ja en ole tyytyväinen näihin nykyisiin asuinoloihin.

Vähän kuulumisia taas työpaikaltakin. Pari kuukautta sitten jupisin työpaikan touhuista ja siitä, kun ovi on käynyt henkilöstön osalta ulospäin. Tuon jälkeen on taas tullut pari lähtijää lisää. Toinen lähti jo ja toinen lähtee pian. Enkä ole työpaikanvaihtoajatuksineni kanssa yksin tuolla. Eräs kollega tuli kysymään apua yhteen asiaan, johon en kuitenkaan osannut mitään apuja antaa. Tuo oli sellainen asia, jota joutuu tekemään useasti mutta nyt paska ohjelma teki aivan omiaan ja edes ohjelman ohjeestakaan ei ollut mitään apua. Vaikka teki kuten normaalisti on tehty, niin homma kusi allensa. Siinä kollegan kanssa asiaa ihmetellessä ja jutustellessa kävi ilmi, että onpa hänkin miettinyt jo viimeisen vuoden ajan vaihtoa pois näistä hommista.

Keksi tähänkään blogiinkaan enää mitään muuta kirjoittamisen aihetta kuin nämä toistuvat avautumiset näistä samoista paskoista asioista.

Suomalaisten erikoiskauppojen palveluasenne

Tässä vähän aikaa sitten olisin tarvinnut pieniä osasia. Sellaisia, joita ei saa tavallisesta kaupasta. Piti hakukoneella ryhtyä etsimään, että onko kaupungissani sellaista kauppaa, josta noita olisi saanut. Vuosia sitten eräs kauppa oli mutta se oli pistänyt lapun luukulle jo aikaa sitten. Yhden paikan sitten löysin, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Kävin vilkaisemassa yrityksen nettisivuilla ja siellä oli oikein sanottu, että ota yhteyttä ja kysy saatavuutta sähköpostilla. No minä siihen, jotta sepäs kätevää, lähetetäänpä siis sähköpostia. Ja mielelläni sähköpostin kautta hoitaisinkin tuon, koska näillä osasilla oli erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja niiden kyseleminen puhelimessa olisi ollut luultavasti hankalaa.

Noh, sähköposti liikkeelle ja vastausta odottelemaan. Ja odottelemaan... Ja odottelemaan... Jotenkin ei tullut taas yhtään yllätyksenä, että sitä vastausta ei ole tullut vielä tähänkään päivään mennessä. Eniten vituttaa tuollaisissa yrityksissä, että nettisivuilla oikein mainostetaan, että ota yhteyttä mutta sitten kun ottaa, niin vastaukseksi ei saa hevon vittuakaan. Jos tulisi vastaukseksi edes lyhyt "ei, meiltä ei ole saatavilla tuollaista", niin sekin olisi jo jotain. Mutta kun ei. EI VITTU YHTÄÄN MITÄÄN! Voisi kysyä, että mitä helvetin perkelettä varten siellä nettisivuilla lukee, että ota yhteyttä?! Vai onko se vain sitä varten, että jos joku tarpeeksi iso tilaus tulee, niin sitten ehkä voidaan vastata mutta muuten ei? Pitäkööt vitun tunkkinsa, toista kertaa en tuon liikkeen kanssa ole tekemisisissä.

Muutenkin ihmetyttää tuollaisten vähän tavallista poikkeavampia tuotteita kauppaavien yritysten toiminta. Minkäänlaista palvelua noista ei meinaa saada. Hyvänä esimerkkinä taas toimintaa viime keväältä. Tuli tarvetta sellaiselle n. euron maksavan osalle. Kävin kyselemässä sitä kolmesta eri liikkeestä mutta huonoin tuloksin. Tästä lannistuneena piti sitten asioidan eräässä neljännessä liikkeessä. Olin jättänyt tuon viimeiseksi vaihtoehdoksi ihan sen takia, kun aikaisempien kokemusten perusteella toiminta oli sellaista veltolla munalla hämmentelyä. Sinne oli ihan turha edes soittaa, kun puhelimeen ei sieltä vastattu (vaikka olisi yrittänyt useasti ja eri kellon aikoihin). Puhumattakaan siitä sähköpostiin vastaamisesta. Menin käymään paikan päällä ja liikkeessä oli aika hiljaista. Joku myyntimies palveli toisella puolella liikettä jotain henkilöä mutta osatiskillä ei näkynyt ketään. Puhelinkin siinä tiskillä soi pariin kertaan aika pitkäänkin mutta ketään ei tullut paikalle. Minäkin siinä odottelin useamman minuutin toisen asiakkaan kanssa, kunnes sieltä takahuoneesta löntysteli paikalle sellaisen velton olemuksen omaava vetelys. Asia hoitui ja osa lähti tilaukseen. Ottivat vielä puhelinnumeron ylös, jotta voivat laittaa tekstiviestin, sitten kun osa on saapunut.

No yllätys yllätys, eipä sitä tekstiviestiä milloinkaan saapunut. Sitten piti ottaa vittuuntuneena puhelin käteen ja soitella sinne liikkeeseen. Ties monennenko yrityksen jälkeen puhelimeen vastattiin ja kas kummaa: osa oli siellä hyllyssä ollut odottamassa. Kävin töiden jälkeen hakemassa osan ja liikkeessä taas sama yhtä iloinen palveluasenne: ketään ei näkyvissä ja puhelinkin soi iloisesti tiskillä. Olisi tehnyt mieli vastata siihen puhelimeen ja sanoa soittajalle, että ihan turhaan soitat, ei täällä ole ketään paikalla. Lopulta kuitenkin se veltto puotipoika tuli paikalle ja sain asian hoidettua. Siinä liikkeessä seisoskellessa ja odotellessa tuli mietittyä, että mitenkähän paljon sieltä pystyisi kantamaan kamaa ulos ilman maksamista ennen kuin joku puuttuisi asiaan. Luultavasti jonkin verran, jos sopivaan saumaan sattuisi.

Tosin poikkeuksiakin löytyy. Kerran jouduin etsimään tiivisteitä ja kävin yhdessä alan liikkeessä. Liikkeeseen astuttua ja tiskille saavuttuani paikalle saapui heti myyjä. Esitin asiani, jolloin myyjä tutki hieman katalogiaan ja kävi hakemassa hyllystä oikeanlaista tavaraa. Rahat tiskiin (tai pikemminkin muoviläpyskä vinkumaan) ja asiakas tyytyväisenä kaupasta ulos. Katsoin nyt ihan uteliasuudesta näiden kolmen yrityksen taloustietoja. Sinälläänhän noita ei voi varmaankaan verrata keskenään, kun kaikki myyvät ihan erilaisia tuotteita mutta kuitenkin jotakin suuntaviivoja noista saa. Ja ei ehkä tullut yllätyksenä nuokaan talousluvut. Ensin mainitulla yrityksellä liikevoittoprosentti on vaihdellut viimeisen neljän vuoden aikana välillä -25...+9 painon ollessa nollan tuntumassa. Toisella yrityksellä lukemat ovat olleet tasaista kahden kolmen prosentin luokkaa ja viimeisellä lukemat pyörineet välillä 16...26. Mikähän mahtaa olla syynä, että lukemat ovat tuollaiset?

Saisi jo tulla se seuraava kunnon paskamyrskylama ja kaataisi konkurssiin tuollaiset paskafirmat, joissa ei ole minkäänlaista palveluasennetta.

Black friday

Musta perjantai? Pikemminkin vittumainen kyrväntai.

Kyllä meinasi taas keittää tänään. Joka helvetin tuutista pakotettiin tuota saatanan paskaa. Lehdet, radio, netti... Itse asiassa tuo pakotus alkoi jo eilen. Tänään hyvä jos lehdessä oli yhtään sellaista sivua missä tuota vitun sanaparia ei olisi mainittu. Joskus tuo on niin sanoinkuvaamattoman raivostuttavaa, että kun mainostajat ja kaikki muutkin keksivät jonkun uuden paskan, niin sittenhän sitä paskaa levitetään joka tuutista oksennukseen asti.

Pitäkää mustat paskanne saatanan kauppiaat!

Uneton

Pari edellistä yötä ovat olleet hieman rasittavia. Viime yönä heräsin joskus kahden maissa itikoiden ininään enkä nukkunut enää sen jälkeen ollenkaan. Tuo itikoiden vininä on yksi kaikkein vittumaisimmista äänistä, kun yrittää nukkua. Tuota saatanan ininää kuullessa tekisi mieli aina repiä pelipöksyt silpuksi ja etsiä jostakin liekinheitin käsiin ja polttaa sillä kaikki helvetinvittusaatanankyrpäperkeleenverenimijäitikanlehmänpaskat! ÄRH!!

Itikkayötä edellisenä yönä näin puolestaan taas jotain ihme unta. Istuskelin jossain kunnes viereen tuli Sean Bean aukomaan päätään. Lopultahan se meni tappeluksi ja kohta molemmat putosimme jostain jyrkänteeltä alas. Minä heräsin siihen ja Sean Beanille kävi varmaan miten aina käykään. Siinäpä sitten taas makoiltiin sängyssä hereillä puoli kolmesta lähtien.

Viime viikonloppuna sain nukuttua yöt ilman heräämisiä mutta arkena tuntuu, että yöllä nukkuminen menee aivan perseelleen ja heräilen miten sattuu. Kello on hädin tuskin edes puolta kahdeksaa ja nyt jo nukahtaa tähän tietokoneen äärelle...

Ärripurri

Tällä viikolla oli lievästi sanottuna eniten vituttaa kaikki -tyylinen olotila. Tai ei ehkä sentään koko viikkoa mutta ainakin puolet. Torstaina unohdin työmatkalle lähtiessä ottaa tavaroita mukaan. Ehdin jo matkata hyvän matkaa, kunnes päähän pälkähti, että jotain unohtui. Suunnaton vitutus iski sillä hetkellä kuin miljoona volttia ja eikun takaisin hakemaan tavaroita. Laskin, että töppäyksen hinnaksi tuli rahallisesti n. 24 (tai 6, miten nyt haluaa laskea) euroa ja ajallisesti n. kolme varttia eli ei mikään suuren suuri. Olotilani oli kuitenkin sellainen perseelleammuttukarhumainen, että jos joku vinoleuka olisi tullut irvailemaan sillä hetkellä asiasta, niin se leuka olisi saattanut jäädä pitemmäksikin aikaa vinoon. Sadattelin ja kiroilin varmaan puolisen tuntia kunnes kierrokset alkoivat hieman laantua.

Eilen puolestaan harrastuksen osalta tuli rahallista tappiota välinerikkojen takia ja silläkin hetkellä vintti tahtoi sumeta vitutuksen johdosta. Ihme kyllä, tämä suuttumus laantui paljon nopeammin mitä tuo aikaisempi vaikka tässä tapauksessa rahallinen vahinko oli suurempi. Mahtoiko sitten näin erilaiseen reaktioon olla syynä se, että ensimmäisessä syy oli vain ja ainoastaan täysin minussa mutta jälkimmäisessä asialle ei oikein voinut mitään, se vain tapahtui.

Tällä viikolla kolmanteen ja neljänteen minua nyppineeseen asiaan yhteisenä tekijänä on juokseminen. Jos juoksen yhtä reittiä pitkin, niin yhdessä kohtaa pitää kulkea pitempi pätkä hiekkatietä. Sitä mitä en ymmärrä autoilijoissa on se, että MIKSI VITUSSA sillä autolla pitää ajaa siinä tien pätkällä sellaista vauhtia aivan siitä jalankulkijan vierestä niin, että kivet lentää päälle, vaikka sitä tietä on leveydeltään perkele viisi metriä?! Näiden pallinaamaisten jästipäiden on vain yksinkertaisesti niin äärettömän vaikeaa kääntää sitä rattia edes hieman juoksijaa ohittaessaan. Mutta kyllähän sen ymmärtää, kun näillä tapauksilla ÄO sijoittuu johonkin kyrvän pituuden ja kengän kokonumeron välimaastoon.

No entäs se neljäs asia... Kun puolestaan juoksen yhtä toista reittiä, niin kuljen tällöin yhden omakotitalon ohi. Viimeisen kolmen juoksukerran aikana tämän talon pihasta on rynnännyt tielle pieni piski räksyttämään. Tähän mennessä piski on vielä lopettanut haukkumisen ja räksyttämisen, kun olen hiljentänyt juoksuni kävelyyn. Tästäkin tapauksesta taas näkee miten saatanan juntteja jotkin koiranomistajat voivat olla. Eivät yksinkertaisesti tajua yhtään, että pitäisivät sen "kiltin" pikku karvaperseensä kiinni. Odotan kyllä kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun tämä piski ei enää tyydy pelkkään räkyttämiseen vaan ampaisee minun kimppuuni. Silloin otan lain omiin käsiini ja jokainen voi arvailla, että mikä sullotaan tämän talon postilaatikkoon tai roskapönttöön.

Olisi ollut taas agressionpurkukeinoille käyttöä tällä viikolla. Tällaista taas tällä kertaa... ÄRH!entelemisiin

Tilastomatematiikkaa

Menneellä viikolla talouslehdessä oli juttua panimoista ja sateisen kesän alentamista myyntiluvuista. Jutun kuvatekstissä oli mainittu, että Suomessa oluen kokonaiskulutus henkeä kohti oli viime vuonna 84,4 litraa.

Koska en itse juo tuota kusenkeltaista nestettä, niin voidaan ajatella, että joku toinen juo minunkin edestä tuon määrän. Tällöin joku muu juo vuodessa olutta 168,8 litraa. Tämä on kaikkiaan reilu 511 kpl 0,33 l:n tölkkiä, joista tulee n. 21 kpl 24 tölkin laatikkoa. Eli vuoden jokaisena päivänä pitäisi vetää vähintään 1,4 tölkkiä, jotta tuo määrä täyttyisi. Myöskään vanhempani eivät ole mitään oluen ryystäjiä, joten jonkun muun on heidänkin edestä nestettä juotava. Tällöin lukemat ovat n. 338 litraa, 1023 tölkkiä, 42,6 laatikkoa ja 2,8 tölkkiä/päivä/vuosi.

Joten mikä on tästä kaikesta johtopäätös? Kyllä sitä kusta riittää, kun tuollaisen määrän olutta killittää vuoden aikana. Ehkä se ei ihan kuitenkaan noin yksioikoisesti kaikki mene yhden henkilön juotavaksi mutta kuitenkin. Laittaa miettimään, että minkälaisia kus... kaljankittaajia sitä maa päällään kantaa.

Loppuksi haluan sanoa kaikille päättäjille, yritysten toimitusjohtajille ja EK:n herroille, jotka ajavat työajanpidennyksiä ja/tai palkanalennuksia, että

HAISTAKAA PITKÄ PASKA JA PITÄKÄÄ VITUN TUNKKINNE!

On se nyt perkele, että työntekijöiden pitäisi koko ajan joustaa mutta itse nämä kokovartalokyrvät sikailevat sen mikä ehtivät!

Perkele näitä ainaisia otsikoita

Jossakin on varmaan taas mennyt huonompaan suuntaan.

Ennen: Töissä viikko vitutusta, perjantaina paremmalla mielellä, kun viikonloppu edessä. Viikonloppuna mukavalla mielellä tehden jotakin.

Nyt: Töissä viikko vitutusta, perjantaina vitutusta, kun viikonloppu edessä. Viikonloppuna paskalla mielellä hajoten omaan elämäänsä.

Eilen oli taas sellainen henkisesti oikein paska päivä. Ei ollut juurikaan mitään tekemistä ja en tiedä oliko sillä mitään vaikutusta, kun olin joulun aikaan viikon kotonakotona ja nyt olen taas itsekseni. Ei sen puoleen, ei vanhempien luonakaan se elo ole mitään kovin sosiaalista. Onhan sillä varmaan kuitenkin jotakin vaikutusta olla kokonaan ihan yksin verrattuna siihen, että saman katon alla on edes joku.

Tänään aamupäivä oli ihan ok, kun oli tekemistä. Keskipäivän jälkeen tekemistä ei ollut ja siitä se alamäki taas lähti. Iltapäivällä yksi puhelu ja sen jälkeen taas kyrpiintyneenä ja vihaisena. Nyt siis sellainen olo, että tekisi mieli pistää pajavasaralla ja lekalla jotakin tasaiseksi.

Laittoipahan tuokin puhelu mietityttämään, että mitenkä perseellään sitä asiat voi ihmisellä (lue: minulla) olla, että ei ole yhtään ketään, kenenkä kanssa voisi halutessaan puhua edes vähän luottamuksellisesti. Itse itselleni vastaten, luultavasti erittäin päin persettä, kun ainoa "luottokaveri" on tämä blogi, jonne voi avautua asioistaan.

Arki palasi

Arki tuli taas läpsimään poskille. Olen tässä parina iltana yrittänyt tehdä sellaista tietokannan päällä toimivaa ohjelmaa mutta on mennyt hermot siihenkin hommaan. Aluksi sain jotakin pientä aikaan mutta vähitellen on alkanut taas tökkiä kaikki vastaan. Ihan yksinkertaisetkin asiat tuntuivat menevän sellaiseksi s****nan säätämiseksi, niin loppui jälleen kerran mielenkiinto koko touhua kohtaan. Mitään en saa ikinä aikaiseksi, niin aivan sama olisi etsiä jotakin mielekkäämpää tekemistä tilalle. Eipähän tarvitsisi sitten enää kyrpiintyä tuostakaan asiasta.

Sentään jotain positiivistakin löytyy. Kun sähköyhtiöiltä saa nykyään etäluettavien mittarien ansiosta tarkat tuntikohtaiset tiedot sähkönkulutuksestaan, niin olen vääntänyt niitä Exceliin. On ollut mielenkiintoista katsoa parin viime vuoden ajalta miten sähkönkulutus vaihtelee tunneittain, päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Että voi tätä mahdotonta riemua. Jipiii...

Hajoaa, osa 2

Tänään kirjoituksen aiheena ei ole arkikäytössä olevien esineiden hajoaminen vaan kirjoittajan hajoaminen.

Tänään töissä alkoi vaihteeksi taas v****aa kympillä projektiääliön takia. Olin viime viikolla yhden päivän koulutustilaisuudessa pois toimistolta. Laitoin työhuoneen oveen tästä lapun, merkkailin itseni poissaolevaksi sähköpostin kalenteriin ja yhteen toiseen paikkaan, jotta muutkin tietävät ja pistin vielä sähköpostiinkin automaattisen vastauksen, että olen pois toimistolta. Noh, tänä aamuna sitten projektiääliö tulee työhuoneeseeni ja alkaa ensimmäisenä mussuttaa siitä, että en ole kertonut hänelle siitä, että olen yhden päivän pois toimistolta (en ole edes mikään tilivelvollinen kertomaan tälle idiootille menojani, koska hän ei ole esimieheni). Itsehän tämä kokovartalokyrpä on pois toimistolta melkein joka viikko jonkun päivän mutta kenellekään hän ei siitä ilmoita, ei laita kokouksiaan kalenteriin näkyviin tai mitään muutakaan. Monesti on käynyt niin, että muut kyselevät tämän kyseisen vatipään olinpaikkaa tämän ollessa matkoillaan. Mutta annas olla sitten jos Herra Persnaaman Ylhäisyyttä ei käy henkilökohtaisesti informoimassa, että on päivän poissa, niin johan siitä alkaa vininä ja ulina.

Toinen hajotuksen aihe oli viime viikonloppuna ruokakaupassa. Olisin ostanut yhtä tuotetta mutta hyllyyn jäi sekin, kun katsoin hintalappua ja laskin, että paljonko tuotteen hinta oli noussut vuodenvaihteen jälkeen. Laskutoimitus kertoi hinnan nousseen sen 15 %! Satuin sitten tuona viikonloppuna järjestelemään yhtä laatikkoa, josta löysin kuitteja viime vuosilta (kunnon hamsteri tallettaa kaiken talteen). Niitä vanhoja kuitteja selatessa sattui yhdestä kuitista silmään tuon tuotteen hinta useamman vuoden takaa. Silloinen hinta oli huomattavasti pienempi ja päätin sitten kahlata vähän kuitteja läpi. Etsin joka vuodelta kuitin, josta löytyi tuo tuote ja pistin hinnan ylös. Naputtelin nämä tiedot Exceliin ja laitoin vertailun vuoksi taulukkoon myös palkkani kyseisiltä vuosilta. Laskin sitten tuotteelle ja palkalle vertailukelpoiset indeksit ja piirsin niistä alla näkyvän käppyrän.



Kuvaajasta näkee selvästi, että tuotteen hinta on yli kaksinkertaistunut(!) tuon ajanjakson aikana vaikka itse tuotteessa ei ole tapahtunut yhtään mitään muutosta, vuonna 2006 oli se sama paska siinä samassa paketissa kuin tänäkin vuonna. Palkka on tuona aikana noussut vain 50 % eli tältä osin elinkustannukset ovat kasvaneet kovemmalla vauhdilla kuin palkkani. Tuota käppyrää katsellessa huomaa, että vuonna 2011 tuotteen hinta on lähtenyt rajuun kasvuun. Sekin on selitettävissä sillä yksinkertaisella asialla, että tuona vuonna hallitus lätkäisi erinäisille asioille makeisveron ja siitä lähtien on sitten veroja korotettu. Niin ja huomautettakoon, että tuo tuote ei ole mikään makeinen vaan juoma, jota ei voi edes rinnastaa miksikään makeiseksi, limppariksi tai vastaavaksi.

Päätinpä sitten tehdä periaatepäätöksen, että tästä lähtien saa jäädä tuokin tuote minun puolesta hyllyyn, sillä pysyn hengissä ilman sitäkin. Nyt voikin sitten kysyä niiltä viisailta, jotka tuon makeisveron silloin säätivät, että kannattiko säätää se vero? Tuotteen jäädessä hyllyyn kauppias ei saa rahojaan, tuotteen valmistaja ei saa rahojaan ja valtiokaan ei saa verorahojaan. Ainoaksi voittajaksi tässä jää ympäristö, kun raaka-aineita menee vähemmän ja rekoilla kuljetettava tavaramäärä pienenee. Tosin pessimistinen realisti minussa sanoo, että tällä minun ostoboikotilla ei taida olla paskan väliäkään tässä maailman menossa, joten yhtä tyhjän kanssa koko asia.

Että tässäpä teille yhteisesti, projektiääliö, hallitus, poliitikot, virkamiehet ja päättäjät, terveisiä toimienne johdosta kuvan muodossa, jotta tyhmimmätkin teistä tajuaisivat sanomani.

Marraskuun lyhyet

Töissä on taas ketutus nostanut enemmän päätään. Kun projektissa alkaa olla päällä sellainen kriittinen vaihe, niin vasta nyt asiakas (=Luonnonraiskaaja) herää talviuniltaan ja alkaa kommentoida tekeleitä vaikka siihen olisi ollut aikaa. Luonnollisestihan nämä myöhässä tulevat muutokset sitten vaikuttaa minun töihin eli hommat alkavat taas kusta, kun pitää palata muuttelemaan vanhoja ja en pääse etenemään toisissa asioissa. On se joillekin niin SAATANAN VAIKEAA OLLA AJOISSA LIIKKELLÄ!!! PERKELEEN KUULAPÄÄT!!!!

Päivätkin käyvät pimeämmiksi. Varsinaisesti minua tämä pimeys ei niin haittaa, kun olen tottunut hiimailemaan pimeässä ja tämäkin pään sisältö on hieman pimeää. Sen sijaan enemmän kyrpii tämä jatkuva veden lösötys taivaalta. Lähdet töihin, sataa vettä. Lähdet töistä, sataa vettä. Joka välissä saat yrittää suojautua sateelta ja kuitenkin niitä vaatteita pitää sitten kuivatella, kun on liikkunut paikasta A paikkaan B.

Satuin selailemaan yhden asian tiimoilta "päiväkirjaa" ja siinä selatessa satuin huomaamaan, että en ole ollut nuhassa/kuumeessa viimeiseen kahteen vuoteen. Tavallisesti tässä loka-marraskuussa minulla on ollut säännöllisesti joka vuosi jonkinasteinen räkätauti. En osaa keksiä tuolle muuta syytä kuin tuon kuntoilun aloituksen reilu vuosi sitten. Lieneekö sitten yleiskunto ja sitä kautta vastustuskyky parantunut, kun ei ole vielä räkätautia näkynyt.

Ohjelmoinnin iloja

Ohjelmointipuuhastelut ovat tässä olleet telakalla hieman pitempään. Ollut kaikkea muuta tekemistä ja innostus hieman hiipui loppukevättalvesta. Nyt olen taas viimeisen kuukauden aikana aktivoitunut enemmän ohjelmoimaan. Opettelin hieman uutta ohjelmointikieltä ja olen sillä koittanut puuhastella jotakin. Tuohon uuden kielen opettelemiseen minut ajoi se seikka, että tässä aikaisemmin opettelemassani kielessä en saanut vietyä haluamiani juttuja niin pitkälle kuin olisin halunnut. Homma meni sellaiseksi säätämiseksi, kokeilemiseksi ja pilkun nussimiseksi, ja kun mistään ei löytynyt selkeitä ohjeita, niin lopulta heitin rukkaset nurkkaan ja luovutin.

Ja taas huomaan olevani tämän uuden kielen kanssa samassa kohdassa mitä edellisen kanssa, eli jumissa, kettuuntuneena ja pitkä kyrpä otsassa. Olen yrittänyt käyttää hyödykseni yhtä avoimen koodin projektia. Se olisi muuten aivan omiaan tarpeisiini mutta yksi pieni kohta on tökkinyt vastaan aivan tajuttomasti. Kun en ole pohjakoulutukseltani mikään koodari, niin joudun tukeutumaan aika paljon dokumentaatioon ja siltikään välillä en ymmärrä aina ihan kaikkea. Myöskin kaikenlaisia esimerkkejä tulee etsittyä hakukoneen kautta paljon. Olen huhomannut, että tällaisissa avoimen koodin projekteissa dokumentointi tahtoo olla yleensä vähän ala-arvoista. Joitakin erittäin hyvin esimerkitettyjä ja dokumentoituja projekteja on mutta yleensä nämä ovat vähemmistönä.

Nyt jäin siis jumiin yhteen kohtaan ja en pääse siitä yli mitenkään. Netistä löytyy kyllä esimerkkejä mutta melkein kaikki on tehty ja apinoitu projektin sivuilta löytyvän esimerkin mukaan. Projektin dokumentoinnista ei ole mitään apua ja en löydä mistään ratkaisua tähän ongelmaani. Olen tapellut tämän asian kanssa kohta tämän alkuviikon ajan ja mitä kauemmin olen sorkkinut ongelmaa löytämättä siihen ratkaisua, sitä kyrpiintyneemmäksi olen tullut. Ja kun yksi asia alkaa tökkiä, lopulta kaikki alkaa tökkiä ja naama on norsunvitulla. Tekisi niin mieli taas huutaa, heittää kone seinään ja raivota apinan lailla mutta ei jaksa näin väsyneenä.

Palaneen käryä

Töissä on (taas yllättäen) palanut käämit. Eilen aamulla projektiääliö tuli sössöttämään minulle, että yhdellä kollegalla on käynyt moka, joka nyt pitäisi korjata. Koska tämä kyseinen kollega on jo kesälomilla, niin paska laskeutui sitten minun pöydälle. Tehtävänantohan ei nyt ollut mikään kummallinen, sen pystyisi tiivistämään yhdellä lauseella seitsemään sanaan. Mutta voi #*¤#"¤!%!! miten "#%*?!!sti tuollainen pieneltä kuulostava asia voi teetättää töitä! Olen nyt pari päivää tehnyt muutoksia ja vieläkään en ole saanut sitä valmiiksi. Hyvällä tuurilla voin saada tuon valmiiksi ehkä huomenna mutta on todennäköisempää, että siihen menee vielä torstaikin.

Viimeviikkoinen karvas tappio ja tuollaiset yllämainitut paskansiivoamistehtävät ovat saaneet taas v-käyrän kohoamaan jyrkästi ja aggressiot kasvamaan aika paljon. Joskus tuolla työpaikalla vain tekisi mieli tarttua käsillä jotakin idioottia hartioista kiinni ja tintata polvella kulkusille niin paljon kuin jalasta vain lähtee. Ja tämän jälkeen sanoa "Ole hyvä, olet reilusti ansainnut tämän".

Ja vähän muutakin kuin työasioita... Kävin tänään taas juoksentelemassa pitkin katuja. Sattui olemaan sen verran viileä keli, niin ei tarvinnut hiota itseään läpimäräksi. On jäänyt nuo juoksut vähän vähemmälle näiden lämpimien kelien takia, viimeksi taisin käydä juoksulenkillä joskus toukokuun alkupuoliskolla. Olisin voinut kuvitella, että tuollaisen kuukauden mittaisen tauon jälkeen juokseminen olisi käynyt enemmänkin jalkoihin mutta tätä ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Parempi siis näin ja toivottavasti tällaisia viileitä päiviä olisi aina silloin tällöin, niin juoksukunto pysyisi paremmin yllä.

Tuskaa

Töiden osalta tämän viikon ensimmäinen puolikas on ollut melko tuskaisa ja takkuisa. Monesti olen jämähtänyt paikalleni ja jäänyt vain vitutuspäissään miettimään, että minkälaista paskaa sitä joutuukaan tekemään. Välillä olen saanut jotakin tehtyä eteenpäin mutta monesti työ on tyssännyt kaikenlaiseen yleiseen vitutukseen. Hyvänä esimerkkinä yhden asiakirjan laatiminen Wordillä. Sain edellisessä projektissa tehdyn tiedoston, jota pohjana käyttäen minun pitäisi tehdä uusi asiakirja. Ei voi kun ihmetellä, että minkälainen imbesilli idiootti ja täysin tekstinkäsittelyohjelmiston ominaisuuksista tietämätön palikka tuon aikaisemman tiedoston on tehnyt. Yksi monista vitutuksista on se, että tämä edellinen taliaivo ei ole osannut tehdä mm. yksinkertaista luetteloa. Tiedättehän,

• sellaisen
• yksinkertaisen
• pallukoidun
• luettelon.

Tämä vitun taikuri oli mennyt sitten tekemään sellaisen

perkeleen taulukon,

jossa jokainen pallurainen

on kukin eri rivillä

omissa soluissaan!

Yritäpä sitten tuollaiseen "luetteloon" lisätä uusia tai poistaa entisiä kohtia. Varmasti nopeammin saisi valmista, kun aloittaisi kaiken uudestaan aivan tyhjästä. Tällä tavalla saisi kerralla kaikki asiakirjan muotoilut kohdalleen eikä tarvitsisi kyrpiintyä jonkun osamaattoman taulapään sotkujen takia.

Asiasta toiseen... Soitin maanantaina tähän yritykseen, jossa on paikka avoinna ja kyselin vähän lisätietoja. Ja oikeastaan hyvä, että soitin, vaikka ei ne nuo ennestään tuntemattomille henkilöille soitetut puhelut ole mitään herkkua. Sain hieman lisäinformaatiota tehtävästä ja tätä hyväksi käyttäen sitten kirjoitin hakemusta. Jos en olisi soittanut, niin luultavasti hakemuksesta olisi tullut hieman erilainen ja ehkä vähän huonompi. Nyt sain ilmaistua itseäni paremmin hakemuksessa ja siitä tuli ns. "like a glove" tuota haettua tehtävää ajatellen.

Että eipä tässä muuta kuin odottelemaan taas hakuajan loppua ja mahdollista kutsua haastatteluun. Tällä kerralla kyllä en ole aivan varma tuleeko sitä kutsua. Mahdollisuudet on vähän fifty-sixty, koska minulla ei ole aikaisempaa työkokemusta tuollaisista tehtävistä. Mutta sillä välin kuitenkin tässä odotellessa sitä ehtii luultavasti taas hajota monta monituista kertaa näitä nykyhommia tehdessä...

VMP

Töissä on perseestä olla. Taas kerran vaihteeksi. Viimeisen parin viikon aikana on taas tuntunut sille, että ei tuota paskaa enää kovin kauan jaksa ilman, että nuppi leviäisi. Monta kertaa olen menneen parin viikon aikana havahtunut työpöytäni ääressä siihen, että istun tietokoneen edessä mitään tekemättä ja mietin asioita kyrpiintyneenä.

Ja sama tahti näyttäisi jatkuvan eli ei ole se työnhakukaan kovin kummoisesti sujunut. Avoimia työpaikkoja ei ole juuri näkynyt. Tai näkyi tässä vähän aikaa sitten olevan yksi avoin paikka, joka näytti ilmoituksen mukaan olevan ihan tätä samaa paskaa mitä olen tehnyt tähänkin asti. Lisäksi työntekijää hakeva yritys on pörssiyritys, jossa näkyy olevan yt-neuvotteluja melko tiheään. Eli eipä juuri taitaisi meno muuttua mihinkään suuntaan tai ehkä korkeintaan huonompaan, jos se johonkin suuntaan menisi.

Kuulin eilen myös projektiääliöltä, että vaikka tällä hetkellä työtahti hiljenee nyt vuoden loppuun, niin ensi vuoden puolella yhdellä asiakkaalla alkaa olla taas tiedossa pienempiä projekteja ja vähän myöhemmin joku isompikin. Tuo asiakashan esiintyi tässä kirjoituksessa ja kun touhu tuonne suuntaan on sellaista mitä se on, niin vähemmästäkin sitä alkaa pälli levitä entistä enemmän, kun kuulee mahdollisista uusista projekteista. Varmaan lienee parasta keksiä nyt tuollekin asiakkaalle nimitys, sillä luultavasti jupinaa tuosta aiheesta on tiedossa taas jatkossakin. Juhlallisesti kastettakoon tuo asiakas LuonnonRaiskaajaksi. Jos tuota kasteessa annettua nimeä pitää vähän avata, niin pohjimmiltaan asiakkaan toiminta ja/tai sen seurannaiset ovat juuri tuota.

Puhelinkeskustelut... PAH JA PYH!

Jurppii taas paljon. Miten vähästä se alkaa tuo kyrsimys maximus nostaakaan päätään minussa. Puhuin äsken puhelimessa yhden niiden harvojen henkilöiden kanssa, joiden kanssa olen puhelimen avulla yhteydessä.

Tässä puhelinkeskustelussa minua rupesi ärsyttämään, kun saa selittää asioita monta kertaa eikä vastapuolen kaaliin ja tajuntaan jää ollenkaan nämä sanomani asiat vaan joka kerta sitten kysyy uudelleen samoja asioita. Samoja asioita on saanut selittää ja jankata siis jo useamman puhelun aikana. Lopulta minä aina ärsyynnyn tästä jankkaamisesta ja kyrpiintyneen äänensävyni takia puhelu loppuu suhtkoht nopeasti.

Olen myös huomannut, että viime aikoina melkein joka puhelun aikana jossain vaiheessa ärsyynnyn ja se käy aina vain nopeammin. En ole mikään innokas puhelimen käyttäjä ja nämä viimeaikaiset jankkaamiset ovat saaneet minut inhoamaan puhelinta entistä enemmän. Tekisi mieli heittää helvettiin koko ärsyttävä kalikka!

Kyrpii taas niin paljon ettei veri kierrä päässä ja kirjoittamisestakaan tule mitään.

Kesäloman lähestyessä

Luvassa taas jupinaa ja mutinaa työpaikalta...

Kesäloma lähestyy viikko viikolta ja samalla työmäärä vain paisuu ja paisuu kuin pullataikina. Se on suorastaan surkuhupaisaa miten vähän tarvitaan siihen, että eteen tulee lisätöitä viikon edestä.

Maanantaina yhden homman projektipäällikkö (josta käytän tästä lähtien termiä projektiääliö) kävi sanomassa, että "katsottiin tuon yhden toisen kanssa, ettei hän kerkeä tekemään näitä ja näitä, niin sinä teet sen". Hieno homma... Tuohon työhön menisi ehkä pari päivää, jos lähtötiedot olisivat kunnossa. Mutta koska olen töissä tuolla työpaikalla, niin lähtötiedot eivät ole ikinä kunnossa, joten varsinaiseen työhön voi varata pari lisäpäivää niiden tietojen tonkimisen vuoksi.

Torstaiaamuna töihin tullessa huomasin pöydälläni projektiääliön jättämän tarralappusen, jossa teksti: "Lisää nämä kaksi tuohon kokonaisuuteen." Jepjep... Taas tiedossa vähintään pari päivää lisähommia, joista ei ole juuri mitään etukäteistietoja.

Muutama sanottu lause ja yhdellä lauseella varustettu muistilappu työpöydällä. Näin vähän tuolla työpaikalla tarvitaan siihen, että lisätöitä tulee viikon edestä. Kun ottaa huomioon, että olen nyt viime aikoina joutunut pomppimaan kahden projektin välillä, niin voi veikata, että nämä lisätyöt tehdään juosten kusten juuri ennen lomalle lähtöä.

Alan olla jo melko kypsyneen vittuuntunut tuonkin projektiääliön käytökseen, josta taas oiva malliesimerkki perjantailta. Sähköpostiini oli tullut torstai-iltapäivänä viiden jälkeen projektiääliöltä viesti, että pitäisi tehdä toiseen projektiin kiireen vilkkaa muutoksia heti perjantaiaamuna. No ei siinä mitään, aamulla tartuin toimeen ja ehdin tehdä asian kanssa töitä pari tuntia, kunnes projektiääliö purjehtii paikalle. Projektiääliö huomaa, että selaan vääriä papereita, koska sähköpostin mukana olleisiin lähtötietoihin ei oltu merkitty sitä, että asiakirjoissa oleva laite on vaihdettu toiseen. Hieno homma osa 2: olin siis tehnyt pari tuntia aivan turhaa työtä, koska lähtötiedot olivat päin persettä ja siitä unohdettiin mainita minulle.

Myöhemmin projektiääliö kävi sitten mainitsemassa, että "Voit halutessasi tehdä viikonloppuna ylitöitä, voin järjestää asiat niin, että korvaus tulee ylitöistä. Tässä asiassa on kyseessä nyt meidän maine." Ynähdin vanstaukseksi vain joojoota, mutta mielessä kävi vain, että en perkele jää viikonlopuksi tekemään mitään ylitöitä joidenkin mulkkujen asiakkaiden takia, jotka eivät osaa päättää mitä haluavat.

Sain sitten iltapäivästä asian jo sille mallille, että sitä olisi voinut laittaa eteenpäin. Lähdin sanomaan tästä projektiääliölle, mutta häntä ei näkynyt enää työpaikalla. Kysyin naapurikopista tästä ja vastaukseksi tuli, että projektiääliön oli pitänyt kuulemma jo lähteä pois töistä. Niin joo... Itse mulkerot lähtevät kesämökeilleen juopottelemaan jo hyvissä ajoin perjantai-iltapäivästä, kun toisten pitäisi muka jäädä viikonlopuksi ylitöihin jonkun muka niin tärkeän asian takia, että jos sitä ei hoida niin maine menee.

Viikko oli tuossa vaiheessa mennyt jo tunnin ylimääräisen puolelle, joten helvettiäkö sitten minäkään välittämään enää paskan vertaakaan koko asiasta. Rukkaset ja paperit tipahtivat lattialle ja lähdin viikonlopun viettoon.