Online-treenausta

Yhtenä päivänä töissä tuli työnantajan HR-osalta sähköpostia. Yksi kuntosaliketju tarjoaa alennusta hinnoistaan yrityksen työntekijöille ja nyt tuo ketju tuputti sähköpostissa jotain ilmaista tutustumistarjousta netin välityksellä tapahtuvaan online-treenaukseen (aivan kuten huumediilerit: kokeile pari kertaa ilmaiseksi). Postin liitetiedostona tuli pdf-tiedosto, joka sisälsi tuon tarjouksen ja siinä tiedostossa oli taustakuvana oheinen kuva.



Kuvaa katsoessani heräsi kysymys, että pitääköhän tuota treenausta varten olla ehkä omassa koneessa kamera kiinni (jotta ohjaaja voisi ulista tarvittaessa ohjeitaan asennoista yms.) mutta sitten tarkemmin ajateltuna tulin siihen loppupäätelmään, että tuskin sitä tarvitaan. Jos tuo homma onkin sellainen, että siinä katsotaan vain jotain ennalta nauhoitettua jumppavideota. Sinällään harmi, jos tuossa online-treenauksessa ei ole mitään kaksisuuntaista vuorovaikutusta. Jos olisi ollut, niin voisi jumppamaikalle sanoa (jos se muistuttaisi vähän kuvan tapausta), että käännäpäs sitä rintamasuuntaa enemmän kameraan päin, niin näkee paremmin ne liikeradat (tai jotain sen tyylistä).

Vappuna 2016

Tänä vuonna vappu osui sunnuntaille, niin kosahti sitten sekin "ylimääräinen" vapaapäivä. Tämä vuosi on kyllä noiden vapaapäivien suhteen muutenkin huono, kun suurin osa kalenterin punaisista päivistä osuu viikonlopuille. Katselin huvikseni vanhoista teksteistä, että mitä olen aikaisempina vappuina tehnyt ja ei tämän vuoden vappu paljoa eronnut aikaisemmista. Kodin arkiaskareita, kuntoilua ja yleistä vetelehtimistä.

Tänä vappuna minulla
- ei ollut vappupalloa
- ei ollut vappupillua
- oli oikeanlaisia, reiällisiä vappumunkkeja (ns. tyttömunkkeja, toisin kuin vuonna 2013)

Oli taas sopivan lämmin päivä, mittari näyttää vieläkin viittätoista astetta lämmintä. Päivällä pyörälenkin jälkeen istahdin parvekkeelle hieman levähtääkseni ja banaania mussuttaakseni. Kun oli lämmintä ja väsytti hieman, niin tajuhan siinä lähti mutta mikäpäs siinä oli lämpimässä auringossa torkkuessa. Siinä mielessä mukavaa aikaa tämä kevät, kun alkaa olla lämmintä mutta itikat ja muut inisevät, surisevat ja pistelevät ötökät eivät ole vielä ilmestyneet riesaksi.

Mäen päällä

Tänään oli kevätpäivän tasaus ja ensi viikolla olisi taas kesäaikaan siirtyminen, joten kai sitä ollaan taas kesää kohti menossa. Eipä siinä mitään, viikonlopun ajan oli taas hyvät ulkoilukelit vaikka minun makuuni oli hieman tuulista. Olin käymässä kotonakotona vanhempien luona testailemassa heidän ostamiaan lumikenkiä. Niillä oli hyvä tallustella pitkin poikin metsiä vaikka olisihan tuo hanki tainnut jotenkuten kantaa tavallistakin kenkämiestä.

Kävin eräjormailemassa niillä yhden korkean mäen päällä, jossa olen käynyt kerran aiemmin kesäaikaan. Jos vertaa siihen edelliseen käyntiin, niin nyt oli huomattavasti mukavampi käydä siellä. Kesällä mäki on aika heinikkoinen ja pusikkoinen mutta lumen peittäessä maan reittinsä pystyi valitsemaan ihan vapaasti. Jyrkkä mäkikään ei tuottanut mitään vaikeuksia, kun lumikengissä oli pitoa riittävästi. Mäen päältä oli erinomaiset maisemat, yhden maamerkin näin yli 20 kilometrin päästä selvästi ja vieläkin kauempana näkyi mäkiä. Olisi ollut ihan hauska tietää, että miten kaukana ne kaukaisimmat kohteet olivat.

Mäellä käynti toi mieleeni aikaisemman reissun toisen mäen päälle. Muistelin, että kävin tuon mäen päällä toissa kesänä mutta sehän olikin vuotta aikaisemmin eli 2013. Näköjään aikaa menee niin huomaamatta, että moni asia tuntui tapahtuvan "eilen". No joka tapauksessa, silloin näkymät oli enemmän kaupunkipainotteista mutta nyt maisemat olivat maaseutua. Taloja näkyi vain pari ja yksi lampi, vähän peltoa ja joku hakkuuaukio mutta muuten maisema oli karvaista eli metsien peittämää.

Muutenkin siellä oli hiljaista, tuuli tietysti suhisi ja jostain kaukaa tieltä kuului auton ääni mutta juuri muuta ei siellä kuulunutkaan. Mäki on siinä mielessä sopivalla paikalla, että mitään asumuksia ei ole lähettyvillä, jolloin siellä ei juuri liiku ihmisiä. Jänikset olivat hyppineet siellä täällä ja jokunen hirvi oli käynyt syömässä pihlajia mutta muuten jälkiä ei näkynyt. Ja näkyipä siinä mäen päällä kaartelevan vielä joku haukkakin, sen verran korkealla pyöritteli saalistusympyröitään, että ei pystynyt tunnistamaan sitä.

Tuollaisen mäen päälle olisi mukava perustaa se oma asuinpaikka. Saisi olla omassa rauhassaan ja silmäkarkkia riittäisi yllin kyllin.

Pullossa

Joskus marraskuussa tuli sovittua itsensä kanssa, että helmikuun loppuun mennessä leuanvetoja on mentävä 3x10. Viime viikollahan se oli tuo kuun loppu ja pitihän se "testata" taas kuntonsa. Ensimmäinen sarja meni niin kevyesti, että olisi jaksanut tehdä vaikka vähän enemmän kuin kymmenen. Parin minuutin tauon jälkeen nykäisin toisen kerran. Tällä kertaa joutui jo tekemään töitä, että sai hinattua itsensä ylös kymmenen kertaa. Tuon jälkeen oli jo hieman hengästynyt olo. Lepiä taas vähän ja viimeinen sarja meni näin:

Ensimmäinen


Toinen


Kolmas


Neljäs


Viides


Kuudes


Seitsemäs


Kahdeksas


Yhdeksäs


Kymmenes


Viimeiset oli kieltämättä aika tuskaisia mutta tavoite täyttyi nipinnapin. Ehkä seuraava tavoite voisi olla sellainen, että nuo sarjat menisivät ensimmäisen sarjan helppoudella eikä tarvitsisi käyttää viimeisiä voimiaan naaman vääntelyyn. Tuolle tavoitteelle ei nyt osaa aikataulua antaa mutta se ehkä menee jonnekin kesään. Vartalossakin on hieman havaittavissa pientä muutosta kuntoilun seurauksena. Käsivarret ovat edelleen melkolailla pakkasen raiskaamat pulkannarut mutta rintakehään on tullut jotain lihasta, enää se ei ole tasainen lättänä kuin mitä se joskus aikaisemmin oli. Mutta sellaiseen lihaksikas pullistus -olemukseen on kyllä hyvin pitkä matka, voi olla, että sellaisen saavuttamiseen menee vuosia ja sekin sillä reunaehdolla, että jaksaa kuntoilla säännöllisesti ja kehityspainotteisesti.

Eilen jouduin käymään kaupungilla toimittelemassa asioita. Kun olin saanut asiani toimitettua ja ajelin takaisin asunnolleni, niin tuli siinä matkan aikana sellainen olo, että kyllä sitä on aika pullossa elävä. Kun joutui pyörimään tuolla kaupungilla ihmisten seassa, niin kieltämättä kontrasti tähän minun tavalliseen arkielämääni tuntui melko räikeältä. Kun arkipäivät on töissä, illat möllöttää asunnollaan ja käy kerran viikossa kaupassa, niin ihmiskontaktien osalta tämä elämä on melko yksitoikkoista. Noh, ehkä se tuo eilinen oli taas hyvä muistutus siitä, että on kai se välillä hyvä käydä edes vähän jossain ihmisten ilmoilla.

Väliaika - ei kahvia eikä pullaa

Kun tuossa alkusyksymmällä ei oikein nuo leuanvedot sujuneet, niin sen jälkeen aloin kuntoilla hieman enemmän ylävartaloa painottaen. Eksyin tänään taas juoksulenkillä leuanvetopaikalle ja päätin kokeilla, että onko ohjelman muutos tuottanut tulosta. Ensimmäiset kymmenen menivät niin helposti, että yllätyin siitä ihan itsekin. Toista sarjaa tehdessä sain hinattua itseni ylös vain seitsemän kertaa ja kolmannella veto hyytyi jo viiden kohdalla. Ei tuo nyt mikään huipputulos ole mutta on se huomattava parannus verrattuna siihen viimekertaiseen rimpuiluun.

Ehkä tässä kun vielä seuraavat kolme kuukautta jatkaa samalla tai hiukan tiukemmalla linjalla, niin sitten 3x10 sarja voisi mennäkin jo ilman kakistelua. Tosin välissä on joulu, niin se voi hieman laittaa takapakkia aikatauluun. Mutta sovin itseni kanssa, että helmikuun loppuun mennessä tuo 3x10 ON mentävä. Muuten tästä ei tule yhtään mitään, jos ei aseta itselleen tavoitetta. Pyykit kuitenkin joudun vielä pesemään pitkään pesukoneella, kun pyykkilautavatsan hankkimisessa on hieman isompi työ.

Koska huomenna on kissantai, niin ohessa perjantai-illan ratoksi internetin syövereistä pöllitty kuva, joka nauratti minua.



Auts... Voin melkein itse tuntea tuon tuskan...

Katse taaksepäin

Tänään aamulla kuulin sivukorvalla, kun kollegat työpaikan keittokomerossa kahvia hakiessaan puhuivat säästä ja siitä miten nyt aamullakin alkaa olla masentavan pimeää. Nämä vässykät tulivat töihin siihen aikaan, kun on vielä kohtalaisen valoisaa. Minä olen töissä jo silloin, kun on vielä pimeää mutta ei tuo pimeys aamuisin vielä ole minua pahemmin häirinnyt. Pimeässä ajassa syntynyt, joten pimeydessä kuin kotonaan pimeine ajatuksineen...

Viime viikolla tapitin sarjaa nimeltä Masters of Sex. Yhden jakson loppupuolella kaksi naista keskustelee mieh(e|i)stä. Vanhempi nainen kertoo nuoremmalla, että miehet ja naiset ovat siinä suhteessa erilaisia, että naiset katsovat taaksepäin ja elävät pettymyksissä ja katumuksessa, kun taas miehet suuntaavat eteenpäin kohti mielihyvää.

Tuo jäi minulle vähän mieleen kummittelemaan ja kun sitä tarkemmin mietti, niin ainakin omalla kohdalla voin allekirjoittaa tuon ajatuksen. Saatan kyllä muistella jotakin mitä on tapahtunut mutta harvemmin jään märehtimään ja murehtimaan näitä aikoja sitten tapahtuneita. En edes itse asiassa lue juuri ollenkaan näitä vanhoja blogitekstejänikään. Joskus saatan etsiä tekstien seasta, että olenko mahdollisesti käsitellyt jotakin asiaa aikaisemmin mutta muuten niitä ei tule enää vilkaistua.

Tällä viikolla piti sitten kaivella vanhoja. Töissä tuli eteen sellainen asia, jota oli viimeksi käsitely opiskeluaikoina, joten piti kaivella hieman muistinvirkistystä esille vanhoista mapeista. Kun olin leväyttänyt lattialle näitä vanhoja muistiinpanoja, niin vilkaisinpahan siinä huvikseni sitten enemmänkin eri kursseilla käsiteltyjä asioita. Siinä omin pikku kätösin kirjoitettuja harakanvarpaita tavatessa mieleen palasi se, että miksi tuli valittua aikoinaan juuri tämä ala ja miten koulussa juuri nämä tietyt kurssit olivat olleet mielenkiintoisia. Samalla kuitenkin tuli hieman alakuloinen olo, kun ajatteli sitä, mihin on nyt työelämässään päätynyt. Poissaolollaan loistavat ne mukavat kouluaikaiset laskelmat ja muut perusasiat mitä käsiteltiin paljon ja tilalle on tullut kiire, sekavat projektit sekavine lähtötietoineen ja muine "mukavuuksineen".

Tarinan opetus: Välillä on hyvä tonkia vanhoja. Jos elämän suunta on hieman mennyt jonnekin ihan muualla kuin piti, niin vanhoja mieleen palauttaessa se suunta, jota kohti pyrkiä, voisi taas muistua mieleen.

Loppuun vielä jollakin kierolla tavalla aiheeseen sopivaa musiikkia. Yksinäiselle sää on aina HC-sää (kuten myös sää yleensäkin syksyisin) ja selkäkin venähti kuntoillessa...

Kaapista ulos

Alkuviikosta ollessani juoksulenkillä huomasin, että yhden leikkikentän vieressä oli leuanvetotanko ja joitakin muitakin kummallisen muotoisia telineitä, ilmeisesti olivat tarkoitettu vatsa- tai selkälihaksien harjoittamiseen, eihän noista oikein selvää ottanut miten päin niissä olisi pitänyt riekkua. Tänään olin sen verran utelias, että suuntasin juoksulenkkini taas näiden telineiden ohi ja pysähdyin kokeilemaan lihaskuntoani. Kokeilin vetää hieman leukoja mutta häntä koipien välissä oli lähdettävä takaisin juoksemaan. Jaksoin vetää itseäni ylös ehkä sen kolme tai neljä kertaa ja viimeinenkin ylösveto oli semmoista rimpuilemista. Vaikka olen yrittänyt tehdä lihaskuntoharjoitteita käsipainojen kanssa niin onhan se tainnut olla vähän "leikkimistä". Ainakin jos vertaa tuohon leuanvetotulokseen. Taidan tarvita hieman enemmän kovempaa treenausta ja aikaa ennen kuin voin elvistellä leikkikentällä muksujaan ulkoiluttaville äideille Veli Tankojen tapaan...



Ensimmäisen juutuubivideon muodostamaa aasinsiltaa pitkin päästään otsikon aiheeseen. Olen kai hieman jonkinasteisen identiteettikriisin partaalla. Joskus aikaisemmin olen tainnut mainita musiikkimaustani ja sehän menee hieman tällaiseen suuntaan, seuraava ei ehkä ole ihan minun lempimusiikkiani mutta ymmärrät varmaan yskän...



Viikolla kuulin radiosta kappaleen ja se jäi ärsyttävästi pyörimään päähän, se oli siis sellainen korvamato. Niin ihmettelin sitten itseäni, että mitenkäs minä tällaiseen kappaleeseen retkahdin, kun en normaalisti kuuntele tämän bändin musiikkia. Niin ja se kappale oli siis tämä:



En tiedä mikä tästä tekee niin kuunneltavan, varmaankin se on tuo laulaja-Ellin ääni yhdistettynä tuohon soitantaan. Sinällään jännää, että Ellin puheääni on sellainen "tyttömäisen" oloinen (piti ihan juutuubista katsoa joitakin haastatteluita) mutta sitten lauluääni onkin ihan erilainen. No mutta kuitenkin... Että sitä minä vain tässä mietin, että miten paljon minun katu-uskottavuuteni kärsii naapurien silmissä, jos asunnostani yleensä kuuluu tuollaista ensin mainittua örinää mutta sitten musiikki vaihtuukin ihan erilaiseksi. Pitänee varmaan vetää kaapin ovi kiinni ja kuunnella kuulokkeilla niin ei tarvitse olla huolissaan katu-uskottavuudestaan...

Hiljainen heinäkuu

Blogin osalta tämä heinäkuu jäi melko hiljaiseksi kirjoitusten määrällä mitattuna. Eipä kyllä, ei sitä olisikaan ollut mitään ihmeellistä kerrottavana, kun tuli oltua lomalla ja sinä aikana ei tapahtunut juuri mitään erikoista.

Maaseudun rauhassa vietetty loma teki kyllä eetvarttia. Jotenkin siellä maaseudulla rentoutuu paremmin, kun sieltä puuttuu kaikenlainen autojen pörinä ja ihmisten äänet mitä täällä kaupungissa on lähes aina. Tai jos jotain kuuluukin, niin usein se on vähäistä ja vaimeaa. Samaten myös siinä kokonaisvaltaisessa vihreydessä on jotakin kumman rauhoittavaa. Sitä vihreää näkymää tuli aika ajoin tuijotettua vain hypnoottisesti ilman mitään ajatuksia. Aivan kuten rouskutus kuuluu, kun joku lehmä/lammas/hevonen/nelijalkainen syö heinää, niin myöskin minun pään sisältä saattoi ihan melkein kuulla sen samaisen rouskutuksen, kun mieli rouskutti vihreää näkymää.

Tosin yksi pienoinen juttu kaupungissa on paremmin mitä maaseudulla. Nimittäin ne vinkuvat itikat! Kaupungissa voi ikkunoita ja ovia pitää melko vapaasti auki ilman, että niistä hyökkää sisään lauma ötököitä, ainakin tässä kerrostalossa. Teepäs sama maaseudulla, niin seuraavana yönä et nuku juuri ollenkaan, kun kuuntelet sitä perkeleellistä ininää hermot riekaleina ja kaupanpäällisiksi seuraavana aamuna saat raapia itsesi ruvelle pistojen takia.

Tuli tuosta hiljaisuudesta mieleen, että joskus siitä voi olla ihan hyötyä, että sattuu olemaan tällainen hiljainen tyyppi eikä tule auottua heti suutaan, kun jotain tulee mieleen. Kesällä piti käydä yksissä juhlissa, jonne oli kokoontunut aika paljon toisen puolen sukua. Siellä sitten näki sukulaisia, joita ei ole tullut nähtyä useampaan vuoteen ja joiden kuulumisista ei ole myöskään perillä. Luonnollisesti, kun aikaa on kulunut, niin ihmiset ovat hieman muuttuneet ulkonäöllisesti. Pienet ihmiset olivat kasvaneet isoiksi, vanhemmat muuttuneet harmaammiksi jne.

Yksi paikalla ollut naispuoleinen sukulainen on ollut koko ikänsä hieman sellainen pullean puoleinen ja nyt hänet nähdessäni ajattelin, että on tainnut vuosien varrella kertyä muutama kilo lisää. Näin myös toista naispuoleista sukulaista, joka näytti jotenkin kulahtaneemmalta kuin nuorempana ja hänelläkin näytti olevan hieman mahan seutu kasvanut. En ajatellut sitä sen kummemin, pistin sen vain vuosien piikkiin, kun hänellä on kai tässä vuosien varella ollut hieman vaikeaa. Myöhemmin sitten juhlien jälkeen kuulin, että tämä ensin mainittu sukulainen oli neljännellä tai viidennellä kuulla raskaana ja sukulainen #2 oli myöskin raskaana toisella tai kolmannella kuulla. Ensimmäisen kohdalla sen olisi voinut ehkä vielä arvata, kun hän on parisuhteessa mutta toinen pääsi kyllä yllättämään ihan puskista. Kuuleman mukaan hänellä on/on ollut jonkinlainen suhde johonkin mieheen, mutta ei hän ole raahannut tätä sukulaisten eteen. Että meni taas minun arvelut hieman pieleen...

Niin ja sen haluan sanoa tähän loppuun, että kuntoilu helteellä on kyllä ihan heikkopäisten touhua. Tein tuossa äsken lihaskuntoliikkeitä ja olipahan touhua. Vaikka liikkeet eivät olleet mitään raskaita, niin olo oli kuin saunassa olisi ollut. Paitsi sillä erotuksella, että se kuumuus puuttui. Hikeä pukkasi aivan jatkuvalla syötöllä ja tuntui, että vettäkin saa olla lipittämässä lasillisen jokaisen suoritteen jälkeen. Juoksemisesta ei varmaan tulisi yhtään mitään, sillä siinä hikoilen huomattavasti enemmän vaikka keli olisi viileämpi. Luultavasti kävelevä - tai siis juokseva - vesiputous saattaisi olla todenmukainen kuvaus näissä lämpötiloissa tehdystä juoksulenkistä.

Joulukuun lyhyet

Nostelin eilen hieman tavallista painavampia painoja. Myöhemmin illalla meni sitten hartioiden seutu niin jumiin, että olo tuntui kuin olisi ollut humalassa. Päätä hieman pyörrytti ja kävellessä sai olla hieman varuillaan, että pysyykö sitä tolpillaan vai pimeneekö vintistä valot ykskaks. Nukkumaan ryhtyessä olo tuntui vain pahenevan. Kun heitin sänkyyn pitkäkseni, niin sitten se vasta tuntuikin, että pää alkaa pyöriä. Ei oikein uskaltanut liikahtaa mihinkään suuntaan, kun tuntui, että pieninkin liike saa aikaan pyörivän tunteen nupissa. Onneksi uni tuli äkkiä, niin ei tarvinnut kärsiä enää öklöstä olosta. Aamulla sentään ei enää ollut huono olo. Nytkin kyllä hartioissa on vielä hieman sellainen tunne, että hieronta tekisi hyvää, mutta mistäs yksinäinen sitäkään saa. Toivottavasti saunan lämpö toisi vähän helpotusta tuohon hartoiden tukkoisuuteen.

Niin, olinkin jo melkein unohtanut koko asian eli se työhaastattelu, jossa kävin muistaakseni joskus lokakuun puolivälissä. Sain soiton viikon alussa ja työnantajalla oli kuulemma suunnitelmat muuttuneet matkan varrella, jonka takia oli hieman "venähtänyt" tämä prosessi. Mutta joka tapauksessa paskanko väliäkään tällä, kun minun kouraan jäi (taas kerran) Musta Pekka.

Kun on omissa oloissaan, niin on välttynyt aika hyvin kaikelta jouluhössötykseltä. Jos en kävisi joulun aikaan kaupassa tai vanhempien luona, niin tällöin välttyisin kokonaan joululta. Omassa kämpässä ei ole mitään koristeita enkä ole liiemmin pipareita tai torttuja leiponut, perus arkimeinigillä menen eteenpäin. Jotenkin koko joulusta on mennyt merkitys minun kohdalla. Ärsyynnyn vain, kun minulta tivataan vielä joululahjatoiveita vaikka ne muutaman toiveensa on jo kertonut. En tarvitse enää lisää tarpeetonta tavaraa tai ylipäätään mitään sellaista, jota en oikeasti halua. Tänään kaupassakin kuului joulupimputuksia kaiuttimista, niin teki mieli lähteä sieltäkin pois ja jättää ostokset tekemättä.

Niin tai olisi minulla tiedossa yksi "joululahja", jonka haluaisin...



...mutta saamatta jää tuokin.

Kelit viilenee

Taitaa talvi tehdä taas tuloaan. Ilmatieteen laitoksen ennustekin lupailee alle viittä astetta seuraaville viidelle päivällä, niin loppuu nuokin lämpimät kelit. Sunnuntaina lenkillä käydessäni katselin hieman kummissani (o_O) muiden lenkkeilijöiden vaatetuksia. Vai oliko se ehkä sittenkin toisinpäin... Monilla juoksijoilla näytti olevan pitkähihainen takki ja housut, olipa muutamalla jo pipokin päässä. Minä juosta kilkuttelin vielä shortseissa, pitkähihaisen takin sentään jo vedin päälle tuolloin. Alkumatkasta oli hieman vilpoista mutta siitä se taas lämpeni ja loppumatka oli lämmönsäätelyn osalta ihan hyvä, ehkä takki alkoi olla lopussa hieman liikaa. Tänään en sitten enää lyhytlahkeisilla juossut, sen verran kylmä tuuli vinkui matkan aikana. Tällä kertaa muuten vaatetus oli onnistunut, kun ei tullut liian kylmä eikä liian kuuma. Kerrassaan loistelias juoksukeli, kun vielä aurinkokin paistoi.

Pyörällä ajaessa tuon kelin viilenemisen huomaa vieläkin selvemmin. Jotenkin sitä on paljon kankeampi ja pyörä ei kulje siihen malliin mitä lämpimien kelien aikana. Naispuoleisten ei kuitenkaan kannata turhaan innostua tästä kylmien ilmojen tuomasta kankeudesta, sillä vaikka jotkut paikat kangistuvat, niin kylmällä ilmalla toiset paikat kutistuvat.

Viimeistä viedään

Viimeinen lomaviikko vetelee viimeisiään ja ensi viikolla taas työpaikalle. Saa nähdä taas miten v-käyrät alkavat kohota, kun sinne asti pääsee. Loma noin lomana on mennyt juuri kuten on pitänytkin eli työasiat eivät ole käyneet juuri lainkaan mielessä mitä nyt tietysti näin loman lopussa. Ihmettelin kyllä joskus alkuloman aikaan ollutta uutista, jonka mukaan hyvin monet tarkistavat työsähköpostejaan lomallakin. Prosentit olivat minusta yllättävänkin suuria. Minua ei huvittaisi edes avata sitä sähköpostiohjelmaa työajalla saati sitten lomalla kirjautua sinne. Tai no, pakko myöntää, että kirjauduin kerran sinne tämän kesäloman aikana. Syy siihen oli kuitenkin se, että lähdin työpaikalta karkuun lomalle niin kiireellä, että unohtui laittaa lomavastaaja päälle ja sen kävin sitten naksauttamassa päälle.

Kuntokin on päässyt vähän plörtsähtämään tässä loman aikana. Olin alkuloman muissa maisemissa ja tuolloin liikkumiset jäi huomattavasti vähemmälle, taisinko käydä peräti vain pari kertaa lenkillä. Ja tuon kuntoilemattomuuden kyllä huomaa heti vaa'alla seistessä. Lihoin jo näiden muutaman viikon aikana kilon tai kaksi. Tuo lihominen minun kohdalla on siinä mielessä petollista, että se ei oikein näy missään, kun olen sen verran isorakenteinen. Kilo tai pari voi tulla helposti ilman, että sitä huomaa mutta sen jälkeen se alkaa hiljalleen näkyä vatsan seudulla.

Toissapäivänä kävin jo juoksemassa ja ei oikein jaksanut sellaista lenkkiä kiertää mitä tuli ennen lomaa tehtyä. Tein ennen lenkkiä myös lihaskuntoliikkeitä ja tänään taas painoja kolistellessa huomasi, että paikat on vielä edelliseltä kerralta arat. Mutta tästäpä tuo paino/-kuntotilanne toivottavasti korjaantuu, kun pääsee taas takaisin tasaisen tylsään arkeensa ja voi iltaisin tekemisen puutteessa lenkkeillä.

Toisinto, osa 3

Tänään tein korjaavan liikkeen sen mäen päälle kapuamisen suhteen. Edellisestä kerrasta viisastuneena otin nyt kameran matkaan ja kapusin taas hiki hatussa mäen päälle. Vaikka tänään aurinko on pysytellyt koko päivän pilvessä, niin se ei kuitenkaan näkyvyyttä haitannut mäen päällä. Maisemat näkyivät edelleen selkeästi ja napsin niistä kameralla kuvia. Siellä aikani maisemia töllisteltyä päätin lähteä kiertelmään kameran kanssa kaupungille. Mäen päällä nimittäin tuli mieleen, että vaikka olen jo asunut pitempään tässä tuppukylässä, niin minulla ei ole minkäänlaisia valokuvia otettuna tästä paikkakunnasta.

Kiertelin sitten aikani pyörällä pitkin maita ja mantuja ja kävin ottamassa lähinnä maisemakuvia minua kiinnostavista paikoista. Lopulta koko reissuun meni aikaa kaikkinensa kaksi ja puoli tuntia, joten tulipahan sitten samalla hoidettua päivän kuntoilutkin alta pois. Ja mikäs siinä oli kierrellessä, kun ei ollut kiire minnekään ja kelikin oli sopivan viileä. Jotenkin kuitenkin nuo maisemat on mukavampia katsella suoraan paikanpäällä. Kun katselin reissun jälkeen kuvia tietokoneen näytöltä, niin jotenkin ne näyttivät valjuilta. Kuvista ei saa oikein minkäänlaista syvyysvaikutelmaa ja myöskään korkeuseroja ei hahmota kunnolla. Onhan se tietysti erilaista, kun silmä näkee lähes puolipallon alan ja valokuva on vain kapea ja litistetty näkymä tästä silmän näkemästä alueesta. Tiedä sitten miten erilaiselta jollakin laajakuvalinssillä otetut kuvat näyttäisivät.

Loppuyhteenvetona kuitenkin voisi sanoa, että tuo pyöräretki oli erittäin mukava. Tuli katseltua paikkoja ihan uusilla silmillä ja näin myös yhden toisenkin paikan, jota on tehnyt mieli käydä katsomassa. Varmaan tulevaisuudessa tulen tekemään lisää tämänkaltaisia reissuja, sillä eräs puolisko tästä kaupungista on oikeastaan kokonaan näkemättä. Ei vain ole ollut yksinkertaisesti mitään asiaa sinne suuntaan, niin on jäänyt se alue ihan tuntemattomaksi.

Palaneen käryä

Töissä on (taas yllättäen) palanut käämit. Eilen aamulla projektiääliö tuli sössöttämään minulle, että yhdellä kollegalla on käynyt moka, joka nyt pitäisi korjata. Koska tämä kyseinen kollega on jo kesälomilla, niin paska laskeutui sitten minun pöydälle. Tehtävänantohan ei nyt ollut mikään kummallinen, sen pystyisi tiivistämään yhdellä lauseella seitsemään sanaan. Mutta voi #*¤#"¤!%!! miten "#%*?!!sti tuollainen pieneltä kuulostava asia voi teetättää töitä! Olen nyt pari päivää tehnyt muutoksia ja vieläkään en ole saanut sitä valmiiksi. Hyvällä tuurilla voin saada tuon valmiiksi ehkä huomenna mutta on todennäköisempää, että siihen menee vielä torstaikin.

Viimeviikkoinen karvas tappio ja tuollaiset yllämainitut paskansiivoamistehtävät ovat saaneet taas v-käyrän kohoamaan jyrkästi ja aggressiot kasvamaan aika paljon. Joskus tuolla työpaikalla vain tekisi mieli tarttua käsillä jotakin idioottia hartioista kiinni ja tintata polvella kulkusille niin paljon kuin jalasta vain lähtee. Ja tämän jälkeen sanoa "Ole hyvä, olet reilusti ansainnut tämän".

Ja vähän muutakin kuin työasioita... Kävin tänään taas juoksentelemassa pitkin katuja. Sattui olemaan sen verran viileä keli, niin ei tarvinnut hiota itseään läpimäräksi. On jäänyt nuo juoksut vähän vähemmälle näiden lämpimien kelien takia, viimeksi taisin käydä juoksulenkillä joskus toukokuun alkupuoliskolla. Olisin voinut kuvitella, että tuollaisen kuukauden mittaisen tauon jälkeen juokseminen olisi käynyt enemmänkin jalkoihin mutta tätä ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Parempi siis näin ja toivottavasti tällaisia viileitä päiviä olisi aina silloin tällöin, niin juoksukunto pysyisi paremmin yllä.

Toisinto, osa 2

Tällä kertaa toisinto ei tarkoita pyöräretkeä eikä mitään muutakaan positiivista. Tuttu kuva antaa varmasti vinkkiä asiasta...



Tällä kertaa toisinnolla viittaan maaliskuiseen kirjoitukseen. Tänään sähköpostiin kolahti sellainen "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -tyyppinen viesti sieltä yrityksestä, jossa kävin työhaastattelussa. Vaikka odotukset eivät olleet kovin korkealla tuon työpaikan suhteen, niin aina tuo kieltävä vastaus on kuin bitch släp vasten kasvoja. Toisaalta harmitusta vähän pienentää se, että kun ajattelee, että valinnan ulkopuolelle jäi minun lisäksi kaksi muutakin haastatateltua (+ ne joita ei edes kutsuttu haastatteluun).

Ja pahinta ketutusta vähensi myös pyörälenkki erittäin mukavassa säässä tissireitillä. Tällä kertaa sentään liikkeellä oli ihan jotain tiirailtavaakin... 8)

Toisinto

Tämäkin viikonloppu oli vähän samankaltainen mitä viime viikonloppu, erityisesti tämä sunnuntaipäivä. Aamupäivä meni arkiaskareita tehdessä ja ne sain hoidettua puoleenpäivään mennessä. Sen jälkeen ei päiväohjelmassa ollut muuta kuin kuntoilua. Koska keli oli helteinen, niin päätin olla rehkimättä hullun lailla ja ajattelin tehdä hieman hupi- ja hyötykuntoilua. Vaikka olen asustellut tässä kaupungissa jo useamman vuoden, niin täällä on aika paljon sellaisia paikkoja, missä en ole liikkunut ollenkaan. Ajattelinkin nyt sitten ajella näitä tuntemattomammaksi jääneitä kaupunginosia, kun kerta kelikin oli helteisen suosiollinen.

Pakkasin pieneen laukkuun vedellä täytetyn juomapullon, otin opaskartan matkaan ja lähdin ajelemaan pyörällä kaupungille. Matkalla näin useammankin uimarannan ja kaikilla näistä oli paljon porukkaa. Mikä nyt on tietysti ihan ymmärrettävää tämmöisillä keleillä. Matkan varrella oli myös yksi korkea mäki, jonka juurella olin ajatellut käydä kääntymässä. Paikan päälle saavuttuani katselin paikkaa ja siinä alkoi mieli muuttua. Tuollaisissa korkeissa nyppylöissä on minua kohtaan joku ihme vetovoima, sillä mäen juurelle päästyä alkoi heti tehdä mieli lähteä kapuamaan mäkeä ylös. Koska ei ollut kiire minnekään ja mäen päälle johti hyvä tie/polku, niin päätin poiketa suunnitelmista. Pienempää vaihdetta silmään ja pyörällä mäkeä suoraan ylös. Pääsin polkemalla hyvin yli puoleen väliä mäkeä, kunnes rinne jyrkkeni entisestään ja sora polun pinnassa muuttui niin irtonaiseksi, ettei pyörässä enää pito riittänyt. Loppumatka pitikin taluttaa pyörää ylös ja olisi ollut aika vaikeaa ajaa ylös asti, sillä välillä meinasi kenkäkin lipsua.

Kapuaminen mäen päälle kannatti, sillä sieltä avautui mukavat näköalat kaupungin suuntaan. Näkymä oli sellainen, jossa oli paljon silmäkarkkia. Metsää, vesistöä, taloja läheltä, kaukaa ja siltä väliltä. Juuri sellaista näkymää mitä saattaisin tuijotella pitkäänkin. Katselin nytkin maisemia varmaan 5-10 minuuttia ja jos minulla olisi ollut kiikarit käytössä, niin luultavasti olisin nököttänyt siellä mäen päällä huomattavasti pitempään. Niin ja harmituksekseni huomasin, että olisi pitänyt ottaa kamera matkaan, niin olisi saanut näppäiltyä maisemakuvia aurinkoisessa kelissä. No, onpahan ainakin hyvä syy lähteä tuonne uudestaan joku toinen viikonloppu.

Loppumatkan asunnolle päätin ajella tissireittiä pitkin. Se on siis sellainen reitti, jossa liikkuu aina paljon väkeä ja varsinkin kuumalla ilmalla sieltä voi bongata joskus ihan mukavan muodokkaita tapauksia. Ajankohta vain taisi nyt olla hieman huono, kun reitin varrelta ei juuri bongauspisteitä herunut. Asunnolle päästyä tuli katsottua kelloa ja reissuun oli mennyt kaikkinensa pari tuntia eli ihan hyvä kuntoilulenkki. Kaiken kaikkiaan taas mukava sunnuntaipäivä, voisi tehdä samanlaisen kierroksen joku toinenkin viikonloppu.

Hiljainen viikko

Mennyt viikko ja oikeastaan sitä edellinenkin viikko ovat olleet melko mitäänsanomattomia. Päivät ovat menneet tahdilla aamulla töihin - iltapäivällä pois töistä - ilta jotakin nyväystä - ja seuraavana päivänä uudestaan. Ehkä suurin uutinen koko menneen parin viikon ajalta oli se, että alkuviikosta soittivat sieltä paikasta, jonne olin tunkenut työhakemusta, ja kutsuivat työhaastatteluun. Ihmettelin suuresti kun kutsuivat, taitaa olla pulaa ammattitaitoisista henkilöistä, kun minuunkin yhteyttä ottivat. Siinäpähän sen taas näkee, että tuleeko siitä yhtään mitään, haastattelu olisi reilun viikon päästä.

Tuli mieleen tuosta työnhausta eräs asia. Varma merkki siitä, että on työskennellyt yhdessä yrityksessä jo liian kauan on se, että joutuu opastamaan kesätyöntekijöitä. Minun on pitänyt nakittaa ja paimentaa yhtä alaa opiskelevaa viimeiset pari viikkoa. Ihan hyvä toisaalta tuo, sillä kesäkissalla saa teetettyä pois ne pöydän kulmalla lojuneet hommat, joihin itsellä ei ole aika riittänyt muiden projektien takia. Viehän se tietysti aikaa, kun joutuu opastaamaan ja neuvomaan toista mutta parempi kuitenkin näin. Itse voin keskittyä tärkeämpiin asioihin ja kesäkissa saa kokemusta aloittelemalla helpoimmasta päästä töitä.

Lämpiemien kelien tullessa on tuo kuntoiluinto jotenkin hieman lopahtanut. Töiden jälkeen on aina veto vähän loppu ja muutenkin olo on veltostunut. Pitäisi varmaan vaihtaa juokseminen kesän ajaksi taas pyöräilyyn. Hikoilen liikkuessani nimittäin kuin pieni sika ja lämpimällä säällä vielä erityisen paljon. Pyöräillessä ajoviima viilentää mukavasti, kun taas juostessa olo tuntuu kuin olisi kananmunana kattilassa. Silloin kun lämmintä oli vain se 5 - 10 astetta, niin juoksu sujui mukavammin pitkillä housuilla. Nyt pitäisi jostain etsiä jonkinlaiset lyhyet juoksuhousut, jos aikoisi juoksennella lämpimillä ilmoilla. Yksi vaihtoehtohan saattaisi olla tuollainen Borat-tyyliinen asuste, tiedä vaikka naisetkin uskaltautuisivat lähestyä minua nähdessään komean runkoni.



Mutta jos nyt ei ehkä kuitenkaan...

Hopoti hopoti hop

Auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta kaivelin esille juoksuvetimiä ja tossuja. Paremman tekemisen puutteessa olin ajatellut tänään juosta sellaisen lenkin, joka oli pyörinyt mielessä jo silloin viime syksynä, kun aloittelin juoksemista. Tuo ajattelemani lenkki on sellainen, että samoja jälkiä ei tarvitse juosta ollenkaan, jos ei halua (paitsi ihan tässä asunnon lähellä) ja se on vielä kohtalaisen pitkä. Niin pitkä, että jos olisin viime syksynä yrittänyt juosta sitä, niin persehän siinä olisi revennyt ja kunto loppunut kesken kaiken.

Lähdin köpöttelemään hieman jännäkakka housussa, että niinköhän tuon koko matkan jaksaa juosta putkeen. Vajaa ensimmäiset puoli tuntia meno oli hieman nihkeää, kun mahan oikealle puolella oli koko aika sellainen pistelevä tunne. Luultavasti sekin johtui siitä, että olin kolmisen tuntia aiemmin syönyt aika tukevan lounaan. Muutenkin siinä alkumatkan aikana maha esitti vastalauseita, sillä vähän väliä sai hieman röyhtäillä ja nieleskellä. Kun puolisen tuntia oli täynnä, niin olo kuitenkin normalisoitui ja saatoin nostaa hieman juoksuvauhtia. Vähän vielä tästä eteenpäin alkoi jokin niin sanotusti potkia sisään (kick in) ja vaihdelaatikosta löytyi vielä yksi ylimääräinen vaihde. Kun kerran mikään paikka ei valitellut, niin jänistä sisään ja lisää kaasua. Loppumatka sujuikin sitten ilman sen kummempia, välillä juoksin kovempaa, välillä hiljempää.

Lenkin jälkeen olo oli tietenkin tyytyväinen, sillä kuten todettua, tuo lenkki oli kummitellut mielessä jo pitempään ja nyt kun sen sai juostua helposti, niin mikäpäs siinä oli ollessa. Jälkikäteen jäin vain miettimään, että mitenkähän pitkään olisin vielä jaksanut juosta, sillä lenkin jälkeen en ollut normaalia hengästyneempi ja ei väsyttänytkään mitenkään ihmeemmin. Joskus pitäisi huvikseen kokeilla sekin, että juoksee yksinkertaisesti niin kauan, että vieteristä loppuu veto. Sillähän ne omat rajat saisi selville, mutta jonkinlainen "huolto" olisi hyvä olla varmistamassa tuota juoksua. Yksin nimittäin tuota on hankala toteuttaa, sillä omin jaloin se on taivallettava takaisin sieltä tien päältä, kun ei ole ketään pois hakemassa ja jos veto loppuu, niin kotiinpaluu voi olla tuskainen.

Niin ja loppuun vielä muistutus itselle (ja vinkkinä muillekin). Pitkää matkaa juostessa kannattaa teipata nännit, ettei paita hinkkaa niitä nirhaumille. Vaikka päällepäin nännykkäiset näyttivät olevan kunnossa, niin silti niitä hieman "poltteli".

Aurinko paistaa

Tai ainakin paistoi päivemmällä, nyt on taas pimeää. Enpäs nyt muista milloin viimeksi on ollut yhtä aurinkoinen päivä kuin tänään, sen verran paljon on harmaita päiviä ollut. Mutta kohta se taas tulee kevät ja (toivottavasti) näitä aurinkoisiakin päiviä on taas enemmän. Huomaa, että aurinko alkaa taas lämmittää, kun ulko-oven edustalta on jo lumi hieman sulanut pois. Innosti tuo tämänpäiväinen paiste sen verran, että heti töistä tultuani vaihdoin vaatteet ja lähdin ulos kuntoilemaan. Reilu tunti meni kaikkinensa ulkoiluun ja sen jälkeen sitten hernekeittokin maistui ihan erilailla.

Niin... Ja kuten vahvasti arvelinkin, niin haastattelukutsuhan se napsahti sieltä yrityksestä. Haastattelu olisi ensi viikon lopulla, joten taas saa odotella melkein puolitoista viikkoa jännäkakka housussa.

Matematiikkaa

Laskeskelinpa huvikseni tuossa miten paljon tulee nostettua painoja yhtä liikettä tehdessä. Suoritukseen kuuluu 15 toistoa 30 kg:n painolla. Tästä tulee yhteensä 450 kg. Tätä vielä väännetään kolme sarjaa eli yhteensä 1350 kg. Nyt en enää ihmettele, että minkä takia se veltostuttaa tuon liikesarjan jälkeen, kun kaikkinensa on tullut nostettua pienehkön henkilöauton massan verran painoja. Niin ja sitten vielä ne puolenkymmentä muuta liikettä... x3 iltana viikossa = veltto makaroni

Ketutuslenkillä

Yritin asennella päivemmällä yhtä käyttöjärjestelmää tietokoneelle. Asenteluohjelma kaatui jostain syystä aina yhteen tiettyyn kohtaan ja ei mennyt siitä eteenpäin. Yritin pariin kertaan asennusta ja koitin etsiä netistä vinkkejä mutta aivan turhaan. Tietysti tuo alkoi ketuttamaan urakalla. Eilinenkin päivä oli hieman takkuinen, niin tänään ei kovin kummoista tarvinnut, jotta ketutuskynnys ylittyi.

Laitoin sitten koneen kiinni ja ajattelin tehdä hieman lihaskuntoliikkeitä mutta paskan marjat. Niidenkin tekeminen tuntui niin jähmeältä, että lopetin liikkeet siihen paikkaan. Potutti taas vielä enemmän ja lopulta laitoin ulkoiluvaatteet päälle, lenkkarit jalkaan ja lähdin ulos juoksemaan.

Ulkona tuuli mutta siitä nyt ei ollut pahemmin haittaa, kun vaatteet piti tuulta. Tuuli oli kyllä kinostanut reiteille paikka paikoin paljonkin lunta, niin välillä sai loikkia lumidyynien yli. Muuten juoksu sujui ihan hyvin ja asunnolle palatessa kyrsimyskin oli jo laantunut pois. Näköjään ihan tehokas keino nollata juoksulenkillä tuollainen potutus pois. Siinä vain tosin saattaisi käydä sillä tavalla, että huonoimpina aikoina saisi olla koko ajan lähtemässä lenkille. Ja sekin vielä, että mitäs sitten, jos se juokseminen alkaisi ketuttaa? No, toivottavasti sitä ei tulisi kohdalle.