Hiljainen huhtikuu

Jatkuu samassa sarjassa tämäkin kuukausi mitä edelliset. Arki löntystää omalla painollaan eteenpäin ja mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut.

Talojen kaupittelu on taas kiihtynyt talven jälkeen. Tuntuu, että pelkästään nyt huhtikuussa taloja on tullut myyntiin enemmän kuin marras-maaliskuun aikana yhteensä. Ei sen puoleen, vaikka taloja näyttää tulevan myyntiin, niin yllättävän moni kohde ilmestyy uudestaan. Eli on jo ollut viime kesänä myynnissä, hävinnyt syksyllä myynnistä ja tekee nyt taas paluun.

Tässä joukossa näyttää olevan tyypillisesti taloja, jotka
- ovat ihan liian hintavia,
- sijaitsevat huonolla paikalla tai
- vaativat perusteellista remonttia
tai sitten edellisiä yhdistellen.

Nyt kevään aikana olen nähnyt vain kaksi paikkaa, joita katsoin hieman enemmän "sillä silmällä". Hinnat olivat kohdillaan, sijainnit sopivat ja talojen pohjaratkaisut eivät olleet pöllömmät. Ensimmäistä kohdetta olisin voinut uteliaisuudesta käydä katsomassa mutta se ehti hävitä pois markkoinoilta ennen kuin mitään yleistä näyttöä kerkesi olla. Ei tuo loppujen lopuksi jäänyt harmittamaan kovin paljoa, kun tämän paikan tontti oli hölmön mallinen (pitkä ja kapea), niin luultavasti homma olisi lopahtanut siihen minun osalta. Toisessa paikassa taas tontti olisi ollut ihan sopivan iso ja järkevän muotoinen, mutta kun tutkailin karttapaikalta ja ilmakuvista tarkemmin tonttia ja rajoja, niin huomasin, että tontin poikki (reunasta kylläkin) meni tie/kärrypolku toiselle tontille. Eipä sitten oikein sekään innostanut, kun tuollainenkin luultavasti tulisi rajoittamaan tontin käyttöä jossain vaiheessa.

Tällä vauhdilla luultavasti käyn katsomassa ensimmäisen kerran jotakin paikkaa ehkä ensi vuoden puolella ja ehkä jos tuulet puhaltavat oikeasta suunnasta, niin joku ostettava paikka sattuu kohdalle luultavasti viiden vuoden kuluttua.

Noituutta

Minulla saattaa aina aamuisin herätessä soida joku musiikkikappale päässä. Tänään oli taas sellainen aamu ja kappaleena korvien välissä soi cHisun Tähdet. Hetken päästä aamupalaa tehdessä avasin radion ja mitäpä sieltä ensimmäisenä pukkaa ulos: cHisun Tähdet.... o_O

Vuosi pulkassa

Kulunut viikko oli yhtä juoksemista töiden kanssa. Joka päivä jouduin käymään jossain palaverissa tai penkomassa asiakkaiden paikkoja. Sinällään ihan mukavaa vaihtelua tuo eri paikoissa käynti siihen normaaliin pöydän edessä pönöttämiseen mutta siinä mielessä huono, että omat työt seisoo kokonaan kyseisen päivän. Onneksi viikko oli vain nelipäiväinen, joten pääsi hieman helpommalla.

Eilen tuli myös ensimmäinen vuosi täyteen tässä työpaikassa. Eipä tästä ensimmäisestä vuodesta tule mieleen mitään sen kummempia. Alussa oli tietysti vähän veltompaa mutta nyt tekemistä on riittänyt. Jos vertaa entiseen paikkaan, niin täällä projektit ovat pienempiä ja lyhytkestoisempia. Ja yllättäen ehkä hieman vähempitöisiä. Tai ehkä pikemminkin on kyse kulttuurieroista. Aikaisemmissa töissä työkalut olivat mitä sattuu ja sellaista "byrokratiaa" oli paljon enemmän. Nyt työkalut on hieman paremmat (vaikka ei ne vieläkään täydelliset ole), ja tekeminenkin on jotenkin hieman "vapaampaa".

Lisäksi kaikenlaiset välikädet hävisivät välistä. Aiemmin oli huomattavasti enemmän muiden henkilöiden puheiden varassa, jolloin ei aina pystynyt olemaan ihan varma, että mitä se asiakas haluaa. Nyt kun on suoraan asiakkaiden kanssa tekemisisissä, niin projekteissa pysyy paljon paremmin kartalla ja samalla tietää vähän enemmän asioiden taustoja. Toisaalta tuon seurauksena tilalle on tullut sellaista asioista jahkaamista mutta enemmän se ehkä riippuu siitä, että asiakkaalla ei ole kaikki haluamiset ihan vielä selvillä.

Mutta jos varovaisesti arvioi kokonaisuutta, niin ehkä hieman parempaan mentiin työpaikan vaihdoksen myötä.

Sain munaa

Viime viikolla mieltä vetivät ankeaksi erinäiset asiat. Kaikki olivat tavallaan eri aihepiireistä mutta silti ne osoittivat kuitenkin yhteen suuntaan.

1. asia:
Yhtenä päivänä olin asiakaspalaverissa, jossa oli mukana mm. yksi noin minun ikäinen nainen. Huomasin vain siinä, että naisella oli vasemmassa nimettömässä kaksi sormusta.

2. asia:
Toisena päivänä luin ruokatauolla sanomalehdestä miehen kirjoittamaa kolumnia. Kolumnisti ihmetteli sitä, että kun hän on pienen sinappitehtaansa kanssa ihmisten ilmoilla liikkeellä, niin naisilta saa heti kohteliaisuuksia ja huomiota ihan eri tavalla.

3. asia:
Kolmantena päivänä yksi mies kommentoi televisiossa haastatellun miehen ulkonäköä. Kommentti liittyi miehen partaan ja kommentin rivien välistä pystyi lukemaan, että kommentoija on saanut pilderbergiä. Ei ainakaan minulle olisi tullut sellainen kommentti mieleen heti ensimmäisenä.

Pyhäpäivät olivat sään puolesta ihan hyviä, kun aurinkokin paistoi välillä niin lämpimästi. Vaikka maassa on vielä paksu hanki, niin pihat ja tiet alkavat olla kohta kokonaan lumettomia.

Munaakin sain viikonloppuna. Se oli sellainen suklaaULLATUS!muna. Yllätys tosin tuli siitä, että sisältö oli melkoinen pettymys.

Mäen päällä

Tänään oli kevätpäivän tasaus ja ensi viikolla olisi taas kesäaikaan siirtyminen, joten kai sitä ollaan taas kesää kohti menossa. Eipä siinä mitään, viikonlopun ajan oli taas hyvät ulkoilukelit vaikka minun makuuni oli hieman tuulista. Olin käymässä kotonakotona vanhempien luona testailemassa heidän ostamiaan lumikenkiä. Niillä oli hyvä tallustella pitkin poikin metsiä vaikka olisihan tuo hanki tainnut jotenkuten kantaa tavallistakin kenkämiestä.

Kävin eräjormailemassa niillä yhden korkean mäen päällä, jossa olen käynyt kerran aiemmin kesäaikaan. Jos vertaa siihen edelliseen käyntiin, niin nyt oli huomattavasti mukavampi käydä siellä. Kesällä mäki on aika heinikkoinen ja pusikkoinen mutta lumen peittäessä maan reittinsä pystyi valitsemaan ihan vapaasti. Jyrkkä mäkikään ei tuottanut mitään vaikeuksia, kun lumikengissä oli pitoa riittävästi. Mäen päältä oli erinomaiset maisemat, yhden maamerkin näin yli 20 kilometrin päästä selvästi ja vieläkin kauempana näkyi mäkiä. Olisi ollut ihan hauska tietää, että miten kaukana ne kaukaisimmat kohteet olivat.

Mäellä käynti toi mieleeni aikaisemman reissun toisen mäen päälle. Muistelin, että kävin tuon mäen päällä toissa kesänä mutta sehän olikin vuotta aikaisemmin eli 2013. Näköjään aikaa menee niin huomaamatta, että moni asia tuntui tapahtuvan "eilen". No joka tapauksessa, silloin näkymät oli enemmän kaupunkipainotteista mutta nyt maisemat olivat maaseutua. Taloja näkyi vain pari ja yksi lampi, vähän peltoa ja joku hakkuuaukio mutta muuten maisema oli karvaista eli metsien peittämää.

Muutenkin siellä oli hiljaista, tuuli tietysti suhisi ja jostain kaukaa tieltä kuului auton ääni mutta juuri muuta ei siellä kuulunutkaan. Mäki on siinä mielessä sopivalla paikalla, että mitään asumuksia ei ole lähettyvillä, jolloin siellä ei juuri liiku ihmisiä. Jänikset olivat hyppineet siellä täällä ja jokunen hirvi oli käynyt syömässä pihlajia mutta muuten jälkiä ei näkynyt. Ja näkyipä siinä mäen päällä kaartelevan vielä joku haukkakin, sen verran korkealla pyöritteli saalistusympyröitään, että ei pystynyt tunnistamaan sitä.

Tuollaisen mäen päälle olisi mukava perustaa se oma asuinpaikka. Saisi olla omassa rauhassaan ja silmäkarkkia riittäisi yllin kyllin.

Hiljainen helmikuu

Viime kuu oli bloggauksen osalta aika hiljainen ja luultavasti myös tästäkin tulee sellainen. Aika menee aatellessa ja päivä päätä käännellessä vaikka mitään ei tekisikään. Välillää kyrsii enemmän ja välillä vähemmän.

Eilen aamulla töihin lähtiessä sattui olemaan pilvetön taivas, niin näkyi tähtitaivas. Tuolla tähtitaivaalla on aina minua kohtaan sellainen rauhoittava vaikutus. Kaikki turha häviää mielestä siksi aikaa, kun töllistelee niskat kenossa taivaan valopisteitä. Jotenkin ne omat murheet tuntuu aina tuollaisen tiirailutuokion jälkeen hieman pienemmiltä.

Pari viikkoa sitten oli vapaa-ajalla ollut työpaikan talvitempauspäivä. Sinne sai ottaa mukaan puolisoita ja jotkut olivat näin tehneet. Siellä paikan päällä muiden jutustelua seuratessa sitä sai taas miettiä, että miten ne muut oikein pariutuu. Jos olisi pitänyt pelkkien naamojen perusteella vetää lankoja parien väleille, niin olisi melko varmasti mennyt metsään. Kai niillä muilla on vain housuissaan sellaisia magneetteja, jotka vetävät toisiaan puoleensa, ja jollaista minulla ei ole.

Huvitti tänään taas netistä uutisia lukiessa. Joku oli tehnyt Helsinkiläisestä kalakaupasta valituksen, kun tiskillä oleva kala oli sätkinyt. Jos vähääkään on käsitellyt kaloja, niin tietää varsin hyvin, että ne saattavat vielä sätkiä pitkäänkin sen jälkeen, kun ne on otettu hengiltä. Joskus, kun olen fileroinut kalaa, niin se on ollut veikeän näköistä, kun vielä sekin file on hieman kipristellyt siinä leikkuulaudalla. Mutta ymmärtäähän sen toisaalta, jos jotain kehä kolmosen sisäpuolella asuvaa rassukkaa järkyttää se sätkivä kala. Näitä tapauksia varten on myynnissä ne eltaantuneelta maistuvat kalapuikot, jotka eivät enää sätki pannulla.

Tammikuussa ja vähän myös helmikuussakin oli nukkumisen kanssa niin ja näin. Monesti saatoin herätä jo kahden aikaan yöllä ja en enää saanut unta sen jälkeen. Kumma kyllä, jaksoin päivän ihan hyvin huolimatta noinkin aikaisesta heräämisestä mutta illalla oli vaikeampaa. Saatoin nukahtaa jo ennen kahdeksaa istualleen ja sänkyyn oli jo pakko kömpiä ennen yhdeksän. Nythän tuo nukuttaa jo hieman pitempään, enkä ole enää heräillyt yöllä. Lieneekö ollut sitten jotain työperäistä stressiä. Tuolloin tuskailin töissä parin projektin kanssa mutta nyt on taas hieman leppoisampaa, kun on saanut taputeltua hommia kasaan.

Työasioista mieleen tuli tämä. Monesti tuntuu tältä, kun töissä pitäisi soittaa puhelu:

Problem solved!

Matematiikan käyttöä

Viikolla törmäsin netissä olevaan yliopiston tekemään tutkimuskyselyyn. Tutkimuksen aiheena oli selvittää, että miten paljon työelämässä on tarvinnut oppimiaan matematiikan eri osa-alueita.

Hieman joutui miettimään, että mitäs kaikkea on tullut tarvittua työvuosien aikana mutta kovin jäi lyhyeksi lista. Vaikka kouluissa on opetettu vaikka mitä algebraa, geometriaa, differentiaalilaskentaa, integraalilaskentaa, tilastomatematiikkaa ja kaikkea muuta, niin eipä noista opituista osa-alueista ole tarvinnut työelämässä juuri mitään vaikka teknisellä alalla työskentelenkin. Peruslaskutoimitukset, vähän siniä, kosinia ja muita trigonometrisia funktioita, yhtälönratkaisua sekä loogisia operaatioita. Siinäpä ne suunnilleen minun kaikki tarvitsemat työkalut.

Kyselyyn vastaamisen jälkeen sitä jäi vain miettimään, että mitäköhän hyötyä tosiaan tuosta matematiikan opiskelustakin on lopulta ollut, kun noin perustason matematiikalla on päässyt näinkin pitkälle. Ehkä jos tarkemmin miettii, niin kaikkein tärkeimmät osa-alueet taisi tulla yläasteen aikana. Sen jälkeen kaikki on ollut vanhan kertausta tai (omiin tarpeisiin ajateltuna) enemmän tai vähemmän täysin yhdentekevää kikkailumatematiikkaa, jolla tavallinen pulliainen ei tee elämässään yhtään mitään.

Mutta ei kai se opiskelu siinä mielessä ole hukkaan mennyt, jos joskus sattuu tulemaan vastaan joku matemaattinen ongelma, niin tietää edes mistä suunnasta voisi lähteä hakemaan ratkaisua.

Yhteydenottoa odottaen

Tuli taas mieleen yksi unohtunut asia, kun satuin katselemaan nollan alapuolella olevia euribor-korkoja. Noista pakkasen puolella olevista koroista tuli mieleen syksyllä pankeissa tehdyt lainaruinaukset. Kun nykyään nämä rahoituslaitokset ovat käärineet kaikenlaista toimintaa yhteen, niin parista pankista ehdotettiin, että voisivat välittää tietoni yhteistyökumppaneina toimivilleen kiinteistövälittäjälle, jotka ottaisivat yhteyttä. Jos sitä kautta vaikka sattuisi uusi koti löytymään. Mikäs siinä, ajattelin ja annoin luvan yhteydenottoon.

Parin viikon päästä yksi kiinteistönvälittäjä soitteli ja kyseli asuntotarpeistani ja miten seuraan markkinoita. Samalla hän kertoili, että heillä kaikki myytävät kohteet laitetaan aina nettiin. Eipä tuo minua tuntunut auttavan, kun olen tehnyt asuntovahdit ja muutenkin seurailen netistä myytäviä kohteita aktiivisesti. Toisen pankin yhteistyökiinteistönvälittäjistä ei sen sijaan ole kuulunut yhtään mitään. Ja kun tämä pankki sattui olemaan vielä se, jossa oli tämä flegmaattisen oloinen asiakaspalvelija, niin minulle jäi vain sellainen kysymys mieleen, että välitettiinkö pankista tietojani eteenpäin ollenkaan vai eikö kiinteistönvälittäjää huvittanut ottaa yhteyttä, kun en ollut ostotoimeksiannon kanssa liikkeessä. Noh, sinällään helpottivat minun urakkaa sillä tavalla, että voin heivata tuon pankin mäkeen, jos tulevaisuudessa joudun nostamaan lainaa. Eipä huvita asioida tuollaisten yritysten kanssa, joissa sanat jäävät pelkiksi sanoiksi.

Näin kulutan aikaa

Kun tuli oltua kuumeen takia pois töistä ja piti vain möllöttää sisätiloissa, niin siinä ehti taas mietiskellä kaikenlaista. Sen ainakin huomasi helposti, että sitä turhautuu hyvin äkkiä, jos ei ole mitään tekemistä. Tietokoneellakaan ei jaksa koko aika roikkua ja tv-sarjojen katselua putkeen ei jaksa myöskään kovin pitkään. Tuli vain mietittyä sellaista, että jos olisi taloudellisesti riippumaton ja ei näin ollen tarvitsisi käydä töissä, niin mitähän sitä puuhastelisi päivisin, jotta hulluus ei iskisi. Vai olisiko se järkevää kuitenkin säilyttää se työpaikka sellaisena harrastuspaikkana, jossa voisi käydä puuhastelemassa jotakin pientä, kun pitkästyisi kotonaan.

Tässä elämänvaiheessa, jos rahasta ei olisi kiinni, keksisin tekemistä useammallekin vuodelle. Talonrakennusprojektiin saisi kevyesti upotettua ainakin sen kolme vuotta tai enemmänkin. Ensimmäisen vuoden saisi varmasti tuhlattua siihen, että etsisi ensimmäiseksi sen itseään miellyttävän rakennuspaikan ja sen löydettyään tutkisi vuodenajan kulumista sillä paikalla. Toisen vuoden saisi menemään talon alkusuunnnittelussa ja myöhemmin niitä oikeita suunnittelijoita etsiessä ja näiden löydyttyä suunnittelua ohjeistaessa/ohjatessa. Kolmantena vuonna voisi rakentamista harjoitella vaikka ensin autokatoksen teolla ja neljäntenä vuonna rakentaisi sitä taloa. Ja tietysti itse tekisi suurimman osan niistä töistä mitä pystyy tekemään ja loppuihin töihin palkkaisi ammattimiehet. Pihatöissä saisi menemään sen viidennen kesän ja luultavasti siinä samalla tulisi myös rakennettua halkovajaa, grillikatosta ja sen sellaista pientä koppia.

Eli näyttäisi, että pelkästään tuollaisella talon rakennuksella saisi sitä aikaa kulutettua jo sen viisi vuotta. Sen jälkeen olisikin varmaan keksittävä jotakin muuta tekemistä. Kesäisin varmasti kaikenlaista pientä puuhaa keksisi helpostikin mutta talvet voisi olla hieman haasteellisia. Tietysti, jos siihen taloon tekisi jonkinlaisen pienen verstaan/työtilan, niin siellähän sitä voisi näperrellä kaikenlaista talven pimeinä tunteina. Tuskinpa siis tulisi töitä ikävä mutta kun realiteetit ovat sitä mitä ovat, niin eipä taida olla tuollainen elämä mahdollista. Huomenna se on taas maanantai ja pitää lähteä tekemään töitä niiden pennostensa eteen...

Viikko sekaisin

Onpahan ollut koko viikon taas nukkumisten kanssa vähän niin ja näin. Viikon alkupuolella heräilin muutamana yönä paita hiestä kosteana kesken unien. Yhtenä yönä puolestaan näin jotain painajaista (en muistanut enää herätessä, että mitä) ja tuosta herätessäni polla oli niin sekaisin, että en tiennyt oikein miten päin olin (suuntavaisto oli hieman hakusessa). Torstain ja perjantain välisenä yönä puolestaan nukuin vain sen reilut kolme tuntia. Ilmeisesti minua stressasi niin paljon seuraavana päivänä ollut asiakastapaaminen, että se vaikutti nukkumiseen. Jos perjantaina ei olisi ollut tuota asiakastapaamista, niin olisin lähtenyt töistä pois jo kesken päivän. Välillä minua paleli työpöydän ääressä niin, että tärisin kuin horkassa olisi ollut. Tuona iltana kuumetta oli lähemmäs 39 astetta mutta seuraavana päivänä kuumetta ei ollut sitten ollenkaan. Muuten koko viikonloppu on mennyt jotenkin kokonaan ärtyneessä mielentilassa ja vähän välillä päivätorkkuja ottaen. Onneksi sentään pakkanen lauhtui, niin ei tarvitse enää sen kanssa kärvistellä kaiken tämän lisäksi.