Sain munaa

Viime viikolla mieltä vetivät ankeaksi erinäiset asiat. Kaikki olivat tavallaan eri aihepiireistä mutta silti ne osoittivat kuitenkin yhteen suuntaan.

1. asia:
Yhtenä päivänä olin asiakaspalaverissa, jossa oli mukana mm. yksi noin minun ikäinen nainen. Huomasin vain siinä, että naisella oli vasemmassa nimettömässä kaksi sormusta.

2. asia:
Toisena päivänä luin ruokatauolla sanomalehdestä miehen kirjoittamaa kolumnia. Kolumnisti ihmetteli sitä, että kun hän on pienen sinappitehtaansa kanssa ihmisten ilmoilla liikkeellä, niin naisilta saa heti kohteliaisuuksia ja huomiota ihan eri tavalla.

3. asia:
Kolmantena päivänä yksi mies kommentoi televisiossa haastatellun miehen ulkonäköä. Kommentti liittyi miehen partaan ja kommentin rivien välistä pystyi lukemaan, että kommentoija on saanut pilderbergiä. Ei ainakaan minulle olisi tullut sellainen kommentti mieleen heti ensimmäisenä.

Pyhäpäivät olivat sään puolesta ihan hyviä, kun aurinkokin paistoi välillä niin lämpimästi. Vaikka maassa on vielä paksu hanki, niin pihat ja tiet alkavat olla kohta kokonaan lumettomia.

Munaakin sain viikonloppuna. Se oli sellainen suklaaULLATUS!muna. Yllätys tosin tuli siitä, että sisältö oli melkoinen pettymys.

Mäen päällä

Tänään oli kevätpäivän tasaus ja ensi viikolla olisi taas kesäaikaan siirtyminen, joten kai sitä ollaan taas kesää kohti menossa. Eipä siinä mitään, viikonlopun ajan oli taas hyvät ulkoilukelit vaikka minun makuuni oli hieman tuulista. Olin käymässä kotonakotona vanhempien luona testailemassa heidän ostamiaan lumikenkiä. Niillä oli hyvä tallustella pitkin poikin metsiä vaikka olisihan tuo hanki tainnut jotenkuten kantaa tavallistakin kenkämiestä.

Kävin eräjormailemassa niillä yhden korkean mäen päällä, jossa olen käynyt kerran aiemmin kesäaikaan. Jos vertaa siihen edelliseen käyntiin, niin nyt oli huomattavasti mukavampi käydä siellä. Kesällä mäki on aika heinikkoinen ja pusikkoinen mutta lumen peittäessä maan reittinsä pystyi valitsemaan ihan vapaasti. Jyrkkä mäkikään ei tuottanut mitään vaikeuksia, kun lumikengissä oli pitoa riittävästi. Mäen päältä oli erinomaiset maisemat, yhden maamerkin näin yli 20 kilometrin päästä selvästi ja vieläkin kauempana näkyi mäkiä. Olisi ollut ihan hauska tietää, että miten kaukana ne kaukaisimmat kohteet olivat.

Mäellä käynti toi mieleeni aikaisemman reissun toisen mäen päälle. Muistelin, että kävin tuon mäen päällä toissa kesänä mutta sehän olikin vuotta aikaisemmin eli 2013. Näköjään aikaa menee niin huomaamatta, että moni asia tuntui tapahtuvan "eilen". No joka tapauksessa, silloin näkymät oli enemmän kaupunkipainotteista mutta nyt maisemat olivat maaseutua. Taloja näkyi vain pari ja yksi lampi, vähän peltoa ja joku hakkuuaukio mutta muuten maisema oli karvaista eli metsien peittämää.

Muutenkin siellä oli hiljaista, tuuli tietysti suhisi ja jostain kaukaa tieltä kuului auton ääni mutta juuri muuta ei siellä kuulunutkaan. Mäki on siinä mielessä sopivalla paikalla, että mitään asumuksia ei ole lähettyvillä, jolloin siellä ei juuri liiku ihmisiä. Jänikset olivat hyppineet siellä täällä ja jokunen hirvi oli käynyt syömässä pihlajia mutta muuten jälkiä ei näkynyt. Ja näkyipä siinä mäen päällä kaartelevan vielä joku haukkakin, sen verran korkealla pyöritteli saalistusympyröitään, että ei pystynyt tunnistamaan sitä.

Tuollaisen mäen päälle olisi mukava perustaa se oma asuinpaikka. Saisi olla omassa rauhassaan ja silmäkarkkia riittäisi yllin kyllin.

Hiljainen helmikuu

Viime kuu oli bloggauksen osalta aika hiljainen ja luultavasti myös tästäkin tulee sellainen. Aika menee aatellessa ja päivä päätä käännellessä vaikka mitään ei tekisikään. Välillää kyrsii enemmän ja välillä vähemmän.

Eilen aamulla töihin lähtiessä sattui olemaan pilvetön taivas, niin näkyi tähtitaivas. Tuolla tähtitaivaalla on aina minua kohtaan sellainen rauhoittava vaikutus. Kaikki turha häviää mielestä siksi aikaa, kun töllistelee niskat kenossa taivaan valopisteitä. Jotenkin ne omat murheet tuntuu aina tuollaisen tiirailutuokion jälkeen hieman pienemmiltä.

Pari viikkoa sitten oli vapaa-ajalla ollut työpaikan talvitempauspäivä. Sinne sai ottaa mukaan puolisoita ja jotkut olivat näin tehneet. Siellä paikan päällä muiden jutustelua seuratessa sitä sai taas miettiä, että miten ne muut oikein pariutuu. Jos olisi pitänyt pelkkien naamojen perusteella vetää lankoja parien väleille, niin olisi melko varmasti mennyt metsään. Kai niillä muilla on vain housuissaan sellaisia magneetteja, jotka vetävät toisiaan puoleensa, ja jollaista minulla ei ole.

Huvitti tänään taas netistä uutisia lukiessa. Joku oli tehnyt Helsinkiläisestä kalakaupasta valituksen, kun tiskillä oleva kala oli sätkinyt. Jos vähääkään on käsitellyt kaloja, niin tietää varsin hyvin, että ne saattavat vielä sätkiä pitkäänkin sen jälkeen, kun ne on otettu hengiltä. Joskus, kun olen fileroinut kalaa, niin se on ollut veikeän näköistä, kun vielä sekin file on hieman kipristellyt siinä leikkuulaudalla. Mutta ymmärtäähän sen toisaalta, jos jotain kehä kolmosen sisäpuolella asuvaa rassukkaa järkyttää se sätkivä kala. Näitä tapauksia varten on myynnissä ne eltaantuneelta maistuvat kalapuikot, jotka eivät enää sätki pannulla.

Tammikuussa ja vähän myös helmikuussakin oli nukkumisen kanssa niin ja näin. Monesti saatoin herätä jo kahden aikaan yöllä ja en enää saanut unta sen jälkeen. Kumma kyllä, jaksoin päivän ihan hyvin huolimatta noinkin aikaisesta heräämisestä mutta illalla oli vaikeampaa. Saatoin nukahtaa jo ennen kahdeksaa istualleen ja sänkyyn oli jo pakko kömpiä ennen yhdeksän. Nythän tuo nukuttaa jo hieman pitempään, enkä ole enää heräillyt yöllä. Lieneekö ollut sitten jotain työperäistä stressiä. Tuolloin tuskailin töissä parin projektin kanssa mutta nyt on taas hieman leppoisampaa, kun on saanut taputeltua hommia kasaan.

Työasioista mieleen tuli tämä. Monesti tuntuu tältä, kun töissä pitäisi soittaa puhelu:

Problem solved!

Matematiikan käyttöä

Viikolla törmäsin netissä olevaan yliopiston tekemään tutkimuskyselyyn. Tutkimuksen aiheena oli selvittää, että miten paljon työelämässä on tarvinnut oppimiaan matematiikan eri osa-alueita.

Hieman joutui miettimään, että mitäs kaikkea on tullut tarvittua työvuosien aikana mutta kovin jäi lyhyeksi lista. Vaikka kouluissa on opetettu vaikka mitä algebraa, geometriaa, differentiaalilaskentaa, integraalilaskentaa, tilastomatematiikkaa ja kaikkea muuta, niin eipä noista opituista osa-alueista ole tarvinnut työelämässä juuri mitään vaikka teknisellä alalla työskentelenkin. Peruslaskutoimitukset, vähän siniä, kosinia ja muita trigonometrisia funktioita, yhtälönratkaisua sekä loogisia operaatioita. Siinäpä ne suunnilleen minun kaikki tarvitsemat työkalut.

Kyselyyn vastaamisen jälkeen sitä jäi vain miettimään, että mitäköhän hyötyä tosiaan tuosta matematiikan opiskelustakin on lopulta ollut, kun noin perustason matematiikalla on päässyt näinkin pitkälle. Ehkä jos tarkemmin miettii, niin kaikkein tärkeimmät osa-alueet taisi tulla yläasteen aikana. Sen jälkeen kaikki on ollut vanhan kertausta tai (omiin tarpeisiin ajateltuna) enemmän tai vähemmän täysin yhdentekevää kikkailumatematiikkaa, jolla tavallinen pulliainen ei tee elämässään yhtään mitään.

Mutta ei kai se opiskelu siinä mielessä ole hukkaan mennyt, jos joskus sattuu tulemaan vastaan joku matemaattinen ongelma, niin tietää edes mistä suunnasta voisi lähteä hakemaan ratkaisua.

Yhteydenottoa odottaen

Tuli taas mieleen yksi unohtunut asia, kun satuin katselemaan nollan alapuolella olevia euribor-korkoja. Noista pakkasen puolella olevista koroista tuli mieleen syksyllä pankeissa tehdyt lainaruinaukset. Kun nykyään nämä rahoituslaitokset ovat käärineet kaikenlaista toimintaa yhteen, niin parista pankista ehdotettiin, että voisivat välittää tietoni yhteistyökumppaneina toimivilleen kiinteistövälittäjälle, jotka ottaisivat yhteyttä. Jos sitä kautta vaikka sattuisi uusi koti löytymään. Mikäs siinä, ajattelin ja annoin luvan yhteydenottoon.

Parin viikon päästä yksi kiinteistönvälittäjä soitteli ja kyseli asuntotarpeistani ja miten seuraan markkinoita. Samalla hän kertoili, että heillä kaikki myytävät kohteet laitetaan aina nettiin. Eipä tuo minua tuntunut auttavan, kun olen tehnyt asuntovahdit ja muutenkin seurailen netistä myytäviä kohteita aktiivisesti. Toisen pankin yhteistyökiinteistönvälittäjistä ei sen sijaan ole kuulunut yhtään mitään. Ja kun tämä pankki sattui olemaan vielä se, jossa oli tämä flegmaattisen oloinen asiakaspalvelija, niin minulle jäi vain sellainen kysymys mieleen, että välitettiinkö pankista tietojani eteenpäin ollenkaan vai eikö kiinteistönvälittäjää huvittanut ottaa yhteyttä, kun en ollut ostotoimeksiannon kanssa liikkeessä. Noh, sinällään helpottivat minun urakkaa sillä tavalla, että voin heivata tuon pankin mäkeen, jos tulevaisuudessa joudun nostamaan lainaa. Eipä huvita asioida tuollaisten yritysten kanssa, joissa sanat jäävät pelkiksi sanoiksi.

Näin kulutan aikaa

Kun tuli oltua kuumeen takia pois töistä ja piti vain möllöttää sisätiloissa, niin siinä ehti taas mietiskellä kaikenlaista. Sen ainakin huomasi helposti, että sitä turhautuu hyvin äkkiä, jos ei ole mitään tekemistä. Tietokoneellakaan ei jaksa koko aika roikkua ja tv-sarjojen katselua putkeen ei jaksa myöskään kovin pitkään. Tuli vain mietittyä sellaista, että jos olisi taloudellisesti riippumaton ja ei näin ollen tarvitsisi käydä töissä, niin mitähän sitä puuhastelisi päivisin, jotta hulluus ei iskisi. Vai olisiko se järkevää kuitenkin säilyttää se työpaikka sellaisena harrastuspaikkana, jossa voisi käydä puuhastelemassa jotakin pientä, kun pitkästyisi kotonaan.

Tässä elämänvaiheessa, jos rahasta ei olisi kiinni, keksisin tekemistä useammallekin vuodelle. Talonrakennusprojektiin saisi kevyesti upotettua ainakin sen kolme vuotta tai enemmänkin. Ensimmäisen vuoden saisi varmasti tuhlattua siihen, että etsisi ensimmäiseksi sen itseään miellyttävän rakennuspaikan ja sen löydettyään tutkisi vuodenajan kulumista sillä paikalla. Toisen vuoden saisi menemään talon alkusuunnnittelussa ja myöhemmin niitä oikeita suunnittelijoita etsiessä ja näiden löydyttyä suunnittelua ohjeistaessa/ohjatessa. Kolmantena vuonna voisi rakentamista harjoitella vaikka ensin autokatoksen teolla ja neljäntenä vuonna rakentaisi sitä taloa. Ja tietysti itse tekisi suurimman osan niistä töistä mitä pystyy tekemään ja loppuihin töihin palkkaisi ammattimiehet. Pihatöissä saisi menemään sen viidennen kesän ja luultavasti siinä samalla tulisi myös rakennettua halkovajaa, grillikatosta ja sen sellaista pientä koppia.

Eli näyttäisi, että pelkästään tuollaisella talon rakennuksella saisi sitä aikaa kulutettua jo sen viisi vuotta. Sen jälkeen olisikin varmaan keksittävä jotakin muuta tekemistä. Kesäisin varmasti kaikenlaista pientä puuhaa keksisi helpostikin mutta talvet voisi olla hieman haasteellisia. Tietysti, jos siihen taloon tekisi jonkinlaisen pienen verstaan/työtilan, niin siellähän sitä voisi näperrellä kaikenlaista talven pimeinä tunteina. Tuskinpa siis tulisi töitä ikävä mutta kun realiteetit ovat sitä mitä ovat, niin eipä taida olla tuollainen elämä mahdollista. Huomenna se on taas maanantai ja pitää lähteä tekemään töitä niiden pennostensa eteen...

Viikko sekaisin

Onpahan ollut koko viikon taas nukkumisten kanssa vähän niin ja näin. Viikon alkupuolella heräilin muutamana yönä paita hiestä kosteana kesken unien. Yhtenä yönä puolestaan näin jotain painajaista (en muistanut enää herätessä, että mitä) ja tuosta herätessäni polla oli niin sekaisin, että en tiennyt oikein miten päin olin (suuntavaisto oli hieman hakusessa). Torstain ja perjantain välisenä yönä puolestaan nukuin vain sen reilut kolme tuntia. Ilmeisesti minua stressasi niin paljon seuraavana päivänä ollut asiakastapaaminen, että se vaikutti nukkumiseen. Jos perjantaina ei olisi ollut tuota asiakastapaamista, niin olisin lähtenyt töistä pois jo kesken päivän. Välillä minua paleli työpöydän ääressä niin, että tärisin kuin horkassa olisi ollut. Tuona iltana kuumetta oli lähemmäs 39 astetta mutta seuraavana päivänä kuumetta ei ollut sitten ollenkaan. Muuten koko viikonloppu on mennyt jotenkin kokonaan ärtyneessä mielentilassa ja vähän välillä päivätorkkuja ottaen. Onneksi sentään pakkanen lauhtui, niin ei tarvitse enää sen kanssa kärvistellä kaiken tämän lisäksi.

Yksin syön

Viimeksi kirjoituksessa tuli äristyä huonosta tienpidosta. Satuin maanantaina kuulemaan töissä radiosta uutisen, jossa kerrottiin maanteiden kunnosta annetusta palautteen määrästä. Netistä löytyi samaa juttua mm. iltakääkin sivuilta:



Näköjään muutkin tiellä liikkujat ovat huomanneet ne samat asiat mistä ärisin. Siinä sen taas näkee, että ELY-keskuksen pellet eivät osaa vaatia tarjouskilpailuissa ja sopimuksissa minkäänlaista laatua vaan ovat täysin urakoitsijoiden vietävissä olevia sätkyapinoita. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa kirjoittaa niihin sopimuspapereihin ehtoa, että urakoita ei saa teettää aliurakoitsijoilla. Mutta minkäs teet, kun ovat sellaisia hampaattomia velliperseitä!

Viimeksi tuli kirjoiteltua myös syömisestä ja ruokailusta ja mainitsin, että en käy ulkona syömässä. Satuinpa sitten törmäämään erinäisten mutkien kautta jo vanhaan uutiseen mutta minulle kuitenkin "ajankohtaiseen"...



Kun ei ole tullut milloinkaan käytyä itsekseen syömässä ulkona, niin ei ole tullut edes ajateltua koko asiaa tuolta kantilta. Kieltämättä näyttäähän se yksin syövä hieman orvolta, jos muissa pöydissä on vähintään pari syöjää. Vai monestiko olette nähneet jonkun syövän yksin jossain ruokapaikassa?

Tai jos käy jossain itsekseen syömässä, niin pitäisikö suosia tämänkaltaisia paikkoja:

Virtuaalideitit, osa 2

Hieman jatkoa aikaisempaan kirjoitukseen... Jos toisen kanssa tulisi juttuun JA olisin puheliaalla päällä, niin keskustelu saattaisi mennä tähän tapaan:

Vapaa-ajan vietto?
Kotona tietokoneen ääressä. Varsinkin näin talviaikaan ja arki-iltaisin, kun töiden jälkeen ei huvita tehdä juuri mitään. Viikonloppuisin vapaa-ajan vietto on suurimmalta osin kotitalouden hoitamista (kaupassa käyntiä, pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivoamista, leipomista). Eli melko lailla kotona nysväystä mutta mitä muutakaan introvertiltä voisi odottaa. Loma-aikaan, kun työt on haittaamassa vähemmän harrastuksia, niin silloin tulee tehtyä enemmän muutakin.

Syöminen?
Öh... haarukkaa ja veistä tai lusikkaa käyttäen. Jos pilkkua haluttaisiin nus... viilata, niin tuota kysymystä pitäisi tarkentaa. Mutta oletetaan, että sillä käsitetään, että missä ja mitä syön. Ulkona (siis ruokapaikoissa) en syö normaalisti ollenkaan. Vain jos muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, niin ehkä sitten. Töissä mätystän omia eväitäni ja muuten syön aina kotona. Jotenkin minua ei vain nappaa se muualla syöminen. Ruokaa saa laitettua itse melko edullisesti ja silloin varmasti tietää, että miten se on tehty ja mitä aineita siihen on käytetty. Eli melko pitkälti tuo määrittää sen, että syömiset on itse tehtyä kotiruokaa.

Ruoanlaitto?
Ei ole minun bravuurilaji. Osaan kuitenkin tehdä sen verran eri ruokia, että ei tarvitse aina syödä pelkkää makaronilaatikkoa ja pysyn hengissä. Pöperöt teen ihan ruoka-aineista ja eines- ja valmisruokia (tai mitä nämä teolliset mössöt onkaan) en käytä ollenkaan. Samoin leipääkin tulee leivottua itse ja myöskin pullapuoli onnistuu niin, ettei kahvipöydän antimien kohdalla tarvitse turvautua kaupan antimiin. Kalan saan järvestä ylös ja käsiteltyä lautaselle asti mutta punaista lihaa ei ole tullut valmistettua alusta loppuun. Olisihan se joskus mielenkiintoista käsitellä itse pyydetty elukka lautaselle asti mutta eipä ole oikein sellaiseen mahdollisuutta. Muuten leipomisesta puheenollen: Siinä kun tarvitaan jauhoja, niin joskus olisi nekin jauhot hauska jauhaa itse jyvistä alkaen. Jotenkin minua kiinnostaisi vain tehdä kaikki mahdollisimman pitkälti itse ruoanlaitossa ja myös sellainen omavaraisuustalous kiinnostaisi.

Sää?
Mitä todennäköisin. En tykkää yhtään siitä mihin suuntaan tämä ilmasto on menossa. Ennen oli paljon parempi, kun oli selvät vuodenajat. Nyt kelit on mitä sattuu ja milloin sattuu (kesällä kylmää, syksyllä lämmintä, jne).

Musiikki?
Lähinnä mitä radiosta tulee. Töissä yleensä kuuntelen radiota lähinnä vain aamuohjelmien takia, mutta loppupäiväksi se menee kiinni. Kotona se on yleensä auki, kun puuhastelen keittiössä jotakin, muuten se pysyy kiinni. Nykyään on tuo musiikin kuuntelu jäänyt aika vähälle, ennen tuli kuunneltua enemmän. Loppujen lopuksi tuokin musiikkimaku on vaihtelevainen. Saatan tykätä jostain suomipopista tai rokista/metallista, ei tähän osaa sanoa mitään yksittäistä yhtyettä/laulajaa, joka olisi ehdoton suosikki.

Leffat?
Eipä ole viime aikoina hyviä elokuvia tullut. Tai no joku on ollut. Interstellar ja The Martian olivat sellaisia hyviä, kun liittyivät avaruuteen. Uusinta tähtien sotaa en ole nähnyt, joten siitä ei pysty vielä sanomaan mitään. Ja olihan se keväällä vai kesälläkö se yksi tekoälyyn liittyvä elokuva... Unohtunut se nimi nyt ihan täysin... Ex Machinahan se oli. Lajityypeistä menee toiminta, sota, scifi, komedia, seikkailu, fantasia ja sen sellaiset elokuvat.

Lempidrinkit?
EVVK. Sen olen huomannut, että kun ikää on tullut lisää, niin juomamaku on yksinkertaistunut. Nykyään kelpaa lähinnä vesi, ruokajuomana maito ja joskus saatan juoda mehua tai kaakaota. Mehunkin on parasta olla omatekoista eikä mitään kaupan ylisokeroitua esanssilitkua. Limpparit ja muut kuplavedet on liian hapokkaita ja alkoholijuomien perään en ole ollut milloinkaan. Kahvia ja teetäkin karsastan niiden maun vuoksi. Ja vaikka se ehkä vähän hölmöltä kuulostaa niin juuri mikään ei voita vettä, koska se ei maistu millekään (jos se ei siis ole mitään vesilaitoksen pintavedestä vääntämää vettä, johon ahvenet ovat kuseneet).

Urheilu?
Ei kiinnosta. Kyllähän sitä itse voi urheilla yksilölajeissa mutta ei se urheilun seuraaminen kiinnosta. Kuka täysjärkinen sitä jaksaa seurata jotain toisten hikistä pallon perässä juoksemista tai muuta vastaavaa.

Katutyöt?
Ei ole näillä seuduilla pahemmin ollut. Sen sijaan teiden huonosta kunnossapidosta olisi muutama painava sana sanottavana. Kotikoti kun sattuu olemaan siellä maaseudulla hiekkatien varressa, niin siellä tien kunto on mennyt huonompaan ja huonompaan suuntaan joka vuosi. Tietä ei edes hoideta kunnnolla. Näin talvella liukkaudentorjuntaa ei ole ollenkaan ja aurauskin on sellaista haistapaskan aurausta jollain saatanan traktorilla, jonka auran terä tuskin edes pyyhkäisee sitä tien pintaa. Puhumattakaan siitä, että sitä tietä edes aurattaisiin lumisateiden jälkeen. Vaikka lunta tulisi paljon (>10 cm), niin tie saatetaan aurata vasta seuraavana päivänä jos edes silloinkaan. Yleensä se menee niin, että autot tamppaa sen lumen paikoilleen ja tielle muodostuu raiteet ja niissähän yrität sitten ajella lopputalven. Ja kesällä, kun on tämä perkeleen ilmastonmuutos ja helvetin vesisadetta riittää joka viikolle, niin voitte arvata, että se tie on aivan helvetinmoisilla montuilla, kun sitä ei käydä lanaamassa. Saati sitten keväällä roudan sulaessa, kun auto yksinkertaisesti perkele UPPOAA siihen saatanan savivelliin.

Tässä vielä terveisiä päättäjille, jotka ette anna määrärahoja edes perustienpitoon: haistakaa pitkä paska ja vetäkää käteenne! Kaikkeen muuhun persereikään (esim. silloin aiemmin Kreikkaan) sitä rahaa tuntuu kyllä riittävän.

Lemmikkieläimet?
Ei ole. Eikä tule. Kotipuolessa oli eläimiä ja sain niistä niin tarpeekseni, että en tule hankkimaan mitään karvakasaa riesakseni. Kivojahan ne on rapsutella ja taputella mutta siihenpä se sitten jääkin.

Kirjat?
En ole lukenut mitään kirjaa useampaan vuoteen. Tuohonkin vaikuttaa aika paljon kirjaston etäisyys. Opiskeluaikaan kirjasto oli lyhyen kävelymatkan päässä, niin siellä tuli käytyä useammin. Nyt puolestaan kirjasto on sellaisella suunnalla, jossa ei tule käytyä, ja vähän pitemmän matkan takana, niin tehokkaasti se laskee käyntien määrää. Kirjoihinkin pätee melkein sama mitä elokuviinkiin eli kaikenlaista scifi-, toiminta- ja sotakirjaa on tullut joskus luettua


No, tässäpä sitä taas vähäksi aikaa. Taitaisi jäädä treffit yhteen kertaan, jos joissakin kohdissa esittäisi mielipiteitään noin painokkaasti... Parempi varmaan pysytellä siis niissä lyhyissä vastauksissa.

Kivutonta joulua

En tiedä, että miten näistä teksteistäni on vuosien varrella välittynyt huumorintajuni. Sanottakoon nyt, että tykkään sellaisesta fingerporimaisen kaksimielisestä ja tylystä huumorista. Kuten ehkä seuraavasta kuvasta voi päätellä... Minua se huvitti kovasti.


(Kuva pöllitty täältä)

Näillä sanoilla itse kullekin stressitöntä ja kivutonta joulua.