Tänään luonani kävi piipahtamassa toinen vanha tuttuni, tylsyys. Tikkuisesti käynnistyneen aamun ja normityöpäivän jälkeen asunnolle palattuani tylsyys iski aika lailla välittömästi. Pesin yhden koneellisen pyykkiä ja taittelin kuivamassa olleet takaisin kaappiin, jonka jälkeen söin lautasellisen hernekeittoa (oi sitä makujen sinfoniaa). Seuraavaksi selasin uutisotsikot läpi, jonka jälkeen pyörittelin vähän peukaloita miettiessä sopivaa tekemistä. Olisi ollut katsottavana joku elokuva tai yhtä TV-sarjaa. Kumpikaan ei oikein napannut, niin katselin hieman olisiko ohjelmointipuolella mitään innostavaa tekemistä. Yksi juttu oli mitä mietiskelin jo päivällä töissä mutta lopulta sekään ei oikein napannut.
Ohjelmoinnista puheenollen, viikonloppuna ohjelmoin ties monennenko kerran yhden hommelin uuteen ympäristöön. Minulla oli jo ihan osittain toimiva systeemi valmiina, joka toimi perusytimeltään halutusti. Sen sijaan jälleen kerran kompastuskivenä tuli vastaan käyttöliittymän tekeminen ja yhdistäminen tähän malliin. Melkein projektissa kuin projektissa kaikki kaatuu aina tuohon samaan vitutusta tuottavaan vaiheeseen. Ja yhteen toiseenkin eli tietojen säilyttämiseen/varastointiin. Kun amatööriohjelmoijana en osaa/tiedä riittävästi tekniikoista, niin kaikki pitäisi opetella kantapään kautta kokeilemalla ja netistä ohjeita/vinkkejä etsimällä. Lopulta hommat kaatuu siihen yleiseen vitutukseen ja lyön rukkaset naulaan.
Tuosta se oikeastaan sai taas alkunsa koko uudelleenohjelmointihomma. Kun olen puuhastellut jonkin verran Excelillä, niin aloin sitten tarkemmin miettiä, että löytyykö sieltä tarvittavat palikat tuon ketutusta aiheuttaneen ohjelman toteuttamiseen. Ja kyllähän ne lopulta kaikki siellä olivat, vähän sivujen latausta netistä, tietojen parsimista niiltä sivuilta ja lopulta tietojen kirjoitus taulukkoon. Koodasin hommaa työpäivän verran ja sitten minulla olikin käytössä juuri sitä mitä olinkin halunnut. Eniten tuosta hommasta jäi kaivelemaan vain se, että miksen minä idiootti tajunnut tehdä sitä Excelillä jo aikaisemmin. Nyt ei tarvinnut uhrata pätkääkään aikaa turhaan koodaamiseen mm. tietojen säilyttäminen ja tulosten esittäminen (nyt tiedot pysyvät nätisti taulukoissa) sekä käyttöliittymän tekeminen ja sen asetuksien tallentaminen (nyt vain yksi nappi taulukossa). Lisäboonuksena entiseen verrattuna sain vielä yhden oivalluksen, jonka ansiosta sain vähennettyä turhia vaiheita tietojen käsittelykoodissa. Ja mikä parasta, koodi pysyy samassa matkassa tietoja sisältävän taulukon kanssa ja sitä voi tarvittaessa korjailla helposti ilman, että ohjelmasta tarvitsisi nussia uusiksi minkään valtakunnan asennuspakettia.
Näköjään taas vanha konsti oli parempi kuin pussillinen uusia. Täytyykin tulevaisuudessa aina ensin miettiä tarkasti, että voiko homman tehdä taulukkolaskentaohjelmalla ja jos voi, niin heittää "oikeat" ohjelmointikielet hevonvittuun ja tekee asiat helposti ja yksinkertaisesti.
Noh, näköjään tuli taas kirjoitettua ihan jostain muusta kuin mitä alku antoi ymmärtää mutta olkoon. Tulipahan väistettyä hieman tylsyyttä tätä kirjoitellessa.
25.11.2013
22.11.2013
Vieraassa sängyssä
Viikolla nukuin (tai paremminkin yritin nukkua) erinäisistä syistä johtuen minulle vieraassa sängyssä. Meni koko touhu sellaiseksi pyörimiseksi ja painimiseksi, ettei varsinaisesta nukkumisesta voi oikein puhua. En osaa nukkua vieraissa paikoissa juuri ollenkaan. Hyvässä tapauksessa saan nukuttua ehkä sen viitisen tuntia mutta normi on alle sen. Saatan nukahtaa ihan nopeastikin sänkyyn menon jälkeen mutta saatan herätä yöllä joskus kahden kolmen aikaan ilman mitään erityisempää syytä. Sen jälkeen on sitten turha kuvitellakaan saavansa enää unen päästä kiinni.
Muistan hyvin ensimmäisen yön, kun olin muuttanut tähän nykyiseen asuntooni. Vaikka olin käynyt asunnossa muuttopuuhien takia useampana päivänä ja näin asunto oli tullut minulle tutuksi, niin siltikään en tuona ensimmäisenä yönä saanut nukutuksi. Muistan kuunnelleeni yöllä valvoessa jääkaapin hurinaa. Silloin se tuntui niin kovaääniseltä mutta siihenkin on jo tottunut. Nopeasti tuo uutuuden outous kuitenkin hävisi ja nukkuminen alkoi olla parempaa.
Ja nyt kun palasin tuolta matkalta, niin ai että se oli mukava seuraavana iltana käydä omaan tuttuun sänkyyn. Parina seuraavana yönä nukuinkin sitten tavallista pitempään pois näitä univelkoja.
Muistan hyvin ensimmäisen yön, kun olin muuttanut tähän nykyiseen asuntooni. Vaikka olin käynyt asunnossa muuttopuuhien takia useampana päivänä ja näin asunto oli tullut minulle tutuksi, niin siltikään en tuona ensimmäisenä yönä saanut nukutuksi. Muistan kuunnelleeni yöllä valvoessa jääkaapin hurinaa. Silloin se tuntui niin kovaääniseltä mutta siihenkin on jo tottunut. Nopeasti tuo uutuuden outous kuitenkin hävisi ja nukkuminen alkoi olla parempaa.
Ja nyt kun palasin tuolta matkalta, niin ai että se oli mukava seuraavana iltana käydä omaan tuttuun sänkyyn. Parina seuraavana yönä nukuinkin sitten tavallista pitempään pois näitä univelkoja.
14.11.2013
Omassa luolassa
Toisten blogeja lukiessa eksyin lukemaan juttua miesluolista. Jutusta pisti silmään seuraava pätkä:
Hymähdytti tuo huoneiden järjestys, kun olen joskus mietiskellyt oman talon pohjapiirustusta. Sivuhuomautuksena tähän, että haaveissa olisi joskus asua ihan oman pään mukaan tehdyssä torpassa, joka on kaukana muista asumuksista. Niin, tuosta huonejärjestyksetä... Kerran hahmottelin huvikseni paperille sitä taloni pohjapiirrosta. Ensimmäisenä paperille piirtyi sellainen autotallin/harrastetilan kaltainen tila, jossa voisi pitää vekottimiaan ja se olisi samalla myös sellainen paja, jossa voisi työkaluillaan rakennella ja puuhastella kaikenlaista. Seuraavaksi hahmottelin varastohuonetta, johon tulisi vain hyllyjä. Siellä voisi pitää kaikkea roinaa, jota ei aina tarvitse olla esillä käden ulottuvilla, mutta jolla olisi hyvä olla jonkinlainen sälilytyspaikka. Varastotilan kaveriksi mietiskelin ja hahmottelin jonkinlaista teknistä tilaa, johon keskitettäisiin kaikki talotekniikka (sähkö/LVI/yms). Kolmantena kohteena luonnostelin keittiötä, kodinhoitohuonetta, pesuhuonetta ja saunaa. Viimeisenä tulivat olohuone, työhuone ja makuuhuone.
Tuo hahmotelma oli hyvin alkukantainen ja ei siitä mikään paras tullut. Mutta lähinnä sellaista alkua kuitenkin ja vähän hahmotelmaa siitä, että minkälainen se toimiva huonejärjestys olisi minun ajatusmaailmassa. Hieman eri järjestysessä tuli nuo minun huoneet mitä tuossa jutussa. Kertoneeko se taas sitten jotain omaa kieltään minusta. Tuosta järjestyksestä voisi vetää sellaisia johtopäätöksiä, että minulle tärkeitä asioita kodissa on "puuhanurkkaus" ja asioiden pysyminen järjestyksessä. Itseäni ihmetyttää tuossa muiden järjestyksessä tuo makuuhuoneen tuleminen kolmantena. Minulle makuuhuone on lähinnä vain huone nukkumista varten. Jos joskus rakentaisin sen oman talon, niin makuuhuoneeseen ei tulisi juuri mitään muuta kuin sänky, säilytystilat vaatteille ja ehkä joku nojatuoli tai sellainen ja sekin lähinnä vain siksi, että sen päälle saisi heittää vaatteet. Mitä olen erilaisissa asunnoissa asunut, niin tähän mennessä kaikissa makuuhuoneissa on aina ollut jotakin muuta huonekalua ja tavaraa. Tämä ylimääräinen "sisustus" on tehnyt sitten huoneista aina jotenkin levottoman oloisen lepäämiseen. Tiedä sitten miten levollista se olisi nukkua sellaisessa yksinkertaisesti kalustetussa huoneessa missä ei olisi mitään häiriötekijöitä.
Mutta parempaa aikaa ja omaa taloa odotellessa jatkan asumista kompromissien keskellä tässä kopissa...
Myös kotien huonejärjestys piirrettiin uusiksi: nykykodissa keittiön ja kylpyhuoneen jälkeen tulee makuuhuone, sitten olohuone, sen jälkeen tarvittava määrä lastenhuoneita ja niiden jälkeen sauna, kodinhoitohuone ja työhuone. Vasta kun nämä tarpeet on tyydytetty, mies voi alkaa puhua omasta huoneestaan.
Hymähdytti tuo huoneiden järjestys, kun olen joskus mietiskellyt oman talon pohjapiirustusta. Sivuhuomautuksena tähän, että haaveissa olisi joskus asua ihan oman pään mukaan tehdyssä torpassa, joka on kaukana muista asumuksista. Niin, tuosta huonejärjestyksetä... Kerran hahmottelin huvikseni paperille sitä taloni pohjapiirrosta. Ensimmäisenä paperille piirtyi sellainen autotallin/harrastetilan kaltainen tila, jossa voisi pitää vekottimiaan ja se olisi samalla myös sellainen paja, jossa voisi työkaluillaan rakennella ja puuhastella kaikenlaista. Seuraavaksi hahmottelin varastohuonetta, johon tulisi vain hyllyjä. Siellä voisi pitää kaikkea roinaa, jota ei aina tarvitse olla esillä käden ulottuvilla, mutta jolla olisi hyvä olla jonkinlainen sälilytyspaikka. Varastotilan kaveriksi mietiskelin ja hahmottelin jonkinlaista teknistä tilaa, johon keskitettäisiin kaikki talotekniikka (sähkö/LVI/yms). Kolmantena kohteena luonnostelin keittiötä, kodinhoitohuonetta, pesuhuonetta ja saunaa. Viimeisenä tulivat olohuone, työhuone ja makuuhuone.
Tuo hahmotelma oli hyvin alkukantainen ja ei siitä mikään paras tullut. Mutta lähinnä sellaista alkua kuitenkin ja vähän hahmotelmaa siitä, että minkälainen se toimiva huonejärjestys olisi minun ajatusmaailmassa. Hieman eri järjestysessä tuli nuo minun huoneet mitä tuossa jutussa. Kertoneeko se taas sitten jotain omaa kieltään minusta. Tuosta järjestyksestä voisi vetää sellaisia johtopäätöksiä, että minulle tärkeitä asioita kodissa on "puuhanurkkaus" ja asioiden pysyminen järjestyksessä. Itseäni ihmetyttää tuossa muiden järjestyksessä tuo makuuhuoneen tuleminen kolmantena. Minulle makuuhuone on lähinnä vain huone nukkumista varten. Jos joskus rakentaisin sen oman talon, niin makuuhuoneeseen ei tulisi juuri mitään muuta kuin sänky, säilytystilat vaatteille ja ehkä joku nojatuoli tai sellainen ja sekin lähinnä vain siksi, että sen päälle saisi heittää vaatteet. Mitä olen erilaisissa asunnoissa asunut, niin tähän mennessä kaikissa makuuhuoneissa on aina ollut jotakin muuta huonekalua ja tavaraa. Tämä ylimääräinen "sisustus" on tehnyt sitten huoneista aina jotenkin levottoman oloisen lepäämiseen. Tiedä sitten miten levollista se olisi nukkua sellaisessa yksinkertaisesti kalustetussa huoneessa missä ei olisi mitään häiriötekijöitä.
Mutta parempaa aikaa ja omaa taloa odotellessa jatkan asumista kompromissien keskellä tässä kopissa...
9.11.2013
Lipsuu
Vanha tuttavani yksinäisyys pistäytyi taas kylässä ja kävi läpsimässä poskille. Tämä viikko ja erityisesti tämä loppupuoli on jotenkin ollut rassaava. Töissä päivät ovat olleet sitä samaa mutta nyt on illallakin alkanut tympäistä urakalla. Iltaisin ei ole ollut nyt pahemmin mitään järkevää tekemistä/puuhailua, joka pitäisi ajatukset muualla, niin tämä yksinäinen olotila nostaa sitten päätään. Normaalisti tulee käytyä joka ilta suihkussa mutta eilen illalla oli jo niin vetämätön olo, että jäi suihkukin välistä. Katselin vain illalla tylsyyttä poistaakseni tuubista sekalaisia videoita kunnes kello alkoi olla nukkumaanmenoajankohdassa. Kävin pesemässä vain hampaat ja kömmin sitten peiton alle nukkumaan. Viime aikoina tuo peiton alle kömpiminen on ollut se päivän kohokohta. Saa käpertyä peiton alle lämpimään ja lopulta nukkumatti vie tajun ja mieli saa levätä eikä tarvitse ajatella ikäviä.
6.11.2013
Marraskuun lyhyet
Töissä on taas ketutus nostanut enemmän päätään. Kun projektissa alkaa olla päällä sellainen kriittinen vaihe, niin vasta nyt asiakas (=Luonnonraiskaaja) herää talviuniltaan ja alkaa kommentoida tekeleitä vaikka siihen olisi ollut aikaa. Luonnollisestihan nämä myöhässä tulevat muutokset sitten vaikuttaa minun töihin eli hommat alkavat taas kusta, kun pitää palata muuttelemaan vanhoja ja en pääse etenemään toisissa asioissa. On se joillekin niin SAATANAN VAIKEAA OLLA AJOISSA LIIKKELLÄ!!! PERKELEEN KUULAPÄÄT!!!!
Päivätkin käyvät pimeämmiksi. Varsinaisesti minua tämä pimeys ei niin haittaa, kun olen tottunut hiimailemaan pimeässä ja tämäkin pään sisältö on hieman pimeää. Sen sijaan enemmän kyrpii tämä jatkuva veden lösötys taivaalta. Lähdet töihin, sataa vettä. Lähdet töistä, sataa vettä. Joka välissä saat yrittää suojautua sateelta ja kuitenkin niitä vaatteita pitää sitten kuivatella, kun on liikkunut paikasta A paikkaan B.
Satuin selailemaan yhden asian tiimoilta "päiväkirjaa" ja siinä selatessa satuin huomaamaan, että en ole ollut nuhassa/kuumeessa viimeiseen kahteen vuoteen. Tavallisesti tässä loka-marraskuussa minulla on ollut säännöllisesti joka vuosi jonkinasteinen räkätauti. En osaa keksiä tuolle muuta syytä kuin tuon kuntoilun aloituksen reilu vuosi sitten. Lieneekö sitten yleiskunto ja sitä kautta vastustuskyky parantunut, kun ei ole vielä räkätautia näkynyt.
Päivätkin käyvät pimeämmiksi. Varsinaisesti minua tämä pimeys ei niin haittaa, kun olen tottunut hiimailemaan pimeässä ja tämäkin pään sisältö on hieman pimeää. Sen sijaan enemmän kyrpii tämä jatkuva veden lösötys taivaalta. Lähdet töihin, sataa vettä. Lähdet töistä, sataa vettä. Joka välissä saat yrittää suojautua sateelta ja kuitenkin niitä vaatteita pitää sitten kuivatella, kun on liikkunut paikasta A paikkaan B.
Satuin selailemaan yhden asian tiimoilta "päiväkirjaa" ja siinä selatessa satuin huomaamaan, että en ole ollut nuhassa/kuumeessa viimeiseen kahteen vuoteen. Tavallisesti tässä loka-marraskuussa minulla on ollut säännöllisesti joka vuosi jonkinasteinen räkätauti. En osaa keksiä tuolle muuta syytä kuin tuon kuntoilun aloituksen reilu vuosi sitten. Lieneekö sitten yleiskunto ja sitä kautta vastustuskyky parantunut, kun ei ole vielä räkätautia näkynyt.
29.10.2013
Itsensä paljastelua, osa 3
Jatketaan vielä itsensäpaljastelua yhden osan verran. Viime kerralla tuli enemmän kirjoitettua harrastuksista, musiikkimausta yms. niin tänään kertoilen minkälaiset paikat, asiat ja henkilöt kiinnostavat.
Paikoista puhuttaessa oikeastaan tarkoitan tällä, että minkälainen ympäristö kiehtoo minua. Karkeaa jakoa voisi tehdä jo sillä, että olen enemmän luonto- kuin kaupunki-ihminen. Maaseutu ja rakentamaton/koskematon ympäristö on minusta jotenkin enemmän puoleensa vetävämpi kuin joku kaupungin keskusta tai betonilähiö-/pientalohelvetti. Luonnonmukaisissakin paikoissa minulla on omat tietyt suosikkiympäristöt. Sellaiset korkeat paikat, mistä näkee kauaksi, vetävät minua aina puoleensa, ehkäpä juuri niiden näköalojen tarjoamien silmäkarkkien vuoksi. Toinen ympäristötyyppi, joka on toinen suosikeistani, on saaristo (oli se sitten merellä tai sisävesillä). Sellaiset pienet kallioiset saaret, joissa kasvaa mäntyjä, kiinnostavat vaikka luulisi, että niissä ei nyt juuri mitään nähtävää ole. Ehkä näissä saarissa se on se omalla tavalla maiseman yksinkertaisuus mutta kuitenkin sopivasti yksityiskohtia tarjovat näkymät. Näistä saarista tuli mieleen, että lisäksi se ranta on minua kiinnostavaa aluetta. Se on vain niin yksinkertaisen mukavaa kävellä siinä vedenrajassa ja tuijotella sitä vedenalaista näkymää/elämää. Ei sen puoleen, ei kaikki rannat minua vedä puoleensa. Olen huomannut, että esimerkiksi kaupungeissa olevat ihmisen muovaamat rannat eivät ole yhtään kiinnostavia. Sen sijaan luonnon muovaamat kivikkoiset ja hiekkaiset rannat ovat sellaisia, että saattaisin käveleksiä niitä pitkin vaikka kuinka kauan mikäli siihen olisi aikaa ja tilaisuuksia tarjolla.
Entäpäs sitten asiat, jotka minua oikeasti elämässä kiinnostavat. Tämän aiheen voisi oikeastaan niputtaa yhteen sen kanssa, että mikälaiset ihmiset kiinnostavat minua. Ensinnäkin ihmiset, pah ja pyh... Jos tuosta ei käynyt selville, niin minua kiinnostavat enemmän asiat kuin ihmiset. Kun olen vuosi vuodelta oppinut tuntemaan paremmin itseäni, niin olen huomannut, että toiset ihmiset kiinnostavat minua entistä vähemmän. Opiskeluaikoina minulla oli vielä jotakin kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Niin ja selventävänä seikkana sanottakoon, että samaa sukupuolta olevat eivät ole kiinnostaneet minua koskaan missään mielessä (ei juttuseura/kaveri-/harraste-/fyysisessä/tms.). Noilta opiskeluajoilta jäi käteen lähinnä nämä sähköpostitutut, jotka nekin olen hylännyt jo aikaa sitten. En vain tiedä sitten mikä tuon kiinnostuksen on lopettanut niin totaalisesti. Oikeassa elämässä en ole tehnyt pitkään aikaan mitään sellaista, joka olisi osoittanut jonkinlaista mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan. Netissä lueskelen kyllä ihmisten kirjoittamia blogeja ja käyn joskus niissä jotakin kommentoimassa mutta esim. en ole vähään aikaan etsiskellyt aktiivisesti uusia luettavia blogeja. Jos jotain näistä lueskelmistani blogeista mainitsen, niin jollain tapaa nämä ihmiset ovat tai ovat olleet jossain vaiheessa elämäänsä samanlaisessa tai samankaltaisessa elämäntilanteessa kuten minä. Että voisi ehkä sanoa, että samanlaisuus kiinnostaa.
Tuokin, että mitkä asiat kiinnostavat oikeasti elämässä, on sellainen ympäripyöreä asia, johon voisi vastata niin monella tavalla. Tyydynkin vain toteamaan vähän ympäripyöreästi, että kaikenlaiset tekniikkaan, teknologiaan ja avaruuteen liittyvät asiat kiinnostavat (eli lähinnä seurailen näiden alueiden uutisia).
Loppuun sitten ne kaikkein mehukkaimmat palat, jotka paljastavat minun todellisen karvani. Oikeastaan tämä juttu sattui tulemaan sopivaan saumaan. Kun kävin yhtenä perjantaina siellä työhaastattelussa, niin sain tehdä/jouduin tekemään pienimuotoisen persoonallisuustestin ja sain viime viikolla siitä "tulokset". Jos näitä tuloksia jotenkin lähtisi purkamaan, niin testi kategorisoi akseleiden introvertti-ekstrovertti ja asiakeskeinen-ihmiskeskeinen välillä. Eli tavallaan nämä parit muodostavat koordinaatiston tai ympyrän ja viisari sojottaa sitten johonkin suuntaan. Ja mitä tämä testi minulle näytti, niin oikeastaan se ei yllättänyt. Pikemminkin se yllätti, miten tarkasti se kuvailee minua. Lappusessa näytti olevan hyvin paljon samoja asioita mitä olen aikaisemmin kirjoitellut. Huvittavaa, sillä pyydettäessä en oikein osaa kertoa itsestäni mitään, mutta jos esim. paperilla luetellaan tiettyjä luonteenpiirteitä tai toimintatapoja, niin osaan kyllä sieltä poimia ne minua kuvaavat adjektiivit. Tuota palautelappua lueskellessa nousi pakostakin sitten mieleen sellainen ajatus, että jos joskus joku haluaa ryhtyä parisuhteeseen minun kanssani, niin pitäisi läväyttää tuo läpyskä nenän eteen ja sanoa, että tässä on käyttöohje minuun, lue siitä. Niin hyvin se kuvaa minun sisäistä maailmaa ja toimintatapojani.
Niin... Joitakin tietysti saattaa kiinnostaa enemmän ne testin tulokset kuin se, että miten hyvin ne tulokset minua kuvasi. Lyhyesti ja ytimekkäästi olen pahin mahdollinen asiakeskeinen introvertti eli suomeksi sanottuna pahimman luokan itseriittoinen ja tunteeton pilkunnuss... viilaaja. Tässä hieman poimintoja palautelappusesta siitä, millainen olen:
Paikoista puhuttaessa oikeastaan tarkoitan tällä, että minkälainen ympäristö kiehtoo minua. Karkeaa jakoa voisi tehdä jo sillä, että olen enemmän luonto- kuin kaupunki-ihminen. Maaseutu ja rakentamaton/koskematon ympäristö on minusta jotenkin enemmän puoleensa vetävämpi kuin joku kaupungin keskusta tai betonilähiö-/pientalohelvetti. Luonnonmukaisissakin paikoissa minulla on omat tietyt suosikkiympäristöt. Sellaiset korkeat paikat, mistä näkee kauaksi, vetävät minua aina puoleensa, ehkäpä juuri niiden näköalojen tarjoamien silmäkarkkien vuoksi. Toinen ympäristötyyppi, joka on toinen suosikeistani, on saaristo (oli se sitten merellä tai sisävesillä). Sellaiset pienet kallioiset saaret, joissa kasvaa mäntyjä, kiinnostavat vaikka luulisi, että niissä ei nyt juuri mitään nähtävää ole. Ehkä näissä saarissa se on se omalla tavalla maiseman yksinkertaisuus mutta kuitenkin sopivasti yksityiskohtia tarjovat näkymät. Näistä saarista tuli mieleen, että lisäksi se ranta on minua kiinnostavaa aluetta. Se on vain niin yksinkertaisen mukavaa kävellä siinä vedenrajassa ja tuijotella sitä vedenalaista näkymää/elämää. Ei sen puoleen, ei kaikki rannat minua vedä puoleensa. Olen huomannut, että esimerkiksi kaupungeissa olevat ihmisen muovaamat rannat eivät ole yhtään kiinnostavia. Sen sijaan luonnon muovaamat kivikkoiset ja hiekkaiset rannat ovat sellaisia, että saattaisin käveleksiä niitä pitkin vaikka kuinka kauan mikäli siihen olisi aikaa ja tilaisuuksia tarjolla.
Entäpäs sitten asiat, jotka minua oikeasti elämässä kiinnostavat. Tämän aiheen voisi oikeastaan niputtaa yhteen sen kanssa, että mikälaiset ihmiset kiinnostavat minua. Ensinnäkin ihmiset, pah ja pyh... Jos tuosta ei käynyt selville, niin minua kiinnostavat enemmän asiat kuin ihmiset. Kun olen vuosi vuodelta oppinut tuntemaan paremmin itseäni, niin olen huomannut, että toiset ihmiset kiinnostavat minua entistä vähemmän. Opiskeluaikoina minulla oli vielä jotakin kiinnostusta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Niin ja selventävänä seikkana sanottakoon, että samaa sukupuolta olevat eivät ole kiinnostaneet minua koskaan missään mielessä (ei juttuseura/kaveri-/harraste-/fyysisessä/tms.). Noilta opiskeluajoilta jäi käteen lähinnä nämä sähköpostitutut, jotka nekin olen hylännyt jo aikaa sitten. En vain tiedä sitten mikä tuon kiinnostuksen on lopettanut niin totaalisesti. Oikeassa elämässä en ole tehnyt pitkään aikaan mitään sellaista, joka olisi osoittanut jonkinlaista mielenkiintoa toista ihmistä kohtaan. Netissä lueskelen kyllä ihmisten kirjoittamia blogeja ja käyn joskus niissä jotakin kommentoimassa mutta esim. en ole vähään aikaan etsiskellyt aktiivisesti uusia luettavia blogeja. Jos jotain näistä lueskelmistani blogeista mainitsen, niin jollain tapaa nämä ihmiset ovat tai ovat olleet jossain vaiheessa elämäänsä samanlaisessa tai samankaltaisessa elämäntilanteessa kuten minä. Että voisi ehkä sanoa, että samanlaisuus kiinnostaa.
Tuokin, että mitkä asiat kiinnostavat oikeasti elämässä, on sellainen ympäripyöreä asia, johon voisi vastata niin monella tavalla. Tyydynkin vain toteamaan vähän ympäripyöreästi, että kaikenlaiset tekniikkaan, teknologiaan ja avaruuteen liittyvät asiat kiinnostavat (eli lähinnä seurailen näiden alueiden uutisia).
Loppuun sitten ne kaikkein mehukkaimmat palat, jotka paljastavat minun todellisen karvani. Oikeastaan tämä juttu sattui tulemaan sopivaan saumaan. Kun kävin yhtenä perjantaina siellä työhaastattelussa, niin sain tehdä/jouduin tekemään pienimuotoisen persoonallisuustestin ja sain viime viikolla siitä "tulokset". Jos näitä tuloksia jotenkin lähtisi purkamaan, niin testi kategorisoi akseleiden introvertti-ekstrovertti ja asiakeskeinen-ihmiskeskeinen välillä. Eli tavallaan nämä parit muodostavat koordinaatiston tai ympyrän ja viisari sojottaa sitten johonkin suuntaan. Ja mitä tämä testi minulle näytti, niin oikeastaan se ei yllättänyt. Pikemminkin se yllätti, miten tarkasti se kuvailee minua. Lappusessa näytti olevan hyvin paljon samoja asioita mitä olen aikaisemmin kirjoitellut. Huvittavaa, sillä pyydettäessä en oikein osaa kertoa itsestäni mitään, mutta jos esim. paperilla luetellaan tiettyjä luonteenpiirteitä tai toimintatapoja, niin osaan kyllä sieltä poimia ne minua kuvaavat adjektiivit. Tuota palautelappua lueskellessa nousi pakostakin sitten mieleen sellainen ajatus, että jos joskus joku haluaa ryhtyä parisuhteeseen minun kanssani, niin pitäisi läväyttää tuo läpyskä nenän eteen ja sanoa, että tässä on käyttöohje minuun, lue siitä. Niin hyvin se kuvaa minun sisäistä maailmaa ja toimintatapojani.
Niin... Joitakin tietysti saattaa kiinnostaa enemmän ne testin tulokset kuin se, että miten hyvin ne tulokset minua kuvasi. Lyhyesti ja ytimekkäästi olen pahin mahdollinen asiakeskeinen introvertti eli suomeksi sanottuna pahimman luokan itseriittoinen ja tunteeton pilkun
- hiljainen tarkkailu on usein hänen luontainen tyylinsä
- on mietiskelevää tyyppiä ja perustaa maailmankuvansa konkreettisiin tosiasioihin
- suhtautuu täsmällisesti ja huolellisesti faktoihin
- täsmällisyys, analyyttisyys ja loogisuus ovat hänelle kaikki kaikessa
- on äärimmäisen utelias ja yrittää aina etsiä punaista lankaa loputtomasta tiedon paljoudesta
- kyky työskennellä itsenäisesti
- tarvitsee hyvin vähän ohjausta
- vaikuttaa ujolta kaikkien muiden paitsi lähimpien ystäviensä seurassa
- saattaa ilmaista kiintymystään sanattomasti ja arvostaa muiden seuraa varsin abstraktilla tasolla
- on mieluiten rauhassa ja saattaa kehittää nerokkaita keinoja pysyäkseen näkymättömänä, erityisesti silloin, kun häntä kutsutaan osallistumaan seuraelämään tai joukkotapahtumiin
- organisoi mieluummin käsitteitä ja ideoita kuin ihmisiä
- saattaa vaikuttaa epäseuralliselta (No shit Sherlock!)
- on usein mieluummin ilman jotakin, kuin pyytää sitä muilta
- on taipumus tehdä tulevaisuuden kannalta hyviä päätöksiä vasta perinpohjaisen harkinnan jälkeen
- ei välttämättä sopeudu hyvin äkkinäisiin muutoksiin
- tarkistaa kaiken vähän väliä kahteen kertaan
- käytä taulukoita ja käyriä tai muita täsmällisiä visuaalisia apuvälineitä saadaksesi viestisi perille (Väännä rautalangasta)
- ilmoita hänelle ennakolta ja anna hänelle aikaa valmistautua
- älä imartele häntä vaikuttamismielessä
- älä poikkea hänen luonaan kutsumatta
- älä ole epäjohdonmukainen tai hämärä (Vähän nyt niitä valoja päälle...)
- älä ole liian hyväntuulinen tai pinnallinen (Nyt se suu mutruun! :D)
- älä tunteile asioilla (No voi kyynel...)
- älä mene tapaamaan häntä ilman riittäviä asia- ja numerotietoja (Nyt ne faktat kuntoon jumankauta!)
- käyttäisi enemmän aikaa ulkoiluun ja kuntoiluun (No daa... Mitäs tässä on viimeisin vuosi tehty? Juostu ulkona.)
- harjoittelisi keskustelun, ja erityisesti kevyen rupattelun, aloittamista vieraiden ihmisten kanssa
- häntä rohkaistaisiin olemaan ottamatta itseään turhan vakavasti (Tämä nyt ei naurata yhtään.)
23.10.2013
Itsensä paljastelua, osa 2
3-vuotispostaukseen, joka ilmestyi kuukausi sitten (äkkiä näkyy aika kuluvan), tuli lukijatoive, joka tässä nyt osittain toteutetaan. Toiveessa pyydettiin avaamaan kirjoittajan persoonaan kuuluvia juttuja (mistä harrastuksista/musiikista tykkää, mitkä asiat kiinnostavat yms.). Edelleenkään en tule kertomaan/paljastamaan kaikkea itsestäni, koska nyymiteetti. Ehkä oikeastaan tuokin kertoo jo minusta jo jotain. Olen blogin suhteen lievästi vainoharhainen ja epäilen kaikkea mikä liikkuu tai on liikkumatta, joten joudun miettimään aina etukäteen tarkasti mitä aion kirjoittaa ja miten asiat esitän.
Kuten sanottua, tässä on vain osa minusta. Minulla on esimerkiksi yksi harrastus, josta en tule mainitsemaan täällä sanaakaan. Lisäksi mediamaustakin (sisältäen musiikki/TV-sarjat/elokuvat/kirjat) kerron paloja vain sieltä ja täältä, sillä makuni on varsin yksilöllinen ja jos paljastaisin sen kokonaan, niin voisin samoin tein kirjoittaa tähän oikean nimeni näkyviin. Niin ja kodin sisustuksessani on sellainen asia, joka luultavasti naksauttaisi joltakin lukijalta leuan lattiaan (no ei nyt ihan mutta melkein). Tai ainakin niin voisin kuvitella siitä, mitä olen hänen blogistaan joskus lukenut. Mutta sitten itse asiaan...
Aloitetaan helpoimmalla eli vaikka harrastuksista. Tuo aikaisemmin mainittu nimeltä mainitsematon harrastus on oikeastaan ainoa varsinainen harrastus mitä minulla on. Onhan näitä muitakin juttuja, joita tulee tehtyä vapaa-ajalla mutta jotenkin en koe niitä harrastuksiksi. Enemmän ne on sellaiselta tarvepohjalta tehtyjä juttuja. Juoksen ja pyöräilen, jotta pysyisin kunnossa ja ohjelmoin, jos sattuu olemaan jotakin ohjelmantyngän tarvetta.
Kirjoja tulee luettua nykyään hyvin vähän. Opiskeluvuosina lueskelin huomattavasti enemmän, kun kirjasto sattui olemaan ihan asuinpaikan lähellä. Silloin tuli paljon luettua sellaista ryijyrintaisen miehekästä seikkailukirjallisuutta ja science fictionia. Nykyään kirjoja tulee luettua, jos se liittyy johonkin mielenkiinnon kohteeseen. Esim. joskus tuli luettua bloggaaja Teppo M:n blogin tiimoilta tehty kirja Sata naista. Kuka muuten muistaa vielä tämän blogin? Nyt mielessä on pyörinyt, että jos joku päivä kirjastosta tulisi tarkistettua, että löytyisikö sieltä tämä kirja, johon TV-sarja Hannibal pohjautuu.
Tuosta päästäänkiin sopivasti aasinsiltaa pitkin köpöttelemään näihin TV-sarjoihin. Yleisesti ottaen tulee katseltua sellaisia yleisesti tunnettuja laatusarjoja. Ehkä myös enemmän sellaisia nörtähtäviä tai scifi-sarjoja tulee/on tullut katseltua, esimerkiksi vaikkapa Big Bang Theory (erinomaisen hauska) ja aikaa sitten loppunut Battlestar Galactica. Myös sellaiset pimeään puoleen liittyvät sarjat kiinnostavat jollain kierolla tavalla. Näistä esimerkkeinä Breaking Bad, Dexter ja tuo aiemmin mainittu Hannibal. En nyt lähde tämän tarkemmin erittelemään ja pohdiskelemaan, että miksi tykkään joistakin tietyistä sarjoista. Toiset vain kiinnostavat enemmän ja toiset ei sitten nappaa ollenkaan.
Musiikistakin on vähän vaikea sanoa mitään. Olen tässä viime aikoina katsellut tuota musiikkikirjastoani vähän sillä silmällä, että jotakin voisi siivota pois. Tämä musiikkimakuni tuntuu olevan hieman jonkinlaisessa käymistilassa. Nyt tuntuu sille, että sitä musiikkia mitä on tullut aikaisemmin popitettua enemmän, kuulostaa nyt vähän sellaiselta pläähiltä. Ehkä se minun musiikkamakuni on painottunut enemmän sellaiseen rockahtavampaan/metallimusiikin puoleen. Kuitenkin sellaiset artistit/bändit tuntuvat olevan harvemmassa, joita huvittaa kuunnella vielä useammankin vuoden jälkeen. Yksi sellainen on esimerkiksi Amorphis. Paljon muuten riippuu siitä laulajan äänestäkin, että miten hyvältä muusiikki kuulostaa. Olen huomannut, että minuun uppoaa aika hyvin sellainen pehmeä naisen ääni. Esimerkiksi Laura Närhellä on sellainen ääni vaikka hänen musiikista nyt en muuten erityisemmin intoile. Myöskin Within Temptationin laulajalla on sellainen mukavalta kuulostava ääni ja vielä kun tähän yhdistää heidän soittamansa musiikin, niin usein heidän musiikkia kuuntelenkin. Muuten yksi hyvä esimerkki tästä lauluäänen vaikutuksesta musiikin kuunneltavuuten löytyy Nightwishistä. Silloin kun laulajana oli vielä Tarja Turunen, niin sitä muusikkia oli mukava kuunnella. Sitten kun laulajaksi vaihtui tämä määkijä-Anette, niin minun Nightwishin kuuntelu loppui siihen paikkaan. Tiedä sitten miten hyvin lattiaa pyyhkii tämä Floor Jansen. Ei ole tullut kuunneltua mitään kappaleita tämän laulajan laulamana, niin ei pysty sanomaan mitään. Pitänee varmaan odotella seuraavaa levyä ja sitten katsoa uudestaan, että voisiko palata kuuntelemaan taas tuota bändiä.
Niin ja hei! Mitä saadaan, kun yhdistetään Tarja T. ja Within Temptation? Jotain sellaista, joka saa minun käsivarret ihan kananlihalle...
Taidan nyt katkaista tämän tekstin tähän vaikka tekstiä vielä tulisikin lisää. Mehukkaimmat palat jäävät seuraavaan kertaan ja jätetään lukijat jännän äärelle odottelemaan, tiedä mitä kaikkea minusta vielä paljastuukaan.
Kuten sanottua, tässä on vain osa minusta. Minulla on esimerkiksi yksi harrastus, josta en tule mainitsemaan täällä sanaakaan. Lisäksi mediamaustakin (sisältäen musiikki/TV-sarjat/elokuvat/kirjat) kerron paloja vain sieltä ja täältä, sillä makuni on varsin yksilöllinen ja jos paljastaisin sen kokonaan, niin voisin samoin tein kirjoittaa tähän oikean nimeni näkyviin. Niin ja kodin sisustuksessani on sellainen asia, joka luultavasti naksauttaisi joltakin lukijalta leuan lattiaan (no ei nyt ihan mutta melkein). Tai ainakin niin voisin kuvitella siitä, mitä olen hänen blogistaan joskus lukenut. Mutta sitten itse asiaan...
Aloitetaan helpoimmalla eli vaikka harrastuksista. Tuo aikaisemmin mainittu nimeltä mainitsematon harrastus on oikeastaan ainoa varsinainen harrastus mitä minulla on. Onhan näitä muitakin juttuja, joita tulee tehtyä vapaa-ajalla mutta jotenkin en koe niitä harrastuksiksi. Enemmän ne on sellaiselta tarvepohjalta tehtyjä juttuja. Juoksen ja pyöräilen, jotta pysyisin kunnossa ja ohjelmoin, jos sattuu olemaan jotakin ohjelmantyngän tarvetta.
Kirjoja tulee luettua nykyään hyvin vähän. Opiskeluvuosina lueskelin huomattavasti enemmän, kun kirjasto sattui olemaan ihan asuinpaikan lähellä. Silloin tuli paljon luettua sellaista ryijyrintaisen miehekästä seikkailukirjallisuutta ja science fictionia. Nykyään kirjoja tulee luettua, jos se liittyy johonkin mielenkiinnon kohteeseen. Esim. joskus tuli luettua bloggaaja Teppo M:n blogin tiimoilta tehty kirja Sata naista. Kuka muuten muistaa vielä tämän blogin? Nyt mielessä on pyörinyt, että jos joku päivä kirjastosta tulisi tarkistettua, että löytyisikö sieltä tämä kirja, johon TV-sarja Hannibal pohjautuu.
Tuosta päästäänkiin sopivasti aasinsiltaa pitkin köpöttelemään näihin TV-sarjoihin. Yleisesti ottaen tulee katseltua sellaisia yleisesti tunnettuja laatusarjoja. Ehkä myös enemmän sellaisia nörtähtäviä tai scifi-sarjoja tulee/on tullut katseltua, esimerkiksi vaikkapa Big Bang Theory (erinomaisen hauska) ja aikaa sitten loppunut Battlestar Galactica. Myös sellaiset pimeään puoleen liittyvät sarjat kiinnostavat jollain kierolla tavalla. Näistä esimerkkeinä Breaking Bad, Dexter ja tuo aiemmin mainittu Hannibal. En nyt lähde tämän tarkemmin erittelemään ja pohdiskelemaan, että miksi tykkään joistakin tietyistä sarjoista. Toiset vain kiinnostavat enemmän ja toiset ei sitten nappaa ollenkaan.
Musiikistakin on vähän vaikea sanoa mitään. Olen tässä viime aikoina katsellut tuota musiikkikirjastoani vähän sillä silmällä, että jotakin voisi siivota pois. Tämä musiikkimakuni tuntuu olevan hieman jonkinlaisessa käymistilassa. Nyt tuntuu sille, että sitä musiikkia mitä on tullut aikaisemmin popitettua enemmän, kuulostaa nyt vähän sellaiselta pläähiltä. Ehkä se minun musiikkamakuni on painottunut enemmän sellaiseen rockahtavampaan/metallimusiikin puoleen. Kuitenkin sellaiset artistit/bändit tuntuvat olevan harvemmassa, joita huvittaa kuunnella vielä useammankin vuoden jälkeen. Yksi sellainen on esimerkiksi Amorphis. Paljon muuten riippuu siitä laulajan äänestäkin, että miten hyvältä muusiikki kuulostaa. Olen huomannut, että minuun uppoaa aika hyvin sellainen pehmeä naisen ääni. Esimerkiksi Laura Närhellä on sellainen ääni vaikka hänen musiikista nyt en muuten erityisemmin intoile. Myöskin Within Temptationin laulajalla on sellainen mukavalta kuulostava ääni ja vielä kun tähän yhdistää heidän soittamansa musiikin, niin usein heidän musiikkia kuuntelenkin. Muuten yksi hyvä esimerkki tästä lauluäänen vaikutuksesta musiikin kuunneltavuuten löytyy Nightwishistä. Silloin kun laulajana oli vielä Tarja Turunen, niin sitä muusikkia oli mukava kuunnella. Sitten kun laulajaksi vaihtui tämä määkijä-Anette, niin minun Nightwishin kuuntelu loppui siihen paikkaan. Tiedä sitten miten hyvin lattiaa pyyhkii tämä Floor Jansen. Ei ole tullut kuunneltua mitään kappaleita tämän laulajan laulamana, niin ei pysty sanomaan mitään. Pitänee varmaan odotella seuraavaa levyä ja sitten katsoa uudestaan, että voisiko palata kuuntelemaan taas tuota bändiä.
Niin ja hei! Mitä saadaan, kun yhdistetään Tarja T. ja Within Temptation? Jotain sellaista, joka saa minun käsivarret ihan kananlihalle...
Taidan nyt katkaista tämän tekstin tähän vaikka tekstiä vielä tulisikin lisää. Mehukkaimmat palat jäävät seuraavaan kertaan ja jätetään lukijat jännän äärelle odottelemaan, tiedä mitä kaikkea minusta vielä paljastuukaan.
14.10.2013
Kone paukkuu
Ei ole pystynyt oikein kirjoittelemaan, kun on ollut hieman tietoteknisiä vastoinkäymisiä (+laiskuus). Se on aika kiva tunne, kun kesken kaiken tietokone pimenee totaalisesti eikä sen jälkeen enää inahdakaan vaikka painelisi raivoisasti virtanappia (tai mitä tahansa muita nappeja) ja manailisi voimasanojen kanssa tietokoneen henkeä esiin. Onneksi romuvarastoni perukoilta löytyi yksi vanha koneen raato ja kasa komponentteja, joiden avulla sain hieman selviteltyä vikaa. Kovalevyillä tiedot olivat onneksi säilyneet tallessa ja vika oli tällä kertaa muualla. Kun nyt uusia osia odotellessa joutuu käyttämään tätä vanhaa rämää, joka on tuskastuttavan hidas, niin se on hillinyt kummasti tietokoneen käyttöä. Ja jälleen kerran voi todeta, että mitään ei kannata näköjään heittää pois. Jos vanhaa koneen raatoa ja muita tavaroita ei olisi ollut tallessa, niin siinäpä olisi hieman päätä raaVituttanut vaihtoehtoja miettiessä.
Eipä tässä nyt mitään muuta ihmeellistä raportoitavaa, juokseminen sujuu mukavasti viileässä, työt on edelleen perseestä ja sitä rataa. Niin tai joo, tuosta työstä tuli mieleen, että onhan minulla taas työhaastattelu ensi perjantaille. Kutsu tuli taas, oikeastaan ihan hyvällä prosentilla noita haastatteluita on tullut, kun laskee moneenko työpaikkailmoitukseen olen vastannut. Nyt siis luvut ovat kolme kolmesta. Tosin se onnistumisprosentti uuden työpaikan suhteen onkin sitten ihan jotain muuta eli nolla kahdesta. Saa sitten nähdä, että mihin suuntaan lukema muuttuu tuon haastattelun jälkeen.
Eipä tässä nyt mitään muuta ihmeellistä raportoitavaa, juokseminen sujuu mukavasti viileässä, työt on edelleen perseestä ja sitä rataa. Niin tai joo, tuosta työstä tuli mieleen, että onhan minulla taas työhaastattelu ensi perjantaille. Kutsu tuli taas, oikeastaan ihan hyvällä prosentilla noita haastatteluita on tullut, kun laskee moneenko työpaikkailmoitukseen olen vastannut. Nyt siis luvut ovat kolme kolmesta. Tosin se onnistumisprosentti uuden työpaikan suhteen onkin sitten ihan jotain muuta eli nolla kahdesta. Saa sitten nähdä, että mihin suuntaan lukema muuttuu tuon haastattelun jälkeen.
6.10.2013
Arkijärki
Olen tässä sunnuntaipäivän aikana ihmetellyt itsekseni, että mikähän siinä on, että joiltakin ihmisiltä puuttuu sellainen arkijärki. Tai ehkä tarkemmin sanottuna kyky ajatella asioita ajassa eteenpäin. Muutamia esimerkkejä näin mainitakseni...
Esimerkki 1:
Jouduin kiinnittämään erään toisen henkilön kanssa yhteen paikkaan VÄLIAIKAISEN tuen. Toinen henkilö paukuttaa vasaralla nauloja tukeen hullun kiilto silmissä.
Toinen: "No nyt on ainakkii naulattu tukevasti kiinni eikä heilu mihinkään!"
Minä mielessäni: "Siis ei jumankauta mikä idiootti. Olisi siihen väliaikaiseen kiinnitykseen vähempikin riittänyt."
Parin viikon päästä, kun VÄLIAIKAISTA tukea ei enää tarvita ja sitä ollaan ottamassa pois.
Toinen: "No jo on perkele tiukkaan naulattu!"
Minä mielessäni: "Niin, kukahan idiootti sen mahtoikaan naulata kiinni."
Esimerkki 2:
Henkilöä on opastettu avaamaan eräs astia ensimmäisellä kerralla tietyllä tavalla, jotta seuraavilla kerroilla astiaa käytettäessä neste ei loisku yli.
Henkilö on avannut astian ensimmäisen kerran ja on ottamassa siitä nestettä nyt toisen kerran: *loiskutiloiskuti* "Oho! Sitähän tuli yli."
Esimerkki 3:
Minä käsittelen tavaroita työrukkaset käsissä. Toinen henkilö tulee viereen naureskelemaan ja irvailemaan: "Aina sinulla on nuo työjarrut käsissä. Vois ehkä hommat joutua nopeammin, jos ottasit ne pois töitä tehdessä."
Kuka osaa arvata, että keneltä lensi veret sormesta kymmenen minuutin kuluttua äskeisestä? Yhden pisteen vihje: se en ollut minä.
Välillä sitä vain tekisi yksinkertaisesti mieli ottaa edellä kuvatun kaltaisia idiootteja rinnuksista kiinni ja läpsiä avokämmenellä pitkin korvia niin paljon kuin siitä työrukkasesta lähtee. Jos sillä tavalla edes saisi joidenkin vatipäiden päähän menemään ajatusta "ajattele ensin, tee vasta sitten".
Esimerkki 1:
Jouduin kiinnittämään erään toisen henkilön kanssa yhteen paikkaan VÄLIAIKAISEN tuen. Toinen henkilö paukuttaa vasaralla nauloja tukeen hullun kiilto silmissä.
Toinen: "No nyt on ainakkii naulattu tukevasti kiinni eikä heilu mihinkään!"
Minä mielessäni: "Siis ei jumankauta mikä idiootti. Olisi siihen väliaikaiseen kiinnitykseen vähempikin riittänyt."
Parin viikon päästä, kun VÄLIAIKAISTA tukea ei enää tarvita ja sitä ollaan ottamassa pois.
Toinen: "No jo on perkele tiukkaan naulattu!"
Minä mielessäni: "Niin, kukahan idiootti sen mahtoikaan naulata kiinni."
Esimerkki 2:
Henkilöä on opastettu avaamaan eräs astia ensimmäisellä kerralla tietyllä tavalla, jotta seuraavilla kerroilla astiaa käytettäessä neste ei loisku yli.
Henkilö on avannut astian ensimmäisen kerran ja on ottamassa siitä nestettä nyt toisen kerran: *loiskutiloiskuti* "Oho! Sitähän tuli yli."
Esimerkki 3:
Minä käsittelen tavaroita työrukkaset käsissä. Toinen henkilö tulee viereen naureskelemaan ja irvailemaan: "Aina sinulla on nuo työjarrut käsissä. Vois ehkä hommat joutua nopeammin, jos ottasit ne pois töitä tehdessä."
Kuka osaa arvata, että keneltä lensi veret sormesta kymmenen minuutin kuluttua äskeisestä? Yhden pisteen vihje: se en ollut minä.
Välillä sitä vain tekisi yksinkertaisesti mieli ottaa edellä kuvatun kaltaisia idiootteja rinnuksista kiinni ja läpsiä avokämmenellä pitkin korvia niin paljon kuin siitä työrukkasesta lähtee. Jos sillä tavalla edes saisi joidenkin vatipäiden päähän menemään ajatusta "ajattele ensin, tee vasta sitten".
2.10.2013
Itsensä paljastelua
Pyysin joku viikko takaperin blogin kolmivuotispäivän kunniaksi lukijoita arvioimaan minua blogitekstien kautta syntyneen mielikuvan perusteella. Mitään valtavan massiivista tutkimusaineistoa tuosta ei päässyt syntymään, sillä arvion teki vain kaksi rohkeaa henkilöä. Kiitoksia vain teille kahdelle arvioista. :)
Tuossa arviossa piti siis ensin itse valita sanoja, jotka kuvaavat minua ja muut tekivät samoin. Tältä ne tulokset sitten näyttivät.
Molemmat arvioijat olivat valinneet kuudesta sanasta neljä samaa sanaa. Oikeastaan voisin allekirjoittaa melkein kaikki nuo sanat, jotka löytyvät laatikoista avoin ja sokea. Olisin luultavasti valinnut itsekin jotakin niistä, mikäli sanoja olisi voinut valita enemmän.
Itsenäinen, järjestelmällinen, sisäänpäin suuntaunut, looginen, tutkivainen:
Kaikista näistä olen sitä mieltä, että ne "kuuluvat" minuun.
Fiksu:
Tämän koen vähän kaksipiippuiseksi jutuksi. Oikeastaan ensin pitäisi määritellä tuo fiksu, jotta sitä pystyisi tarkemmin analysoimaan. Jos fiksuudeksi luetaan esimerkiksi kyky ymmärtää koneita ja erilaisia teknisiä järjestelmiä, yksinkertaisen järjen käyttö arjessa tai jotakin muuta vastaavaa, niin kyllä, silloin olen luultavasti fiksu. Jos taas puolestaan fiksuudeksi mielletään kykyä ymmärtää toisia ihmisiä, toisten huomioimista yms. sosiaalista "hömppää", niin olen yhtä fiksu kuin puupölkky.
Ujo:
Piti ihan katsoa Wikipediasta, että miten tämäkin asia määritellään. Siellä sanottiin näin:
"Ujous on epävarmuuden tunne, joka johtuu esimerkiksi muiden ihmisten seurasta tai muille ihmisille puhumisesta."
Oikeastaan joo, olen kyllä ehkä tuollainen. Se on vain jotenkin hölmöä, sillä jostain syystä en vain osaa mieltää itseäni ujoksi. Minulle tuosta ujosta tulee mieleen jotenkin ihan toisenlainen henkilötyyppi, jota en näe minussa.
Vaatimaton:
Ehkä ulospäin saatan helposti vaikuttaa vaatimattomalta. Kuitenkin omasta mielestäni olen kaikkea muuta kuin vaatimaton. Yleensä helpoiten sen huomaa jotain tehdessä, sillä minua ei tyydytä puolihuolimattomasti sutaistut asiat vaan saatan viilata pilkkua hyvinkin pitkään. Ihan uteliaisuudesta olisi mielenkiintoista tietää, että mikä minusta antaa vaatimattoman kuvan, ehkäpä joku lukijoista voisi selventää tätä?
Hiljainen, kireä:
Nämä ovat ehkä sellaisia asioita, jotka eivät tule esille blogissa johtuen median luonteesta. Fyysisessä maailmassa muut huomaisivat tuon hiljaisuuden varmasti ensimmäisenä. Kireä puolestaan on sellainen asia, jonka pääsee näkemään ehkä vain ne harvat henkilöt, jotka päästän lähimmäksi (eli käytännössä lapsuuden aikainen perhe). Tai oikeastaan parempi kuvaus tuon kireän tilalla olisi ehkä kärsimätön, turhautunut, takakireä tai persiille ammuttu karhu. Jokainen voikin miettiä sitten pienissä tai suurissa päissään mikä tuota voi aiheuttaa...
Tuossa arviossa piti siis ensin itse valita sanoja, jotka kuvaavat minua ja muut tekivät samoin. Tältä ne tulokset sitten näyttivät.
| Tiedän itsestäni | En tiedä itsestäni | |
|---|---|---|
| Toiset tietävät | AvoinItsenäinen, Järjestelmällinen, Sisäänpäin suuntautunut | SokeaFiksu, Looginen, Tutkivainen, Ujo, Vaatimaton |
| Toiset eivät tiedä | KätkettyHiljainen, Kireä | TuntematonAntelias, Arvokas, Avulias, Hassu, Hengellinen, Herkkä, Hermostunut, Hyväksyvä, Hyväntahtoinen, Hyväntuulinen, Idealistinen, Iloinen, Itsensä tunteva, Itsevarma, Järkevä, Kypsä, Kärsivällinen, Luotettava, Lämmin, Mietteliäs, Monimutkainen, Nerokas, Nokkela, Oppivainen, Rakastava, Rauhallinen, Rento, Rohkea, Sopeutuva, Spontaani, Taitava, Tarmokas, Tietäväinen, Tunteellinen, Ulospäin suuntautunut, Uskalias, Vaikutusvaltainen, Valpas, Varma, Vastuullinen, Viisas, Välittävä, Ylpeä, Ymmärtäväinen, Ystävällinen, Älykäs |
Molemmat arvioijat olivat valinneet kuudesta sanasta neljä samaa sanaa. Oikeastaan voisin allekirjoittaa melkein kaikki nuo sanat, jotka löytyvät laatikoista avoin ja sokea. Olisin luultavasti valinnut itsekin jotakin niistä, mikäli sanoja olisi voinut valita enemmän.
Itsenäinen, järjestelmällinen, sisäänpäin suuntaunut, looginen, tutkivainen:
Kaikista näistä olen sitä mieltä, että ne "kuuluvat" minuun.
Fiksu:
Tämän koen vähän kaksipiippuiseksi jutuksi. Oikeastaan ensin pitäisi määritellä tuo fiksu, jotta sitä pystyisi tarkemmin analysoimaan. Jos fiksuudeksi luetaan esimerkiksi kyky ymmärtää koneita ja erilaisia teknisiä järjestelmiä, yksinkertaisen järjen käyttö arjessa tai jotakin muuta vastaavaa, niin kyllä, silloin olen luultavasti fiksu. Jos taas puolestaan fiksuudeksi mielletään kykyä ymmärtää toisia ihmisiä, toisten huomioimista yms. sosiaalista "hömppää", niin olen yhtä fiksu kuin puupölkky.
Ujo:
Piti ihan katsoa Wikipediasta, että miten tämäkin asia määritellään. Siellä sanottiin näin:
"Ujous on epävarmuuden tunne, joka johtuu esimerkiksi muiden ihmisten seurasta tai muille ihmisille puhumisesta."
Oikeastaan joo, olen kyllä ehkä tuollainen. Se on vain jotenkin hölmöä, sillä jostain syystä en vain osaa mieltää itseäni ujoksi. Minulle tuosta ujosta tulee mieleen jotenkin ihan toisenlainen henkilötyyppi, jota en näe minussa.
Vaatimaton:
Ehkä ulospäin saatan helposti vaikuttaa vaatimattomalta. Kuitenkin omasta mielestäni olen kaikkea muuta kuin vaatimaton. Yleensä helpoiten sen huomaa jotain tehdessä, sillä minua ei tyydytä puolihuolimattomasti sutaistut asiat vaan saatan viilata pilkkua hyvinkin pitkään. Ihan uteliaisuudesta olisi mielenkiintoista tietää, että mikä minusta antaa vaatimattoman kuvan, ehkäpä joku lukijoista voisi selventää tätä?
Hiljainen, kireä:
Nämä ovat ehkä sellaisia asioita, jotka eivät tule esille blogissa johtuen median luonteesta. Fyysisessä maailmassa muut huomaisivat tuon hiljaisuuden varmasti ensimmäisenä. Kireä puolestaan on sellainen asia, jonka pääsee näkemään ehkä vain ne harvat henkilöt, jotka päästän lähimmäksi (eli käytännössä lapsuuden aikainen perhe). Tai oikeastaan parempi kuvaus tuon kireän tilalla olisi ehkä kärsimätön, turhautunut, takakireä tai persiille ammuttu karhu. Jokainen voikin miettiä sitten pienissä tai suurissa päissään mikä tuota voi aiheuttaa...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
