Pari viikkoa sitten olin kummissani, kun piti shortseja laittaa jalkaan toukokuun alkupuoliskolla. Tänäkin viikonloppuna on saanut muistutella itseään, että nyt on vasta toukokuu. Luonnosta katsomalla sitä ei ihan kyllä heti arvaisi, pikemminkin voisi kuvitella, että on jo kesäkuu pitkällä. Puiden lehdet ovat jo täysikasvuiset, kukkapenkit kukkii, kuusien vuosikasvaimet ovat venähtäneet jo useamman sentin mittaisiksi ja omenapuutkin kukkivat. Tuskin on milloinkaan (minun muistin mukaan) omenapuut kukkineet kotona (näillä korkeuksilla) niin aikaisin mitä nyt.
Toukokuussa tilille tupsahti myös paljon ÄIJJJÄ!-pisteitä. Olen huoltanut veneen perämoottoria, tehnyt puutarhatuolista hajonneen laudan tilalle uuden (ei siis ollut pelkkä laudan sahaus katki, piti lisäksi tehdä sellainen upotusliitos) ja korjannut rikki menneen ruohonleikkurin runkoa. Leikkuria korjatessa sain nauttia myös painepesupornosta. Pesin vuosien saatossa paskaantuneen leikkurin rungon painepesurilla, niin jopa paljastui puhdasta ja iloisen väristä pintaa lian alta. Ooh ja Aah sitä nautinnon määrää...
Niin ja purinhan minä yhtenä viikonloppuna partakoneenkin palasiksi. Kone piti kummallista ääntä (ja oli muutenkin perusteellisen puhdistuksen tarpeessa), joten purin sen niin pieniin osiin kuin vain sain ja puhdistelin kaikki osaset. Pistin osaset kasaan ja kone rupesi surisemaan hieman paremman kuuloisella äänellä. Ei ihan sellainen täysin kunnossa olevan kuuloinen mutta parempi mitä aikaisemmin. Laskeskelin, että tuo kone on ollut minulla käytössä parikymmentä vuotta. Akkuja olen vaihtanut siihen muutamia kertoja mutta muuten on vekotin jaksanut suristella partakarvoja lyhyemmiksi. Eihän se enää aja naamaa yhtä vauvanpersesiloiseksi mitä se uutena ajoi mutta onhan tuo välttänyt. Ei sitä jaksa ostaa uutta partakonetta joka kahdenkymmenen vuodein välein.
Jos noiden yllämainittujen asioiden takia olisi käynyt kyselemässä huoltoliikkeistä, niin tässä olisi saanut ostaa uuden ruohonleikkurin, puutarhakalusteet, partakoneen ja perämoottorinkin huollosta olisi saanut maksaa pitkälti toistasataa euroa. Nyt sen sijaan luonto ja kukkaro kiittävät, kun itse korjailee ja huoltaa vekottimia ja ei tarvinnut kuluttaa luonnonvaroja uusien (paskasti tehtyjen) tuotteiden valmistamiseen.
27.5.2018
13.5.2018
Vittujen kevät
Viime aikoina pinna on kiristynyt työpaikalla vähän liiankin kanssa ja välillä tekisi mieli vittuilla suoraan päin näköä kaikille idiooteille. Viimeisen parin viikon aikana olen kypsynyt mm.
- kannettavaan, joka huudattaa tuuletintaan lähes joka päivä (WWWUUUUUUUUUUUUUUU!!!! t.tietokone)
- samaan kannettavaan, josta kovalevytila on aina lopussa, kun IT:n tekemien automaattisien päivityksien asennuspaketit jätetään tietokoneelle tukkeeksi
- tulostimiin, jotka lähes joka tulostuksella menevät solmuun tai tekevät jonkun paperitukoksen (jota ei tietenkään löydy vaikka aukoo kaikki luukut)
- mullisaukkoihin, jotka vievät loistavilla pysäköintitaidoillaan parkkipaikalla kahden auton paikan
- pallinaamoihin, jotka molottavat avokonttorissa kaikkea paskaa
- joidenkin kollegoiden aivan järkyttävän paskasti tekemiin dokumentteihin, joista asia tulee ymmärretyksi suunnilleen vasta sitten, kun on itse tehnyt dokumentin uudestaan
- aataminaikuisiin ohjelmistoihin/työkaluihin, joiden jälki tarkastetaan paperilla yliviivaustussilla (kyllä, luit aivan oikein: yliviivaustussilla!) mikäli haluaa, että dokumentissa on kaikki oikein
Lähetin IT-tuelle lievästi sanottuna kärjekästä palautetta tuosta tietokoneesta ja siitä, miten siihen on säädetty yhden ohjelmiston asetukset, joihin ei itse pysty vaikuttamaan mitenkään. Noh, IT-tuen vastaus asiasta ei tullut minulle vaan meni esimiehelle, kun tämä asiasta vastuullinen pelle oli vetänyt herneen nenääänsä tästä palautteesta. Onneksi esimies ei tästä kuitenkaan alkanut aukomaan päätään. Jos näin olisi käynyt, niin luultavasti minulla olisi mennyt kuppi lopullisesti nurin ja olisin sanonut painokelvottoman mielipiteeni firman laitteista, ohjelmista ja IT-tuesta.
Alkaa olla vitutus taas sitä luokkaa tuolla työpaikalla, että on parempi nostaa työnhakuantennit korkeammalle. Mitä opin edellisestä työpaikasta, niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin vääntää ratakiskosta asiat paremmaksi. Minulta on loppunut kärsivällisyys sitä kohtaan, että päin persettä oleviin asioihin ei panosteta ja tehdään vain kuten ennenkin ollaan tehty. Mielipiteelleni toi vahvistusta pari viikkoa sitten käyty keskustelu erään entisen kollegan kanssa. Tämä henkilö oli ollut tuossa työpaikassa suunnilleen kymmenisen vuotta ja kun kuunteli hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja vertasin niitä omiin havaintoihini, niin eipä ole tiettyihin asioihin tullut minkäänlaista parannusta.
Onneksi kuitenkin on kevät ja luonto alkaa vihertyä, niin vihreä hieman rauhoittaa mustaa mieltä. On näyttänyt sille, että vihreys on puskenut esille ihan näiden parin kolmen viimeisen päivän aikana. Eipä tuo ole ihmekään, kun lämpötilat on nousseet päivisin parinkymmenen asteen paikkeille. Tänään ylittyi jopa hellerajakin, niin piti laittaa shortsit jalkaan. Shortsit jalassa toukokuussa ja kuu ei ole edes vielä puolivälissä! Oli harvinaisen mukava viikonloppu, kun viikossa oli vain kolme työpäivää, oli sopivan lämmintä ja vapaapäivinä oli sopivasti puuhailemista, niin mikäpäs siinä ollessa.
- kannettavaan, joka huudattaa tuuletintaan lähes joka päivä (WWWUUUUUUUUUUUUUUU!!!! t.tietokone)
- samaan kannettavaan, josta kovalevytila on aina lopussa, kun IT:n tekemien automaattisien päivityksien asennuspaketit jätetään tietokoneelle tukkeeksi
- tulostimiin, jotka lähes joka tulostuksella menevät solmuun tai tekevät jonkun paperitukoksen (jota ei tietenkään löydy vaikka aukoo kaikki luukut)
- mullisaukkoihin, jotka vievät loistavilla pysäköintitaidoillaan parkkipaikalla kahden auton paikan
- pallinaamoihin, jotka molottavat avokonttorissa kaikkea paskaa
- joidenkin kollegoiden aivan järkyttävän paskasti tekemiin dokumentteihin, joista asia tulee ymmärretyksi suunnilleen vasta sitten, kun on itse tehnyt dokumentin uudestaan
- aataminaikuisiin ohjelmistoihin/työkaluihin, joiden jälki tarkastetaan paperilla yliviivaustussilla (kyllä, luit aivan oikein: yliviivaustussilla!) mikäli haluaa, että dokumentissa on kaikki oikein
Lähetin IT-tuelle lievästi sanottuna kärjekästä palautetta tuosta tietokoneesta ja siitä, miten siihen on säädetty yhden ohjelmiston asetukset, joihin ei itse pysty vaikuttamaan mitenkään. Noh, IT-tuen vastaus asiasta ei tullut minulle vaan meni esimiehelle, kun tämä asiasta vastuullinen pelle oli vetänyt herneen nenääänsä tästä palautteesta. Onneksi esimies ei tästä kuitenkaan alkanut aukomaan päätään. Jos näin olisi käynyt, niin luultavasti minulla olisi mennyt kuppi lopullisesti nurin ja olisin sanonut painokelvottoman mielipiteeni firman laitteista, ohjelmista ja IT-tuesta.
Alkaa olla vitutus taas sitä luokkaa tuolla työpaikalla, että on parempi nostaa työnhakuantennit korkeammalle. Mitä opin edellisestä työpaikasta, niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin vääntää ratakiskosta asiat paremmaksi. Minulta on loppunut kärsivällisyys sitä kohtaan, että päin persettä oleviin asioihin ei panosteta ja tehdään vain kuten ennenkin ollaan tehty. Mielipiteelleni toi vahvistusta pari viikkoa sitten käyty keskustelu erään entisen kollegan kanssa. Tämä henkilö oli ollut tuossa työpaikassa suunnilleen kymmenisen vuotta ja kun kuunteli hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja vertasin niitä omiin havaintoihini, niin eipä ole tiettyihin asioihin tullut minkäänlaista parannusta.
Onneksi kuitenkin on kevät ja luonto alkaa vihertyä, niin vihreä hieman rauhoittaa mustaa mieltä. On näyttänyt sille, että vihreys on puskenut esille ihan näiden parin kolmen viimeisen päivän aikana. Eipä tuo ole ihmekään, kun lämpötilat on nousseet päivisin parinkymmenen asteen paikkeille. Tänään ylittyi jopa hellerajakin, niin piti laittaa shortsit jalkaan. Shortsit jalassa toukokuussa ja kuu ei ole edes vielä puolivälissä! Oli harvinaisen mukava viikonloppu, kun viikossa oli vain kolme työpäivää, oli sopivan lämmintä ja vapaapäivinä oli sopivasti puuhailemista, niin mikäpäs siinä ollessa.
26.4.2018
Poliitikon ulinaa
On taas hieman huvittanut uutisia lukiessa. Ohessa pätkelmää Kalevan sivuilta:
Nyt ollaan niin tuohtuneita, niin tuohtuneita, kun yksi kansanedustaja otti ja loikkasi toiseen puolueeseen. Tässä tapauksessa varmaan kannattaa virkistää muistia ja muistella mitä tapahtui viime kesänä. Mitäs silloin oikein tapahtuikaan... Niin, taisi tapahtua sellainen suuremman luokan loikkaus missä eräs ryhmä perusti tämän HK:n ruokamakkara-puolueen, kun kaikki ei mennytkään oman pillin mukaan.
Ai romahtaa? Se on jo romahtanut aikapäiviä sitten minun silmissä. Sellaista länkytystä koko politiikka. Hallituksessa olevat puolueet ovat niin itseään täynnä ja oppositio räksyttää kaikesta. Jos osat vaalien jälkeen vaihtuvat, niin sama meno jatkuu. Mitään muuta kuin mäki täynnä hyvin palkattuja pellejä, jotka ajavat vain omia etujaan ja samalla kurjistavat kansalaisten asioita.
Kun vappu lähestyy sopivasti, niin tässäpä hieman miettimisen aihetta simapäissään oleville (en keksinyt itse, törmäsin tähän netissä):
Nyt ollaan niin tuohtuneita, niin tuohtuneita, kun yksi kansanedustaja otti ja loikkasi toiseen puolueeseen. Tässä tapauksessa varmaan kannattaa virkistää muistia ja muistella mitä tapahtui viime kesänä. Mitäs silloin oikein tapahtuikaan... Niin, taisi tapahtua sellainen suuremman luokan loikkaus missä eräs ryhmä perusti tämän HK:n ruokamakkara-puolueen, kun kaikki ei mennytkään oman pillin mukaan.
Tällaisen käytöksen on välttämätöntä muuttua tai politiikan ja koko eduskunnan arvovalta romahtaa kansalaisten silmissä
Ai romahtaa? Se on jo romahtanut aikapäiviä sitten minun silmissä. Sellaista länkytystä koko politiikka. Hallituksessa olevat puolueet ovat niin itseään täynnä ja oppositio räksyttää kaikesta. Jos osat vaalien jälkeen vaihtuvat, niin sama meno jatkuu. Mitään muuta kuin mäki täynnä hyvin palkattuja pellejä, jotka ajavat vain omia etujaan ja samalla kurjistavat kansalaisten asioita.
Kun vappu lähestyy sopivasti, niin tässäpä hieman miettimisen aihetta simapäissään oleville (en keksinyt itse, törmäsin tähän netissä):
Tämän lauseen jokaisen sanan viimeinen kirjain on n-kirjain.
8.4.2018
Elämäsimulaattori
Tänä vuonna ensimmäinen kvartaali on mennyt blogin suhteen aika vaisusti. Ehkä kirjoitus tai pari kuukauteen ja nekin olleet lyhyitä tynkiä. Toisaalta se kyllä kertoo tästä minunkin elämästä jotain. Lyhyesti kuvailtuna se on ollut sellaista tasaisen harmaata ja tylsää päivien toistaessa tiettyä kaavaa viikosta toiseen. Juuri mitään ihmeellistä tai uutta ei ole tapahtunut, perusmössöä päivästä toiseen. Se on itse asiassa ollut niin kaavamaista, että päivärutiineista saisi koodattua helposti elämäsimulaattorin. Tuossa olisi jo runko hahmoteltu, ei tarvitsisi tehdä muuta kuin koodata nuo pikkufunktiot päivittäisistä eri rutiineista. Sen jälkeen tuo olisi valmis voisi antaa koodin hoidella arjen ja itse voisi koomata.
Mikäköhän siinä on, että tinderiä selaillessa jotkin kuvat jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Se on hieman huvittavaa, kun yksi profiili tuli vastaan kolmesti mutta en muistanut nähneeni aiemmin tätä naamaa, joka tulee vastaan siinä ensimmäisessä kuvassa. Vasta kun tutkin profiilia tarkemmin ja katsoin kuvat läpi ja näin siellä yhden tietyn kuvan, niin silloin vasta muistui mieleen, että olenhan minä jo tämän aiemmin nähnyt.
Ilmeisesti se on niin, että jos kasvot eivät ole todella persoonalliset ja puoleensavetävät, niin ei ne jää yhtään mieleen. Kun on selannut satoja lärvien kuvia, niin aivojen kapasiteetti loppuu ja turhat tapaukset unohdetaan heti, kun ruksia on painettu. Ehkä tuosta voisi antaa sellaisen vinkin, että siihen ensimmäisenä näkyvään kuvaan kannattaa panostaa. Ei mikään liian läheltä kuvattu kuva, jossa näkyy karvat sieraimista mutta ei sellainenkaan, josta ei erota kasvoja. Ehkä sellainen puolivartalo jostain luonnollisesta tilanteesta jää paremmin mieleen kuin joku geneerinen peilin edessä otettu duckface perseposetus. Tuossa alla on muuten kuva siitä yhdestä profiilista, josta naamakuva ei jäänyt mutta tuo mönkijäkuva jäi mieleen.
Mikäköhän siinä on, että tinderiä selaillessa jotkin kuvat jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Se on hieman huvittavaa, kun yksi profiili tuli vastaan kolmesti mutta en muistanut nähneeni aiemmin tätä naamaa, joka tulee vastaan siinä ensimmäisessä kuvassa. Vasta kun tutkin profiilia tarkemmin ja katsoin kuvat läpi ja näin siellä yhden tietyn kuvan, niin silloin vasta muistui mieleen, että olenhan minä jo tämän aiemmin nähnyt.
Ilmeisesti se on niin, että jos kasvot eivät ole todella persoonalliset ja puoleensavetävät, niin ei ne jää yhtään mieleen. Kun on selannut satoja lärvien kuvia, niin aivojen kapasiteetti loppuu ja turhat tapaukset unohdetaan heti, kun ruksia on painettu. Ehkä tuosta voisi antaa sellaisen vinkin, että siihen ensimmäisenä näkyvään kuvaan kannattaa panostaa. Ei mikään liian läheltä kuvattu kuva, jossa näkyy karvat sieraimista mutta ei sellainenkaan, josta ei erota kasvoja. Ehkä sellainen puolivartalo jostain luonnollisesta tilanteesta jää paremmin mieleen kuin joku geneerinen peilin edessä otettu duckface perseposetus. Tuossa alla on muuten kuva siitä yhdestä profiilista, josta naamakuva ei jäänyt mutta tuo mönkijäkuva jäi mieleen.
19.3.2018
4.3.2018
Kerro se kuvin
Olen taas ajankulukseni harrastanut tinderöintiä. Siinä sivussa on tullut laitettua kuvia talteen erilaisista "helmistä". Tässäpä helmenkalastuksen satoa...
Profiilitekstiin saa kirjoittaa 500 merkkiä ja sinä jaksoit laittaa vain 12 merkkiä (+ välilyönnit). Paikkakuntakin on pitänyt lyhentää, kun olisihan se nyt ollut aivan helvetinmoinen suoritus kirjoittaa siihen se Riihimäki. Huh huh! Miten jaksoitkin kirjoittaa noin paljon itsestäsi?
Mitähän tästäkin pitäisi arvailla noiden symbolien perusteella? Aurinko paistaa, siemenestä kasvaa auringonkukka, joka muuttuukin kuuseksi. Välillä kuunnellaan musiikkia, sitten käydään puukottamassa jotakin ja hyvin onnistuneen puukotuksen jälkeen on aika vetää lärvit oluella ja lopuksi hienostellaan viinillä. Kahdeksan symbolia? Kahdeksan vitun symbolia!
Jos ihan välttämättä haluat pitää itsepintaisesti kiinni keskiaikaisista periaatteista, niin hyvä on. Se tarkoittaa sitten sitä, että nainen hoitaa ruuanlaiton, siivoaa torpan, ruokkii kotieläimet, paikkaa puhkikuluneet vaatteet ja parsii sukat.
Ai sulla on kavereita ja pyörit kullikarusellissa? Mihin helvettiin sinä sitten miestä vielä tarvitset? Etsitkö ehkä jotain aisankannattajaa vai pelkkää rahakukkaroa?
Olisit jättänyt sen prinsessan sinne Espanjaan. Kukaan täysjärkinen mies ei ala kasvattamaan jonkun lipevän espanjalais-Horgen kakaraa.
Minun intohimo on ohjelmointi. JA AAH, kun sitä koodia väännetään intohimoissaan kahdeksan tuntia putkeen, niin siinä jää ämmät lehdelle soittelemaan! Kun ohjelman saa tekemään juuri ne asiat mitkä on halunnutkin, niin voi sitä ORGASMIN MÄÄRÄÄ!!! Ai ohjelmointi ei käynyt intohimosta? Pidä tunkkis...
Minustakin koira kuuluu pakettiin, nimittäin tähän tapaan:
Sitten vain paketti kiinni, rullallinen jeesusteippiä paketin ympärille ja paketti vinkuintiaan.
Laitoin kaksikymppiä tulemaan.
Nyt on muuten timanttiset tissit!
Profiilitekstiin saa kirjoittaa 500 merkkiä ja sinä jaksoit laittaa vain 12 merkkiä (+ välilyönnit). Paikkakuntakin on pitänyt lyhentää, kun olisihan se nyt ollut aivan helvetinmoinen suoritus kirjoittaa siihen se Riihimäki. Huh huh! Miten jaksoitkin kirjoittaa noin paljon itsestäsi?
Mitähän tästäkin pitäisi arvailla noiden symbolien perusteella? Aurinko paistaa, siemenestä kasvaa auringonkukka, joka muuttuukin kuuseksi. Välillä kuunnellaan musiikkia, sitten käydään puukottamassa jotakin ja hyvin onnistuneen puukotuksen jälkeen on aika vetää lärvit oluella ja lopuksi hienostellaan viinillä. Kahdeksan symbolia? Kahdeksan vitun symbolia!
Jos ihan välttämättä haluat pitää itsepintaisesti kiinni keskiaikaisista periaatteista, niin hyvä on. Se tarkoittaa sitten sitä, että nainen hoitaa ruuanlaiton, siivoaa torpan, ruokkii kotieläimet, paikkaa puhkikuluneet vaatteet ja parsii sukat.
Ai sulla on kavereita ja pyörit kullikarusellissa? Mihin helvettiin sinä sitten miestä vielä tarvitset? Etsitkö ehkä jotain aisankannattajaa vai pelkkää rahakukkaroa?
Olisit jättänyt sen prinsessan sinne Espanjaan. Kukaan täysjärkinen mies ei ala kasvattamaan jonkun lipevän espanjalais-Horgen kakaraa.
Minun intohimo on ohjelmointi. JA AAH, kun sitä koodia väännetään intohimoissaan kahdeksan tuntia putkeen, niin siinä jää ämmät lehdelle soittelemaan! Kun ohjelman saa tekemään juuri ne asiat mitkä on halunnutkin, niin voi sitä ORGASMIN MÄÄRÄÄ!!! Ai ohjelmointi ei käynyt intohimosta? Pidä tunkkis...
Minustakin koira kuuluu pakettiin, nimittäin tähän tapaan:
Sitten vain paketti kiinni, rullallinen jeesusteippiä paketin ympärille ja paketti vinkuintiaan.
Laitoin kaksikymppiä tulemaan.
Nyt on muuten timanttiset tissit!
18.2.2018
Autolla ajan
Menneellä viikolla jouduin käyttämään työajoihin vanhemmilta lainassa ollutta autoa erinäisten syiden takia. Tavallisesti käyttämäni auto on sellainen tavallinen rottelo, joka ei juuri kenessäkään intohimoja herätä. Korkeintaan joku kollega on saattanut joskus kysyä, että onko autossa ollut isompia vikoja. Lähinnä sillä tiedustelleet, kun ovat olleet hankkimassa jälkikasvulleen ensimmäistä autoa, jolla pääsisi eteenpäin mutta joka ei maksaisi maltaita. Vanhemmilta lainassa ollut auto oli ihan erityyppinen. Isompi ja rohjompi, sellainen nelivetoinen ÄIJJÄ-auto. Tai niin voisi jonkin mielestä kuvitella. Itse en tykkää tuolla kuitenkaan ajella, kun ajomukavuus ei ole siinä lähellekkään samaa tasoa rotteloon verrattuna.
Työpaikalla pysäköin aina tiettyyn ruutuun, joten ihmiset ovat oppineet tunnistamaan autoni. Joskus on joku saattanut kysyä, että olenko vaihtanut autoa, jos tuossa kyseisessä ruudussa on ollut joku toinen auto ja itse olen parkkeerannut johonkin toiselle paikalle. Tullessani rohjolla töihin, parkkeerasin sen taas tavalliseen paikkaani. Kipitin sisälle ja aloitin työt normaalisti. Vähän ajan päästä maatiaiskissa saapui työpaikalle ja siinä ohi mennessään hän pysähtyi kysymään, että olenko vaihtanut autoa. Vastasin miten asia oli ja hän kyseli vielä siitä autosta kaikenlaista: minkälainen ajaa, miten iso kone jne.
En edes muista milloin viimeksi olisin tuon maatiaiskissan kanssa keskustellut jotakin (edes työasioiden tiimoilta). Käytävällä tervehditään ohi kulkiessa mutta muuten ei olla juttusilla. Mutta tulepa rohjolla töihin, niin PAM! Heti tullaan kyselemään ja lirkuttelemaan kaikenlaista.
Sitä minä vain jäin vähän miettimään tuon jälkeen H. Moilasena, että otapa nyt näistä tissieläimistä selvää, että mikä asia saa kenetkin kehräämään. Joku kiinnostuu autosta, joku sekoaa moottorisahasta, kolmas kirkkaista ja kahisevista työukkovaatteista, neljäs huokailee toimiston jännistä tulostimista... Ei taas kolmijalkainen ymmärrä yhtään.
Työpaikalla pysäköin aina tiettyyn ruutuun, joten ihmiset ovat oppineet tunnistamaan autoni. Joskus on joku saattanut kysyä, että olenko vaihtanut autoa, jos tuossa kyseisessä ruudussa on ollut joku toinen auto ja itse olen parkkeerannut johonkin toiselle paikalle. Tullessani rohjolla töihin, parkkeerasin sen taas tavalliseen paikkaani. Kipitin sisälle ja aloitin työt normaalisti. Vähän ajan päästä maatiaiskissa saapui työpaikalle ja siinä ohi mennessään hän pysähtyi kysymään, että olenko vaihtanut autoa. Vastasin miten asia oli ja hän kyseli vielä siitä autosta kaikenlaista: minkälainen ajaa, miten iso kone jne.
En edes muista milloin viimeksi olisin tuon maatiaiskissan kanssa keskustellut jotakin (edes työasioiden tiimoilta). Käytävällä tervehditään ohi kulkiessa mutta muuten ei olla juttusilla. Mutta tulepa rohjolla töihin, niin PAM! Heti tullaan kyselemään ja lirkuttelemaan kaikenlaista.
Sitä minä vain jäin vähän miettimään tuon jälkeen H. Moilasena, että otapa nyt näistä tissieläimistä selvää, että mikä asia saa kenetkin kehräämään. Joku kiinnostuu autosta, joku sekoaa moottorisahasta, kolmas kirkkaista ja kahisevista työukkovaatteista, neljäs huokailee toimiston jännistä tulostimista... Ei taas kolmijalkainen ymmärrä yhtään.
4.2.2018
Tuntematon
Kävin katsomassa joku aika sitten elokuvissa tämän Tuntemattoman sotilaan uusimman version. Lähdin hieman etuajassa töistä ja kävin katsomassa iltapäivänäytöksen. Paikalla oli hieman vanhempaa väkeä mikä nyt ei sinällään ollut yllätys ajankohta huomioon ottaen. Eivät tosin kyllä olleet ihan mitään eläkepappa-osastoa ja teinitkin puuttuivat kokonaan.
Kokemuksena tuo elokuva oli vähän niin ja näin. En saanut ihan parhaita paikkoja salista ja olin hieman sivussa keskeltä ja penkkirivien puolivälissä. Paras paikka olisi ollut mahdollisimman takana ja keskellä salia. Nyt tuolta paikalta katsellessa tuntui, että kuva oli liian lähellä ja päätään sai käännellä. Äänissä nyt ei ollut mitään valittamista, räjähdyksissä oli tarpeeksi jytinää.
Toinen asia mikä hieman häiritsi, oli salissa olleiden pariskuntien naiset. Mikä hemmetti siinä on, että siitä elokuvasta pitää supattaa sen miehen korvaan. Miehet istuivat tyynesti hiljaa ja katsoivat kuvaa, kun nämä tissieläimet aina välillä kommentoivat elokuvan tapahtumia miehilleen (samalla kun rapistelivat karkkipussejaan). Tulevaisuudessa kyllä katson paljon mieluummin elokuvan omalta tietokoneelta kuin menen teatteriin. Vaikka näytön koko ja omat kaiuttimet eivät vedä vertoja teattereiden vehkeille, niin paljon paremmin siihen elokuvaan uppoutuu omassa rauhassa kotona ollessaan.
Itse elokuvasta nyt ei oikein osaa päättää oliko se hyvä vai huono. Asiaa hieman vaikeuttaa se, kun se Linnan versio on tullut nähtyä niin monesti, niin tätä uutta sitten tuli automaattisesti vertailtua siihen vanhaan versioon.
Se tietysti oli hyvää, että tämä versio oli värillinen. Jotenkin se toi tapahtumia lähemmäksi "nykyaikaa", jos sitä vertaa Linnan versioon. Mustavalkoista elokuvaa katsoessa tuntuu, että siitä sodasta on kulunut huomattavasti kauemmin aikaa. Toinen asia, jonka tuo värillisyys nosti esille, oli ympäristö. Jotenkin se värillisyys toi tapahtumat paljon lähemmäksi. Kun on itse kuljeskellut ihan samanlaisissa kuusikoissa mitä tuossakin elokuvassa näkyi, niin kieltämättä seuraavan kerran metsässä liikkuessa tuli mieleen, että mitenkähän siinä kävisi, jos pitäisi itse oikeasti juosta tutuissa kotimetsissä rynnäkkökiväärin kanssa vihollista jahdaten/paeten.
Näyttelijävalintojen kohdalla olisin toiminut hieman toisin. Jotenkin tuli vain itselle sellainen olo, että jos olisin ollut roolittajana, niin olisin valinnut kaikkiin osiin tuikituntemattomia nevöhöördejä, jotka eivät olisi olleet ainakaan suurelle yleisölle tuttuja. Ehkä tuolloin olisi pystynyt keskittymään paremmin siihen tarinaan. Nyt niitä tunnettuja näyttelijöitä jäi jotenkin tuijottamaan liikaa ajatellen mielessä, että "mitenkähän se tuokin osaa vetää tuon". Hirviniemi ei jotenkin istunut ollenkaan rooliinsa. Ja sitten oli pitänyt vielä tämä tissiposki-laulaja Robinkin ängetä sinne. Onneksi tämä Robinin esittämä roolihahmo tuli ammutuksi hyvin äkkiä, joten sitä ei joutunut katselemaan sen pitempään.
En nyt laske elokuvalla peukaloa alas mutta en nosta sitä ylöskään. Ehkä aika näyttää minne suuntaan se kääntyy, jos tuota useamman kerran tulevaisuudessa katsoo. Niin ja yksi juttu minua jäi ketuttamaan kyllä tuosta elokuvasta (kuten myös muissakin versioissa): Joka hemmetin kerta tulee turpaan. Tekisivät kerrankin sellaisen version missä jyrätään Uralille asti ja saadaan Suur-Suomi aikaiseksi!
Kokemuksena tuo elokuva oli vähän niin ja näin. En saanut ihan parhaita paikkoja salista ja olin hieman sivussa keskeltä ja penkkirivien puolivälissä. Paras paikka olisi ollut mahdollisimman takana ja keskellä salia. Nyt tuolta paikalta katsellessa tuntui, että kuva oli liian lähellä ja päätään sai käännellä. Äänissä nyt ei ollut mitään valittamista, räjähdyksissä oli tarpeeksi jytinää.
Toinen asia mikä hieman häiritsi, oli salissa olleiden pariskuntien naiset. Mikä hemmetti siinä on, että siitä elokuvasta pitää supattaa sen miehen korvaan. Miehet istuivat tyynesti hiljaa ja katsoivat kuvaa, kun nämä tissieläimet aina välillä kommentoivat elokuvan tapahtumia miehilleen (samalla kun rapistelivat karkkipussejaan). Tulevaisuudessa kyllä katson paljon mieluummin elokuvan omalta tietokoneelta kuin menen teatteriin. Vaikka näytön koko ja omat kaiuttimet eivät vedä vertoja teattereiden vehkeille, niin paljon paremmin siihen elokuvaan uppoutuu omassa rauhassa kotona ollessaan.
Itse elokuvasta nyt ei oikein osaa päättää oliko se hyvä vai huono. Asiaa hieman vaikeuttaa se, kun se Linnan versio on tullut nähtyä niin monesti, niin tätä uutta sitten tuli automaattisesti vertailtua siihen vanhaan versioon.
Se tietysti oli hyvää, että tämä versio oli värillinen. Jotenkin se toi tapahtumia lähemmäksi "nykyaikaa", jos sitä vertaa Linnan versioon. Mustavalkoista elokuvaa katsoessa tuntuu, että siitä sodasta on kulunut huomattavasti kauemmin aikaa. Toinen asia, jonka tuo värillisyys nosti esille, oli ympäristö. Jotenkin se värillisyys toi tapahtumat paljon lähemmäksi. Kun on itse kuljeskellut ihan samanlaisissa kuusikoissa mitä tuossakin elokuvassa näkyi, niin kieltämättä seuraavan kerran metsässä liikkuessa tuli mieleen, että mitenkähän siinä kävisi, jos pitäisi itse oikeasti juosta tutuissa kotimetsissä rynnäkkökiväärin kanssa vihollista jahdaten/paeten.
Näyttelijävalintojen kohdalla olisin toiminut hieman toisin. Jotenkin tuli vain itselle sellainen olo, että jos olisin ollut roolittajana, niin olisin valinnut kaikkiin osiin tuikituntemattomia nevöhöördejä, jotka eivät olisi olleet ainakaan suurelle yleisölle tuttuja. Ehkä tuolloin olisi pystynyt keskittymään paremmin siihen tarinaan. Nyt niitä tunnettuja näyttelijöitä jäi jotenkin tuijottamaan liikaa ajatellen mielessä, että "mitenkähän se tuokin osaa vetää tuon". Hirviniemi ei jotenkin istunut ollenkaan rooliinsa. Ja sitten oli pitänyt vielä tämä tissiposki-laulaja Robinkin ängetä sinne. Onneksi tämä Robinin esittämä roolihahmo tuli ammutuksi hyvin äkkiä, joten sitä ei joutunut katselemaan sen pitempään.
En nyt laske elokuvalla peukaloa alas mutta en nosta sitä ylöskään. Ehkä aika näyttää minne suuntaan se kääntyy, jos tuota useamman kerran tulevaisuudessa katsoo. Niin ja yksi juttu minua jäi ketuttamaan kyllä tuosta elokuvasta (kuten myös muissakin versioissa): Joka hemmetin kerta tulee turpaan. Tekisivät kerrankin sellaisen version missä jyrätään Uralille asti ja saadaan Suur-Suomi aikaiseksi!
28.1.2018
Yksinkertaista kiitos
Viikolla töissä yksi työntekijä tuli kysymään vinkkejä yhteen asiaan. Asiakas oli pyytänyt tätä työntekijää tekemään yhden dokumentin, jota asiakas tarvitsee omassa työssään. Tuo dokumentti olisi ollut sellainen paikannuskaavion/kartan tyyppinen, jonka avulla asiat löytäisi maastosta paremmin. Näin äkkiä ajaltetuna tuo dokumentti olisi siis ollut varsin yksinkertainen: taustalla jonkinlainen kartta alueesta ja sitten vähän tekstiä kohteiden lähettyville.
Aluksi tällä työntekijällä oli yksi ehdotus dokumentin laadinnasta. Kun mietin asiaa vähän pitemmälle ja keskustelin asiasta enemmän, niin kävi selväksi, että eihän se ollutkaan niin yksinkertainen asia kuin alussa ajatteli. Tarvittavien tekstien lisääminen olemassa olevaan karttaan kun olisi sössinyt muita systeemejä ja tähän vielä päälle se, että kuka sitä karttaa lopulta tulee aina päivittämään ja missä tehdään.
Välillä se vain yksinkertaisesti vituttaa olla tällä alalla töissä. Tuntuu, että mitään yksinkertaiseltakaan kuulostavaa asiaa ei pysty tekemään täysin valmiiksi asti ilman, että jotakin helvetin perkelettä pitää kääntää, vääntää ja säätää. Näissä hommissa pitäisi olla joku kaikenkattava Jeesus™-tietokanta, johon kaikki paska tallennettaisiin ja kaikki leivottaisiin sieltä ulos. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun jotakin paskatietoja hakataan uudelleen järjestelmästä toiseen ja sitten jossain välissä ihmetellään, että missä kohdassa meni hommat vituiksi. Mutta eipä tuollaisia järjestelmiä kukaan tee, kun ketään ei kiinnosta mitenkä asiat voisi tehdä järkevästi. Aina kyllä osataan kitistä, jos tunteja on mennyt työhön liian paljon mutta kun vitun vatipäät eivät tajua yhtään, että minkälaista paskaa se on tehdä töitä paskoja työkaluja käyttäen ja yrittää seuloa järkyttävän suuresta paskaläjästä tiedonmurusia oman työn lähtötiedoiksi.
Loppuun voisi todeta jälleen sen yhden tosiasian, että kaikki on paskaa paitsi kusi.
Aluksi tällä työntekijällä oli yksi ehdotus dokumentin laadinnasta. Kun mietin asiaa vähän pitemmälle ja keskustelin asiasta enemmän, niin kävi selväksi, että eihän se ollutkaan niin yksinkertainen asia kuin alussa ajatteli. Tarvittavien tekstien lisääminen olemassa olevaan karttaan kun olisi sössinyt muita systeemejä ja tähän vielä päälle se, että kuka sitä karttaa lopulta tulee aina päivittämään ja missä tehdään.
Välillä se vain yksinkertaisesti vituttaa olla tällä alalla töissä. Tuntuu, että mitään yksinkertaiseltakaan kuulostavaa asiaa ei pysty tekemään täysin valmiiksi asti ilman, että jotakin helvetin perkelettä pitää kääntää, vääntää ja säätää. Näissä hommissa pitäisi olla joku kaikenkattava Jeesus™-tietokanta, johon kaikki paska tallennettaisiin ja kaikki leivottaisiin sieltä ulos. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun jotakin paskatietoja hakataan uudelleen järjestelmästä toiseen ja sitten jossain välissä ihmetellään, että missä kohdassa meni hommat vituiksi. Mutta eipä tuollaisia järjestelmiä kukaan tee, kun ketään ei kiinnosta mitenkä asiat voisi tehdä järkevästi. Aina kyllä osataan kitistä, jos tunteja on mennyt työhön liian paljon mutta kun vitun vatipäät eivät tajua yhtään, että minkälaista paskaa se on tehdä töitä paskoja työkaluja käyttäen ja yrittää seuloa järkyttävän suuresta paskaläjästä tiedonmurusia oman työn lähtötiedoiksi.
Loppuun voisi todeta jälleen sen yhden tosiasian, että kaikki on paskaa paitsi kusi.
13.1.2018
Se nyt on tyhmää maksaa liikaa
Maanantain kauppalehdessä oli juttua pitkistä asuntolainoista. Lyhykäisyydessään pari pankkia on ryhtynyt tarjoamaan asuntolainoihin 35 tai 45 vuoden mittaista takaisinmaksuaikaa. Artikkelissa oli haastateltu toisen pankin lainojen kehityspäällikköä ja oheinen pätkä pisti minua silmään aika pahasti:
Laskin netissä olleella laskurin avustuksella laskelmat siitä, että kuinka paljon olisin maksanut lainaa, jos olisin pitäytynyt maksusuunnitelmassa. Tein vielä laskelman pitkällä laina-ajalla mutta laskuri ei hyväksynyt laina-ajan pituudeksi yli 30 vuotta, joten tuohon maksimiin oli tyydyttävä. Lainana oli siis annuiteettilaina.
Tuossa alla on kaavio, johon olen suhteuttanut nuo lukemat. Sininen osio on lainan määrä ja punainen osio on lainan hinta (nostokulut, korko, kuukausimaksut). Prosenttilukema punaisen palkin päällä kertoo lainan hinnan suuruuden suhteessa lainamäärään.
Jos olisin täysin älyvapaa idiootti ja ottaisin lainan pitkällä maksuajalla, niin loppujen lopuksi maksaisin pankille melkein toisen mokoman lainamäärän verran rahaa korkojen ja muiden kulujen muodossa. "Normaalillakin" laina-ajalla kulut ovat lähes puolet lainan määrästä. Viimeinen palkki tuossa kaaviossa kertoo todelliset kulut maksamastani lainasta.
Jos ajattelee tuota omaa lainanmaksuani, niin en joutunut tinkimään elämässäni oikeastaan mistään. Tietysti olen melko vähäkulutuksinen rahan suhteen (en tee matkoja ulkomaille, en käytä päihdyttäviä aineita yms.) ja minulla ei ole jälkikasvua, niin säästöön jääneillä rahoilla pystyi tekemään ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Toisaalta, onhan se tietysti hankalaa tehdä tuollaisia ylimääräisiä lyhennyksiä, jos on nainut niitä lapsia kuin kani, elää YOLO!-tyylillä tuhlaten suurimman osan palkastaan heti ja ei ajattele taloutensa osalta juuri paria kuukautta pitemmälle tai on työttömänä vasten tahtoaan.
Mutta mitä tulee tuohon sitaatissa mainittuun kysymykseen, niin vastaus on että ei. Elämän tarkoitus ei ole lyhentää lainaa mahdollisimman nopeasti. Se on vain pikemminkin puhtaasti idioottimaista olla lyhentämättä sitä mahdollisimman nopeasti. Jos haluaa olla pankin talutushihnassa lopun elämäänsä, kartuttaa pankin voittoja ja stressata asiasta, niin mikäs siinä, omapa on valintansa.
Huttusen mielestä uudenlainen ajattelu tekee hyvää Suomen asuntolainamarkkinoille.Tein aiheesta hieman laskelmia pohjautuen omaan asuntolainaani, joka on maksettu pois jo aikoja sitten. Jos olisin maksanut lainaa pois lammasmaisesti maksusuunnitelman mukaan, niin maksaisin sitä vieläkin. Laina-aika olisi ollut kaikkiaan noin 17 vuotta pitkä.
"Meidät on kasvatettu siihen, että velka on pahasta ja se on maksettava pois mahdollisimman nopeasti. Mutta onko se elämän tarkoitus lyhentää laina mahdollisimman nopeasti? Ihmisten elämä on muuttunut viime vuosina todella paljon. Erilaisia kiinnostuksen kohteita ja rahan käyttötarpeita on aiempaa enemmän."
Laskin netissä olleella laskurin avustuksella laskelmat siitä, että kuinka paljon olisin maksanut lainaa, jos olisin pitäytynyt maksusuunnitelmassa. Tein vielä laskelman pitkällä laina-ajalla mutta laskuri ei hyväksynyt laina-ajan pituudeksi yli 30 vuotta, joten tuohon maksimiin oli tyydyttävä. Lainana oli siis annuiteettilaina.
Tuossa alla on kaavio, johon olen suhteuttanut nuo lukemat. Sininen osio on lainan määrä ja punainen osio on lainan hinta (nostokulut, korko, kuukausimaksut). Prosenttilukema punaisen palkin päällä kertoo lainan hinnan suuruuden suhteessa lainamäärään.
Jos olisin täysin älyvapaa idiootti ja ottaisin lainan pitkällä maksuajalla, niin loppujen lopuksi maksaisin pankille melkein toisen mokoman lainamäärän verran rahaa korkojen ja muiden kulujen muodossa. "Normaalillakin" laina-ajalla kulut ovat lähes puolet lainan määrästä. Viimeinen palkki tuossa kaaviossa kertoo todelliset kulut maksamastani lainasta.
Jos ajattelee tuota omaa lainanmaksuani, niin en joutunut tinkimään elämässäni oikeastaan mistään. Tietysti olen melko vähäkulutuksinen rahan suhteen (en tee matkoja ulkomaille, en käytä päihdyttäviä aineita yms.) ja minulla ei ole jälkikasvua, niin säästöön jääneillä rahoilla pystyi tekemään ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Toisaalta, onhan se tietysti hankalaa tehdä tuollaisia ylimääräisiä lyhennyksiä, jos on nainut niitä lapsia kuin kani, elää YOLO!-tyylillä tuhlaten suurimman osan palkastaan heti ja ei ajattele taloutensa osalta juuri paria kuukautta pitemmälle tai on työttömänä vasten tahtoaan.
Mutta mitä tulee tuohon sitaatissa mainittuun kysymykseen, niin vastaus on että ei. Elämän tarkoitus ei ole lyhentää lainaa mahdollisimman nopeasti. Se on vain pikemminkin puhtaasti idioottimaista olla lyhentämättä sitä mahdollisimman nopeasti. Jos haluaa olla pankin talutushihnassa lopun elämäänsä, kartuttaa pankin voittoja ja stressata asiasta, niin mikäs siinä, omapa on valintansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
