Menneellä viikolla jouduin käyttämään työajoihin vanhemmilta lainassa ollutta autoa erinäisten syiden takia. Tavallisesti käyttämäni auto on sellainen tavallinen rottelo, joka ei juuri kenessäkään intohimoja herätä. Korkeintaan joku kollega on saattanut joskus kysyä, että onko autossa ollut isompia vikoja. Lähinnä sillä tiedustelleet, kun ovat olleet hankkimassa jälkikasvulleen ensimmäistä autoa, jolla pääsisi eteenpäin mutta joka ei maksaisi maltaita. Vanhemmilta lainassa ollut auto oli ihan erityyppinen. Isompi ja rohjompi, sellainen nelivetoinen ÄIJJÄ-auto. Tai niin voisi jonkin mielestä kuvitella. Itse en tykkää tuolla kuitenkaan ajella, kun ajomukavuus ei ole siinä lähellekkään samaa tasoa rotteloon verrattuna.
Työpaikalla pysäköin aina tiettyyn ruutuun, joten ihmiset ovat oppineet tunnistamaan autoni. Joskus on joku saattanut kysyä, että olenko vaihtanut autoa, jos tuossa kyseisessä ruudussa on ollut joku toinen auto ja itse olen parkkeerannut johonkin toiselle paikalle. Tullessani rohjolla töihin, parkkeerasin sen taas tavalliseen paikkaani. Kipitin sisälle ja aloitin työt normaalisti. Vähän ajan päästä maatiaiskissa saapui työpaikalle ja siinä ohi mennessään hän pysähtyi kysymään, että olenko vaihtanut autoa. Vastasin miten asia oli ja hän kyseli vielä siitä autosta kaikenlaista: minkälainen ajaa, miten iso kone jne.
En edes muista milloin viimeksi olisin tuon maatiaiskissan kanssa keskustellut jotakin (edes työasioiden tiimoilta). Käytävällä tervehditään ohi kulkiessa mutta muuten ei olla juttusilla. Mutta tulepa rohjolla töihin, niin PAM! Heti tullaan kyselemään ja lirkuttelemaan kaikenlaista.
Sitä minä vain jäin vähän miettimään tuon jälkeen H. Moilasena, että otapa nyt näistä tissieläimistä selvää, että mikä asia saa kenetkin kehräämään. Joku kiinnostuu autosta, joku sekoaa moottorisahasta, kolmas kirkkaista ja kahisevista työukkovaatteista, neljäs huokailee toimiston jännistä tulostimista... Ei taas kolmijalkainen ymmärrä yhtään.
18.2.2018
4.2.2018
Tuntematon
Kävin katsomassa joku aika sitten elokuvissa tämän Tuntemattoman sotilaan uusimman version. Lähdin hieman etuajassa töistä ja kävin katsomassa iltapäivänäytöksen. Paikalla oli hieman vanhempaa väkeä mikä nyt ei sinällään ollut yllätys ajankohta huomioon ottaen. Eivät tosin kyllä olleet ihan mitään eläkepappa-osastoa ja teinitkin puuttuivat kokonaan.
Kokemuksena tuo elokuva oli vähän niin ja näin. En saanut ihan parhaita paikkoja salista ja olin hieman sivussa keskeltä ja penkkirivien puolivälissä. Paras paikka olisi ollut mahdollisimman takana ja keskellä salia. Nyt tuolta paikalta katsellessa tuntui, että kuva oli liian lähellä ja päätään sai käännellä. Äänissä nyt ei ollut mitään valittamista, räjähdyksissä oli tarpeeksi jytinää.
Toinen asia mikä hieman häiritsi, oli salissa olleiden pariskuntien naiset. Mikä hemmetti siinä on, että siitä elokuvasta pitää supattaa sen miehen korvaan. Miehet istuivat tyynesti hiljaa ja katsoivat kuvaa, kun nämä tissieläimet aina välillä kommentoivat elokuvan tapahtumia miehilleen (samalla kun rapistelivat karkkipussejaan). Tulevaisuudessa kyllä katson paljon mieluummin elokuvan omalta tietokoneelta kuin menen teatteriin. Vaikka näytön koko ja omat kaiuttimet eivät vedä vertoja teattereiden vehkeille, niin paljon paremmin siihen elokuvaan uppoutuu omassa rauhassa kotona ollessaan.
Itse elokuvasta nyt ei oikein osaa päättää oliko se hyvä vai huono. Asiaa hieman vaikeuttaa se, kun se Linnan versio on tullut nähtyä niin monesti, niin tätä uutta sitten tuli automaattisesti vertailtua siihen vanhaan versioon.
Se tietysti oli hyvää, että tämä versio oli värillinen. Jotenkin se toi tapahtumia lähemmäksi "nykyaikaa", jos sitä vertaa Linnan versioon. Mustavalkoista elokuvaa katsoessa tuntuu, että siitä sodasta on kulunut huomattavasti kauemmin aikaa. Toinen asia, jonka tuo värillisyys nosti esille, oli ympäristö. Jotenkin se värillisyys toi tapahtumat paljon lähemmäksi. Kun on itse kuljeskellut ihan samanlaisissa kuusikoissa mitä tuossakin elokuvassa näkyi, niin kieltämättä seuraavan kerran metsässä liikkuessa tuli mieleen, että mitenkähän siinä kävisi, jos pitäisi itse oikeasti juosta tutuissa kotimetsissä rynnäkkökiväärin kanssa vihollista jahdaten/paeten.
Näyttelijävalintojen kohdalla olisin toiminut hieman toisin. Jotenkin tuli vain itselle sellainen olo, että jos olisin ollut roolittajana, niin olisin valinnut kaikkiin osiin tuikituntemattomia nevöhöördejä, jotka eivät olisi olleet ainakaan suurelle yleisölle tuttuja. Ehkä tuolloin olisi pystynyt keskittymään paremmin siihen tarinaan. Nyt niitä tunnettuja näyttelijöitä jäi jotenkin tuijottamaan liikaa ajatellen mielessä, että "mitenkähän se tuokin osaa vetää tuon". Hirviniemi ei jotenkin istunut ollenkaan rooliinsa. Ja sitten oli pitänyt vielä tämä tissiposki-laulaja Robinkin ängetä sinne. Onneksi tämä Robinin esittämä roolihahmo tuli ammutuksi hyvin äkkiä, joten sitä ei joutunut katselemaan sen pitempään.
En nyt laske elokuvalla peukaloa alas mutta en nosta sitä ylöskään. Ehkä aika näyttää minne suuntaan se kääntyy, jos tuota useamman kerran tulevaisuudessa katsoo. Niin ja yksi juttu minua jäi ketuttamaan kyllä tuosta elokuvasta (kuten myös muissakin versioissa): Joka hemmetin kerta tulee turpaan. Tekisivät kerrankin sellaisen version missä jyrätään Uralille asti ja saadaan Suur-Suomi aikaiseksi!
Kokemuksena tuo elokuva oli vähän niin ja näin. En saanut ihan parhaita paikkoja salista ja olin hieman sivussa keskeltä ja penkkirivien puolivälissä. Paras paikka olisi ollut mahdollisimman takana ja keskellä salia. Nyt tuolta paikalta katsellessa tuntui, että kuva oli liian lähellä ja päätään sai käännellä. Äänissä nyt ei ollut mitään valittamista, räjähdyksissä oli tarpeeksi jytinää.
Toinen asia mikä hieman häiritsi, oli salissa olleiden pariskuntien naiset. Mikä hemmetti siinä on, että siitä elokuvasta pitää supattaa sen miehen korvaan. Miehet istuivat tyynesti hiljaa ja katsoivat kuvaa, kun nämä tissieläimet aina välillä kommentoivat elokuvan tapahtumia miehilleen (samalla kun rapistelivat karkkipussejaan). Tulevaisuudessa kyllä katson paljon mieluummin elokuvan omalta tietokoneelta kuin menen teatteriin. Vaikka näytön koko ja omat kaiuttimet eivät vedä vertoja teattereiden vehkeille, niin paljon paremmin siihen elokuvaan uppoutuu omassa rauhassa kotona ollessaan.
Itse elokuvasta nyt ei oikein osaa päättää oliko se hyvä vai huono. Asiaa hieman vaikeuttaa se, kun se Linnan versio on tullut nähtyä niin monesti, niin tätä uutta sitten tuli automaattisesti vertailtua siihen vanhaan versioon.
Se tietysti oli hyvää, että tämä versio oli värillinen. Jotenkin se toi tapahtumia lähemmäksi "nykyaikaa", jos sitä vertaa Linnan versioon. Mustavalkoista elokuvaa katsoessa tuntuu, että siitä sodasta on kulunut huomattavasti kauemmin aikaa. Toinen asia, jonka tuo värillisyys nosti esille, oli ympäristö. Jotenkin se värillisyys toi tapahtumat paljon lähemmäksi. Kun on itse kuljeskellut ihan samanlaisissa kuusikoissa mitä tuossakin elokuvassa näkyi, niin kieltämättä seuraavan kerran metsässä liikkuessa tuli mieleen, että mitenkähän siinä kävisi, jos pitäisi itse oikeasti juosta tutuissa kotimetsissä rynnäkkökiväärin kanssa vihollista jahdaten/paeten.
Näyttelijävalintojen kohdalla olisin toiminut hieman toisin. Jotenkin tuli vain itselle sellainen olo, että jos olisin ollut roolittajana, niin olisin valinnut kaikkiin osiin tuikituntemattomia nevöhöördejä, jotka eivät olisi olleet ainakaan suurelle yleisölle tuttuja. Ehkä tuolloin olisi pystynyt keskittymään paremmin siihen tarinaan. Nyt niitä tunnettuja näyttelijöitä jäi jotenkin tuijottamaan liikaa ajatellen mielessä, että "mitenkähän se tuokin osaa vetää tuon". Hirviniemi ei jotenkin istunut ollenkaan rooliinsa. Ja sitten oli pitänyt vielä tämä tissiposki-laulaja Robinkin ängetä sinne. Onneksi tämä Robinin esittämä roolihahmo tuli ammutuksi hyvin äkkiä, joten sitä ei joutunut katselemaan sen pitempään.
En nyt laske elokuvalla peukaloa alas mutta en nosta sitä ylöskään. Ehkä aika näyttää minne suuntaan se kääntyy, jos tuota useamman kerran tulevaisuudessa katsoo. Niin ja yksi juttu minua jäi ketuttamaan kyllä tuosta elokuvasta (kuten myös muissakin versioissa): Joka hemmetin kerta tulee turpaan. Tekisivät kerrankin sellaisen version missä jyrätään Uralille asti ja saadaan Suur-Suomi aikaiseksi!
28.1.2018
Yksinkertaista kiitos
Viikolla töissä yksi työntekijä tuli kysymään vinkkejä yhteen asiaan. Asiakas oli pyytänyt tätä työntekijää tekemään yhden dokumentin, jota asiakas tarvitsee omassa työssään. Tuo dokumentti olisi ollut sellainen paikannuskaavion/kartan tyyppinen, jonka avulla asiat löytäisi maastosta paremmin. Näin äkkiä ajaltetuna tuo dokumentti olisi siis ollut varsin yksinkertainen: taustalla jonkinlainen kartta alueesta ja sitten vähän tekstiä kohteiden lähettyville.
Aluksi tällä työntekijällä oli yksi ehdotus dokumentin laadinnasta. Kun mietin asiaa vähän pitemmälle ja keskustelin asiasta enemmän, niin kävi selväksi, että eihän se ollutkaan niin yksinkertainen asia kuin alussa ajatteli. Tarvittavien tekstien lisääminen olemassa olevaan karttaan kun olisi sössinyt muita systeemejä ja tähän vielä päälle se, että kuka sitä karttaa lopulta tulee aina päivittämään ja missä tehdään.
Välillä se vain yksinkertaisesti vituttaa olla tällä alalla töissä. Tuntuu, että mitään yksinkertaiseltakaan kuulostavaa asiaa ei pysty tekemään täysin valmiiksi asti ilman, että jotakin helvetin perkelettä pitää kääntää, vääntää ja säätää. Näissä hommissa pitäisi olla joku kaikenkattava Jeesus™-tietokanta, johon kaikki paska tallennettaisiin ja kaikki leivottaisiin sieltä ulos. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun jotakin paskatietoja hakataan uudelleen järjestelmästä toiseen ja sitten jossain välissä ihmetellään, että missä kohdassa meni hommat vituiksi. Mutta eipä tuollaisia järjestelmiä kukaan tee, kun ketään ei kiinnosta mitenkä asiat voisi tehdä järkevästi. Aina kyllä osataan kitistä, jos tunteja on mennyt työhön liian paljon mutta kun vitun vatipäät eivät tajua yhtään, että minkälaista paskaa se on tehdä töitä paskoja työkaluja käyttäen ja yrittää seuloa järkyttävän suuresta paskaläjästä tiedonmurusia oman työn lähtötiedoiksi.
Loppuun voisi todeta jälleen sen yhden tosiasian, että kaikki on paskaa paitsi kusi.
Aluksi tällä työntekijällä oli yksi ehdotus dokumentin laadinnasta. Kun mietin asiaa vähän pitemmälle ja keskustelin asiasta enemmän, niin kävi selväksi, että eihän se ollutkaan niin yksinkertainen asia kuin alussa ajatteli. Tarvittavien tekstien lisääminen olemassa olevaan karttaan kun olisi sössinyt muita systeemejä ja tähän vielä päälle se, että kuka sitä karttaa lopulta tulee aina päivittämään ja missä tehdään.
Välillä se vain yksinkertaisesti vituttaa olla tällä alalla töissä. Tuntuu, että mitään yksinkertaiseltakaan kuulostavaa asiaa ei pysty tekemään täysin valmiiksi asti ilman, että jotakin helvetin perkelettä pitää kääntää, vääntää ja säätää. Näissä hommissa pitäisi olla joku kaikenkattava Jeesus™-tietokanta, johon kaikki paska tallennettaisiin ja kaikki leivottaisiin sieltä ulos. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun jotakin paskatietoja hakataan uudelleen järjestelmästä toiseen ja sitten jossain välissä ihmetellään, että missä kohdassa meni hommat vituiksi. Mutta eipä tuollaisia järjestelmiä kukaan tee, kun ketään ei kiinnosta mitenkä asiat voisi tehdä järkevästi. Aina kyllä osataan kitistä, jos tunteja on mennyt työhön liian paljon mutta kun vitun vatipäät eivät tajua yhtään, että minkälaista paskaa se on tehdä töitä paskoja työkaluja käyttäen ja yrittää seuloa järkyttävän suuresta paskaläjästä tiedonmurusia oman työn lähtötiedoiksi.
Loppuun voisi todeta jälleen sen yhden tosiasian, että kaikki on paskaa paitsi kusi.
13.1.2018
Se nyt on tyhmää maksaa liikaa
Maanantain kauppalehdessä oli juttua pitkistä asuntolainoista. Lyhykäisyydessään pari pankkia on ryhtynyt tarjoamaan asuntolainoihin 35 tai 45 vuoden mittaista takaisinmaksuaikaa. Artikkelissa oli haastateltu toisen pankin lainojen kehityspäällikköä ja oheinen pätkä pisti minua silmään aika pahasti:
Laskin netissä olleella laskurin avustuksella laskelmat siitä, että kuinka paljon olisin maksanut lainaa, jos olisin pitäytynyt maksusuunnitelmassa. Tein vielä laskelman pitkällä laina-ajalla mutta laskuri ei hyväksynyt laina-ajan pituudeksi yli 30 vuotta, joten tuohon maksimiin oli tyydyttävä. Lainana oli siis annuiteettilaina.
Tuossa alla on kaavio, johon olen suhteuttanut nuo lukemat. Sininen osio on lainan määrä ja punainen osio on lainan hinta (nostokulut, korko, kuukausimaksut). Prosenttilukema punaisen palkin päällä kertoo lainan hinnan suuruuden suhteessa lainamäärään.
Jos olisin täysin älyvapaa idiootti ja ottaisin lainan pitkällä maksuajalla, niin loppujen lopuksi maksaisin pankille melkein toisen mokoman lainamäärän verran rahaa korkojen ja muiden kulujen muodossa. "Normaalillakin" laina-ajalla kulut ovat lähes puolet lainan määrästä. Viimeinen palkki tuossa kaaviossa kertoo todelliset kulut maksamastani lainasta.
Jos ajattelee tuota omaa lainanmaksuani, niin en joutunut tinkimään elämässäni oikeastaan mistään. Tietysti olen melko vähäkulutuksinen rahan suhteen (en tee matkoja ulkomaille, en käytä päihdyttäviä aineita yms.) ja minulla ei ole jälkikasvua, niin säästöön jääneillä rahoilla pystyi tekemään ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Toisaalta, onhan se tietysti hankalaa tehdä tuollaisia ylimääräisiä lyhennyksiä, jos on nainut niitä lapsia kuin kani, elää YOLO!-tyylillä tuhlaten suurimman osan palkastaan heti ja ei ajattele taloutensa osalta juuri paria kuukautta pitemmälle tai on työttömänä vasten tahtoaan.
Mutta mitä tulee tuohon sitaatissa mainittuun kysymykseen, niin vastaus on että ei. Elämän tarkoitus ei ole lyhentää lainaa mahdollisimman nopeasti. Se on vain pikemminkin puhtaasti idioottimaista olla lyhentämättä sitä mahdollisimman nopeasti. Jos haluaa olla pankin talutushihnassa lopun elämäänsä, kartuttaa pankin voittoja ja stressata asiasta, niin mikäs siinä, omapa on valintansa.
Huttusen mielestä uudenlainen ajattelu tekee hyvää Suomen asuntolainamarkkinoille.Tein aiheesta hieman laskelmia pohjautuen omaan asuntolainaani, joka on maksettu pois jo aikoja sitten. Jos olisin maksanut lainaa pois lammasmaisesti maksusuunnitelman mukaan, niin maksaisin sitä vieläkin. Laina-aika olisi ollut kaikkiaan noin 17 vuotta pitkä.
"Meidät on kasvatettu siihen, että velka on pahasta ja se on maksettava pois mahdollisimman nopeasti. Mutta onko se elämän tarkoitus lyhentää laina mahdollisimman nopeasti? Ihmisten elämä on muuttunut viime vuosina todella paljon. Erilaisia kiinnostuksen kohteita ja rahan käyttötarpeita on aiempaa enemmän."
Laskin netissä olleella laskurin avustuksella laskelmat siitä, että kuinka paljon olisin maksanut lainaa, jos olisin pitäytynyt maksusuunnitelmassa. Tein vielä laskelman pitkällä laina-ajalla mutta laskuri ei hyväksynyt laina-ajan pituudeksi yli 30 vuotta, joten tuohon maksimiin oli tyydyttävä. Lainana oli siis annuiteettilaina.
Tuossa alla on kaavio, johon olen suhteuttanut nuo lukemat. Sininen osio on lainan määrä ja punainen osio on lainan hinta (nostokulut, korko, kuukausimaksut). Prosenttilukema punaisen palkin päällä kertoo lainan hinnan suuruuden suhteessa lainamäärään.
Jos olisin täysin älyvapaa idiootti ja ottaisin lainan pitkällä maksuajalla, niin loppujen lopuksi maksaisin pankille melkein toisen mokoman lainamäärän verran rahaa korkojen ja muiden kulujen muodossa. "Normaalillakin" laina-ajalla kulut ovat lähes puolet lainan määrästä. Viimeinen palkki tuossa kaaviossa kertoo todelliset kulut maksamastani lainasta.
Jos ajattelee tuota omaa lainanmaksuani, niin en joutunut tinkimään elämässäni oikeastaan mistään. Tietysti olen melko vähäkulutuksinen rahan suhteen (en tee matkoja ulkomaille, en käytä päihdyttäviä aineita yms.) ja minulla ei ole jälkikasvua, niin säästöön jääneillä rahoilla pystyi tekemään ylimääräisiä lainanlyhennyksiä. Toisaalta, onhan se tietysti hankalaa tehdä tuollaisia ylimääräisiä lyhennyksiä, jos on nainut niitä lapsia kuin kani, elää YOLO!-tyylillä tuhlaten suurimman osan palkastaan heti ja ei ajattele taloutensa osalta juuri paria kuukautta pitemmälle tai on työttömänä vasten tahtoaan.
Mutta mitä tulee tuohon sitaatissa mainittuun kysymykseen, niin vastaus on että ei. Elämän tarkoitus ei ole lyhentää lainaa mahdollisimman nopeasti. Se on vain pikemminkin puhtaasti idioottimaista olla lyhentämättä sitä mahdollisimman nopeasti. Jos haluaa olla pankin talutushihnassa lopun elämäänsä, kartuttaa pankin voittoja ja stressata asiasta, niin mikäs siinä, omapa on valintansa.
7.1.2018
Vuoden ensimmäiset sekalaiset
Postilaatikosta kolahti viikolla ilmoitus äänioikeudesta presidentin vaaleissa. En muistaakseni äänestetänyt viime vaaleissa, joten tuskin tulee nytkään käytyä. Muista edes milloin olen käynyt äänestämässä. Kunnallisvaalit ovat jääneet aika tehokkaasti väliin, ehkä olen jossain presidentinvaalessa äänestänyt joskus mutta en enää muista missä. Kävin nyt uteliaisuudesta kokeilemassa paria vaalikonetta ja minulle ne tarjosi ehdokakkaita seuraavassa järjestyksessä:
1. Huhtasaari
2. Väyrynen
3. Vanhanen
Kysymykset noissa vaalikoneissa näyttivät olevan melkein samoja kaikissa, joten tuloksetkin olivat samat. Ehkä Huhtasaarella oli lähimmäksi sattuvat mielipiteet (kyllä, olen kaappinatsi, ÖYHÖYHÖYH) mutta jotenkin ei tuokaan vaihtoehto innosta. Muut ehdokkaat ovat sellaista suvakki-, tantta- ja pappaosastoa, että nämä eivät kiinnosta ollenkaan. Ja muutenkin nuo vaalikoneet ovat vähän sieltä tännepäin, en luottaisi niihin kovinkaan paljoa. Jos jostain löytyisi sellainen sopivan älykäs ehdokas, jolla olisi sellaista sopivan kriittistä näkemystä nykymenoon ja ne esitettäisiin sopivalla tavalla (ei liian öyhöttäen tai liian hissutellen), niin ehkä voisin äänestää sellaista vaihtoehtoa. Mutta kun vaihtoehdot ovat näissä vaaleissa mitä ovat, niin väliin jää koko homma. Sepä näistä äänestyksistä.
Tänään taivaalla näkyi harvinainen valoilmiö, kun aurinko pilkisteli keskipäivän paikkeilla nelisen tuntia melko pilvettömältä taivaalta. En edes muista millon viimeksi aurinkoa on näkynyt. Luultavasti varmaan joskus marraskuussa, niin pilvinen, pimeä ja hämärä koko joulukuu oli. Piti ihan käydä kävelyllä omin silmin toteamassa, että se aurinko on tosiaan vielä olemassa eikä ole hävinnyt minnekään. Ei se vielä lämmittänyt mutta siellä se arska killotti. Ehkäpä ne päivät alkaa tästä valostua pikku hiljaa, kun kevät tulee lähemmäksi.
Katselin mitä on tullut viime vuonna kirjoiteltua tähän aikaan. Olin mietiskellyt säästöön jääneiden rahojen sijoittamista johonkin tuottavaan ja teinkin tuolloin pienen sijoituksen. Nyt kun tuosta on vuosi kulunut, niin tarkastelin lukemia ja vuoden aikana sijoitus on tuottanut vähän vajaa kymmenen prosenttia. Tuo on ihan hyvin, tosin sijoitettava summa oli niin pieni, että tulot eivät olleet kovin suuria. Muutaman kassillisen sillä saa ruokaa mutta ei juuri muuta. Mutta on tuo siinä mielessä hyvä, että jos samalla tahdilla mennään tulevat vuodet, niin kymmenisen vuoden kuluttua sijoitus on ehkä maksanut itsensä takaisin. Tosin kun tuohon ottaa huomioon inflaation, niin taitaa tulla muutama vuosi tuohon päälle.
1. Huhtasaari
2. Väyrynen
3. Vanhanen
Kysymykset noissa vaalikoneissa näyttivät olevan melkein samoja kaikissa, joten tuloksetkin olivat samat. Ehkä Huhtasaarella oli lähimmäksi sattuvat mielipiteet (kyllä, olen kaappinatsi, ÖYHÖYHÖYH) mutta jotenkin ei tuokaan vaihtoehto innosta. Muut ehdokkaat ovat sellaista suvakki-, tantta- ja pappaosastoa, että nämä eivät kiinnosta ollenkaan. Ja muutenkin nuo vaalikoneet ovat vähän sieltä tännepäin, en luottaisi niihin kovinkaan paljoa. Jos jostain löytyisi sellainen sopivan älykäs ehdokas, jolla olisi sellaista sopivan kriittistä näkemystä nykymenoon ja ne esitettäisiin sopivalla tavalla (ei liian öyhöttäen tai liian hissutellen), niin ehkä voisin äänestää sellaista vaihtoehtoa. Mutta kun vaihtoehdot ovat näissä vaaleissa mitä ovat, niin väliin jää koko homma. Sepä näistä äänestyksistä.
Tänään taivaalla näkyi harvinainen valoilmiö, kun aurinko pilkisteli keskipäivän paikkeilla nelisen tuntia melko pilvettömältä taivaalta. En edes muista millon viimeksi aurinkoa on näkynyt. Luultavasti varmaan joskus marraskuussa, niin pilvinen, pimeä ja hämärä koko joulukuu oli. Piti ihan käydä kävelyllä omin silmin toteamassa, että se aurinko on tosiaan vielä olemassa eikä ole hävinnyt minnekään. Ei se vielä lämmittänyt mutta siellä se arska killotti. Ehkäpä ne päivät alkaa tästä valostua pikku hiljaa, kun kevät tulee lähemmäksi.
Katselin mitä on tullut viime vuonna kirjoiteltua tähän aikaan. Olin mietiskellyt säästöön jääneiden rahojen sijoittamista johonkin tuottavaan ja teinkin tuolloin pienen sijoituksen. Nyt kun tuosta on vuosi kulunut, niin tarkastelin lukemia ja vuoden aikana sijoitus on tuottanut vähän vajaa kymmenen prosenttia. Tuo on ihan hyvin, tosin sijoitettava summa oli niin pieni, että tulot eivät olleet kovin suuria. Muutaman kassillisen sillä saa ruokaa mutta ei juuri muuta. Mutta on tuo siinä mielessä hyvä, että jos samalla tahdilla mennään tulevat vuodet, niin kymmenisen vuoden kuluttua sijoitus on ehkä maksanut itsensä takaisin. Tosin kun tuohon ottaa huomioon inflaation, niin taitaa tulla muutama vuosi tuohon päälle.
22.12.2017
Etsitään köysipupua
== Results from bdsmtest.org ==
No niin... Missäs ne kuritettavat pikkulutkat piileksii? Setämiehen tekisi mieli sitoa narttu sänkyyn ja antaa hieman raippaa niille terhakoille pakaroille. Tai jos et uskalla tulla piiskattavaksi, niin laita niistä paljaista pakaroistasi ja rinnoistasi kuvia tulemaan. Taidat vain tykätä siitä ajatuksesta, että limainen setä tuijottelee kuviasi kiimainen katse silmissään...
Oheisen kuvan myötä hyvää joulua itse kullekin...
No niin... Missäs ne kuritettavat pikkulutkat piileksii? Setämiehen tekisi mieli sitoa narttu sänkyyn ja antaa hieman raippaa niille terhakoille pakaroille. Tai jos et uskalla tulla piiskattavaksi, niin laita niistä paljaista pakaroistasi ja rinnoistasi kuvia tulemaan. Taidat vain tykätä siitä ajatuksesta, että limainen setä tuijottelee kuviasi kiimainen katse silmissään...
Oheisen kuvan myötä hyvää joulua itse kullekin...
17.12.2017
Koodiapina
Ohjelmointi = v-maista hommaa
On taas monesti käynyt mielessä tuo yllä oleva toteamus. Kävi taas perinteisesti, että tein yhtä näperrystä, kohta alkoi tökkiä ja lopulta oli taas v-käyrä huipussaan ja sitten lensi rukkaset nurkkaan. Se kyrpii rankasti ja syö miestä, kun mitään ei saa koskaan valmiiksi. Aina tulee vain puolitekeleitä paskoja, joista ei ole mitään hyötyä ja siinä sivussa on heittänyt aikaa ihan turhaan hukkaan johonkin paskaan.
Minkä takia mikään ei ole ikinä yksinkertaista vaan kaiken paskan pitää olla vitun monimutkaista?
Tein sellaista ohjelman pätkää, joka olisi listannut vuodessa olleet päivämäärät ja vähän niihin liittyviä tietoja. Ensimmäisenä ketutuksen aiheena oli juhlapäivät ja varsinkin pääsiäisen paikan laskenta. Voi helvetti, että pitää sekin tehdä niin perkeleen monimutkaisesti! Kannattaa muuten kurkata aihetta Wikipediasta, suomenkielinen artikkeli on hieman lyhyempi, englanniksi tuostakin aiheesta on saatu reviteltyä huomattavasti pitempi juttu. Onneksi hakukoneella löytyi netistä jonkun toisen tekemä koodinpätkä, jolla pystyi tuon laskennan tekemään. Siihen vielä lisäsi muutamat suomalaiset juhlapyhät mukaan, niin lopulta homman sai onnistumaan. Mutta eipä tuo ollut ainut ongelma, lisääkin löytyi.
Noh, onneksi tämä ohjelmointi on minulle vain harrastus. Jos joku asia vituttaa, niin jättää sen sikseen ja antaa olla. Tiedä sitten miten monta kertaa olisi jo pälli levinnyt, jos tätä pitäisi ammatikseen tehdä. Jos pitäisi jotain vuosia vanhaa ja muiden spagettikoodaamaa legacy-paskaa härkkiä, niin luultavasti olisin vaihtanut alaa tai tehtäviä jo aikoja sitten.
On taas monesti käynyt mielessä tuo yllä oleva toteamus. Kävi taas perinteisesti, että tein yhtä näperrystä, kohta alkoi tökkiä ja lopulta oli taas v-käyrä huipussaan ja sitten lensi rukkaset nurkkaan. Se kyrpii rankasti ja syö miestä, kun mitään ei saa koskaan valmiiksi. Aina tulee vain puolitekeleitä paskoja, joista ei ole mitään hyötyä ja siinä sivussa on heittänyt aikaa ihan turhaan hukkaan johonkin paskaan.
Minkä takia mikään ei ole ikinä yksinkertaista vaan kaiken paskan pitää olla vitun monimutkaista?
Tein sellaista ohjelman pätkää, joka olisi listannut vuodessa olleet päivämäärät ja vähän niihin liittyviä tietoja. Ensimmäisenä ketutuksen aiheena oli juhlapäivät ja varsinkin pääsiäisen paikan laskenta. Voi helvetti, että pitää sekin tehdä niin perkeleen monimutkaisesti! Kannattaa muuten kurkata aihetta Wikipediasta, suomenkielinen artikkeli on hieman lyhyempi, englanniksi tuostakin aiheesta on saatu reviteltyä huomattavasti pitempi juttu. Onneksi hakukoneella löytyi netistä jonkun toisen tekemä koodinpätkä, jolla pystyi tuon laskennan tekemään. Siihen vielä lisäsi muutamat suomalaiset juhlapyhät mukaan, niin lopulta homman sai onnistumaan. Mutta eipä tuo ollut ainut ongelma, lisääkin löytyi.
Noh, onneksi tämä ohjelmointi on minulle vain harrastus. Jos joku asia vituttaa, niin jättää sen sikseen ja antaa olla. Tiedä sitten miten monta kertaa olisi jo pälli levinnyt, jos tätä pitäisi ammatikseen tehdä. Jos pitäisi jotain vuosia vanhaa ja muiden spagettikoodaamaa legacy-paskaa härkkiä, niin luultavasti olisin vaihtanut alaa tai tehtäviä jo aikoja sitten.
7.12.2017
Online-treenausta
Yhtenä päivänä töissä tuli työnantajan HR-osalta sähköpostia. Yksi kuntosaliketju tarjoaa alennusta hinnoistaan yrityksen työntekijöille ja nyt tuo ketju tuputti sähköpostissa jotain ilmaista tutustumistarjousta netin välityksellä tapahtuvaan online-treenaukseen (aivan kuten huumediilerit: kokeile pari kertaa ilmaiseksi). Postin liitetiedostona tuli pdf-tiedosto, joka sisälsi tuon tarjouksen ja siinä tiedostossa oli taustakuvana oheinen kuva.
Kuvaa katsoessani heräsi kysymys, että pitääköhän tuota treenausta varten olla ehkä omassa koneessa kamera kiinni (jotta ohjaaja voisi ulista tarvittaessa ohjeitaan asennoista yms.) mutta sitten tarkemmin ajateltuna tulin siihen loppupäätelmään, että tuskin sitä tarvitaan. Jos tuo homma onkin sellainen, että siinä katsotaan vain jotain ennalta nauhoitettua jumppavideota. Sinällään harmi, jos tuossa online-treenauksessa ei ole mitään kaksisuuntaista vuorovaikutusta. Jos olisi ollut, niin voisi jumppamaikalle sanoa (jos se muistuttaisi vähän kuvan tapausta), että käännäpäs sitä rintamasuuntaa enemmän kameraan päin, niin näkee paremmin ne liikeradat (tai jotain sen tyylistä).
Kuvaa katsoessani heräsi kysymys, että pitääköhän tuota treenausta varten olla ehkä omassa koneessa kamera kiinni (jotta ohjaaja voisi ulista tarvittaessa ohjeitaan asennoista yms.) mutta sitten tarkemmin ajateltuna tulin siihen loppupäätelmään, että tuskin sitä tarvitaan. Jos tuo homma onkin sellainen, että siinä katsotaan vain jotain ennalta nauhoitettua jumppavideota. Sinällään harmi, jos tuossa online-treenauksessa ei ole mitään kaksisuuntaista vuorovaikutusta. Jos olisi ollut, niin voisi jumppamaikalle sanoa (jos se muistuttaisi vähän kuvan tapausta), että käännäpäs sitä rintamasuuntaa enemmän kameraan päin, niin näkee paremmin ne liikeradat (tai jotain sen tyylistä).
29.11.2017
Etusivulla
Tänään Kauppalehden etusivulla oli jonkun ryssäkäsienheilutteluyrityksen iso mainos:
Yrittäisivät ensin laittaa edes ne yhdyssanat kuntoon ja vasta sitten miettiä sitä mainosta Suomen suurimman talouslehden etusivulla.
Yrittäisivät ensin laittaa edes ne yhdyssanat kuntoon ja vasta sitten miettiä sitä mainosta Suomen suurimman talouslehden etusivulla.
24.11.2017
Black friday
Musta perjantai? Pikemminkin vittumainen kyrväntai.
Kyllä meinasi taas keittää tänään. Joka helvetin tuutista pakotettiin tuota saatanan paskaa. Lehdet, radio, netti... Itse asiassa tuo pakotus alkoi jo eilen. Tänään hyvä jos lehdessä oli yhtään sellaista sivua missä tuota vitun sanaparia ei olisi mainittu. Joskus tuo on niin sanoinkuvaamattoman raivostuttavaa, että kun mainostajat ja kaikki muutkin keksivät jonkun uuden paskan, niin sittenhän sitä paskaa levitetään joka tuutista oksennukseen asti.
Pitäkää mustat paskanne saatanan kauppiaat!
Kyllä meinasi taas keittää tänään. Joka helvetin tuutista pakotettiin tuota saatanan paskaa. Lehdet, radio, netti... Itse asiassa tuo pakotus alkoi jo eilen. Tänään hyvä jos lehdessä oli yhtään sellaista sivua missä tuota vitun sanaparia ei olisi mainittu. Joskus tuo on niin sanoinkuvaamattoman raivostuttavaa, että kun mainostajat ja kaikki muutkin keksivät jonkun uuden paskan, niin sittenhän sitä paskaa levitetään joka tuutista oksennukseen asti.
Pitäkää mustat paskanne saatanan kauppiaat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
