Maaliskuun lyhyet

Ei ole ollut tännekään oikein mitään kirjoittamisen aihetta. Oikeastaan tämä koko maaliskuu on hieman mennyt töiden ja arjen jyrätessä. Töissä on kiireinen aika käsillä ja päivät ovat venyneet normaalia pitemmiksi, tekemistä olisi vähän lliankin kanssa ja sama tahti jatkuu jonnekin kesäkuulle asti. Ei ehkä ihan näin pahana mutta kuitenkin. Kesäloman jälkeen luultavasti hieman helpottaa mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muuten ei ole juurikaan mitään ihmeellistä tapahtunut.

Tinderiä (tai sen korviketta) olen räpläillyt aina iltaisin ja selaillut eri kaupunkien naamoja. Kun silmien edestä vilistää monia naamoja, niin välillä huomio kiinnittyy erilaisiin asioihin. Yksi sellainen on ollut naisten kulmakarvat. Kovin monella ei näytä olevan luonnollisen näköisiä karvarantuja silmiensä päällä vaan kaikki on enemmän tai vähemmän meikattuja. Osa on osannut tehdä sen ihan ok tavalla mutta yllättävän moni taas ei. Pahimmalta näyttävät ovat olleet melkein kuin levellä tussilla olisi piirretty, ei ihan tähän tapaan mutta lähes...

Että lienee sekin naamansa maalaaminen ihan oma taiteenlajinsa, jotkut osaa, jotkut ei.

Tinder

Viime aikoina olen taas ollut enemmän ärtynyt. En nyt osaa eritellä sen tarkemmin syytä mutta luultavasti siinä on takana turhautumista töissä, mielenkiintoisen tekemisen puute, yksinäisyys, jne. Nyt viikonloppuna tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että jo pelkkä tietokoneenkin aukaisu on alkanut ärsyttää. Ja kun tietokoneen on saanut auki ja päätyy erinäisten uutissivustojen linkkejä pitkin lukemaan jonkun EK:n mullisaukon haistapaskan-lausuntoja, niin jopa alkaa taas vähempikin vituttamaan entistä enemmän.

kuvankaappaus pönde-lehden nettisivuilta

Tekisi jo mieli potkaista sillä teräskärjellä varustetulla työkengällä näitä EK:n pallinaamoja nilkoille, niin oppisivat ehkä olemaan päästämättä ilmoille näitä aivottomia persehokemiaan.

Noh, mutta otsikon asiaan... Torstai-illasta turhautuneena asensin siihen idioottityöpuhelimeeni Tinderin korvikkeen, kun ei tälle paska-alustalla varustetulle puhelimelle saa mitään oikeita ja "virallisia" ohjelmia, jotka muilta käyttöjärjestelmäalustoilta löytyvät (tappakaa jo tämä win-luurialusta, pliiiis). Tein lärvikirjaan tuota varten feikkiprofiilin (tähänkin pitänyt sotkea tuo syöpä), laitoin asetukset kuntoon ja aloin katsella tarjontaa. Mitä nyt pari päivää tuota tuli selattua, niin hohhoi mitä tuubaa koko touhu. Homma alkoi maistua puulle tietyssä mielessä jo melko nopeasti. Siinä mielessä tuo oli mielenkiintoinen, että jos vaikka olisi tulisi joku tuttu naama vastaan (kyylä kun olen) mutta ei sitä ohjelmaa jaksa kovin kauan katsella. Profiileista harvemmin löytyi mitään sanallisia kuvailuja, niin melko äkkiä homma meni siihen, että suunnilleen kaikki kuvat vedeltiin vasemmalle/tarjottiin punaista rastia, jos naama ei miellyttänyt tarpeeksi (ja sellaisiahan riitti).

Lopuksi tuon kokemuksen voisi lyhyesti tiivistää seuraavasti: Tinder = samaa nettideittailupaskaa mitä kaikki muukin hieman uusilla höysteillä.

Mussutusta muiden taloista

Kun on näitä talojen myynti-ilmoituksia tullut selattua enemmän ja katseltua niissä olevia valokuvia, niin monesti sitä mielessään arvostelee näitä asujaimistojen ratkaisuja/ominaisuuksia.

Tässä esimerkinomaisesti muutamia juttuja, mitkä nyppivät aina minua:

• vinot sisäkatot (vaikeuttavat valaisimen valintaa ja ripustusta)

• keittiön yläkaappien ja laipion väliin jäävä tyhjä tila (kerää pölyä)

• kunnollisen arkieteisen ja kenkien pesupaikan puute (missä ne paskaiset kengät puhdistetaan, keittiön altaassako?)

• korkeat ikkunat (etsitäänpä jostain telineet ikkunan pesua varten)

• ylös nostettu tiskikone (se on fakta, että kone hajoaa ennemin tai myöhemmin ja se pitää saada alas, yksin asuvalle koneen nostaminen + vedet keittiön kaapistossa)

• keittiön tiskialtaat, joissa vain "puolitoista" allasta tai vain yksi allas (käytännön keittiöhommissa nuo altaat aivan perseestä)

• kodinhoitohuoneessa pyykkikoneen paikka pöytätason alla (yksinkertaisesti perseestä, sillä joillakin on päältätäytettäviä pesukoneita)

• saunassa lauteilla ympäröity sähkökiuas eli se kiuas pojottaa jostain lauteisiin tehdystä aukosta (kiukaan huoltaminen mahdollisimman vittumasta ja tietysti helpompi polttaa itsensä siihen kiukaaseen)

• ylipäätään ne saunojen lauteet, jotka peittävät melkein koko saunan pinta-alan (saunan lattia mahdollisimman vittumainen pestä ja puhdistaa, koska lauteet tiellä)

Noh, siinä näin muutamia. Nuokin olisi taloa rakentaessa sellaisia ihan pieniä asioita, jotka tulisi huomioida mutta jotenkin vaikuttaa sille, että näillä nykyajan rakentajilla on kaikki käytännön arkea helpottavat jutut unohtuneet aikoja sitten. Kaikki pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi huoltaa ja puhdistaa. Voisin veikata, että noita ratkaisuja haluavat taloihinsa ne pallinaamat kaupunkilaiset, jotka ovat asuneet koko ikänsä jossain kerros- tai rivitalossa, ja sitten päättävät, että rakennetaanpas kiva ja trendikäs omakotitalo. Tietäähän sen sitten mitä paskaa siitä tulee, kun nämä sisustuslehtiä liikaa lukeneet töhöt päästetään suunnittelemaan ja rakentamaan.

Doggy style

Olipahan viime yö taas sellainen, että hohhoi. Ensin heräsin vähän jälkeen yhden siihen, kun tuulee kovasti. Pyöriskelen sängyssä jonkun aikaa ennenkuin taas nukahdan. Seuraavaksi näen sellaista unta, että ajelen polkupyörällä jotain syrjäistä tietä ja tulen sellaisen aukean alueen päähän, jossa on heinikkoa. Huomaan, että pari hirveä liikkuu tuolla aukealla ja toinen niistä huomaa minut. Siinä käännyn ympäri ja lähden ajelemaan pyörällä pois paikalta miettien, että meinaakohan se hirvi lähteä perääni.

Herään taas tuohon ja minulla on kuuma. Kello on puoli kolme ja pyörin taas tuskaillen unenpuutetta. Nukahdan taas ja kohta näen unta eräästä vloggaajanaisesta, jonka videoita seurailen oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä tällä naisella on pitkät hiukset mutta unessa nainen on leikannut ne lyhyeksi. Mielessäni mietin, että tuollaiset lyhyeksi kynityt hiukset ei näytä ollenkaan hyvältä tällä henkilöllä.

Noh, unet kun on kummallisia, niin hetken kuluttua tämä nainen asettuu lattialle alastomana nelin kontin minun eteeni ja minultakin ovat vaatteet hävinneet. Mitäs sitä muutakaan teen siinä tilanteessa kuin menen polvilleni tämän naikkosen taakse ja alan panna häntä takaapäin. Siinä lykkiessä ajattelen, että ei tämä tunnu yhtään hyvälle tai ei tästä ainakaan mitään mielihyvää saa. Siihenpä sitten taas herään ja kello on nyt neljä. Enää ei nukuttanut ja oli taas niin pöllämystynyt olo näiden unien jälkeen, että ei paremmasta väliä.

Laskiaispullia

Juu eiku nääs semmonen asia mulla vaan oli, että ku laskiainen on tulossa ens viikolla, niin pitäis varmaan jotain laskiaispullaa leipoa. No eihän mulla mitään ohjetta oo ja muutenki on peukalo keskellä kämmentä näissä leivonta-asioissa, nii mää sitä nisuohjetta ettiskelin sieltä intternetistä. Siinä kuulkaas löyty sitten jostain juutuubista sellanen pullanleivontavideo, jossa semmonen kivannäkönen misukka oli just tekemässä sitä ihteään eli pullaa vaivaamassa.


No mää sitä vaivaamista aikani kattelin ja voi jumankauta minkälaista sotkemista! Hella jauhoja täynnä ja se ainesten sekottaminenkin. Oli ku ois joku veltto teinipoika ollu munaasa vatkaamassa, nii löysännäköstä oli koko touhu. Vaikka emmää mikään michelin-kokki ole, niin kyllä mulla jonkulainen käsitys on, että miltä sen touhun pitäs näyttää. Aivan onnetonta tää nykynuoriso!

Ja voi jumankauta toisen kerran se hella! Siinä oli hellan päällä vaikka mitä törkyä! Oli jauhoo, jauhopussia, leikkuulautaa, muovikauhaa ja kaikkee muuta. Jumankauta aivan hirvee tulipalon vaara! Siinäku ährää hellan päälle vahingossa, nii kämppä on aika äkkiä mustana. Kattokaa ny vaikka tätä jäppistä:

JUMANKAUTA UKKO TULESSA!

Ja tollasesta ne nuoremmat ottaa esimerkkiä. Mua huvita enää taas yhtää mikään!

Musta peili

On nämä talvet menneet ihmeellisiksi. Lämpötila on ollut viikolla joka päivä pakkasen puolella mutta silti on välillä satanut vettä. Erittäin kiva keli ajella autolla, kun ei tiedä, että onko se tie nyt peilijäässä vai ei. No se säästä, seuraavaksi itse asiaan...

Olen katsellut tässä joulu- ja tammikuun aikana sarjasta Black Mirror kaikki ilmestyneet jaksot (13 kpl). Tai ei tuo nyt varsinaisesti mikään sarja ole, kun kaikki jaksot ovat toisistaan irrallisia näyttelijöitä ja tarinaa myöten. Ainoa kaikkia jaksoja yhdistävä tekijä on kehittynyt tekniikka. Mutta kaiken kaikkiaan sarja on ollut ihan hyvää (tai pikemminkin loistavaa) katsottavaa.

Kakkoskaudella oli monta hyvää jaksoa. Ensimmäisessä jaksossa oli minun mielestä sellaista pientä huvittavuutta, kun tarinaan liittyi ihmisen ja tietokoneohjelman/robotin välistä vuorovaikutusta. Myös kauden toinen jakso oli erittäin hyvä, ehkäpä paras kaikista. Ainakin se jäi hyvin mieleen. Tuossa jaksossa katsojaa kustaan silmään niin urakalla, että homman juju aukeaa vasta viimeisten minuuttien aikana. Tässä kannattaa katsoa myös lopputekstitkin, sillä niiden väliin on ripoteltu lisää selittäviä juttuja. Tuon katsomisen jälkeen sisälläni asustava pieni sadisti hihkui innosta, oli nimittäin niin kieroutunut tarina, että oksat pois.

Toisen kauden jouluspesiaalikin oli omalla tavallaan mieltä kutkuttava. Laittoi vain ajattelemaan, että jos tuollaista olisi oikeasti, niin mitenkähän monta harmaata tyyppiä liikkuisi minun silmien edessä.

Kolmannen kauden ensimmäinen jakso oli myös ihan... ööö... ei nyt hauska mutta suorastaan pelottavan läheltä nykyajan touhua liippaava kertomus. Kaikki antoivat somessa pisteitä toisilleen ja entäs sitten kun ei mennytkään ihan niin hyvin. Vieläkin ajankohtaisemmaksi tuo jakso muuttui, kun tammikuun lopussa netissä pukkasi vastaan seuraavanlaista juttua:



Tuon jälkeen ei tiennyt, että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Jos touhu menee oikeasti tuollaiseksi, niin...



Kokonaisuudessaan kaikki tarinat olivat omalla tavalla mukaansa tempaavia ja varsinkin se kehittynyt tekniikka toi oman mausteensa tarinoihin. Se ei ollut liian yliampuvaa mutta kuitenkin sellaista omalla tavalla uskottavaa, että ehkäpä sellaista voisi olla joskus tulevaisuudessa. Mutta joka tapauksessa, kannattaa katsella tuota sarjaa. Paitsi ei silloin, jos haluat nähdä vain onnellisia loppuja.

Tammikuun saldo

Seuraan yhtä keskustelufoorumia netissä, jossa on myös seuranhakuosio. Marraskuun puolella joku naikkonen etsi keskusteluseuraa tuolla osiolla. Vastasin tuohon ilmoon ja siitä viesteily lähti jotenkin käyntiin ja viestejä vaihdettiin taajuudella kerran viikkoon. Tammikuun alussa lähetin viimeisimmän viestin, mitään ei ole kuulunut takaisin (enkä enää odotakaan).

Tammikuun alussa laitoin yhden toisen keskustelupalstan seuranhakuosiolle lyhyen ilmoituksen, jossa hain juttuseuraa. Ei yhtään vastausta.

Tammikuun puolivälissä muokkasin kyrsiintyneenä ikuvanhaa treffiprofiilia suolikaksnelosssa. Tuloksena tasan neljä vaihdettua viestiä yhden naisen kanssa.

Uusi vuosi, uusi talo

No nyt sitä on sitten käyty katsomassa omakotitaloa. Hakuvahti kiikutti viime viikolla taas sähköpostiin listaa myyntiin tulleista taloista. Yksi paikka kiinnitti heti huomioni osoitteensa perusteella. Mielenkiinnolla avasin linkin ja mitä nyt äkkiä kerkesin katsoa ilmoituksen läpi, niin vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Hinta oli vähän yläkanttiin mutta talo oli rakennettu 2000-luvulla. Talossa vaikutti olevan ihan järkevä pohjaratkaisu, vaikkakin ei se mikään ihan täydellinen unelma ollut ja valokuvat tiirasin tarkasti läpi moneen kertaan.

Seuraavana päivänä katselin ilmoitusta ja kuvia uudelleen sekä tutkin aluetta hieman tarkemmin. Into hieman laimeni, sillä naapuri oli ihan liian lähellä ja talolle johtava tie oli pieni, mutkainen ja pitkä. Kohde kuitenkin kiinnosti sen verran, että kun esittely oli tulevana sunnuntaina, niin päätin lähteä katsomaan sitä. Saisipahan käydä edes jossain taloesittelyssä pällistelemässä paikan päällä ihan kokemuksenkin kannalta.

Sunnuntaina auton keulan kääntyessä talolle johtavalle tielle ja sitä vähän matkaa ajaessa eteenpäin tuli jo heti mieleen, että ei ei ei. Kuten olin kartalta aiemmin katsellut, niin tie oli niin kapea, että kahden auton kohdatessa saisi toinen pysähtyä kunnolla tien reunaan, jotta toinen pääsisi ohi. Tie oli myös mutkainen ja kulki aivan kahden talon pihan vierestä, jossa näytti olevan kakaroita, olipa tiellä myös näistä varoittava liikennemerkkikin. Kesällä tuollaista tietä nyt vielä jotenkin saattaisi ajella mutta talvista kapeaa ja liukasta pikkutietä ei oikein innosta ajaa päivittäin töihin ja takaisin.

Talon pihaan kääntyessä toinen asia, joka lätkäisi heti korville, oli pihan pienuus. Kun pihassa oli kiinteistönvälittäjän auto, niin omaa koslaa sai veivata kieli keskellä suuta edestakaisin jonkin aikaa, että sai käännettyä keulan kohti tulosuuntaa ja parkkeerattua pois muiden tieltä. Ensimmäiseksi tutustuin erilliseen autotalliin ja varastotilaan eivätkä nekään mitään suurempia riemunkiljahduksia aiheuttaneet. Autotalli oli niin pieni, että jos sinne auton laittaisi, niin eipä sinne juuri muuta mahtuisi. Tilan kalustuksesta ja tavaramäärästä päätellen omistajan autokin luultavasti vietti aikaansa ulkona katoksen alla. Varastotilassa ensimmäisenä epäilytti se, että lattia näytti olevan maan tasalla, ei oikein hyvä asia kosteusvaurioiden mahdollisuutta ajatellen. Toisekseen varasto oli ammuttu täyteen tavaraa ja tilan seinille oli kiinnitetty aika tökerön näköisesti tehtyjä hyllyjä. Noh, ei nyt ehkä mikään maailman vakavin seikka talon ostossa mutta kiinnitti huomioni.

Sitten olikin vuoro siirtyä pällistelemään ja ihmettelemään itse taloa. Ensimmäisenä tietenkin piti vilkaista talon tekniseen tilaan, kun se sattui sopivasti olemaan siinä eteisessä. Melko pieni koppi oli sekin ja edelleen sama linja jatkui kuin varastossakin eli tilassa oli paljon tavaraa. Laitteiden huoltotoimenpiteitä varten tilaa oli melko niukasti.

Keittiö oli ihan järkevän oloinen. Kodinkoneet oli sijoiteltu sopivasti ja tilassa oli myös leivinuuni ja puuhella. Tuo puuhellakaan ei ole nykyään mikään itsestäänselvyys mutta se on varsin hyödyllinen kapistus maaseudulla sijaitsevassa talossa sähkökatkojen aikaan. Saunassa ja pesuhuoneessa ei ollut mitään ihmeellistä ja kodinhoitohuoneessa oli paljon kaappeja (tietenkin täynnä tavaraa).

Makuuhuoneista pienempi oli ehkä vähän liiankin pieni. Vaikka pohjapiirustuksen mukaan huoneen ala oli 9 m², niin silti vaikutti pieneltä. Ehkä sopisi jonkin pikkulapsen huoneeksi mutta vähänkään isommalle ihmiselle saattaisi käydä äkkiä pieneksi. Huonessa oli sellainen irtokomeropari, jonka päällä oli vielä lisää tavaroita. Päämakuuhuone oli myös mielestäni pieni. Tilassa oli parisänky, pari yöpöytää ja lipasto/senkki/mikähelvettisenytonkaan mutta muille huonekaluille ei tilaa pahemmin ollut.

pöllitty HS:n sivuilta

Tämän huoneen yhteydessä oli myös erillinen vaatehuone, josta saa aina plussaa. Ehkä enää ei tule yllätyksenä mutta myös tämäkin koppi oli lattiasta kattoon täynnä rättejä ja muuta vaatetta. Oleskelutiloina oli erillinen huone ja keittiön vieressä ollut kummalisen mallinen huone. Ei oikein ollut minun mieleen sellaiset oleskelutilat. Talosta löytyi myös kaksi vessaakin, yksin asuvalle toinen hieman turhaa mutta voihan se tuoda vähän vaihtelua tylsään arkeen, kun käy joka toinen päivä paskalla eri pöntöllä.

"Loppusilauksen" antoi vielä se lähellä olleen naapuritalon pihassa olleen rakin räkytys. Kuten vähän etukäteen arvelinkin, niin ei tuo paikka ostohaluja herättänyt. Kuitenkin elämäni ensimmäisessä taloesittelyssä on nyt käyty, eihän tuossa mennytkään aikaa kuin se reilu puolitoista vuotta. Jos samalla tahdilla jatketaan, niin seuraavan kerran käyn taloesittelyssä luultavasti kesällä 2018 ja jos homma menee samalla tyylillä mitä edellistä asuntoa etsiessä eli tärppää kolmannella, niin talon ostoon voi päästä ehkä alkuvuodesta 2020. Sitä odotellessa...

Alla vielä vähän plussia ja miinuksia kyseisestä paikasta.

+ sopivan matkan päästä töistä
+ luonto vieressä
+ keittiössä hyvä pohjaratkaisu
+ puulämmitteinen sauna
+ erillinen vaatehuone
- hinta
- mutkainen ja kapea tie
- pieni piha
- pienehköt huoneet
- pari selvää virhettä viimeistelytöissä, jotka hyppäävät silmille joka kerta ohi kulkiessa
- talon sisällä ei minkäänlaista lämmintä varastotilaa
- naapuri liian lähellä (+ räkyttävä piski)

Ajatukset lomalla, osa 2

Viime kirjoitus meni kokonaan höpistessä talousasioista ja se toinen lomien aikaan ajatuksissa pyörinyt alue jäi kokonaan käsittelemättä. Korjataan nyt tässä sekin puute alta pois. Eli siis tämänkertainen teksti käsittelee naisia... Tai enpäs sanokaan ihan varmaksi. Katsotaan mitä tästä tulee.

Lomalla tuli surffailtua netissä (mitäs muutakaan sitä minunkaltainen tekisi) ja tuli eksyttyä erinäisille keskustelupalstoille. Aiheet nyt vaihtelivat laidasta toiseen, minä kuitenkin jäin enemmän lukemaan ihmissuhteita, nettideittailua yms. aiheita käsitteleviä keskusteluja.

Päällimmäiseksi noita keskusteluja lukiessa jäi kuitenkin vain sellainen olo, että itse sitä on tullut tipahdattua jo nettideittailukulttuurin kelkasta aikaa sitten. Nykyään ihmisillä tuntuu käytössä olevan erilaisia (naistenperään)kuolauskanavia, joita pitkin otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. On tinderiä, instagrammia, snäptsättiä, periskooppia ja kaikenkarvaista kikkeliä (lue: kik-messenger), telegrammia ja vatsappia, joilla voi pommittaa toisia.

Jos ei omista A- tai I-puhelinta, niin muussa tapauksessa nuo sovellukset on sama unohtaa. Kokeilin etsiä työpuhelimeen noita sovelluksia, niin löysin vain tuon kikkeliviestimen, kaikki muut olivat joitakin kolmannen osapuolien epävirallisia tekeleitä. Eli kannattaa unohtaa suosiolla nuo W-puhelimet kokonaan. Se on tullut huomattua, että sille alustalle ei ole minkäänlaista kunnon tarjontaa.

Toisaalta kun sitten aloin miettiä tarkemmin, että vaikka minulla olisi käytössä kaikki nuo jossain puhelimessa, niin entäs sitten? Kun kaveripiiri on internet-termiä käyttäen 404, niin siinäpä lähde tyhjästä nyhjäisemään. Jostain pitäisi pieraista se kaveripiiri pystyyn, jotta olisi kontakteja, joita pitkin voisi mahdollisesti ujuttautua jonkun naisen pöksyihin. Minun tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty...

Tuli taas niin sekavaa settiä, että parasta lopettaa tältä illalta.

Ajatukset lomalla

Kun olin joulun jälkeen viikon vapaalla, niin ajatukset alkoivat pyöriä luonnollisesti muissakin kuin työasioissa. Viimeksi kesälomalla ajatukset pyörivät melko pitkälti ohjelmointiin liittyvissä asioissa, nyt ajatuksissä pyörivät raha ja pil... naiset.

Kun viime vuonna menopuoli oli melko pieni, niin sukankin varteen jäi enemmän talletettavaa. Tilillä pyörisi nyt noin tonni tai pari rahaa, jonka voisi laittaa kiinni sijoituksiin. Loman aikana tuli siis mietittyä, että mihinkä tuota rahaa voisi sijoittaa. Joitakin vaihtoehtoja olisi mutta osa niistä vaatisi paneutumista aiheeseen enemmänkin. Osakkeeet olisi yksi vaihtoehto. Näiden kanssa joutuisi tekemään enemmän tuota taustaselvittelyä, jotta ei aivan rupuyritykseen laittaisi rahaa kiinni. Osakkeista olisi mahdollista saada myös osinkoja silloin tällöin, mutta noin pienillä sijoitussummilla osingotkin olisivat pieniä (luokkaa kymppejä, jos sitäkään).

Toisena vaihtoehtona voisi olla jokin indeksirahasto, jossa on mahdollisimman pienet kulut. Tavallisissa pankeissa rahastoissa on ihan liian suuria kuluja, joten katse olisi käännettävä johonkin muuhun paikkaan, esim. Nordnet, Seligson ja mitä näitä nyt on. Yksi täysin kuluton rahasto löytyi ja pari muutakin pienikuluista. Näistä parista pitäisi selvitellä tarkemmin, että mitä ne ovat syöneet sisälleen. Ei oikein innosta ostaa sikaa säkissä ilman, että ymmärtää mihinkä on rahansa laittanut.

Eniten tässä mietityttää kuitenkin se, että mihin suuntaan tämä talous on menossa. Jos katsoo vaikka Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen indeksiä (kuva kauppalehden sivuilta), niin indeksi on tällä hetkellä korkeammalla kuin ennen vuoden 2008 romahdusta.



Tätä edellinen lasku näkyy myös vuodelta 2000. Jos katsoo noita huippujen välejä, niin ajallisesti niillä on eroa n. 8 vuotta. Jos laskee vaikka tuosta vuodesta 2008 seuraavat kahdeksan vuotta eteenpäin, niin päästään vuoteen 2016 eli näihin päiviin. Onko siis odotettavissa jonkinlainen taloudellinen tipahdus tässä vuoden tai parin sisään, sitä on kieltämättä hankala sanoa katsomalla peruutuspeiliin.

Toisaalta tuo sijoituksiin käytettävissä rahamäärä on sen verran pieni ja se on sellaistaa rahaa, että sijoituksen voisi tehdä fire-and-forget -tyyliin. Jos jonain vuonna tulee jonkinlainen pudotus, niin luultavasti kymmenen vuoden päästä siitä ollaan taas entisessä tilanteessa (ellei nyt ole käynyt mahdoton paska-tuulettimeen -tilanne). Raha saisi olla siis rauhassa kiinni jossain niin pitkään kuin sitä jaksaa pitää siellä.

Tietysti nämäkin rahat voisi tunkea siihen talorahastoon, jota on pikkuhiljaa kartutettu, mutta toisaalta olisi hyvä olla ylimääräistä jemmarahaa jossain, jos tiukka paikka tulee. Että tiedäpä tässä sitten mitä sitä tekee näiden rahojen kanssa.