Piti tulla tämänkin lösölösö-kelin pilaamaan alkutalvi. Syksy oli niin mukava, kun ei satanut pitkään aikaan mitään ja oli kuivaa ja melkein jo tuli pysyväkin lumi. Viimeisen viikon aikana on tainnut sataa melkein joka päivä vettä ja nytkin tulee räntää pystysuoraan (onneksi ei sentään vaakasuoraan). Ensi viikon ennuste näyttää plussaa koko viikolle, niin taitaapa hävitä kaikki nämä vähäisetkin lumet pois, mitä vielä maassa on. Olisi saanut minun puolesta olla koko loppuvuosi pikkupakkasen puolella.
Töissä on taas saanut riemuita "äly"puhelimesta. Yhtenä päivänä kuuntelin puhelimella aamuradiota korvanapeilla ja kesken kaiken ääni hävisi. Puhelin makasi siis pöydällä eikä mikään koskenut siihen. Ihmettelin hieman, että mikäs perkele se tälle tuli ja kun avasin luurin, nin näytöllä oli ilmoitus "kuulosi suojelemiseksi ääni on mykistetty" tai jotakin vastaavantyylistä ja äänenvoimakkuus oli TÄYSILLÄ! Yrittikö tämä saatanan puhelin TAPPAA minun kuulon vai mitä vittua, kun oli vääntänyt nupin kaakkon taikasauvan heilautuksella?! Onneksi oli sentään puhelimessa älyä sen verran, että mykisti äänet ennalta-arvaamattoman kovalta volyymimuutokselta.
Toisena päivänä kuuntelin musiikkia ja nyt olisin laittanut hieman ääntä isommalle. Mutta ei. Vaikka painelin äänenvoimakkuusnappia ylös ja alas ja puhelimen näytöllä äänenvoimakkuuden luku liikkui sen mukaan, niin jollotus kuului vain samalla voimakkuudella. Helvetin luuri piti käynnistää KAKSI kertaa uudelleen ennnen kuin säätö rupesi toimimaan taas normaalisti. Tekisi mieli laittaa koko perkeleen vekotin pajavasaran ja alasimen väliin...
20.11.2016
13.11.2016
Kysymys naisille, osa 2
Naisten nettitreffi-ilmoituksia lukiessa on aina törmännyt sellaiseen, että jotkin naiset suorastaan HUUTAVAT siinä ilmoituksessaan, että minkälaiset miehet eivät saa ottaa yhteyttä ja mussuttavat luetun ymmärtämisestä. Mutta samaa voisi kysyä myös teiltä, arvo naiset: Miksi se luetun ymmärtäminen tuntuu olevan teillekin välillä niin vaikeaa?
Hieman pohjustusta kysymykselle... Kun tuota ostettavaa asuinpaikkaa ei tunnu löytyvän, niin laitoin nettiin ostoilmoituksen talosta. Ilmoitus oli esillä heinäkuun alusta lokakuun loppuun ja tuona aikana sain vastauksia n. parikymmentä. Vastauksista n. puolet oli tullut miehiltä ja puolet naisilta. Kuten arvata saattaa, niin yksikään näistä ei ollut sellainen paikka, jotta olisin edes kiinnostunut ja lähtenyt katsomaan paikanpäälle. Yleensä se tökkäsi jo heti ensimmäiseksi sijaintiin.
Mikä minun huomiotani kiinnitti enemmän juuri naisten vastauksiin, oli se, että naisten tarjoamissa oli paljon enemmän heittoa ilmoituksessani esitettyihin vaatimuksiin. Olin laittanut ilmoitukseen selvästi, että kohteen pitäisi olla korkeintaan X km päässä paikasta A työmatkojen takia, tontin koko vähintään Y m² ja hinta saisi olla korkeintaan Z euroa (+ pari muuta ominaisuutta/vaatimusta).
Kolme naista tarjosi paikkaa jostain huitsin nevadasta asti. Mittailin hieman mahdollisten työmatkojen pituuksia kartalta ja yhdessäkin paikassa matkaa olisi tullut yli kaksinkertainen määrä siihen verrattuna, mitä olin ilmoituksessani esittänyt. Kehtasi vielä kyseinen epatto kirjoittaa, että "täältä ajaa ihan nopeasti alle tunnissa sinne paikkaan A". Ja kissanpaskat! Matka-aika olisi ollut lähempänä puoltatoista tuntia. Jossain pääkaupunkiseudulla tai Lapissa saattaisin tuollaisen matka-ajan vielä ymmärtää mutta en täällä, jossa tuntikin on jo ihan liian pitkä aika. Vielä sattui löytymään netistä ko. paikan myynti-ilmoitus, niin viestistä ja ilmoituksesta päätellen on tainnut mennä miehen kanssa lusikat jakoon ja yritti saada epätoivoisesti myytyä taloa.
Kaksi naista puolestaan tarjosi sellaisia kiinteistöjä, joissa tontin koko oli luokkaa postimerkki (eli << Y). Sellaisella tontilla ei käytännöllisesti katsoen tee yhtään mitään, johon suunnilleen mahtuu vain se talo (ja sekin juuri ja juuri hikisesti, kun sijoittaa tarkasti keskelle tonttia). Yksi puolestaan yritti tyrkyttää paikkaa, jossa hintapyyntö oli melkein 1,25 suurempi kuin ilmoitukseeni laittama hintakatto. Hieman jäi sellainen kuva näistä ämmistä, että ovat juuri sitä tyyppiä, jonka mielestä kaiken voi muutta heidän mielensä mukaiseksi. Mutta siinäpähän pitäkööt tunkkinsa, en jaksanut tuhlata aikaani näihin tapauksiin ollenkaan lähettämällä edes kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostia, kun eivät edes osaa ymmärtää lukemaansa.
Hieman pohjustusta kysymykselle... Kun tuota ostettavaa asuinpaikkaa ei tunnu löytyvän, niin laitoin nettiin ostoilmoituksen talosta. Ilmoitus oli esillä heinäkuun alusta lokakuun loppuun ja tuona aikana sain vastauksia n. parikymmentä. Vastauksista n. puolet oli tullut miehiltä ja puolet naisilta. Kuten arvata saattaa, niin yksikään näistä ei ollut sellainen paikka, jotta olisin edes kiinnostunut ja lähtenyt katsomaan paikanpäälle. Yleensä se tökkäsi jo heti ensimmäiseksi sijaintiin.
Mikä minun huomiotani kiinnitti enemmän juuri naisten vastauksiin, oli se, että naisten tarjoamissa oli paljon enemmän heittoa ilmoituksessani esitettyihin vaatimuksiin. Olin laittanut ilmoitukseen selvästi, että kohteen pitäisi olla korkeintaan X km päässä paikasta A työmatkojen takia, tontin koko vähintään Y m² ja hinta saisi olla korkeintaan Z euroa (+ pari muuta ominaisuutta/vaatimusta).
Kolme naista tarjosi paikkaa jostain huitsin nevadasta asti. Mittailin hieman mahdollisten työmatkojen pituuksia kartalta ja yhdessäkin paikassa matkaa olisi tullut yli kaksinkertainen määrä siihen verrattuna, mitä olin ilmoituksessani esittänyt. Kehtasi vielä kyseinen epatto kirjoittaa, että "täältä ajaa ihan nopeasti alle tunnissa sinne paikkaan A". Ja kissanpaskat! Matka-aika olisi ollut lähempänä puoltatoista tuntia. Jossain pääkaupunkiseudulla tai Lapissa saattaisin tuollaisen matka-ajan vielä ymmärtää mutta en täällä, jossa tuntikin on jo ihan liian pitkä aika. Vielä sattui löytymään netistä ko. paikan myynti-ilmoitus, niin viestistä ja ilmoituksesta päätellen on tainnut mennä miehen kanssa lusikat jakoon ja yritti saada epätoivoisesti myytyä taloa.
Kaksi naista puolestaan tarjosi sellaisia kiinteistöjä, joissa tontin koko oli luokkaa postimerkki (eli << Y). Sellaisella tontilla ei käytännöllisesti katsoen tee yhtään mitään, johon suunnilleen mahtuu vain se talo (ja sekin juuri ja juuri hikisesti, kun sijoittaa tarkasti keskelle tonttia). Yksi puolestaan yritti tyrkyttää paikkaa, jossa hintapyyntö oli melkein 1,25 suurempi kuin ilmoitukseeni laittama hintakatto. Hieman jäi sellainen kuva näistä ämmistä, että ovat juuri sitä tyyppiä, jonka mielestä kaiken voi muutta heidän mielensä mukaiseksi. Mutta siinäpähän pitäkööt tunkkinsa, en jaksanut tuhlata aikaani näihin tapauksiin ollenkaan lähettämällä edes kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostia, kun eivät edes osaa ymmärtää lukemaansa.
6.11.2016
Turha puhelin
Perjantaina töissä siviilipuhelimeni soi ja vastasin siihen. Siellä oli (jälleen kerran) joku vakuutusyhtiön nuori kloppi, joka yritti (jälleen kerran) tyrkyttää jotain vapaa-ajan matkavakuutusta tai vastaavaa, jossa ensimmäinen vuosi on täysin ilmainen, koska olen ollut niin hyvä asiakas. En tee sellaisella mitään, joten lyhyeen loppui sekin puhelu.
Aloin muistella, että milloin viimeksi olen tarvinnut soitella/vastailla puhelimella muussa kuin kotipuolen yhteydenpidossa. Viimeisen vuoden aikana puhelimeni on soinut ehkä sen pari kolme kertaa (siis ennen tuota vakuutusklopin soittoa), mutta silloinkaan en ole voinut vastata puhelimeen. Kahdesti olen ollut ajamassa autolla ja kerran olin työpuhelimessa, niin jäi vastaamatta. Ja kun numerot olivat minulle tuntemattomia ja tietoja ei löytynyt numerotiedustelusta, niin enpä soitellut peräänkään. Eli melko turhaksi jäänyt koko puhelimen käyttö viimeisen vuoden aikana, jos puheluja kotiin ei oteta huomioon. Niin tai no, soitinhan minä tässä vähän aikaa sitten hammashuollon ajanvaraukseen, joten ei tuo puhelin aivan virattomaksi ole jäänyt.
Niin vielä tuli mieleen tuosta vakuutustyrkytyksestä sellainen, että jos kerta olen ollut muka niin hyvä asiakas, niin mikseivät anna samantien alennusta kotivakuutuksesta? Ihme perseilyä tuollainen, että uusille asiakkaille tuputetaan vakuutuksia puoli-ilmaiseksi tai jopa ilmaiseksi mutta vanhoille ei anneta minkäänlaisia alennuksia. Pitäisi näköjään tehdä kilpailutuskierros noissa vakuutusasioissakin ja katsoa muuttuuko hinnat mihinkään.
Aloin muistella, että milloin viimeksi olen tarvinnut soitella/vastailla puhelimella muussa kuin kotipuolen yhteydenpidossa. Viimeisen vuoden aikana puhelimeni on soinut ehkä sen pari kolme kertaa (siis ennen tuota vakuutusklopin soittoa), mutta silloinkaan en ole voinut vastata puhelimeen. Kahdesti olen ollut ajamassa autolla ja kerran olin työpuhelimessa, niin jäi vastaamatta. Ja kun numerot olivat minulle tuntemattomia ja tietoja ei löytynyt numerotiedustelusta, niin enpä soitellut peräänkään. Eli melko turhaksi jäänyt koko puhelimen käyttö viimeisen vuoden aikana, jos puheluja kotiin ei oteta huomioon. Niin tai no, soitinhan minä tässä vähän aikaa sitten hammashuollon ajanvaraukseen, joten ei tuo puhelin aivan virattomaksi ole jäänyt.
Niin vielä tuli mieleen tuosta vakuutustyrkytyksestä sellainen, että jos kerta olen ollut muka niin hyvä asiakas, niin mikseivät anna samantien alennusta kotivakuutuksesta? Ihme perseilyä tuollainen, että uusille asiakkaille tuputetaan vakuutuksia puoli-ilmaiseksi tai jopa ilmaiseksi mutta vanhoille ei anneta minkäänlaisia alennuksia. Pitäisi näköjään tehdä kilpailutuskierros noissa vakuutusasioissakin ja katsoa muuttuuko hinnat mihinkään.
30.10.2016
Varastotilat
Eilen meni melkein koko päivä sisällä löhnöstellessä. Kun heräsin aamulla, satoi vettä. Kun menin illalla nukkumaan, satoi vettä. Ja siinä välissä satoi koko ajan vettä, hieman intensiteettiä vaihdellen. Tulipahan sitten ajan kuluksi taas katseltua netistä, että josko jossain olisi sopivaa taloa myynnissä. Yllättäen ei taas ollut mitään sellaista mikä olisi kiinnostanut. Myynti-ilmoituksia ja niissä olevia kuvia ja etenkin pohjapiirustuksia katsellessa olen laittanut merkille yhden asian. Nimittäin hyvin monessa talossa ei ole sisällä minkäänlaista varastotilaa. Siis sellaista ihan oikeaa varastovarastotilaa eikä esim. mitään vaatehuonetta. Jos tontilla sattuu olemaan autotalli, niin silloin tässä autotallissa on yleensä jonkinlainen varastotila. Tosin tällainen on usein kylmä varasto ja minä taas puolestaan haluaisin lämmintä varastotilaa. Harrastusvälineet on sellaisia, että niitä en mielelläni ulkona kylmässä pitäisi.
Vanhempien paikasta olen kyllä sen oppinut, että jos tällaista kunnollista varastotilaa ei ole, niin välillä se arki on melko tuskaista, kun niitä tavaroita on milloin missäkin. Kyllähän siellä kotona on varasto autokatoksen yhteydessä mutta sekin on hieman liian pieni tai sitten siellä on ihan liian paljon tavaraa ja sotkua (jälkimmäinen on kyllä se oikeampi vaihtoehto). Ja kaiken kukkuraksi, kun siisteyttä ja järjestystä ei pidetä yllä, niin välillä meinaa hermo revetä, kun sieltä roinalasta ei tahdo löytää haluamaansa asiaa.
Jos lähtisin itse taloa rakentamaan, niin panostaisin ehdottomasti säilytystiloihin. Ensinnäkin pitäisi olla riittävän iso vaatehuone, johon mahtuisi kerralla kaikki vaatteet, kengät, takit ja muut asusteet. Niissä komeroissa ei ole mitään järkeä, kun ne eivät toimi ollenkaan vaatteiden säilytyksessä. Toisekseen pitäisi olla sellainen varastotila, johon saa laitettua työkalut, harrastusvälineet, mielellään polkupyöräkin ja mitä kaikkea muuta sitä nyt sattuu olemaankaan. Vielä parempi olisi, jos varastotilan yhteyteen saisi tehtyä jonkinlaisen työpajan tai harrastetilan, jossa voisi rassata ja rakennella kaikenlaista. Niin ja ulos vielä jonkinlainen tila, jonne voisi tunkea lapiot, kottikärryn, ruohonleikkurin, haravat ja sen sellaiset puutarhanhoitovälineet.
Ainahan sitä haaveilla voi mutta toteutuuko ne sitten milloinkaan...
Vanhempien paikasta olen kyllä sen oppinut, että jos tällaista kunnollista varastotilaa ei ole, niin välillä se arki on melko tuskaista, kun niitä tavaroita on milloin missäkin. Kyllähän siellä kotona on varasto autokatoksen yhteydessä mutta sekin on hieman liian pieni tai sitten siellä on ihan liian paljon tavaraa ja sotkua (jälkimmäinen on kyllä se oikeampi vaihtoehto). Ja kaiken kukkuraksi, kun siisteyttä ja järjestystä ei pidetä yllä, niin välillä meinaa hermo revetä, kun sieltä roinalasta ei tahdo löytää haluamaansa asiaa.
Jos lähtisin itse taloa rakentamaan, niin panostaisin ehdottomasti säilytystiloihin. Ensinnäkin pitäisi olla riittävän iso vaatehuone, johon mahtuisi kerralla kaikki vaatteet, kengät, takit ja muut asusteet. Niissä komeroissa ei ole mitään järkeä, kun ne eivät toimi ollenkaan vaatteiden säilytyksessä. Toisekseen pitäisi olla sellainen varastotila, johon saa laitettua työkalut, harrastusvälineet, mielellään polkupyöräkin ja mitä kaikkea muuta sitä nyt sattuu olemaankaan. Vielä parempi olisi, jos varastotilan yhteyteen saisi tehtyä jonkinlaisen työpajan tai harrastetilan, jossa voisi rassata ja rakennella kaikenlaista. Niin ja ulos vielä jonkinlainen tila, jonne voisi tunkea lapiot, kottikärryn, ruohonleikkurin, haravat ja sen sellaiset puutarhanhoitovälineet.
Ainahan sitä haaveilla voi mutta toteutuuko ne sitten milloinkaan...
25.10.2016
Autolla ojaan
Siitä tulee muuten aika jännä tunne mahan pohjalle, kun auto koukkaa metsähallituksen puolelle ojaan. Olin ajelemassa aamulla työajoa, kun vastaan tullut auto lähti heittelehtimään tiellä jostain syystä ja lopulta sukelti pientareen kautta ojan pohjalle. Liekö kuski räplännyt jotakin autossaan ja rengas meni epähuomiossa sen verran asfaltin reunan yli, että säikähti tätä vähän ja korjausliike oli liian suuri. Tie oli sillä kohtaa aika suora ja kelikin oli normaali syksykeli (ei liukasta) eikä paikalla ollut muita häiriötekijöitä, niin nyt taisi käydä vain yksinkertainen lapsus.
Ilmeeni oli kieltämättä hieman ylläolevan kaltainen, kun pääsin näkemään tuon tilanteen eturivin paikalta.
Hieman yllättäviä tuollaiset tilanteet. Ojaan ajanut auto nimittäin koukkasi hieman vastaantulevien kaistalle ennen ojan pohjalle sukeltamista. Onneksi olin vielä sen verran kaukana ja muutenkaan tiellä ei ollut liikennettä, niin kenellekkään ei käynyt mitenkään. Ojaan ajaneen auton kuljettajakin selvisi tilanteesta pelkällä säikähdyksellä (ja varmaan ruskealla jarruviivalla housuissaan). Vaikka itse ajaisi kuinka oikein ja kaikkien liikennesääntöjen mukaan, niin liikenteessä saa silti olla varovainen muiden koheltajian takia.
Ilmeeni oli kieltämättä hieman ylläolevan kaltainen, kun pääsin näkemään tuon tilanteen eturivin paikalta.
Hieman yllättäviä tuollaiset tilanteet. Ojaan ajanut auto nimittäin koukkasi hieman vastaantulevien kaistalle ennen ojan pohjalle sukeltamista. Onneksi olin vielä sen verran kaukana ja muutenkaan tiellä ei ollut liikennettä, niin kenellekkään ei käynyt mitenkään. Ojaan ajaneen auton kuljettajakin selvisi tilanteesta pelkällä säikähdyksellä (ja varmaan ruskealla jarruviivalla housuissaan). Vaikka itse ajaisi kuinka oikein ja kaikkien liikennesääntöjen mukaan, niin liikenteessä saa silti olla varovainen muiden koheltajian takia.
11.10.2016
Ajoassistentti
Tulipa taas autolla liikkuessa mieleen muutaman viikon takainen netistä luettu juttu:
Olin yhtenä aamuna ajelemassa työajoa, kun takapuskuriin liimautui taas yksi vitun idiootti Audi-kuski. Koska tie oli märkä, niin annoin tämän perseessä kiinni ajavan saatanan junttikuskin maistaa lääkettä, jota muutkin ovat saaneet aikaisemmin maistaa. Jokusen kilometrin jälkeen tuli moottoritien ramppi, josta käännyin moottoritielle tämä aivokääpiö edelleenkin perässä. En ollut vielä kerennyt kunnolla edes tulla kiihdytyskaistalta moottoritielle, kun tämä takana tullut kusipää paahtaa kaasu pohjassa valkoisten sulkuviivojen yli ja minun ohi. Siinä tämä mulkvisti näytti ajavan raivon vallassa kaasu pohjassa, kunnes persnaama kääntyi jo kilometrin päässä seuraavassa rampissa pois moottoritieltä. Että loppujen lopuksi niin kiire oli taas tuollakin persreijällä. Mutta siinäpähän kyrpiintyköön muiden perseessä roikkuessaan ja nielköön paskavettä kuppaisella Audillaan. Kyllä se minun huulille aina vähän hymynkaretta nostaa, kun saa vittuunnutettua näitä teiden apinoita.
Niin, että tosiaan taitaisi olla tarpeen tuollaiset Audi-moloja opastavat ajoassistentit. Voisin kuvitella, että assistentti joutuisi antamaan seuraavanlaisia ohjeita...
- Älä aja ylinopeutta.
- Valo vaihtui punaiseksi, pysähdy.
- Älä idiootti aja niin lähellä edellä olevaa autoa.
- Lopeta nyt jo tuo kusipäinen käyttäytyminen liikenteessä. Ei se autolla elvistely kasvata yhtään sitä liian lyhyttä kyrpääsi.
 |
| Audi-idiooteille ajoassistenttia |
Olin yhtenä aamuna ajelemassa työajoa, kun takapuskuriin liimautui taas yksi vitun idiootti Audi-kuski. Koska tie oli märkä, niin annoin tämän perseessä kiinni ajavan saatanan junttikuskin maistaa lääkettä, jota muutkin ovat saaneet aikaisemmin maistaa. Jokusen kilometrin jälkeen tuli moottoritien ramppi, josta käännyin moottoritielle tämä aivokääpiö edelleenkin perässä. En ollut vielä kerennyt kunnolla edes tulla kiihdytyskaistalta moottoritielle, kun tämä takana tullut kusipää paahtaa kaasu pohjassa valkoisten sulkuviivojen yli ja minun ohi. Siinä tämä mulkvisti näytti ajavan raivon vallassa kaasu pohjassa, kunnes persnaama kääntyi jo kilometrin päässä seuraavassa rampissa pois moottoritieltä. Että loppujen lopuksi niin kiire oli taas tuollakin persreijällä. Mutta siinäpähän kyrpiintyköön muiden perseessä roikkuessaan ja nielköön paskavettä kuppaisella Audillaan. Kyllä se minun huulille aina vähän hymynkaretta nostaa, kun saa vittuunnutettua näitä teiden apinoita.
Niin, että tosiaan taitaisi olla tarpeen tuollaiset Audi-moloja opastavat ajoassistentit. Voisin kuvitella, että assistentti joutuisi antamaan seuraavanlaisia ohjeita...
- Älä aja ylinopeutta.
- Valo vaihtui punaiseksi, pysähdy.
- Älä idiootti aja niin lähellä edellä olevaa autoa.
- Lopeta nyt jo tuo kusipäinen käyttäytyminen liikenteessä. Ei se autolla elvistely kasvata yhtään sitä liian lyhyttä kyrpääsi.
1.10.2016
Ei maistu
Eilen illalla mutustelin lakuja pussista, ihan sellaista peruslakua, ei mitään täytettyä makulakua. Pussi painoin neljänneskilon ja en ollut edes syönyt niitä kovin paljoa, kun ne alkoivat maistua puulle. Tai en kyllä ole koskaan syönyt puuta, niin en voi tietää sitä makua, mutta kuitenkin se lakun syönti alkoi tökkiä. Ei yksinkertaisesti enää maistunut. Piti pistää pussi pois kaapin perukoille odottamaan toista päivää.
Pitäisiköhän tässä olla huolissaan jostain, kun aikaisemmin kirjoittelin tykkääväni lakusta mutta nyt sekin on alkanut tökkiä. Suklaa vielä maistuu mutta mitenköhän kauan sen kanssa menee ennen kuin stoppi tulee sillekin... Tänään keitin makaronia ja tein jauhelihakastiketta ja sekin maistui paremmalle mitä lakut. Ruokaa tehdessä otin kauhallisen keitettyjä makaroneja ja paistettua jauhelihaa, ripottelin päälle vähän pippuria ja suolaa ja heitin ääntä kohti. Että oli hyvvee!
Pitäisiköhän tässä olla huolissaan jostain, kun aikaisemmin kirjoittelin tykkääväni lakusta mutta nyt sekin on alkanut tökkiä. Suklaa vielä maistuu mutta mitenköhän kauan sen kanssa menee ennen kuin stoppi tulee sillekin... Tänään keitin makaronia ja tein jauhelihakastiketta ja sekin maistui paremmalle mitä lakut. Ruokaa tehdessä otin kauhallisen keitettyjä makaroneja ja paistettua jauhelihaa, ripottelin päälle vähän pippuria ja suolaa ja heitin ääntä kohti. Että oli hyvvee!
20.9.2016
6-vee
Voihan video... Tällä päivämäärällä tulee tällekin taaperoikäiselle blogille nyt kuusi vuotta täyteen.
Tämän kuuden vuoden aikana olen
1) hajonnut töihin
2) hajonnut ohjelmointiin
3) hajonnut yksinäisyyteen
4) hajonnut töihin
5) hajonnut ohjelmointiin
6) vaihtanut yhden kerran työpaikkaa
7) muuttanut yhden kerran kaupungista toiseen
8) hajonnut töihin
9) hajonnut ohjelmointiin
10) nauranut ihan liian vähän
11) alkanut hyväksyä pikkuhiljaa sen tosiasian, että tuskin tulen koskaan olemaan saman peiton alla tissieläimen kanssa
12) surffanut ihan liikaa netissä
13) huomannut, että eniten iloa elämääni ovat tuoneet huonekasvit
Mitähän kaikkea hurjaa sitä on seuraavalle kuudelle vuodelle tarjolla? Jipiii...
Tämän kuuden vuoden aikana olen
1) hajonnut töihin
2) hajonnut ohjelmointiin
3) hajonnut yksinäisyyteen
4) hajonnut töihin
5) hajonnut ohjelmointiin
6) vaihtanut yhden kerran työpaikkaa
7) muuttanut yhden kerran kaupungista toiseen
8) hajonnut töihin
9) hajonnut ohjelmointiin
10) nauranut ihan liian vähän
11) alkanut hyväksyä pikkuhiljaa sen tosiasian, että tuskin tulen koskaan olemaan saman peiton alla tissieläimen kanssa
12) surffanut ihan liikaa netissä
13) huomannut, että eniten iloa elämääni ovat tuoneet huonekasvit
Mitähän kaikkea hurjaa sitä on seuraavalle kuudelle vuodelle tarjolla? Jipiii...
6.9.2016
Autossa istumista
Viikonloppuna minun piti perhesyiden takia ajella autolla yhden päivän aikana lähes 6 tuntia. Ei onneksi kuitenkaan kerralla putkeen vaan parisen tuntia kerrallaan. Kilometrejä auton matkamittariin kertyi yhteensä viitisensataa.
Jokaisen kilometrin sain... Jokainen kilometri piti ajaa ihan yksin, ainoa seura oli vain radio. Yksin olossa nyt ei ole mitään uutta, mutta jotenkin tuo autossa yksin istuminen on paljon masentavampaa kuin vaikkapa kotona itsekseen nököttäminen. Ehkä se on siinä, kun siinä et voi tehdä mitään muuta kuin ajaa ja korkeintaan kuunnella radiota. Ja veivata niitä kuluneita ja tunkkaisia ajatuksia pään sisälle edestakaisin.
Matkan loppuvaiheessa tuo radion kuuntelukin alkoi pikkuhiljaa tökkiä, kun Sannin Vahinko oli kuulunut päivän aikana kolme kertaa ja Laura Voutilaisen Miks Ei neljä kertaa. Kanavien vaihtelukaan ei oikein auttanut mitään, kun joka kanavalta tuuppasi tulemaan enemmän tai vähemmän ärsyttävää kuunneltavaa.
Matkasta kaksi kolmasosaa oli minulle ihan uusia reittejä. Tutummilla teillä on jotenkin helpompi ajella mutta tuntemattomilla teille lähtiessä on aina sellainen epämiellyttävä olo. Kun ei tiedä mitä on missäkin ja jos auto sanoo kesken matkan köhköh, niin siinähän olet ihmeissäsi, että mitäs nyt.
Nyt sentään ajelua helpotti hyvä aurinkoinen keli ja suorat, hyvät tiet. Onpa tullut kerran töiden takia ajettua marraskuussa helvetinmoisessa räntäsateessa neljä tuntia aivan pilkkopimeässä tuntemattomalla tiellä. Ei ollut nimittäin se reissu kovin suurta herkkua, kun ainoat valonsäteet tulivat omasta autosta tai vastaan tulevien autojen häikäisevistä valoista ja muuten ympärillä oli vain pelkkää pilkkopimeää. Ei jäänyt sen matkan varrella olevista maisemista mieleen yhtään mitään.
Noh, matkoista on kuitenkin selvitty hengissä takaisin mutta kyllä sitä mieluummin istuisi kotonaan.
Matkan loppuvaiheessa tuo radion kuuntelukin alkoi pikkuhiljaa tökkiä, kun Sannin Vahinko oli kuulunut päivän aikana kolme kertaa ja Laura Voutilaisen Miks Ei neljä kertaa. Kanavien vaihtelukaan ei oikein auttanut mitään, kun joka kanavalta tuuppasi tulemaan enemmän tai vähemmän ärsyttävää kuunneltavaa.
Matkasta kaksi kolmasosaa oli minulle ihan uusia reittejä. Tutummilla teillä on jotenkin helpompi ajella mutta tuntemattomilla teille lähtiessä on aina sellainen epämiellyttävä olo. Kun ei tiedä mitä on missäkin ja jos auto sanoo kesken matkan köhköh, niin siinähän olet ihmeissäsi, että mitäs nyt.
Nyt sentään ajelua helpotti hyvä aurinkoinen keli ja suorat, hyvät tiet. Onpa tullut kerran töiden takia ajettua marraskuussa helvetinmoisessa räntäsateessa neljä tuntia aivan pilkkopimeässä tuntemattomalla tiellä. Ei ollut nimittäin se reissu kovin suurta herkkua, kun ainoat valonsäteet tulivat omasta autosta tai vastaan tulevien autojen häikäisevistä valoista ja muuten ympärillä oli vain pelkkää pilkkopimeää. Ei jäänyt sen matkan varrella olevista maisemista mieleen yhtään mitään.
Noh, matkoista on kuitenkin selvitty hengissä takaisin mutta kyllä sitä mieluummin istuisi kotonaan.
28.8.2016
Tiukkaa persettä
Nyt on siihenkin kysymykseen vastaus, että jos puu kaatuu metsässä, niin kuuluuko siitä ääntä. Kyllä kuuluu, vaikka ei itse olisi edes metsässä.
Eilen olin kävelemässä ulkona ihan vain tämän leppeän syystuulen takia. Harvoin tuollaista puhuria kohdalle sattuu, niin pakkohan sitä oli ulos mennä katselemaan ja kuulostelemaan, että miltä se näyttää ja tuntuu. Olin kävelemässä sellaisen pienehkön metsikön lähellä, kun sieltä metsästä kuului ensin kova rusahdus ja sitten humahdus. Puuhan sieltä katkesi puolivälistä runkoa.
Tällä viikolla töissä sain nauttia parina päivänä oikein mukavasta näystä. Maatiaiskissa oli laittanut jalkaansa parina päivänä sellaiset oikein sinkkumiehen silmiä hivelevän tiukat farkut jalkaansa. Sellaiset hngh-tiukat, jotka istuvat jalassa kuin tiukka kumihanska virkaintoisen tullimiehen kädessä. Sellaista on vain niin mahdottoman mukava katsella, kun farkuissa ei ole missään lököttävää kohtaa vaan ne istuvat täydellisesti paljastaen takamuksen muodot viimeistä piirtoa myöten. 8) Tietysti jos haluaa hieman olla kriittinen, niin muodoltaan ko. peba on ehkä 3/5 mutta ei voi valittaakkaan, kun minä näen tuollaisia aivan liian harvoin.
Eilen olin kävelemässä ulkona ihan vain tämän leppeän syystuulen takia. Harvoin tuollaista puhuria kohdalle sattuu, niin pakkohan sitä oli ulos mennä katselemaan ja kuulostelemaan, että miltä se näyttää ja tuntuu. Olin kävelemässä sellaisen pienehkön metsikön lähellä, kun sieltä metsästä kuului ensin kova rusahdus ja sitten humahdus. Puuhan sieltä katkesi puolivälistä runkoa.
Tällä viikolla töissä sain nauttia parina päivänä oikein mukavasta näystä. Maatiaiskissa oli laittanut jalkaansa parina päivänä sellaiset oikein sinkkumiehen silmiä hivelevän tiukat farkut jalkaansa. Sellaiset hngh-tiukat, jotka istuvat jalassa kuin tiukka kumihanska virkaintoisen tullimiehen kädessä. Sellaista on vain niin mahdottoman mukava katsella, kun farkuissa ei ole missään lököttävää kohtaa vaan ne istuvat täydellisesti paljastaen takamuksen muodot viimeistä piirtoa myöten. 8) Tietysti jos haluaa hieman olla kriittinen, niin muodoltaan ko. peba on ehkä 3/5 mutta ei voi valittaakkaan, kun minä näen tuollaisia aivan liian harvoin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
