Myöhässä

Ei tässä voi taas muuta kuin ihmetellä. Ensin saa etsiä ja haeskella reilu pari vuotta uutta työpaikkaa eikä oikein mistään kuulu tai löydy mitään. Noh, nyt kun on sitten työpaikkaa vaihdettu, niin viimeisen kahden kuukauden aikana Linkedinin kautta on tiedusteltu kahteen eri paikkaan, että olisinko mahdollisesti kiinnostunut tällaisesta paikasta. Ja viime viikolla puolestaan joku rekrytointikonsultti oli kaivanut jostain työpuhelimeni numeron ja soitteli kysyäkseen kiinnostustani erästä tehtävää kohtaan. No ei sen puoleen, tuskin olisin ollut näistä paikoista kiinnostunut. Ammatillisessa mielessä ehkä, mutta muuten en, sillä työpaikat olisivat olleet Etelä-Suomessa. Paska kun tunnetusti valuu alaspäin, niin ei olisi huvittanut lähteä sinne suuntaan asumaan.

Mietitytti sitten, että mahtaisikohan naistenkin kanssa olla samanlaista. Että jos jollain ihmeen konstilla päätyisi parisuhteeseen, niin luultavasti sitten osakkeet nousisivat myös muitten tissieläinten silmissä ja piirakkaa ja kinkkua tunkisi tarjolle ovista ja ikkunoista. Pitäisi jostain löytää jonkinlainen escort-viritys, jolla ensin saisi huijattua ikään kuin olevansa parisuhteessa ja sen jälkeen, kun torttua alkaisi irrota, niin päästäisi escortin matkoihinsa... Että jooh, taas näitä hienoja toteuttamista vaille valmiita suunnitelmia...

Majapaikkaa etsimässä

Eipä ole oikein tämäkään uuden asuinpaikan etsintä liikahtanut yhtään mihinkään. Kerrostaloasuntoja en ole edes katsellutkaan sillä silmällä vaan olen keskittynyt enemmän omakotitaloihin. Sen verran olen saanut tarpeeksi tästä kerrostaloasumisesta, että jos jossain lähitulevaisuudessa on se muutto edessä, niin vaihdan suoraan omakotitaloon. Ei paljon huvita enää kuunnella kerrostalon ääniä ja omassa talossa olisi oma lupa, saisi tehdä asiat miten huvittaa tai olla tekemättä.

Olen katsellut netistä kaikki mahdolliset sopivan matkan päässä työpaikasta (ja vähän kauempaakin) olevat talot läpi mutta johonkin se aina vain tyssää. Yleensä ensimmäinen töksähdys on sijainti. Monessa paikassa tontti on ollut postimerkin kokoinen ja aivan vieressä on ollut naapuritalo(ja). Pitäisi sitä sen verran tontilla olla tilaa, että jos kauniina suvi-iltana sattuu pieraisemaan hieman äänekkäämmin, niin ei tarvitsisi odotella seuraavana päivänä naapurin ja ely-keskuksen lähettämää noottia ympäristöhaitoista.

Jos sijainti sattuu olemaan edes jollakin tavalla siedettävä, niin seuraava töksäys tulee normaalisti talon pohjapiirustusta tutkiessa. Aivan liian monesti on tullut törmättyä epäkäytännöllisiin pohjaratkaisuihin, jotka eivät ainakaan helpota arkea. Sen verran on tullut tiirattua pohjakuvia, että pohjaratkaisusta voi arvailla talon rakennusvuosikymmenen. Ehkä kaikkein järkevimpiä pohjaratkaisuja olen nähnyt 80-luvulla rakennetuissa taloissa. Tämän aikakauden talot eivät ole yleensä vielä liian suuria ja huoneet on sijoiteltu käytännölliseti toisiinsa nähden. Vanhemman aikakauden talot ovat puolestaan pienempiä ja se näkyy myös jonkinlaisena ahtautena tiloissa. Vastaavasti uudemmat talot alkavat olla sitten liian isoja ja monesti niissä näkee kaikenlaisia "arkkitehdin erikoisuuksia" ja muita idioottimaisia ratkaisuja, niin nekin voi suosiolla unohtaa.

Jos pohja ja sijainti miellyttää jotenkin, niin viimeistään se kolmas töksäys tulee sitten hinnassa ja siihen kaatuu sekin lopulta. Tähän mennessä on tullut vastaan ehkä pari taloa, joita olisi voinut käydä katsomassa mutta niissä oli liian paljon hintaa minun kukkarolle. Ja veikkaan, että jos noista pääsee ylitse ja käy ihan esittelyssä asti papereita ja paikkaa katsomassa, niin minun tuurilla viimeistään jostain kiinteistön rasitteista löytyy jokin haudattu piski, jonka takia homma kosahtaa. Joten voi olla, että tässä joutuu asumaan hieman pitempään väliaikaisessa asunnossa.

Olipahan muuten keliä taas viikonloppuna. Jos olisi ollut ulkona ilkosen alasti ja kääntänyt selkänsä vastatuuleen, niin olisi ollut siinä ja siinä etteivät pallit olisi läsähtäneet otsaan, sen verran puuskaista oli tuuli.

Harmaan eri sävyjä

Katselin viikonloppuna elokuvaa Fifty Shades Of Grey. En kyllä ihmettelekään miksi IMDB:ssä elokuvan arvosana pyörii jossain neljän paikkeilla. Heti alusta juoni ja kerronta tuntui niin tönkköiseltä, että mietin jo vähän aikaa, että lopetanko katsomisen heti alkuunsa ja teen jotakin muuta. Katsoin kuitenkin loppuun asti, kun oli tullut aloitettua. Vaikka elokuva muuten oli aika kökkö, niin sinkkumiehenä täytyy elokuvalle antaa plussaa tisseistä ja perseestä. Perse oli ihan ok (pyöreyttä olisi voinut enemmän olla) mutta tissit oli kyllä hieman liian pienet minun makuuni.

Siinä elokuvaa katsellessa tuli mieleen yksi aihe mistä olin aikonut kirjoittaa joskus tänne mutta on näköjään lahjaakkasti unohtunut sekin. Elokuva toi mieleeni sen, että elokuvan/tv-ohjelman toimivuus rippuu aika paljon näyttelijöistä. Tässä kuvassa tämä miespääosan esittäjä (Jamie Dornan) ei oikein istunut tähän rooliin, jokin siinä vain tökki vastaan. Kummallista kyllä, sarjassa The Fall tämä samainen näyttelijä istui rooliinsa kuin nyrkki silmään. Sivuhuomautuksena voi sanoa, että tuo sarja on katsomisen arvoinen.

Toinen vastaavanlainen tapaus, josta oli aikomus kirjoittaa jo kauemman aikaa sitten, oli sarjoissa 24 ja Battlestar Galactica näytellyt Katee Sackhoff. Näin ensimmäisenä noista tuon kakkosenelosen kahdeksannen kauden, jossa Kati Säkki esiintyi. Silloin tuli mieleen, että ei herranjestas tämä näyttelijä ei istu tähän rooliin ollenkaan. Teki mieli ärjyä jo silloin, että heittäkää pellolle tämä ämmä tästä sarjasta, niin ärsyttävältä se silloin tuntui. BSG:tä katselin puolestaan sen jälkeen, kun tuo 24 oli jo loppunut mutta tv:ssähän ne menivät juuri toisinpäin eli 24:n 8. kausi tuli vasta BSG:n loppumisen jälkeen. No mutta kuitenkin, BSG:ssä tämä naikkonen sopi rooliin kuin jalka paskaan. Hieman jopa huvitti katsoessa, että miten paljon eroa näyttelijällä voi olla kahdessa eri sarjassa.

Tv-sarjoista puheenollen, satuin näkemään töllöttimestä mainoksen (ja on tainnut netissäkin olla), että tulevana viikonloppuna Avalla alkaa sarja nimeltään The Affair. Minun mielestä sarja on hyvä ja odottelen innolla toista kautta. Sarjassa on jännästi kerrottu samaa tarinaa kahden eri henkilön näkökulmasta. Ehkä juuri siinä on tuon sarjan suola, että ihmiset voivat kokea samat asiat hieman eri tavoin. Kannattaa katsella, jos tuollainen "ihmissuhdehömppä" kiinnostaa.

Kissa x 2

Tänään kaksi kissaa jutteli keskenään työpaikalla. Toinen kertoili lyhyesti viikonlopun tekemisestään ja toinen vastaili lyhyesti tyyliin "okei" jne. Tämä kertoilijakissa on sellainen tavallisen oloinen maatiaiskissa ja häntä näen enemmän. Jälkimmäistä en ole nähnyt kuin taloontutustumiskierroksella, hän kun istuu toisella puolen taloa. Siinä sivukorvalla juttelua kuunnellessa tuli tästä jälkimmäisestä sellainen mielikuva, että hän on jonkinlainen hienostokissa. Vähän sellainen iltaisin viiniä lipittävä ja hieman nenä pystysssä kulkeva hipsteri. Tiedä häntä minkälainen hän oikeasti on mutta tuollaisen ensivaikutelman hänestä sain.

Jos noista kahdesta pitäisi valita, niin enpähän tiedä kummanko ottaisin. Maatiaiskissan kanssa tulisin luultavasti varmasti toimeen luonteenpiirteiden osalta, hienostokissa olisi taas pantavamman näköinen mutta luonteiden yhteensopivuus saattaisi olla isompi kysymysmerkki. Jos jotenkin saisi yhdistettyä toisen luonteen ja toisen ulkonäön, niin silloin oltaisiin kyllä aika lähellä rotukissaa, jonka kanssa voisi hieman hieroa lähempää tuttavuutta.

Ai niin. Tänään näyttää kalenterin mukaan olevan minun nimipäivä. Jipiii...

Ohi kulkiessa

Kun liikkuu paikasta A paikkaan B, niin matkalla pisteiden välissä näkee aina kaikenlaista, vaikkapa pisteen C. Joskus se piste C saattaa kiinnittää huomion niin, että se jää jostakin syystä pyörimään mieleen, yleensä kuitenkin vain lyhyeksi aikaa. Joskus käy niin, että myöhemmin, ehkä hyvinkin pitkän ajan jälkeen, tämä piste C tulee elämässä vastaan jollakin toisella tavalla. Muutama tapaus, jotka ovat jääneet mieleeni vuosien varrelta...

Tämän ensimmäisen olen ehkä saattanut kertoa täällä aikaisemminkin mutta menkööt nyt toisen kerran, jos niin käy. Vuosia sitten entisellä työskentelypaikkakunnalla ajaessani pyörällä aamulla töihin huomioni kiinnittyi kerrostaloon, joka oli juuri rakennettu. Talon takapihalla kasvamaan laitettu ruoho alkoi vasta orastamaan ja yhden asunnon ikkunasta näkyi pöydän ääressä aamupalaa syövä pariskunta. Tuolloin ohikulkiessani mietin, että minkälaista olisi asua tuollaisessa melko uudessa talossa. Kaksi vuotta tuosta hetkestä eteenpäin asuin itse tuossa talossa.

Kun olin pieni piltti (ja vuosien kuluessa vähän isompi) ja käydessämme vanhempien kanssa mummolassa, ajoimme matkalla mummolaan aina yhden aidatun paikan ohi. Pienellä lapsella kun on utelias mieli, niin tämän paikan ohitusta aina odotti, koska siellä näkyi aina kaikkea mielenkiintoista. Siinä kohdalla ollessa sitä paikkaa aina yritti katsella melkein nenä kiinni lasissa niin pitkään kuin mahdollista, jotta ehtisi ahmia silmillään sen kaiken mielenkiintoisen. Nyt vuosia ja vuosia myöhemmin minulle on annettu nykyisten työtehtävien takia avain, jolla pääsen tuonne aidatulle alueelle. Voin sanoa, että se uteliaisuus sieltä lapsuudesta on edelleenkin tallessa ja odotan mielenkiinnolla, että pääsen kiertelemään alueella enemmän.

Viimeinen tapaus ei ehkä ihan putoa tuohon A-C-B -malliin, mutta riittävän lähelle. Olen nimittäin käynyt tuossa pisteessä C vuosia aikaisemmin. Tämä piste C on asuinpaikkani ja nykyisen työpaikan välissä ja nyt kuljen siitä aina ohi töihin mennessä ja töistä tullessa. Ja ainakin tähän päivään mennessä, kun olen tuon paikan ohi mennyt, niin joka ikinen kerta mieleen on tullut se vuosien takainen käynti tuossa talossa. Jaa, että mitäkö erikoista siinä? Se on se ainoa kerta, jolloin olen saanut olla toisen ihmisen läheisyydessä. Lieneekö kohtalon ivaa vai jotain muuta, että työmatkani kulkee nykyään tuon pisteen kautta...?

Hyvää seksiä

Sattuipa taas nettiä selatessa eteen naisen ihmettelyä seksistä...

Jos nainen (en suinkaan puhu nyt itsestäni....) ehtii miettiä seksin aikana muunmuassa näitä asioita;

Vittu en oo sheivannut.
Sattuukohan tää sänki sitä ?
Ai saatana tää sänki sattuu mua.
Mikä tää haju on ?
Kuuleekohan sen veli ?
Millonkohan sen veli on ite saanu seksiä ?
Ei vittu sen veli on tossa seinän takana.
Miks tää alku on aina näin kankeeta ja vaikeeta ?
Miks meitä aina naurattaa kun aletaan panemaan ?
Onkohan se ihan normaalia ?
Hei oikeesti tuleeks tää haju musta ??
Miltähän näytän sen mielestä kun oon tässä päällä.
Ei hitto miks mietin nyt mua hävettää.
Haluun pois tästä päältä ratsastamasta.
Älä koske sun säärillä sen ihoon se varmaan kuolee siitä pistelyn tuottamasta kivusta.
Ei hitto näytän läskiltä tässä asennossa.
ALKAAKO MULLA MENKAT?????
Tuntuu ihan siltä että alkaa menkat.
Kuolen häpeästä jos mulla alkaa menkat, häivyn tosta ovesta enkä tuu enää ikinä takas.
Heehee ton ilme näyttää vähä hassulta.
Pakko mennä lääkäriin jos tää haju tulee musta.
Älä kato silmiin ku se alkaa naurattaa.
Mitä ihmettä mä teen mun käsillä ?
O-ou, pimppipieruasento !!!

Huh ei pimppipieruja.
Onkohan mulla toi lihaskunto missä kunnossa, koitetaas puristaa.
Okei kyl siel taitaa jotain puristusvoimaa olla.

Ai se on koht jo tulossa. Tää on kyl aika kestävä mies, pisteet sille.

ja mies silti kehuu seksiä hyväksi......
Olen sanaton.

Luultavasti mies on voinut tuolla hetkellä ajatella jotakin seuraavanlaista:

maksalaatikkoa, maksalaatikkoa, maksalaatikkoa...

Ai miksi? No siksi, jotta ei laukeaisi niin nopeasti painaessaan tiukkaa teinipiparia.

Ehkä se seksi on hyvää miesten mielestä siksi, että he ajattelevat alapäällään. Eihän siitä nyt tulisi yhtään mitään, jos päässä pyörisi koko aika tuollainen litania ajatuksia.

Joten naiset: keskittykää enemmän alapäähän, vähemmän yläpäähän.

(Ja näitä vinkkejä lukiessa kannattaa muistaa se minun tilanteeni ja ei ehkä ottaa kaikkea niin todesta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin sanon, jne.)

Vappuplääh

Tuli vietettyä vappuviikonloppua kotonakotona vanhempien luona ja oli koko viikonlopun niin veto poissa. Mitä lie yleistä kevätväsymystä, kun ei ole kuitenkaan tullut tehtyä nyt mitään erikoisen rasittavaakaan, ihan vain normiarkea on ollut. Jokaisena päivänä väsytti niin paljon, että kesken päivän tuli otettua päiväunet ja jos illalla sattui katsomaan tylsää televisio-ohjelmaa, niin hyvin äkkiä alkoi pää nuokkua. Toisaalta samapa tuo oli nukkua, kun ei nuo kelitkään olleet mitkään parhaat (vesi-/räntäsadetta/kovaa tuulta).

Kun nyt muutosta ja työpaikan vaihdosta on kulunut hieman reilu kuukausi aikaa, niin olen huomannut yhden asian muuttuneen. Ennen tätä muutosta perstakahikilässä ollessani minulla oli koko aika sellainen olo, että täältä on päästävä pois. Ei se mitenkään koko aika aktiivisesti ollut mielessä mutta kuitenkin jonkinlainen apina oli koko aika selässä kannettavana. Nyt kun olen täällä missä haluankin olla, niin se apina on hävinnyt kokonaan selästä ja on sellainen jollain tapaa keveämpi olo. Ei tarvitse enää hötkytä minnekään vaan voi ihan kaikessa rauhassa lässähtää aloilleen ja keskittyä johonkin muuhun, vaikkapa siihen asunnon etsimiseen.

Puhe-elin

Työpaikan vaihdoksen myötä tuli myös uusi työpuhelin. Tai ehkä pitäisi paremminkin puhua "puhelimesta". Tämä kalikka on siis "älypuhelimien" lahkoon kuuluvaa mallia ja onpahan ollut opetteleminen sen käyttämisessä. Kun on tottunut käyttämään näitä Wanhan Cunnon Ajan Puhelimia, niin oli melkoinen tyrmistys, kun otti tätä vekotinta käyttöön. Mitä toimintoja oli ennen pitänyt itsestäänselvyyksinä vanhoissa hyvissä puhelimissa, niin tästä rakkineesta ne kaikki loistivat poissaolollaan.

Jos haluaisi laittaa nopeasti puhelimensa äänettömälle, pelkälle värinähälytykselle tai piippaukselle, niin eipä onnistu profiilia vaihtamalla, koska sellaisia ei ole. Jostain helvetistä ensin pitäisi hiplata valikkoa esille, josta veivataan sitten ääniä kohdalleen.

Entäs sitten puhelinnumeroiden tallennus... Naputtelin yhden numeron ja painoin tallenna:
puhelin: "Määritä ensin tili"
UT: "Mikä prkleen tili?!" o_O
*ohjeiden kaivelua netistä*
ohjeen huomautus: "Puhelinnumeroita ei voi tallentaa SIM-kortille"
UT: "Siis mitä vattua?!!!"

Lopulta, kun otin sähköpostin käyttöön, niin helpoiten numerot sai lisättyä tekemällä kontaktit sähköpostiin, josta ne automaagisesti synkronoituivat puhelimeen. Mutta on se nyt jo SanonkoMikä, kun ei voi puhelimeen edes tallentaa numeroita ilman, että pitää joitain saamarin tilejä luoda.

Mitäs muuta... Ihmetyttää myös nämä palikassa valmiina olleet sovellukset. Heti aloitusnäytöltä löytyi kyllä kaiken maailman lärvikirjat, twitterit, yms. someyrjötykset ja nippu persreikälän sanomalehtien kuvakkeita mutta tärkeimmät puuttui. Vähän aikaa sai päätään raapia, että löysi ensin sen tärkeimmän eli mistä pääsee soittamaan. Onneksi sentään nämä aivan jonninjoutavat sovellukset sai poistettua kokonaan laitteesta ja aloitusnäyttöön sai veivata haluamansa aloitusnamiskuukkelit. Ja tässäkin oli tietysti se säännön vahvistava poikkeus eli jostain ärsyttävän kumman syystä kalenteria ei saanut lisättyä valikkoon.

No entäs laitteen fyysiset ominaisuudet. Entiseen verrattuna painaa kuin synti ja on aivan tajuttoman molon kokoinen. Ennen puhelinta saattoi kanniskella taskussaan mukana, jos lähti vaikka käymään jonkun luona juttusilla. Nyt kalikka jää pöydälle makaamaan, kun ei sitä taakkaa huvita ottaa kantaakseen. Eli se siitä nykyajan tavoitettavuudesta, minun tavoitettavuus siirtyi takaisin lankapuhelinten aikaan. Akkukesto on myös aivan pelleilyä. Tällä viikolla latasin lätyskän maanantaiaamuna ja jo torstaina sen sai lyödä laturin perään. Huomion arvoista oli, että en käyttänyt puhelinta juuri ollenkaan (tein sillä yhden puhelun ja säätelin lähinnä asetuksia), wlanit ja datayhteydet oli otettu pois päältä ja vekotin oli päällä vain työaikana. Tänä aikana siviilipuhelimen neljästä pykälästä hävisi vain yksi pykälä pois.

Laitteella kirjoitus on myös oman maininnan arvoinen. Näytöllä näkyvä qwerty-näppäimistö on aivan liian pieni, eikä se juuri suurene vaikka puhelinta pitäisi pystysuunnan sijaan vaakasuunnassa (asennon mukaan kääntyvä näppäimistö, o-Ooh, miten mullistavaa!). Ennakoivalla tekstinsyötöllä ei tee yhtään mitään, koska se ehdottaa aina vääriä sanoja ja lopulta kaiken joutuu kirjoittamaan alusta loppuun. Olisi laitteessa kai jonkinlainen "pyyhkäisynäppäimistö" (sormen vetely pitkin näppäimiä) mutta eipä ollut siitäkään apua minun nakkisormilla. Omalla puhelimella, jossa on vain 9 kirjoitusnäppäintä (+erikoismerkit) ja hyvä ennakoiva tekstinsyöttö, niin kirjoituksen nopeus on huomattavasti suurempi ja näppäinpainalluksista saa selkeän palautteen.

Eli mitä tästä laitteesta voisi sanoa yhteenvetona. Se ei ole hyvä puhelimena, kameran käytettävyys on jostain naurettavan ja ala-arvoisen väliltä verrattuna vaikka oikeisiin pokkareihin (tosin kyllä niistä otetuista kuvista tulee ihan katseltavia) ja "tietokoneena" vehje on täysi vitsi. Niin ja käynnistyy vielä kaiken lisäksi aivan liian hitaasti (oma puhelin ja tietokone ovat jo käynnistyneet siinä ajassa, kun tähän vasta syötetään pin-koodia).

Ja vielä kuvallinen yhteenveto nykyajan "puhelimista":



Meinasi vielä vallan unohtua. Kun oli ensimmäisen viikon vedellyt sormella tämän perkelelliseen laitteen hiplausnäyttöä välillä hipeltäen, välillä raivon vallassa, niin johan se melkein sormikin otti siitä itseensä. Hyvä ettei pitänyt käydä anomassa työterveydessä sairaslomaa rasitusvammojen takia! Jontkaan nämä nykyajan helvetilliset laitteet pitäisi nakata!

Täällä taas

Muutosta ja parista ensimmäisestä työviikosta on selvitty hengissä ja nyt on taas arki palautunut hieman takaisin uomiinsa ja pääsee tännekin kirjoittelemaan jotakin. Muutto oli... noh, muutto. Se nyt meni ilman sen kummempia häslinkejä. Enemmän tuskailua toi se, kun sai etsiä jotakin tiettyä tavaraa kissojen ja koirien kanssa. Tuntui, että elämä on ihan sekaisin, kun mitään ei löydä mistään. En ole vielä edes purkanut kaikkia paketteja ja tiedä häntä tulenko edes purkamaan. Ei huvittaisi toista kertaa ryhtyä samanlaiseen purkamis- ja pakkausrumbaan, jos nyt jostain löydän sen ostettavan asunnon ja muutan tästä vuokraläävästä pois.

Ensimmäisellä viikolla töissä oli kaikenlaista hötkyämistä. Alussa kaikki oli hieman sekavaa, kun ei tiennyt mitä on missäkin ja kuka hoitaa mitäkin asioita. Loppuviikosta puolestaan hieman alkoi jo tympäistä, kun lähinnä koko viikko tuli tutustuttua kaikkiin yrityksen ohjeisiin ja kaikkeen sellaiseen diipadaapaan. Olisi tehnyt mieli tehdä jo oikeita kunnon töitä eikä tuollaista "leikkimistä". Toisella viikolla pääsin jo hieman "lähemmäksi" niitä oikeita töitä, kun piti tutustua uusiin asiakkaisiin ja heidän toimintaansa ja ohjeistuksiin. Mutta kai sitä tästä pääsee pikkuhiljaa niiden töiden kimppuun.

Työtietokonettakin sai säätää urakalla, jotta totutut jutut löytyivät taas omilta paikoiltaan. Yllättävän paljon sitä tulee säädettyä pikkuhiljaa konettaan töitä tehdessään. Sitten kun annetaan täysin pakasta nykäisty uusi kone, niin hieman on muistelemista, että mitä piti säätää mistäkin.

Niin ja siitä viimeisestä lomaviikosta. Loma ehti vasta tiistaihin asti kunnes projektiääliö soitti puhelimeeni. Tosin yritykseksi jäi sekin tavoittelu.

Radiohiljaisuus

Huomenna muuttoauto kurvaa pihaan ja sitten alkaa se iloinen laatikoiden kantelu. Toivottavasti ei sada kovin paljoa vettä, mieluumminhan niitä kantaisi auringonpaisteessa mutta kun ei noita kelejä oikein voi valita. Osa tavaroista täytyy jättää vielä vanhaan asuntoon, kun uusi asunto on pieni vuokrayksiö, johon ei kaikki tavarat mahdu kunnolla. Eipähän noilla kyllä ole niin kiire, siirtääpähän loput tavarat sitten jonnekin varastoon, kun on saanut myytyä tämän vanhan asunnon ensin pois. Pää vain meinaa välillä mennä sekaisin, kun kaikki tavarat on pakattu laatikkoon ja jos jotain jo pakattua tavaraa tarvitsee, niin vähän aikaa saa kelata, että mihin laatikkoon sen laittoi. Näköjään jokaisen laatikon kylkeen pitäisi laittaa listaus sisällöstä eikä laittaa vain mitään teipinpalaa, jossa on ylimalkaisesti sanottu laatikon sisältö.

Nettiyhteyskin katkeaa nyt muuton myötä ja uuden yhteyden hankin kunhan kotiudun uudelle paikkakunnalle. Miten kauan siinä yhteyden saamisessa menee, niin sitä on hankala sanoa. Tuntuuhan se vähän orvolta, kun ei ole asunnolla nettiä käytössä mutta sille ei mahda mitään. Kyllä sitä pärjää jonkin aikaa ilmankin, pitää sillä välin käyttää pakollisten asioiden hoidossa työpaikan yhteyttä tai julkisia verkkoja. Mutta nyt allekirjoittanut poistuu verkosta ja palaa takaisin ennaltamääräämättömän pituisen ajan jälkeen.