Tänään kaksi kissaa jutteli keskenään työpaikalla. Toinen kertoili lyhyesti viikonlopun tekemisestään ja toinen vastaili lyhyesti tyyliin "okei" jne. Tämä kertoilijakissa on sellainen tavallisen oloinen maatiaiskissa ja häntä näen enemmän. Jälkimmäistä en ole nähnyt kuin taloontutustumiskierroksella, hän kun istuu toisella puolen taloa. Siinä sivukorvalla juttelua kuunnellessa tuli tästä jälkimmäisestä sellainen mielikuva, että hän on jonkinlainen hienostokissa. Vähän sellainen iltaisin viiniä lipittävä ja hieman nenä pystysssä kulkeva hipsteri. Tiedä häntä minkälainen hän oikeasti on mutta tuollaisen ensivaikutelman hänestä sain.
Jos noista kahdesta pitäisi valita, niin enpähän tiedä kummanko ottaisin. Maatiaiskissan kanssa tulisin luultavasti varmasti toimeen luonteenpiirteiden osalta, hienostokissa olisi taas pantavamman näköinen mutta luonteiden yhteensopivuus saattaisi olla isompi kysymysmerkki. Jos jotenkin saisi yhdistettyä toisen luonteen ja toisen ulkonäön, niin silloin oltaisiin kyllä aika lähellä rotukissaa, jonka kanssa voisi hieman hieroa lähempää tuttavuutta.
Ai niin. Tänään näyttää kalenterin mukaan olevan minun nimipäivä. Jipiii...
25.5.2015
16.5.2015
Ohi kulkiessa
Kun liikkuu paikasta A paikkaan B, niin matkalla pisteiden välissä näkee aina kaikenlaista, vaikkapa pisteen C. Joskus se piste C saattaa kiinnittää huomion niin, että se jää jostakin syystä pyörimään mieleen, yleensä kuitenkin vain lyhyeksi aikaa. Joskus käy niin, että myöhemmin, ehkä hyvinkin pitkän ajan jälkeen, tämä piste C tulee elämässä vastaan jollakin toisella tavalla. Muutama tapaus, jotka ovat jääneet mieleeni vuosien varrelta...
Tämän ensimmäisen olen ehkä saattanut kertoa täällä aikaisemminkin mutta menkööt nyt toisen kerran, jos niin käy. Vuosia sitten entisellä työskentelypaikkakunnalla ajaessani pyörällä aamulla töihin huomioni kiinnittyi kerrostaloon, joka oli juuri rakennettu. Talon takapihalla kasvamaan laitettu ruoho alkoi vasta orastamaan ja yhden asunnon ikkunasta näkyi pöydän ääressä aamupalaa syövä pariskunta. Tuolloin ohikulkiessani mietin, että minkälaista olisi asua tuollaisessa melko uudessa talossa. Kaksi vuotta tuosta hetkestä eteenpäin asuin itse tuossa talossa.
Kun olin pieni piltti (ja vuosien kuluessa vähän isompi) ja käydessämme vanhempien kanssa mummolassa, ajoimme matkalla mummolaan aina yhden aidatun paikan ohi. Pienellä lapsella kun on utelias mieli, niin tämän paikan ohitusta aina odotti, koska siellä näkyi aina kaikkea mielenkiintoista. Siinä kohdalla ollessa sitä paikkaa aina yritti katsella melkein nenä kiinni lasissa niin pitkään kuin mahdollista, jotta ehtisi ahmia silmillään sen kaiken mielenkiintoisen. Nyt vuosia ja vuosia myöhemmin minulle on annettu nykyisten työtehtävien takia avain, jolla pääsen tuonne aidatulle alueelle. Voin sanoa, että se uteliaisuus sieltä lapsuudesta on edelleenkin tallessa ja odotan mielenkiinnolla, että pääsen kiertelemään alueella enemmän.
Viimeinen tapaus ei ehkä ihan putoa tuohon A-C-B -malliin, mutta riittävän lähelle. Olen nimittäin käynyt tuossa pisteessä C vuosia aikaisemmin. Tämä piste C on asuinpaikkani ja nykyisen työpaikan välissä ja nyt kuljen siitä aina ohi töihin mennessä ja töistä tullessa. Ja ainakin tähän päivään mennessä, kun olen tuon paikan ohi mennyt, niin joka ikinen kerta mieleen on tullut se vuosien takainen käynti tuossa talossa. Jaa, että mitäkö erikoista siinä? Se on se ainoa kerta, jolloin olen saanut olla toisen ihmisen läheisyydessä. Lieneekö kohtalon ivaa vai jotain muuta, että työmatkani kulkee nykyään tuon pisteen kautta...?
Tämän ensimmäisen olen ehkä saattanut kertoa täällä aikaisemminkin mutta menkööt nyt toisen kerran, jos niin käy. Vuosia sitten entisellä työskentelypaikkakunnalla ajaessani pyörällä aamulla töihin huomioni kiinnittyi kerrostaloon, joka oli juuri rakennettu. Talon takapihalla kasvamaan laitettu ruoho alkoi vasta orastamaan ja yhden asunnon ikkunasta näkyi pöydän ääressä aamupalaa syövä pariskunta. Tuolloin ohikulkiessani mietin, että minkälaista olisi asua tuollaisessa melko uudessa talossa. Kaksi vuotta tuosta hetkestä eteenpäin asuin itse tuossa talossa.
Kun olin pieni piltti (ja vuosien kuluessa vähän isompi) ja käydessämme vanhempien kanssa mummolassa, ajoimme matkalla mummolaan aina yhden aidatun paikan ohi. Pienellä lapsella kun on utelias mieli, niin tämän paikan ohitusta aina odotti, koska siellä näkyi aina kaikkea mielenkiintoista. Siinä kohdalla ollessa sitä paikkaa aina yritti katsella melkein nenä kiinni lasissa niin pitkään kuin mahdollista, jotta ehtisi ahmia silmillään sen kaiken mielenkiintoisen. Nyt vuosia ja vuosia myöhemmin minulle on annettu nykyisten työtehtävien takia avain, jolla pääsen tuonne aidatulle alueelle. Voin sanoa, että se uteliaisuus sieltä lapsuudesta on edelleenkin tallessa ja odotan mielenkiinnolla, että pääsen kiertelemään alueella enemmän.
Viimeinen tapaus ei ehkä ihan putoa tuohon A-C-B -malliin, mutta riittävän lähelle. Olen nimittäin käynyt tuossa pisteessä C vuosia aikaisemmin. Tämä piste C on asuinpaikkani ja nykyisen työpaikan välissä ja nyt kuljen siitä aina ohi töihin mennessä ja töistä tullessa. Ja ainakin tähän päivään mennessä, kun olen tuon paikan ohi mennyt, niin joka ikinen kerta mieleen on tullut se vuosien takainen käynti tuossa talossa. Jaa, että mitäkö erikoista siinä? Se on se ainoa kerta, jolloin olen saanut olla toisen ihmisen läheisyydessä. Lieneekö kohtalon ivaa vai jotain muuta, että työmatkani kulkee nykyään tuon pisteen kautta...?
10.5.2015
Hyvää seksiä
Sattuipa taas nettiä selatessa eteen naisen ihmettelyä seksistä...
Luultavasti mies on voinut tuolla hetkellä ajatella jotakin seuraavanlaista:
maksalaatikkoa, maksalaatikkoa, maksalaatikkoa...
Ai miksi? No siksi, jotta ei laukeaisi niin nopeasti painaessaan tiukkaa teinipiparia.
Ehkä se seksi on hyvää miesten mielestä siksi, että he ajattelevat alapäällään. Eihän siitä nyt tulisi yhtään mitään, jos päässä pyörisi koko aika tuollainen litania ajatuksia.
Joten naiset: keskittykää enemmän alapäähän, vähemmän yläpäähän.
(Ja näitä vinkkejä lukiessa kannattaa muistaa se minun tilanteeni ja ei ehkä ottaa kaikkea niin todesta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin sanon, jne.)
Jos nainen (en suinkaan puhu nyt itsestäni....) ehtii miettiä seksin aikana muunmuassa näitä asioita;
Vittu en oo sheivannut.
Sattuukohan tää sänki sitä ?
Ai saatana tää sänki sattuu mua.
Mikä tää haju on ?
Kuuleekohan sen veli ?
Millonkohan sen veli on ite saanu seksiä ?
Ei vittu sen veli on tossa seinän takana.
Miks tää alku on aina näin kankeeta ja vaikeeta ?
Miks meitä aina naurattaa kun aletaan panemaan ?
Onkohan se ihan normaalia ?
Hei oikeesti tuleeks tää haju musta ??
Miltähän näytän sen mielestä kun oon tässä päällä.
Ei hitto miks mietin nyt mua hävettää.
Haluun pois tästä päältä ratsastamasta.
Älä koske sun säärillä sen ihoon se varmaan kuolee siitä pistelyn tuottamasta kivusta.
Ei hitto näytän läskiltä tässä asennossa.
ALKAAKO MULLA MENKAT?????
Tuntuu ihan siltä että alkaa menkat.
Kuolen häpeästä jos mulla alkaa menkat, häivyn tosta ovesta enkä tuu enää ikinä takas.
Heehee ton ilme näyttää vähä hassulta.
Pakko mennä lääkäriin jos tää haju tulee musta.
Älä kato silmiin ku se alkaa naurattaa.
Mitä ihmettä mä teen mun käsillä ?
O-ou, pimppipieruasento !!!
Huh ei pimppipieruja.
Onkohan mulla toi lihaskunto missä kunnossa, koitetaas puristaa.
Okei kyl siel taitaa jotain puristusvoimaa olla.
Ai se on koht jo tulossa. Tää on kyl aika kestävä mies, pisteet sille.
ja mies silti kehuu seksiä hyväksi......
Olen sanaton.
Luultavasti mies on voinut tuolla hetkellä ajatella jotakin seuraavanlaista:
maksalaatikkoa, maksalaatikkoa, maksalaatikkoa...
Ai miksi? No siksi, jotta ei laukeaisi niin nopeasti painaessaan tiukkaa teinipiparia.
Ehkä se seksi on hyvää miesten mielestä siksi, että he ajattelevat alapäällään. Eihän siitä nyt tulisi yhtään mitään, jos päässä pyörisi koko aika tuollainen litania ajatuksia.
Joten naiset: keskittykää enemmän alapäähän, vähemmän yläpäähän.
(Ja näitä vinkkejä lukiessa kannattaa muistaa se minun tilanteeni ja ei ehkä ottaa kaikkea niin todesta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin sanon, jne.)
4.5.2015
Vappuplääh
Tuli vietettyä vappuviikonloppua kotonakotona vanhempien luona ja oli koko viikonlopun niin veto poissa. Mitä lie yleistä kevätväsymystä, kun ei ole kuitenkaan tullut tehtyä nyt mitään erikoisen rasittavaakaan, ihan vain normiarkea on ollut. Jokaisena päivänä väsytti niin paljon, että kesken päivän tuli otettua päiväunet ja jos illalla sattui katsomaan tylsää televisio-ohjelmaa, niin hyvin äkkiä alkoi pää nuokkua. Toisaalta samapa tuo oli nukkua, kun ei nuo kelitkään olleet mitkään parhaat (vesi-/räntäsadetta/kovaa tuulta).
Kun nyt muutosta ja työpaikan vaihdosta on kulunut hieman reilu kuukausi aikaa, niin olen huomannut yhden asian muuttuneen. Ennen tätä muutosta perstakahikilässä ollessani minulla oli koko aika sellainen olo, että täältä on päästävä pois. Ei se mitenkään koko aika aktiivisesti ollut mielessä mutta kuitenkin jonkinlainen apina oli koko aika selässä kannettavana. Nyt kun olen täällä missä haluankin olla, niin se apina on hävinnyt kokonaan selästä ja on sellainen jollain tapaa keveämpi olo. Ei tarvitse enää hötkytä minnekään vaan voi ihan kaikessa rauhassa lässähtää aloilleen ja keskittyä johonkin muuhun, vaikkapa siihen asunnon etsimiseen.
Kun nyt muutosta ja työpaikan vaihdosta on kulunut hieman reilu kuukausi aikaa, niin olen huomannut yhden asian muuttuneen. Ennen tätä muutosta perstakahikilässä ollessani minulla oli koko aika sellainen olo, että täältä on päästävä pois. Ei se mitenkään koko aika aktiivisesti ollut mielessä mutta kuitenkin jonkinlainen apina oli koko aika selässä kannettavana. Nyt kun olen täällä missä haluankin olla, niin se apina on hävinnyt kokonaan selästä ja on sellainen jollain tapaa keveämpi olo. Ei tarvitse enää hötkytä minnekään vaan voi ihan kaikessa rauhassa lässähtää aloilleen ja keskittyä johonkin muuhun, vaikkapa siihen asunnon etsimiseen.
19.4.2015
Puhe-elin
Työpaikan vaihdoksen myötä tuli myös uusi työpuhelin. Tai ehkä pitäisi paremminkin puhua "puhelimesta". Tämä kalikka on siis "älypuhelimien" lahkoon kuuluvaa mallia ja onpahan ollut opetteleminen sen käyttämisessä. Kun on tottunut käyttämään näitä Wanhan Cunnon Ajan Puhelimia, niin oli melkoinen tyrmistys, kun otti tätä vekotinta käyttöön. Mitä toimintoja oli ennen pitänyt itsestäänselvyyksinä vanhoissa hyvissä puhelimissa, niin tästä rakkineesta ne kaikki loistivat poissaolollaan.
Jos haluaisi laittaa nopeasti puhelimensa äänettömälle, pelkälle värinähälytykselle tai piippaukselle, niin eipä onnistu profiilia vaihtamalla, koska sellaisia ei ole. Jostain helvetistä ensin pitäisi hiplata valikkoa esille, josta veivataan sitten ääniä kohdalleen.
Entäs sitten puhelinnumeroiden tallennus... Naputtelin yhden numeron ja painoin tallenna:
puhelin: "Määritä ensin tili"
UT: "Mikä prkleen tili?!" o_O
*ohjeiden kaivelua netistä*
ohjeen huomautus: "Puhelinnumeroita ei voi tallentaa SIM-kortille"
UT: "Siis mitä vattua?!!!"
Lopulta, kun otin sähköpostin käyttöön, niin helpoiten numerot sai lisättyä tekemällä kontaktit sähköpostiin, josta ne automaagisesti synkronoituivat puhelimeen. Mutta on se nyt jo SanonkoMikä, kun ei voi puhelimeen edes tallentaa numeroita ilman, että pitää joitain saamarin tilejä luoda.
Mitäs muuta... Ihmetyttää myös nämä palikassa valmiina olleet sovellukset. Heti aloitusnäytöltä löytyi kyllä kaiken maailman lärvikirjat, twitterit, yms. someyrjötykset ja nippu persreikälän sanomalehtien kuvakkeita mutta tärkeimmät puuttui. Vähän aikaa sai päätään raapia, että löysi ensin sen tärkeimmän eli mistä pääsee soittamaan. Onneksi sentään nämä aivan jonninjoutavat sovellukset sai poistettua kokonaan laitteesta ja aloitusnäyttöön sai veivata haluamansa aloitusnamiskuukkelit. Ja tässäkin oli tietysti se säännön vahvistava poikkeus eli jostain ärsyttävän kumman syystä kalenteria ei saanut lisättyä valikkoon.
No entäs laitteen fyysiset ominaisuudet. Entiseen verrattuna painaa kuin synti ja on aivan tajuttoman molon kokoinen. Ennen puhelinta saattoi kanniskella taskussaan mukana, jos lähti vaikka käymään jonkun luona juttusilla. Nyt kalikka jää pöydälle makaamaan, kun ei sitä taakkaa huvita ottaa kantaakseen. Eli se siitä nykyajan tavoitettavuudesta, minun tavoitettavuus siirtyi takaisin lankapuhelinten aikaan. Akkukesto on myös aivan pelleilyä. Tällä viikolla latasin lätyskän maanantaiaamuna ja jo torstaina sen sai lyödä laturin perään. Huomion arvoista oli, että en käyttänyt puhelinta juuri ollenkaan (tein sillä yhden puhelun ja säätelin lähinnä asetuksia), wlanit ja datayhteydet oli otettu pois päältä ja vekotin oli päällä vain työaikana. Tänä aikana siviilipuhelimen neljästä pykälästä hävisi vain yksi pykälä pois.
Laitteella kirjoitus on myös oman maininnan arvoinen. Näytöllä näkyvä qwerty-näppäimistö on aivan liian pieni, eikä se juuri suurene vaikka puhelinta pitäisi pystysuunnan sijaan vaakasuunnassa (asennon mukaan kääntyvä näppäimistö, o-Ooh, miten mullistavaa!). Ennakoivalla tekstinsyötöllä ei tee yhtään mitään, koska se ehdottaa aina vääriä sanoja ja lopulta kaiken joutuu kirjoittamaan alusta loppuun. Olisi laitteessa kai jonkinlainen "pyyhkäisynäppäimistö" (sormen vetely pitkin näppäimiä) mutta eipä ollut siitäkään apua minun nakkisormilla. Omalla puhelimella, jossa on vain 9 kirjoitusnäppäintä (+erikoismerkit) ja hyvä ennakoiva tekstinsyöttö, niin kirjoituksen nopeus on huomattavasti suurempi ja näppäinpainalluksista saa selkeän palautteen.
Eli mitä tästä laitteesta voisi sanoa yhteenvetona. Se ei ole hyvä puhelimena, kameran käytettävyys on jostain naurettavan ja ala-arvoisen väliltä verrattuna vaikka oikeisiin pokkareihin (tosin kyllä niistä otetuista kuvista tulee ihan katseltavia) ja "tietokoneena" vehje on täysi vitsi. Niin ja käynnistyy vielä kaiken lisäksi aivan liian hitaasti (oma puhelin ja tietokone ovat jo käynnistyneet siinä ajassa, kun tähän vasta syötetään pin-koodia).
Ja vielä kuvallinen yhteenveto nykyajan "puhelimista":
Meinasi vielä vallan unohtua. Kun oli ensimmäisen viikon vedellyt sormella tämän perkelelliseen laitteen hiplausnäyttöä välillä hipeltäen, välillä raivon vallassa, niin johan se melkein sormikin otti siitä itseensä. Hyvä ettei pitänyt käydä anomassa työterveydessä sairaslomaa rasitusvammojen takia! Jontkaan nämä nykyajan helvetilliset laitteet pitäisi nakata!
Jos haluaisi laittaa nopeasti puhelimensa äänettömälle, pelkälle värinähälytykselle tai piippaukselle, niin eipä onnistu profiilia vaihtamalla, koska sellaisia ei ole. Jostain helvetistä ensin pitäisi hiplata valikkoa esille, josta veivataan sitten ääniä kohdalleen.
Entäs sitten puhelinnumeroiden tallennus... Naputtelin yhden numeron ja painoin tallenna:
puhelin: "Määritä ensin tili"
UT: "Mikä prkleen tili?!" o_O
*ohjeiden kaivelua netistä*
ohjeen huomautus: "Puhelinnumeroita ei voi tallentaa SIM-kortille"
UT: "Siis mitä vattua?!!!"
Lopulta, kun otin sähköpostin käyttöön, niin helpoiten numerot sai lisättyä tekemällä kontaktit sähköpostiin, josta ne automaagisesti synkronoituivat puhelimeen. Mutta on se nyt jo SanonkoMikä, kun ei voi puhelimeen edes tallentaa numeroita ilman, että pitää joitain saamarin tilejä luoda.
Mitäs muuta... Ihmetyttää myös nämä palikassa valmiina olleet sovellukset. Heti aloitusnäytöltä löytyi kyllä kaiken maailman lärvikirjat, twitterit, yms. someyrjötykset ja nippu persreikälän sanomalehtien kuvakkeita mutta tärkeimmät puuttui. Vähän aikaa sai päätään raapia, että löysi ensin sen tärkeimmän eli mistä pääsee soittamaan. Onneksi sentään nämä aivan jonninjoutavat sovellukset sai poistettua kokonaan laitteesta ja aloitusnäyttöön sai veivata haluamansa aloitusnamiskuukkelit. Ja tässäkin oli tietysti se säännön vahvistava poikkeus eli jostain ärsyttävän kumman syystä kalenteria ei saanut lisättyä valikkoon.
No entäs laitteen fyysiset ominaisuudet. Entiseen verrattuna painaa kuin synti ja on aivan tajuttoman molon kokoinen. Ennen puhelinta saattoi kanniskella taskussaan mukana, jos lähti vaikka käymään jonkun luona juttusilla. Nyt kalikka jää pöydälle makaamaan, kun ei sitä taakkaa huvita ottaa kantaakseen. Eli se siitä nykyajan tavoitettavuudesta, minun tavoitettavuus siirtyi takaisin lankapuhelinten aikaan. Akkukesto on myös aivan pelleilyä. Tällä viikolla latasin lätyskän maanantaiaamuna ja jo torstaina sen sai lyödä laturin perään. Huomion arvoista oli, että en käyttänyt puhelinta juuri ollenkaan (tein sillä yhden puhelun ja säätelin lähinnä asetuksia), wlanit ja datayhteydet oli otettu pois päältä ja vekotin oli päällä vain työaikana. Tänä aikana siviilipuhelimen neljästä pykälästä hävisi vain yksi pykälä pois.
Laitteella kirjoitus on myös oman maininnan arvoinen. Näytöllä näkyvä qwerty-näppäimistö on aivan liian pieni, eikä se juuri suurene vaikka puhelinta pitäisi pystysuunnan sijaan vaakasuunnassa (asennon mukaan kääntyvä näppäimistö, o-Ooh, miten mullistavaa!). Ennakoivalla tekstinsyötöllä ei tee yhtään mitään, koska se ehdottaa aina vääriä sanoja ja lopulta kaiken joutuu kirjoittamaan alusta loppuun. Olisi laitteessa kai jonkinlainen "pyyhkäisynäppäimistö" (sormen vetely pitkin näppäimiä) mutta eipä ollut siitäkään apua minun nakkisormilla. Omalla puhelimella, jossa on vain 9 kirjoitusnäppäintä (+erikoismerkit) ja hyvä ennakoiva tekstinsyöttö, niin kirjoituksen nopeus on huomattavasti suurempi ja näppäinpainalluksista saa selkeän palautteen.
Eli mitä tästä laitteesta voisi sanoa yhteenvetona. Se ei ole hyvä puhelimena, kameran käytettävyys on jostain naurettavan ja ala-arvoisen väliltä verrattuna vaikka oikeisiin pokkareihin (tosin kyllä niistä otetuista kuvista tulee ihan katseltavia) ja "tietokoneena" vehje on täysi vitsi. Niin ja käynnistyy vielä kaiken lisäksi aivan liian hitaasti (oma puhelin ja tietokone ovat jo käynnistyneet siinä ajassa, kun tähän vasta syötetään pin-koodia).
Ja vielä kuvallinen yhteenveto nykyajan "puhelimista":
Meinasi vielä vallan unohtua. Kun oli ensimmäisen viikon vedellyt sormella tämän perkelelliseen laitteen hiplausnäyttöä välillä hipeltäen, välillä raivon vallassa, niin johan se melkein sormikin otti siitä itseensä. Hyvä ettei pitänyt käydä anomassa työterveydessä sairaslomaa rasitusvammojen takia! Jontkaan nämä nykyajan helvetilliset laitteet pitäisi nakata!
11.4.2015
Täällä taas
Muutosta ja parista ensimmäisestä työviikosta on selvitty hengissä ja nyt on taas arki palautunut hieman takaisin uomiinsa ja pääsee tännekin kirjoittelemaan jotakin. Muutto oli... noh, muutto. Se nyt meni ilman sen kummempia häslinkejä. Enemmän tuskailua toi se, kun sai etsiä jotakin tiettyä tavaraa kissojen ja koirien kanssa. Tuntui, että elämä on ihan sekaisin, kun mitään ei löydä mistään. En ole vielä edes purkanut kaikkia paketteja ja tiedä häntä tulenko edes purkamaan. Ei huvittaisi toista kertaa ryhtyä samanlaiseen purkamis- ja pakkausrumbaan, jos nyt jostain löydän sen ostettavan asunnon ja muutan tästä vuokraläävästä pois.
Ensimmäisellä viikolla töissä oli kaikenlaista hötkyämistä. Alussa kaikki oli hieman sekavaa, kun ei tiennyt mitä on missäkin ja kuka hoitaa mitäkin asioita. Loppuviikosta puolestaan hieman alkoi jo tympäistä, kun lähinnä koko viikko tuli tutustuttua kaikkiin yrityksen ohjeisiin ja kaikkeen sellaiseen diipadaapaan. Olisi tehnyt mieli tehdä jo oikeita kunnon töitä eikä tuollaista "leikkimistä". Toisella viikolla pääsin jo hieman "lähemmäksi" niitä oikeita töitä, kun piti tutustua uusiin asiakkaisiin ja heidän toimintaansa ja ohjeistuksiin. Mutta kai sitä tästä pääsee pikkuhiljaa niiden töiden kimppuun.
Työtietokonettakin sai säätää urakalla, jotta totutut jutut löytyivät taas omilta paikoiltaan. Yllättävän paljon sitä tulee säädettyä pikkuhiljaa konettaan töitä tehdessään. Sitten kun annetaan täysin pakasta nykäisty uusi kone, niin hieman on muistelemista, että mitä piti säätää mistäkin.
Niin ja siitä viimeisestä lomaviikosta. Loma ehti vasta tiistaihin asti kunnes projektiääliö soitti puhelimeeni. Tosin yritykseksi jäi sekin tavoittelu.
Ensimmäisellä viikolla töissä oli kaikenlaista hötkyämistä. Alussa kaikki oli hieman sekavaa, kun ei tiennyt mitä on missäkin ja kuka hoitaa mitäkin asioita. Loppuviikosta puolestaan hieman alkoi jo tympäistä, kun lähinnä koko viikko tuli tutustuttua kaikkiin yrityksen ohjeisiin ja kaikkeen sellaiseen diipadaapaan. Olisi tehnyt mieli tehdä jo oikeita kunnon töitä eikä tuollaista "leikkimistä". Toisella viikolla pääsin jo hieman "lähemmäksi" niitä oikeita töitä, kun piti tutustua uusiin asiakkaisiin ja heidän toimintaansa ja ohjeistuksiin. Mutta kai sitä tästä pääsee pikkuhiljaa niiden töiden kimppuun.
Työtietokonettakin sai säätää urakalla, jotta totutut jutut löytyivät taas omilta paikoiltaan. Yllättävän paljon sitä tulee säädettyä pikkuhiljaa konettaan töitä tehdessään. Sitten kun annetaan täysin pakasta nykäisty uusi kone, niin hieman on muistelemista, että mitä piti säätää mistäkin.
Niin ja siitä viimeisestä lomaviikosta. Loma ehti vasta tiistaihin asti kunnes projektiääliö soitti puhelimeeni. Tosin yritykseksi jäi sekin tavoittelu.
28.3.2015
Radiohiljaisuus
Huomenna muuttoauto kurvaa pihaan ja sitten alkaa se iloinen laatikoiden kantelu. Toivottavasti ei sada kovin paljoa vettä, mieluumminhan niitä kantaisi auringonpaisteessa mutta kun ei noita kelejä oikein voi valita. Osa tavaroista täytyy jättää vielä vanhaan asuntoon, kun uusi asunto on pieni vuokrayksiö, johon ei kaikki tavarat mahdu kunnolla. Eipähän noilla kyllä ole niin kiire, siirtääpähän loput tavarat sitten jonnekin varastoon, kun on saanut myytyä tämän vanhan asunnon ensin pois. Pää vain meinaa välillä mennä sekaisin, kun kaikki tavarat on pakattu laatikkoon ja jos jotain jo pakattua tavaraa tarvitsee, niin vähän aikaa saa kelata, että mihin laatikkoon sen laittoi. Näköjään jokaisen laatikon kylkeen pitäisi laittaa listaus sisällöstä eikä laittaa vain mitään teipinpalaa, jossa on ylimalkaisesti sanottu laatikon sisältö.
Nettiyhteyskin katkeaa nyt muuton myötä ja uuden yhteyden hankin kunhan kotiudun uudelle paikkakunnalle. Miten kauan siinä yhteyden saamisessa menee, niin sitä on hankala sanoa. Tuntuuhan se vähän orvolta, kun ei ole asunnolla nettiä käytössä mutta sille ei mahda mitään. Kyllä sitä pärjää jonkin aikaa ilmankin, pitää sillä välin käyttää pakollisten asioiden hoidossa työpaikan yhteyttä tai julkisia verkkoja. Mutta nyt allekirjoittanut poistuu verkosta ja palaa takaisin ennaltamääräämättömän pituisen ajan jälkeen.
Nettiyhteyskin katkeaa nyt muuton myötä ja uuden yhteyden hankin kunhan kotiudun uudelle paikkakunnalle. Miten kauan siinä yhteyden saamisessa menee, niin sitä on hankala sanoa. Tuntuuhan se vähän orvolta, kun ei ole asunnolla nettiä käytössä mutta sille ei mahda mitään. Kyllä sitä pärjää jonkin aikaa ilmankin, pitää sillä välin käyttää pakollisten asioiden hoidossa työpaikan yhteyttä tai julkisia verkkoja. Mutta nyt allekirjoittanut poistuu verkosta ja palaa takaisin ennaltamääräämättömän pituisen ajan jälkeen.
19.3.2015
Laatikkoleikki
Laatikoiden kanssa on nyt saanut leikkiä ihan kylliksi. Olen vielä ollut tällä viikolla töissä ja iltaisin olen aina pakkaillut jotakin tavaraa laatikkoon. Ihan eniten laatikoita vie näköjään kaikenlaiset kirjat ja mapit. Niitä on jotenkin salakavalasti päässyt kertymään kirjahyllyyn ja kaappeihin pikkuhiljaa. Olen kyllä yrittänyt heittänyt menemään sellaista, millä en ole tehnyt vähään aikaan mitään mutta siitäkin huolimatta niitä riittää.
Vaatteiden kanssa on sen sijaan ollut helpompaa, sillä ne mahtuvat kahteen isoon laukkuun ja pienempään pahvilaatikkoon. Olen joskus katsellut juutuubista videobloggaajien tuotoksia ja niissä on joskus vilahtanut kuvaa vaatekomerosta/-huoneesta. Yhdelläkin vloggaajalla oli sellainen pieni vaatehuone, jossa oli monta tankometriä täynnä rätei ja lumpui. Minun silmiin se näytti kuin olisi katsellut jonkin vaatekaupan repertuaaria. Onneksi en ole mikään kovin innokas vaatteiden hamstraaja, sillä jos omistaisin noin paljon rättejä ja niiden kanssa tulisi muutto eteen, niin voisi pelipöksyt revetä (tosin siitä ei olisi varmaan isoa haittaa, kun uusia olisi tilalle).
Työpaikallakin on ollut surkuhupaisaa seurata, miten jotkut ovat ottaneet tiedon vastaan minun lähtemisestä... Tai jotkut ja jotkut. Tarkemmin sanottuna vain tämä projektiääliö. Kaikki muut kollegat ovat ymmärtäneet hyvin lähtöni syyt (virallinen syy: paikkakunnan vaihto) ja ovat suhtautuneet siihen asiallisesti/positiivisesti. Sen sijaan projektiääliön tuntuu olevan vaikea sulattaa poislähtöä ja on mutisten ihmetellyt, kun talosta lähtee pois osaavaa työvoimaa (sivuhuomautuksena sen verran, että en ole ainoa lähtijä viimeisen parin vuoden sisällä). Hmmm.... Mistähän mahtaisi johtua.
Kaiken lisäksi tämä nysvä yrittää vielä epätoivoisesti saada minua jotenkin nakitettua. Kävi eilen nakkaamassa paperinipun pöydälle saatesanoilla "tee nämä ennenkuin häippäset". No varmasti teen enää tässä vaiheessa. Ensi viikon pidän vielä jäljellä olevia lomapäiviä ja muita vapaita pois. Saapa nähdä sitten, että montako päivää menee ennenkuin soittavat työpaikalta perään. Veikkaisin, että menee tiistaille tai korkeintaan keskiviikkoon, kunnes yrittävät tavoitella. Voi olla tosin melko hiljaista se minun puhelimeen vastaaminen...
Vaatteiden kanssa on sen sijaan ollut helpompaa, sillä ne mahtuvat kahteen isoon laukkuun ja pienempään pahvilaatikkoon. Olen joskus katsellut juutuubista videobloggaajien tuotoksia ja niissä on joskus vilahtanut kuvaa vaatekomerosta/-huoneesta. Yhdelläkin vloggaajalla oli sellainen pieni vaatehuone, jossa oli monta tankometriä täynnä rätei ja lumpui. Minun silmiin se näytti kuin olisi katsellut jonkin vaatekaupan repertuaaria. Onneksi en ole mikään kovin innokas vaatteiden hamstraaja, sillä jos omistaisin noin paljon rättejä ja niiden kanssa tulisi muutto eteen, niin voisi pelipöksyt revetä (tosin siitä ei olisi varmaan isoa haittaa, kun uusia olisi tilalle).
Työpaikallakin on ollut surkuhupaisaa seurata, miten jotkut ovat ottaneet tiedon vastaan minun lähtemisestä... Tai jotkut ja jotkut. Tarkemmin sanottuna vain tämä projektiääliö. Kaikki muut kollegat ovat ymmärtäneet hyvin lähtöni syyt (virallinen syy: paikkakunnan vaihto) ja ovat suhtautuneet siihen asiallisesti/positiivisesti. Sen sijaan projektiääliön tuntuu olevan vaikea sulattaa poislähtöä ja on mutisten ihmetellyt, kun talosta lähtee pois osaavaa työvoimaa (sivuhuomautuksena sen verran, että en ole ainoa lähtijä viimeisen parin vuoden sisällä). Hmmm.... Mistähän mahtaisi johtua.
Kaiken lisäksi tämä nysvä yrittää vielä epätoivoisesti saada minua jotenkin nakitettua. Kävi eilen nakkaamassa paperinipun pöydälle saatesanoilla "tee nämä ennenkuin häippäset". No varmasti teen enää tässä vaiheessa. Ensi viikon pidän vielä jäljellä olevia lomapäiviä ja muita vapaita pois. Saapa nähdä sitten, että montako päivää menee ennenkuin soittavat työpaikalta perään. Veikkaisin, että menee tiistaille tai korkeintaan keskiviikkoon, kunnes yrittävät tavoitella. Voi olla tosin melko hiljaista se minun puhelimeen vastaaminen...
8.3.2015
Pullossa
Joskus marraskuussa tuli sovittua itsensä kanssa, että helmikuun loppuun mennessä leuanvetoja on mentävä 3x10. Viime viikollahan se oli tuo kuun loppu ja pitihän se "testata" taas kuntonsa. Ensimmäinen sarja meni niin kevyesti, että olisi jaksanut tehdä vaikka vähän enemmän kuin kymmenen. Parin minuutin tauon jälkeen nykäisin toisen kerran. Tällä kertaa joutui jo tekemään töitä, että sai hinattua itsensä ylös kymmenen kertaa. Tuon jälkeen oli jo hieman hengästynyt olo. Lepiä taas vähän ja viimeinen sarja meni näin:
Ensimmäinen
Toinen
Kolmas
Neljäs
Viides
Kuudes
Seitsemäs
Kahdeksas
Yhdeksäs
Kymmenes
Viimeiset oli kieltämättä aika tuskaisia mutta tavoite täyttyi nipinnapin. Ehkä seuraava tavoite voisi olla sellainen, että nuo sarjat menisivät ensimmäisen sarjan helppoudella eikä tarvitsisi käyttää viimeisiä voimiaan naaman vääntelyyn. Tuolle tavoitteelle ei nyt osaa aikataulua antaa mutta se ehkä menee jonnekin kesään. Vartalossakin on hieman havaittavissa pientä muutosta kuntoilun seurauksena. Käsivarret ovat edelleen melkolailla pakkasen raiskaamat pulkannarut mutta rintakehään on tullut jotain lihasta, enää se ei ole tasainen lättänä kuin mitä se joskus aikaisemmin oli. Mutta sellaiseen lihaksikas pullistus -olemukseen on kyllä hyvin pitkä matka, voi olla, että sellaisen saavuttamiseen menee vuosia ja sekin sillä reunaehdolla, että jaksaa kuntoilla säännöllisesti ja kehityspainotteisesti.
Eilen jouduin käymään kaupungilla toimittelemassa asioita. Kun olin saanut asiani toimitettua ja ajelin takaisin asunnolleni, niin tuli siinä matkan aikana sellainen olo, että kyllä sitä on aika pullossa elävä. Kun joutui pyörimään tuolla kaupungilla ihmisten seassa, niin kieltämättä kontrasti tähän minun tavalliseen arkielämääni tuntui melko räikeältä. Kun arkipäivät on töissä, illat möllöttää asunnollaan ja käy kerran viikossa kaupassa, niin ihmiskontaktien osalta tämä elämä on melko yksitoikkoista. Noh, ehkä se tuo eilinen oli taas hyvä muistutus siitä, että on kai se välillä hyvä käydä edes vähän jossain ihmisten ilmoilla.
Ensimmäinen
Toinen
Kolmas
Neljäs
Viides
Kuudes
Seitsemäs
Kahdeksas
Yhdeksäs
Kymmenes
Viimeiset oli kieltämättä aika tuskaisia mutta tavoite täyttyi nipinnapin. Ehkä seuraava tavoite voisi olla sellainen, että nuo sarjat menisivät ensimmäisen sarjan helppoudella eikä tarvitsisi käyttää viimeisiä voimiaan naaman vääntelyyn. Tuolle tavoitteelle ei nyt osaa aikataulua antaa mutta se ehkä menee jonnekin kesään. Vartalossakin on hieman havaittavissa pientä muutosta kuntoilun seurauksena. Käsivarret ovat edelleen melkolailla pakkasen raiskaamat pulkannarut mutta rintakehään on tullut jotain lihasta, enää se ei ole tasainen lättänä kuin mitä se joskus aikaisemmin oli. Mutta sellaiseen lihaksikas pullistus -olemukseen on kyllä hyvin pitkä matka, voi olla, että sellaisen saavuttamiseen menee vuosia ja sekin sillä reunaehdolla, että jaksaa kuntoilla säännöllisesti ja kehityspainotteisesti.
Eilen jouduin käymään kaupungilla toimittelemassa asioita. Kun olin saanut asiani toimitettua ja ajelin takaisin asunnolleni, niin tuli siinä matkan aikana sellainen olo, että kyllä sitä on aika pullossa elävä. Kun joutui pyörimään tuolla kaupungilla ihmisten seassa, niin kieltämättä kontrasti tähän minun tavalliseen arkielämääni tuntui melko räikeältä. Kun arkipäivät on töissä, illat möllöttää asunnollaan ja käy kerran viikossa kaupassa, niin ihmiskontaktien osalta tämä elämä on melko yksitoikkoista. Noh, ehkä se tuo eilinen oli taas hyvä muistutus siitä, että on kai se välillä hyvä käydä edes vähän jossain ihmisten ilmoilla.
4.3.2015
Virallista
Nyt se työpaikanvaihdos on sitten virallista. Viime viikolla allekirjoitin uuden työsopimuksen ja sanoin entisen irti. Uudessa hommassa pitäisi aloittaa huhtikuun alussa eli pitäisi vielä jaksaa reilu kolmisen viikkoa tätä nykyistä työtä. Saa nähdä miten tämä loppuaika sujuu. Töitä olisi vielä melko iso kasa jäljellä mutta motivaatio niiden hoitamiseen on karissut melko tehokkaasti. Mutta toisaalta, eipähän se ole enää minun ongelma miettiä, että kuka hoitaa minun hommat loppuun sitten kun nostan kytkintä.
Tässä on vähän ollut kaikenlaista muutakin hötkyämistä. Uuden asuinpaikan etsiminen on pitänyt aloittaa mutta se ei näyttäisi muodostavan mitään ylitsepääsemätöntä estettä, sillä yksi paikka olisi jo kiikarissa. Alussa olisi tarkoitus muuttaa (hieman pitkin hampain) vuokralle, kun näin äkkinäisellä aikataululla ei oikein taida löytyä mitään ostettavaa kämppää. Tai ainahan niitä asuntoja on myynnissä, mutta sen mieluisan löytyminen on ihan asia erikseen. Kun on asettunut uudelle/vanhalle paikkakunnalle paremmin ja aikaa on enemmän käytettävissä, niin sitten voi paremmin kartoitella asumismahdollisuuksia.
Pahvilaatikoitakin on pitänyt haalia ja pakata etukäteen pois sellaisia tavaroita, joita ei enää tarvitse ja siinä samalla olen tehnyt pientä inventaariolistaa kaikista tavaroista. Yllättävän paljon sitä näkyy löytyvän kaikkea pientä esinettä huushollista. Esim. tällä hetkellä pelkästään keittiöstä löytyviä esineitä on listauksen mukaan jo yli 160 kpl. Toisaalta jo ruokailuvälineistä tulee kyllä äkkiä lukuja, joten sinällään tuon luvun ymmärtää. Ja itse asiassa minulla on omasta mielestäni melko vähän keittiötavaroita. Jos vertaan kaappejani kotikotini vastaaviin, niin omani näyttävät puolityhjiltä, kun kotona suurin osa kaapeista on täyteen ammuttuja. Välillä sitä ei aina ymmärrä, että miksi niitä kaikenlaisia kattiloita, vuokia, kuppeja, laseja yms. pitää olla niin paljon. Itse tulen hyvin toimeen ihan muutamilla tavaroilla ja nytkin kaapeista käveli vastaan sellaisia tavaroita, jotka olen joskus saanut lahjaksi mutta ne olivat vielä avaamattomina pakkauksissaan.
Kuten aikaisemmin ounastelin, niin jonkinlaista muutosta mielialassa on alkanut tapahtua sitten viime kirjoituksen. Silloin olotilani oli melko "meh" mutta nyt suupielet ovat alkaneet kääntyä hieman ylöspäin. Töissäkin sen on huomannut yksinkertaisesta ajattelutavan muutoksesta. Kun joku työasia on sapettanut enemmän, niin kyrsimys on laantunut äkkiä sillä, kun mieleen on tullut vain lause "kohta tästä paskasta ei tarvitse välittää enää ollenkaan". Tässähän kohta alkaa odottaa kevättä jo ihan eri tavalla kuin aikaisemmin...
Tässä on vähän ollut kaikenlaista muutakin hötkyämistä. Uuden asuinpaikan etsiminen on pitänyt aloittaa mutta se ei näyttäisi muodostavan mitään ylitsepääsemätöntä estettä, sillä yksi paikka olisi jo kiikarissa. Alussa olisi tarkoitus muuttaa (hieman pitkin hampain) vuokralle, kun näin äkkinäisellä aikataululla ei oikein taida löytyä mitään ostettavaa kämppää. Tai ainahan niitä asuntoja on myynnissä, mutta sen mieluisan löytyminen on ihan asia erikseen. Kun on asettunut uudelle/vanhalle paikkakunnalle paremmin ja aikaa on enemmän käytettävissä, niin sitten voi paremmin kartoitella asumismahdollisuuksia.
Pahvilaatikoitakin on pitänyt haalia ja pakata etukäteen pois sellaisia tavaroita, joita ei enää tarvitse ja siinä samalla olen tehnyt pientä inventaariolistaa kaikista tavaroista. Yllättävän paljon sitä näkyy löytyvän kaikkea pientä esinettä huushollista. Esim. tällä hetkellä pelkästään keittiöstä löytyviä esineitä on listauksen mukaan jo yli 160 kpl. Toisaalta jo ruokailuvälineistä tulee kyllä äkkiä lukuja, joten sinällään tuon luvun ymmärtää. Ja itse asiassa minulla on omasta mielestäni melko vähän keittiötavaroita. Jos vertaan kaappejani kotikotini vastaaviin, niin omani näyttävät puolityhjiltä, kun kotona suurin osa kaapeista on täyteen ammuttuja. Välillä sitä ei aina ymmärrä, että miksi niitä kaikenlaisia kattiloita, vuokia, kuppeja, laseja yms. pitää olla niin paljon. Itse tulen hyvin toimeen ihan muutamilla tavaroilla ja nytkin kaapeista käveli vastaan sellaisia tavaroita, jotka olen joskus saanut lahjaksi mutta ne olivat vielä avaamattomina pakkauksissaan.
Kuten aikaisemmin ounastelin, niin jonkinlaista muutosta mielialassa on alkanut tapahtua sitten viime kirjoituksen. Silloin olotilani oli melko "meh" mutta nyt suupielet ovat alkaneet kääntyä hieman ylöspäin. Töissäkin sen on huomannut yksinkertaisesta ajattelutavan muutoksesta. Kun joku työasia on sapettanut enemmän, niin kyrsimys on laantunut äkkiä sillä, kun mieleen on tullut vain lause "kohta tästä paskasta ei tarvitse välittää enää ollenkaan". Tässähän kohta alkaa odottaa kevättä jo ihan eri tavalla kuin aikaisemmin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
