Väliaika - ei kahvia eikä pullaa

Kun tuossa alkusyksymmällä ei oikein nuo leuanvedot sujuneet, niin sen jälkeen aloin kuntoilla hieman enemmän ylävartaloa painottaen. Eksyin tänään taas juoksulenkillä leuanvetopaikalle ja päätin kokeilla, että onko ohjelman muutos tuottanut tulosta. Ensimmäiset kymmenen menivät niin helposti, että yllätyin siitä ihan itsekin. Toista sarjaa tehdessä sain hinattua itseni ylös vain seitsemän kertaa ja kolmannella veto hyytyi jo viiden kohdalla. Ei tuo nyt mikään huipputulos ole mutta on se huomattava parannus verrattuna siihen viimekertaiseen rimpuiluun.

Ehkä tässä kun vielä seuraavat kolme kuukautta jatkaa samalla tai hiukan tiukemmalla linjalla, niin sitten 3x10 sarja voisi mennäkin jo ilman kakistelua. Tosin välissä on joulu, niin se voi hieman laittaa takapakkia aikatauluun. Mutta sovin itseni kanssa, että helmikuun loppuun mennessä tuo 3x10 ON mentävä. Muuten tästä ei tule yhtään mitään, jos ei aseta itselleen tavoitetta. Pyykit kuitenkin joudun vielä pesemään pitkään pesukoneella, kun pyykkilautavatsan hankkimisessa on hieman isompi työ.

Koska huomenna on kissantai, niin ohessa perjantai-illan ratoksi internetin syövereistä pöllitty kuva, joka nauratti minua.



Auts... Voin melkein itse tuntea tuon tuskan...

Autokyydissä

Eilen piti matkustella työasioissa yhden kollegan kanssa toiselle paikkakunnalle asiakaspalaverin takia. Oltiin liikkeellä tämän kollegan autolla ja olipahan tuo autokyyti taas "elämys". Ei tämä nyt ihan pahimmasta päästä ollut mutta kuitenkin sellainen, että jos saisin valita matkustaisinko hänen kyydissään vai en, niin vastaus olisi kielteinen. Mitä nyt on tullut istuttua autoissa erilaisten kuljettajien ajamana, niin mielestäni kuljettajat voisi jakaa karkeasti suunnilleen kolmeen ryhmään ajotyylin perusteella.

Ensimmäinen ryhmän ajotyyli on jollain tapaa luottamusta herättävä. Siihen ajamiseen ei kiinnitä juuri ollenkaan huomiota, kun ajaminen on varmaa, sujuvaa ja jouhevaa, jolloin kyydissä istuminenkaan ei käy hermojen päälle. Toisen ryhmän ajotyyliin alkaa kiinnittää jo huomiota. Ajoneuvon ja ajotilanteiden hallinta on hieman töksähtelevää ja kun tämänkaltaisen kuskin kyydissä istuu, niin melko usein saa sivusilmällä seurata, että mitäköhän se kuski seuraavaksi tekee/keksii. Luonnollisesti tämän ryhmän kuljettajan kyydissä istuminen käy jo hieman hermoille ja se matkustaminen ei ole niin mukavaa. Kolmannen ryhmän ajotyyliä voisi lyhyesti kuvailla vaikkapa, että "painu nyt v*****n siitä ratin takaa ja minä ajan nyt, niin päästään ehkä ehjänäkin perille".

Itse olen ollut ykkös- ja kakkosryhmän kuljettajien kyydissä, kolmosryhmän kuljettajiin en ole vielä onneksi törmännyt. Tämä työkollega sijoittui ajotyylinsä perusteella kakkosryhmään. Ajotyyli oli sellainen hieman hätäinen. Vaihdekeppiä veivattiin ja kaasua käytettiin sellaisella tavalla, että huomasin hieman ihmetteleväni, että kumma kun ei ole vaihdelaatikko vielä hajonnut autosta. Toisekseen matkan ärsyttävyyskerrointa nosti myös se, että melkein jokaisessa risteyksessä, jossa piti kääntyä, kollega kysyi, että "tästäkös sitä pitää kääntyä". Ja tämä kyseinen henkilö on sentään ajanut tuota reittiä huomattavasti useammin mitä minä. Voihan se tietysti olla niin, että jos on tottunut siihen henkilökohtaisen navigaattorin (lue: vaimon) jatkuvalla syötöllä antamiin ajo-ohjeisiin ja nyt kun niitä ei ollut saatavilla, niin se voi hieman aiheuttaa haparointia suunnistuksessa. Ylitöiksi venyneen palaverin jälkeen kotimatkalla takaisin kypsyysastettani nostivat edellisten lisäksi myös jatkuvat pohdiskelut siitä, että mikä mahtaa olla seuraava paikkakunta.

Onneksi ei tarvitse matkustaa tämän ko. henkilön kanssa vähään aikaan. Mieleni nimittäin kaipaa hieman rauhoittumista noin rasittavan matkan jälkeen.

Valoa kansalle

Lueskelen yleensä sanomalehdistä yleisönosastopalstalla olevia lyhytnapinoita eli siis näitä, joita ihmiset voivat laittaa tekstiviestillä. Ne ovat siinä mielessä hauskoja, että niistä napinoista näkee aina sellaisia trendejä. Keväällä mussutetaan koiranpaskoista ja katupölystä, joskus sätitään/kehutaan toimittajan kirjoittamaa juttua, jne. Nyt pimeän vuodenajan tultua sanomista on riittänyt pyöräilijöiden valoista. Monet ovat valittaneet siitä, kun kaduilla viuhahtelee vastaan "pimeitä" eli valottomia pyöräilijöitä. Ymmärrän hyvin itsekin sen ja on minunkin tehnyt välillä mieli kirota pimeässä risteyksessä jollekin valottomalle idiootille, jonka olen huomannut vasta aivan kohdalla.

Yhtenä päivänä olin tikahtua pullaan (näin niin kuin sanallisesti), kun luin yhden "napinan". Joku nimittäin valitti siitä, että jollakin pyöräilijällä oli ollut pyörässä liian kirkas valo ja hän oli siitä häikäistynyt. Eihän pyörässä niin kirkkaita valoja saa olla, valon tulee olla vain sellainen, että muut tiellä liikkujat erottavat pyöräilijät, lisäsi kommentin lähettäjä.

SIIS VOI PYHÄ KILIN VITTU!

Jo on aikoihin eletty, kun joku vatipää valittaa siitä, että pyörässä on liian kirkkaat valot! Minulla ei ole pyörässä niin kirkasta valoa, että siitä vastaantulija häikäistyisi, mutta kuitenkin tavallista vitosen pyöränlamppua tehokkaampi, jotta siellä PIMEÄLLÄ TIELLÄ NÄKISI ETEENSÄ. Panisi pallinaama aurinkolasit silmiensä eteen, jos ei kestä valoa nähdä.

Välillä tuollaisten kommenttien laukojia tekisi mieli käydä läpsimässä pitkin poskia ja antamassa polvipotku munille. Ja vähän myös niitäkin, jotka mussuttavat ohi viuhahtelivista pyöräilijöistä. Milloin ajetaan liian kovasti ohi, milloin valoja ei ole ollenkaan, milloin valoa on liikaa, milloin ei rimputeta kelloa. Onpa tainnut joku itkeä sitäkin, että pyöräilijät pitäisi siirtää kokonaan pois kevyen liikenteen väyliltä. Painuisivat nämäkin saatanan idioottikävelijät pois tieltä hortoilemasta. Monesti nämä tampiot itse tukkivat tiet kulkemalla monta rinnakkain, kävelemällä laidasta laitaan, niin ettei tiedä kummalta puolelta ohittaisi ja näiden lisäksi vielä ne piskien kusettajat, jotka antavat sen elukan seilata pitkin poikin tietä sen perkelen narun päässä.

ÄRH!

Noniin... Tuli taas purettua paineita, jotta voi huomenna lähteä taas iloisella mielellä töihin, tietenkin pyörällä ajaen.

Känäkänäkänä

Jotenkin tässä on viime aikoina tuntunut sille, että olen viikonpäivissä ihan sekaisin. Viime viikolla luulin jatkuvasti olevani jo torstaissa/perjantaissa, kun tällä viikolla puolestaan on tuntunut sille, että olen juuttunut alkuviikkoon. Lieneekö sitten jotain syytä olevan sillä, että viime aikoina tämä elämä on jotenkin tuntunut polkevan paikallaan. Arkea/työtä ja viikonloppu, arkea/työtä ja viikonloppu, arkea/työtä ja viikonloppu, arkea/työtä ja viikonloppu... Tästä on tullut sellainen kierre, että mikään ei kiinnosta/innosta ja sitä kautta tylsyys alkaa tökkiä kepillä kylkeen. Ja kun on tarpeeksi tympiintynyt tylsyyteen, niin pinna alkaa kiristyä vähän joka asiassa hyvinkin vähästä.

Olenpahan huvikseni nauhoittanut muutamia viimeisimpiä puheluitani. Ihan vain siksi, että kuulisin minkälaiselta minun ääni kuulostaa. Ja kyllähän se melko perseeltä kuulostaa, näin niin kuin suoraan sanottuna. Tietysti kun sitä omaa ääntään ei kuule "oikeasti" kuten muut kuulevat, niin omaan korvaan se voi kuulostaa vieraalle ja omituiselle. Minulla on jotenkin ärsyttävän känättävä ääni, riippuen vähän tietysti millä tyylillä puhuu mutta äänessäni on joitakin sellaisia piirteitä, joista en tykkää ollenkaan.

Pitäisi nauhoitella enemmän puhumisiaan esim. työpaikalla, niin saisi enemmän ääninäytteitä äänestään. Sitä kautta voisi sitten hieman kartoittaa paremmin, että miten puhua vähemmän ärsyttävämmin ja miten käyttää ääntään "oikeammin" tai vakuuttavammin. Kun tässä kirjoittaessa kuuntelen musiikkia, niin tulipahan tässä vain mieleen, että mitenkäköhän muuten laulajat osaavat laulaa oikealla äänellä, kun eivät "kuule" omaa ääntänsä? Mutta joka tapauksessa, täytyisi opetella puhumaan ja käyttämään ääntään paremmin, niin ehkä siitä voisi olla joskus hyötyä.

Talviaikaan

Voisi oikeastaan sanoa, että kerrankin olin taas aikaani edellä. Perjantai-iltana katselin netistä, että milloinkas siihen talviaikaan siirryttiinkään, kun radiossa siitä puhuivat. Katsoin, että siirto tehdään kolmen neljän aikaan yöllä, joten ajattelin, että sama siirtää kelloa tunnilla taaksepäin jo nyt illalla. Siirtelin ranne- ja herätyskellon talviaikaan mutta ilmeisesti aivoissa tapahtuneen hyvin lyhytaikaisen oikosulun takia en huomannut, että siirto tehdään sunnuntain puolella. Noh, en jaksanut sitten siirrellä kelloja uudestaan takaisin, niin olin sitten lauantain tunnin virallista aikaa edellä (vai jäljessä, miten päin se nyt pitäisi sanoa?). Eipä tuossa mitään suurempaa vahinkoa tapahtunut, kun ei tarvinnut mennä minnekään eikä olla tekemisissä kenenkään kanssa.

Itse asiassa tuo lauantai oli taas sellainen päivä, jolloin en pukahtanut sanaakaan, joten vuoden ajalta puhumattomien päivien saldo nousi jo kolmeen. Sänkykin tuli myös siirrettyä talviaikaan. Piti vaihtaa paksumpi peitto tilalle, kun tuntui, että tuulisten kelien takia asunnosta tuli viileämpi. Nyt on sitten mukavampi nukkua lämpimämmän peiton alla.

Viikonlopun ajan olen myös lyönyt päätäni ohjelmoinnin mäntyyn. Olen tapellut niinkin mielenkiintoiselta kuulostavan aiheen kanssa kuin hierarkkisen rakenteen mallintaminen/tallentaminen. On muuten pirullista näiden vanhempi/lapsi-suhteiden kanssa toiminen, jos tietoa pitäisi hakea/muokata puurakenteessa alas- tai ylöspäin liikkuen. Onneksi kuitenkin löysin (pitkän etsimisen jälkeen) hakukoneen avustuksella aiheeseen liittyvän kysymyksen, joka johdatti minut yhteen toiseen paikkaan. Olin itse asiassa törmännyt tähän samaan menetelmään aiemminkin mutta hieman eri näkökulmasta katsottuna, niin en älynnyt/muistanut/tajunnut käyttää tätä hyväksi. En vielä kerennyt soveltaa tätä omaan ohjelmaani mutta ainakin näin mielessä etukäteen ajateltuna luulisin, että tämän menetelmän avulla ratkeaa kaikki ne ongelmat, joihin tuli törmättyä. Niin ja jos jotakin kiinnostaa, niin avainsanat ovat closure table (aiheesta selkeä esitys täällä).

Unta urakalla

Työpaikalla eilen yrpi taas niin vietävästi. Teki mieli hieman "paiskia töitä" Fingerporin tapaan. Siinä turhautuneena on tullut välillä mietittyä, että mitäköhän kollegat mahtaisivat sanoa, jos huoneestani lentäisi pari mappia käytävän seinään. Saattaisivat luultavasti yllättyä, kun muuten olen niin rauhallinen ja hiljainen. Noh, ehkäpä joku päivä päästän höyryjä ulos...

Töistä puheenollen, oli sähköpostiin tullut Oikotieltä joku viesti, jossa oli linkki uratestiin. Teinpähän huvikseni ja tällaista tuli ulos:

Uratestin pikatulokset: TOP 3 ammattiasi

Näiden kolmen ammattinimikkeen edustajissa on eniten sinun kaltaisiasi henkilöitä.

1. Koneenkäyttäjä
2. Taksinkuljettaja
3. Postinkantaja

Postinkantajan työ saattaisi minusta olla melko puuduttavaa. Taksinkuljettajana oloa luultavasti inhoaisin siksi, koska siinä joutuu olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan koneenkäyttäjäksi minusta saattaisi olla. Tykkään, jos saan ajella erilaisilla pärpättimillä. Tosin ajokin pitää olla jollain tapaa työkonemainen. Esim. pelkkä tavallinen auto ei vielä oikein kovin suuria intohimoja minussa herätä, kun taas esim. traktoria saatan ajaa mielelläni. Kerran olen saanut kokeilla sellaista mini-/kukkapenkkikaivuria muutaman kuopaisun verran. Arvaapa kahdesti oliko suu muikeana sen jälkeen. 8)

Toissa yö/aamu oli hieman poikkeuksellinen. Näin peräti kolmea erilaista unta. Yhdessä unessa koira yritti hyökätä päälleni, toisessa unessa olin eräässä tietokonepelissä (sota- sellaisessa) sisällä ja yritin piileskellä puskassa ja samalla ammuskella sieltä vihollisia. Kolmannessa unessa puolestaan olin työhaastattelussa, joka sekin tuntui menevän heti kättelyssä aivan keturalleen. Erikoista tästä tekee sen, että näin nämä kaikki unet puolentoista tunnin sisällä. Heräsin aika aamulla vessatarpeille ja painun sen jälkeen takaisin sänkyyn. Nukahdin ja nukuin sen puolitoista tuntia ja sinä aikana näin kaikki nuo unet. Normaalisti hyvä, että muistan yhtään unistani mutta nyt niitä tuli urakalla putkeen ihan kolme kappaletta. Eikun hei... Näinhän minä vielä neljättäkin unta! Palloilin jonkin kaupungin (en tunnistanut paikkaa) jossain torilla ja yritin löytää jotakin kojua, jossa olisivat myyneet työtakkeja. Samalla kaupunkireissulla näin myös roskakorin, joka oli tungettu täyteen karkkipusseja. Otin muutaman pussin matkaani ja lähdin etsimään paikkaa minne olisin voinut maksaa ottamistani nameista...

Eli ööh... Tosi kummallisia nämä unet. Pitäisiköhän tässä olla hieman huolissaan omasta pääkopastaan...? 8|

Samalla kaavalla

Ei ole tullut kirjoiteltua mitään lähes kahteen viikkoon, kun ei ole tapahtunut mitään erikoista ja ei ole jaksanut vääntää tikustakaan asiaa. Päivät ovat menneet melko pitkälti seuraavalla kaavalla: Päivä töissä, kuntoilua tai lepoa, syönti, uutisten lukua, koodausta, sekalaisten videoiden katselemista juutuubista tai jonkun TV-sarjan jakson tapittamista, iltatoimet ja nukkumaan. Suurin ja maata järisyttävin poikkeama tässä parin viikon aikana on ollut se, että KALSARIkausi alkoi pakkasten tultua. Saa/pitää vetää taas aamulla jalkaansa ne kulahtaneet ja puhkipiereksityt pöksyt, Jipiii...

Katse taaksepäin

Tänään aamulla kuulin sivukorvalla, kun kollegat työpaikan keittokomerossa kahvia hakiessaan puhuivat säästä ja siitä miten nyt aamullakin alkaa olla masentavan pimeää. Nämä vässykät tulivat töihin siihen aikaan, kun on vielä kohtalaisen valoisaa. Minä olen töissä jo silloin, kun on vielä pimeää mutta ei tuo pimeys aamuisin vielä ole minua pahemmin häirinnyt. Pimeässä ajassa syntynyt, joten pimeydessä kuin kotonaan pimeine ajatuksineen...

Viime viikolla tapitin sarjaa nimeltä Masters of Sex. Yhden jakson loppupuolella kaksi naista keskustelee mieh(e|i)stä. Vanhempi nainen kertoo nuoremmalla, että miehet ja naiset ovat siinä suhteessa erilaisia, että naiset katsovat taaksepäin ja elävät pettymyksissä ja katumuksessa, kun taas miehet suuntaavat eteenpäin kohti mielihyvää.

Tuo jäi minulle vähän mieleen kummittelemaan ja kun sitä tarkemmin mietti, niin ainakin omalla kohdalla voin allekirjoittaa tuon ajatuksen. Saatan kyllä muistella jotakin mitä on tapahtunut mutta harvemmin jään märehtimään ja murehtimaan näitä aikoja sitten tapahtuneita. En edes itse asiassa lue juuri ollenkaan näitä vanhoja blogitekstejänikään. Joskus saatan etsiä tekstien seasta, että olenko mahdollisesti käsitellyt jotakin asiaa aikaisemmin mutta muuten niitä ei tule enää vilkaistua.

Tällä viikolla piti sitten kaivella vanhoja. Töissä tuli eteen sellainen asia, jota oli viimeksi käsitely opiskeluaikoina, joten piti kaivella hieman muistinvirkistystä esille vanhoista mapeista. Kun olin leväyttänyt lattialle näitä vanhoja muistiinpanoja, niin vilkaisinpahan siinä huvikseni sitten enemmänkin eri kursseilla käsiteltyjä asioita. Siinä omin pikku kätösin kirjoitettuja harakanvarpaita tavatessa mieleen palasi se, että miksi tuli valittua aikoinaan juuri tämä ala ja miten koulussa juuri nämä tietyt kurssit olivat olleet mielenkiintoisia. Samalla kuitenkin tuli hieman alakuloinen olo, kun ajatteli sitä, mihin on nyt työelämässään päätynyt. Poissaolollaan loistavat ne mukavat kouluaikaiset laskelmat ja muut perusasiat mitä käsiteltiin paljon ja tilalle on tullut kiire, sekavat projektit sekavine lähtötietoineen ja muine "mukavuuksineen".

Tarinan opetus: Välillä on hyvä tonkia vanhoja. Jos elämän suunta on hieman mennyt jonnekin ihan muualla kuin piti, niin vanhoja mieleen palauttaessa se suunta, jota kohti pyrkiä, voisi taas muistua mieleen.

Loppuun vielä jollakin kierolla tavalla aiheeseen sopivaa musiikkia. Yksinäiselle sää on aina HC-sää (kuten myös sää yleensäkin syksyisin) ja selkäkin venähti kuntoillessa...

Syyskuun lyhyet

Katselin eilen illalla seinällä olevaa vuosikalenteria ja tajusin, että vuodesta on takana jo kolme neljäsosaa eli taloustermejä käyttäen kolmas kvartaali on päätöksessään. Jotenkin nämä pari viimeiset kuukautta, ja erityisesti tämä syyskuu, ovat olleet... Hmm... En keksi tähän oikein oikeaa sanaa... Ei ehkä masentavia mutta ei ankeitakaan, paremminkin ehkä puuduttavia. Tuntuu, että arki on mennyt massiivisen katujyrän tavoin eteenpäin ja itse on koittanut jotenkin roikkua siinä kelkassa mukana.

Töissä puolestaan tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi vaikka tehtävää olisi taas vähän liiankin kanssa. Ja tätä luultavasti jatkuu jonnekin ensi kevään tietämille asti eikä tähän ole näkyvissä mitään helpotusta. Tuli tuosta helpotuksesta mieleen, että siitäkään ennen kesälomia lähetetystä työhakemuksesta ei kuulunut jälkeenpäin yhtään mitään. Hävisi kuin pieru Saharaan. Mutta toisaalta en kyllä ihmettelekään. Kun kyseessä oli saman toimialan yritys ja jos siellä meno on samanlaista paskaa, että välillä juostaan kieli vyön alla ja välillä sitten taas odotellaan kengän kuvaa perseeseen, niin se rekrytointipolitiikkakin on sitten mitä on. Jälkeenpäin ajatellen, kun muistelen puhelinsoiton kautta saatuja tietoja, niin arvelen, että heille oli tuloillaan ilmeisesti joku isompi projekti mutta sitten varmaan taisi hommat kusta, kun ei enää oltu kiinnostuneita hakijoista. Mutta paskanko väliä enää tuollakaan, olipahan viimeinen hakemus, jonka pistän siihen yritykseen. Pitäkööt tunkkinsa.

Näin viime yönä vaihteeksi kummallisen "painajaisen". Unessa olin nukkumassa ja heräsin (kuulostaa niin kovin Inceptionilta). Katsoin sängyn vieressä yöpöydällä olevaa kelloa ja hätkähdin, kun se näytti jo melkein puoli kymmentä aamulla. Siinä välittämästi alkoi nostaa ketutus ja kiire päätään, kun olin nukkunut liian pitkään. Heräsin sitten oikeasti tämän unen aiheuttamaan olotilaan ja katsoin kelloa. Huokasin helpotuksesta, kun se näytti viittä, enkä ollutkaan nukkunut pommiin.

Lopuksi todettakoon, että yksinäisyyskin on rassannut mieltä parin viimeisen viikon aikana. Tässä meni pitempikin pätkä ilman, että asia olisi käynyt mielessä. Epäilen, että tuolla masentavan jyräävällä arjella on osuutta asiaan ja sen takia kaipailen ihmistä vierelle. Mutta ehkäpä se menee taas ajan kanssa ohi ja sillä välin täytyy tyytyä vain rutistelemaan tyynyä.

Hieno uusi laite

Kun minua kiinnostaa erilaisten asioiden, mm. sähkönkulutuksen, seuranta, niin viime viikolla satuin bongaamaan uutisvirrasta seuraavanlaisen jutun (lähde täältä):

Uusi mittari näyttää energiankulutuksen reaaliajassa - säästää sähkölaskusta 90 euroa

Smappee-energiamonitori näyttää kotitalouden sähkönkulutuksen reaaliaikaisesti ja tekee mahdolliseksi turhan sähkönkulutuksen katkaisemisen.

Energiaa menee päivittäin hukkaan. Suomalaiset kotitaloudet maksavat yli 90 euroa ylimääräistä sähkölaskua joka vuosi, koska ihmiset eivät tiedä, mihin sähköä kuluu. Yhteensä suomalaiset maksavat yli 242 miljoonaa euroa tarpeettomasti sähköyhtiöille Consumer Federationin tutkimuksen mukaan.

Tunnistamalla, missä energiaa haaskautuu, voidaan pienentää sähkölaskua keskimäärin 12 prosenttia neljän henkilön kotitaloudessa Suomessa.

Sähköä kuluu turhaan esimerkiksi, kun lamppu palaa huoneessa, jossa ei ole ketään, tai kun puhelin on päivän latauksessa.

Smappee tunnistaa kodin kaikki sähkölaitteet ja mittaa niiden energiankulutuksen. Älypuhelinsovellus neuvoo kuluttajaa, kuinka eri laitteiden energian käyttöä voi rajoittaa.

Sovellus voi myös ajastaa laitteiden sammuttamisen ja käynnistämisen tai säädellä sitä kauko-ohjatusti erityisen pistorasian avulla.

Energiamonitori asennetaan sähkötaulun mittarin virtajohtoon. Monitori on nyt saatavilla Suomessa yhtiön verkkosivuilta tai Applen myymälöistä 199 eurolla.

Olipa sinäputkessa laitteesta jonkinoloinen esittelyvideokin:



Uutisen perään oli ilmestynyt joitakin kommentteja, jotka hieman herättivät epäilyksiäni laitteen suhteen. Etsin laitevalmistajan sivut ja aikani asennusohjetta ja manuaalia selattuani aloin hieman itsekin epäillä laitteen toimintaa.

Ensinnäkin kummastusta herätti kytkentä. Laitteen mukana tulevat virtamuuntajat piti ohjeen mukaan kytkeä sähkömittarin kautta kulkevaan johtoon. En ole sähköalan asiantuntija mutta sen verran ymmärrän energian mittauksesta, että jos halutaan mitata yksittäisen laitteen ottama teho ja sitä kautta energian kulutus, niin silloin mittaus pitää kytkeä suoraan ko. laitetta syöttävään johtoon. Sähkömittarin johtoon kytketyt muuntajat siis mittaavat silloin koko asunnon/talon kulutuksen. Tosin valmistajan supporttisivuilla oli kehdattu väittää jotakin tällaista:

Do I have to install a separate meter for each device?

No, this is one of the unique features of Smappee. The current is measured at a single central location near the meter cabinet. It is not practical to install separate meters for each individual appliance, and in many cases this is not even possible (for example with lighting or cooker hobs).

Ahaa... Eli siis laiteen uniikkien ominaisuuksien ansiosta useaa mittausta ei tarvita. Selvä. Millä ihmeen logiikalla laite osaa sitten tunnistaa eri kodin sähkölaitteet? Siihenkin oli sivuilla vastaus:

How does Smappee detect the appliances in my home?

Smappee uses highly innovative software which analyses the measured current. This is how Smappee tracks which appliances are switched on and off, and when.

Eli laitteen ohjelma analysoi mitattua virtaa ja näkee siitä, että milloin laite kytketään päälle tai pois. No onpas kerrassaan nerokas laite. Ei tämä siltikään selitä sitä, että miten laite tunnistaa eri sähkölaitteet. Ei sähkövirrasta pysty mitenkään analysoimaan sitä, että mikä laite kuluttaa sähköä. Sivuilla yritetään selitellä lisää:

Can Smappee detect all my appliances?

Once connected, Smappee starts to hunt down the appliances in your home. After a couple of hours, your first appliances will be recognized. As Smappee gets to know your home better, new appliances are being detected in the next days. A limited number of appliances remain harder to detect though. For those appliances, Smappee will either need more time or won’t be able to recognize them.

Justjust... Laite siis "metsästää" ajan kanssa sähkölaitteita kodissa ja tunnistaa niitä sen perusteella. Kerrassaan nerokasta!

En tiedä miten muissa maissa sähkönkulutuslukemia saa sähköyhtiöiltä mutta ainakin Suomessa lukemat voi saada tunnin tarkkuudella, kiitos etäluettavien mittarien. Joten sinällään ainakin täällä tuollainen laite, joka "mittaa" sähkönkulutusta on aika turha vekotin. Ja jos haluaa selvittää tarkemmin jonkin yksittäisen laitteen kulutuksen, niin siihen riittää pistorasiaan tökättävä yksinkertainen mittari. Sellainen on minullakin, eikä maksanut muistaakseni paria kymppiä enempää.

Joten mittauslaite, joka arvailee kodinkoneiden sähkönkulutukset ja maksaa kaiken lisäksi sen pari sataa euroa, niin ei kiitos. Minun lopullinen tuomio laitteesta on tässä:



PS. Kysyin töissä mielipidettä laitteesta eräältä kollegalta, joka on hyvin perillä sähköasioista (sähköalan koulutus ja työskentelee niiden asioiden parissa päivittäin). Hänen vastaus oli hyvin tyhjentävä: ensin huvittuneen epäuskoinen ilme kasvoilla ja sen jälkeen paskainen nauru.