Voisi oikeastaan sanoa, että kerrankin olin taas aikaani edellä. Perjantai-iltana katselin netistä, että milloinkas siihen talviaikaan siirryttiinkään, kun radiossa siitä puhuivat. Katsoin, että siirto tehdään kolmen neljän aikaan yöllä, joten ajattelin, että sama siirtää kelloa tunnilla taaksepäin jo nyt illalla. Siirtelin ranne- ja herätyskellon talviaikaan mutta ilmeisesti aivoissa tapahtuneen hyvin lyhytaikaisen oikosulun takia en huomannut, että siirto tehdään sunnuntain puolella. Noh, en jaksanut sitten siirrellä kelloja uudestaan takaisin, niin olin sitten lauantain tunnin virallista aikaa edellä (vai jäljessä, miten päin se nyt pitäisi sanoa?). Eipä tuossa mitään suurempaa vahinkoa tapahtunut, kun ei tarvinnut mennä minnekään eikä olla tekemisissä kenenkään kanssa.
Itse asiassa tuo lauantai oli taas sellainen päivä, jolloin en pukahtanut sanaakaan, joten vuoden ajalta puhumattomien päivien saldo nousi jo kolmeen. Sänkykin tuli myös siirrettyä talviaikaan. Piti vaihtaa paksumpi peitto tilalle, kun tuntui, että tuulisten kelien takia asunnosta tuli viileämpi. Nyt on sitten mukavampi nukkua lämpimämmän peiton alla.
Viikonlopun ajan olen myös lyönyt päätäni ohjelmoinnin mäntyyn. Olen tapellut niinkin mielenkiintoiselta kuulostavan aiheen kanssa kuin hierarkkisen rakenteen mallintaminen/tallentaminen. On muuten pirullista näiden vanhempi/lapsi-suhteiden kanssa toiminen, jos tietoa pitäisi hakea/muokata puurakenteessa alas- tai ylöspäin liikkuen. Onneksi kuitenkin löysin (pitkän etsimisen jälkeen) hakukoneen avustuksella aiheeseen liittyvän kysymyksen, joka johdatti minut yhteen toiseen paikkaan. Olin itse asiassa törmännyt tähän samaan menetelmään aiemminkin mutta hieman eri näkökulmasta katsottuna, niin en älynnyt/muistanut/tajunnut käyttää tätä hyväksi. En vielä kerennyt soveltaa tätä omaan ohjelmaani mutta ainakin näin mielessä etukäteen ajateltuna luulisin, että tämän menetelmän avulla ratkeaa kaikki ne ongelmat, joihin tuli törmättyä. Niin ja jos jotakin kiinnostaa, niin avainsanat ovat closure table (aiheesta selkeä esitys täällä).
26.10.2014
23.10.2014
Unta urakalla
Työpaikalla eilen yrpi taas niin vietävästi. Teki mieli hieman "paiskia töitä" Fingerporin tapaan. Siinä turhautuneena on tullut välillä mietittyä, että mitäköhän kollegat mahtaisivat sanoa, jos huoneestani lentäisi pari mappia käytävän seinään. Saattaisivat luultavasti yllättyä, kun muuten olen niin rauhallinen ja hiljainen. Noh, ehkäpä joku päivä päästän höyryjä ulos...
Töistä puheenollen, oli sähköpostiin tullut Oikotieltä joku viesti, jossa oli linkki uratestiin. Teinpähän huvikseni ja tällaista tuli ulos:
Postinkantajan työ saattaisi minusta olla melko puuduttavaa. Taksinkuljettajana oloa luultavasti inhoaisin siksi, koska siinä joutuu olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan koneenkäyttäjäksi minusta saattaisi olla. Tykkään, jos saan ajella erilaisilla pärpättimillä. Tosin ajokin pitää olla jollain tapaa työkonemainen. Esim. pelkkä tavallinen auto ei vielä oikein kovin suuria intohimoja minussa herätä, kun taas esim. traktoria saatan ajaa mielelläni. Kerran olen saanut kokeilla sellaista mini-/kukkapenkkikaivuria muutaman kuopaisun verran. Arvaapa kahdesti oliko suu muikeana sen jälkeen. 8)
Toissa yö/aamu oli hieman poikkeuksellinen. Näin peräti kolmea erilaista unta. Yhdessä unessa koira yritti hyökätä päälleni, toisessa unessa olin eräässä tietokonepelissä (sota- sellaisessa) sisällä ja yritin piileskellä puskassa ja samalla ammuskella sieltä vihollisia. Kolmannessa unessa puolestaan olin työhaastattelussa, joka sekin tuntui menevän heti kättelyssä aivan keturalleen. Erikoista tästä tekee sen, että näin nämä kaikki unet puolentoista tunnin sisällä. Heräsin aika aamulla vessatarpeille ja painun sen jälkeen takaisin sänkyyn. Nukahdin ja nukuin sen puolitoista tuntia ja sinä aikana näin kaikki nuo unet. Normaalisti hyvä, että muistan yhtään unistani mutta nyt niitä tuli urakalla putkeen ihan kolme kappaletta. Eikun hei... Näinhän minä vielä neljättäkin unta! Palloilin jonkin kaupungin (en tunnistanut paikkaa) jossain torilla ja yritin löytää jotakin kojua, jossa olisivat myyneet työtakkeja. Samalla kaupunkireissulla näin myös roskakorin, joka oli tungettu täyteen karkkipusseja. Otin muutaman pussin matkaani ja lähdin etsimään paikkaa minne olisin voinut maksaa ottamistani nameista...
Eli ööh... Tosi kummallisia nämä unet. Pitäisiköhän tässä olla hieman huolissaan omasta pääkopastaan...? 8|
Töistä puheenollen, oli sähköpostiin tullut Oikotieltä joku viesti, jossa oli linkki uratestiin. Teinpähän huvikseni ja tällaista tuli ulos:
Uratestin pikatulokset: TOP 3 ammattiasi
Näiden kolmen ammattinimikkeen edustajissa on eniten sinun kaltaisiasi henkilöitä.
1. Koneenkäyttäjä
2. Taksinkuljettaja
3. Postinkantaja
Postinkantajan työ saattaisi minusta olla melko puuduttavaa. Taksinkuljettajana oloa luultavasti inhoaisin siksi, koska siinä joutuu olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan koneenkäyttäjäksi minusta saattaisi olla. Tykkään, jos saan ajella erilaisilla pärpättimillä. Tosin ajokin pitää olla jollain tapaa työkonemainen. Esim. pelkkä tavallinen auto ei vielä oikein kovin suuria intohimoja minussa herätä, kun taas esim. traktoria saatan ajaa mielelläni. Kerran olen saanut kokeilla sellaista mini-/kukkapenkkikaivuria muutaman kuopaisun verran. Arvaapa kahdesti oliko suu muikeana sen jälkeen. 8)
Toissa yö/aamu oli hieman poikkeuksellinen. Näin peräti kolmea erilaista unta. Yhdessä unessa koira yritti hyökätä päälleni, toisessa unessa olin eräässä tietokonepelissä (sota- sellaisessa) sisällä ja yritin piileskellä puskassa ja samalla ammuskella sieltä vihollisia. Kolmannessa unessa puolestaan olin työhaastattelussa, joka sekin tuntui menevän heti kättelyssä aivan keturalleen. Erikoista tästä tekee sen, että näin nämä kaikki unet puolentoista tunnin sisällä. Heräsin aika aamulla vessatarpeille ja painun sen jälkeen takaisin sänkyyn. Nukahdin ja nukuin sen puolitoista tuntia ja sinä aikana näin kaikki nuo unet. Normaalisti hyvä, että muistan yhtään unistani mutta nyt niitä tuli urakalla putkeen ihan kolme kappaletta. Eikun hei... Näinhän minä vielä neljättäkin unta! Palloilin jonkin kaupungin (en tunnistanut paikkaa) jossain torilla ja yritin löytää jotakin kojua, jossa olisivat myyneet työtakkeja. Samalla kaupunkireissulla näin myös roskakorin, joka oli tungettu täyteen karkkipusseja. Otin muutaman pussin matkaani ja lähdin etsimään paikkaa minne olisin voinut maksaa ottamistani nameista...
Eli ööh... Tosi kummallisia nämä unet. Pitäisiköhän tässä olla hieman huolissaan omasta pääkopastaan...? 8|
21.10.2014
Samalla kaavalla
Ei ole tullut kirjoiteltua mitään lähes kahteen viikkoon, kun ei ole tapahtunut mitään erikoista ja ei ole jaksanut vääntää tikustakaan asiaa. Päivät ovat menneet melko pitkälti seuraavalla kaavalla: Päivä töissä, kuntoilua tai lepoa, syönti, uutisten lukua, koodausta, sekalaisten videoiden katselemista juutuubista tai jonkun TV-sarjan jakson tapittamista, iltatoimet ja nukkumaan. Suurin ja maata järisyttävin poikkeama tässä parin viikon aikana on ollut se, että KALSARIkausi alkoi pakkasten tultua. Saa/pitää vetää taas aamulla jalkaansa ne kulahtaneet ja puhkipiereksityt pöksyt, Jipiii...
10.10.2014
Katse taaksepäin
Tänään aamulla kuulin sivukorvalla, kun kollegat työpaikan keittokomerossa kahvia hakiessaan puhuivat säästä ja siitä miten nyt aamullakin alkaa olla masentavan pimeää. Nämä vässykät tulivat töihin siihen aikaan, kun on vielä kohtalaisen valoisaa. Minä olen töissä jo silloin, kun on vielä pimeää mutta ei tuo pimeys aamuisin vielä ole minua pahemmin häirinnyt. Pimeässä ajassa syntynyt, joten pimeydessä kuin kotonaan pimeine ajatuksineen...
Viime viikolla tapitin sarjaa nimeltä Masters of Sex. Yhden jakson loppupuolella kaksi naista keskustelee mieh(e|i)stä. Vanhempi nainen kertoo nuoremmalla, että miehet ja naiset ovat siinä suhteessa erilaisia, että naiset katsovat taaksepäin ja elävät pettymyksissä ja katumuksessa, kun taas miehet suuntaavat eteenpäin kohti mielihyvää.
Tuo jäi minulle vähän mieleen kummittelemaan ja kun sitä tarkemmin mietti, niin ainakin omalla kohdalla voin allekirjoittaa tuon ajatuksen. Saatan kyllä muistella jotakin mitä on tapahtunut mutta harvemmin jään märehtimään ja murehtimaan näitä aikoja sitten tapahtuneita. En edes itse asiassa lue juuri ollenkaan näitä vanhoja blogitekstejänikään. Joskus saatan etsiä tekstien seasta, että olenko mahdollisesti käsitellyt jotakin asiaa aikaisemmin mutta muuten niitä ei tule enää vilkaistua.
Tällä viikolla piti sitten kaivella vanhoja. Töissä tuli eteen sellainen asia, jota oli viimeksi käsitely opiskeluaikoina, joten piti kaivella hieman muistinvirkistystä esille vanhoista mapeista. Kun olin leväyttänyt lattialle näitä vanhoja muistiinpanoja, niin vilkaisinpahan siinä huvikseni sitten enemmänkin eri kursseilla käsiteltyjä asioita. Siinä omin pikku kätösin kirjoitettuja harakanvarpaita tavatessa mieleen palasi se, että miksi tuli valittua aikoinaan juuri tämä ala ja miten koulussa juuri nämä tietyt kurssit olivat olleet mielenkiintoisia. Samalla kuitenkin tuli hieman alakuloinen olo, kun ajatteli sitä, mihin on nyt työelämässään päätynyt. Poissaolollaan loistavat ne mukavat kouluaikaiset laskelmat ja muut perusasiat mitä käsiteltiin paljon ja tilalle on tullut kiire, sekavat projektit sekavine lähtötietoineen ja muine "mukavuuksineen".
Tarinan opetus: Välillä on hyvä tonkia vanhoja. Jos elämän suunta on hieman mennyt jonnekin ihan muualla kuin piti, niin vanhoja mieleen palauttaessa se suunta, jota kohti pyrkiä, voisi taas muistua mieleen.
Loppuun vielä jollakin kierolla tavalla aiheeseen sopivaa musiikkia. Yksinäiselle sää on aina HC-sää (kuten myös sää yleensäkin syksyisin) ja selkäkin venähti kuntoillessa...
Viime viikolla tapitin sarjaa nimeltä Masters of Sex. Yhden jakson loppupuolella kaksi naista keskustelee mieh(e|i)stä. Vanhempi nainen kertoo nuoremmalla, että miehet ja naiset ovat siinä suhteessa erilaisia, että naiset katsovat taaksepäin ja elävät pettymyksissä ja katumuksessa, kun taas miehet suuntaavat eteenpäin kohti mielihyvää.
Tuo jäi minulle vähän mieleen kummittelemaan ja kun sitä tarkemmin mietti, niin ainakin omalla kohdalla voin allekirjoittaa tuon ajatuksen. Saatan kyllä muistella jotakin mitä on tapahtunut mutta harvemmin jään märehtimään ja murehtimaan näitä aikoja sitten tapahtuneita. En edes itse asiassa lue juuri ollenkaan näitä vanhoja blogitekstejänikään. Joskus saatan etsiä tekstien seasta, että olenko mahdollisesti käsitellyt jotakin asiaa aikaisemmin mutta muuten niitä ei tule enää vilkaistua.
Tällä viikolla piti sitten kaivella vanhoja. Töissä tuli eteen sellainen asia, jota oli viimeksi käsitely opiskeluaikoina, joten piti kaivella hieman muistinvirkistystä esille vanhoista mapeista. Kun olin leväyttänyt lattialle näitä vanhoja muistiinpanoja, niin vilkaisinpahan siinä huvikseni sitten enemmänkin eri kursseilla käsiteltyjä asioita. Siinä omin pikku kätösin kirjoitettuja harakanvarpaita tavatessa mieleen palasi se, että miksi tuli valittua aikoinaan juuri tämä ala ja miten koulussa juuri nämä tietyt kurssit olivat olleet mielenkiintoisia. Samalla kuitenkin tuli hieman alakuloinen olo, kun ajatteli sitä, mihin on nyt työelämässään päätynyt. Poissaolollaan loistavat ne mukavat kouluaikaiset laskelmat ja muut perusasiat mitä käsiteltiin paljon ja tilalle on tullut kiire, sekavat projektit sekavine lähtötietoineen ja muine "mukavuuksineen".
Tarinan opetus: Välillä on hyvä tonkia vanhoja. Jos elämän suunta on hieman mennyt jonnekin ihan muualla kuin piti, niin vanhoja mieleen palauttaessa se suunta, jota kohti pyrkiä, voisi taas muistua mieleen.
Loppuun vielä jollakin kierolla tavalla aiheeseen sopivaa musiikkia. Yksinäiselle sää on aina HC-sää (kuten myös sää yleensäkin syksyisin) ja selkäkin venähti kuntoillessa...
29.9.2014
Syyskuun lyhyet
Katselin eilen illalla seinällä olevaa vuosikalenteria ja tajusin, että vuodesta on takana jo kolme neljäsosaa eli taloustermejä käyttäen kolmas kvartaali on päätöksessään. Jotenkin nämä pari viimeiset kuukautta, ja erityisesti tämä syyskuu, ovat olleet... Hmm... En keksi tähän oikein oikeaa sanaa... Ei ehkä masentavia mutta ei ankeitakaan, paremminkin ehkä puuduttavia. Tuntuu, että arki on mennyt massiivisen katujyrän tavoin eteenpäin ja itse on koittanut jotenkin roikkua siinä kelkassa mukana.
Töissä puolestaan tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi vaikka tehtävää olisi taas vähän liiankin kanssa. Ja tätä luultavasti jatkuu jonnekin ensi kevään tietämille asti eikä tähän ole näkyvissä mitään helpotusta. Tuli tuosta helpotuksesta mieleen, että siitäkään ennen kesälomia lähetetystä työhakemuksesta ei kuulunut jälkeenpäin yhtään mitään. Hävisi kuin pieru Saharaan. Mutta toisaalta en kyllä ihmettelekään. Kun kyseessä oli saman toimialan yritys ja jos siellä meno on samanlaista paskaa, että välillä juostaan kieli vyön alla ja välillä sitten taas odotellaan kengän kuvaa perseeseen, niin se rekrytointipolitiikkakin on sitten mitä on. Jälkeenpäin ajatellen, kun muistelen puhelinsoiton kautta saatuja tietoja, niin arvelen, että heille oli tuloillaan ilmeisesti joku isompi projekti mutta sitten varmaan taisi hommat kusta, kun ei enää oltu kiinnostuneita hakijoista. Mutta paskanko väliä enää tuollakaan, olipahan viimeinen hakemus, jonka pistän siihen yritykseen. Pitäkööt tunkkinsa.
Näin viime yönä vaihteeksi kummallisen "painajaisen". Unessa olin nukkumassa ja heräsin (kuulostaa niin kovin Inceptionilta). Katsoin sängyn vieressä yöpöydällä olevaa kelloa ja hätkähdin, kun se näytti jo melkein puoli kymmentä aamulla. Siinä välittämästi alkoi nostaa ketutus ja kiire päätään, kun olin nukkunut liian pitkään. Heräsin sitten oikeasti tämän unen aiheuttamaan olotilaan ja katsoin kelloa. Huokasin helpotuksesta, kun se näytti viittä, enkä ollutkaan nukkunut pommiin.
Lopuksi todettakoon, että yksinäisyyskin on rassannut mieltä parin viimeisen viikon aikana. Tässä meni pitempikin pätkä ilman, että asia olisi käynyt mielessä. Epäilen, että tuolla masentavan jyräävällä arjella on osuutta asiaan ja sen takia kaipailen ihmistä vierelle. Mutta ehkäpä se menee taas ajan kanssa ohi ja sillä välin täytyy tyytyä vain rutistelemaan tyynyä.
Töissä puolestaan tuntuu, että en saa mitään aikaiseksi vaikka tehtävää olisi taas vähän liiankin kanssa. Ja tätä luultavasti jatkuu jonnekin ensi kevään tietämille asti eikä tähän ole näkyvissä mitään helpotusta. Tuli tuosta helpotuksesta mieleen, että siitäkään ennen kesälomia lähetetystä työhakemuksesta ei kuulunut jälkeenpäin yhtään mitään. Hävisi kuin pieru Saharaan. Mutta toisaalta en kyllä ihmettelekään. Kun kyseessä oli saman toimialan yritys ja jos siellä meno on samanlaista paskaa, että välillä juostaan kieli vyön alla ja välillä sitten taas odotellaan kengän kuvaa perseeseen, niin se rekrytointipolitiikkakin on sitten mitä on. Jälkeenpäin ajatellen, kun muistelen puhelinsoiton kautta saatuja tietoja, niin arvelen, että heille oli tuloillaan ilmeisesti joku isompi projekti mutta sitten varmaan taisi hommat kusta, kun ei enää oltu kiinnostuneita hakijoista. Mutta paskanko väliä enää tuollakaan, olipahan viimeinen hakemus, jonka pistän siihen yritykseen. Pitäkööt tunkkinsa.
Näin viime yönä vaihteeksi kummallisen "painajaisen". Unessa olin nukkumassa ja heräsin (kuulostaa niin kovin Inceptionilta). Katsoin sängyn vieressä yöpöydällä olevaa kelloa ja hätkähdin, kun se näytti jo melkein puoli kymmentä aamulla. Siinä välittämästi alkoi nostaa ketutus ja kiire päätään, kun olin nukkunut liian pitkään. Heräsin sitten oikeasti tämän unen aiheuttamaan olotilaan ja katsoin kelloa. Huokasin helpotuksesta, kun se näytti viittä, enkä ollutkaan nukkunut pommiin.
Lopuksi todettakoon, että yksinäisyyskin on rassannut mieltä parin viimeisen viikon aikana. Tässä meni pitempikin pätkä ilman, että asia olisi käynyt mielessä. Epäilen, että tuolla masentavan jyräävällä arjella on osuutta asiaan ja sen takia kaipailen ihmistä vierelle. Mutta ehkäpä se menee taas ajan kanssa ohi ja sillä välin täytyy tyytyä vain rutistelemaan tyynyä.
25.9.2014
Hieno uusi laite
Kun minua kiinnostaa erilaisten asioiden, mm. sähkönkulutuksen, seuranta, niin viime viikolla satuin bongaamaan uutisvirrasta seuraavanlaisen jutun (lähde täältä):
Olipa sinäputkessa laitteesta jonkinoloinen esittelyvideokin:
Uutisen perään oli ilmestynyt joitakin kommentteja, jotka hieman herättivät epäilyksiäni laitteen suhteen. Etsin laitevalmistajan sivut ja aikani asennusohjetta ja manuaalia selattuani aloin hieman itsekin epäillä laitteen toimintaa.
Ensinnäkin kummastusta herätti kytkentä. Laitteen mukana tulevat virtamuuntajat piti ohjeen mukaan kytkeä sähkömittarin kautta kulkevaan johtoon. En ole sähköalan asiantuntija mutta sen verran ymmärrän energian mittauksesta, että jos halutaan mitata yksittäisen laitteen ottama teho ja sitä kautta energian kulutus, niin silloin mittaus pitää kytkeä suoraan ko. laitetta syöttävään johtoon. Sähkömittarin johtoon kytketyt muuntajat siis mittaavat silloin koko asunnon/talon kulutuksen. Tosin valmistajan supporttisivuilla oli kehdattu väittää jotakin tällaista:
Ahaa... Eli siis laiteen uniikkien ominaisuuksien ansiosta useaa mittausta ei tarvita. Selvä. Millä ihmeen logiikalla laite osaa sitten tunnistaa eri kodin sähkölaitteet? Siihenkin oli sivuilla vastaus:
Eli laitteen ohjelma analysoi mitattua virtaa ja näkee siitä, että milloin laite kytketään päälle tai pois. No onpas kerrassaan nerokas laite. Ei tämä siltikään selitä sitä, että miten laite tunnistaa eri sähkölaitteet. Ei sähkövirrasta pysty mitenkään analysoimaan sitä, että mikä laite kuluttaa sähköä. Sivuilla yritetään selitellä lisää:
Justjust... Laite siis "metsästää" ajan kanssa sähkölaitteita kodissa ja tunnistaa niitä sen perusteella. Kerrassaan nerokasta!
En tiedä miten muissa maissa sähkönkulutuslukemia saa sähköyhtiöiltä mutta ainakin Suomessa lukemat voi saada tunnin tarkkuudella, kiitos etäluettavien mittarien. Joten sinällään ainakin täällä tuollainen laite, joka "mittaa" sähkönkulutusta on aika turha vekotin. Ja jos haluaa selvittää tarkemmin jonkin yksittäisen laitteen kulutuksen, niin siihen riittää pistorasiaan tökättävä yksinkertainen mittari. Sellainen on minullakin, eikä maksanut muistaakseni paria kymppiä enempää.
Joten mittauslaite, joka arvailee kodinkoneiden sähkönkulutukset ja maksaa kaiken lisäksi sen pari sataa euroa, niin ei kiitos. Minun lopullinen tuomio laitteesta on tässä:
PS. Kysyin töissä mielipidettä laitteesta eräältä kollegalta, joka on hyvin perillä sähköasioista (sähköalan koulutus ja työskentelee niiden asioiden parissa päivittäin). Hänen vastaus oli hyvin tyhjentävä: ensin huvittuneen epäuskoinen ilme kasvoilla ja sen jälkeen paskainen nauru.
Uusi mittari näyttää energiankulutuksen reaaliajassa - säästää sähkölaskusta 90 euroa
Smappee-energiamonitori näyttää kotitalouden sähkönkulutuksen reaaliaikaisesti ja tekee mahdolliseksi turhan sähkönkulutuksen katkaisemisen.
Energiaa menee päivittäin hukkaan. Suomalaiset kotitaloudet maksavat yli 90 euroa ylimääräistä sähkölaskua joka vuosi, koska ihmiset eivät tiedä, mihin sähköä kuluu. Yhteensä suomalaiset maksavat yli 242 miljoonaa euroa tarpeettomasti sähköyhtiöille Consumer Federationin tutkimuksen mukaan.
Tunnistamalla, missä energiaa haaskautuu, voidaan pienentää sähkölaskua keskimäärin 12 prosenttia neljän henkilön kotitaloudessa Suomessa.
Sähköä kuluu turhaan esimerkiksi, kun lamppu palaa huoneessa, jossa ei ole ketään, tai kun puhelin on päivän latauksessa.
Smappee tunnistaa kodin kaikki sähkölaitteet ja mittaa niiden energiankulutuksen. Älypuhelinsovellus neuvoo kuluttajaa, kuinka eri laitteiden energian käyttöä voi rajoittaa.
Sovellus voi myös ajastaa laitteiden sammuttamisen ja käynnistämisen tai säädellä sitä kauko-ohjatusti erityisen pistorasian avulla.
Energiamonitori asennetaan sähkötaulun mittarin virtajohtoon. Monitori on nyt saatavilla Suomessa yhtiön verkkosivuilta tai Applen myymälöistä 199 eurolla.
Olipa sinäputkessa laitteesta jonkinoloinen esittelyvideokin:
Uutisen perään oli ilmestynyt joitakin kommentteja, jotka hieman herättivät epäilyksiäni laitteen suhteen. Etsin laitevalmistajan sivut ja aikani asennusohjetta ja manuaalia selattuani aloin hieman itsekin epäillä laitteen toimintaa.
Ensinnäkin kummastusta herätti kytkentä. Laitteen mukana tulevat virtamuuntajat piti ohjeen mukaan kytkeä sähkömittarin kautta kulkevaan johtoon. En ole sähköalan asiantuntija mutta sen verran ymmärrän energian mittauksesta, että jos halutaan mitata yksittäisen laitteen ottama teho ja sitä kautta energian kulutus, niin silloin mittaus pitää kytkeä suoraan ko. laitetta syöttävään johtoon. Sähkömittarin johtoon kytketyt muuntajat siis mittaavat silloin koko asunnon/talon kulutuksen. Tosin valmistajan supporttisivuilla oli kehdattu väittää jotakin tällaista:
Do I have to install a separate meter for each device?
No, this is one of the unique features of Smappee. The current is measured at a single central location near the meter cabinet. It is not practical to install separate meters for each individual appliance, and in many cases this is not even possible (for example with lighting or cooker hobs).
Ahaa... Eli siis laiteen uniikkien ominaisuuksien ansiosta useaa mittausta ei tarvita. Selvä. Millä ihmeen logiikalla laite osaa sitten tunnistaa eri kodin sähkölaitteet? Siihenkin oli sivuilla vastaus:
How does Smappee detect the appliances in my home?
Smappee uses highly innovative software which analyses the measured current. This is how Smappee tracks which appliances are switched on and off, and when.
Eli laitteen ohjelma analysoi mitattua virtaa ja näkee siitä, että milloin laite kytketään päälle tai pois. No onpas kerrassaan nerokas laite. Ei tämä siltikään selitä sitä, että miten laite tunnistaa eri sähkölaitteet. Ei sähkövirrasta pysty mitenkään analysoimaan sitä, että mikä laite kuluttaa sähköä. Sivuilla yritetään selitellä lisää:
Can Smappee detect all my appliances?
Once connected, Smappee starts to hunt down the appliances in your home. After a couple of hours, your first appliances will be recognized. As Smappee gets to know your home better, new appliances are being detected in the next days. A limited number of appliances remain harder to detect though. For those appliances, Smappee will either need more time or won’t be able to recognize them.
Justjust... Laite siis "metsästää" ajan kanssa sähkölaitteita kodissa ja tunnistaa niitä sen perusteella. Kerrassaan nerokasta!
En tiedä miten muissa maissa sähkönkulutuslukemia saa sähköyhtiöiltä mutta ainakin Suomessa lukemat voi saada tunnin tarkkuudella, kiitos etäluettavien mittarien. Joten sinällään ainakin täällä tuollainen laite, joka "mittaa" sähkönkulutusta on aika turha vekotin. Ja jos haluaa selvittää tarkemmin jonkin yksittäisen laitteen kulutuksen, niin siihen riittää pistorasiaan tökättävä yksinkertainen mittari. Sellainen on minullakin, eikä maksanut muistaakseni paria kymppiä enempää.
Joten mittauslaite, joka arvailee kodinkoneiden sähkönkulutukset ja maksaa kaiken lisäksi sen pari sataa euroa, niin ei kiitos. Minun lopullinen tuomio laitteesta on tässä:
PS. Kysyin töissä mielipidettä laitteesta eräältä kollegalta, joka on hyvin perillä sähköasioista (sähköalan koulutus ja työskentelee niiden asioiden parissa päivittäin). Hänen vastaus oli hyvin tyhjentävä: ensin huvittuneen epäuskoinen ilme kasvoilla ja sen jälkeen paskainen nauru.
10.9.2014
ÄssKuuÄllää
SELECT sarakkeen_nimi FROM taulun_nimi;
Näin yksinkertaisella SQL-lauseella saadaan kaivettua tietoa (SQL-pohjaisen) tietokannan taulusta. Jos halutaan hieman kaventaa haettavien tietojen määrää, niin lisätään haku-/suodatusehtoja, vaikkapa näin:
SELECT rekisterinumero FROM autotiedot WHERE automerkki = 'Toyota';
Mutta sepä näistä tietokantahauista, palataan asiaan takaisin jäljempänä.
Viikonloppuna erinäisistä syistä johtuen pääsin/jouduin istumaan yhden serkkuni kalaveneessä. Tämä serkku on hieman sellaista leveilijätyyppiä, joka kehuskelee aina tekemisillään ja vimpaimillaan. Siinä veneessä istuessa tuli tuijotettua kalaikkunaa eli kaikuluotainta, jota tämä serkku tietenkin kehuskeli.
"Tämä kaiku näyttää kalat vedestä niin hyvin, että jos kaloja ei nouse ylös, niin siitä saa syyttää vain itseään. Nääs kun tämän kytkee tuon takilan kanssa yhteen, niin kuula ja uistin menee siellä kalojen syvyydessä automaattisesti. Niin ja täyttäähän tämä sen veroilmoituksenkin ja päläkäläpäläkälä..."
Markkinointipuhetta kuunnellessa mieleeni tuli sellaisia ajatuksia, joita en siinä tilanteessa tohtinut sanoa. Olisi saattanut serkulta vaikka mennä nuoli lyttyyn siitä. Tuli vain tuosta kaikuluotaimesta se mieleen, että joissakin asioissa nämä ihmisten käyttämät tekniikat on vielä melkoisen kehittymätöntä. Jos ajatellaan nyt vaikka tuota kaikuluotainta ja sen toimintaperiaatetta. Luotain lähettää anturin kautta veteen äänipulssin. Pulssi heijastuu vedessä olevista esteistä takaisin ja palaa takaisin anturin kautta luotaimelle, joka käsittelee signaalia ja piirtää sitten näytölle parhaassa tapauksessa banaanin, joka ilmentää vedessä olevaa kalaa. Eli siis lähetetään äänipulssi veteen ja yritetään tulkita/arvailla takaisin heijastuneesta äänestä, että mitäköhän siellä vedessä mahtaa olla piilossa.
Myöhemmin kalastuspäivän iltana sängyssä unentuloa odotellessa mietin kaikuluotausta tai ylipäätään sitä, että miten voimme havainnoida ympäristöämme. Viisaat sedät pystyvät esimerkiksi selvittämään jossain x^y valovuoden päässä olevan tähden alkuainekoostumuksen jonkin spektrin avulla mutta järvessä uiskentelevien kalojen tarkan määrän ja lajien määrittäminen ei olekaan enää niin helppo homma. En ole mikään alan asiantuntija mutta miksei joku viisas ole keksinyt sellaista atomitason SQL-kyselykieltä? Kyselenpähän tässä vain tyhmiä...
Jos oikein pieniä ajattelee, niin ympäröimämme maailma koostuu atomeista (jotka puolestaan koostuu vielä pienemmistä osasista), jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tallaamme hiilestä, piistä, kalsiumista, magnesiumista yms. alkuaineista koostuvaa maapallon pintaa, hengitämme happea, typpeä ja ties mitä muita aineita sisältävää ilmaa jne. eli periaatteessa kaikki on jotenkin yhteydessä kaikkeen. Nyt tulee se kaikkein olennaisin kysymys: Miten ja millä keinoin atomeilta pitäisi kysyä, jotta saisimme atomit vastaamaan takaisin ja ilmoittamaan sijaintinsa sekä mitä naapureita niillä on? Ja tietysti tämän kyselyn pitäisi suoriutua sen verran nopeasti, jotta atomit eivät ehtisi vaihtaa (ainakaan kovin paljon) paikkaa kyselyn aikana.
Tuollaista systeemiä pohtiessa pitäisi pohtia myös muitakin asioita, esim. miten hakua rajataan. Rajataanko hakua esim. vaikka jonkin r-säteisen pallon sisälle jääviin atomeihin vai jollakin muulla tavalla. Tosin tässä saattaisi tulla vastaan luonnollinen rajaus eli avaruuden tyhjiö. Toisaalta ottaisiko tällaisesta atomitason kyselystä Erkkikään selvää. Luultavasti kyselyn antamat vastaukset pitäisi prosessoida jonkinlaiseen ymmärrettävään muotoon. Eli esim. tietynlaisesta atomijoukosta muodostuu tiettyä alkuainetta, tietyt alkuaineyhdistelmät muodostaisivat tiettyjä molekyylejä ja ketjua edelleen niin pitkälle, että päästään vaikkapa ihmisen ymmärtämälle esinetasolle.
Jos tämä kaikki höpinä olisi mahdollista, niin silloin saattaisin ehkä innostua suuresti atomitason kaikuluotaimesta, johon voisi syöttää seuraavanlaisen SQL-kyselyn:
SELECT
kalan_laji,
kalan_paino,
kalan_pituus
FROM
Paskolampi
WHERE
kalan_laji = 'hauki'
OR kalan_laji = 'ahven'
ORDER BY
kalan_paino DESC;
Tässäkin kyselyssä olisi kyllä hieman pientä viilailtavaa sillä tuon nimisiä vesistöjä löytyy Suomesta yllättävän monta.
Näin yksinkertaisella SQL-lauseella saadaan kaivettua tietoa (SQL-pohjaisen) tietokannan taulusta. Jos halutaan hieman kaventaa haettavien tietojen määrää, niin lisätään haku-/suodatusehtoja, vaikkapa näin:
SELECT rekisterinumero FROM autotiedot WHERE automerkki = 'Toyota';
Mutta sepä näistä tietokantahauista, palataan asiaan takaisin jäljempänä.
Viikonloppuna erinäisistä syistä johtuen pääsin/jouduin istumaan yhden serkkuni kalaveneessä. Tämä serkku on hieman sellaista leveilijätyyppiä, joka kehuskelee aina tekemisillään ja vimpaimillaan. Siinä veneessä istuessa tuli tuijotettua kalaikkunaa eli kaikuluotainta, jota tämä serkku tietenkin kehuskeli.
"Tämä kaiku näyttää kalat vedestä niin hyvin, että jos kaloja ei nouse ylös, niin siitä saa syyttää vain itseään. Nääs kun tämän kytkee tuon takilan kanssa yhteen, niin kuula ja uistin menee siellä kalojen syvyydessä automaattisesti. Niin ja täyttäähän tämä sen veroilmoituksenkin ja päläkäläpäläkälä..."
Markkinointipuhetta kuunnellessa mieleeni tuli sellaisia ajatuksia, joita en siinä tilanteessa tohtinut sanoa. Olisi saattanut serkulta vaikka mennä nuoli lyttyyn siitä. Tuli vain tuosta kaikuluotaimesta se mieleen, että joissakin asioissa nämä ihmisten käyttämät tekniikat on vielä melkoisen kehittymätöntä. Jos ajatellaan nyt vaikka tuota kaikuluotainta ja sen toimintaperiaatetta. Luotain lähettää anturin kautta veteen äänipulssin. Pulssi heijastuu vedessä olevista esteistä takaisin ja palaa takaisin anturin kautta luotaimelle, joka käsittelee signaalia ja piirtää sitten näytölle parhaassa tapauksessa banaanin, joka ilmentää vedessä olevaa kalaa. Eli siis lähetetään äänipulssi veteen ja yritetään tulkita/arvailla takaisin heijastuneesta äänestä, että mitäköhän siellä vedessä mahtaa olla piilossa.
Myöhemmin kalastuspäivän iltana sängyssä unentuloa odotellessa mietin kaikuluotausta tai ylipäätään sitä, että miten voimme havainnoida ympäristöämme. Viisaat sedät pystyvät esimerkiksi selvittämään jossain x^y valovuoden päässä olevan tähden alkuainekoostumuksen jonkin spektrin avulla mutta järvessä uiskentelevien kalojen tarkan määrän ja lajien määrittäminen ei olekaan enää niin helppo homma. En ole mikään alan asiantuntija mutta miksei joku viisas ole keksinyt sellaista atomitason SQL-kyselykieltä? Kyselenpähän tässä vain tyhmiä...
Jos oikein pieniä ajattelee, niin ympäröimämme maailma koostuu atomeista (jotka puolestaan koostuu vielä pienemmistä osasista), jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Tallaamme hiilestä, piistä, kalsiumista, magnesiumista yms. alkuaineista koostuvaa maapallon pintaa, hengitämme happea, typpeä ja ties mitä muita aineita sisältävää ilmaa jne. eli periaatteessa kaikki on jotenkin yhteydessä kaikkeen. Nyt tulee se kaikkein olennaisin kysymys: Miten ja millä keinoin atomeilta pitäisi kysyä, jotta saisimme atomit vastaamaan takaisin ja ilmoittamaan sijaintinsa sekä mitä naapureita niillä on? Ja tietysti tämän kyselyn pitäisi suoriutua sen verran nopeasti, jotta atomit eivät ehtisi vaihtaa (ainakaan kovin paljon) paikkaa kyselyn aikana.
Tuollaista systeemiä pohtiessa pitäisi pohtia myös muitakin asioita, esim. miten hakua rajataan. Rajataanko hakua esim. vaikka jonkin r-säteisen pallon sisälle jääviin atomeihin vai jollakin muulla tavalla. Tosin tässä saattaisi tulla vastaan luonnollinen rajaus eli avaruuden tyhjiö. Toisaalta ottaisiko tällaisesta atomitason kyselystä Erkkikään selvää. Luultavasti kyselyn antamat vastaukset pitäisi prosessoida jonkinlaiseen ymmärrettävään muotoon. Eli esim. tietynlaisesta atomijoukosta muodostuu tiettyä alkuainetta, tietyt alkuaineyhdistelmät muodostaisivat tiettyjä molekyylejä ja ketjua edelleen niin pitkälle, että päästään vaikkapa ihmisen ymmärtämälle esinetasolle.
Jos tämä kaikki höpinä olisi mahdollista, niin silloin saattaisin ehkä innostua suuresti atomitason kaikuluotaimesta, johon voisi syöttää seuraavanlaisen SQL-kyselyn:
SELECT
kalan_laji,
kalan_paino,
kalan_pituus
FROM
Paskolampi
WHERE
kalan_laji = 'hauki'
OR kalan_laji = 'ahven'
ORDER BY
kalan_paino DESC;
Tässäkin kyselyssä olisi kyllä hieman pientä viilailtavaa sillä tuon nimisiä vesistöjä löytyy Suomesta yllättävän monta.
1.9.2014
Lisää
Kun on pitkät piuhat ja hidas sytytys, niin tajusin vasta tänään (maanantaina), että eilen (sunnuntaina) vahvistin jälleen uudenvuodenlupaustani nro 3:a. En sanonut päivän aikana yhden yhtä sanaa. Kukaan ei soittanut puhelimella minulle, minä en soittanut kenelläkään, en lähettänyt enkä vastaanottanut sähköpostia, enkä myöskään kirjoittanut tännekään. Tässähän alkaa olla jo ihan liekeissä tuon asian suhteen, vuodessa on kertynyt jo kerrassaan kaksi päivää, kun en ole kommunikoinut ollenkaan. Vähällä oli etten olisi saanut lisää sanattomia päiviä lomien jälkeen, kun töissä oli vähän porukkaa. Muutamana päivänä oli jo melkein hilkulla, ettei olisi tarvinnut puhua sanaakaan mutta niin vain aina joku vääntäytyi kysymään jotakin asiaa. Nyt arkipäivinä puhumattomuus on miltei mahdotonta, kun toimistolla pyörii porukkaa niin paljon. Jos jostain kellarikerroksesta saisi huoneen, jonne kukaan ei eksy, niin sitten se saattaisi olla mahdollista mutta sellaista ei kyllä ole näkyvissä. Ei tuo eilinen päivä mitenkään niin ihmeelliseltä tuntunut. Siinähän tuo meni kuten muutkin päivät, kun on tottunut olemaan yksikseen. Varmaan enemmän haastetta tulisi, jos yrittäisi olla puhumatta/kommunikoimatta kaksi päivää putkeen.
30.8.2014
Kaapista ulos
Alkuviikosta ollessani juoksulenkillä huomasin, että yhden leikkikentän vieressä oli leuanvetotanko ja joitakin muitakin kummallisen muotoisia telineitä, ilmeisesti olivat tarkoitettu vatsa- tai selkälihaksien harjoittamiseen, eihän noista oikein selvää ottanut miten päin niissä olisi pitänyt riekkua. Tänään olin sen verran utelias, että suuntasin juoksulenkkini taas näiden telineiden ohi ja pysähdyin kokeilemaan lihaskuntoani. Kokeilin vetää hieman leukoja mutta häntä koipien välissä oli lähdettävä takaisin juoksemaan. Jaksoin vetää itseäni ylös ehkä sen kolme tai neljä kertaa ja viimeinenkin ylösveto oli semmoista rimpuilemista. Vaikka olen yrittänyt tehdä lihaskuntoharjoitteita käsipainojen kanssa niin onhan se tainnut olla vähän "leikkimistä". Ainakin jos vertaa tuohon leuanvetotulokseen. Taidan tarvita hieman enemmän kovempaa treenausta ja aikaa ennen kuin voin elvistellä leikkikentällä muksujaan ulkoiluttaville äideille Veli Tankojen tapaan...
Ensimmäisen juutuubivideon muodostamaa aasinsiltaa pitkin päästään otsikon aiheeseen. Olen kai hieman jonkinasteisen identiteettikriisin partaalla. Joskus aikaisemmin olen tainnut mainita musiikkimaustani ja sehän menee hieman tällaiseen suuntaan, seuraava ei ehkä ole ihan minun lempimusiikkiani mutta ymmärrät varmaan yskän...
Viikolla kuulin radiosta kappaleen ja se jäi ärsyttävästi pyörimään päähän, se oli siis sellainen korvamato. Niin ihmettelin sitten itseäni, että mitenkäs minä tällaiseen kappaleeseen retkahdin, kun en normaalisti kuuntele tämän bändin musiikkia. Niin ja se kappale oli siis tämä:
En tiedä mikä tästä tekee niin kuunneltavan, varmaankin se on tuo laulaja-Ellin ääni yhdistettynä tuohon soitantaan. Sinällään jännää, että Ellin puheääni on sellainen "tyttömäisen" oloinen (piti ihan juutuubista katsoa joitakin haastatteluita) mutta sitten lauluääni onkin ihan erilainen. No mutta kuitenkin... Että sitä minä vain tässä mietin, että miten paljon minun katu-uskottavuuteni kärsii naapurien silmissä, jos asunnostani yleensä kuuluu tuollaista ensin mainittua örinää mutta sitten musiikki vaihtuukin ihan erilaiseksi. Pitänee varmaan vetää kaapin ovi kiinni ja kuunnella kuulokkeilla niin ei tarvitse olla huolissaan katu-uskottavuudestaan...
Ensimmäisen juutuubivideon muodostamaa aasinsiltaa pitkin päästään otsikon aiheeseen. Olen kai hieman jonkinasteisen identiteettikriisin partaalla. Joskus aikaisemmin olen tainnut mainita musiikkimaustani ja sehän menee hieman tällaiseen suuntaan, seuraava ei ehkä ole ihan minun lempimusiikkiani mutta ymmärrät varmaan yskän...
Viikolla kuulin radiosta kappaleen ja se jäi ärsyttävästi pyörimään päähän, se oli siis sellainen korvamato. Niin ihmettelin sitten itseäni, että mitenkäs minä tällaiseen kappaleeseen retkahdin, kun en normaalisti kuuntele tämän bändin musiikkia. Niin ja se kappale oli siis tämä:
En tiedä mikä tästä tekee niin kuunneltavan, varmaankin se on tuo laulaja-Ellin ääni yhdistettynä tuohon soitantaan. Sinällään jännää, että Ellin puheääni on sellainen "tyttömäisen" oloinen (piti ihan juutuubista katsoa joitakin haastatteluita) mutta sitten lauluääni onkin ihan erilainen. No mutta kuitenkin... Että sitä minä vain tässä mietin, että miten paljon minun katu-uskottavuuteni kärsii naapurien silmissä, jos asunnostani yleensä kuuluu tuollaista ensin mainittua örinää mutta sitten musiikki vaihtuukin ihan erilaiseksi. Pitänee varmaan vetää kaapin ovi kiinni ja kuunnella kuulokkeilla niin ei tarvitse olla huolissaan katu-uskottavuudestaan...
20.8.2014
Jotain sentään onnistuu
Toissa kerran kirjoituksessa minun käämejä korvensi se, kun ohjelman tekeminen ei oikein sujunut. Nyt kävi sitten ihan toisella lailla. Viime viikolla ärsyynnyin töissä - kuinkas muutenkaan - yhteen juttuun. Minun piti yhdistellä suuri määrä yksittäisiä tiedostoja isompiin kokonaisuuksiin ja ohjelma, jota käytin oli aivan äärimmäisen hermoja raastava siihen hommaan. Paina nappia, paina nappia, paina nappia, paina nappia, valitse sitä ja tätä, kirjoita tähän kohtaan ja paina nappia vielä pari kertaa. Ja kaiken kaikkiaan oli siis kyse melko yksinkertaisesta asiasta. Tästä turhautuneena aloin miettiä ohjelman runkoa ja aika äkkiä se oli mielessä valmis. Koska työt eivät napanneet, niin koodailin huvikseni sitä työajalla (nyt kaikki hys hys, ethän kerro tästä työnantajalle, että en tehnyt työaikana "oikeita" töitä). Viimeistelin ohjelmani viikonloppuna kuntoon ja nyt ei tarvitse menettää hermojaan enää noiden tiedostoyhdistelyjen takia. Käyttöliittymässä on kaksi tekstilaatikkoa lähtöasetuksia varten (niissäkin valmiiksi jo default-arvot), yksi tietoruudukko tiedostojen tiputtamiseksi ohjelmaan sekä tasan kaksi nappia. Toimintaperiaate on yksinkertainen: raahataan tiedostot ruudukoon, painetaan nappia ja automaattinen tietojen käsittely eli ATK hoitaa homman loppuun. Ei enää turhia nappisulkeisia × n määrä vaan helppoutta ja yksinkertaisuutta.
Juuri tällaisten hyvin pienten pikku apuohjelmien tekeminen on parasta. Ja vielä jos tästä on ihan oikeanoikeasti apua töissä, niin vielä parempi. Säästäpähän edes vähän niitä hermojaan siellä töissä ja kuten se sanontakin sanoo: hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähämmällä.
Lopuksi pieni sananen lukijoille. Viime aikoina on tuntunut, että kirjoitusmotivaatio on ollut hakusessa. Tai ehkä pikemminkin aiheet, josta voisi kirjoittaa. Eli nyt saa esittää lukijatoiveita kirjoitusten aiheista, ettei ihan kaikki kirjoitukset olisi aina vain työjupinaa tai ohjelmointia. Aiheita voi ehdottaa kommenttilootaan tai myöskin sähköpostin kautta.
Juuri tällaisten hyvin pienten pikku apuohjelmien tekeminen on parasta. Ja vielä jos tästä on ihan oikeanoikeasti apua töissä, niin vielä parempi. Säästäpähän edes vähän niitä hermojaan siellä töissä ja kuten se sanontakin sanoo: hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähämmällä.
Lopuksi pieni sananen lukijoille. Viime aikoina on tuntunut, että kirjoitusmotivaatio on ollut hakusessa. Tai ehkä pikemminkin aiheet, josta voisi kirjoittaa. Eli nyt saa esittää lukijatoiveita kirjoitusten aiheista, ettei ihan kaikki kirjoitukset olisi aina vain työjupinaa tai ohjelmointia. Aiheita voi ehdottaa kommenttilootaan tai myöskin sähköpostin kautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
