Tyhjänpäiväistä lätinää

Tällä viikolla olen enimmäkseen päivisin käynyt töissä (kyrsiintymässä) ja iltaisin katsellut sarjoja tai yrittänyt ohjelmoida. Olen myös hieman taas aloitellut kuntoilua varovaisesti viime viikkoisen taudin jäljiltä. Nyt viikonloppuna puolestaan kävin vanhempien luona. Siellä ollessa kiinnitin huomiota yhteen seikkaan. Nimittäin aina tuolla vanhempien luona käydessä minuun iskee aina jokin ihme halu syödä kaikkea herkkuja tai ylipäätään mutustella jotakin. Kun olen omissa oloissani täällä asunnollani, niin silloin minuun ei juuri milloinkaan iske tuollainen himotus. Molemmissa paikoissa syöntiajat on säännölliset ja samaan aikaan, syömäni ruokamääräkin noudattelee samoja ratoja ja herkkuja ja sellaista on tarjolla molemmissa paikoissa. Että jos joku viisaampi psykopaa... psykologi voisi selittää, että mistä tämä tällainen käytös johtuu?

Vai onkohan siinä ehkä sitten takana jonkinlainen tekemisen puute? Omassa kopissa ollessani notkun tietokoneella aika paljon (lue: lähes koko ajan). Vanhempien luona puolestaan tietokoneella tulee vietettyä aikaa huomattavan paljon vähemmän (koska olan yli kyylääjät ja kaikki hauska/mielenkiintoinen omalla koneella) ja eipä siellä ole kovin ihmeitä tekemistä ainakaan näin talviaikaan. Että kun omalla asunnolla huomion vie tietokone, niin lieneekö tuo syöminen sitten jonkinlainen korviketoiminto tuolla vanhempien luona, mene ja tiedä. Siinä mielessä tämä omissa oloissa oleminen on parempi, kun paino pysyy huomattavasti helpommin kurissa, kuin jos viettäisin aikaa enemmän vanhempien luona. Se tuli ainakin jouluna huomattua vähän liiankin hyvin.

Välivapaapäivä

Niinhän siinä kävi, että tuo viikonloppuna alkanut epämääräinen olo sitten ärtyi kuumeeksi asti. Tiistaina oli iltapäivällä jo niin veltto olo, että lähdin aikaisemmin töistä pois. Kuumemittari näytti kämpillä jonkun verran kuumetta, joten "sain" hyvän syyn olla lähtemättä keskiviikkona töihin. Keskiviikko meni sitten makoillessa, velttoillessa ja räkätautia potiessa. Kuumetta ei kuitenkaan enää ollut, niin jaksoin tehdä vähän pikkuhommia aikani kuluksi. Saatin loppuun asti asiapapereiden uudelleenmapituksen, jonka olin aloitellut pari viikkoa aiemmin ja ohjelmoin myös vielä aikaisempaan Excel-vekottimeen pientä lisäjuttua, joka on pyörinyt mielessä.

Ja tulipahan eilen myös sitten täytettyä uudenvuoden lupaus nro 3) eli tuona päivänä ei tullut puhuttua yhtään sanaa kenellekään. Pari sähköpostia laitoin mutta niitä ei lasketa puhumiseksi. Vuodesta ei kerennyt kulua kuin 43 päivää, niin lupauksista vaikein on täytetty. Ne pari muuta onkin sitten niin helppoja, että niiden onnistumisesta en ota stressiä vaikka vuotta on jäljellä vielä yli kymmenen kuukautta.



Niin ja kokeilinhan minä vielä huvikseni yhden kuvankäsittelyohjelman toimintoja. Kun sellaista aina välillä tarvitsee töissä ja vapaa-aikana, niin olen vähän kerrassaan kokeillut ohjelman eri toimintoja. Alla eilisen tuotokset, josta voi päätellä, että räkätauti on hieman pehmentänyt aivotoimintoja.



Kaikkinensa tuo eilinen oli ihan mukava päivä vaikka kipeänä olinkin. Toi sopivasti taukoa keskelle viikkoa ja ei tarvinnut kyrsiintyä töissä.

*niist*

Olo ei ole mitenkään kehuttava. Perjantaina oli töissä jo vähän sellainen olo, että näinköhän tulen kipeäksi. Eilinenkin oli samankaltainen kuin perjantai, eli tiesi, että ei ole kipeä mutta kuitenkaan kaikki ei ole ihan niin kohdillaan. Kuitenkaan mitään sen kummempaa ei vielä ilmennyt mutta tänään sitten heräsin kipeän kurkun takia jo kolmelta ja nokkakin alkoi vuotaa. Lienee jotenkin hitaampi tämä tauti, kun normaalisti räkätauti iskee päälle heti illalla tai seuraavana päivänä siitä, kun oireet ovat ilmenneet. Nyt se on tullut hitaasti kitkuttaen ja jäytäen ja sen johdosta yöunetkin ovat jääneet viimeisten parin yön aikana ehkä siihen viiteen tuntiin per yö.

Koko viikonloppu on mennut vähän ketutuspäissä tuon oireilun takia. Kuntoilemiset jätin jo suosiolla pois mutta normiarkea on pitänyt siitäkin huolimatta pyörittää. Tänäänkin pyykkien laitto kuivaan, lakanoiden vaihto sänkyyn ja asunnon imuroiminen osittain ja sutaisten kesti varmaan sen kolmisen tuntia. Normaalisti nuo hommat tekisi kunnolla reilussa tunnissa mutta nyt ajoittainen motivaation puute ja yleinen kyrsiintyminen "vähän" venäytti puuhia.

Huomenna sitten taas hyvin levänneenä ja pirtsa-pirtsa-pirtsakkana töihin tekemään innolla niitä innostavan motivoivia työtehtäviä...

Viikolla huvitutti, kun lueskelin MansenPikkuIhqPunapään kirjoitusta risojen vaatteiden käytöstä. En ole näköjään ainoa, joka omistaa (ja pitää) vaatteita, jotka alkavat olla jo hieman ei-niin-hyvässä kunnossa. Kaapista löytyy mm. muutamat alushousut, jotka on reikien määrällä mitattuna tarkoitettu kolmijalkaisille otuksille, sekä pitkät kalsarit, joiden hankautuneista kohdista päivä paistaa läpi.

Mitä et seuraa, sitä et tiedä

Vuonna 2012 seurasin rahavirtojani Excelin avulla. Silloin huomasin, että tuo ei ehkä ole se kaikkein paras tyyli kirjanpitoon, joten viime vuonna muutin kirjanpidon tietokantapohjaiseksi. Homma onnistui ja tietojen täytteleminen ja seuranta onnistui huomattavasti paremmin verrattuna entiseen. Kun mittarissa taas pyörähti vuosiluku toiseksi, niin tutkailin hieman taas kirjanpitoa vuositasolla. Tulojen ja menojen osalta, sekä mihin raha oli mennyt, seuranta oli varsin selkeä. Kuitenkin olin hieman tyrinyt tietokantaa tehdessä ja tietoja täytellessä sillä tavalla, etten ollut kirjannut tietoja tarpeeksi tarkasti ja näin yksittäisten tuotetietojen hintaseuranta ei onnistunut. Se hintojen muutosten seuranta olisi ollut hyödyllinen ominaisuus, kuten aikaisemmasta avautumisesta voi päätellä. Räpläsin taas tietokantaa uusiksi ja nyt onnistuu sitten sekin. Tosin sitten siitä alkaa vasta saada hyötyä kunhan kantaan on saanut sisään tarpeeksi pitkältä ajalta tietoa.

Seuraavassa vielä muutamia mielenkiintoisia lukuja, joita kannasta putkahti ulos. Viime vuonna olen kantanut kaupasta ulos ja syönyt mm.

- karkkia n. 5 kg
- erilaisia lihatuotteita n. 25 kg
- vihanneksia n. 57 kg
- hedelmiä n. 85 kg, joista banaaneja n. 50 kg

Niin ja se luvattu selfie eli itsekäs...

Päätä kuuseen

Ei ole tullut kirjoitettua mitään nettideittailusta sitten viime huhtikuun, koska sillä rintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Noh, nyt tammikuussa siihen tuli poikkeus. Yhdellä kertaa minua lähestyttiin viestillä ja toisella kerralla minä lähestyin viestillä.

Ensimmäisessä tapauksessa nainen lähestyi tyhjää (ei esittelytekstiä) profiiliani vain siksi, koska "synkkausprosentti" oli 100. Tai niin se ainakin hänelle oli näyttänyt, minulla oli ihan toinen lukema. Lähetetty viesti oli lyhyt ja en sen perusteella odottanut mitään ihmeellistä. Vastasin ja sain toisen hyvin lyhyen viestin takaisin, josta jo näki, että tästä ei tule nyt hevon *krhm*akaan. Laitoin vielä lyhyen lauseen vastaukseksi ja siihen loppui sekin viestintä.

Toisessa tapauksessa bongasin toisaalta netistä yhden ilmoituksen. Se oli sopivan lyhyt, ytimekäs ja kun satuin sopimaan vielä "haarukkaan", niin kirjoittelin viestiä. Tein vastauksen vähän samalla tyylillä kuin ilmoituskin oli tehty ja pistin sitten sen menemään. En kohdistanut mitään toiveita tuohon, koska monesti on saanut laittaa viestiä ilman, että vastausta on tullut takaisin. Puolen tunnin päästä viestini lähettämisestä lätkähti housuuni melkein puolen kilon savijötkäle, kun säikähdin sähköpostiohjelman kilauttamaa merkkiääntä vastaanotetun viestin merkiksi. Noh, vähän taas viestin vaihtoa ja kohta typykkä pyytää kuvaa. Laitan sellaisen menemään ja kohtapuoliin tuleekin se odotettu "kivakiittieikiitos"-tyylinen viesti ja tämäkin kosahtaa sitten siihen, joka nyt ei kyllä yhtään ihmetyttänyt. Yleensä kuvan lähettämisen jälkeen viestittely 100 % tapauksista on loppunut siihen paikkaan.

Siinäpä taas ne minun jännääkin jännemmät seikkailut nettideittailun ihmeellisessä maailmassa.

PS. Ensi kirjoituksessa julkaisen oman kuvani ihan puhtaasti testausmielessä. Testataan ja katsotaan miten monta lukijaa sillä saa karkotettua.

Seinillä on korvat, osa 4

Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt, kun naapurin panoluukusta ei ole kuulunut mitään äännähdyksiä pitkään aikaan. Mietin jo sellaistakin, että on tainnut suhde lopahtaa. Kunnes eräänä tammikuisena yönä... Herään aamuyön tunteina herkästi kaikenlaisiin ääniin ja niin kävi nytkin, kello taisi olla puoli neljän maissa. Kun nukkumisesta sumenneet aivoni vähän heräilivät ja tunnistivat tuon naapurista kuuluneen äänen, niin siinäpä se vastaus minulla olikin siihen mieltä askarruttaneeseen hiljaisuuteen.

Muistin, että kirjoittelin juttua huhtikuussa, jossa mainitsin naapurin ääntelemisestä. Nyt ojennetaan ne pikku sormitöppöset suoraksi ja lasketaan: touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys-, loka-, marras-, joulu- ja tammikuu. Kun tuokin aikajana täsmäsi, niin selvä homma. Tietäähän sen miten siinä käy, kun leikkii makkaran piilotusta. Lopputuloksena siitä on luonnollisesti sitten yöllä huutava sinappikone.

Hyvästit yöunille...

Hajoaa, osa 2

Tänään kirjoituksen aiheena ei ole arkikäytössä olevien esineiden hajoaminen vaan kirjoittajan hajoaminen.

Tänään töissä alkoi vaihteeksi taas v****aa kympillä projektiääliön takia. Olin viime viikolla yhden päivän koulutustilaisuudessa pois toimistolta. Laitoin työhuoneen oveen tästä lapun, merkkailin itseni poissaolevaksi sähköpostin kalenteriin ja yhteen toiseen paikkaan, jotta muutkin tietävät ja pistin vielä sähköpostiinkin automaattisen vastauksen, että olen pois toimistolta. Noh, tänä aamuna sitten projektiääliö tulee työhuoneeseeni ja alkaa ensimmäisenä mussuttaa siitä, että en ole kertonut hänelle siitä, että olen yhden päivän pois toimistolta (en ole edes mikään tilivelvollinen kertomaan tälle idiootille menojani, koska hän ei ole esimieheni). Itsehän tämä kokovartalokyrpä on pois toimistolta melkein joka viikko jonkun päivän mutta kenellekään hän ei siitä ilmoita, ei laita kokouksiaan kalenteriin näkyviin tai mitään muutakaan. Monesti on käynyt niin, että muut kyselevät tämän kyseisen vatipään olinpaikkaa tämän ollessa matkoillaan. Mutta annas olla sitten jos Herra Persnaaman Ylhäisyyttä ei käy henkilökohtaisesti informoimassa, että on päivän poissa, niin johan siitä alkaa vininä ja ulina.

Toinen hajotuksen aihe oli viime viikonloppuna ruokakaupassa. Olisin ostanut yhtä tuotetta mutta hyllyyn jäi sekin, kun katsoin hintalappua ja laskin, että paljonko tuotteen hinta oli noussut vuodenvaihteen jälkeen. Laskutoimitus kertoi hinnan nousseen sen 15 %! Satuin sitten tuona viikonloppuna järjestelemään yhtä laatikkoa, josta löysin kuitteja viime vuosilta (kunnon hamsteri tallettaa kaiken talteen). Niitä vanhoja kuitteja selatessa sattui yhdestä kuitista silmään tuon tuotteen hinta useamman vuoden takaa. Silloinen hinta oli huomattavasti pienempi ja päätin sitten kahlata vähän kuitteja läpi. Etsin joka vuodelta kuitin, josta löytyi tuo tuote ja pistin hinnan ylös. Naputtelin nämä tiedot Exceliin ja laitoin vertailun vuoksi taulukkoon myös palkkani kyseisiltä vuosilta. Laskin sitten tuotteelle ja palkalle vertailukelpoiset indeksit ja piirsin niistä alla näkyvän käppyrän.



Kuvaajasta näkee selvästi, että tuotteen hinta on yli kaksinkertaistunut(!) tuon ajanjakson aikana vaikka itse tuotteessa ei ole tapahtunut yhtään mitään muutosta, vuonna 2006 oli se sama paska siinä samassa paketissa kuin tänäkin vuonna. Palkka on tuona aikana noussut vain 50 % eli tältä osin elinkustannukset ovat kasvaneet kovemmalla vauhdilla kuin palkkani. Tuota käppyrää katsellessa huomaa, että vuonna 2011 tuotteen hinta on lähtenyt rajuun kasvuun. Sekin on selitettävissä sillä yksinkertaisella asialla, että tuona vuonna hallitus lätkäisi erinäisille asioille makeisveron ja siitä lähtien on sitten veroja korotettu. Niin ja huomautettakoon, että tuo tuote ei ole mikään makeinen vaan juoma, jota ei voi edes rinnastaa miksikään makeiseksi, limppariksi tai vastaavaksi.

Päätinpä sitten tehdä periaatepäätöksen, että tästä lähtien saa jäädä tuokin tuote minun puolesta hyllyyn, sillä pysyn hengissä ilman sitäkin. Nyt voikin sitten kysyä niiltä viisailta, jotka tuon makeisveron silloin säätivät, että kannattiko säätää se vero? Tuotteen jäädessä hyllyyn kauppias ei saa rahojaan, tuotteen valmistaja ei saa rahojaan ja valtiokaan ei saa verorahojaan. Ainoaksi voittajaksi tässä jää ympäristö, kun raaka-aineita menee vähemmän ja rekoilla kuljetettava tavaramäärä pienenee. Tosin pessimistinen realisti minussa sanoo, että tällä minun ostoboikotilla ei taida olla paskan väliäkään tässä maailman menossa, joten yhtä tyhjän kanssa koko asia.

Että tässäpä teille yhteisesti, projektiääliö, hallitus, poliitikot, virkamiehet ja päättäjät, terveisiä toimienne johdosta kuvan muodossa, jotta tyhmimmätkin teistä tajuaisivat sanomani.

Hajoaa

Tänään kirjoituksen aiheena ei ole kirjoittajan hajoaminen vaan arkikäytössä olevien esineiden hajoaminen. Joulukuussa tuntui, että moni pikku juttu hajoaa käsiin. Laskin, että ainakin viisi pientä esinettä tai osaa jostakin isommasta kokonaisuudesta hajosi tuon kuukauden aikana. Ja mikä ärsyttävintä, moni näistä osaosista oli sellaisia erikoisia, että niitä ei tavallisesta kaupasta löydä. Katselin mm. yhtä pienenpientä hajonnutta muovista osaa muutamasta paikasta mutta ei löytynyt. Jotain vähän samantyylisiä oli tarjolla mutta eivät ne olleet sopivia tässä tapauksessa. Tietysti jos olisi ostanut kokonaan uuden isomman kokonaisuuden, jossa näitä pikkukilkkeitä olisi ollut mukana, niin sitten kaikki olisi taas ollut ehjää. Mutta mitä helvetin järkeä siinäkään on, että pitäisi jonkun tuotantokustannuksiltaan kymmenen sentin muoviosan takia ostaa kymmenen kertaa kalliimpi kokopaska.

Saisi yleistyä tuo 3D-tulostus vauhdilla, niin voisi tarvittaessa itse tulostella tuollaisia pikkuhärpäkkeitä hajonneiden tilalle. Sitä odotellessa täytyy tyytyä arkisempiin ratkaisuihin. Yhtä tavaraa kursin kokoon rautalangalla ja toisen esineen tein uusiksi puusta. Kolmannen kohdalla apu löytyi roskiin menossa olleesta jäykästä ja läpinäkyvästä muovipakkauksesta (siis sellaisesta, jossa se muovi on niin sitkeää, että sitä tuotetta paketista ulos otettaessa se pakkaus irvistelee ja nauraa sinulle ja sinun avausyrityksille päin naamaa). Näillä arkipäivän MacGyver-virityksillä on taas päässyt eteenpäin ja onpahan loppunut se asioiden epämääräinen roikkuminen ja kolina.

Lupauksia vuodelle 2014

En muista luinko jostain vai keksinkö vain omasta päästäni, mutta jos aikoo tehdä uudenvuoden lupauksia, niin ne lupaukset olisivat hyvä olla sellaisia, että ne ovat realistisia ja ne pystyy toteuttamaan helposti. Tuo ajatus mielessä ajattelin sitten tehdä jonkinlaisia lupauksia tälle vuodelle. Oikeastaan ne ovat ehkä vähän turhankin helppoja minut tuntien. Lupaukseni ovat siis tässä.

1) Lupaan olla fyysisesti koskematta vastakkaisen sukupuolen edustajia. Jos joku sukulaistäti (tai muu) ajaa minut nurkkaan ja pakottaa halaamaan, niin sellaisia ei lasketa. Myöskään käsipäiväätä eli tervehtimisiä ei lasketa tähän.

2) Vastapainoksi edelliselle, lupaan ajatella tänäkin vuonna kaikenlaisia hyvin epäsiiveellisiä ajatuksia niistä vastakkaisen sukupuolen edustajista, joita näen tässä jokapäiväisessä elämässäni.

3) Viimeisenä se kaikkein vaikein eli koetan pitää vuoden aika vähintään yhden sellaisen päivän, jolloin en puhu sanaakaan.

Siinäpä ne, näin pyörähtää taas tämä vuosikin käyntiin.

Seisahtuu

Tänään on päiväkin lyhyimmillään, kun on tuo talvipäivän seisokki. Jospa se taas tästä alkaisi valostua... Sattuu olemaan sopivasti nämä seuraavat pari viikkoa repaleisia työpäivien osalta, niin pidän lomat ja muutama muun ylimääräisen vapaan tässä välissä pois. Blogi hiljenee nyt ennaltamääräämättömän pituiseksi ajaksi ja jatkuu taas ensi vuoden puolella.

Hyvää jou... no jotakin itse kullekin.