Työmatkalla

Viime viikolla olin työmatkalla ja jäi vähän sekavat tunnelmat koko matkasta. Jouduin yöpymään yön hotellissa, joka ei tosiaankaan ollut kovin viihtyisä. Hotelli vaikutti jotenkin nuhjuiselta ja ajastaan jälkeen jääneeltä. Käytäviltä huonettani etsiessä en voinut olla huomaamatta sitä, että yleisilme toi mieleen ruotsinlaivan ahtaat ja ankeat käytävät. Huonekaan ei ollut kovin hääppöinen ja se oli aika pieni koppi. Suihkussa/vessassa lattia oli jäätävän kylmä ja huoneen puolellakin sai vetää pitkähihaisen paidan päälle vaikka huoneen seinällä ollut lämpömittari väitti lämpötilan olevan yli 25 astetta. Taisi olla sekin vain siinä näön vuoksi eikä niinkään lämpötilan mittausta varten.

Sama linja jatkui myös television osalta, joka oli vanha ja pienehkö kuvaputkitelevisio. Kuvan laatu oli vähän suittuinen ja kaukosäätimen nappeja sai painaa sormenpäät valkoisena, jotta jotain tapahtui. Osa normaaleista kanavista ei edes näkynyt ja joiltakin kanavilta oli ääni häveyksissä.

Sänky oli samaa sarjaa muun tyylin ohella, sillä se oli keskeltä kuopalle painunut. Peitto sen sijaan teki ainoan poikkeuksen: sen alla oli erittäin lämmin ja mukava olla. Mutta eipä tuo lämmin peittokaan auttanut unen tuloon sillä huoneessa kuului häiritsevän kovana ilmastoinnin suhina. Tähän vielä lisättynä se seikka, että en osaa nukkua uudessa paikassa ensimmäisenä öinä niin lopputulemaksi unet jäivät lyhyeksi.

Perjantai

Viikonloppu on taas edessä... Jotenkin ei vain kyllä sille tunnu. Normaalisti työviikon jälkeen näin perjantai-iltaisin sitä on jotenkin paremmalla mielellä kun edessä on viikonloppu ja ei tarvitse tehdä mitään ihmeellistä. Nyt tavallaan tuntuu kuin työviikko ei olisi loppunutkaan ja se vain jatkuu. Johtuneeko tuo sitten siitä, että joudun maanantaina lähtemään työmatkalle ja ajatukset on jo siinä. Koitapa tässä sitten rentoutua viikonloppu...

Sekalaista viikon varrelta

Tuosta aikasemmin kirjoitetusta arvauksesta... Kävin viime viikolla tosiaan lääkärissä, tänään kävin siellä toisen kerran vähän pitemmällä visiitillä. Eihän sieltä nyt mitään diagnoosia vielä tullut, sen sijaan tuli lähetettä erikoislääkärille... Sillekin pitäisi varata itse aika mutta milloin sitten teen sen, niin se on asia erikseen, koska inhoan hyvin paljon puhelimella soittamista jonnekin tuntemattomaan paikkaan. Ja vielä kun siihen ajanvarausnumeroon soittamisesta nyhdetään se parikymmenttä senttiä minuutti niin se tekee luuriin tarttumisesta vieläkin vastenmielisempää... Taitaa olla tämän asian hoito hyvin pitkän ajan juttu...

Eilen illalla tuli poltettua pinna pienen asian takia... Ostin joku kuukausi sitten pienen tavaran, jota aioin käyttää yhdessä pienessä projektissa. Nämä minun projektit tuppaa olemaan aina hieman hitaasti eteneviä, niin myös tämäkin. Laitoin aikaisemmin tämän osasen parin muun tavaran kanssa sellaiseen muovirasiaan säilytykseen, jotta ne eivät pyörisi pitkin pöytiä. Eilen illalla ryhdyin taas hieman viemään projektiani eteenpäin ja otin nämä esineet tästä rasiasta pyöritelläkseni niitä hyppysissä. Rasiassa oli tämä osanen ja muovipussi, jossa oli vielä pienempiä osia. Ihmettelin vähän kun jotenkin muovipussi oli ikäänkuin liimautunut kiinni yhdestä kohdin vaikka nämä tavarat eivät olleet liimaa nähneetkään. Noh, jatkoin ja katselin tätä aikasemmin ostaamaani osaa ja pyörittelin sitä käsissäni kunnes siitä lähti irti palanen ja ilme oli taas tuttu O_o WTF. Ihmetellessäni ja tutkiessani rikkoutunutta osaa mieleeni pätkähti tuosta liimaantuneesta muovipussista, että erilaiset muovit voi sulattaa toisia muoveja ja tämän takia pussi oli hieman sulanut ja myöskin se toinen osa rikkoutui. Muovi sulattaa muovia... VOI JUMALAUTA!!! Yhdessä millisekunissa V-käyrä nousi uusiin sfääreihin ja tämä muovinen säilytysrasia lensi seinään. Istuin pöydän ääressä kirosanoja päästellen kunnes nousin ylös ja astelin rasian luo. Otin käsipainon ja murskasin tämän saatanan perkeleellisen muovirasian paskaksi ja heitin sen roskiin... Että voikin nuin pieni ja mitätön asia vituttaa paljon. Projekti ei tule etenemään enää minnekään sillä uutta samanlaista paskaosaa en ala ostamaan, joka pelkästään hajoaa siitä, että sitä säilyttää tietämättään vääränlaisessa rasiassa. Nykyään tuntuu, että markkinoille syydetään paskaa, joka hajoaa vähäisimmästäkin pikku tärinästä/käsittelystä/säilytyksestä...

Taas on sellainen olo, että mikään ei kiinnosta tippaakaan ja kaikki on samaa tylsää paskaa ja yksinoloa. Tästä joutaakin taas nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä pirtsakkana ennen viittä...

PS. Olen katsellut vähän mitä kautta näille sivuille eksytään ja eniten tänne löydetään blogilistan kautta avainsanalla seksi. Jos satuit nyt tulemaan tänne sivulle juuri sitä kautta niin valitettavasti voin kertoa ettet tule sitä tästä blogista paljoa löytämään... Senkin perverssi.

Vanhojen tanssit

Sattuipa netistä sanomalehtien sivuja selatessa juttu lukiolaisten vanhojen tansseista tökkäämään silmään. Seuraavassa hieman pätkää siitä...

Pojat jaetaan jo yläkoulussa

Pojista on Vanhojen tansseissa kova kysyntä, ja tytöt ovat monilla paikkakunnilla valinneet partnerinsa jo yläkouluaikana. Jos partnerin hankinta tuntuu hankalalta, voi joltain jäädä koko kurssi välistä.

Kun muistelen omalta kohdaltani nuita vanhojen tansseja, tai tarkemmin sanottuna juuri tuota partnerin valintaa, niin kun olisikin tilanne ollut samanlainen kuten tuossa uutispätkässä. Luokallani oli tyttöjä poikia enemmän mutta poikien valinnasta ei tullut kinaa kenenkään kanssa. Luokan suosituimmat pojat ja tytöt nyt olivat tietysti valinneet toisensa aiemmin mutta loput pareista tansseja opettanut opettaja "pakkoparitti" tuntien alussa kun kukaan ei vapaaehtoisesti suostunut tekemään liikettä. En muutenkaan ollut kovin innostunut nuista tansseista ja viimeistään tuo opettajan käytös ja muu touhu sai minut tuntemaan, että kuulun hylkysakkiin. Onneksi tuo on kuitenkin jo takanapäin... Jos nyt olisin lukion tokalla ja edessä olisi vanhojen tanssit niin jättäisin riemumielin koko paskan väliin ja antaisin muiden tuskailla keskenään.

Arvaus

Seikkaillessani taas viime viikolla blogien maailmassa törmäsin yhteen blogiin, jonka kirjoittaja oli käynyt tekemässä erään testin ja oli postannut testitulokset blogiinsa. Kävin tekemässä itsekin kyseisen testin ja sen jälkeen on ollut vähän suunta hakusessa/hukassa. Normaalisti ohitan nämä netistä löytyvät testit ja niiden tarjoamat tulokset sen enempää ajattelematta mutta nyt kuitenkin joku laittoi pienen huomiovalon vilkkumaan. Ehkä se oli se, kun vertasin omia testituloksia tämän toisen bloginpitäjän tuloksiin. Tällä toisella arviot taisivat olla melkein kaikissa kohdissa luokkaa "moderate" eli ihan ok. Omalla kohdalla tulokset olivat taasen ihan eri luokkaa ollen useassa kohdassa tasolla "high" tai "very high". Tämä veti ilmettä hieman O_o WTF? ja ryhdyinkin sitten tutkimaan asiaa pintaa syvemmältä. Ilme vakavoitui vielä lisää kun tietoa alkoi löytyä ja vertasin sitä omaan elämääni. Viikonloppuna asiaa pyöriteltyäni enemmän päässä päätin varata ajan lääkärille. Huomenna pitäisi siis käydä lääkärisedän vastaanotolla purkamassa ajatuksiaan. Arvaukseni on tässä, 21 kirjainta pitkä sana: P*************SH****Ö. Saa nähdä osuuko arvaukseni oikeaan, pahoin pelkään, että se on hyvin lähellä...

Vaatteet on mun aatteet

Niin palatakseni siihen asiaan mihin törmäsin seikkaillessani blogeissa viime kirjoitusta kirjoitellessa... Jossain blogissa mieshenkilö mietiskeli kaverinsa puheiden perusteella ajatusta, jossa typykkä pukeutuu vaatteisiisi (siis miehen paitaan tai jotain vastaavaa). Kirjoittajasta ajatus tuntui mukavalta ja miellyttävältä.

Minä taas en voi ymmärtää ollenkaan tuota asiaa. Miksi hitossa naisen pitäisi mennä sinne miehen vaatekaapille ja pukeutua sen paitoihin?! Minusta tuo ajatus siitä, että nainen pukeutuisi minun vaatteisiin on jotenkin... jotenkin... Enpäs saa tähän taas oikeaa sanaa keksittyä mutta kuitenkin se ei minusta tunnu miellyttävältä tai mukavalta ajatukselta... Jotenkin nainen näyttäisi silloin minun silmissä dorkalta... Kertooko se taas toisaalta sitä, että minulla on dorkat vaatteet... Joopa joo, vähän karkaa mopo käsistä. :D

Muutenkin tuo asia tuntuu vähän idioottimaiselta kun sitä pyörittelee päässään enemmän... Jos nainen pukeutuu miehen vaatekappaleeseen niin jotenkin se on hyväksyttävämpää mutta annapa olla kun käännetään asia toisinpäin eli mies pukeutuu naisen hepeneisiin niin tuskinpa vaatteiden omistajalle tulee miellyttäviä ajatuksia päähän.

Miksi siis jotkut asiat ovat ok näin mutta toisinpäin ei? Otapa näistä selvää sitten...

Testiä

Oletko luoneeltasi sinkku vai sitoutuva?

Tulos: Sitoutumiskammoinen sinkku

Olet oman itsesi herra, mutta välität myös muista, parhaiten viihdyt omassa seurassasi. Haluat ehkä viettää elämäsi yksin, mutta toisaaltaan parisuhde voisi taata turvallisen kumppanin, et ole kuitenkaan villi sinkku. Parasta olisi sinkkukausi vakituisella sänkypartnerilla tai parisuhde kumppanin kanssa, joka ymmärtää itsenäisyytesi. Älä anna kenenkään kahlita sinua kuitenkaan! Et halua, että kukaan muu päättää asioistasi viimeisen päälle kuin sinä itse!

Näin sanoi joku naamakirjan testi. Vaikka nuo testit ovat tuollaisia hupijuttuja niin oikeastaan tuo pitää yllättävän hyvin paikkaansa. Loppuelämääni en kyllä haluaisi viettää yksin, olen saanut jo ihan tarpeekseni tästä yksinolosta vaikka viihdyn hyvin omissa oloissani. Viihdynkö sitten vähän liiankin hyvin kun en ole saanut muutosta aikaan tähän yksinäisyysasiaan? Varmaankin...

Minusta on turha puhuakaan villinä sinkkuna. Mitä sitten tuolla villillä nyt tarkoitetaankaan mutta en hurvittele tai elostele pitkin yökerhoja tai mitenkään muutenkaan. Pidän jotenkin tylsästä ja arkisesta elämästä, jossa asiat menevät samaa rataansa mutta kuitenkin välillä on hyvä olla edes jotakin vaihtelua...

Tuokin pitää paikkaansa, että haluan päättää omista asioistani viimeisen päälle. Jos annan päätöksen teon jollekin toiselle ja päätös ja sen seuraukset eivät ole minulle mieleisiä, niin tulen tästä erittäin ärtyneeksi ja v-käyrä nousee tämän päätöksen tehneen henkilön kohdalla korkealle. Ja kaiken lisäksi tästä jää omaan päähän pyörimään ajatus, että tuokin olisi pitänyt päättää itse. Vähän siis itseänikin soimaan. Siksipä kun tekee oman mielensä mukaan niin saa kakun mieleisekseen... tai sitten ei.

Jooh... Taas tuli eksyttyä jonnekin blogien syövereihin ja jäi tämä kirjoitus. Mutta löytyi sieltä kyllä taas yksi pieni kirjoittamisen aihe. Ensi kertaan siis...

Kosketuksesta

Joskus aikaa sitten jäi mieleen Neiti H:n kirjoitus miehen yksinäisyydestä. Pitemmän aikaa on ollut ajatuksissa kirjoittaa hieman tuosta asiasta joten tässäpä nyt kirjoitusta aiheesta (lainaukset siis tuolta Neiti H:n blogitekstistä).

Jos siis katsoisimme yksinäisen miehen elämään, niin paljonko siellä todella on kosketuksia, läheisyyden ilmaisemista.

Katsoessani elämääni en näe oikein yhtään kosketuksia enkä läheisyyden ilmaisemista. Jos laskuista jätetään pois kaikki kättelyt, sukulaisten tapaamisten yhteydessa tapahtuvat halaamiset ja tämän tyyliset kosketukset, niin mitään muuta ei jää jäljelle. Edellisen kerran kun olen saanut kosketella toista ihmistä läheisyyden merkeissä niin tästä taitaa olla aikaa jo kohta kahdeksan (8) vuotta (mikäli en mennyt laskuissa sekaisin). Voidaankin sanoa, että kosketusta ei ole ollenkaan. Piste.

Uskon myös, että etenkin miehillä tuo pitkään jatkunut yksinäisyys (sinkkuus) luo myös helposti tarpeettomuuden tunnetta. Siis elämässä voi kaikki asiat olla kunnossa, on työpaikka ja rahaa, mutta kukaan ei silti tunnu tarvitsen ”juuri minua”. Tarpeettomuuden tunne onkin yksi raskaimmista tunteista kantaa. Jos minua ei kaipaa kukaan, ei tarvitse… mitä merkitystä minulla sitten on?

Kuten olen jossain aikaisemmassa kirjoituksessani maininnut, niin olen ollut yksin koko koko ikäni eikä minulla ole mitään seurustelukokemuksia tai vastaavia. Sen ainoan kerran kun nainen on ollut kainalossani niin muistan vieläkin sen tunteen/ajatuksen, joka minulle tuli sinä hetkenä mieleen. Ajatus oli "tätä varten minä olen olemassa". Koin sen silloin mielessäni aika vahvasti, siksi kai se on jäänyt nuin hyvin mieleen.

Asunto on, rahaa on, työpaikka on. Tosin tuo viimeinen nyt ei ole enää niin varmalla pohjalla mitä se oli aikaisemmin. Työpaikalla on annettu potkuja ja lomautuslappuja sataa vasemmalle ja oikealle, itse olen kuitenkin vielä (onnekkaasti) välttynyt nuilta toimenpiteiltä... Ihmissuhteet, niitä ei ole. Ja se kyllä saa tuntemaan itsensä tarpeettomaksi. Päivisin ajan vie työt, iltaisin ei ole mitään. Tuntuu vain, että olen täällä maksamassa veroja ja tekemässä töitä, mitään muuta iloa minusta ei taida olla.

Nykyään kun on tuo naamakirja niin sieltä on tullut joskus katseltua peruskoulun aikaisia naamoja, joiden kanssa olin samalla luokalla. Huomaa tuo käyttämäni ilmaisu nuista ihmisistä, en sano heitä luokkakavereikseni. Siihenkin on jonkinlainen selitys mutta siitä taidan kirjoittaa joskus toisella kertaa etten eksy nyt aiheesta. Mutta asiaan... Naamakirjan profiilikuvissa monilla on näkynyt siinä pieni lapsi. Se saa jotenkin minut tuntemaan, että olen jämähtänyt paikalleni ja muut ovat juosseet karkuun elämässä hyvin paljon. Voisi varmaan sanoa, että heillä on jo reilusti yli kymmenen vuoden etumatka minuun nähden ja minä en ole saanut aikaan yhtään mitään.

Syy siihen miksi mies on haavoittuvaisempi on siis siinä, että yksinäisellä miehellä ei juurikaan ole mahdollisuuksia purkaa hellyydentarvettaan kehenkään ilman naista. Mies siis tarvitsee siihen naisen ja yleensä naisen, johon hänellä on intiimi suhde. Jos miehellä ei ole naista, niin silloin hän kyllä varmaankin on yksinäisempi kuin yksinäinen nainen. En usko, että tarpeemme juuri eroavat sukupuolesta riippumatta ja juuri siksi, se kylmä ja jokseenkin kova maskuliininen maailma eristää miehet helposti myös erittäin yksinäiseen maailmaan, jossa ei ole kosketuksia.

Mitäpä tuohon voisi enää sanoa... Nuiden sitaattien kirjoittaja on kyllä ymmärtänyt asian erittäin hyvin, tuskin olisin itsekään osannut kirjoittaa aiheesta näin valaisevasti vaikka olen itse aiheen "keskipisteessä"... Kunpa muutkin ymmärtäisivät asian yhtä hyvin... Ajatukset ovat jo taas ihan sekaisin. Ajatuksiin tulee jatkuvalla syötöllä pieniä asioita mistä pitäisi kirjoittaa mutta ne kerkeävät kadota mielestä juuri kun ovat sinne putkahtaneet. Noh, pitää muistella niitä sitten toisella kertaa. Taidan lopetella ja mennä nukkumaan, jotta jaksaa taas herätä kylmään huomiseen...

Päiväkirja

Sattuipa erästä mainosläpyskää lukiessa silmään eräs kirja, nimeltään Panopäiväkirja. Kannessa näytti lukevan vielä teksti "kirjaa ylös elämäsi panot". Tästä päättelin, että kyseessä taitaa olla päiväkirjatyylinen kirjanen, johon voi rustailla seksiseikkailuitaan. Ja netistä tutkailtuani tuota kirjaa päättelyni osui oikeaan.

Jo mainoksen nähdessäni hymähdin itsekseni. Jos minulle olisi tuo kirja niin se olisi täysin koskematon. Ei sillä etteikö siihen uskaltaisi kirjoittaa mutta kun minulla ei yksinkertaisesti olisi siihen mitään kirjoitettavaa... Niin... Näin on päässyt käymään, valitettavasti...

Jonkun kirjakaupan nettisivuilla oli kirjasta sanottu seuraavaa:

Yksin, kaksin vai ryhmässä? Kenen kanssa, ulkona vai sisällä? Kesto, asennot, mielentila, yleinen arvio? Kuka saa ja kenelle annetaan? Muistithan ehkäisyn? Historiaosuudessa luot katsauksen ensimmäisiin muistikuviisi erotiikan saralta sekä kartoitat tietysti myös sen ekan kerran tuntemukset. Samalla voit listata omat lempinimesi aktille ja siinä käytettäville elimille sekä erikoisimmat paikat, joissa olet vaakamamboa tanssahdellut.

Jotenkin minulle tuli heti mieleen, että aika amatöörien puuhastelua. Eihän tuollaisesta kirjasta saisi nopeasti ulos mitään tilastoja tai vastaavaa. Kertojen lukumäärät pitäisi laskea tukkimiehen kirjanpidolla, samoin eri panopaikat jne. Vähän tuohon tilastointiin liittyen... Etsiessäni hakukoneella tietoa tuosta kirjasta, sattui heti toisena hakutuloksena eräs blogimerkintä. Tämä henkilö oli jo vähän vienyt tuota päiväkirjan pitoa parempaan muotoon:

Jo vuosia sitten pohdin kuinka montaa on tullut päryytettyä ja aloin pitää pientä muistikirjaa. Myöhemmin siirsin kirjanpidon elektroniseen muotoon, simppeliksi Excel-taulukoksi. Sarakkeita on muun muassa vuosi, vuodenaika, maa, kaupunki, kansalaisuus, kaupalliset ehdot (maksullinen, maksuton, välimuoto), toteutetut temput (oraali, tavallinen yhdyntä, anaali jne), tapaamisen lukumäärä, suhteen muodostumistapa (yökerho, netti, liftari jne) ja myös ensimmäisen asennuksen paikka (kotona, hotellissa, autossa jne).

Tuollaisesta Excel-taulukosta alkaa jo saada vähän paremmin tietoa esille kuin paperille rustatuista merkinnöistä. Jos minä lähtisin tekemään jonkinlaista kirjanpitoa, niin minusta tuo Excel-taulukko ei olisi vieläkään sellaista mitä haluaisin. Minulle tuli mieleen jo heti kirjasen esittelyä lukiessa vaihtoehto, joka olisi minusta se kaikkein paras eli huolellisesti laadittu tietokanta. Sieltä saisi kyseltyä helposti kaikki kerrat ja tällaiset perus nippelinappelijutut. Mutta tietokannassa on se etu, että sieltä voisi saada vähän monimutkaisemmilla kyselyillä ulos paljon monipuolisempia tuloksia. Esimerkiksi voisi hakea kaikki ne tapaukset, joissa toinen osapuoli on tavattu yökerhossa ja kenen kanssa on oltu asennossa 69. Tuo nyt oli vielä yksinkertainen esimerkki mutta kaikkea tuollaista sieltä tietokannasta voisi saada paremmin ulos. Lisäksi kantaan voisi kirjoitella vaikka pienimuotoisia kuvauksia tapahtumista, joita sitten voisi myöhemmin etsiä erilaisten hakusanojen avulla.

Mutta eipä minun tarvitse päätäni vaivata tuollaisella kirjanpidolla. Veikkaan ettei sille ole tarvetta pitkään, hyvin pitkään aikaan jos ollenkaan...

Kylmää

Pitäisi mennä taas suihkuun mutta kun EI TAHO! Suihkussa käynnistä on tullut vähän vastenmielistä näin ilmojen kylmetessä. Tuntuu, että tuo pesuhuone kylmenee talvea kohti mentäessa ja aina suihkussa ollessa kylmyys tuntuu valtaavan koko kehon vaikka vesi olisi lämmintä. Kesällä tuota ongelmaa ei ole ja sitä ihan mielellään käykin suihkussa varsinkin helteisen päivän jälkeen. Tämä huoneiston lämmitysjärjestelmä vaikuttaa jotenkin typerältä, kun tuo pesuhuoneen lattialämmitys ohjautuu ilmeisesti tuon olohuoneen lattialämmityksen kautta. Tai niin minä ainakin luulen, mistään kun ei saa tietoa tuosta lämmitysjärjestelmästä. Jos pesuhuoneeseen säätää siedettävän lämpötilan niin, että kulkusten ei tarvitse kilistä sinisinä suihkussa niin olohuoneen puolella on jo sitten liian lämmin. Saatanan tunarisuunnittelija, joka tähän taloon on nämä lämmitysjärjestelmät suunnittelut!