Nahkahousut

Olen tainnut muistaakseni joskus aikaisemmissa kirjoituksissani mainita, että tällä omalla alallani ei juurikaan naisia työskentele. Ala on hyvin miesvoittoista ja karvanaama, kaljamaha tai pälvikalju on huomattavasti tutumman näköinen kuin pari tissejä. Välihuomautuksena sanottakoon, että persvakomiehiä en ole juurikaan tainnut nähdä tällä alalla.

Menneellä viikolla jouduin töiden takia ajelemaan autolla asiakkaan luona ja palatessani sieltä, ajoi moottoritiellä minusta ohi moottoripyörä. Moottoripyörää ajoi kaiketi mies ja hänen takanaan kyydissä oli nainen. Naisella liehui sellainen saparoletti kypärän alta ja hän oli pukeutunut nahkahousuihin. Sellaisiin oikein tyköistuviin kiiltäviin housuihin, jotka mukavasti paljastivat pakaroiden pyöreyden, kun nainen kökötti siinä kyydissä. Piti hieman kiihdyttää oman auton vauhtia, että "maisemista" pystyi nauttimaan hetkisen.

Liekö sitten nuo nahkaan verhoillut pyöreät pakarat yhdessä tämän etätyöskentelyn aiheuttaman muiden ihmisten näkemättömyyden kanssa, kun seuraavana yönä näin jotakin seksiwau!-unta. En kyllä aamulla muistanut unesta yhtään mitään, sen vain, että sellaista näin, kun oli aamuseisokkikin jäänyt päälle. Sinälläänhän tämä koronatilanteen päättyminen saattaisi olla sinkulle oiva paikka, kun ihmiset ovat olleet eristyksissä, niin kiimaisia naisia saattaisi olla liikkeellä enemmänkin mikäli vain eksyisi oikeille paikoille. Mutta tuskinpa tulee tuotakaan tilannetta hyödynnettyä, elämä alkaa olla jo niin urautunutta, että tuosta olisi ihan liian paljon vaivaa.

Eristyksissä

Tässä on nyt parisen viikko harjoiteltu etätöiden tekemistä tämän pandemian takia. Työt sujuvat melko normaaliin tapaan kotonakin. Työpöytä ja tuoli ovat hyvät ja työpaikalta tuli rahaattua toinen näyttö ja muuta apuhärpäkettä, niin sinällään nykyinen työpiste ei juuri eroa toimiston vastaavasta. Jos jotain negatiivistä pitää etsiä, niin yksi asia voisi olla hitaampi verkkoyhteys ja toinen vaikka se, että nyt joutuu huomattavasti enemmän kirjautumaan salasanoilla eri paikkoihin. Asiakkaan verkkoonkaan ei myöskään pääse mutta tuolle on normaalistikin niin vähän käyttöä, että eipä tuon yhteyden puuttuminen ole töitä haitannut.

Huomattavasti positiivisempaa on se, että kaikenlainen matkustaminen/liikkuminen paikasta toiseen on jäänyt minimiin. Ei tarvitse varoa idiootteja liikenteessä ja rahaa säästyy, kun autolla ei tarvitse ajella juuri ollenkaan. Aikaakin säästyy huomattavasti liikkumisen vähyyden takia. Aamulla saa puuhata hitaammin ja sellaisiakin asioita mitä ei "tavallisena" työaamuna tekisi ja silti ehtii töihin ihan hyvin. Vastaavasti sitten iltapäivällä on jo heti kotona, kun lyö kannettavan läpän kiinni.

Mukavuutta etätöissä lisää se, että saa olla miten huvittaa eli voi olla pieruverkkarit ja kulahtanein paita päällä ja reikäisimmät sukat jalassa ja kukaan ei tule niistä valittamaan. Ja voi tonkia nenäänsä rauhassa tai rapsutella vaikka palleja, jos siltä tuntuu. Eikä pidä tietenkään unohtaa sitä, että nyt töihin pystyy keskittymään paljon paremmin, kun ei tarvitse istua siellä avokonttorihelvetissä. Vaikka ne kanssakäymiset kollegojen kanssa on tippunut lähes nollaan etätöissä, niin ei ole yhtään ikävä avokonttorin mölinää. Ihan paras olisi, jos saisi pistää sähköpostin, puhelimen ja skypet yms. yhteydenpitohärpättimet kiinni, niin häiriöitä ei olisi juuri lainkaan. Näissä oloissa häiriöksi tuskin voi laskea sitä, että ikkunasta näkee ulkona pomppivan rusakon tai puissa hyppiviä lintuja. Toimistolla kun ei omalta työpisteeltään näe edes ulkona olevaa maailmaa, jos ei nouse ylös ja siirry johonkin ikkunan ääreen seisomaan. Sellaista se on siellä sermihelvetissä olla.

Joku aika sitten sattui lehdestä silmään jonkun toimittajan kolumni missä oli kirjoitettu koronaan liittyvistä asioista. Yhdessä kohtaa oli kirjoitettu suurin piirtein näin:

Vaikka olisi sosiaalisia verkostoja puhelimen päässä, kuinka kauan ihminen pystyy olemaan täysin ilman fyysisiä kontakteja?

Jos ei selviä vähintään yli kymmentä vuotta ilman fyysistä kontaktia, niin on aika säälittävä vätyskä.

Perjantai

Ensi viikolla asiakkaan luona on hektinen viikko erilaisten systeemien testailujen takia. Aikaa varautua noihin testailuihin on ollut jo vaikka kuinka kauan, oman osuuteni sain sitä varten pakettiin jo tammikuussa. Kun kävin eilen asiakkaan luona ja siellä alkoi tulla asiasta erilaisia kysymyksiä, niin kävipähän jo tuolloin mielessä, että näinköhän ovat taas jättäneet valmistautumisen viime tippaan. Keskusteltiin asioita ja kysyin yhdestä asiasta, että ovatko huomioineet tämän seikan.

No ei.

Siitäpä sitten alkoi asiakas etsiä puhelinta käteensä ja ryhtyi hoitamaan asiaa. Tänäänkin vielä sähköpostilla tuli pariin otteeseen erinäisiä listoja tarkistettavaksi, että onko muutokset oikein. Pääsin lähtemään tänään töistä jo hyvin aikaisin, kun olin tehnyt viikolla pitempiä päiviä ja yksi päivistä venyi vieläkin pitempään. Kotimatkalla työpuhelin värisi taskussa mutta "en kuullut soittoa". Kotona ollessa puhelimeen tuli uutta soittoa ja sen jälkeen oli vielä tekstiviestiäkin pukannut. Noh, eipä kiinnostanut hoitaa enää työasioita viikonloppuna, niin sielläpähän olkoot.

Onneksi tuli lähdettyä aikaisemmin, sillä jotenkin nämä perjantai-iltapäivät tuntuu olevan tällaisia ihme häsläysaikoja. Yritetään saada paskaa jotenkin pakettiin vaikka se jo tursuaa yli laitojen. Jos olisin tehnyt normaalia työaikaa ja en olisi lähtenyt aikaisemmin, niin luultavasti olisi venynyt tämäkin päivä huomattavasti pitemmäksi. Niin tyypillisiä tällaiset perjantai-iltapäivät.

On näköjään aivan sama miten aikaisin saat itse hommasi tehtyä pakettiin ja laitettua eteenpäin mutta kuitenkin sitten muiden takia joutuu sykkimään, kun nämä eivät hoida asioitaan tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta paskan väliä, siinäpähän se asiakas maksaa tunneista, jos ensi viikolla seistä törötetään nollat taulussa ja odotellaan jonkin asian valmistumista.

It's corona time

Viime aikoina uutisista on pukannut koko aika juttua corona-viruksesta. Jostain syystä maanantaina tällä alkoi olla vaikutusta pörssikursseihin. Eilen tultiin alaspäin monta prosenttia ja tänäänkin taisi suunta olla alaspäin mutta ei niin paljon mitä eilen.

Olen tässä parin vuoden aikana kerryttänyt säästöjä ja laittanut niitä silloin tällöin rahastoihin. Vaikka tuo parin päivän alamäki pörssissä näkyy punaisena myös minun sijoituksissani, niin jostain syystä se ei saa minun suupieliä alaspäin. Pikemminkin ehkä toisinpäin. Viime vuoden alussa oli hieman samankaltainen jyrkempi alamäki pörssissä ja se jäi hieman harmittamaan, kun tilillä ei ollut sellaista irtorahaa, jota olisi pystynyt käyttämään hyväkseen. Nyt puskuria on kartutettu ja tämänkaltaiseen tilanteeseen on varauduttu hieman paremmin. Saisi vain lasketella enemmänkin, niin pääsisi tankkailemaan dipistä lisää sijoituksia. Kun tähtäin on pitkällä aikavälillä (>10 vuotta), niin nämä väliaikaiset paniikkilaskut on vain hyviä oston paikkoja.

Tätä on hyvä rallatella, kun samalla katselee laskevia pörssikursseja...



Jälkikirjoituksena voisi arpoa, että onkohan minusta tulossa pahemman luokan kapitalistisika...? Kun asenne on muuttumassa sellaiseksi, että "enemmän ja enemmän" ja jos et pysty saamaan parempaa palkkaa yritykseltä työntekijänä, niin sitten ryhdytään kyykyttämään yrityksiä sijoittamalla niihin ja vaatimalla parempaa tulosta pääomatulojen muodossa.

Helppo olla menestyjä

Viime vuoden lopulla Kauppalehdessä oli artikkelisarja, johon oli listattu maakuntien menestyneimpiä yrityksiä. Jokaisesta maakunnasta oli listattu 40 parasta yritystä ja lisäksi viisi nopeinta kasvajaa sekä viisi tuloksentekijää. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää huomiota enemmän noihin tuloksentekijöihin. Alla on kuvankaappaus, johon niputettu kaikki nuo tuloksentekijät.

Kun kuvaa tihrustaa, niin mikä yhteinen asia noita kaikkia maakuntia näyttää yhdistävän? Jos ei vielä tuosta avaudu, niin entäpäs seuraavasta?



No mitäpäs ne tuloksentekijät ovat muutakaan kuin nylkyrisähkö(nsiirto)yhtiöitä! Muutama huomio parin maakunnan osalta. Uusimaan kohdalla listan kärjessä ei näytä olevan yhtään sähköyhtiötä. Uusimaa eroaa muista maakunnista siinä mielessä, että siellä pitää moni pörssiyhtiö kirjojaan. Kauppalehden sivuilta kuitenkin löytyi nuo samat tiedot, niin pengoin hieman tarkemmin. Kun listan kärjestä poistaa kaikki ne yhtiöt ja konsernit, jotka on listattu Helsingin tai jossakin muussa maassa olevaan pörssiin, alkaa listalle löytyä aiheeseen sopivia nimiä...



Fingrid (kantaverkkoyhtiö), Helen, Caruna...

Keski-Suomea, Päijät- ja Kanta-Hämettä yhdistää niitäkin yksi yhteinen nimittäjä, joka ei tuossa listalla näy. Noilla alueilla suurimmaksi osaksi jakeluverkkoa hallinnoi Elenia, jonka päätoimipaikka löytyy Tampereelta. Yritin etsiä sijoitusta nettilistalta mutta sieltä ei löytynyt muuta kuin tuo Kanta-Hämeessä näkyvä Elenia Lämpö Oy, joka taitaa hoitaa kaukolämpöliiketoimintaa eikä sähkönsiirtoa, niin hankala mennä sanomaan tuosta mitään.

Julkisuudessa on ollut nyt viime aikoina juttua noista sähköyhtiöiden tuotoista. Sen kyllä ymmärtää mistä nämä repivät tuottonsa, kun katsoo siirtohinnastoja. Pengoin huvikseni sähkönsiirtoyhtiöiden sivuilta hinnastoja esille ja tein niistä alla olevan taulukon, johon otin sähköliittymien kuukausimaksut tyypilliselle omakotitaloasujalle, jolla pääsulake on kokoa 3x25 A. En tiedä mikä on yleisin siirtotuote omakotitaloasujilla, mutta voisin veikata, että se on kausisiirto tai yösiirto. Esim. vanhemmillani on käytössä kausisiirto.



Eipä tarvitse ihmetellä, että miksi Etelä-Savossa paras tuloksentekijä on Järvi-Suomen Energia. Perkele kun se kuukausimaksu on melkein 60 euroa! Kyllä sylettäisi erittäin paljon asua tuollaisen persreikäyhtiön jakelualueella. Ja ei nuo muutama muukaan kovin kauaksi jää.
- Kajave (= Loiste Energian siirtoyhtiö) n. 50 €/kk
- Pohjois-Karjalan Sähkö 44 €/kk
- Elenia 40 €/kk
- Savoin Voima 40 €/kk

Hyvähän se on noitakin korkeita kuukausimaksuja perustella sillä, että nyt rakennetaan säävarmaa verkkoa. Entäs sitten, kun säävarma verkko on rakennettu? Mitäpä luulette, laskeeko kuukausimaksut?

Tässä minun terveiset noille nylkyriyhtiöille.

Turvallisesti leikkien

Työni takia joudun usein lueskelamaan standardeja ja etsimään niistä tietoa. Standardihan on Wikipedian mukaan seuraavanlainen olio:

"Standardi (normi) on jonkin organisaation esittämä määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä."

Eli kun osapuolet sopivat, että tehdään tämä asia tämän standardin mukaan, niin molemmilla osapuolilla on tiedossa yhteiset säännöt ja sitä myöten lopputulos pitäisi olla tiedossa. Eihän se ihan aina noin mene mutta hieman yksinkertaistaen.

Koska standardeja saatetaan tietyin väliajoin päivitellä ja muutella, niin niiden muutoksista olisi hyvä olla perillä. Suomessa standardiasioita hoitaa Suomen Standardisoimisliitto SFS ry, joka julkaisee uutiskirjettä standardien muutoksista ja niihin liittyvistä asioista. Viikolla kilahti tuollainen postiin ja tällä kertaa uutinen oli hieman tavallisuudesta poikkeavammasta aihepiiristä. Alla SFS:n sivuilta löytyvä uutinen:


Uutta dildo- ja anaalitappistandardia mielenkiinnolla odottaen.... o_O

Lakon iloja

Vaikka voisi kuvitella, että tuossa postin lakossa olisi jotain negatiivista, niin minä olen löytänyt siitä vain positiivista. Ensinnäkään ei ole tullut ollenkaan laskuja. Toisekseen monet lehdet ovat avanneet näköislehtensä luettavaksi ilmaiseksi, niin on pystynyt sitten lueskelemaan erilaisia lehtiä. Kun on katsellut noita lehtiä, niin jotenkin ne on sellaisia, että kyllähän niitä lukee, jos niitä on saatavilla mutta ei niitä muuten tulisi tilattua itselleen.

Omallakin työalalla ovat työehtosopimusneuvottelut olleet solmussa. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että ylityökielto ja vapaa-ajalla matkustuskielto ovat päällä. Tässä sitä jo vähän innoissaan odotellaankin lakkoa alkavaksi hankoja ja pistimiä teroitellen, jotta kun pilliin puhalletaan, niin barrikadeilla ollaan valmiina.

LAKKO! LAKKO! LAKKO! LAKKO! LAKKO!

Lokakuun lyhyet

Se on kohta taas lokakuu loppu ja marraskuu aluillaan. Vähän tuntuu sille, että on mennyt taas koko syksy jotenkin yleisen ketutuksen ja kyrsimyksen merkeissä. Eniten sitä on ehkä kertynyt töiden takia mutta siviilipuolellakin jotkin asiat nyppivät. Suoraan sanottuna alkaa olla jo kosmisissa sfääreissä vitutus siitä, että en ole löytänyt sitä ostettavaa omakotitaloa ja en ole tyytyväinen näihin nykyisiin asuinoloihin.

Vähän kuulumisia taas työpaikaltakin. Pari kuukautta sitten jupisin työpaikan touhuista ja siitä, kun ovi on käynyt henkilöstön osalta ulospäin. Tuon jälkeen on taas tullut pari lähtijää lisää. Toinen lähti jo ja toinen lähtee pian. Enkä ole työpaikanvaihtoajatuksineni kanssa yksin tuolla. Eräs kollega tuli kysymään apua yhteen asiaan, johon en kuitenkaan osannut mitään apuja antaa. Tuo oli sellainen asia, jota joutuu tekemään useasti mutta nyt paska ohjelma teki aivan omiaan ja edes ohjelman ohjeestakaan ei ollut mitään apua. Vaikka teki kuten normaalisti on tehty, niin homma kusi allensa. Siinä kollegan kanssa asiaa ihmetellessä ja jutustellessa kävi ilmi, että onpa hänkin miettinyt jo viimeisen vuoden ajan vaihtoa pois näistä hommista.

Keksi tähänkään blogiinkaan enää mitään muuta kirjoittamisen aihetta kuin nämä toistuvat avautumiset näistä samoista paskoista asioista.

Suomalaisten erikoiskauppojen palveluasenne

Tässä vähän aikaa sitten olisin tarvinnut pieniä osasia. Sellaisia, joita ei saa tavallisesta kaupasta. Piti hakukoneella ryhtyä etsimään, että onko kaupungissani sellaista kauppaa, josta noita olisi saanut. Vuosia sitten eräs kauppa oli mutta se oli pistänyt lapun luukulle jo aikaa sitten. Yhden paikan sitten löysin, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Kävin vilkaisemassa yrityksen nettisivuilla ja siellä oli oikein sanottu, että ota yhteyttä ja kysy saatavuutta sähköpostilla. No minä siihen, jotta sepäs kätevää, lähetetäänpä siis sähköpostia. Ja mielelläni sähköpostin kautta hoitaisinkin tuon, koska näillä osasilla oli erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja niiden kyseleminen puhelimessa olisi ollut luultavasti hankalaa.

Noh, sähköposti liikkeelle ja vastausta odottelemaan. Ja odottelemaan... Ja odottelemaan... Jotenkin ei tullut taas yhtään yllätyksenä, että sitä vastausta ei ole tullut vielä tähänkään päivään mennessä. Eniten vituttaa tuollaisissa yrityksissä, että nettisivuilla oikein mainostetaan, että ota yhteyttä mutta sitten kun ottaa, niin vastaukseksi ei saa hevon vittuakaan. Jos tulisi vastaukseksi edes lyhyt "ei, meiltä ei ole saatavilla tuollaista", niin sekin olisi jo jotain. Mutta kun ei. EI VITTU YHTÄÄN MITÄÄN! Voisi kysyä, että mitä helvetin perkelettä varten siellä nettisivuilla lukee, että ota yhteyttä?! Vai onko se vain sitä varten, että jos joku tarpeeksi iso tilaus tulee, niin sitten ehkä voidaan vastata mutta muuten ei? Pitäkööt vitun tunkkinsa, toista kertaa en tuon liikkeen kanssa ole tekemisisissä.

Muutenkin ihmetyttää tuollaisten vähän tavallista poikkeavampia tuotteita kauppaavien yritysten toiminta. Minkäänlaista palvelua noista ei meinaa saada. Hyvänä esimerkkinä taas toimintaa viime keväältä. Tuli tarvetta sellaiselle n. euron maksavan osalle. Kävin kyselemässä sitä kolmesta eri liikkeestä mutta huonoin tuloksin. Tästä lannistuneena piti sitten asioidan eräässä neljännessä liikkeessä. Olin jättänyt tuon viimeiseksi vaihtoehdoksi ihan sen takia, kun aikaisempien kokemusten perusteella toiminta oli sellaista veltolla munalla hämmentelyä. Sinne oli ihan turha edes soittaa, kun puhelimeen ei sieltä vastattu (vaikka olisi yrittänyt useasti ja eri kellon aikoihin). Puhumattakaan siitä sähköpostiin vastaamisesta. Menin käymään paikan päällä ja liikkeessä oli aika hiljaista. Joku myyntimies palveli toisella puolella liikettä jotain henkilöä mutta osatiskillä ei näkynyt ketään. Puhelinkin siinä tiskillä soi pariin kertaan aika pitkäänkin mutta ketään ei tullut paikalle. Minäkin siinä odottelin useamman minuutin toisen asiakkaan kanssa, kunnes sieltä takahuoneesta löntysteli paikalle sellaisen velton olemuksen omaava vetelys. Asia hoitui ja osa lähti tilaukseen. Ottivat vielä puhelinnumeron ylös, jotta voivat laittaa tekstiviestin, sitten kun osa on saapunut.

No yllätys yllätys, eipä sitä tekstiviestiä milloinkaan saapunut. Sitten piti ottaa vittuuntuneena puhelin käteen ja soitella sinne liikkeeseen. Ties monennenko yrityksen jälkeen puhelimeen vastattiin ja kas kummaa: osa oli siellä hyllyssä ollut odottamassa. Kävin töiden jälkeen hakemassa osan ja liikkeessä taas sama yhtä iloinen palveluasenne: ketään ei näkyvissä ja puhelinkin soi iloisesti tiskillä. Olisi tehnyt mieli vastata siihen puhelimeen ja sanoa soittajalle, että ihan turhaan soitat, ei täällä ole ketään paikalla. Lopulta kuitenkin se veltto puotipoika tuli paikalle ja sain asian hoidettua. Siinä liikkeessä seisoskellessa ja odotellessa tuli mietittyä, että mitenkähän paljon sieltä pystyisi kantamaan kamaa ulos ilman maksamista ennen kuin joku puuttuisi asiaan. Luultavasti jonkin verran, jos sopivaan saumaan sattuisi.

Tosin poikkeuksiakin löytyy. Kerran jouduin etsimään tiivisteitä ja kävin yhdessä alan liikkeessä. Liikkeeseen astuttua ja tiskille saavuttuani paikalle saapui heti myyjä. Esitin asiani, jolloin myyjä tutki hieman katalogiaan ja kävi hakemassa hyllystä oikeanlaista tavaraa. Rahat tiskiin (tai pikemminkin muoviläpyskä vinkumaan) ja asiakas tyytyväisenä kaupasta ulos. Katsoin nyt ihan uteliasuudesta näiden kolmen yrityksen taloustietoja. Sinälläänhän noita ei voi varmaankaan verrata keskenään, kun kaikki myyvät ihan erilaisia tuotteita mutta kuitenkin jotakin suuntaviivoja noista saa. Ja ei ehkä tullut yllätyksenä nuokaan talousluvut. Ensin mainitulla yrityksellä liikevoittoprosentti on vaihdellut viimeisen neljän vuoden aikana välillä -25...+9 painon ollessa nollan tuntumassa. Toisella yrityksellä lukemat ovat olleet tasaista kahden kolmen prosentin luokkaa ja viimeisellä lukemat pyörineet välillä 16...26. Mikähän mahtaa olla syynä, että lukemat ovat tuollaiset?

Saisi jo tulla se seuraava kunnon paskamyrskylama ja kaataisi konkurssiin tuollaiset paskafirmat, joissa ei ole minkäänlaista palveluasennetta.

Reissaaminen on yliarvostettua

Heinäkuussa lomien aikaan Ylen sivuilla oli juttu matkustavaisista ihmisistä, siitä miten nykyään yhä useampi voi matkustaa sekä tietenkin matkustukseen liittyvistä ympäristönäkökohdista.

Matkustaminen on niin suuri osa länsimaalaista elämää, että sitä ei kyseenalaisteta. Se vain kuuluu asiaan.... – Heti, kun ihmisillä on tarpeeksi rahaa, he lähtevät matkustamaan. Maailmaa halutaan nähdä, koska se kuuluu elämäntapaan, Honkanen sanoo.

Ai, niinkö? Minulle on taidettu unohtaa kertoa tuosta... Mietin omia matkustamisiani kesäloman aikana ja taisi olla sellainen kesä, että en ole milloinkaan matkustanut niin vähän. Oli minulla yksi pitempi matka mutta sekään ei ollut mitään lomailua vaan kävin avittamassa yhtä sukulaista. Muuten en juuri liikahtanut minnekään. Jos tuota yhtä pitempää matkaa ei oteta huomioon, niin kaikkein kauimpana olin asuinpaikastani linnuntietä mitattuna 38 km:n päässä. Tosin tietä pitkin matkaa tuli n. 60 km mutkittelevaa reittiä pitkin mutta siltikin. En tainnut siis poistua loman aikana kotikuntani alueelta kuin tuon yhden kerran.

Minulle on paljon stressittömämpää olla kotona ja tuijotella vaikka kuusia tai katsoa jännityksellä ruohon kasvamista. Ei tarvitse miettiä, että missä nukun seuraavat yöt tai mistä saa syötävää, kaikki asiat on tutuilla paikoillaan ja mihinkään ei ole kiire. Että repikää vain siitä kaikki reissaajat.