Seisoin keskellä ruokalaa ja ihmettelin, että mistähän täällä pitäisi lähteä liikkeelle. Kolmella seinällä oli ruokalinjastoja ja keskellä lattiaakin oli ruokavaunuja. Siinä pyöriessäni kuin sika vatukossa, paikalle alkoi lappaa paljon ruokailemaan tulevaa väkeä. Lopulta joka paikka oli täynnä ja minä jäin pottuuntuneena katselemaan, että mihinkähän väliin tästä itsensä lykkää.
Eipä ole ensimmäinen kerta, kun näen jonkinasteista painajaista ruokaloista. Oikeastaan tuollekin keksii aika äkkiä selityksen. Kun on tällainen järjestyksestä pitävä autisti, niin varsinkin sellaiset ruokalat, joissa en ole ennen käynyt tai jotka ovat juuri tuollaisia monilinjastohelvettejä, joissa joka tiskillä on jotakin, ovat minun inhokkeja. Tuntemattomassa paikassa pitäisi aina ensin kävellä koko paikka läpi ja ihmetellä ja kummastella vähän aikaa, että mitä löytyy mistäkin, mitä kannattaa ottaa missäkin järjestyksessä, selviääkö yhdellä vai pitääkö tehdä kaksi reissua tiskille, mistä suunnasta ihmiset kiertävät, mitä kuuluu mihinkäkin ateriakokonaisuukseen ja mitä ne maksavat jne.
Jotenkin en pidä myöskään pöytään tarjoilevista paikoista, joissa pitää tilata listalta. Joka kerta sitä ruokalistaa lukiessa siinä on aina se tuskailu, että mitähän tässä nyt osaisi valita. Kun sitä ruoka-annosta ei näe edessään valmiina ja siihen annoksen kokoon ei juuri pysty itse vaikuttamaan, niin se on vähän kuin ostaisi sian säkissä. Siksipä työpäivinä on ruokatauolla mukava mussuttaa niitä omia eväitä, kun ei tarvitse stressata turhasta.
7.7.2018
1.7.2018
Vierasta lihaa sängyssä
Rakas päiväkirja,
Tänään oli mahtava herätä aamulla, kun itse makaat sängyssä selällään ja rintakehän yli menee mukavan lämmin ja vieras käsi. Mitähän sitä on tullut tehtyä yön aikana...?
Hetkinen... Vieras käsi minun rintakehän yli? Unenrippeet häviävät silmistä aika äkkiä ja nostelen kättä. Oikea käsi on aivan totaalisen puutunut ja sitä pitää heilutella vasemmalla kädellä, jotta tunto palaa siihen takaisin. Käsi oli aivan totaalisen puuduksissa, varmaan heräsin juuri sen takia. Lieneekö milloinkaan ollut mikään paikka noin puutunut.
Noh, onhan se tämäkin ihan ok korvike toisen ihmisen kosketuksesta yksinäiselle. Kieltämättä kyllä jännä tunne, kun rinnan päällä lepää lämmin lihapötkylä mutta et tunne sitä omaksesi.
Tänään oli mahtava herätä aamulla, kun itse makaat sängyssä selällään ja rintakehän yli menee mukavan lämmin ja vieras käsi. Mitähän sitä on tullut tehtyä yön aikana...?
Hetkinen... Vieras käsi minun rintakehän yli? Unenrippeet häviävät silmistä aika äkkiä ja nostelen kättä. Oikea käsi on aivan totaalisen puutunut ja sitä pitää heilutella vasemmalla kädellä, jotta tunto palaa siihen takaisin. Käsi oli aivan totaalisen puuduksissa, varmaan heräsin juuri sen takia. Lieneekö milloinkaan ollut mikään paikka noin puutunut.
Noh, onhan se tämäkin ihan ok korvike toisen ihmisen kosketuksesta yksinäiselle. Kieltämättä kyllä jännä tunne, kun rinnan päällä lepää lämmin lihapötkylä mutta et tunne sitä omaksesi.
28.6.2018
Eipäs juupas
Sai viikolla taas töissä pyöritellä päätään ja ihmetellä asiakkaan touhua. Aikaisemmin keväällä pidin pientä palaveria asiakkaan edustajan kanssa ja kysyin siinä, että voitaisiinko yhtä juttua tehdä hieman paremmin, kun se on hieman sekava ja vaikeaselkoinen. Tähän tuli vain kommenttia, että ei lähdetä uusimaan vaan mennään edelleen tällä vanhalla.
Välihuomautuksena sanottakoon, että en edes tiedä miten pitkään ovat tehneet tämän asian sillä omalla tyylillään. Sen voin kuitenkin sanoa, että se ei ole ollut mikään kaikkein selvin tyyli. Asiakokonaisuudesta ei ole ottanut kunnolla selkoa ja jos on pitänyt jonkin yksityiskohdan toimintaa tarkastella tarkemmin, niin eipä ole onnistunut ilman, että olisi pitänyt kaivella laitteiden asennus- ja käyttöohjeita esille.
Kun on ollut alalla riittävän pitkään, niin selkeistä ja toimivista asioista on tullut minulle selvä näkemys. Ja kun vuosien ajan on joutunut tuijottamaan suoraan sanottuna paskasti tehtyjä asioita, niin tuollaisia puoliveltolla kyrvällä kokoonhuidottuja asioita ei jaksa katsoa enää yhtään. Puhumattakaan siitä, että jos niistä tekeleistään pitäisi ottaa jonkinlaista vastuuta.
Pari päivää tuon tapaamisen jälkeen mietin, että vitut asiakkaan mielipiteestä ja teen kuten itse haluan. Puuhastelin aiheen parissa muutamia työpäiviä ja hommasta tuli huomattavasti selkeämpi. Tällä viikolla asiakas oli sitten saanut jostain kautta kätösiinsä minun tuotoksen ja oli kuulemma ollut hyvä suoritus. Oli kuulemma tämän asian selkeyttäminen ollut heillä pitkään asialistalla.
En tiedä keneltä tarkalleen tuo palaute oli tullut (oliko kyseinen asiakkaan edustaja, jonka kanssa pidin palaveria vai joku muu) mutta ei helvetti noista ota Erkkikään selkoa. Ensin ei pitäisi tehdä mutta sitten kuitenkin pitäisi. Kai tämän voi loppujen lopuksi ajatella niin, että vaikka en noudattanut asiakaan ohjetta ("hyihyi, uhmasit sanomisiani") mutta kuitenkin tuli positiivista palautetta ("olipas tämä selkeästi tehty"), niin ei mennyt hyvin eikä huonosti eli keskiarvon mukaan normaalisti.
Onneksi alkaa kesäloma, niin ei tarvitse kuukauteen koskea noihin työasioihin pitkällä tikullakaan.
Välihuomautuksena sanottakoon, että en edes tiedä miten pitkään ovat tehneet tämän asian sillä omalla tyylillään. Sen voin kuitenkin sanoa, että se ei ole ollut mikään kaikkein selvin tyyli. Asiakokonaisuudesta ei ole ottanut kunnolla selkoa ja jos on pitänyt jonkin yksityiskohdan toimintaa tarkastella tarkemmin, niin eipä ole onnistunut ilman, että olisi pitänyt kaivella laitteiden asennus- ja käyttöohjeita esille.
Kun on ollut alalla riittävän pitkään, niin selkeistä ja toimivista asioista on tullut minulle selvä näkemys. Ja kun vuosien ajan on joutunut tuijottamaan suoraan sanottuna paskasti tehtyjä asioita, niin tuollaisia puoliveltolla kyrvällä kokoonhuidottuja asioita ei jaksa katsoa enää yhtään. Puhumattakaan siitä, että jos niistä tekeleistään pitäisi ottaa jonkinlaista vastuuta.
Pari päivää tuon tapaamisen jälkeen mietin, että vitut asiakkaan mielipiteestä ja teen kuten itse haluan. Puuhastelin aiheen parissa muutamia työpäiviä ja hommasta tuli huomattavasti selkeämpi. Tällä viikolla asiakas oli sitten saanut jostain kautta kätösiinsä minun tuotoksen ja oli kuulemma ollut hyvä suoritus. Oli kuulemma tämän asian selkeyttäminen ollut heillä pitkään asialistalla.
En tiedä keneltä tarkalleen tuo palaute oli tullut (oliko kyseinen asiakkaan edustaja, jonka kanssa pidin palaveria vai joku muu) mutta ei helvetti noista ota Erkkikään selkoa. Ensin ei pitäisi tehdä mutta sitten kuitenkin pitäisi. Kai tämän voi loppujen lopuksi ajatella niin, että vaikka en noudattanut asiakaan ohjetta ("hyihyi, uhmasit sanomisiani") mutta kuitenkin tuli positiivista palautetta ("olipas tämä selkeästi tehty"), niin ei mennyt hyvin eikä huonosti eli keskiarvon mukaan normaalisti.
Onneksi alkaa kesäloma, niin ei tarvitse kuukauteen koskea noihin työasioihin pitkällä tikullakaan.
17.6.2018
Uneton, osa 2
Edellisten parin viikon yölliset tapahtumat voisi ottaa aivan suoraan copypastena aikaisemman kirjoituksen ensimmäisestä kappaleesta. Useana yönä on tullut siis kuunneltua itikoiden vinkumista. Kun se herääminen siihen vininään on tapahtunut yöllä joskus yhden ja kolmen välilä, ja tämä yhdistettynä siihen, että en saa heräämisen jälkeen uudestaan unta, niin kieltämättä naama on ollut aamuisin sillä norsun vitulla ja pinna on kiristynyt tavallista nopeammin.
Noina unettomina öinä tuli mieleen sellainenkin ajatus, että varmaan ruumisarkussakin olisi mukavamapi nukkua. Arkku olisi sopivan pieni kotrolloitu tila, josta inisijät olisi helppo häätää. Jonkinlainen hyttysverkolla suojattu ilmareikä vain arkun kylkeen, niin mikäpä siellä olisi köllötellessä. Vähän vielä äänieristystä ympärille ja lämpötilan säätö viileälle, niin nukkumisrauha olisi taattu. Joskus taisin lehdestä lukea, että Japanissa on vähän tämänkaltaisia nukkumishotelleja, joissa ihmiset nukkuvat omissa tuubeissaan. Pikaisella etsinnällä löytyikin aiheesta artikkeli Wikipediasta. Kapselihotelli oli siis tuo kyseinen hökötys.
Onneksi tuohon itikkaongelmaan löytyi kuitenkin pieni helpotus. Pitää makuuhuoneen oven kiinni koko ajan ja pitää ikkunan mahdollisimman pienellä, niin tällä tavoin huoneeseen pääsee mahdollisimman vähän ötököitä. Huonona puolena on vain se, että lämpimällä ilmalla lämpötila tahtoo nousta ja ilmakaan ei tahdo kunnolla vaihtua. Mutta se on pieni hinta kunnon yöunista verrattuna siihen pelipöksyjen revinnän määrään, jos ei tee noin.
Ilme muutaman hyvin nukutun yön jälkeen...
Noina unettomina öinä tuli mieleen sellainenkin ajatus, että varmaan ruumisarkussakin olisi mukavamapi nukkua. Arkku olisi sopivan pieni kotrolloitu tila, josta inisijät olisi helppo häätää. Jonkinlainen hyttysverkolla suojattu ilmareikä vain arkun kylkeen, niin mikäpä siellä olisi köllötellessä. Vähän vielä äänieristystä ympärille ja lämpötilan säätö viileälle, niin nukkumisrauha olisi taattu. Joskus taisin lehdestä lukea, että Japanissa on vähän tämänkaltaisia nukkumishotelleja, joissa ihmiset nukkuvat omissa tuubeissaan. Pikaisella etsinnällä löytyikin aiheesta artikkeli Wikipediasta. Kapselihotelli oli siis tuo kyseinen hökötys.
Onneksi tuohon itikkaongelmaan löytyi kuitenkin pieni helpotus. Pitää makuuhuoneen oven kiinni koko ajan ja pitää ikkunan mahdollisimman pienellä, niin tällä tavoin huoneeseen pääsee mahdollisimman vähän ötököitä. Huonona puolena on vain se, että lämpimällä ilmalla lämpötila tahtoo nousta ja ilmakaan ei tahdo kunnolla vaihtua. Mutta se on pieni hinta kunnon yöunista verrattuna siihen pelipöksyjen revinnän määrään, jos ei tee noin.
Ilme muutaman hyvin nukutun yön jälkeen...
27.5.2018
Vihreä toukokuu
Pari viikkoa sitten olin kummissani, kun piti shortseja laittaa jalkaan toukokuun alkupuoliskolla. Tänäkin viikonloppuna on saanut muistutella itseään, että nyt on vasta toukokuu. Luonnosta katsomalla sitä ei ihan kyllä heti arvaisi, pikemminkin voisi kuvitella, että on jo kesäkuu pitkällä. Puiden lehdet ovat jo täysikasvuiset, kukkapenkit kukkii, kuusien vuosikasvaimet ovat venähtäneet jo useamman sentin mittaisiksi ja omenapuutkin kukkivat. Tuskin on milloinkaan (minun muistin mukaan) omenapuut kukkineet kotona (näillä korkeuksilla) niin aikaisin mitä nyt.
Toukokuussa tilille tupsahti myös paljon ÄIJJJÄ!-pisteitä. Olen huoltanut veneen perämoottoria, tehnyt puutarhatuolista hajonneen laudan tilalle uuden (ei siis ollut pelkkä laudan sahaus katki, piti lisäksi tehdä sellainen upotusliitos) ja korjannut rikki menneen ruohonleikkurin runkoa. Leikkuria korjatessa sain nauttia myös painepesupornosta. Pesin vuosien saatossa paskaantuneen leikkurin rungon painepesurilla, niin jopa paljastui puhdasta ja iloisen väristä pintaa lian alta. Ooh ja Aah sitä nautinnon määrää...
Niin ja purinhan minä yhtenä viikonloppuna partakoneenkin palasiksi. Kone piti kummallista ääntä (ja oli muutenkin perusteellisen puhdistuksen tarpeessa), joten purin sen niin pieniin osiin kuin vain sain ja puhdistelin kaikki osaset. Pistin osaset kasaan ja kone rupesi surisemaan hieman paremman kuuloisella äänellä. Ei ihan sellainen täysin kunnossa olevan kuuloinen mutta parempi mitä aikaisemmin. Laskeskelin, että tuo kone on ollut minulla käytössä parikymmentä vuotta. Akkuja olen vaihtanut siihen muutamia kertoja mutta muuten on vekotin jaksanut suristella partakarvoja lyhyemmiksi. Eihän se enää aja naamaa yhtä vauvanpersesiloiseksi mitä se uutena ajoi mutta onhan tuo välttänyt. Ei sitä jaksa ostaa uutta partakonetta joka kahdenkymmenen vuodein välein.
Jos noiden yllämainittujen asioiden takia olisi käynyt kyselemässä huoltoliikkeistä, niin tässä olisi saanut ostaa uuden ruohonleikkurin, puutarhakalusteet, partakoneen ja perämoottorinkin huollosta olisi saanut maksaa pitkälti toistasataa euroa. Nyt sen sijaan luonto ja kukkaro kiittävät, kun itse korjailee ja huoltaa vekottimia ja ei tarvinnut kuluttaa luonnonvaroja uusien (paskasti tehtyjen) tuotteiden valmistamiseen.
Toukokuussa tilille tupsahti myös paljon ÄIJJJÄ!-pisteitä. Olen huoltanut veneen perämoottoria, tehnyt puutarhatuolista hajonneen laudan tilalle uuden (ei siis ollut pelkkä laudan sahaus katki, piti lisäksi tehdä sellainen upotusliitos) ja korjannut rikki menneen ruohonleikkurin runkoa. Leikkuria korjatessa sain nauttia myös painepesupornosta. Pesin vuosien saatossa paskaantuneen leikkurin rungon painepesurilla, niin jopa paljastui puhdasta ja iloisen väristä pintaa lian alta. Ooh ja Aah sitä nautinnon määrää...
Niin ja purinhan minä yhtenä viikonloppuna partakoneenkin palasiksi. Kone piti kummallista ääntä (ja oli muutenkin perusteellisen puhdistuksen tarpeessa), joten purin sen niin pieniin osiin kuin vain sain ja puhdistelin kaikki osaset. Pistin osaset kasaan ja kone rupesi surisemaan hieman paremman kuuloisella äänellä. Ei ihan sellainen täysin kunnossa olevan kuuloinen mutta parempi mitä aikaisemmin. Laskeskelin, että tuo kone on ollut minulla käytössä parikymmentä vuotta. Akkuja olen vaihtanut siihen muutamia kertoja mutta muuten on vekotin jaksanut suristella partakarvoja lyhyemmiksi. Eihän se enää aja naamaa yhtä vauvanpersesiloiseksi mitä se uutena ajoi mutta onhan tuo välttänyt. Ei sitä jaksa ostaa uutta partakonetta joka kahdenkymmenen vuodein välein.
Jos noiden yllämainittujen asioiden takia olisi käynyt kyselemässä huoltoliikkeistä, niin tässä olisi saanut ostaa uuden ruohonleikkurin, puutarhakalusteet, partakoneen ja perämoottorinkin huollosta olisi saanut maksaa pitkälti toistasataa euroa. Nyt sen sijaan luonto ja kukkaro kiittävät, kun itse korjailee ja huoltaa vekottimia ja ei tarvinnut kuluttaa luonnonvaroja uusien (paskasti tehtyjen) tuotteiden valmistamiseen.
13.5.2018
Vittujen kevät
Viime aikoina pinna on kiristynyt työpaikalla vähän liiankin kanssa ja välillä tekisi mieli vittuilla suoraan päin näköä kaikille idiooteille. Viimeisen parin viikon aikana olen kypsynyt mm.
- kannettavaan, joka huudattaa tuuletintaan lähes joka päivä (WWWUUUUUUUUUUUUUUU!!!! t.tietokone)
- samaan kannettavaan, josta kovalevytila on aina lopussa, kun IT:n tekemien automaattisien päivityksien asennuspaketit jätetään tietokoneelle tukkeeksi
- tulostimiin, jotka lähes joka tulostuksella menevät solmuun tai tekevät jonkun paperitukoksen (jota ei tietenkään löydy vaikka aukoo kaikki luukut)
- mullisaukkoihin, jotka vievät loistavilla pysäköintitaidoillaan parkkipaikalla kahden auton paikan
- pallinaamoihin, jotka molottavat avokonttorissa kaikkea paskaa
- joidenkin kollegoiden aivan järkyttävän paskasti tekemiin dokumentteihin, joista asia tulee ymmärretyksi suunnilleen vasta sitten, kun on itse tehnyt dokumentin uudestaan
- aataminaikuisiin ohjelmistoihin/työkaluihin, joiden jälki tarkastetaan paperilla yliviivaustussilla (kyllä, luit aivan oikein: yliviivaustussilla!) mikäli haluaa, että dokumentissa on kaikki oikein
Lähetin IT-tuelle lievästi sanottuna kärjekästä palautetta tuosta tietokoneesta ja siitä, miten siihen on säädetty yhden ohjelmiston asetukset, joihin ei itse pysty vaikuttamaan mitenkään. Noh, IT-tuen vastaus asiasta ei tullut minulle vaan meni esimiehelle, kun tämä asiasta vastuullinen pelle oli vetänyt herneen nenääänsä tästä palautteesta. Onneksi esimies ei tästä kuitenkaan alkanut aukomaan päätään. Jos näin olisi käynyt, niin luultavasti minulla olisi mennyt kuppi lopullisesti nurin ja olisin sanonut painokelvottoman mielipiteeni firman laitteista, ohjelmista ja IT-tuesta.
Alkaa olla vitutus taas sitä luokkaa tuolla työpaikalla, että on parempi nostaa työnhakuantennit korkeammalle. Mitä opin edellisestä työpaikasta, niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin vääntää ratakiskosta asiat paremmaksi. Minulta on loppunut kärsivällisyys sitä kohtaan, että päin persettä oleviin asioihin ei panosteta ja tehdään vain kuten ennenkin ollaan tehty. Mielipiteelleni toi vahvistusta pari viikkoa sitten käyty keskustelu erään entisen kollegan kanssa. Tämä henkilö oli ollut tuossa työpaikassa suunnilleen kymmenisen vuotta ja kun kuunteli hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja vertasin niitä omiin havaintoihini, niin eipä ole tiettyihin asioihin tullut minkäänlaista parannusta.
Onneksi kuitenkin on kevät ja luonto alkaa vihertyä, niin vihreä hieman rauhoittaa mustaa mieltä. On näyttänyt sille, että vihreys on puskenut esille ihan näiden parin kolmen viimeisen päivän aikana. Eipä tuo ole ihmekään, kun lämpötilat on nousseet päivisin parinkymmenen asteen paikkeille. Tänään ylittyi jopa hellerajakin, niin piti laittaa shortsit jalkaan. Shortsit jalassa toukokuussa ja kuu ei ole edes vielä puolivälissä! Oli harvinaisen mukava viikonloppu, kun viikossa oli vain kolme työpäivää, oli sopivan lämmintä ja vapaapäivinä oli sopivasti puuhailemista, niin mikäpäs siinä ollessa.
- kannettavaan, joka huudattaa tuuletintaan lähes joka päivä (WWWUUUUUUUUUUUUUUU!!!! t.tietokone)
- samaan kannettavaan, josta kovalevytila on aina lopussa, kun IT:n tekemien automaattisien päivityksien asennuspaketit jätetään tietokoneelle tukkeeksi
- tulostimiin, jotka lähes joka tulostuksella menevät solmuun tai tekevät jonkun paperitukoksen (jota ei tietenkään löydy vaikka aukoo kaikki luukut)
- mullisaukkoihin, jotka vievät loistavilla pysäköintitaidoillaan parkkipaikalla kahden auton paikan
- pallinaamoihin, jotka molottavat avokonttorissa kaikkea paskaa
- joidenkin kollegoiden aivan järkyttävän paskasti tekemiin dokumentteihin, joista asia tulee ymmärretyksi suunnilleen vasta sitten, kun on itse tehnyt dokumentin uudestaan
- aataminaikuisiin ohjelmistoihin/työkaluihin, joiden jälki tarkastetaan paperilla yliviivaustussilla (kyllä, luit aivan oikein: yliviivaustussilla!) mikäli haluaa, että dokumentissa on kaikki oikein
Lähetin IT-tuelle lievästi sanottuna kärjekästä palautetta tuosta tietokoneesta ja siitä, miten siihen on säädetty yhden ohjelmiston asetukset, joihin ei itse pysty vaikuttamaan mitenkään. Noh, IT-tuen vastaus asiasta ei tullut minulle vaan meni esimiehelle, kun tämä asiasta vastuullinen pelle oli vetänyt herneen nenääänsä tästä palautteesta. Onneksi esimies ei tästä kuitenkaan alkanut aukomaan päätään. Jos näin olisi käynyt, niin luultavasti minulla olisi mennyt kuppi lopullisesti nurin ja olisin sanonut painokelvottoman mielipiteeni firman laitteista, ohjelmista ja IT-tuesta.
Alkaa olla vitutus taas sitä luokkaa tuolla työpaikalla, että on parempi nostaa työnhakuantennit korkeammalle. Mitä opin edellisestä työpaikasta, niin on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin vääntää ratakiskosta asiat paremmaksi. Minulta on loppunut kärsivällisyys sitä kohtaan, että päin persettä oleviin asioihin ei panosteta ja tehdään vain kuten ennenkin ollaan tehty. Mielipiteelleni toi vahvistusta pari viikkoa sitten käyty keskustelu erään entisen kollegan kanssa. Tämä henkilö oli ollut tuossa työpaikassa suunnilleen kymmenisen vuotta ja kun kuunteli hänen kokemuksiaan ja ajatuksiaan ja vertasin niitä omiin havaintoihini, niin eipä ole tiettyihin asioihin tullut minkäänlaista parannusta.
Onneksi kuitenkin on kevät ja luonto alkaa vihertyä, niin vihreä hieman rauhoittaa mustaa mieltä. On näyttänyt sille, että vihreys on puskenut esille ihan näiden parin kolmen viimeisen päivän aikana. Eipä tuo ole ihmekään, kun lämpötilat on nousseet päivisin parinkymmenen asteen paikkeille. Tänään ylittyi jopa hellerajakin, niin piti laittaa shortsit jalkaan. Shortsit jalassa toukokuussa ja kuu ei ole edes vielä puolivälissä! Oli harvinaisen mukava viikonloppu, kun viikossa oli vain kolme työpäivää, oli sopivan lämmintä ja vapaapäivinä oli sopivasti puuhailemista, niin mikäpäs siinä ollessa.
26.4.2018
Poliitikon ulinaa
On taas hieman huvittanut uutisia lukiessa. Ohessa pätkelmää Kalevan sivuilta:
Nyt ollaan niin tuohtuneita, niin tuohtuneita, kun yksi kansanedustaja otti ja loikkasi toiseen puolueeseen. Tässä tapauksessa varmaan kannattaa virkistää muistia ja muistella mitä tapahtui viime kesänä. Mitäs silloin oikein tapahtuikaan... Niin, taisi tapahtua sellainen suuremman luokan loikkaus missä eräs ryhmä perusti tämän HK:n ruokamakkara-puolueen, kun kaikki ei mennytkään oman pillin mukaan.
Ai romahtaa? Se on jo romahtanut aikapäiviä sitten minun silmissä. Sellaista länkytystä koko politiikka. Hallituksessa olevat puolueet ovat niin itseään täynnä ja oppositio räksyttää kaikesta. Jos osat vaalien jälkeen vaihtuvat, niin sama meno jatkuu. Mitään muuta kuin mäki täynnä hyvin palkattuja pellejä, jotka ajavat vain omia etujaan ja samalla kurjistavat kansalaisten asioita.
Kun vappu lähestyy sopivasti, niin tässäpä hieman miettimisen aihetta simapäissään oleville (en keksinyt itse, törmäsin tähän netissä):
Nyt ollaan niin tuohtuneita, niin tuohtuneita, kun yksi kansanedustaja otti ja loikkasi toiseen puolueeseen. Tässä tapauksessa varmaan kannattaa virkistää muistia ja muistella mitä tapahtui viime kesänä. Mitäs silloin oikein tapahtuikaan... Niin, taisi tapahtua sellainen suuremman luokan loikkaus missä eräs ryhmä perusti tämän HK:n ruokamakkara-puolueen, kun kaikki ei mennytkään oman pillin mukaan.
Tällaisen käytöksen on välttämätöntä muuttua tai politiikan ja koko eduskunnan arvovalta romahtaa kansalaisten silmissä
Ai romahtaa? Se on jo romahtanut aikapäiviä sitten minun silmissä. Sellaista länkytystä koko politiikka. Hallituksessa olevat puolueet ovat niin itseään täynnä ja oppositio räksyttää kaikesta. Jos osat vaalien jälkeen vaihtuvat, niin sama meno jatkuu. Mitään muuta kuin mäki täynnä hyvin palkattuja pellejä, jotka ajavat vain omia etujaan ja samalla kurjistavat kansalaisten asioita.
Kun vappu lähestyy sopivasti, niin tässäpä hieman miettimisen aihetta simapäissään oleville (en keksinyt itse, törmäsin tähän netissä):
Tämän lauseen jokaisen sanan viimeinen kirjain on n-kirjain.
8.4.2018
Elämäsimulaattori
Tänä vuonna ensimmäinen kvartaali on mennyt blogin suhteen aika vaisusti. Ehkä kirjoitus tai pari kuukauteen ja nekin olleet lyhyitä tynkiä. Toisaalta se kyllä kertoo tästä minunkin elämästä jotain. Lyhyesti kuvailtuna se on ollut sellaista tasaisen harmaata ja tylsää päivien toistaessa tiettyä kaavaa viikosta toiseen. Juuri mitään ihmeellistä tai uutta ei ole tapahtunut, perusmössöä päivästä toiseen. Se on itse asiassa ollut niin kaavamaista, että päivärutiineista saisi koodattua helposti elämäsimulaattorin. Tuossa olisi jo runko hahmoteltu, ei tarvitsisi tehdä muuta kuin koodata nuo pikkufunktiot päivittäisistä eri rutiineista. Sen jälkeen tuo olisi valmis voisi antaa koodin hoidella arjen ja itse voisi koomata.
Mikäköhän siinä on, että tinderiä selaillessa jotkin kuvat jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Se on hieman huvittavaa, kun yksi profiili tuli vastaan kolmesti mutta en muistanut nähneeni aiemmin tätä naamaa, joka tulee vastaan siinä ensimmäisessä kuvassa. Vasta kun tutkin profiilia tarkemmin ja katsoin kuvat läpi ja näin siellä yhden tietyn kuvan, niin silloin vasta muistui mieleen, että olenhan minä jo tämän aiemmin nähnyt.
Ilmeisesti se on niin, että jos kasvot eivät ole todella persoonalliset ja puoleensavetävät, niin ei ne jää yhtään mieleen. Kun on selannut satoja lärvien kuvia, niin aivojen kapasiteetti loppuu ja turhat tapaukset unohdetaan heti, kun ruksia on painettu. Ehkä tuosta voisi antaa sellaisen vinkin, että siihen ensimmäisenä näkyvään kuvaan kannattaa panostaa. Ei mikään liian läheltä kuvattu kuva, jossa näkyy karvat sieraimista mutta ei sellainenkaan, josta ei erota kasvoja. Ehkä sellainen puolivartalo jostain luonnollisesta tilanteesta jää paremmin mieleen kuin joku geneerinen peilin edessä otettu duckface perseposetus. Tuossa alla on muuten kuva siitä yhdestä profiilista, josta naamakuva ei jäänyt mutta tuo mönkijäkuva jäi mieleen.
Mikäköhän siinä on, että tinderiä selaillessa jotkin kuvat jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Se on hieman huvittavaa, kun yksi profiili tuli vastaan kolmesti mutta en muistanut nähneeni aiemmin tätä naamaa, joka tulee vastaan siinä ensimmäisessä kuvassa. Vasta kun tutkin profiilia tarkemmin ja katsoin kuvat läpi ja näin siellä yhden tietyn kuvan, niin silloin vasta muistui mieleen, että olenhan minä jo tämän aiemmin nähnyt.
Ilmeisesti se on niin, että jos kasvot eivät ole todella persoonalliset ja puoleensavetävät, niin ei ne jää yhtään mieleen. Kun on selannut satoja lärvien kuvia, niin aivojen kapasiteetti loppuu ja turhat tapaukset unohdetaan heti, kun ruksia on painettu. Ehkä tuosta voisi antaa sellaisen vinkin, että siihen ensimmäisenä näkyvään kuvaan kannattaa panostaa. Ei mikään liian läheltä kuvattu kuva, jossa näkyy karvat sieraimista mutta ei sellainenkaan, josta ei erota kasvoja. Ehkä sellainen puolivartalo jostain luonnollisesta tilanteesta jää paremmin mieleen kuin joku geneerinen peilin edessä otettu duckface perseposetus. Tuossa alla on muuten kuva siitä yhdestä profiilista, josta naamakuva ei jäänyt mutta tuo mönkijäkuva jäi mieleen.
19.3.2018
4.3.2018
Kerro se kuvin
Olen taas ajankulukseni harrastanut tinderöintiä. Siinä sivussa on tullut laitettua kuvia talteen erilaisista "helmistä". Tässäpä helmenkalastuksen satoa...
Profiilitekstiin saa kirjoittaa 500 merkkiä ja sinä jaksoit laittaa vain 12 merkkiä (+ välilyönnit). Paikkakuntakin on pitänyt lyhentää, kun olisihan se nyt ollut aivan helvetinmoinen suoritus kirjoittaa siihen se Riihimäki. Huh huh! Miten jaksoitkin kirjoittaa noin paljon itsestäsi?
Mitähän tästäkin pitäisi arvailla noiden symbolien perusteella? Aurinko paistaa, siemenestä kasvaa auringonkukka, joka muuttuukin kuuseksi. Välillä kuunnellaan musiikkia, sitten käydään puukottamassa jotakin ja hyvin onnistuneen puukotuksen jälkeen on aika vetää lärvit oluella ja lopuksi hienostellaan viinillä. Kahdeksan symbolia? Kahdeksan vitun symbolia!
Jos ihan välttämättä haluat pitää itsepintaisesti kiinni keskiaikaisista periaatteista, niin hyvä on. Se tarkoittaa sitten sitä, että nainen hoitaa ruuanlaiton, siivoaa torpan, ruokkii kotieläimet, paikkaa puhkikuluneet vaatteet ja parsii sukat.
Ai sulla on kavereita ja pyörit kullikarusellissa? Mihin helvettiin sinä sitten miestä vielä tarvitset? Etsitkö ehkä jotain aisankannattajaa vai pelkkää rahakukkaroa?
Olisit jättänyt sen prinsessan sinne Espanjaan. Kukaan täysjärkinen mies ei ala kasvattamaan jonkun lipevän espanjalais-Horgen kakaraa.
Minun intohimo on ohjelmointi. JA AAH, kun sitä koodia väännetään intohimoissaan kahdeksan tuntia putkeen, niin siinä jää ämmät lehdelle soittelemaan! Kun ohjelman saa tekemään juuri ne asiat mitkä on halunnutkin, niin voi sitä ORGASMIN MÄÄRÄÄ!!! Ai ohjelmointi ei käynyt intohimosta? Pidä tunkkis...
Minustakin koira kuuluu pakettiin, nimittäin tähän tapaan:
Sitten vain paketti kiinni, rullallinen jeesusteippiä paketin ympärille ja paketti vinkuintiaan.
Laitoin kaksikymppiä tulemaan.
Nyt on muuten timanttiset tissit!
Profiilitekstiin saa kirjoittaa 500 merkkiä ja sinä jaksoit laittaa vain 12 merkkiä (+ välilyönnit). Paikkakuntakin on pitänyt lyhentää, kun olisihan se nyt ollut aivan helvetinmoinen suoritus kirjoittaa siihen se Riihimäki. Huh huh! Miten jaksoitkin kirjoittaa noin paljon itsestäsi?
Mitähän tästäkin pitäisi arvailla noiden symbolien perusteella? Aurinko paistaa, siemenestä kasvaa auringonkukka, joka muuttuukin kuuseksi. Välillä kuunnellaan musiikkia, sitten käydään puukottamassa jotakin ja hyvin onnistuneen puukotuksen jälkeen on aika vetää lärvit oluella ja lopuksi hienostellaan viinillä. Kahdeksan symbolia? Kahdeksan vitun symbolia!
Jos ihan välttämättä haluat pitää itsepintaisesti kiinni keskiaikaisista periaatteista, niin hyvä on. Se tarkoittaa sitten sitä, että nainen hoitaa ruuanlaiton, siivoaa torpan, ruokkii kotieläimet, paikkaa puhkikuluneet vaatteet ja parsii sukat.
Ai sulla on kavereita ja pyörit kullikarusellissa? Mihin helvettiin sinä sitten miestä vielä tarvitset? Etsitkö ehkä jotain aisankannattajaa vai pelkkää rahakukkaroa?
Olisit jättänyt sen prinsessan sinne Espanjaan. Kukaan täysjärkinen mies ei ala kasvattamaan jonkun lipevän espanjalais-Horgen kakaraa.
Minun intohimo on ohjelmointi. JA AAH, kun sitä koodia väännetään intohimoissaan kahdeksan tuntia putkeen, niin siinä jää ämmät lehdelle soittelemaan! Kun ohjelman saa tekemään juuri ne asiat mitkä on halunnutkin, niin voi sitä ORGASMIN MÄÄRÄÄ!!! Ai ohjelmointi ei käynyt intohimosta? Pidä tunkkis...
Minustakin koira kuuluu pakettiin, nimittäin tähän tapaan:
Sitten vain paketti kiinni, rullallinen jeesusteippiä paketin ympärille ja paketti vinkuintiaan.
Laitoin kaksikymppiä tulemaan.
Nyt on muuten timanttiset tissit!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
