Masentavaa matkailua

Kesälomalla tuli tehtyä muiden matkalaisten mukana lyhytkestoinen matka yhteen sukulaispaikkaan. Paikka on vuosien ajan ollut kesäisin ja juhlapyhien aikaan sellainen sukulaisten "kokoontumisajojen" paikka. Jos sattui käymään siellä kesälomien aikaan, niin melkein aina siellä oli myös muita. Vuosien saatossa, kun ihmiset ovat vanhentuneet ja pienistä serkuista on kasvanut aikuisia, niin tuonkin paikan meno muuttunut. Enää paikalla ei juurikaan käy muita, toki aina silloin tällöin joku käy, mutta aikaisempaan verrattuna meno on laimentunut huomattavasti.

Nyt kun tuolla kävi, niin paikka veti jotenkin mieltä masennukseen. Paikka on juuri sitä syrjemmässä olevaa seutua, josta väki vähenee vuosi vuodelta. Vaikka siinä muutamien kilometrien päässä on kylä ja valtatie kulkee lähistöltä, niin silti siellä oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut edes lintujenkaan laulua kovin paljon. Nykyään varmaan variksetkin lentää tuon paikan yli eväslaukku kaulassaan. Myös siinä kylällä tuli pyörähdettyä ohimennen ja sama jatkui sielläkin. Kylän raittia pitkin köpötteli hyvin vähän ihmisiä ja nekin olivat suurimmaksi osaksi vain mummeroisia, papparaisia ja muuta vanhempaa väkeä. Lastenvaunuväki ja pienet lapset loistivat vain poissaolollaan.

Kotimatkalla auton ikkunasta maisemia katsellessa ei voinut olla ajattelematta tuon seudun kohtaloa. Ennen niin mieluisasta matkakohteesta on tullut päinvastainen paikka, jonne ei enää juuri tee mieli. Toisaalta tuokin on pitkälti selitettävissä ihmisten puutteella. Jos ympäriltä puuttuu tutut kasvot, niin silloin paikka tuntuu vieraalle ja etäiselle.

Loppuun kuva, joka ei liity aiheeseen mitenkään:

Puhetta peräkammarista

Kun käyn aina katsomassa päivittäin Fingerporia mullikkalehden sivuilta, niin tällä viikolla siellä sivuston sivupalkista sattui silmään nämä jutut Finlaysonin kohua aiheuttaneesta kampanjasta. Olisiko se ollut keskiviikkona, kun näin ensimmäisen kerran uutisen tuosta asiasta. Lukaisin sen, kohautin olkiani ja jatkoin matkaani eteenpäin sen enempiä miettimättä. Perjantaina näin toisen uutisen ja sitä lukiessa rupesi vituttamaan.



On se nyt vittu, kun aletaan peräkammarin ihmisiä (lue: minua) syyttelemään syyttä suotta! Ja kun lähdetään puhumaan siitä tasa-arvosta, niin sekö se sitten on tasa-arvoa, että naisilla ei ole 6-12 kk:n mittaista pakollista ase-/siivilipalvelusta/vankeusrangaistusta ja miehillä on. Pitäköön jumalauta tuokin perkeleen Kurttila suunsa kiinni saatana niin kauan, kun tuo epäkohta ei poistu! Samasta työstä sama palkka!



Niin ja sehän tasa-arvo on täyttä paskaa, ei sellaista ole olemassakaan.

Jos joskus onnistun kellistämään tänne peräkammarin sänkyyn jonkun naisen, niin sängyssä ei ainakaan tule olemaan tuon juntti-firman lakanoita. Eikä kiimaisen seksin jälkeisen suihkun jäljiltä kuivata vartaloita apina-firman pyyhkeillä. ÄRH!

Tuttua touhua

Jotenkin touhu kuulosti niin tutulta taas. Ja eikä ihmekään, viime vuonna lomalle olessani olen kirjoittanut aivan samasta asiasta. Eli lyhesti sanottuna eilen illalla naama oli lähes tämän näköinen:



Olen lomalla ollessani ohjelmoinut yhtä ohjelmaa ja homma tökkäsi illalla vaiheeseen, josta en päässyt eteenpäin. Tappelin ongelman kanssa vielä puoli yhdentoista aikaan illalla, jonka jälkeen nakkasin rukkaset nurkkaan. Aamulla heräsin jo jostain syystä puoli neljän aikaan ja heti tuo ongelma alkoi pyöriä päässä.

Tänä aamuna googlettelin ongelmaan ratkaisua. Yleensä sekin on melkoista neulan etsimistä heinäsuovasta mikäli ei osaa etsiä juuri tietyillä hakusanoilla. Välillä netistä ongelmiin apua etsiessä olen miettinyt, että mitenkähän herkästi muut ihmiset kyselevät ohjelmointiongelmiinsa apuja Q&A-sivuilta. Itse en ole kysynyt milloinkaan yhtäkään kysymystä. Aina on jotenkin löytynyt jonkinlainen keino, jolla on selvinnyt eteenpäin. Nytkin sain jotenkin oiottua ongelmat ja pääsin etenemään. Ja se tunne, kun saa jonkin ongelman ratkaistua:



Tiedä sitten mihin tökkää taas seuraavan kerran. Melko jakomielitautisen harrastus tämä ohjelmointi...

Siirtymävaihe

Erilaiset siirtymävaiheet on kyllä hanurista. Ensin öllötetään staattisessa tilassa A, josta siirrytään tilaan B. Ja tämä siirtymä A:sta -> B:hen on se mistä minä en pahemmin tykkää. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä loma-aika. Normaaliarkihan menee suurimmaksi osaksi itsekseen ollessa. Ja vaikka töissä käynkin ja näen siellä muita ihmisiä, niin noh... sitä "ei lasketa".

Nyt kun on tämä loma-aika, niin suurin osa siitä on tullut vietettyä lähiomaisten kanssa. Vaikka en tuossakaan tilanteessa ole kovinkaan sosiaalista sorttia, niin silti lähietäisyydellä on ollut ihmisiä, joiden seurassa voi halutessaan olla omana itsenään. Jossain vaiheessa kuitenkin on taas siirryttävä niihin omiin yksinäisiin oloihinsa. Yleensä tässä vaiheessa iskee se hienoinen masennus, kun yrittää totutella taas siihen itsekseen oleiluun. Ja juuri tämä on se vaihe, josta itse en kovin innostu. Paljon helpompaa olisi, jos A) seuraa olisi ympärillä säännöllisesti tai B) olisi koko aika omissa oloissaan.

Mutta aivan kuten paskan hajuunkin tottuu aikaa myöten, niin itsekseen oleminenkin lähtee sujumaan taas pikkuhiljaa. Radio täyttää hiljaisuutta ja tietokoneella voi veivata vaikka tällaisia kuvia Tinder-maailmasta...

Itse teossa

Koska kesäloma, niin nukkumassa kotonakotona maaseudun rauhassa. Aamulla avasin verhot ja yhtäkkiä siinä ikkunan ulkopuolella naapuritalon kissa tuijotti o_O ilme naamallaan. Hieman taisi säikähtää äkillistä verhojen häipymistä ikkunasta. Kissa jähmettyi totaalisesti paikalleen, aivan kuin olisi jäänyt suoraan kiinni pahan teosta. Tuijottelimme siinä hetken aikaa toisiamme ja kohta kissa lähti latomaan karkuun tietä pitkin. Lievästi kyllä huvitti kissan ilme tuossa tilanteessa.

Tinderissäkin näyttää olevan kaikenlaisia kissoja erilaisilla ilmeillä kuvattuna:

Tinder-naisen elinkaari

Näin taitaa mennä Tinderiin profiilin tehneen naisen Tinder-elinkaari...

Itsestä laitetaan ensin hyvin vähän tietoja. Miehelle esitetään vaatimuksia plusmiinus-listan avulla.

Kuva päivältä 27.03.2017:


Muutamien viikkojen päästä tajutaan, että ehkä se plusmiinus-lista ei ollutkaan kovin hyvä idea. Varsinkaan se miinuspuolella mainittu pullistelu profiilikuvissa erinäisillä asioilla, kun itse esittelee persettään omissa kuvissaan. Ehkä on parasta jättää vain vähän tietoja omaan profiiliin...

Jätetään siis tekstit pois mutta lisätään vain perseenesittelykuvia. Kyllä niillä saadaan mätsejä enemmän aikaan!

Kuva päivältä 16.04.2017:


Ei tää onnistu vieläkään! Lisätään vähän huumoria siitä, että on akkavaltaa... (ja esitetään edelleen sitä persettä).

Kuva päivältä 06.05.2017:


Vitsi mää en ala... Miks mun perse ei kelpaa kenellekään? Pitääkö tässä ihan tyhjä profiili tehdä?

Kuva päivältä 26.05.2017:


Peukaloa alas... Joka kerta.

Tissit kirjoituksen lopussa!

Menin tänään aamulla hieman aikaisemmin töihin, jotta saisin tehdä rauhassa asioita valmiiksi ennen lomille lähtöä. Yleensä aloitan työt vilkaisemalla sähköposteja ja niin tein tänäänkin. Joukossa oli muutamia posteja, jotka olivat tulleet eilen sen jälkeen, kun olin lähtenyt töistä. Niissä oli muutamia minulle osoitettuja kysymyksiä mutta päätin olla vielä vastaamatta niihin. Yleensä siinä on käynyt sillä tavalla, että jos olen vastaillut heti ensitöikseni aamulla niihin posteihin, niin melkeinpä heti sieltä on alkanut tulla lisää postia (lue: selvitettävää ja kaikkea muuta paskaa). Tein siis kuitenkin pari tuntia omassa rauhassa näitä hommiani ja päätin vasta sitten vastailla näihin posteihin. Ja kuinka ollakaan: kävi juuri niin kuin olin ajatellutkin. Puoli tuntia vastauksesta alkoi postilaatikkoon änkäytyä lisää postia.

Ei siinä mitään, jos viestit olisivat hyvin muotoiltuja ja sisältäisivät kerralla kaiken olennaisen. Mutta kun ei... Tänäänkin sai läpsiä kädellä otsaansa kun luki niitä viestejä. Välillä ei tiennyt, että mitä se viestin lähettäjä on ajanut takaa, kun postissa on suunnilleen ensin jotain tajunnanvirtaa ja lopussa kahden tai kolmen sanan kötöstelmä (ei edes oikea lause) ja kysymysmerkki perässä (tyyliin: mikä laite rikki?). Yritäpä siinä sitten arvailla, että mitä tuollaiseen pitäisi vastata.

Tämänkaltaista paskapostin vaihtoa sitten oli edestakaisin parin tunnin ajan, jolloin mikään muu asia ei edennyt yhtään minnekään, kun vitutuspäissään yritti lukea ja vastailla näihin sähköposteihin. Kyllä se on oikea helvetin keksintö tuokin sähköposti (työkäyttöä ajatellen). Tekisi mieli heittää koko sähköposti helvettiin, jotta saisi tehdä omia hommiaan rauhassa.

Mutta se työasioista. Tässäpä hieman vuoden alkupuoliskon Tinder-räpläyksen perusteella tehtyjä huomioita...

Useammallakin naisella on ollut etunimenä Heini. Se olisi hauskaa, jos minulla olisi naisystävä ja hänellä olisi vielä tuo etunimi, noin niinkuin työpaikkakeskusteluja ajatellen.

- Mitäpäs teit kesälomallasi?
- Seivästin Heiniä.

Aika monella näkyy olevan profiilikuvissaan jonkinlainen karvaturrikka. Ja kovin usein se karvaturrikka ei näytä kovin innostuneelta siinä kuvassa. Tai sitten siitä kuvan tilanteesta tällaisen kieroutuneen ajatusmaailman omaava henkilö saa revittyä puujalkahuumoria, vähän tähän tapaan...



Ja näitähän sitten riittäisi vaikka koko loppuvuoden kirjoituksiin tahdilla kuva/kirjoitus.

Miehen silmä luonnollisesti tarttuu myös alla näkyviin kuviin. Sinällään kiinnostava kuvakulma, jotenkin tulee tuosta kärpäslätkät mieleen...

Juhannusviikonloppu

Juhannus tuli taas vietettyä maaseudun rauhassa. Jos ei kuun alku ollut kovin lämmin, niin eipä tämä kuun loppukaan paremmaksi pistänyt. Juhannusaattona ulos lähtiessään sai oikein miettiä, että pitäisikö jostain kaapin perukoilta tonkia esille se lämmin väliasun takki, jota tulee pidettyä aina talvella, kun se lämpömittarin lukema ei juuri kymmentä (plus-)astetta korkeammalle kohonnut.

Perjantain ja lauantain välisen yön unet olivat taas mitä olivat. Ensin heräsin kahden aikaan paita hiessä painajaiseen, jossa jääkarhu yritti syödä minua. Tämän jälkeen makoilin hereillä tunnin kunnes piti käydä vessassa ja loppu aamuyöstä meni sitten itikoiden vinkumista kuunnellessa. En muista olenko hohhailut tästä aikaisemminkin mutta juuri tuollaisten painajaisten jälkeen sitä haluaisi, että vieressä olisi nukkumassa joku toinenkin. Kun tuollaisen unen jälkeen mieli on aina melko rauhaton ja ajatukset laukkaa, niin toisen henkilön läsnäolo (ja hiplaus) saattaisivat rauhoittaa mieltä. Tiedä sitten toimisiko se oikeasti mutta ainakin tuona yönä sellaista ajattelin.

Juhannuksena ei tainnut käen kukuntaa kuulua mutta aikasempina viikonloppuina on sellaistakin kuulunut.

Remonttihommissa

Olin vähän aikaa sitten avustamassa perheenjäsentä tämän kerrostalohuoneiston remontoinnissa. Kyseessä oli vain pientä pintaremontin tekoa eli parissa huoneessa revittiin vanhat ja kulahtaneet tapetit pois seiniltä, jonka jälkeen ne maalattiin. En ole ennen tuollaista pintaremontointia tehnyt mutta eipä tuo nyt niin kovin kummoisia taitoja vaatinut. Tapetin poisto ja itse maalaus olivat helpoimmat osuudet, paljon enemmän nyhertämistä oli valmistelevissa töissä eli lattioiden ja ei-maalattavien kohteiden suojauksessa sekä listojen irrottelussa.

Siinä listoja irrotellessa tuli taas nähtyä, että minkälaista se rakennustouhu on, kun rakentaessa käytetään mahdollisimman halpoja materiaaleja ja mennään siitä mistä aita on matalin. Listat olivat sellaisia nykyajan mdf-paskasta tehtyjä listoja, joiden irrottelussa sai taas päästellä muutaman kirosanan. Ensinnäkin osat listoista oli ammuttu naulaimella seinään ja nauloina oli käytetty sellaisia helvetistä peräisin olevia nauloja, joissa ei ollut minkäänlaista kantaa (eli käytännössä naula oli suora metallipiiikki). Kun yrität tällä tavalla kiinnitettyä listaa irrottaa, niin naulat menevät siitä liststa läpi ja jäävät tököttämään seinään kiinni. Kaiken hyvän lisäksi joissakin kohdissa listojen kiinnittämisessä oli käytetty liimaa, niin nämäkin lähtivät irti seinästä vasta vittuperkelesaatanan avustuksella. Jos minä joskus löydän sen talon ja siellä joudun tekemään remonttia, niin tuollaiset kusetus-mdf-listat lähtevät irti palasina ja tilalle laitan oikeasta puusta tehtyä tavaraa.

Muuten nyt remontti meni ihan suunnittelusti ja lopputuloskin oli ihan siistin näköinen. Se vain näyttää siinä työn keskivaiheessa aina pahimmalta, kun paikat on levällään ja sotkussa. Siitäpä se kuitenkin tokenee, kun saa kiinnitettyä ne listat, pistorasioiden ja valokytkimien kannet takaisin paikoilleen ja tehtyä loppusiivouksen, niin uuden ilmeen saaneissa huoneissa kelpaa taas asustella. Sinällään tuo touhu oli kokemuksen kannalta ihan hyvä, että jos joskus pääsee remontoimaan sitä omaa taloaan, niin ei mene sormi heti suuhun.

Niin ja tuli myös eilen korjattua ruohonleikkuriakin kotonakotona. Käynnistysnaru katkesi kesken raivoisan narunvetelyn mutta niin vain tuli sekin korjattua vaikka ei ole ennen tarvinnut ruohonleikkureita korjata.

ÄIJJJÄ-pisteitä hyvin suoritetusta remontista +20 ja ruohonleikkurin korjauksesta +5!

Kesäkuun alku

Se on sitten taas kesäkuu, ei kyllä vain ihan sille tunnu. Eilen aamulla herätessäni katsoin lämpömittaria, niin lämpöasteita näytti olevan vähän reilu yksi. On se nyt kärpele, kun kesäkuu on ja pipo päässä pitää vielä ulkona olla. Eilen vielä tuuli kohtalaisen kovasti luoteesta/pohjoisesta, niin ulos sai pukeutua kuin talvella konsanaan. Eipä kyllä käynyt kateeksi yhtään koulun päättäjäisiä ja valmistujaisjuhlia pitäneitä, on nimittäin saattanut liinavaatteissa ja nappaskengissä olla hieman kylmä viettää juhlia.

Tiedä sitten johtuuko se tästä kylmästä keväästä vai mistä, kun ei taas yhtään mikään nappaa. Tai sitten vain töistä. Työt on olleet taas sellaisia, että pitäisi revetä joka suuntaan ja mitään ei pysty tekemään rauhassa loppuun asti. Homma on mennyt siihen pisteeseen, että teen vain suunnilleen sen minkä satun sillä hetkellä muistamaan ja jos jotain unohtuu niin olkoot. Näyttäähän nuo hommat menevän jotenkin eteenpäin ilman sen suurempia rypistyksiä vaikka ei reagoisi edes kaikkiin kysymyksiin yms. asioihin.

Työpäivän ja pakollisten arkiaskareiden jälkeen saatan lössähtää koneen ääreen ja istua siinä kuin tatti loppuillan tuijottaen juutuubista jotakin jonninjoutavaa jonnevideota tai sitten tv-sarjaa. Viikonloppuisin on myös mehutaso ollut aika minimissä ja monesti on käynyt niin, että kun yöllä ei ole saanut kunnolla nukuttua, niin sitten päivälle tulee otettua torkkuja. Tänäänkin tuli torkuttua kahteen otteeseen. Saisi tulla jo se heinäkuu ja kesäloma, niin voisi velttoilla kuukauden ihan rauhassa.