Juhannusviikonloppu

Juhannus tuli taas vietettyä maaseudun rauhassa. Jos ei kuun alku ollut kovin lämmin, niin eipä tämä kuun loppukaan paremmaksi pistänyt. Juhannusaattona ulos lähtiessään sai oikein miettiä, että pitäisikö jostain kaapin perukoilta tonkia esille se lämmin väliasun takki, jota tulee pidettyä aina talvella, kun se lämpömittarin lukema ei juuri kymmentä (plus-)astetta korkeammalle kohonnut.

Perjantain ja lauantain välisen yön unet olivat taas mitä olivat. Ensin heräsin kahden aikaan paita hiessä painajaiseen, jossa jääkarhu yritti syödä minua. Tämän jälkeen makoilin hereillä tunnin kunnes piti käydä vessassa ja loppu aamuyöstä meni sitten itikoiden vinkumista kuunnellessa. En muista olenko hohhailut tästä aikaisemminkin mutta juuri tuollaisten painajaisten jälkeen sitä haluaisi, että vieressä olisi nukkumassa joku toinenkin. Kun tuollaisen unen jälkeen mieli on aina melko rauhaton ja ajatukset laukkaa, niin toisen henkilön läsnäolo (ja hiplaus) saattaisivat rauhoittaa mieltä. Tiedä sitten toimisiko se oikeasti mutta ainakin tuona yönä sellaista ajattelin.

Juhannuksena ei tainnut käen kukuntaa kuulua mutta aikasempina viikonloppuina on sellaistakin kuulunut.

Remonttihommissa

Olin vähän aikaa sitten avustamassa perheenjäsentä tämän kerrostalohuoneiston remontoinnissa. Kyseessä oli vain pientä pintaremontin tekoa eli parissa huoneessa revittiin vanhat ja kulahtaneet tapetit pois seiniltä, jonka jälkeen ne maalattiin. En ole ennen tuollaista pintaremontointia tehnyt mutta eipä tuo nyt niin kovin kummoisia taitoja vaatinut. Tapetin poisto ja itse maalaus olivat helpoimmat osuudet, paljon enemmän nyhertämistä oli valmistelevissa töissä eli lattioiden ja ei-maalattavien kohteiden suojauksessa sekä listojen irrottelussa.

Siinä listoja irrotellessa tuli taas nähtyä, että minkälaista se rakennustouhu on, kun rakentaessa käytetään mahdollisimman halpoja materiaaleja ja mennään siitä mistä aita on matalin. Listat olivat sellaisia nykyajan mdf-paskasta tehtyjä listoja, joiden irrottelussa sai taas päästellä muutaman kirosanan. Ensinnäkin osat listoista oli ammuttu naulaimella seinään ja nauloina oli käytetty sellaisia helvetistä peräisin olevia nauloja, joissa ei ollut minkäänlaista kantaa (eli käytännössä naula oli suora metallipiiikki). Kun yrität tällä tavalla kiinnitettyä listaa irrottaa, niin naulat menevät siitä liststa läpi ja jäävät tököttämään seinään kiinni. Kaiken hyvän lisäksi joissakin kohdissa listojen kiinnittämisessä oli käytetty liimaa, niin nämäkin lähtivät irti seinästä vasta vittuperkelesaatanan avustuksella. Jos minä joskus löydän sen talon ja siellä joudun tekemään remonttia, niin tuollaiset kusetus-mdf-listat lähtevät irti palasina ja tilalle laitan oikeasta puusta tehtyä tavaraa.

Muuten nyt remontti meni ihan suunnittelusti ja lopputuloskin oli ihan siistin näköinen. Se vain näyttää siinä työn keskivaiheessa aina pahimmalta, kun paikat on levällään ja sotkussa. Siitäpä se kuitenkin tokenee, kun saa kiinnitettyä ne listat, pistorasioiden ja valokytkimien kannet takaisin paikoilleen ja tehtyä loppusiivouksen, niin uuden ilmeen saaneissa huoneissa kelpaa taas asustella. Sinällään tuo touhu oli kokemuksen kannalta ihan hyvä, että jos joskus pääsee remontoimaan sitä omaa taloaan, niin ei mene sormi heti suuhun.

Niin ja tuli myös eilen korjattua ruohonleikkuriakin kotonakotona. Käynnistysnaru katkesi kesken raivoisan narunvetelyn mutta niin vain tuli sekin korjattua vaikka ei ole ennen tarvinnut ruohonleikkureita korjata.

ÄIJJJÄ-pisteitä hyvin suoritetusta remontista +20 ja ruohonleikkurin korjauksesta +5!

Kesäkuun alku

Se on sitten taas kesäkuu, ei kyllä vain ihan sille tunnu. Eilen aamulla herätessäni katsoin lämpömittaria, niin lämpöasteita näytti olevan vähän reilu yksi. On se nyt kärpele, kun kesäkuu on ja pipo päässä pitää vielä ulkona olla. Eilen vielä tuuli kohtalaisen kovasti luoteesta/pohjoisesta, niin ulos sai pukeutua kuin talvella konsanaan. Eipä kyllä käynyt kateeksi yhtään koulun päättäjäisiä ja valmistujaisjuhlia pitäneitä, on nimittäin saattanut liinavaatteissa ja nappaskengissä olla hieman kylmä viettää juhlia.

Tiedä sitten johtuuko se tästä kylmästä keväästä vai mistä, kun ei taas yhtään mikään nappaa. Tai sitten vain töistä. Työt on olleet taas sellaisia, että pitäisi revetä joka suuntaan ja mitään ei pysty tekemään rauhassa loppuun asti. Homma on mennyt siihen pisteeseen, että teen vain suunnilleen sen minkä satun sillä hetkellä muistamaan ja jos jotain unohtuu niin olkoot. Näyttäähän nuo hommat menevän jotenkin eteenpäin ilman sen suurempia rypistyksiä vaikka ei reagoisi edes kaikkiin kysymyksiin yms. asioihin.

Työpäivän ja pakollisten arkiaskareiden jälkeen saatan lössähtää koneen ääreen ja istua siinä kuin tatti loppuillan tuijottaen juutuubista jotakin jonninjoutavaa jonnevideota tai sitten tv-sarjaa. Viikonloppuisin on myös mehutaso ollut aika minimissä ja monesti on käynyt niin, että kun yöllä ei ole saanut kunnolla nukuttua, niin sitten päivälle tulee otettua torkkuja. Tänäänkin tuli torkuttua kahteen otteeseen. Saisi tulla jo se heinäkuu ja kesäloma, niin voisi velttoilla kuukauden ihan rauhassa.

Kirveelle olisi töitä

Olikohan tänään liikenteessä joku teemapäivä aiheella "Olen aivan järkyttävän mulkku idiootti ja näin törttöilen liikenteessä"? En ainakaan uutisista huomannut asiaa mutta sen vaikutelman kyllä sai, kun ajelin tänään autolla työasioissa.

Olin palaamassa asiakaskäynnin jälkeen toimistolle ja olin odottelemassa liikennevaloissa vihreiden vaihtumista. Näin kun sivutieltä tuleville vaihtui keltaiset mutta vielä senkin jälkeen tielle änkesi ambulanssi peräkärriä vetäen. Auto ei ollut hälytysajossa ja tämä junttikuski kyllä näki risteykseen tullessaan, että valot vaihtuvat. Näin oikein, kun tämä "teiden ritari" toljotti niitä liikennevaloja, että "ehtiiköhän tästä mennä". Kun minun suunnasta tuleville vaihtui vihreät, niin tämä mullisaukko oli vielä siinä vaiheessa keskellä risteystä.

Toinen pösilö sattui kohdalle hieman tämän jälkeen. Paikalla oli tietyö, johon oli tehty pieni pätkä kiertotietä. Olen ajamassa kiertotien loppupäässä, kun vastaan tulee kahta kaistaa autot! Kiertotie oli siis kaksikaistainen ja kaistojen välissä keltainen sulkuviiva. Tämä minun kaistalla vastaan tullut VITUN LAHOPÄÄ TAUKKI oli ilmeisesti saanut päähänsä, että ohitetaanpa tuossa kiertotien alussa tuo edessä menevä pakettiauto. Onneksi minulla oli siinä vaiheessa alhainen nopeus, niin ehdin vielä hiljentää, jotta tämä SAATANAN VATIPÄÄ ehti palata takaisin kaistalleen. Näytin luonnollisesti terveisiä keskisormellani tälle Volvo-vitun-tampiolle.

Eikä tarvinnut ajaa tuosta kovin pitkän matkaa, kun joku helvetin teinijonne tulee amis-Golffillaan aivan perseeseen kiinni. Eipä olisi minun tarvinnut kovin kummoista jarrutusta tehdä, kun tämä papanaluukun nuohooja olisi ollut kontissa. Onneksi tämä perskärpänen kääntyi seuraavassa risteyksessä muualle, niin ei tarvinnut pelätä peräänajoa.

Taas hieman matka jatkuu ja tullaan valoristeykseen missä vastaantuleva liikenne voi kääntyä minun kulkeman kaistan yli nuolivalon ollessa heille vihreä. Edessäni ajaa pari autoa ja meille suoraan meneville palaa vihreät, kun tältä vastaantulevalta kaistalta joku vitun idiootti saa päähänsä, että nyt on minun vuoro kääntyä tästä ja mennä näiden edestä. Jarruvalohtan siinä vilkkuvat, kun tämä aivoton kusipää kääntyy punaisista valoista mitään välittämättä suoraan muiden eteen. Onneksi mitään ei käynyt mutta olisi siinä näillä minun edessä ajavilla ollut tilaisuus saada uutta peltiä autoonsa, jos vain olisivat halunneet.

Ja jumankauta kaikki nämä tilanteet vain viiden kilometrin mittaisella matkalla ja paikkana ei ollut edes mikään vilkas city vaan pienempi pitäjä, jossa on ehkä neljä liikennevaloristeystä! Onneksi ei tarvitse käydä tuollakaan vähään aikaan. Näin loppuun sitä voi vain sanoa, että välillä sitä vain yksinkertaisesti tekisi mieli omistaa tankki ja liiskata sillä katuun kaikki nämä liikenteessä liikkuvat paviaanit, joilla älykkyysosamäärä on suunnilleen yhtä suuri kuin on tuppikullinsa pitkä.

Velttoa

Otsikko sanomalehden nettisivuilla:

"Kalifornianpyöriäinen uhkaa kuolla sukupuuttoon isovelton takia"

No hyvä, että on edes isoveltto. Minulla on vain pieniveltto.

Tänään oli iltapäivällä jo hieman lämpimämpää. Työpäivä meni ylitöiden puolelle ja muutenkin töissä sai sinkoilla sinne ja tänne. Päivän päätyttyä asunnolle tullessa olisi tehnyt vain mieli heittäytyä pitkäkseen nurmikolle ja maata siinä sikiöasennossa. Tuon ilmojen lämpenemisen huomaa hyvin juuri tuosta, että väsyneenä ulkona ollessa tekisi mieli aina vain kellahtaa niille sijoilleen keräämään sitä auringon lämpöä itseensä.

Vappupersettä tarjolla

Tämänkertaisen kirjoituksen otsikolle on yksinkertainen selitys. Näillä hakusanoilla oli joku eksynyt blogiini vappuna. Hieman huvitti, kun näin tuon, mitä lienee hakukoneen käyttäjällä ollut mielessä, kun tuollaista hakua on tehnyt. Taisi vain tulla pettymys tälle henkilölle, kun vappupersettä ei tässä blogissa ole tarjolla.

Edellisestä päästään aasinsiltaa pitkin toiseen aiheeseen mistä piti kirjoittamani. Näin viime viikolla unta, nimittäin SEKSIunta. Unessa oli tämä kouluaikainen ihastukseni ja olin panemassa häntä kakkoseen. Jostain kumman syystä (mikä ei unessa minulle selvinnyt) hän ei antanut panna ykköseen mutta perseeseen tyttö kyllä antoi panna. Ja minähän innokkaana poikana lykin menemään. Ikävä kyllä, tämä ei tuottanut minulle mitään mielihyvää vaikka kuinka työntelin edestakaisin. Turhauduttuani unessa tilanteeseen heräsin taas kerran ihmettelemään, että mistä näitä tällaisia unia oikein sikiää.

Kumikäsine

Tulipahan taas mieleen, että siitä taitaa olla jo pitemmän aikaa, kun minua on joku toinen koskettanut (muuten kuin käsipäivää sanomalla). En edes muista milloin viimeksi sellaista on tapahtunut. Muistui vain tuokin asia mieleen, kun istuin viikolla hammashoitolan tuolissa ja hoitaja ronklasi hampaita. Jotenkin sen hoitajan käsi tuntui niin kummallisen lämpimältä kasvoja vasten, omakaan käsi ei tunnu niin lämpimältä. Hoitsulla oli luonnollisesti kumikäsineet kädessä, joten pystyykö tuota nyt sellaiseksi suoraksi ihokosketukseksi edse sanomaan. Ehkä minun tapauksessa tuollaisetkin kumikäsineellä räpläykset on laskettava, muuten saattaisi saldo olla vieläkin harvempi. Mutta jospa sitä tuolla "kosketusmäärällä" jaksaisi mennä taas sen pari vuotta eteenpäin kunnes tulee se seuraava hammashoitola-aika.

Älykoti

Satuin eksymään kauppalehden nettisivuilla viime viikolla ilmestyneeseen juttuun, jossa haastateltu henkilö kertoi mielipiteensä älykodista. Alla kuvankaappaus jutusta.


On muuten harvinaisen viisas mies kuten myös juttua kommentoinut lukija. Olen kyllä hyvin samaa mieltä tuosta älykodista. Miksi ihmeessä kotinsa pitäisi ehdoin tahdoin varustaa sellaisilla laitteilla, joiden kanssa menee hermot? Onhan tuo huomattu jo aikaisemmin, että jos laittetta kuvaavan sanan eteen on liitetty sana "äly", niin se on lähes varma merkki siitä, että säätämistä ja vitutusta on tiedossa. Onhan näistä nähty maailmalla jo esimerkkejä... Palovaroitin, jonka piipittämistä ei saa lopetettua, vedenkeitin, jonka säätämiseen menee puoli päivää (+ valot, jotka sammuvat päivittäessään firmwareaan)...

Mikään "äly"puhelimeen asennettava sovellus ei kyllä hakkaa milloinkaan yksinkertaisuudessaan ja helppokäyttöisyydessään esim. seinään asennettua katkaisijaa. Niks, laite päälle, naks, laite pois päältä vs. *missä se puhelin on*, plärää valikoita ja käynnistä sovellus, käynnistä laite, *ei onnistu, koska ei yhteyttä laitteseen*, säädä asetuksia ja yritä uudestaan. Loppuun vielä yksi tätä nykyajan pelleilyä ilmentävä kuva.

Hankia pitkin

Olin kotonakotona viettämässä pääsiäistä. Kovin keväinen keli ei vielä ollut, koska lunta oli jäljellä ainakin puoli metriä ja pakkastakin oli päivisin vaikka aurinkokin paistoi. Se hyvä puoli tuossa pakkasessa oli, että aikaisempien plussakelien aikana kostunut hangen pinta oli nyt jäätynyt melko kovaksi. Hanki kantoi siis hyvin kävelijän ja ulkoilumahdollisuudet paranivat huomattavasti. Näiden pyhien aikaan tuli liikuttua paljon enemmän ulkona: kävelin jokaisena päivänä varmaan tunnin mittaisia lenkkejä lähimaastoissa. Nyt hankea pitkin pystyi helposti kävelemään sellaisissakin paikoissa missä kesällä eikä oikein muinakaan aikoina tule liikuttua.

Oikeastaan juuri tämä aika vuodesta on paras aika metsässä liikkumiseen mikäli on vain nuo kantavat hanget. Ensinnäkään ei ole mitään iniseviä hyttysiä ja toisekseen ei tule liian kuuma, kuten kesällä saattaa tulla (jos on hellettä). Ja ennen kaikkea se liikkuminen on huomattavasti paljon helpompaa, kun ei ole tiheitä pusikoita/heinikoita tiellä ja risukotkin ovat hieman jääneet lumen alle. Hieman sama tilanne kuin jäätyvien vesistöjen kanssa eli liikuntapinta-alat kasvavat isommiksi. Nytkin liikuskelin sellaisilla alueilla missä ei tule muina vuodenaikoina liikuttua juuri ollenkaan. Metsiköissä liikkuessa näki myös monenlaisia eläimen jälkiä. Jänisten/rusakkojen jälkiä oli vähän joka paikassa, kettukin oli tehnyt suoraa jälkijonoaan ja myös jokin isompi lintu oli kävellyt pitkän matkaa hankia pitkin. En oikein tiennyt mikä lintu oli kyseessä, saattoi olla ehkä kanalintu, koska jäljet olivat sen verran isot.

Kaikkinensa ihan mukava ja rentouttava viikonloppu.

Mää oon kännissä, missä sää oot?

Olin vähän aikaa sitten hieman pitemmällä työmatkalla poissa kotoa. Matkan loppupuolella matkan isäntäyrityksen edustaja kutsui työseurueemme illanviettoon ravintolaan. Ei olisi oikein innostanut lähteä, kun työpäivät olivat olleet matkan aikan pitkiä ja väsyttäviä mutta toisaalta ei kehdannut kyllä oikein kieltäytyäkkään, kun kaikki muut olivat menossa. Arvelin vielä, että jos lähtisin, niin tuttuun tapaan ilta menisi taas niin, että muut keskustelisivat ja minä pönöttäisin vain hiljaa. Päätin sitten lähteä muiden matkaan mukaan, koska minulla oli nälkä ja illallisesta ei tarvitsisi maksaa itse mitään.

Ravinteliin saavuttaessa ei vierailun isäntä juuri aikaillut tilaamisten suhteen, kun ei siinä kerennyt oikein kissaakaan sanoa, kun oli jo alkusnapsit tilattu kaikille ja ruokajuomaksi valittu viiniä. Minä istuin hieman kauempana pöydän päässä, jolloin ei siinä ehtinyt protestoimaan niitä juomavalintoja. Kohta tarjoilijakin kiikutti kaikkien eteen juomat ja ajattelin siinä, että kai se on näitäkin kerran elämässään maisteltava, kun ne on kerta nenään eteen kannettu (ja vielä ilmaiseksi). Ei se viini ihan niin pahalle maistunut mitä jotkut aikaisemmin juomani kissankuselta maistuneet litkut, mutta en siltikään vielä ajatellut tuon perusteella ryhtyä vielä viininlipittäjäksi.

Kuten ehkä arvata saattaa, niin illan mittaan se alkoholi kilahti aika äkkiä nuppiin tällaiselle, joka ei ole käyttänyt aikaisemmin juuri mitään. Alkusnapsi, ruuan kanssa nautitut pitkin hampain ryystetyt pari lasillista viiniä ja jälkiruokakonjakki tekivät siis tehtävänsä ja päässä alkoi jo hieman huipata ennen kuin iltakaan oli edes kerennyt loppua. Pöydästä ei oikein uskaltanut nousta ylös kovin vauhdilla ja koko aika oli sellainen olo, että vinossa mennään. Hotellille takaisinpäin kävellessä sama hölmö tunne jatkui. Vaikka luultavasti ulkopuolisin silmissä kävelin suorassa ja suoraan, niin minulla oli koko matkan ajan tunne, että jokin vetää minua vasemmalle. Lopulta pääsin perille hotellihuoneseeni ilman mitään ihmeellisyyksiä. Kävin vielä suihkussa ja menin sänkyyn kellon ollessa n. kymmenen. Seuraava päivä olikin sitten enemmän perseestä, kun heräsin puoli yhden aikaan yöllä n. kolmen tunnin unien jälkeen ja en saanut unta enää ollenkaan sen jälkeen.

Niin... Minulla on ollut sellainen karkea kuva alkoholista, että sitä on olemassa kahta laatua. Lähinnä sen mukaan, että miten se vaikuttaa ihmisiin eli on rähinäviinaa ja on pulinaviinaa. Joillakin siis se sisäinen bemari-/audikuskius pintautuu holin vaikutukseta ja toiset taas sosiaalistuvat ja puhuvat tavallista enemmän. Koska en ole ollut aikaisemmin alkoholin vaikutuksen alaisena, niin minulle tuo on ollut hieman kysymysmerkki, että minkälainen minusta tulisi humalassa. Kun toisaalta olen hiljainen, niin sitä voisi kuvitella, että minusta tulisi puheliaampi. Mutta sitten taas toisaalta minussa on sellainen karkea puoli, jota ei oikeastaan näe muut kuin hyvin läheiset ihmiset, joiden seurassa olen oma itseni (tai pikemminkin olen lähimpänä omaa itseäni, kukaan ei oikeastaan koskaan näe kaikkia puoliani). Joten mahdollisuudet olivat melkein fifty-sixty kumpaankin suuntaan.

No mutta kuitenkin, tuohonkin mieltä askarruttavaan asiaan saatiin selvyys tuon illan takia: minusta tuli kuin tulikin puheliaampi ollessani humalassa. Paitsi että... Siitä puheesta ei tullut mitään ulos suusta. Pääni sisällä pälpätyksen määrä lisääntyi mutta ei se sieltä osannut toisen korvin kuultavaksi fyysiseksi ääneksi muuttua. Humalassa tai ei, allekirjoittanut pysyy vain tavoilleen uskollisena tuppisuuna. Niin ja mainittakoon, että vaikka en ole oikein aikaisemmin ymmärtänyt tätä ihmisten intoa juoda alkoholia, niin tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän vieläkin vähemmän. Ei kyllä tosiaankaan ole minun juttuni tuo alkoholin nauttiminen.