Kumikäsine

Tulipahan taas mieleen, että siitä taitaa olla jo pitemmän aikaa, kun minua on joku toinen koskettanut (muuten kuin käsipäivää sanomalla). En edes muista milloin viimeksi sellaista on tapahtunut. Muistui vain tuokin asia mieleen, kun istuin viikolla hammashoitolan tuolissa ja hoitaja ronklasi hampaita. Jotenkin sen hoitajan käsi tuntui niin kummallisen lämpimältä kasvoja vasten, omakaan käsi ei tunnu niin lämpimältä. Hoitsulla oli luonnollisesti kumikäsineet kädessä, joten pystyykö tuota nyt sellaiseksi suoraksi ihokosketukseksi edse sanomaan. Ehkä minun tapauksessa tuollaisetkin kumikäsineellä räpläykset on laskettava, muuten saattaisi saldo olla vieläkin harvempi. Mutta jospa sitä tuolla "kosketusmäärällä" jaksaisi mennä taas sen pari vuotta eteenpäin kunnes tulee se seuraava hammashoitola-aika.

Älykoti

Satuin eksymään kauppalehden nettisivuilla viime viikolla ilmestyneeseen juttuun, jossa haastateltu henkilö kertoi mielipiteensä älykodista. Alla kuvankaappaus jutusta.


On muuten harvinaisen viisas mies kuten myös juttua kommentoinut lukija. Olen kyllä hyvin samaa mieltä tuosta älykodista. Miksi ihmeessä kotinsa pitäisi ehdoin tahdoin varustaa sellaisilla laitteilla, joiden kanssa menee hermot? Onhan tuo huomattu jo aikaisemmin, että jos laittetta kuvaavan sanan eteen on liitetty sana "äly", niin se on lähes varma merkki siitä, että säätämistä ja vitutusta on tiedossa. Onhan näistä nähty maailmalla jo esimerkkejä... Palovaroitin, jonka piipittämistä ei saa lopetettua, vedenkeitin, jonka säätämiseen menee puoli päivää (+ valot, jotka sammuvat päivittäessään firmwareaan)...

Mikään "äly"puhelimeen asennettava sovellus ei kyllä hakkaa milloinkaan yksinkertaisuudessaan ja helppokäyttöisyydessään esim. seinään asennettua katkaisijaa. Niks, laite päälle, naks, laite pois päältä vs. *missä se puhelin on*, plärää valikoita ja käynnistä sovellus, käynnistä laite, *ei onnistu, koska ei yhteyttä laitteseen*, säädä asetuksia ja yritä uudestaan. Loppuun vielä yksi tätä nykyajan pelleilyä ilmentävä kuva.

Hankia pitkin

Olin kotonakotona viettämässä pääsiäistä. Kovin keväinen keli ei vielä ollut, koska lunta oli jäljellä ainakin puoli metriä ja pakkastakin oli päivisin vaikka aurinkokin paistoi. Se hyvä puoli tuossa pakkasessa oli, että aikaisempien plussakelien aikana kostunut hangen pinta oli nyt jäätynyt melko kovaksi. Hanki kantoi siis hyvin kävelijän ja ulkoilumahdollisuudet paranivat huomattavasti. Näiden pyhien aikaan tuli liikuttua paljon enemmän ulkona: kävelin jokaisena päivänä varmaan tunnin mittaisia lenkkejä lähimaastoissa. Nyt hankea pitkin pystyi helposti kävelemään sellaisissakin paikoissa missä kesällä eikä oikein muinakaan aikoina tule liikuttua.

Oikeastaan juuri tämä aika vuodesta on paras aika metsässä liikkumiseen mikäli on vain nuo kantavat hanget. Ensinnäkään ei ole mitään iniseviä hyttysiä ja toisekseen ei tule liian kuuma, kuten kesällä saattaa tulla (jos on hellettä). Ja ennen kaikkea se liikkuminen on huomattavasti paljon helpompaa, kun ei ole tiheitä pusikoita/heinikoita tiellä ja risukotkin ovat hieman jääneet lumen alle. Hieman sama tilanne kuin jäätyvien vesistöjen kanssa eli liikuntapinta-alat kasvavat isommiksi. Nytkin liikuskelin sellaisilla alueilla missä ei tule muina vuodenaikoina liikuttua juuri ollenkaan. Metsiköissä liikkuessa näki myös monenlaisia eläimen jälkiä. Jänisten/rusakkojen jälkiä oli vähän joka paikassa, kettukin oli tehnyt suoraa jälkijonoaan ja myös jokin isompi lintu oli kävellyt pitkän matkaa hankia pitkin. En oikein tiennyt mikä lintu oli kyseessä, saattoi olla ehkä kanalintu, koska jäljet olivat sen verran isot.

Kaikkinensa ihan mukava ja rentouttava viikonloppu.

Mää oon kännissä, missä sää oot?

Olin vähän aikaa sitten hieman pitemmällä työmatkalla poissa kotoa. Matkan loppupuolella matkan isäntäyrityksen edustaja kutsui työseurueemme illanviettoon ravintolaan. Ei olisi oikein innostanut lähteä, kun työpäivät olivat olleet matkan aikan pitkiä ja väsyttäviä mutta toisaalta ei kehdannut kyllä oikein kieltäytyäkkään, kun kaikki muut olivat menossa. Arvelin vielä, että jos lähtisin, niin tuttuun tapaan ilta menisi taas niin, että muut keskustelisivat ja minä pönöttäisin vain hiljaa. Päätin sitten lähteä muiden matkaan mukaan, koska minulla oli nälkä ja illallisesta ei tarvitsisi maksaa itse mitään.

Ravinteliin saavuttaessa ei vierailun isäntä juuri aikaillut tilaamisten suhteen, kun ei siinä kerennyt oikein kissaakaan sanoa, kun oli jo alkusnapsit tilattu kaikille ja ruokajuomaksi valittu viiniä. Minä istuin hieman kauempana pöydän päässä, jolloin ei siinä ehtinyt protestoimaan niitä juomavalintoja. Kohta tarjoilijakin kiikutti kaikkien eteen juomat ja ajattelin siinä, että kai se on näitäkin kerran elämässään maisteltava, kun ne on kerta nenään eteen kannettu (ja vielä ilmaiseksi). Ei se viini ihan niin pahalle maistunut mitä jotkut aikaisemmin juomani kissankuselta maistuneet litkut, mutta en siltikään vielä ajatellut tuon perusteella ryhtyä vielä viininlipittäjäksi.

Kuten ehkä arvata saattaa, niin illan mittaan se alkoholi kilahti aika äkkiä nuppiin tällaiselle, joka ei ole käyttänyt aikaisemmin juuri mitään. Alkusnapsi, ruuan kanssa nautitut pitkin hampain ryystetyt pari lasillista viiniä ja jälkiruokakonjakki tekivät siis tehtävänsä ja päässä alkoi jo hieman huipata ennen kuin iltakaan oli edes kerennyt loppua. Pöydästä ei oikein uskaltanut nousta ylös kovin vauhdilla ja koko aika oli sellainen olo, että vinossa mennään. Hotellille takaisinpäin kävellessä sama hölmö tunne jatkui. Vaikka luultavasti ulkopuolisin silmissä kävelin suorassa ja suoraan, niin minulla oli koko matkan ajan tunne, että jokin vetää minua vasemmalle. Lopulta pääsin perille hotellihuoneseeni ilman mitään ihmeellisyyksiä. Kävin vielä suihkussa ja menin sänkyyn kellon ollessa n. kymmenen. Seuraava päivä olikin sitten enemmän perseestä, kun heräsin puoli yhden aikaan yöllä n. kolmen tunnin unien jälkeen ja en saanut unta enää ollenkaan sen jälkeen.

Niin... Minulla on ollut sellainen karkea kuva alkoholista, että sitä on olemassa kahta laatua. Lähinnä sen mukaan, että miten se vaikuttaa ihmisiin eli on rähinäviinaa ja on pulinaviinaa. Joillakin siis se sisäinen bemari-/audikuskius pintautuu holin vaikutukseta ja toiset taas sosiaalistuvat ja puhuvat tavallista enemmän. Koska en ole ollut aikaisemmin alkoholin vaikutuksen alaisena, niin minulle tuo on ollut hieman kysymysmerkki, että minkälainen minusta tulisi humalassa. Kun toisaalta olen hiljainen, niin sitä voisi kuvitella, että minusta tulisi puheliaampi. Mutta sitten taas toisaalta minussa on sellainen karkea puoli, jota ei oikeastaan näe muut kuin hyvin läheiset ihmiset, joiden seurassa olen oma itseni (tai pikemminkin olen lähimpänä omaa itseäni, kukaan ei oikeastaan koskaan näe kaikkia puoliani). Joten mahdollisuudet olivat melkein fifty-sixty kumpaankin suuntaan.

No mutta kuitenkin, tuohonkin mieltä askarruttavaan asiaan saatiin selvyys tuon illan takia: minusta tuli kuin tulikin puheliaampi ollessani humalassa. Paitsi että... Siitä puheesta ei tullut mitään ulos suusta. Pääni sisällä pälpätyksen määrä lisääntyi mutta ei se sieltä osannut toisen korvin kuultavaksi fyysiseksi ääneksi muuttua. Humalassa tai ei, allekirjoittanut pysyy vain tavoilleen uskollisena tuppisuuna. Niin ja mainittakoon, että vaikka en ole oikein aikaisemmin ymmärtänyt tätä ihmisten intoa juoda alkoholia, niin tämän kokemuksen jälkeen ymmärrän vieläkin vähemmän. Ei kyllä tosiaankaan ole minun juttuni tuo alkoholin nauttiminen.

Maaliskuun lyhyet

Ei ole ollut tännekään oikein mitään kirjoittamisen aihetta. Oikeastaan tämä koko maaliskuu on hieman mennyt töiden ja arjen jyrätessä. Töissä on kiireinen aika käsillä ja päivät ovat venyneet normaalia pitemmiksi, tekemistä olisi vähän lliankin kanssa ja sama tahti jatkuu jonnekin kesäkuulle asti. Ei ehkä ihan näin pahana mutta kuitenkin. Kesäloman jälkeen luultavasti hieman helpottaa mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muuten ei ole juurikaan mitään ihmeellistä tapahtunut.

Tinderiä (tai sen korviketta) olen räpläillyt aina iltaisin ja selaillut eri kaupunkien naamoja. Kun silmien edestä vilistää monia naamoja, niin välillä huomio kiinnittyy erilaisiin asioihin. Yksi sellainen on ollut naisten kulmakarvat. Kovin monella ei näytä olevan luonnollisen näköisiä karvarantuja silmiensä päällä vaan kaikki on enemmän tai vähemmän meikattuja. Osa on osannut tehdä sen ihan ok tavalla mutta yllättävän moni taas ei. Pahimmalta näyttävät ovat olleet melkein kuin levellä tussilla olisi piirretty, ei ihan tähän tapaan mutta lähes...

Että lienee sekin naamansa maalaaminen ihan oma taiteenlajinsa, jotkut osaa, jotkut ei.

Tinder

Viime aikoina olen taas ollut enemmän ärtynyt. En nyt osaa eritellä sen tarkemmin syytä mutta luultavasti siinä on takana turhautumista töissä, mielenkiintoisen tekemisen puute, yksinäisyys, jne. Nyt viikonloppuna tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että jo pelkkä tietokoneenkin aukaisu on alkanut ärsyttää. Ja kun tietokoneen on saanut auki ja päätyy erinäisten uutissivustojen linkkejä pitkin lukemaan jonkun EK:n mullisaukon haistapaskan-lausuntoja, niin jopa alkaa taas vähempikin vituttamaan entistä enemmän.

kuvankaappaus pönde-lehden nettisivuilta

Tekisi jo mieli potkaista sillä teräskärjellä varustetulla työkengällä näitä EK:n pallinaamoja nilkoille, niin oppisivat ehkä olemaan päästämättä ilmoille näitä aivottomia persehokemiaan.

Noh, mutta otsikon asiaan... Torstai-illasta turhautuneena asensin siihen idioottityöpuhelimeeni Tinderin korvikkeen, kun ei tälle paska-alustalla varustetulle puhelimelle saa mitään oikeita ja "virallisia" ohjelmia, jotka muilta käyttöjärjestelmäalustoilta löytyvät (tappakaa jo tämä win-luurialusta, pliiiis). Tein lärvikirjaan tuota varten feikkiprofiilin (tähänkin pitänyt sotkea tuo syöpä), laitoin asetukset kuntoon ja aloin katsella tarjontaa. Mitä nyt pari päivää tuota tuli selattua, niin hohhoi mitä tuubaa koko touhu. Homma alkoi maistua puulle tietyssä mielessä jo melko nopeasti. Siinä mielessä tuo oli mielenkiintoinen, että jos vaikka olisi tulisi joku tuttu naama vastaan (kyylä kun olen) mutta ei sitä ohjelmaa jaksa kovin kauan katsella. Profiileista harvemmin löytyi mitään sanallisia kuvailuja, niin melko äkkiä homma meni siihen, että suunnilleen kaikki kuvat vedeltiin vasemmalle/tarjottiin punaista rastia, jos naama ei miellyttänyt tarpeeksi (ja sellaisiahan riitti).

Lopuksi tuon kokemuksen voisi lyhyesti tiivistää seuraavasti: Tinder = samaa nettideittailupaskaa mitä kaikki muukin hieman uusilla höysteillä.

Mussutusta muiden taloista

Kun on näitä talojen myynti-ilmoituksia tullut selattua enemmän ja katseltua niissä olevia valokuvia, niin monesti sitä mielessään arvostelee näitä asujaimistojen ratkaisuja/ominaisuuksia.

Tässä esimerkinomaisesti muutamia juttuja, mitkä nyppivät aina minua:

• vinot sisäkatot (vaikeuttavat valaisimen valintaa ja ripustusta)

• keittiön yläkaappien ja laipion väliin jäävä tyhjä tila (kerää pölyä)

• kunnollisen arkieteisen ja kenkien pesupaikan puute (missä ne paskaiset kengät puhdistetaan, keittiön altaassako?)

• korkeat ikkunat (etsitäänpä jostain telineet ikkunan pesua varten)

• ylös nostettu tiskikone (se on fakta, että kone hajoaa ennemin tai myöhemmin ja se pitää saada alas, yksin asuvalle koneen nostaminen + vedet keittiön kaapistossa)

• keittiön tiskialtaat, joissa vain "puolitoista" allasta tai vain yksi allas (käytännön keittiöhommissa nuo altaat aivan perseestä)

• kodinhoitohuoneessa pyykkikoneen paikka pöytätason alla (yksinkertaisesti perseestä, sillä joillakin on päältätäytettäviä pesukoneita)

• saunassa lauteilla ympäröity sähkökiuas eli se kiuas pojottaa jostain lauteisiin tehdystä aukosta (kiukaan huoltaminen mahdollisimman vittumasta ja tietysti helpompi polttaa itsensä siihen kiukaaseen)

• ylipäätään ne saunojen lauteet, jotka peittävät melkein koko saunan pinta-alan (saunan lattia mahdollisimman vittumainen pestä ja puhdistaa, koska lauteet tiellä)

Noh, siinä näin muutamia. Nuokin olisi taloa rakentaessa sellaisia ihan pieniä asioita, jotka tulisi huomioida mutta jotenkin vaikuttaa sille, että näillä nykyajan rakentajilla on kaikki käytännön arkea helpottavat jutut unohtuneet aikoja sitten. Kaikki pitää tehdä mahdollisimman vaikeaksi huoltaa ja puhdistaa. Voisin veikata, että noita ratkaisuja haluavat taloihinsa ne pallinaamat kaupunkilaiset, jotka ovat asuneet koko ikänsä jossain kerros- tai rivitalossa, ja sitten päättävät, että rakennetaanpas kiva ja trendikäs omakotitalo. Tietäähän sen sitten mitä paskaa siitä tulee, kun nämä sisustuslehtiä liikaa lukeneet töhöt päästetään suunnittelemaan ja rakentamaan.

Doggy style

Olipahan viime yö taas sellainen, että hohhoi. Ensin heräsin vähän jälkeen yhden siihen, kun tuulee kovasti. Pyöriskelen sängyssä jonkun aikaa ennenkuin taas nukahdan. Seuraavaksi näen sellaista unta, että ajelen polkupyörällä jotain syrjäistä tietä ja tulen sellaisen aukean alueen päähän, jossa on heinikkoa. Huomaan, että pari hirveä liikkuu tuolla aukealla ja toinen niistä huomaa minut. Siinä käännyn ympäri ja lähden ajelemaan pyörällä pois paikalta miettien, että meinaakohan se hirvi lähteä perääni.

Herään taas tuohon ja minulla on kuuma. Kello on puoli kolme ja pyörin taas tuskaillen unenpuutetta. Nukahdan taas ja kohta näen unta eräästä vloggaajanaisesta, jonka videoita seurailen oikeassa elämässä. Oikeassa elämässä tällä naisella on pitkät hiukset mutta unessa nainen on leikannut ne lyhyeksi. Mielessäni mietin, että tuollaiset lyhyeksi kynityt hiukset ei näytä ollenkaan hyvältä tällä henkilöllä.

Noh, unet kun on kummallisia, niin hetken kuluttua tämä nainen asettuu lattialle alastomana nelin kontin minun eteeni ja minultakin ovat vaatteet hävinneet. Mitäs sitä muutakaan teen siinä tilanteessa kuin menen polvilleni tämän naikkosen taakse ja alan panna häntä takaapäin. Siinä lykkiessä ajattelen, että ei tämä tunnu yhtään hyvälle tai ei tästä ainakaan mitään mielihyvää saa. Siihenpä sitten taas herään ja kello on nyt neljä. Enää ei nukuttanut ja oli taas niin pöllämystynyt olo näiden unien jälkeen, että ei paremmasta väliä.

Laskiaispullia

Juu eiku nääs semmonen asia mulla vaan oli, että ku laskiainen on tulossa ens viikolla, niin pitäis varmaan jotain laskiaispullaa leipoa. No eihän mulla mitään ohjetta oo ja muutenki on peukalo keskellä kämmentä näissä leivonta-asioissa, nii mää sitä nisuohjetta ettiskelin sieltä intternetistä. Siinä kuulkaas löyty sitten jostain juutuubista sellanen pullanleivontavideo, jossa semmonen kivannäkönen misukka oli just tekemässä sitä ihteään eli pullaa vaivaamassa.


No mää sitä vaivaamista aikani kattelin ja voi jumankauta minkälaista sotkemista! Hella jauhoja täynnä ja se ainesten sekottaminenkin. Oli ku ois joku veltto teinipoika ollu munaasa vatkaamassa, nii löysännäköstä oli koko touhu. Vaikka emmää mikään michelin-kokki ole, niin kyllä mulla jonkulainen käsitys on, että miltä sen touhun pitäs näyttää. Aivan onnetonta tää nykynuoriso!

Ja voi jumankauta toisen kerran se hella! Siinä oli hellan päällä vaikka mitä törkyä! Oli jauhoo, jauhopussia, leikkuulautaa, muovikauhaa ja kaikkee muuta. Jumankauta aivan hirvee tulipalon vaara! Siinäku ährää hellan päälle vahingossa, nii kämppä on aika äkkiä mustana. Kattokaa ny vaikka tätä jäppistä:

JUMANKAUTA UKKO TULESSA!

Ja tollasesta ne nuoremmat ottaa esimerkkiä. Mua huvita enää taas yhtää mikään!

Musta peili

On nämä talvet menneet ihmeellisiksi. Lämpötila on ollut viikolla joka päivä pakkasen puolella mutta silti on välillä satanut vettä. Erittäin kiva keli ajella autolla, kun ei tiedä, että onko se tie nyt peilijäässä vai ei. No se säästä, seuraavaksi itse asiaan...

Olen katsellut tässä joulu- ja tammikuun aikana sarjasta Black Mirror kaikki ilmestyneet jaksot (13 kpl). Tai ei tuo nyt varsinaisesti mikään sarja ole, kun kaikki jaksot ovat toisistaan irrallisia näyttelijöitä ja tarinaa myöten. Ainoa kaikkia jaksoja yhdistävä tekijä on kehittynyt tekniikka. Mutta kaiken kaikkiaan sarja on ollut ihan hyvää (tai pikemminkin loistavaa) katsottavaa.

Kakkoskaudella oli monta hyvää jaksoa. Ensimmäisessä jaksossa oli minun mielestä sellaista pientä huvittavuutta, kun tarinaan liittyi ihmisen ja tietokoneohjelman/robotin välistä vuorovaikutusta. Myös kauden toinen jakso oli erittäin hyvä, ehkäpä paras kaikista. Ainakin se jäi hyvin mieleen. Tuossa jaksossa katsojaa kustaan silmään niin urakalla, että homman juju aukeaa vasta viimeisten minuuttien aikana. Tässä kannattaa katsoa myös lopputekstitkin, sillä niiden väliin on ripoteltu lisää selittäviä juttuja. Tuon katsomisen jälkeen sisälläni asustava pieni sadisti hihkui innosta, oli nimittäin niin kieroutunut tarina, että oksat pois.

Toisen kauden jouluspesiaalikin oli omalla tavallaan mieltä kutkuttava. Laittoi vain ajattelemaan, että jos tuollaista olisi oikeasti, niin mitenkähän monta harmaata tyyppiä liikkuisi minun silmien edessä.

Kolmannen kauden ensimmäinen jakso oli myös ihan... ööö... ei nyt hauska mutta suorastaan pelottavan läheltä nykyajan touhua liippaava kertomus. Kaikki antoivat somessa pisteitä toisilleen ja entäs sitten kun ei mennytkään ihan niin hyvin. Vieläkin ajankohtaisemmaksi tuo jakso muuttui, kun tammikuun lopussa netissä pukkasi vastaan seuraavanlaista juttua:



Tuon jälkeen ei tiennyt, että olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Jos touhu menee oikeasti tuollaiseksi, niin...



Kokonaisuudessaan kaikki tarinat olivat omalla tavalla mukaansa tempaavia ja varsinkin se kehittynyt tekniikka toi oman mausteensa tarinoihin. Se ei ollut liian yliampuvaa mutta kuitenkin sellaista omalla tavalla uskottavaa, että ehkäpä sellaista voisi olla joskus tulevaisuudessa. Mutta joka tapauksessa, kannattaa katsella tuota sarjaa. Paitsi ei silloin, jos haluat nähdä vain onnellisia loppuja.