Seuraan yhtä keskustelufoorumia netissä, jossa on myös seuranhakuosio. Marraskuun puolella joku naikkonen etsi keskusteluseuraa tuolla osiolla. Vastasin tuohon ilmoon ja siitä viesteily lähti jotenkin käyntiin ja viestejä vaihdettiin taajuudella kerran viikkoon. Tammikuun alussa lähetin viimeisimmän viestin, mitään ei ole kuulunut takaisin (enkä enää odotakaan).
Tammikuun alussa laitoin yhden toisen keskustelupalstan seuranhakuosiolle lyhyen ilmoituksen, jossa hain juttuseuraa. Ei yhtään vastausta.
Tammikuun puolivälissä muokkasin kyrsiintyneenä ikuvanhaa treffiprofiilia suolikaksnelosssa. Tuloksena tasan neljä vaihdettua viestiä yhden naisen kanssa.
31.1.2017
24.1.2017
Uusi vuosi, uusi talo
No nyt sitä on sitten käyty katsomassa omakotitaloa. Hakuvahti kiikutti viime viikolla taas sähköpostiin listaa myyntiin tulleista taloista. Yksi paikka kiinnitti heti huomioni osoitteensa perusteella. Mielenkiinnolla avasin linkin ja mitä nyt äkkiä kerkesin katsoa ilmoituksen läpi, niin vaikutti ihan mielenkiintoiselta. Hinta oli vähän yläkanttiin mutta talo oli rakennettu 2000-luvulla. Talossa vaikutti olevan ihan järkevä pohjaratkaisu, vaikkakin ei se mikään ihan täydellinen unelma ollut ja valokuvat tiirasin tarkasti läpi moneen kertaan.
Seuraavana päivänä katselin ilmoitusta ja kuvia uudelleen sekä tutkin aluetta hieman tarkemmin. Into hieman laimeni, sillä naapuri oli ihan liian lähellä ja talolle johtava tie oli pieni, mutkainen ja pitkä. Kohde kuitenkin kiinnosti sen verran, että kun esittely oli tulevana sunnuntaina, niin päätin lähteä katsomaan sitä. Saisipahan käydä edes jossain taloesittelyssä pällistelemässä paikan päällä ihan kokemuksenkin kannalta.
Sunnuntaina auton keulan kääntyessä talolle johtavalle tielle ja sitä vähän matkaa ajaessa eteenpäin tuli jo heti mieleen, että ei ei ei. Kuten olin kartalta aiemmin katsellut, niin tie oli niin kapea, että kahden auton kohdatessa saisi toinen pysähtyä kunnolla tien reunaan, jotta toinen pääsisi ohi. Tie oli myös mutkainen ja kulki aivan kahden talon pihan vierestä, jossa näytti olevan kakaroita, olipa tiellä myös näistä varoittava liikennemerkkikin. Kesällä tuollaista tietä nyt vielä jotenkin saattaisi ajella mutta talvista kapeaa ja liukasta pikkutietä ei oikein innosta ajaa päivittäin töihin ja takaisin.
Talon pihaan kääntyessä toinen asia, joka lätkäisi heti korville, oli pihan pienuus. Kun pihassa oli kiinteistönvälittäjän auto, niin omaa koslaa sai veivata kieli keskellä suuta edestakaisin jonkin aikaa, että sai käännettyä keulan kohti tulosuuntaa ja parkkeerattua pois muiden tieltä. Ensimmäiseksi tutustuin erilliseen autotalliin ja varastotilaan eivätkä nekään mitään suurempia riemunkiljahduksia aiheuttaneet. Autotalli oli niin pieni, että jos sinne auton laittaisi, niin eipä sinne juuri muuta mahtuisi. Tilan kalustuksesta ja tavaramäärästä päätellen omistajan autokin luultavasti vietti aikaansa ulkona katoksen alla. Varastotilassa ensimmäisenä epäilytti se, että lattia näytti olevan maan tasalla, ei oikein hyvä asia kosteusvaurioiden mahdollisuutta ajatellen. Toisekseen varasto oli ammuttu täyteen tavaraa ja tilan seinille oli kiinnitetty aika tökerön näköisesti tehtyjä hyllyjä. Noh, ei nyt ehkä mikään maailman vakavin seikka talon ostossa mutta kiinnitti huomioni.
Sitten olikin vuoro siirtyä pällistelemään ja ihmettelemään itse taloa. Ensimmäisenä tietenkin piti vilkaista talon tekniseen tilaan, kun se sattui sopivasti olemaan siinä eteisessä. Melko pieni koppi oli sekin ja edelleen sama linja jatkui kuin varastossakin eli tilassa oli paljon tavaraa. Laitteiden huoltotoimenpiteitä varten tilaa oli melko niukasti.
Keittiö oli ihan järkevän oloinen. Kodinkoneet oli sijoiteltu sopivasti ja tilassa oli myös leivinuuni ja puuhella. Tuo puuhellakaan ei ole nykyään mikään itsestäänselvyys mutta se on varsin hyödyllinen kapistus maaseudulla sijaitsevassa talossa sähkökatkojen aikaan. Saunassa ja pesuhuoneessa ei ollut mitään ihmeellistä ja kodinhoitohuoneessa oli paljon kaappeja (tietenkin täynnä tavaraa).
Makuuhuoneista pienempi oli ehkä vähän liiankin pieni. Vaikka pohjapiirustuksen mukaan huoneen ala oli 9 m², niin silti vaikutti pieneltä. Ehkä sopisi jonkin pikkulapsen huoneeksi mutta vähänkään isommalle ihmiselle saattaisi käydä äkkiä pieneksi. Huonessa oli sellainen irtokomeropari, jonka päällä oli vielä lisää tavaroita. Päämakuuhuone oli myös mielestäni pieni. Tilassa oli parisänky, pari yöpöytää ja lipasto/senkki/mikähelvettisenytonkaan mutta muille huonekaluille ei tilaa pahemmin ollut.
Tämän huoneen yhteydessä oli myös erillinen vaatehuone, josta saa aina plussaa. Ehkä enää ei tule yllätyksenä mutta myös tämäkin koppi oli lattiasta kattoon täynnä rättejä ja muuta vaatetta. Oleskelutiloina oli erillinen huone ja keittiön vieressä ollut kummalisen mallinen huone. Ei oikein ollut minun mieleen sellaiset oleskelutilat. Talosta löytyi myös kaksi vessaakin, yksin asuvalle toinen hieman turhaa mutta voihan se tuoda vähän vaihtelua tylsään arkeen, kun käy joka toinen päivä paskalla eri pöntöllä.
"Loppusilauksen" antoi vielä se lähellä olleen naapuritalon pihassa olleen rakin räkytys. Kuten vähän etukäteen arvelinkin, niin ei tuo paikka ostohaluja herättänyt. Kuitenkin elämäni ensimmäisessä taloesittelyssä on nyt käyty, eihän tuossa mennytkään aikaa kuin se reilu puolitoista vuotta. Jos samalla tahdilla jatketaan, niin seuraavan kerran käyn taloesittelyssä luultavasti kesällä 2018 ja jos homma menee samalla tyylillä mitä edellistä asuntoa etsiessä eli tärppää kolmannella, niin talon ostoon voi päästä ehkä alkuvuodesta 2020. Sitä odotellessa...
Alla vielä vähän plussia ja miinuksia kyseisestä paikasta.
+ sopivan matkan päästä töistä
+ luonto vieressä
+ keittiössä hyvä pohjaratkaisu
+ puulämmitteinen sauna
+ erillinen vaatehuone
- hinta
- mutkainen ja kapea tie
- pieni piha
- pienehköt huoneet
- pari selvää virhettä viimeistelytöissä, jotka hyppäävät silmille joka kerta ohi kulkiessa
- talon sisällä ei minkäänlaista lämmintä varastotilaa
- naapuri liian lähellä (+ räkyttävä piski)
Seuraavana päivänä katselin ilmoitusta ja kuvia uudelleen sekä tutkin aluetta hieman tarkemmin. Into hieman laimeni, sillä naapuri oli ihan liian lähellä ja talolle johtava tie oli pieni, mutkainen ja pitkä. Kohde kuitenkin kiinnosti sen verran, että kun esittely oli tulevana sunnuntaina, niin päätin lähteä katsomaan sitä. Saisipahan käydä edes jossain taloesittelyssä pällistelemässä paikan päällä ihan kokemuksenkin kannalta.
Sunnuntaina auton keulan kääntyessä talolle johtavalle tielle ja sitä vähän matkaa ajaessa eteenpäin tuli jo heti mieleen, että ei ei ei. Kuten olin kartalta aiemmin katsellut, niin tie oli niin kapea, että kahden auton kohdatessa saisi toinen pysähtyä kunnolla tien reunaan, jotta toinen pääsisi ohi. Tie oli myös mutkainen ja kulki aivan kahden talon pihan vierestä, jossa näytti olevan kakaroita, olipa tiellä myös näistä varoittava liikennemerkkikin. Kesällä tuollaista tietä nyt vielä jotenkin saattaisi ajella mutta talvista kapeaa ja liukasta pikkutietä ei oikein innosta ajaa päivittäin töihin ja takaisin.
Talon pihaan kääntyessä toinen asia, joka lätkäisi heti korville, oli pihan pienuus. Kun pihassa oli kiinteistönvälittäjän auto, niin omaa koslaa sai veivata kieli keskellä suuta edestakaisin jonkin aikaa, että sai käännettyä keulan kohti tulosuuntaa ja parkkeerattua pois muiden tieltä. Ensimmäiseksi tutustuin erilliseen autotalliin ja varastotilaan eivätkä nekään mitään suurempia riemunkiljahduksia aiheuttaneet. Autotalli oli niin pieni, että jos sinne auton laittaisi, niin eipä sinne juuri muuta mahtuisi. Tilan kalustuksesta ja tavaramäärästä päätellen omistajan autokin luultavasti vietti aikaansa ulkona katoksen alla. Varastotilassa ensimmäisenä epäilytti se, että lattia näytti olevan maan tasalla, ei oikein hyvä asia kosteusvaurioiden mahdollisuutta ajatellen. Toisekseen varasto oli ammuttu täyteen tavaraa ja tilan seinille oli kiinnitetty aika tökerön näköisesti tehtyjä hyllyjä. Noh, ei nyt ehkä mikään maailman vakavin seikka talon ostossa mutta kiinnitti huomioni.
Sitten olikin vuoro siirtyä pällistelemään ja ihmettelemään itse taloa. Ensimmäisenä tietenkin piti vilkaista talon tekniseen tilaan, kun se sattui sopivasti olemaan siinä eteisessä. Melko pieni koppi oli sekin ja edelleen sama linja jatkui kuin varastossakin eli tilassa oli paljon tavaraa. Laitteiden huoltotoimenpiteitä varten tilaa oli melko niukasti.
Keittiö oli ihan järkevän oloinen. Kodinkoneet oli sijoiteltu sopivasti ja tilassa oli myös leivinuuni ja puuhella. Tuo puuhellakaan ei ole nykyään mikään itsestäänselvyys mutta se on varsin hyödyllinen kapistus maaseudulla sijaitsevassa talossa sähkökatkojen aikaan. Saunassa ja pesuhuoneessa ei ollut mitään ihmeellistä ja kodinhoitohuoneessa oli paljon kaappeja (tietenkin täynnä tavaraa).
Makuuhuoneista pienempi oli ehkä vähän liiankin pieni. Vaikka pohjapiirustuksen mukaan huoneen ala oli 9 m², niin silti vaikutti pieneltä. Ehkä sopisi jonkin pikkulapsen huoneeksi mutta vähänkään isommalle ihmiselle saattaisi käydä äkkiä pieneksi. Huonessa oli sellainen irtokomeropari, jonka päällä oli vielä lisää tavaroita. Päämakuuhuone oli myös mielestäni pieni. Tilassa oli parisänky, pari yöpöytää ja lipasto/senkki/mikähelvettisenytonkaan mutta muille huonekaluille ei tilaa pahemmin ollut.
 |
| pöllitty HS:n sivuilta |
Tämän huoneen yhteydessä oli myös erillinen vaatehuone, josta saa aina plussaa. Ehkä enää ei tule yllätyksenä mutta myös tämäkin koppi oli lattiasta kattoon täynnä rättejä ja muuta vaatetta. Oleskelutiloina oli erillinen huone ja keittiön vieressä ollut kummalisen mallinen huone. Ei oikein ollut minun mieleen sellaiset oleskelutilat. Talosta löytyi myös kaksi vessaakin, yksin asuvalle toinen hieman turhaa mutta voihan se tuoda vähän vaihtelua tylsään arkeen, kun käy joka toinen päivä paskalla eri pöntöllä.
"Loppusilauksen" antoi vielä se lähellä olleen naapuritalon pihassa olleen rakin räkytys. Kuten vähän etukäteen arvelinkin, niin ei tuo paikka ostohaluja herättänyt. Kuitenkin elämäni ensimmäisessä taloesittelyssä on nyt käyty, eihän tuossa mennytkään aikaa kuin se reilu puolitoista vuotta. Jos samalla tahdilla jatketaan, niin seuraavan kerran käyn taloesittelyssä luultavasti kesällä 2018 ja jos homma menee samalla tyylillä mitä edellistä asuntoa etsiessä eli tärppää kolmannella, niin talon ostoon voi päästä ehkä alkuvuodesta 2020. Sitä odotellessa...
Alla vielä vähän plussia ja miinuksia kyseisestä paikasta.
+ sopivan matkan päästä töistä
+ luonto vieressä
+ keittiössä hyvä pohjaratkaisu
+ puulämmitteinen sauna
+ erillinen vaatehuone
- hinta
- mutkainen ja kapea tie
- pieni piha
- pienehköt huoneet
- pari selvää virhettä viimeistelytöissä, jotka hyppäävät silmille joka kerta ohi kulkiessa
- talon sisällä ei minkäänlaista lämmintä varastotilaa
- naapuri liian lähellä (+ räkyttävä piski)
15.1.2017
Ajatukset lomalla, osa 2
Viime kirjoitus meni kokonaan höpistessä talousasioista ja se toinen lomien aikaan ajatuksissa pyörinyt alue jäi kokonaan käsittelemättä. Korjataan nyt tässä sekin puute alta pois. Eli siis tämänkertainen teksti käsittelee naisia... Tai enpäs sanokaan ihan varmaksi. Katsotaan mitä tästä tulee.
Lomalla tuli surffailtua netissä (mitäs muutakaan sitä minunkaltainen tekisi) ja tuli eksyttyä erinäisille keskustelupalstoille. Aiheet nyt vaihtelivat laidasta toiseen, minä kuitenkin jäin enemmän lukemaan ihmissuhteita, nettideittailua yms. aiheita käsitteleviä keskusteluja.
Päällimmäiseksi noita keskusteluja lukiessa jäi kuitenkin vain sellainen olo, että itse sitä on tullut tipahdattua jo nettideittailukulttuurin kelkasta aikaa sitten. Nykyään ihmisillä tuntuu käytössä olevan erilaisia (naistenperään)kuolauskanavia, joita pitkin otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. On tinderiä, instagrammia, snäptsättiä, periskooppia ja kaikenkarvaista kikkeliä (lue: kik-messenger), telegrammia ja vatsappia, joilla voi pommittaa toisia.
Jos ei omista A- tai I-puhelinta, niin muussa tapauksessa nuo sovellukset on sama unohtaa. Kokeilin etsiä työpuhelimeen noita sovelluksia, niin löysin vain tuon kikkeliviestimen, kaikki muut olivat joitakin kolmannen osapuolien epävirallisia tekeleitä. Eli kannattaa unohtaa suosiolla nuo W-puhelimet kokonaan. Se on tullut huomattua, että sille alustalle ei ole minkäänlaista kunnon tarjontaa.
Toisaalta kun sitten aloin miettiä tarkemmin, että vaikka minulla olisi käytössä kaikki nuo jossain puhelimessa, niin entäs sitten? Kun kaveripiiri on internet-termiä käyttäen 404, niin siinäpä lähde tyhjästä nyhjäisemään. Jostain pitäisi pieraista se kaveripiiri pystyyn, jotta olisi kontakteja, joita pitkin voisi mahdollisesti ujuttautua jonkun naisen pöksyihin. Minun tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty...
Tuli taas niin sekavaa settiä, että parasta lopettaa tältä illalta.
Lomalla tuli surffailtua netissä (mitäs muutakaan sitä minunkaltainen tekisi) ja tuli eksyttyä erinäisille keskustelupalstoille. Aiheet nyt vaihtelivat laidasta toiseen, minä kuitenkin jäin enemmän lukemaan ihmissuhteita, nettideittailua yms. aiheita käsitteleviä keskusteluja.
Päällimmäiseksi noita keskusteluja lukiessa jäi kuitenkin vain sellainen olo, että itse sitä on tullut tipahdattua jo nettideittailukulttuurin kelkasta aikaa sitten. Nykyään ihmisillä tuntuu käytössä olevan erilaisia (naistenperään)kuolauskanavia, joita pitkin otetaan kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. On tinderiä, instagrammia, snäptsättiä, periskooppia ja kaikenkarvaista kikkeliä (lue: kik-messenger), telegrammia ja vatsappia, joilla voi pommittaa toisia.
Jos ei omista A- tai I-puhelinta, niin muussa tapauksessa nuo sovellukset on sama unohtaa. Kokeilin etsiä työpuhelimeen noita sovelluksia, niin löysin vain tuon kikkeliviestimen, kaikki muut olivat joitakin kolmannen osapuolien epävirallisia tekeleitä. Eli kannattaa unohtaa suosiolla nuo W-puhelimet kokonaan. Se on tullut huomattua, että sille alustalle ei ole minkäänlaista kunnon tarjontaa.
Toisaalta kun sitten aloin miettiä tarkemmin, että vaikka minulla olisi käytössä kaikki nuo jossain puhelimessa, niin entäs sitten? Kun kaveripiiri on internet-termiä käyttäen 404, niin siinäpä lähde tyhjästä nyhjäisemään. Jostain pitäisi pieraista se kaveripiiri pystyyn, jotta olisi kontakteja, joita pitkin voisi mahdollisesti ujuttautua jonkun naisen pöksyihin. Minun tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty...
Tuli taas niin sekavaa settiä, että parasta lopettaa tältä illalta.
8.1.2017
Ajatukset lomalla
Kun olin joulun jälkeen viikon vapaalla, niin ajatukset alkoivat pyöriä luonnollisesti muissakin kuin työasioissa. Viimeksi kesälomalla ajatukset pyörivät melko pitkälti ohjelmointiin liittyvissä asioissa, nyt ajatuksissä pyörivät raha ja pil... naiset.
Kun viime vuonna menopuoli oli melko pieni, niin sukankin varteen jäi enemmän talletettavaa. Tilillä pyörisi nyt noin tonni tai pari rahaa, jonka voisi laittaa kiinni sijoituksiin. Loman aikana tuli siis mietittyä, että mihinkä tuota rahaa voisi sijoittaa. Joitakin vaihtoehtoja olisi mutta osa niistä vaatisi paneutumista aiheeseen enemmänkin. Osakkeeet olisi yksi vaihtoehto. Näiden kanssa joutuisi tekemään enemmän tuota taustaselvittelyä, jotta ei aivan rupuyritykseen laittaisi rahaa kiinni. Osakkeista olisi mahdollista saada myös osinkoja silloin tällöin, mutta noin pienillä sijoitussummilla osingotkin olisivat pieniä (luokkaa kymppejä, jos sitäkään).
Toisena vaihtoehtona voisi olla jokin indeksirahasto, jossa on mahdollisimman pienet kulut. Tavallisissa pankeissa rahastoissa on ihan liian suuria kuluja, joten katse olisi käännettävä johonkin muuhun paikkaan, esim. Nordnet, Seligson ja mitä näitä nyt on. Yksi täysin kuluton rahasto löytyi ja pari muutakin pienikuluista. Näistä parista pitäisi selvitellä tarkemmin, että mitä ne ovat syöneet sisälleen. Ei oikein innosta ostaa sikaa säkissä ilman, että ymmärtää mihinkä on rahansa laittanut.
Eniten tässä mietityttää kuitenkin se, että mihin suuntaan tämä talous on menossa. Jos katsoo vaikka Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen indeksiä (kuva kauppalehden sivuilta), niin indeksi on tällä hetkellä korkeammalla kuin ennen vuoden 2008 romahdusta.
Tätä edellinen lasku näkyy myös vuodelta 2000. Jos katsoo noita huippujen välejä, niin ajallisesti niillä on eroa n. 8 vuotta. Jos laskee vaikka tuosta vuodesta 2008 seuraavat kahdeksan vuotta eteenpäin, niin päästään vuoteen 2016 eli näihin päiviin. Onko siis odotettavissa jonkinlainen taloudellinen tipahdus tässä vuoden tai parin sisään, sitä on kieltämättä hankala sanoa katsomalla peruutuspeiliin.
Toisaalta tuo sijoituksiin käytettävissä rahamäärä on sen verran pieni ja se on sellaistaa rahaa, että sijoituksen voisi tehdä fire-and-forget -tyyliin. Jos jonain vuonna tulee jonkinlainen pudotus, niin luultavasti kymmenen vuoden päästä siitä ollaan taas entisessä tilanteessa (ellei nyt ole käynyt mahdoton paska-tuulettimeen -tilanne). Raha saisi olla siis rauhassa kiinni jossain niin pitkään kuin sitä jaksaa pitää siellä.
Tietysti nämäkin rahat voisi tunkea siihen talorahastoon, jota on pikkuhiljaa kartutettu, mutta toisaalta olisi hyvä olla ylimääräistä jemmarahaa jossain, jos tiukka paikka tulee. Että tiedäpä tässä sitten mitä sitä tekee näiden rahojen kanssa.
Kun viime vuonna menopuoli oli melko pieni, niin sukankin varteen jäi enemmän talletettavaa. Tilillä pyörisi nyt noin tonni tai pari rahaa, jonka voisi laittaa kiinni sijoituksiin. Loman aikana tuli siis mietittyä, että mihinkä tuota rahaa voisi sijoittaa. Joitakin vaihtoehtoja olisi mutta osa niistä vaatisi paneutumista aiheeseen enemmänkin. Osakkeeet olisi yksi vaihtoehto. Näiden kanssa joutuisi tekemään enemmän tuota taustaselvittelyä, jotta ei aivan rupuyritykseen laittaisi rahaa kiinni. Osakkeista olisi mahdollista saada myös osinkoja silloin tällöin, mutta noin pienillä sijoitussummilla osingotkin olisivat pieniä (luokkaa kymppejä, jos sitäkään).
Toisena vaihtoehtona voisi olla jokin indeksirahasto, jossa on mahdollisimman pienet kulut. Tavallisissa pankeissa rahastoissa on ihan liian suuria kuluja, joten katse olisi käännettävä johonkin muuhun paikkaan, esim. Nordnet, Seligson ja mitä näitä nyt on. Yksi täysin kuluton rahasto löytyi ja pari muutakin pienikuluista. Näistä parista pitäisi selvitellä tarkemmin, että mitä ne ovat syöneet sisälleen. Ei oikein innosta ostaa sikaa säkissä ilman, että ymmärtää mihinkä on rahansa laittanut.
Eniten tässä mietityttää kuitenkin se, että mihin suuntaan tämä talous on menossa. Jos katsoo vaikka Helsingin pörssin 25 vaihdetuimman osakkeen indeksiä (kuva kauppalehden sivuilta), niin indeksi on tällä hetkellä korkeammalla kuin ennen vuoden 2008 romahdusta.
Tätä edellinen lasku näkyy myös vuodelta 2000. Jos katsoo noita huippujen välejä, niin ajallisesti niillä on eroa n. 8 vuotta. Jos laskee vaikka tuosta vuodesta 2008 seuraavat kahdeksan vuotta eteenpäin, niin päästään vuoteen 2016 eli näihin päiviin. Onko siis odotettavissa jonkinlainen taloudellinen tipahdus tässä vuoden tai parin sisään, sitä on kieltämättä hankala sanoa katsomalla peruutuspeiliin.
Toisaalta tuo sijoituksiin käytettävissä rahamäärä on sen verran pieni ja se on sellaistaa rahaa, että sijoituksen voisi tehdä fire-and-forget -tyyliin. Jos jonain vuonna tulee jonkinlainen pudotus, niin luultavasti kymmenen vuoden päästä siitä ollaan taas entisessä tilanteessa (ellei nyt ole käynyt mahdoton paska-tuulettimeen -tilanne). Raha saisi olla siis rauhassa kiinni jossain niin pitkään kuin sitä jaksaa pitää siellä.
Tietysti nämäkin rahat voisi tunkea siihen talorahastoon, jota on pikkuhiljaa kartutettu, mutta toisaalta olisi hyvä olla ylimääräistä jemmarahaa jossain, jos tiukka paikka tulee. Että tiedäpä tässä sitten mitä sitä tekee näiden rahojen kanssa.
23.12.2016
Joululällätyksiä
Jouluaikaan radiosta kuuluu yleensä joululauluja. (Tuliko kenelläkään yllätyksenä?) Minä en kuitenkaan jostain syystä ole näiden laulujen ylimpiä ystäviä. Yleensä kanava menee vaihtoon välittömästi tuollaisen viisun alkaessa. Ja näin joulun aikaan se tietää sitten sitä, että kanavasurfausta saa harrastaa tavallista enemmän. Sääntöön on kuitenkin kaksi poikkeusta. Ensimmäinen on Leevi And The Leavingsin Jossain On Kai Joulu.
Ja toinen on puolestaan Aikakoneen Hiljaisuus.
Näitä voi kuunnella ihan vapaaehtoisestikin. Niin ja niille, jotka tuskailevat tänä jouluna postin kanssa...
Hörähdin tämän nähdessäni. Mutta nyt on tämäkin vuosi kohta pulkassa. Otin sen kunniaksi viimeisen viikon töistä vapaaksi, jotta saan hieman lepuuttaa hermoja veemäisen työputken jälkeen. Näillä eväillä ensi vuoden puolelle.
Ja toinen on puolestaan Aikakoneen Hiljaisuus.
Näitä voi kuunnella ihan vapaaehtoisestikin. Niin ja niille, jotka tuskailevat tänä jouluna postin kanssa...
Hörähdin tämän nähdessäni. Mutta nyt on tämäkin vuosi kohta pulkassa. Otin sen kunniaksi viimeisen viikon töistä vapaaksi, jotta saan hieman lepuuttaa hermoja veemäisen työputken jälkeen. Näillä eväillä ensi vuoden puolelle.
18.12.2016
Köyhä vuosi
Eilen satuin käymään kaupassa normaalista poikkeavasti aamupäivällä (yleensä käyn siis heti aamulla). Iso virhe... Tiedä sitten miten iso virhe olisi ollut mennä vasta iltapäivällä, kun jo nyt aamupäivälle meinasi hermostua niihin käytävillä edessä pyöriviin pujottelukeppeihin. Samalla tuli ihmeteltyä sitä krääsän määrää mitä siellä on joulun alla myynnissä ja sitä, että jotkin vielä ostavat niitä. Aivan humpuukia koko touhu.
Kauppareissun jälkeen menoja ylös kirjatessa tutkin hieman tarkemmin vuoden aikana kertyneitä menoja. Jos menoista suodatetaan pois kaikki pakolliset eli asumiskulut, vakuutukset, sähkö, liikkumiseen liittyvät kulut, ruoka, wc-paperit, pesuaineet ja mitä näitä peruskulutustavaroita nyt on, niin kaikkinensa vuoden aikana erilaisiin sekalaisiin menoihin kului rahaa vain alta yhdeksänkymppiä. Harrastuksiin nyt upposi joitakin satasia mutta ne voidaan jättää pois tästä. Mitä kaikkea tuohon sekalaisiin kuului, niin tässäpä listaa (pyöristetyt hinnat suluissa):
- kahteen kelloon paristonvaihdot (5)
- rikki menneen kengän vetoketjun korjaus (25)
- tietokoneeseen pieni lisälaite (25)
- muutamia muovilaatikoita tavaroiden säilytystä varten (15)
- karkkia, joista suurin osa purukumia (15)
Vaatteita tai kenkiä ei tarvinnut vuoden aikana ostaa ollenkaan, kun niitä on aivan tarpeeksi. Muutama t-paita ja pari paria sukkia lahosi puhki mutta niille ei tavinnut tehdä korvaavia hankintoja. Ostettu ruoka oli käytännössä ihan peruselintarvikkeita, hedelmiä ja kasviksia yms. En siis ostellut mitään erikoisia ruokia, jotka olisivat olleet kalliita, ja mitään alkoholijuomia tai vastaavia ei myöskään tarvinnut ostaa, koska en käytä niitä. Ulkona en käynyt syömässä ollenkaan, tosin jokusia kertoja (<10) jouduin työmatkalla käymään syömässä lounasravintolassa.
Mitäpä tähän voisi loppuun sanoa. Ehkä sen, että jos peruskodintavarat ja -esineet on jo hankittu ja vuoden aikana ei mene mitään rikki, niin eipä sitä juuri silloin tarvitse ostaa mitään. Turhaan sitä mitään ylimääräistä rojua haluaa nurkkiinsa pyörimään.
Kauppareissun jälkeen menoja ylös kirjatessa tutkin hieman tarkemmin vuoden aikana kertyneitä menoja. Jos menoista suodatetaan pois kaikki pakolliset eli asumiskulut, vakuutukset, sähkö, liikkumiseen liittyvät kulut, ruoka, wc-paperit, pesuaineet ja mitä näitä peruskulutustavaroita nyt on, niin kaikkinensa vuoden aikana erilaisiin sekalaisiin menoihin kului rahaa vain alta yhdeksänkymppiä. Harrastuksiin nyt upposi joitakin satasia mutta ne voidaan jättää pois tästä. Mitä kaikkea tuohon sekalaisiin kuului, niin tässäpä listaa (pyöristetyt hinnat suluissa):
- kahteen kelloon paristonvaihdot (5)
- rikki menneen kengän vetoketjun korjaus (25)
- tietokoneeseen pieni lisälaite (25)
- muutamia muovilaatikoita tavaroiden säilytystä varten (15)
- karkkia, joista suurin osa purukumia (15)
Vaatteita tai kenkiä ei tarvinnut vuoden aikana ostaa ollenkaan, kun niitä on aivan tarpeeksi. Muutama t-paita ja pari paria sukkia lahosi puhki mutta niille ei tavinnut tehdä korvaavia hankintoja. Ostettu ruoka oli käytännössä ihan peruselintarvikkeita, hedelmiä ja kasviksia yms. En siis ostellut mitään erikoisia ruokia, jotka olisivat olleet kalliita, ja mitään alkoholijuomia tai vastaavia ei myöskään tarvinnut ostaa, koska en käytä niitä. Ulkona en käynyt syömässä ollenkaan, tosin jokusia kertoja (<10) jouduin työmatkalla käymään syömässä lounasravintolassa.
Mitäpä tähän voisi loppuun sanoa. Ehkä sen, että jos peruskodintavarat ja -esineet on jo hankittu ja vuoden aikana ei mene mitään rikki, niin eipä sitä juuri silloin tarvitse ostaa mitään. Turhaan sitä mitään ylimääräistä rojua haluaa nurkkiinsa pyörimään.
11.12.2016
Uusi kuontalo
Kävipä tässä joku aika sitten niin, että pään päällä tuli erilainen kampaus. Taisinkin joskus mainita, että hiustyyliini on pysynyt hyvin pitkään samanlaisena. Jotenkin nyt koko syksyn aikana on jäänyt hiusasiat hoitamatta, kun töissä on ollut niin paljon tekemistä. Ne siis vain ehtivät venähtää aika pitkäksi, ainakin minun mittapuulla mitattuna. Ei ne nyt ihan mihinkään hippipituuteen yltäneet mutta sen verran pituutta oli, että hiuksia sai kieputeltua helposti sormen ympärille.
Nyt letti on leikkauksen jäljiltä hieman lyhyempi mutta tuossa ennen leikkausta tuli pantua merkille muutamia asioita, joita en ole ennen huomannut. Ensimmäisenä huomasin, että hiukseni ovat aika kiiltävät pitkinä. Lyhyistä hiuksista sitä ei oikein huomannut, kun värikin on sellainen, joka ei muuten kiiltävältä näytä. Toinen asia minkä huomasin oli se, että hiuksia irtoaa päästä ihan tuhottomasti! Lyhyitä hiuksia ei juuri nähnyt mutta nämä pitkät näkyvät joka paikassa. Työpaikan pöytää saa siivota hiuksista ja jos päällä on fleecepaita tai -takki, niin voisi luulla, että olkapäillä on lyllertänyt joku karvojaan tiputellut marsu.
Ai niin... Ja nyt ymmärrän myös paremmin naisten tuskailun kampaamokäynnin jälkeen.
Nyt letti on leikkauksen jäljiltä hieman lyhyempi mutta tuossa ennen leikkausta tuli pantua merkille muutamia asioita, joita en ole ennen huomannut. Ensimmäisenä huomasin, että hiukseni ovat aika kiiltävät pitkinä. Lyhyistä hiuksista sitä ei oikein huomannut, kun värikin on sellainen, joka ei muuten kiiltävältä näytä. Toinen asia minkä huomasin oli se, että hiuksia irtoaa päästä ihan tuhottomasti! Lyhyitä hiuksia ei juuri nähnyt mutta nämä pitkät näkyvät joka paikassa. Työpaikan pöytää saa siivota hiuksista ja jos päällä on fleecepaita tai -takki, niin voisi luulla, että olkapäillä on lyllertänyt joku karvojaan tiputellut marsu.
Ai niin... Ja nyt ymmärrän myös paremmin naisten tuskailun kampaamokäynnin jälkeen.
6.12.2016
Tuijottaen
Vietin itsenäisyspäivän takia pitkää viikonloppua kotona vanhempien luona. Parina aamuna, kun pakkasta oli helve... paljon, niin samalla on tietysti ollut taivaskin pilvetön. Aamulla siis olin hakemassa sanomalehteä laatikolta, niin samalla tuli jämähdettyä katselemaan tähtiä. Kaupungissa tähtiä ei taida nähdä juuri milloinkaan valosaasteen takia mutta valottomalla maaseudulla ne näkee hyvin mikäli vain pilviä ei ole taivaalla. Tiedä sitten mikä niissä pienissä valopisteissä on mutta aina niitä nähdessään niitä jää katselemaan paikoilleen.
Joskus pimeys on ollut niin... ööö... pimeää/mustaa(?), että linnunradan himmeimmätkin tähdet ovat näkyneet selvästi. Nyt ilmeisesti tuo aamun läheisyys vaikutti niin, että taivaalla näkyi vain ne "perustähdet". Silloin, kun tuo linnunrata on ollut näkyvissä, niin se saa töllistelemään taivaalle vieläkin kauemmin. Tuollaisena ajankohtana olisi hauska tiirata tähtiä kaukoputkella ja erityisesti myös kuuta, jos sellainen olisi näkyvissä.
Niin ja satuinhan minä myös näkemään pienen tähdenlennon. Taivaalla näkyi hyvin hyvin lyhyen aikaa pieni ja lyhyt valoviiru, kun jotain kärvähti ilmakehässä.
Joskus pimeys on ollut niin... ööö... pimeää/mustaa(?), että linnunradan himmeimmätkin tähdet ovat näkyneet selvästi. Nyt ilmeisesti tuo aamun läheisyys vaikutti niin, että taivaalla näkyi vain ne "perustähdet". Silloin, kun tuo linnunrata on ollut näkyvissä, niin se saa töllistelemään taivaalle vieläkin kauemmin. Tuollaisena ajankohtana olisi hauska tiirata tähtiä kaukoputkella ja erityisesti myös kuuta, jos sellainen olisi näkyvissä.
Niin ja satuinhan minä myös näkemään pienen tähdenlennon. Taivaalla näkyi hyvin hyvin lyhyen aikaa pieni ja lyhyt valoviiru, kun jotain kärvähti ilmakehässä.
20.11.2016
Liukasta ja märkää
Piti tulla tämänkin lösölösö-kelin pilaamaan alkutalvi. Syksy oli niin mukava, kun ei satanut pitkään aikaan mitään ja oli kuivaa ja melkein jo tuli pysyväkin lumi. Viimeisen viikon aikana on tainnut sataa melkein joka päivä vettä ja nytkin tulee räntää pystysuoraan (onneksi ei sentään vaakasuoraan). Ensi viikon ennuste näyttää plussaa koko viikolle, niin taitaapa hävitä kaikki nämä vähäisetkin lumet pois, mitä vielä maassa on. Olisi saanut minun puolesta olla koko loppuvuosi pikkupakkasen puolella.
Töissä on taas saanut riemuita "äly"puhelimesta. Yhtenä päivänä kuuntelin puhelimella aamuradiota korvanapeilla ja kesken kaiken ääni hävisi. Puhelin makasi siis pöydällä eikä mikään koskenut siihen. Ihmettelin hieman, että mikäs perkele se tälle tuli ja kun avasin luurin, nin näytöllä oli ilmoitus "kuulosi suojelemiseksi ääni on mykistetty" tai jotakin vastaavantyylistä ja äänenvoimakkuus oli TÄYSILLÄ! Yrittikö tämä saatanan puhelin TAPPAA minun kuulon vai mitä vittua, kun oli vääntänyt nupin kaakkon taikasauvan heilautuksella?! Onneksi oli sentään puhelimessa älyä sen verran, että mykisti äänet ennalta-arvaamattoman kovalta volyymimuutokselta.
Toisena päivänä kuuntelin musiikkia ja nyt olisin laittanut hieman ääntä isommalle. Mutta ei. Vaikka painelin äänenvoimakkuusnappia ylös ja alas ja puhelimen näytöllä äänenvoimakkuuden luku liikkui sen mukaan, niin jollotus kuului vain samalla voimakkuudella. Helvetin luuri piti käynnistää KAKSI kertaa uudelleen ennnen kuin säätö rupesi toimimaan taas normaalisti. Tekisi mieli laittaa koko perkeleen vekotin pajavasaran ja alasimen väliin...
Töissä on taas saanut riemuita "äly"puhelimesta. Yhtenä päivänä kuuntelin puhelimella aamuradiota korvanapeilla ja kesken kaiken ääni hävisi. Puhelin makasi siis pöydällä eikä mikään koskenut siihen. Ihmettelin hieman, että mikäs perkele se tälle tuli ja kun avasin luurin, nin näytöllä oli ilmoitus "kuulosi suojelemiseksi ääni on mykistetty" tai jotakin vastaavantyylistä ja äänenvoimakkuus oli TÄYSILLÄ! Yrittikö tämä saatanan puhelin TAPPAA minun kuulon vai mitä vittua, kun oli vääntänyt nupin kaakkon taikasauvan heilautuksella?! Onneksi oli sentään puhelimessa älyä sen verran, että mykisti äänet ennalta-arvaamattoman kovalta volyymimuutokselta.
Toisena päivänä kuuntelin musiikkia ja nyt olisin laittanut hieman ääntä isommalle. Mutta ei. Vaikka painelin äänenvoimakkuusnappia ylös ja alas ja puhelimen näytöllä äänenvoimakkuuden luku liikkui sen mukaan, niin jollotus kuului vain samalla voimakkuudella. Helvetin luuri piti käynnistää KAKSI kertaa uudelleen ennnen kuin säätö rupesi toimimaan taas normaalisti. Tekisi mieli laittaa koko perkeleen vekotin pajavasaran ja alasimen väliin...
13.11.2016
Kysymys naisille, osa 2
Naisten nettitreffi-ilmoituksia lukiessa on aina törmännyt sellaiseen, että jotkin naiset suorastaan HUUTAVAT siinä ilmoituksessaan, että minkälaiset miehet eivät saa ottaa yhteyttä ja mussuttavat luetun ymmärtämisestä. Mutta samaa voisi kysyä myös teiltä, arvo naiset: Miksi se luetun ymmärtäminen tuntuu olevan teillekin välillä niin vaikeaa?
Hieman pohjustusta kysymykselle... Kun tuota ostettavaa asuinpaikkaa ei tunnu löytyvän, niin laitoin nettiin ostoilmoituksen talosta. Ilmoitus oli esillä heinäkuun alusta lokakuun loppuun ja tuona aikana sain vastauksia n. parikymmentä. Vastauksista n. puolet oli tullut miehiltä ja puolet naisilta. Kuten arvata saattaa, niin yksikään näistä ei ollut sellainen paikka, jotta olisin edes kiinnostunut ja lähtenyt katsomaan paikanpäälle. Yleensä se tökkäsi jo heti ensimmäiseksi sijaintiin.
Mikä minun huomiotani kiinnitti enemmän juuri naisten vastauksiin, oli se, että naisten tarjoamissa oli paljon enemmän heittoa ilmoituksessani esitettyihin vaatimuksiin. Olin laittanut ilmoitukseen selvästi, että kohteen pitäisi olla korkeintaan X km päässä paikasta A työmatkojen takia, tontin koko vähintään Y m² ja hinta saisi olla korkeintaan Z euroa (+ pari muuta ominaisuutta/vaatimusta).
Kolme naista tarjosi paikkaa jostain huitsin nevadasta asti. Mittailin hieman mahdollisten työmatkojen pituuksia kartalta ja yhdessäkin paikassa matkaa olisi tullut yli kaksinkertainen määrä siihen verrattuna, mitä olin ilmoituksessani esittänyt. Kehtasi vielä kyseinen epatto kirjoittaa, että "täältä ajaa ihan nopeasti alle tunnissa sinne paikkaan A". Ja kissanpaskat! Matka-aika olisi ollut lähempänä puoltatoista tuntia. Jossain pääkaupunkiseudulla tai Lapissa saattaisin tuollaisen matka-ajan vielä ymmärtää mutta en täällä, jossa tuntikin on jo ihan liian pitkä aika. Vielä sattui löytymään netistä ko. paikan myynti-ilmoitus, niin viestistä ja ilmoituksesta päätellen on tainnut mennä miehen kanssa lusikat jakoon ja yritti saada epätoivoisesti myytyä taloa.
Kaksi naista puolestaan tarjosi sellaisia kiinteistöjä, joissa tontin koko oli luokkaa postimerkki (eli << Y). Sellaisella tontilla ei käytännöllisesti katsoen tee yhtään mitään, johon suunnilleen mahtuu vain se talo (ja sekin juuri ja juuri hikisesti, kun sijoittaa tarkasti keskelle tonttia). Yksi puolestaan yritti tyrkyttää paikkaa, jossa hintapyyntö oli melkein 1,25 suurempi kuin ilmoitukseeni laittama hintakatto. Hieman jäi sellainen kuva näistä ämmistä, että ovat juuri sitä tyyppiä, jonka mielestä kaiken voi muutta heidän mielensä mukaiseksi. Mutta siinäpähän pitäkööt tunkkinsa, en jaksanut tuhlata aikaani näihin tapauksiin ollenkaan lähettämällä edes kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostia, kun eivät edes osaa ymmärtää lukemaansa.
Hieman pohjustusta kysymykselle... Kun tuota ostettavaa asuinpaikkaa ei tunnu löytyvän, niin laitoin nettiin ostoilmoituksen talosta. Ilmoitus oli esillä heinäkuun alusta lokakuun loppuun ja tuona aikana sain vastauksia n. parikymmentä. Vastauksista n. puolet oli tullut miehiltä ja puolet naisilta. Kuten arvata saattaa, niin yksikään näistä ei ollut sellainen paikka, jotta olisin edes kiinnostunut ja lähtenyt katsomaan paikanpäälle. Yleensä se tökkäsi jo heti ensimmäiseksi sijaintiin.
Mikä minun huomiotani kiinnitti enemmän juuri naisten vastauksiin, oli se, että naisten tarjoamissa oli paljon enemmän heittoa ilmoituksessani esitettyihin vaatimuksiin. Olin laittanut ilmoitukseen selvästi, että kohteen pitäisi olla korkeintaan X km päässä paikasta A työmatkojen takia, tontin koko vähintään Y m² ja hinta saisi olla korkeintaan Z euroa (+ pari muuta ominaisuutta/vaatimusta).
Kolme naista tarjosi paikkaa jostain huitsin nevadasta asti. Mittailin hieman mahdollisten työmatkojen pituuksia kartalta ja yhdessäkin paikassa matkaa olisi tullut yli kaksinkertainen määrä siihen verrattuna, mitä olin ilmoituksessani esittänyt. Kehtasi vielä kyseinen epatto kirjoittaa, että "täältä ajaa ihan nopeasti alle tunnissa sinne paikkaan A". Ja kissanpaskat! Matka-aika olisi ollut lähempänä puoltatoista tuntia. Jossain pääkaupunkiseudulla tai Lapissa saattaisin tuollaisen matka-ajan vielä ymmärtää mutta en täällä, jossa tuntikin on jo ihan liian pitkä aika. Vielä sattui löytymään netistä ko. paikan myynti-ilmoitus, niin viestistä ja ilmoituksesta päätellen on tainnut mennä miehen kanssa lusikat jakoon ja yritti saada epätoivoisesti myytyä taloa.
Kaksi naista puolestaan tarjosi sellaisia kiinteistöjä, joissa tontin koko oli luokkaa postimerkki (eli << Y). Sellaisella tontilla ei käytännöllisesti katsoen tee yhtään mitään, johon suunnilleen mahtuu vain se talo (ja sekin juuri ja juuri hikisesti, kun sijoittaa tarkasti keskelle tonttia). Yksi puolestaan yritti tyrkyttää paikkaa, jossa hintapyyntö oli melkein 1,25 suurempi kuin ilmoitukseeni laittama hintakatto. Hieman jäi sellainen kuva näistä ämmistä, että ovat juuri sitä tyyppiä, jonka mielestä kaiken voi muutta heidän mielensä mukaiseksi. Mutta siinäpähän pitäkööt tunkkinsa, en jaksanut tuhlata aikaani näihin tapauksiin ollenkaan lähettämällä edes kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostia, kun eivät edes osaa ymmärtää lukemaansa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
