Uusi kuontalo

Kävipä tässä joku aika sitten niin, että pään päällä tuli erilainen kampaus. Taisinkin joskus mainita, että hiustyyliini on pysynyt hyvin pitkään samanlaisena. Jotenkin nyt koko syksyn aikana on jäänyt hiusasiat hoitamatta, kun töissä on ollut niin paljon tekemistä. Ne siis vain ehtivät venähtää aika pitkäksi, ainakin minun mittapuulla mitattuna. Ei ne nyt ihan mihinkään hippipituuteen yltäneet mutta sen verran pituutta oli, että hiuksia sai kieputeltua helposti sormen ympärille.

Nyt letti on leikkauksen jäljiltä hieman lyhyempi mutta tuossa ennen leikkausta tuli pantua merkille muutamia asioita, joita en ole ennen huomannut. Ensimmäisenä huomasin, että hiukseni ovat aika kiiltävät pitkinä. Lyhyistä hiuksista sitä ei oikein huomannut, kun värikin on sellainen, joka ei muuten kiiltävältä näytä. Toinen asia minkä huomasin oli se, että hiuksia irtoaa päästä ihan tuhottomasti! Lyhyitä hiuksia ei juuri nähnyt mutta nämä pitkät näkyvät joka paikassa. Työpaikan pöytää saa siivota hiuksista ja jos päällä on fleecepaita tai -takki, niin voisi luulla, että olkapäillä on lyllertänyt joku karvojaan tiputellut marsu.

Ai niin... Ja nyt ymmärrän myös paremmin naisten tuskailun kampaamokäynnin jälkeen.

Tuijottaen

Vietin itsenäisyspäivän takia pitkää viikonloppua kotona vanhempien luona. Parina aamuna, kun pakkasta oli helve... paljon, niin samalla on tietysti ollut taivaskin pilvetön. Aamulla siis olin hakemassa sanomalehteä laatikolta, niin samalla tuli jämähdettyä katselemaan tähtiä. Kaupungissa tähtiä ei taida nähdä juuri milloinkaan valosaasteen takia mutta valottomalla maaseudulla ne näkee hyvin mikäli vain pilviä ei ole taivaalla. Tiedä sitten mikä niissä pienissä valopisteissä on mutta aina niitä nähdessään niitä jää katselemaan paikoilleen.

Joskus pimeys on ollut niin... ööö... pimeää/mustaa(?), että linnunradan himmeimmätkin tähdet ovat näkyneet selvästi. Nyt ilmeisesti tuo aamun läheisyys vaikutti niin, että taivaalla näkyi vain ne "perustähdet". Silloin, kun tuo linnunrata on ollut näkyvissä, niin se saa töllistelemään taivaalle vieläkin kauemmin. Tuollaisena ajankohtana olisi hauska tiirata tähtiä kaukoputkella ja erityisesti myös kuuta, jos sellainen olisi näkyvissä.

Niin ja satuinhan minä myös näkemään pienen tähdenlennon. Taivaalla näkyi hyvin hyvin lyhyen aikaa pieni ja lyhyt valoviiru, kun jotain kärvähti ilmakehässä.

Liukasta ja märkää

Piti tulla tämänkin lösölösö-kelin pilaamaan alkutalvi. Syksy oli niin mukava, kun ei satanut pitkään aikaan mitään ja oli kuivaa ja melkein jo tuli pysyväkin lumi. Viimeisen viikon aikana on tainnut sataa melkein joka päivä vettä ja nytkin tulee räntää pystysuoraan (onneksi ei sentään vaakasuoraan). Ensi viikon ennuste näyttää plussaa koko viikolle, niin taitaapa hävitä kaikki nämä vähäisetkin lumet pois, mitä vielä maassa on. Olisi saanut minun puolesta olla koko loppuvuosi pikkupakkasen puolella.

Töissä on taas saanut riemuita "äly"puhelimesta. Yhtenä päivänä kuuntelin puhelimella aamuradiota korvanapeilla ja kesken kaiken ääni hävisi. Puhelin makasi siis pöydällä eikä mikään koskenut siihen. Ihmettelin hieman, että mikäs perkele se tälle tuli ja kun avasin luurin, nin näytöllä oli ilmoitus "kuulosi suojelemiseksi ääni on mykistetty" tai jotakin vastaavantyylistä ja äänenvoimakkuus oli TÄYSILLÄ! Yrittikö tämä saatanan puhelin TAPPAA minun kuulon vai mitä vittua, kun oli vääntänyt nupin kaakkon taikasauvan heilautuksella?! Onneksi oli sentään puhelimessa älyä sen verran, että mykisti äänet ennalta-arvaamattoman kovalta volyymimuutokselta.

Toisena päivänä kuuntelin musiikkia ja nyt olisin laittanut hieman ääntä isommalle. Mutta ei. Vaikka painelin äänenvoimakkuusnappia ylös ja alas ja puhelimen näytöllä äänenvoimakkuuden luku liikkui sen mukaan, niin jollotus kuului vain samalla voimakkuudella. Helvetin luuri piti käynnistää KAKSI kertaa uudelleen ennnen kuin säätö rupesi toimimaan taas normaalisti. Tekisi mieli laittaa koko perkeleen vekotin pajavasaran ja alasimen väliin...

Kysymys naisille, osa 2

Naisten nettitreffi-ilmoituksia lukiessa on aina törmännyt sellaiseen, että jotkin naiset suorastaan HUUTAVAT siinä ilmoituksessaan, että minkälaiset miehet eivät saa ottaa yhteyttä ja mussuttavat luetun ymmärtämisestä. Mutta samaa voisi kysyä myös teiltä, arvo naiset: Miksi se luetun ymmärtäminen tuntuu olevan teillekin välillä niin vaikeaa?

Hieman pohjustusta kysymykselle... Kun tuota ostettavaa asuinpaikkaa ei tunnu löytyvän, niin laitoin nettiin ostoilmoituksen talosta. Ilmoitus oli esillä heinäkuun alusta lokakuun loppuun ja tuona aikana sain vastauksia n. parikymmentä. Vastauksista n. puolet oli tullut miehiltä ja puolet naisilta. Kuten arvata saattaa, niin yksikään näistä ei ollut sellainen paikka, jotta olisin edes kiinnostunut ja lähtenyt katsomaan paikanpäälle. Yleensä se tökkäsi jo heti ensimmäiseksi sijaintiin.

Mikä minun huomiotani kiinnitti enemmän juuri naisten vastauksiin, oli se, että naisten tarjoamissa oli paljon enemmän heittoa ilmoituksessani esitettyihin vaatimuksiin. Olin laittanut ilmoitukseen selvästi, että kohteen pitäisi olla korkeintaan X km päässä paikasta A työmatkojen takia, tontin koko vähintään Y m² ja hinta saisi olla korkeintaan Z euroa (+ pari muuta ominaisuutta/vaatimusta).

Kolme naista tarjosi paikkaa jostain huitsin nevadasta asti. Mittailin hieman mahdollisten työmatkojen pituuksia kartalta ja yhdessäkin paikassa matkaa olisi tullut yli kaksinkertainen määrä siihen verrattuna, mitä olin ilmoituksessani esittänyt. Kehtasi vielä kyseinen epatto kirjoittaa, että "täältä ajaa ihan nopeasti alle tunnissa sinne paikkaan A". Ja kissanpaskat! Matka-aika olisi ollut lähempänä puoltatoista tuntia. Jossain pääkaupunkiseudulla tai Lapissa saattaisin tuollaisen matka-ajan vielä ymmärtää mutta en täällä, jossa tuntikin on jo ihan liian pitkä aika. Vielä sattui löytymään netistä ko. paikan myynti-ilmoitus, niin viestistä ja ilmoituksesta päätellen on tainnut mennä miehen kanssa lusikat jakoon ja yritti saada epätoivoisesti myytyä taloa.

Kaksi naista puolestaan tarjosi sellaisia kiinteistöjä, joissa tontin koko oli luokkaa postimerkki (eli << Y). Sellaisella tontilla ei käytännöllisesti katsoen tee yhtään mitään, johon suunnilleen mahtuu vain se talo (ja sekin juuri ja juuri hikisesti, kun sijoittaa tarkasti keskelle tonttia). Yksi puolestaan yritti tyrkyttää paikkaa, jossa hintapyyntö oli melkein 1,25 suurempi kuin ilmoitukseeni laittama hintakatto. Hieman jäi sellainen kuva näistä ämmistä, että ovat juuri sitä tyyppiä, jonka mielestä kaiken voi muutta heidän mielensä mukaiseksi. Mutta siinäpähän pitäkööt tunkkinsa, en jaksanut tuhlata aikaani näihin tapauksiin ollenkaan lähettämällä edes kiitos, mutta ei kiitos -sähköpostia, kun eivät edes osaa ymmärtää lukemaansa.

Turha puhelin

Perjantaina töissä siviilipuhelimeni soi ja vastasin siihen. Siellä oli (jälleen kerran) joku vakuutusyhtiön nuori kloppi, joka yritti (jälleen kerran) tyrkyttää jotain vapaa-ajan matkavakuutusta tai vastaavaa, jossa ensimmäinen vuosi on täysin ilmainen, koska olen ollut niin hyvä asiakas. En tee sellaisella mitään, joten lyhyeen loppui sekin puhelu.

Aloin muistella, että milloin viimeksi olen tarvinnut soitella/vastailla puhelimella muussa kuin kotipuolen yhteydenpidossa. Viimeisen vuoden aikana puhelimeni on soinut ehkä sen pari kolme kertaa (siis ennen tuota vakuutusklopin soittoa), mutta silloinkaan en ole voinut vastata puhelimeen. Kahdesti olen ollut ajamassa autolla ja kerran olin työpuhelimessa, niin jäi vastaamatta. Ja kun numerot olivat minulle tuntemattomia ja tietoja ei löytynyt numerotiedustelusta, niin enpä soitellut peräänkään. Eli melko turhaksi jäänyt koko puhelimen käyttö viimeisen vuoden aikana, jos puheluja kotiin ei oteta huomioon. Niin tai no, soitinhan minä tässä vähän aikaa sitten hammashuollon ajanvaraukseen, joten ei tuo puhelin aivan virattomaksi ole jäänyt.

Niin vielä tuli mieleen tuosta vakuutustyrkytyksestä sellainen, että jos kerta olen ollut muka niin hyvä asiakas, niin mikseivät anna samantien alennusta kotivakuutuksesta? Ihme perseilyä tuollainen, että uusille asiakkaille tuputetaan vakuutuksia puoli-ilmaiseksi tai jopa ilmaiseksi mutta vanhoille ei anneta minkäänlaisia alennuksia. Pitäisi näköjään tehdä kilpailutuskierros noissa vakuutusasioissakin ja katsoa muuttuuko hinnat mihinkään.

Varastotilat

Eilen meni melkein koko päivä sisällä löhnöstellessä. Kun heräsin aamulla, satoi vettä. Kun menin illalla nukkumaan, satoi vettä. Ja siinä välissä satoi koko ajan vettä, hieman intensiteettiä vaihdellen. Tulipahan sitten ajan kuluksi taas katseltua netistä, että josko jossain olisi sopivaa taloa myynnissä. Yllättäen ei taas ollut mitään sellaista mikä olisi kiinnostanut. Myynti-ilmoituksia ja niissä olevia kuvia ja etenkin pohjapiirustuksia katsellessa olen laittanut merkille yhden asian. Nimittäin hyvin monessa talossa ei ole sisällä minkäänlaista varastotilaa. Siis sellaista ihan oikeaa varastovarastotilaa eikä esim. mitään vaatehuonetta. Jos tontilla sattuu olemaan autotalli, niin silloin tässä autotallissa on yleensä jonkinlainen varastotila. Tosin tällainen on usein kylmä varasto ja minä taas puolestaan haluaisin lämmintä varastotilaa. Harrastusvälineet on sellaisia, että niitä en mielelläni ulkona kylmässä pitäisi.

Vanhempien paikasta olen kyllä sen oppinut, että jos tällaista kunnollista varastotilaa ei ole, niin välillä se arki on melko tuskaista, kun niitä tavaroita on milloin missäkin. Kyllähän siellä kotona on varasto autokatoksen yhteydessä mutta sekin on hieman liian pieni tai sitten siellä on ihan liian paljon tavaraa ja sotkua (jälkimmäinen on kyllä se oikeampi vaihtoehto). Ja kaiken kukkuraksi, kun siisteyttä ja järjestystä ei pidetä yllä, niin välillä meinaa hermo revetä, kun sieltä roinalasta ei tahdo löytää haluamaansa asiaa.

Jos lähtisin itse taloa rakentamaan, niin panostaisin ehdottomasti säilytystiloihin. Ensinnäkin pitäisi olla riittävän iso vaatehuone, johon mahtuisi kerralla kaikki vaatteet, kengät, takit ja muut asusteet. Niissä komeroissa ei ole mitään järkeä, kun ne eivät toimi ollenkaan vaatteiden säilytyksessä. Toisekseen pitäisi olla sellainen varastotila, johon saa laitettua työkalut, harrastusvälineet, mielellään polkupyöräkin ja mitä kaikkea muuta sitä nyt sattuu olemaankaan. Vielä parempi olisi, jos varastotilan yhteyteen saisi tehtyä jonkinlaisen työpajan tai harrastetilan, jossa voisi rassata ja rakennella kaikenlaista. Niin ja ulos vielä jonkinlainen tila, jonne voisi tunkea lapiot, kottikärryn, ruohonleikkurin, haravat ja sen sellaiset puutarhanhoitovälineet.

Ainahan sitä haaveilla voi mutta toteutuuko ne sitten milloinkaan...

Autolla ojaan

Siitä tulee muuten aika jännä tunne mahan pohjalle, kun auto koukkaa metsähallituksen puolelle ojaan. Olin ajelemassa aamulla työajoa, kun vastaan tullut auto lähti heittelehtimään tiellä jostain syystä ja lopulta sukelti pientareen kautta ojan pohjalle. Liekö kuski räplännyt jotakin autossaan ja rengas meni epähuomiossa sen verran asfaltin reunan yli, että säikähti tätä vähän ja korjausliike oli liian suuri. Tie oli sillä kohtaa aika suora ja kelikin oli normaali syksykeli (ei liukasta) eikä paikalla ollut muita häiriötekijöitä, niin nyt taisi käydä vain yksinkertainen lapsus.



Ilmeeni oli kieltämättä hieman ylläolevan kaltainen, kun pääsin näkemään tuon tilanteen eturivin paikalta.

Hieman yllättäviä tuollaiset tilanteet. Ojaan ajanut auto nimittäin koukkasi hieman vastaantulevien kaistalle ennen ojan pohjalle sukeltamista. Onneksi olin vielä sen verran kaukana ja muutenkaan tiellä ei ollut liikennettä, niin kenellekkään ei käynyt mitenkään. Ojaan ajaneen auton kuljettajakin selvisi tilanteesta pelkällä säikähdyksellä (ja varmaan ruskealla jarruviivalla housuissaan). Vaikka itse ajaisi kuinka oikein ja kaikkien liikennesääntöjen mukaan, niin liikenteessä saa silti olla varovainen muiden koheltajian takia.

Ajoassistentti

Tulipa taas autolla liikkuessa mieleen muutaman viikon takainen netistä luettu juttu:

Audi-idiooteille ajoassistenttia

Olin yhtenä aamuna ajelemassa työajoa, kun takapuskuriin liimautui taas yksi vitun idiootti Audi-kuski. Koska tie oli märkä, niin annoin tämän perseessä kiinni ajavan saatanan junttikuskin maistaa lääkettä, jota muutkin ovat saaneet aikaisemmin maistaa. Jokusen kilometrin jälkeen tuli moottoritien ramppi, josta käännyin moottoritielle tämä aivokääpiö edelleenkin perässä. En ollut vielä kerennyt kunnolla edes tulla kiihdytyskaistalta moottoritielle, kun tämä takana tullut kusipää paahtaa kaasu pohjassa valkoisten sulkuviivojen yli ja minun ohi. Siinä tämä mulkvisti näytti ajavan raivon vallassa kaasu pohjassa, kunnes persnaama kääntyi jo kilometrin päässä seuraavassa rampissa pois moottoritieltä. Että loppujen lopuksi niin kiire oli taas tuollakin persreijällä. Mutta siinäpähän kyrpiintyköön muiden perseessä roikkuessaan ja nielköön paskavettä kuppaisella Audillaan. Kyllä se minun huulille aina vähän hymynkaretta nostaa, kun saa vittuunnutettua näitä teiden apinoita.

Niin, että tosiaan taitaisi olla tarpeen tuollaiset Audi-moloja opastavat ajoassistentit. Voisin kuvitella, että assistentti joutuisi antamaan seuraavanlaisia ohjeita...

- Älä aja ylinopeutta.
- Valo vaihtui punaiseksi, pysähdy.
- Älä idiootti aja niin lähellä edellä olevaa autoa.
- Lopeta nyt jo tuo kusipäinen käyttäytyminen liikenteessä. Ei se autolla elvistely kasvata yhtään sitä liian lyhyttä kyrpääsi.

Ei maistu

Eilen illalla mutustelin lakuja pussista, ihan sellaista peruslakua, ei mitään täytettyä makulakua. Pussi painoin neljänneskilon ja en ollut edes syönyt niitä kovin paljoa, kun ne alkoivat maistua puulle. Tai en kyllä ole koskaan syönyt puuta, niin en voi tietää sitä makua, mutta kuitenkin se lakun syönti alkoi tökkiä. Ei yksinkertaisesti enää maistunut. Piti pistää pussi pois kaapin perukoille odottamaan toista päivää.

Pitäisiköhän tässä olla huolissaan jostain, kun aikaisemmin kirjoittelin tykkääväni lakusta mutta nyt sekin on alkanut tökkiä. Suklaa vielä maistuu mutta mitenköhän kauan sen kanssa menee ennen kuin stoppi tulee sillekin... Tänään keitin makaronia ja tein jauhelihakastiketta ja sekin maistui paremmalle mitä lakut. Ruokaa tehdessä otin kauhallisen keitettyjä makaroneja ja paistettua jauhelihaa, ripottelin päälle vähän pippuria ja suolaa ja heitin ääntä kohti. Että oli hyvvee!

6-vee

Voihan video... Tällä päivämäärällä tulee tällekin taaperoikäiselle blogille nyt kuusi vuotta täyteen.

Tämän kuuden vuoden aikana olen

1) hajonnut töihin
2) hajonnut ohjelmointiin
3) hajonnut yksinäisyyteen
4) hajonnut töihin
5) hajonnut ohjelmointiin
6) vaihtanut yhden kerran työpaikkaa
7) muuttanut yhden kerran kaupungista toiseen
8) hajonnut töihin
9) hajonnut ohjelmointiin
10) nauranut ihan liian vähän
11) alkanut hyväksyä pikkuhiljaa sen tosiasian, että tuskin tulen koskaan olemaan saman peiton alla tissieläimen kanssa
12) surffanut ihan liikaa netissä
13) huomannut, että eniten iloa elämääni ovat tuoneet huonekasvit

Mitähän kaikkea hurjaa sitä on seuraavalle kuudelle vuodelle tarjolla? Jipiii...