Matematiikan käyttöä

Viikolla törmäsin netissä olevaan yliopiston tekemään tutkimuskyselyyn. Tutkimuksen aiheena oli selvittää, että miten paljon työelämässä on tarvinnut oppimiaan matematiikan eri osa-alueita.

Hieman joutui miettimään, että mitäs kaikkea on tullut tarvittua työvuosien aikana mutta kovin jäi lyhyeksi lista. Vaikka kouluissa on opetettu vaikka mitä algebraa, geometriaa, differentiaalilaskentaa, integraalilaskentaa, tilastomatematiikkaa ja kaikkea muuta, niin eipä noista opituista osa-alueista ole tarvinnut työelämässä juuri mitään vaikka teknisellä alalla työskentelenkin. Peruslaskutoimitukset, vähän siniä, kosinia ja muita trigonometrisia funktioita, yhtälönratkaisua sekä loogisia operaatioita. Siinäpä ne suunnilleen minun kaikki tarvitsemat työkalut.

Kyselyyn vastaamisen jälkeen sitä jäi vain miettimään, että mitäköhän hyötyä tosiaan tuosta matematiikan opiskelustakin on lopulta ollut, kun noin perustason matematiikalla on päässyt näinkin pitkälle. Ehkä jos tarkemmin miettii, niin kaikkein tärkeimmät osa-alueet taisi tulla yläasteen aikana. Sen jälkeen kaikki on ollut vanhan kertausta tai (omiin tarpeisiin ajateltuna) enemmän tai vähemmän täysin yhdentekevää kikkailumatematiikkaa, jolla tavallinen pulliainen ei tee elämässään yhtään mitään.

Mutta ei kai se opiskelu siinä mielessä ole hukkaan mennyt, jos joskus sattuu tulemaan vastaan joku matemaattinen ongelma, niin tietää edes mistä suunnasta voisi lähteä hakemaan ratkaisua.

Yhteydenottoa odottaen

Tuli taas mieleen yksi unohtunut asia, kun satuin katselemaan nollan alapuolella olevia euribor-korkoja. Noista pakkasen puolella olevista koroista tuli mieleen syksyllä pankeissa tehdyt lainaruinaukset. Kun nykyään nämä rahoituslaitokset ovat käärineet kaikenlaista toimintaa yhteen, niin parista pankista ehdotettiin, että voisivat välittää tietoni yhteistyökumppaneina toimivilleen kiinteistövälittäjälle, jotka ottaisivat yhteyttä. Jos sitä kautta vaikka sattuisi uusi koti löytymään. Mikäs siinä, ajattelin ja annoin luvan yhteydenottoon.

Parin viikon päästä yksi kiinteistönvälittäjä soitteli ja kyseli asuntotarpeistani ja miten seuraan markkinoita. Samalla hän kertoili, että heillä kaikki myytävät kohteet laitetaan aina nettiin. Eipä tuo minua tuntunut auttavan, kun olen tehnyt asuntovahdit ja muutenkin seurailen netistä myytäviä kohteita aktiivisesti. Toisen pankin yhteistyökiinteistönvälittäjistä ei sen sijaan ole kuulunut yhtään mitään. Ja kun tämä pankki sattui olemaan vielä se, jossa oli tämä flegmaattisen oloinen asiakaspalvelija, niin minulle jäi vain sellainen kysymys mieleen, että välitettiinkö pankista tietojani eteenpäin ollenkaan vai eikö kiinteistönvälittäjää huvittanut ottaa yhteyttä, kun en ollut ostotoimeksiannon kanssa liikkeessä. Noh, sinällään helpottivat minun urakkaa sillä tavalla, että voin heivata tuon pankin mäkeen, jos tulevaisuudessa joudun nostamaan lainaa. Eipä huvita asioida tuollaisten yritysten kanssa, joissa sanat jäävät pelkiksi sanoiksi.

Näin kulutan aikaa

Kun tuli oltua kuumeen takia pois töistä ja piti vain möllöttää sisätiloissa, niin siinä ehti taas mietiskellä kaikenlaista. Sen ainakin huomasi helposti, että sitä turhautuu hyvin äkkiä, jos ei ole mitään tekemistä. Tietokoneellakaan ei jaksa koko aika roikkua ja tv-sarjojen katselua putkeen ei jaksa myöskään kovin pitkään. Tuli vain mietittyä sellaista, että jos olisi taloudellisesti riippumaton ja ei näin ollen tarvitsisi käydä töissä, niin mitähän sitä puuhastelisi päivisin, jotta hulluus ei iskisi. Vai olisiko se järkevää kuitenkin säilyttää se työpaikka sellaisena harrastuspaikkana, jossa voisi käydä puuhastelemassa jotakin pientä, kun pitkästyisi kotonaan.

Tässä elämänvaiheessa, jos rahasta ei olisi kiinni, keksisin tekemistä useammallekin vuodelle. Talonrakennusprojektiin saisi kevyesti upotettua ainakin sen kolme vuotta tai enemmänkin. Ensimmäisen vuoden saisi varmasti tuhlattua siihen, että etsisi ensimmäiseksi sen itseään miellyttävän rakennuspaikan ja sen löydettyään tutkisi vuodenajan kulumista sillä paikalla. Toisen vuoden saisi menemään talon alkusuunnnittelussa ja myöhemmin niitä oikeita suunnittelijoita etsiessä ja näiden löydyttyä suunnittelua ohjeistaessa/ohjatessa. Kolmantena vuonna voisi rakentamista harjoitella vaikka ensin autokatoksen teolla ja neljäntenä vuonna rakentaisi sitä taloa. Ja tietysti itse tekisi suurimman osan niistä töistä mitä pystyy tekemään ja loppuihin töihin palkkaisi ammattimiehet. Pihatöissä saisi menemään sen viidennen kesän ja luultavasti siinä samalla tulisi myös rakennettua halkovajaa, grillikatosta ja sen sellaista pientä koppia.

Eli näyttäisi, että pelkästään tuollaisella talon rakennuksella saisi sitä aikaa kulutettua jo sen viisi vuotta. Sen jälkeen olisikin varmaan keksittävä jotakin muuta tekemistä. Kesäisin varmasti kaikenlaista pientä puuhaa keksisi helpostikin mutta talvet voisi olla hieman haasteellisia. Tietysti, jos siihen taloon tekisi jonkinlaisen pienen verstaan/työtilan, niin siellähän sitä voisi näperrellä kaikenlaista talven pimeinä tunteina. Tuskinpa siis tulisi töitä ikävä mutta kun realiteetit ovat sitä mitä ovat, niin eipä taida olla tuollainen elämä mahdollista. Huomenna se on taas maanantai ja pitää lähteä tekemään töitä niiden pennostensa eteen...

Viikko sekaisin

Onpahan ollut koko viikon taas nukkumisten kanssa vähän niin ja näin. Viikon alkupuolella heräilin muutamana yönä paita hiestä kosteana kesken unien. Yhtenä yönä puolestaan näin jotain painajaista (en muistanut enää herätessä, että mitä) ja tuosta herätessäni polla oli niin sekaisin, että en tiennyt oikein miten päin olin (suuntavaisto oli hieman hakusessa). Torstain ja perjantain välisenä yönä puolestaan nukuin vain sen reilut kolme tuntia. Ilmeisesti minua stressasi niin paljon seuraavana päivänä ollut asiakastapaaminen, että se vaikutti nukkumiseen. Jos perjantaina ei olisi ollut tuota asiakastapaamista, niin olisin lähtenyt töistä pois jo kesken päivän. Välillä minua paleli työpöydän ääressä niin, että tärisin kuin horkassa olisi ollut. Tuona iltana kuumetta oli lähemmäs 39 astetta mutta seuraavana päivänä kuumetta ei ollut sitten ollenkaan. Muuten koko viikonloppu on mennyt jotenkin kokonaan ärtyneessä mielentilassa ja vähän välillä päivätorkkuja ottaen. Onneksi sentään pakkanen lauhtui, niin ei tarvitse enää sen kanssa kärvistellä kaiken tämän lisäksi.

Yksin syön

Viimeksi kirjoituksessa tuli äristyä huonosta tienpidosta. Satuin maanantaina kuulemaan töissä radiosta uutisen, jossa kerrottiin maanteiden kunnosta annetusta palautteen määrästä. Netistä löytyi samaa juttua mm. iltakääkin sivuilta:



Näköjään muutkin tiellä liikkujat ovat huomanneet ne samat asiat mistä ärisin. Siinä sen taas näkee, että ELY-keskuksen pellet eivät osaa vaatia tarjouskilpailuissa ja sopimuksissa minkäänlaista laatua vaan ovat täysin urakoitsijoiden vietävissä olevia sätkyapinoita. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa kirjoittaa niihin sopimuspapereihin ehtoa, että urakoita ei saa teettää aliurakoitsijoilla. Mutta minkäs teet, kun ovat sellaisia hampaattomia velliperseitä!

Viimeksi tuli kirjoiteltua myös syömisestä ja ruokailusta ja mainitsin, että en käy ulkona syömässä. Satuinpa sitten törmäämään erinäisten mutkien kautta jo vanhaan uutiseen mutta minulle kuitenkin "ajankohtaiseen"...



Kun ei ole tullut milloinkaan käytyä itsekseen syömässä ulkona, niin ei ole tullut edes ajateltua koko asiaa tuolta kantilta. Kieltämättä näyttäähän se yksin syövä hieman orvolta, jos muissa pöydissä on vähintään pari syöjää. Vai monestiko olette nähneet jonkun syövän yksin jossain ruokapaikassa?

Tai jos käy jossain itsekseen syömässä, niin pitäisikö suosia tämänkaltaisia paikkoja:

Virtuaalideitit, osa 2

Hieman jatkoa aikaisempaan kirjoitukseen... Jos toisen kanssa tulisi juttuun JA olisin puheliaalla päällä, niin keskustelu saattaisi mennä tähän tapaan:

Vapaa-ajan vietto?
Kotona tietokoneen ääressä. Varsinkin näin talviaikaan ja arki-iltaisin, kun töiden jälkeen ei huvita tehdä juuri mitään. Viikonloppuisin vapaa-ajan vietto on suurimmalta osin kotitalouden hoitamista (kaupassa käyntiä, pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivoamista, leipomista). Eli melko lailla kotona nysväystä mutta mitä muutakaan introvertiltä voisi odottaa. Loma-aikaan, kun työt on haittaamassa vähemmän harrastuksia, niin silloin tulee tehtyä enemmän muutakin.

Syöminen?
Öh... haarukkaa ja veistä tai lusikkaa käyttäen. Jos pilkkua haluttaisiin nus... viilata, niin tuota kysymystä pitäisi tarkentaa. Mutta oletetaan, että sillä käsitetään, että missä ja mitä syön. Ulkona (siis ruokapaikoissa) en syö normaalisti ollenkaan. Vain jos muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, niin ehkä sitten. Töissä mätystän omia eväitäni ja muuten syön aina kotona. Jotenkin minua ei vain nappaa se muualla syöminen. Ruokaa saa laitettua itse melko edullisesti ja silloin varmasti tietää, että miten se on tehty ja mitä aineita siihen on käytetty. Eli melko pitkälti tuo määrittää sen, että syömiset on itse tehtyä kotiruokaa.

Ruoanlaitto?
Ei ole minun bravuurilaji. Osaan kuitenkin tehdä sen verran eri ruokia, että ei tarvitse aina syödä pelkkää makaronilaatikkoa ja pysyn hengissä. Pöperöt teen ihan ruoka-aineista ja eines- ja valmisruokia (tai mitä nämä teolliset mössöt onkaan) en käytä ollenkaan. Samoin leipääkin tulee leivottua itse ja myöskin pullapuoli onnistuu niin, ettei kahvipöydän antimien kohdalla tarvitse turvautua kaupan antimiin. Kalan saan järvestä ylös ja käsiteltyä lautaselle asti mutta punaista lihaa ei ole tullut valmistettua alusta loppuun. Olisihan se joskus mielenkiintoista käsitellä itse pyydetty elukka lautaselle asti mutta eipä ole oikein sellaiseen mahdollisuutta. Muuten leipomisesta puheenollen: Siinä kun tarvitaan jauhoja, niin joskus olisi nekin jauhot hauska jauhaa itse jyvistä alkaen. Jotenkin minua kiinnostaisi vain tehdä kaikki mahdollisimman pitkälti itse ruoanlaitossa ja myös sellainen omavaraisuustalous kiinnostaisi.

Sää?
Mitä todennäköisin. En tykkää yhtään siitä mihin suuntaan tämä ilmasto on menossa. Ennen oli paljon parempi, kun oli selvät vuodenajat. Nyt kelit on mitä sattuu ja milloin sattuu (kesällä kylmää, syksyllä lämmintä, jne).

Musiikki?
Lähinnä mitä radiosta tulee. Töissä yleensä kuuntelen radiota lähinnä vain aamuohjelmien takia, mutta loppupäiväksi se menee kiinni. Kotona se on yleensä auki, kun puuhastelen keittiössä jotakin, muuten se pysyy kiinni. Nykyään on tuo musiikin kuuntelu jäänyt aika vähälle, ennen tuli kuunneltua enemmän. Loppujen lopuksi tuokin musiikkimaku on vaihtelevainen. Saatan tykätä jostain suomipopista tai rokista/metallista, ei tähän osaa sanoa mitään yksittäistä yhtyettä/laulajaa, joka olisi ehdoton suosikki.

Leffat?
Eipä ole viime aikoina hyviä elokuvia tullut. Tai no joku on ollut. Interstellar ja The Martian olivat sellaisia hyviä, kun liittyivät avaruuteen. Uusinta tähtien sotaa en ole nähnyt, joten siitä ei pysty vielä sanomaan mitään. Ja olihan se keväällä vai kesälläkö se yksi tekoälyyn liittyvä elokuva... Unohtunut se nimi nyt ihan täysin... Ex Machinahan se oli. Lajityypeistä menee toiminta, sota, scifi, komedia, seikkailu, fantasia ja sen sellaiset elokuvat.

Lempidrinkit?
EVVK. Sen olen huomannut, että kun ikää on tullut lisää, niin juomamaku on yksinkertaistunut. Nykyään kelpaa lähinnä vesi, ruokajuomana maito ja joskus saatan juoda mehua tai kaakaota. Mehunkin on parasta olla omatekoista eikä mitään kaupan ylisokeroitua esanssilitkua. Limpparit ja muut kuplavedet on liian hapokkaita ja alkoholijuomien perään en ole ollut milloinkaan. Kahvia ja teetäkin karsastan niiden maun vuoksi. Ja vaikka se ehkä vähän hölmöltä kuulostaa niin juuri mikään ei voita vettä, koska se ei maistu millekään (jos se ei siis ole mitään vesilaitoksen pintavedestä vääntämää vettä, johon ahvenet ovat kuseneet).

Urheilu?
Ei kiinnosta. Kyllähän sitä itse voi urheilla yksilölajeissa mutta ei se urheilun seuraaminen kiinnosta. Kuka täysjärkinen sitä jaksaa seurata jotain toisten hikistä pallon perässä juoksemista tai muuta vastaavaa.

Katutyöt?
Ei ole näillä seuduilla pahemmin ollut. Sen sijaan teiden huonosta kunnossapidosta olisi muutama painava sana sanottavana. Kotikoti kun sattuu olemaan siellä maaseudulla hiekkatien varressa, niin siellä tien kunto on mennyt huonompaan ja huonompaan suuntaan joka vuosi. Tietä ei edes hoideta kunnnolla. Näin talvella liukkaudentorjuntaa ei ole ollenkaan ja aurauskin on sellaista haistapaskan aurausta jollain saatanan traktorilla, jonka auran terä tuskin edes pyyhkäisee sitä tien pintaa. Puhumattakaan siitä, että sitä tietä edes aurattaisiin lumisateiden jälkeen. Vaikka lunta tulisi paljon (>10 cm), niin tie saatetaan aurata vasta seuraavana päivänä jos edes silloinkaan. Yleensä se menee niin, että autot tamppaa sen lumen paikoilleen ja tielle muodostuu raiteet ja niissähän yrität sitten ajella lopputalven. Ja kesällä, kun on tämä perkeleen ilmastonmuutos ja helvetin vesisadetta riittää joka viikolle, niin voitte arvata, että se tie on aivan helvetinmoisilla montuilla, kun sitä ei käydä lanaamassa. Saati sitten keväällä roudan sulaessa, kun auto yksinkertaisesti perkele UPPOAA siihen saatanan savivelliin.

Tässä vielä terveisiä päättäjille, jotka ette anna määrärahoja edes perustienpitoon: haistakaa pitkä paska ja vetäkää käteenne! Kaikkeen muuhun persereikään (esim. silloin aiemmin Kreikkaan) sitä rahaa tuntuu kyllä riittävän.

Lemmikkieläimet?
Ei ole. Eikä tule. Kotipuolessa oli eläimiä ja sain niistä niin tarpeekseni, että en tule hankkimaan mitään karvakasaa riesakseni. Kivojahan ne on rapsutella ja taputella mutta siihenpä se sitten jääkin.

Kirjat?
En ole lukenut mitään kirjaa useampaan vuoteen. Tuohonkin vaikuttaa aika paljon kirjaston etäisyys. Opiskeluaikaan kirjasto oli lyhyen kävelymatkan päässä, niin siellä tuli käytyä useammin. Nyt puolestaan kirjasto on sellaisella suunnalla, jossa ei tule käytyä, ja vähän pitemmän matkan takana, niin tehokkaasti se laskee käyntien määrää. Kirjoihinkin pätee melkein sama mitä elokuviinkiin eli kaikenlaista scifi-, toiminta- ja sotakirjaa on tullut joskus luettua


No, tässäpä sitä taas vähäksi aikaa. Taitaisi jäädä treffit yhteen kertaan, jos joissakin kohdissa esittäisi mielipiteitään noin painokkaasti... Parempi varmaan pysytellä siis niissä lyhyissä vastauksissa.

Kivutonta joulua

En tiedä, että miten näistä teksteistäni on vuosien varrella välittynyt huumorintajuni. Sanottakoon nyt, että tykkään sellaisesta fingerporimaisen kaksimielisestä ja tylystä huumorista. Kuten ehkä seuraavasta kuvasta voi päätellä... Minua se huvitti kovasti.


(Kuva pöllitty täältä)

Näillä sanoilla itse kullekin stressitöntä ja kivutonta joulua.

Virtuaalideitit

Yhdessä blogissa naikkonen mutisi, kun (netti)deittailu ei oikein suju:

Viimeksi yritin jutella muun muassa seuraavista aiheista: Vapaa-ajan vietto, syöminen, ruoanlaitto, sää, musiikki, leffat, lempidrinkit, urheilu, katutyöt, lemmikkieläimet ja kirjat. Ehkä olisi pitänyt pysähtyä hieman pidemmäksi aikaa johonkin, mutta kun tuntui, ettei vastakaikua saa yhteenkään mihinkään.

Näin se olisi mennyt minun kanssa...

Vapaa-ajan vietto?
Kotona tietokoneen ääressä.

Syöminen?
Öh... haarukkaa ja veistä tai lusikkaa käyttäen.

Ruoanlaitto?
Ei ole minun bravuurilaji.

Sää?
Mitä todennäköisin.

Musiikki?
Lähinnä mitä radiosta tulee.

Leffat?
Eipä ole viime aikoina hyviä elokuvia tullut.

Lempidrinkit?
EVVK.

Urheilu?
Ei kiinnosta.

Katutyöt?
Ei ole näillä seuduilla pahemmin ollut.

Lemmikkieläimet?
Ei ole.

Kirjat?
En ole lukenut mitään kirjaa useampaan vuoteen.

Kovin olisi olleet lyhyet ja vaivautuneen hiljaisuuden täyttämät treffit...

Suhteideni pituudet

Tulipahan eilen illalla ykskaks mieleen sellainen asia, että kaikki suhteeni muihin ihmisiin (pl. sukulaiset ja työpaikka) ovat olleet ajallisesti lyhempikestoisia kuin suhteeni muutamiin huonekasveihini. Toisin sanoen: muutama kasvi on ollut minulla jo monia vuosia ja olen saanut pysymään ne hengissä (toisin kuin ne ihmissuhteet). Myönnettäköön, että vuosien varrella kaksi kasvia on heittänyt henkensä minun armoillani mutta puolustuksekseni pitää sanoa, että kuiva talvinen huoneilma ja vähän pitempi joululoma vanhempien luona ei välttämättä ole paras mahdollinen yhdistelmä kasveja ajatellen. Mutta muutenhan nuo ovat hymisseet ihan tyytyväisinä omissa oloissaan.

En tiedä mikä siinä on mutta huonekasvit ovat minulle jonkinlainen henkireikä. Niiden kanssa ei tarvitse hoppuilla minnekään ja niiden vihreä väri on mukavan rauhoittavaa katseltavaa. Ja sanoohan joku itämainen sananlaskukin seuraavaa:

"Jos haluat olla onnellinen päivän, juo itsesi humalaan.
Jos haluat olla onnellinen vuoden, mene naimisiin.
Jos haluat olla onnellinen koko elämän, aloita puutarhanhoito."

Että repikää siitä.

Heräämisiä

Iitukan blogissa oli kirjoitus koskien heräämistä. Kirjoituksen loppuun oli heitetty kysymys

Miten sinä heräät pimeässä?

Kysymykseen vastaten: Sitä vain herää. Ensin sitä on koomassa eli unessa, ja sitten sitä herää ja ajatukset lähtevät liikkelle. Se on itse asiassa loppujen lopuksi aika jännnää tuo nukkumisen ja heräämisen raja. Tai ennen kaikkea se, että mikä luetaan heräämiseksi. Ehkä se on se kohta, kun tajuaa heränneensä.

Jos kuitenkin puhutaan vain minun heräämistavoista, niin ne ovat hieman vaihdelleet iän mukaan. Peruskoulu- ja lukioiässä heräsin arkisin aina vain vanhempien herättämänä. Herätyskelloa minulla ei siis tuolloin ollut ja olin siinä onnellisessa asemassa, että sain aamuisin aina "pehmeän" herätyksen. Kun aloitin opiskelut ja muutin opiskelijakämppään, niin tuolloin sain herätyskellon ja se hoiti herätykset jonkin aikaa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin herätä aina vähän ennen kellon soittoa ja lopulta se meni siihen, että lähes aina naksautin herätyksen pois päältä ennen kuin kello ehti aloittaa piipityksensä.

Ja tästä kun taas tulin vanhemmaksi ja siirryin työelämään, niin herätyskellon herätys jäi lopulta virattomaksi. En edes muista milloin viimeksi olen herännyt kellon herättämänä. Ei sen puoleen, ei sitä herätystä ole tarvinnut enää laittaa päälle vuosiin. Toinen jännä asia myös minun heräämisessä on, että jos minun on täytynyt herätä tuntia paria tavallista aikaisemmin (esim. työmatkan takia) ja olen varuilta laittanut herätyksen päälle, niin olen kuitenkin aamulla herännyt ennen herätystä. Jotenkin minun sisäinen kello onnistuu herättämään tuossakin tapauksessa ennen kelloa. Vai lieneekö siinä sitten se, että tiedostan unissani, että minun pitää herätä aikaisemmin, niin en osaa sitten nukkua normaalisti, vaan nukun levotonta koiran unta.

Loppuun näistä minun heräämistottumuksista voisi varmaan todeta, että nykyään olen se tyyppi, joka käy antamassa aamuherätyksen sille aamulla kiekuvalle kukolle.