Viikonloppuna piti istua muiden kanssa saunassa. Ja kuinka hermoja nyppivää se taas olikaan, kun löylykauhan varressa oli joku muu kuin minä. Ei tarvinnut pelätä, että selkänahka ja korvat olisivat kärventyneet, sen verran verkkaista oli löylyn heitto kiukaalle.
- Psih *ruikkaus vettä kiukaalle*
*odottelua pari minuuttia*
- Psih *ruikkaus vettä kiukaalle*
*odottelua pari minuuttia*
Ja tuota tahtia sitten useampaan kertaan jatkaen, niin kyllä siinä ainakin sisäinen lämpö nousi, kun olisi sitä löylyä voinut heittää vähän ENEMMÄN kerralla!
Kun sitä on tottunut itse kovempiin löylyihin, niin tuollainen leppeä ruikkailu ei oikein ole minun mieleen. Se tuntuu iholla niin hyvälle, kun se kiukaalta tuleva lämpö ympäröi koko kehon kerralla. Tavallaan siihen tunteeseen on jäänyt koukkuun ja sitä haluaa vain lisää ja lisää. Kai siinä on vähän taustalle se, että tuo tunne muistuttaa ehkä eniten kosketusta, jota ilman on tullut oltua liian pitkään...
26.7.2015
19.7.2015
Katselua/kuuntelua
Kun on ollut vaihteeksi taas tylsää eikä ole ollut mitään erikoista tekemistä, niin olen lueskellut netissä olevia foorumeja/keskustelupalstoja. Tai ehkä jos pakitetaan hieman takaisin, niin olisihan sitä kaikkea järkevämpääkin tekemistä ollut mutta eipä ole innostus riittänyt aina alkua pitemmälle. Jos joku on tökkinyt alussa, niin homma on flopsahtanut heti siihen paikkaan. Mutta siis takaisin näihin keskustelupalstojen seurailuun. Minun kohdalla se on vain jäänyt siihen lukemiseen. Vaikka joskus (hyvin harvoin) olisi aiheeseen ollut jotain kommentoitavaa, niin olen jättänyt vähäsanaisen arkkuni avaamatta.
Normaalisti homma kosahtaa siihen, että pitäisi rekisteröityä ja kirjautua sisälle. Nykyään ei voi mihinkään kirjoitella yhtään mitään ilman mitään perkeleen rekisteröitymistä. Loppuu kärsivällisyys hyvin äkkiä, kun joka paikkaan pitää keksiä nimimerkkisalasanakomboa. Jos puolestaan on jonnekin foorumille joskus erehdyksissään rekisteröitynyt, niin sekin kummasti latistaa kirjoitushaluja, kun pitäisi kirjautua sisälle. Siinä vaiheessa sitä miettii, että onko se asian kommentoiminen sittenkään niin tärkeää, että jaksaisi kirjautua sisään. Ehkä hieman laiskuudestakin on kyse mutta suurin syy lienee luultavasti se, että se oma kommentti tuntuu turhalle, jolla ei ole mitään väliä kenellekään. Tässä maailmassa kun sitä kaikkea turhaa länkytystä tuntuu riittävän ihan muidenkin toimesta, niin itse ei jaksa siihen enää osallistua.
Sama homma se on noidenkin työpaikan ja muiden vastaavien tilanteiden kahvipöytä- yms. keskustelujen kanssa. Niissä nyt ei ole mitään "sisäänkirjautumisia" hankaloittamassa elämää mutta sen tekee pitkät piuhat. Kun oman mielipiteen muodostamiseen menee aikaa hieman enemmän, niin normaalisti se keskustelu on jo kerennyt saada uusia uria, jolloin kommentin "heittäminen" ilmoille tuntuu turhalle. Ja näin kun käy tarpeeksi monta kertaa, niin sitä tuntee itsensä tuppisuuksi ja luultavasti myös muutkin ovat samaa mieltä minusta.
Normaalisti homma kosahtaa siihen, että pitäisi rekisteröityä ja kirjautua sisälle. Nykyään ei voi mihinkään kirjoitella yhtään mitään ilman mitään perkeleen rekisteröitymistä. Loppuu kärsivällisyys hyvin äkkiä, kun joka paikkaan pitää keksiä nimimerkkisalasanakomboa. Jos puolestaan on jonnekin foorumille joskus erehdyksissään rekisteröitynyt, niin sekin kummasti latistaa kirjoitushaluja, kun pitäisi kirjautua sisälle. Siinä vaiheessa sitä miettii, että onko se asian kommentoiminen sittenkään niin tärkeää, että jaksaisi kirjautua sisään. Ehkä hieman laiskuudestakin on kyse mutta suurin syy lienee luultavasti se, että se oma kommentti tuntuu turhalle, jolla ei ole mitään väliä kenellekään. Tässä maailmassa kun sitä kaikkea turhaa länkytystä tuntuu riittävän ihan muidenkin toimesta, niin itse ei jaksa siihen enää osallistua.
Sama homma se on noidenkin työpaikan ja muiden vastaavien tilanteiden kahvipöytä- yms. keskustelujen kanssa. Niissä nyt ei ole mitään "sisäänkirjautumisia" hankaloittamassa elämää mutta sen tekee pitkät piuhat. Kun oman mielipiteen muodostamiseen menee aikaa hieman enemmän, niin normaalisti se keskustelu on jo kerennyt saada uusia uria, jolloin kommentin "heittäminen" ilmoille tuntuu turhalle. Ja näin kun käy tarpeeksi monta kertaa, niin sitä tuntee itsensä tuppisuuksi ja luultavasti myös muutkin ovat samaa mieltä minusta.
6.7.2015
Hups hups
On hieman taas edellisestä postauksesta kulunut aikaa, näköjään kolme viikkoa sitten tullut viimeksi kirjoiteltua. Ei sen puoleen, eipä ole oikein ollut mitään raportoimisen aihettakaan. Elämä on mennä jolkottanut omalla painollaan eteenpäin ilman rypistelyjä.
Kelit eivät ole kovin kummoisia olleet mutta eipä tuolla niin väliä ole, kun koko kesä menee töissä. Kesälomat paloivat iloisesti työpaikan vaihdon yhteydessä ja ehkä liukumatunneilla saan otettua pari päivää vapaaksi. Vähän kahtalaisella mielellä nyt työpaikalla. Paikka on hiljentynyt melkein kokonaan, kun melkein kaikki henkilöstöstä on häipynyt lomille, joten sen puoleen ihan hyvä tehdä töitä, kun hälinää ei ole. Toisaalta taas tuo itsekseen työskentely uutena työntekijänä on hanurista, kun vähän väliä olisi jotain kysyttävää, mutta ei ole ketään jolta kysyä apua.
Kesäkuun puolella oli myös työpaikan saunailta, tavallaan sellainen kesän avajaistapahtuma ennen juhannusta ja lomia. Oikeastaan menin sinne sillä mielellä, että saan ruokaa (ei tarvitse itse vääntää töiden jälkeen) ja vähän näkee uusia naamoja toisilta osastoilta ja näyttää itsekin naamaansa, kun ei kovin paljon vielä ole ollut tekemisissä muiden kanssa. Melko pitkälti meni samalla kaavalla kuin joskus vuosia sitten ollut saunailta, nyt ei ehkä loppuillasta niin paljoa häirinnyt se oma hiljaisuus ja "ulkopuolelle jäänti". Kai siihen on vain jo tottunut, niin ei välitä enää koko asiasta, että jutteleeko kenenkään kanssa vai ei.
Sentyöpuhelimen... korjaan... perkeleen taskutietokoneen kanssa on mennyt taas välillä käämit. Yhtenä päivänä puhelin ilmaisi, että päivityksiä saatavilla. Niitähän se sitten latasi ja asensi pari tuntia ja kun lopulta tämä oli ohi, niin saatanan päivitykset olivat tunkeneet takaisin niitä paskoja ohjelmia, joilla en tee yhtään mitään. Vitutuspäissä sitten taas niitä poistelemaan. Puhelin... eikun kelen taskukone kyseli tämän episodin jälkeen, että suosittelisitko tätä laitetta muille. No mitäs luulisit?! Purin raivoni vapaamuotoisessa tekstissä ja lähetin valmistajalle. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä sen henkilön ilme, joka näitä palautteita lukee.
Asuinpaikka vieläkin hakusessa. Välittäjien kirjoittamia ilmoituksiakin lukee jo tietynlaisten "suodattimien" läpi. Tai en minä edes nykyään lue enää niitä tekstejä, koska niissäkin on niin paljon pajunköyttä. Lähinnä kiinnitän huomiota sijaintiin ja pohjapiirustukseen sekä katselen kuvat läpi ja ehkä vilkaisen kustannuspuolta. Kaikenlaisia "kukkasia" niissä esittelyteksteissä onkin. Ilmaus "reilun puolen tunnin päässä kaupungista" tarkoittaakin oikeasti lähemmäs tuntia (nähtävästi kiinteistönvälittäjillä on käytössään nopeammat autot). "Iso tontti" puolestaan tarkoittaa sellaista 50 x 50 m länttiä, joka minun mittapuulla on sen kaupungissa nähdyn pientalohelvetin peruskulmakivi. Joku koko ikänsä 30 neliön kerrostaloyksiössä asunut kaupunkilainen ituhippi voisi ehkä tuota isonakin pitää mutta minä en. "Tyylikkäästi remontoitu" puolestaan on ilmaisu paskanruskeanvärisille seinille ja niille ihme aakkosille ja sanoille, joita on pitänyt ripustella seinille. Kyllä sitä tietää istuvansa WC:ssä paskalla ilman, että siinä seinälle ne kirjaimet Wee ja Cee ovat. Tai miltäs kuulostaisi sellainen makuuhuone, jonka seinälle on maalattu (kyllä, siis MAALATTU!) asunnon omistajien etunimet. Ainahan sitä uutta maalia saa kaupasta, mutta mitä järkeä siinä olisi ostaa sellainen talo, joka on ihan vastikään remontoitu ja sisustettu, mutta jonka saisi taas pistää heti uudestaan remonttiin edellisten omistajien huonon sisustusmaun takia. Asuinpaikan etsintä siis jatkuu...
Kelit eivät ole kovin kummoisia olleet mutta eipä tuolla niin väliä ole, kun koko kesä menee töissä. Kesälomat paloivat iloisesti työpaikan vaihdon yhteydessä ja ehkä liukumatunneilla saan otettua pari päivää vapaaksi. Vähän kahtalaisella mielellä nyt työpaikalla. Paikka on hiljentynyt melkein kokonaan, kun melkein kaikki henkilöstöstä on häipynyt lomille, joten sen puoleen ihan hyvä tehdä töitä, kun hälinää ei ole. Toisaalta taas tuo itsekseen työskentely uutena työntekijänä on hanurista, kun vähän väliä olisi jotain kysyttävää, mutta ei ole ketään jolta kysyä apua.
Kesäkuun puolella oli myös työpaikan saunailta, tavallaan sellainen kesän avajaistapahtuma ennen juhannusta ja lomia. Oikeastaan menin sinne sillä mielellä, että saan ruokaa (ei tarvitse itse vääntää töiden jälkeen) ja vähän näkee uusia naamoja toisilta osastoilta ja näyttää itsekin naamaansa, kun ei kovin paljon vielä ole ollut tekemisissä muiden kanssa. Melko pitkälti meni samalla kaavalla kuin joskus vuosia sitten ollut saunailta, nyt ei ehkä loppuillasta niin paljoa häirinnyt se oma hiljaisuus ja "ulkopuolelle jäänti". Kai siihen on vain jo tottunut, niin ei välitä enää koko asiasta, että jutteleeko kenenkään kanssa vai ei.
Sen
Asuinpaikka vieläkin hakusessa. Välittäjien kirjoittamia ilmoituksiakin lukee jo tietynlaisten "suodattimien" läpi. Tai en minä edes nykyään lue enää niitä tekstejä, koska niissäkin on niin paljon pajunköyttä. Lähinnä kiinnitän huomiota sijaintiin ja pohjapiirustukseen sekä katselen kuvat läpi ja ehkä vilkaisen kustannuspuolta. Kaikenlaisia "kukkasia" niissä esittelyteksteissä onkin. Ilmaus "reilun puolen tunnin päässä kaupungista" tarkoittaakin oikeasti lähemmäs tuntia (nähtävästi kiinteistönvälittäjillä on käytössään nopeammat autot). "Iso tontti" puolestaan tarkoittaa sellaista 50 x 50 m länttiä, joka minun mittapuulla on sen kaupungissa nähdyn pientalohelvetin peruskulmakivi. Joku koko ikänsä 30 neliön kerrostaloyksiössä asunut kaupunkilainen ituhippi voisi ehkä tuota isonakin pitää mutta minä en. "Tyylikkäästi remontoitu" puolestaan on ilmaisu paskanruskeanvärisille seinille ja niille ihme aakkosille ja sanoille, joita on pitänyt ripustella seinille. Kyllä sitä tietää istuvansa WC:ssä paskalla ilman, että siinä seinälle ne kirjaimet Wee ja Cee ovat. Tai miltäs kuulostaisi sellainen makuuhuone, jonka seinälle on maalattu (kyllä, siis MAALATTU!) asunnon omistajien etunimet. Ainahan sitä uutta maalia saa kaupasta, mutta mitä järkeä siinä olisi ostaa sellainen talo, joka on ihan vastikään remontoitu ja sisustettu, mutta jonka saisi taas pistää heti uudestaan remonttiin edellisten omistajien huonon sisustusmaun takia. Asuinpaikan etsintä siis jatkuu...
15.6.2015
Myöhässä
Ei tässä voi taas muuta kuin ihmetellä. Ensin saa etsiä ja haeskella reilu pari vuotta uutta työpaikkaa eikä oikein mistään kuulu tai löydy mitään. Noh, nyt kun on sitten työpaikkaa vaihdettu, niin viimeisen kahden kuukauden aikana Linkedinin kautta on tiedusteltu kahteen eri paikkaan, että olisinko mahdollisesti kiinnostunut tällaisesta paikasta. Ja viime viikolla puolestaan joku rekrytointikonsultti oli kaivanut jostain työpuhelimeni numeron ja soitteli kysyäkseen kiinnostustani erästä tehtävää kohtaan. No ei sen puoleen, tuskin olisin ollut näistä paikoista kiinnostunut. Ammatillisessa mielessä ehkä, mutta muuten en, sillä työpaikat olisivat olleet Etelä-Suomessa. Paska kun tunnetusti valuu alaspäin, niin ei olisi huvittanut lähteä sinne suuntaan asumaan.
Mietitytti sitten, että mahtaisikohan naistenkin kanssa olla samanlaista. Että jos jollain ihmeen konstilla päätyisi parisuhteeseen, niin luultavasti sitten osakkeet nousisivat myös muitten tissieläinten silmissä ja piirakkaa ja kinkkua tunkisi tarjolle ovista ja ikkunoista. Pitäisi jostain löytää jonkinlainen escort-viritys, jolla ensin saisi huijattua ikään kuin olevansa parisuhteessa ja sen jälkeen, kun torttua alkaisi irrota, niin päästäisi escortin matkoihinsa... Että jooh, taas näitä hienoja toteuttamista vaille valmiita suunnitelmia...
Mietitytti sitten, että mahtaisikohan naistenkin kanssa olla samanlaista. Että jos jollain ihmeen konstilla päätyisi parisuhteeseen, niin luultavasti sitten osakkeet nousisivat myös muitten tissieläinten silmissä ja piirakkaa ja kinkkua tunkisi tarjolle ovista ja ikkunoista. Pitäisi jostain löytää jonkinlainen escort-viritys, jolla ensin saisi huijattua ikään kuin olevansa parisuhteessa ja sen jälkeen, kun torttua alkaisi irrota, niin päästäisi escortin matkoihinsa... Että jooh, taas näitä hienoja toteuttamista vaille valmiita suunnitelmia...
8.6.2015
Majapaikkaa etsimässä
Eipä ole oikein tämäkään uuden asuinpaikan etsintä liikahtanut yhtään mihinkään. Kerrostaloasuntoja en ole edes katsellutkaan sillä silmällä vaan olen keskittynyt enemmän omakotitaloihin. Sen verran olen saanut tarpeeksi tästä kerrostaloasumisesta, että jos jossain lähitulevaisuudessa on se muutto edessä, niin vaihdan suoraan omakotitaloon. Ei paljon huvita enää kuunnella kerrostalon ääniä ja omassa talossa olisi oma lupa, saisi tehdä asiat miten huvittaa tai olla tekemättä.
Olen katsellut netistä kaikki mahdolliset sopivan matkan päässä työpaikasta (ja vähän kauempaakin) olevat talot läpi mutta johonkin se aina vain tyssää. Yleensä ensimmäinen töksähdys on sijainti. Monessa paikassa tontti on ollut postimerkin kokoinen ja aivan vieressä on ollut naapuritalo(ja). Pitäisi sitä sen verran tontilla olla tilaa, että jos kauniina suvi-iltana sattuu pieraisemaan hieman äänekkäämmin, niin ei tarvitsisi odotella seuraavana päivänä naapurin ja ely-keskuksen lähettämää noottia ympäristöhaitoista.
Jos sijainti sattuu olemaan edes jollakin tavalla siedettävä, niin seuraava töksäys tulee normaalisti talon pohjapiirustusta tutkiessa. Aivan liian monesti on tullut törmättyä epäkäytännöllisiin pohjaratkaisuihin, jotka eivät ainakaan helpota arkea. Sen verran on tullut tiirattua pohjakuvia, että pohjaratkaisusta voi arvailla talon rakennusvuosikymmenen. Ehkä kaikkein järkevimpiä pohjaratkaisuja olen nähnyt 80-luvulla rakennetuissa taloissa. Tämän aikakauden talot eivät ole yleensä vielä liian suuria ja huoneet on sijoiteltu käytännölliseti toisiinsa nähden. Vanhemman aikakauden talot ovat puolestaan pienempiä ja se näkyy myös jonkinlaisena ahtautena tiloissa. Vastaavasti uudemmat talot alkavat olla sitten liian isoja ja monesti niissä näkee kaikenlaisia "arkkitehdin erikoisuuksia" ja muita idioottimaisia ratkaisuja, niin nekin voi suosiolla unohtaa.
Jos pohja ja sijainti miellyttää jotenkin, niin viimeistään se kolmas töksäys tulee sitten hinnassa ja siihen kaatuu sekin lopulta. Tähän mennessä on tullut vastaan ehkä pari taloa, joita olisi voinut käydä katsomassa mutta niissä oli liian paljon hintaa minun kukkarolle. Ja veikkaan, että jos noista pääsee ylitse ja käy ihan esittelyssä asti papereita ja paikkaa katsomassa, niin minun tuurilla viimeistään jostain kiinteistön rasitteista löytyy jokin haudattu piski, jonka takia homma kosahtaa. Joten voi olla, että tässä joutuu asumaan hieman pitempään väliaikaisessa asunnossa.
Olipahan muuten keliä taas viikonloppuna. Jos olisi ollut ulkona ilkosen alasti ja kääntänyt selkänsä vastatuuleen, niin olisi ollut siinä ja siinä etteivät pallit olisi läsähtäneet otsaan, sen verran puuskaista oli tuuli.
Olen katsellut netistä kaikki mahdolliset sopivan matkan päässä työpaikasta (ja vähän kauempaakin) olevat talot läpi mutta johonkin se aina vain tyssää. Yleensä ensimmäinen töksähdys on sijainti. Monessa paikassa tontti on ollut postimerkin kokoinen ja aivan vieressä on ollut naapuritalo(ja). Pitäisi sitä sen verran tontilla olla tilaa, että jos kauniina suvi-iltana sattuu pieraisemaan hieman äänekkäämmin, niin ei tarvitsisi odotella seuraavana päivänä naapurin ja ely-keskuksen lähettämää noottia ympäristöhaitoista.
Jos sijainti sattuu olemaan edes jollakin tavalla siedettävä, niin seuraava töksäys tulee normaalisti talon pohjapiirustusta tutkiessa. Aivan liian monesti on tullut törmättyä epäkäytännöllisiin pohjaratkaisuihin, jotka eivät ainakaan helpota arkea. Sen verran on tullut tiirattua pohjakuvia, että pohjaratkaisusta voi arvailla talon rakennusvuosikymmenen. Ehkä kaikkein järkevimpiä pohjaratkaisuja olen nähnyt 80-luvulla rakennetuissa taloissa. Tämän aikakauden talot eivät ole yleensä vielä liian suuria ja huoneet on sijoiteltu käytännölliseti toisiinsa nähden. Vanhemman aikakauden talot ovat puolestaan pienempiä ja se näkyy myös jonkinlaisena ahtautena tiloissa. Vastaavasti uudemmat talot alkavat olla sitten liian isoja ja monesti niissä näkee kaikenlaisia "arkkitehdin erikoisuuksia" ja muita idioottimaisia ratkaisuja, niin nekin voi suosiolla unohtaa.
Jos pohja ja sijainti miellyttää jotenkin, niin viimeistään se kolmas töksäys tulee sitten hinnassa ja siihen kaatuu sekin lopulta. Tähän mennessä on tullut vastaan ehkä pari taloa, joita olisi voinut käydä katsomassa mutta niissä oli liian paljon hintaa minun kukkarolle. Ja veikkaan, että jos noista pääsee ylitse ja käy ihan esittelyssä asti papereita ja paikkaa katsomassa, niin minun tuurilla viimeistään jostain kiinteistön rasitteista löytyy jokin haudattu piski, jonka takia homma kosahtaa. Joten voi olla, että tässä joutuu asumaan hieman pitempään väliaikaisessa asunnossa.
Olipahan muuten keliä taas viikonloppuna. Jos olisi ollut ulkona ilkosen alasti ja kääntänyt selkänsä vastatuuleen, niin olisi ollut siinä ja siinä etteivät pallit olisi läsähtäneet otsaan, sen verran puuskaista oli tuuli.
2.6.2015
Harmaan eri sävyjä
Katselin viikonloppuna elokuvaa Fifty Shades Of Grey. En kyllä ihmettelekään miksi IMDB:ssä elokuvan arvosana pyörii jossain neljän paikkeilla. Heti alusta juoni ja kerronta tuntui niin tönkköiseltä, että mietin jo vähän aikaa, että lopetanko katsomisen heti alkuunsa ja teen jotakin muuta. Katsoin kuitenkin loppuun asti, kun oli tullut aloitettua. Vaikka elokuva muuten oli aika kökkö, niin sinkkumiehenä täytyy elokuvalle antaa plussaa tisseistä ja perseestä. Perse oli ihan ok (pyöreyttä olisi voinut enemmän olla) mutta tissit oli kyllä hieman liian pienet minun makuuni.
Siinä elokuvaa katsellessa tuli mieleen yksi aihe mistä olin aikonut kirjoittaa joskus tänne mutta on näköjään lahjaakkasti unohtunut sekin. Elokuva toi mieleeni sen, että elokuvan/tv-ohjelman toimivuus rippuu aika paljon näyttelijöistä. Tässä kuvassa tämä miespääosan esittäjä (Jamie Dornan) ei oikein istunut tähän rooliin, jokin siinä vain tökki vastaan. Kummallista kyllä, sarjassa The Fall tämä samainen näyttelijä istui rooliinsa kuin nyrkki silmään. Sivuhuomautuksena voi sanoa, että tuo sarja on katsomisen arvoinen.
Toinen vastaavanlainen tapaus, josta oli aikomus kirjoittaa jo kauemman aikaa sitten, oli sarjoissa 24 ja Battlestar Galactica näytellyt Katee Sackhoff. Näin ensimmäisenä noista tuon kakkosenelosen kahdeksannen kauden, jossa Kati Säkki esiintyi. Silloin tuli mieleen, että ei herranjestas tämä näyttelijä ei istu tähän rooliin ollenkaan. Teki mieli ärjyä jo silloin, että heittäkää pellolle tämä ämmä tästä sarjasta, niin ärsyttävältä se silloin tuntui. BSG:tä katselin puolestaan sen jälkeen, kun tuo 24 oli jo loppunut mutta tv:ssähän ne menivät juuri toisinpäin eli 24:n 8. kausi tuli vasta BSG:n loppumisen jälkeen. No mutta kuitenkin, BSG:ssä tämä naikkonen sopi rooliin kuin jalka paskaan. Hieman jopa huvitti katsoessa, että miten paljon eroa näyttelijällä voi olla kahdessa eri sarjassa.
Tv-sarjoista puheenollen, satuin näkemään töllöttimestä mainoksen (ja on tainnut netissäkin olla), että tulevana viikonloppuna Avalla alkaa sarja nimeltään The Affair. Minun mielestä sarja on hyvä ja odottelen innolla toista kautta. Sarjassa on jännästi kerrottu samaa tarinaa kahden eri henkilön näkökulmasta. Ehkä juuri siinä on tuon sarjan suola, että ihmiset voivat kokea samat asiat hieman eri tavoin. Kannattaa katsella, jos tuollainen "ihmissuhdehömppä" kiinnostaa.
Siinä elokuvaa katsellessa tuli mieleen yksi aihe mistä olin aikonut kirjoittaa joskus tänne mutta on näköjään lahjaakkasti unohtunut sekin. Elokuva toi mieleeni sen, että elokuvan/tv-ohjelman toimivuus rippuu aika paljon näyttelijöistä. Tässä kuvassa tämä miespääosan esittäjä (Jamie Dornan) ei oikein istunut tähän rooliin, jokin siinä vain tökki vastaan. Kummallista kyllä, sarjassa The Fall tämä samainen näyttelijä istui rooliinsa kuin nyrkki silmään. Sivuhuomautuksena voi sanoa, että tuo sarja on katsomisen arvoinen.
Toinen vastaavanlainen tapaus, josta oli aikomus kirjoittaa jo kauemman aikaa sitten, oli sarjoissa 24 ja Battlestar Galactica näytellyt Katee Sackhoff. Näin ensimmäisenä noista tuon kakkosenelosen kahdeksannen kauden, jossa Kati Säkki esiintyi. Silloin tuli mieleen, että ei herranjestas tämä näyttelijä ei istu tähän rooliin ollenkaan. Teki mieli ärjyä jo silloin, että heittäkää pellolle tämä ämmä tästä sarjasta, niin ärsyttävältä se silloin tuntui. BSG:tä katselin puolestaan sen jälkeen, kun tuo 24 oli jo loppunut mutta tv:ssähän ne menivät juuri toisinpäin eli 24:n 8. kausi tuli vasta BSG:n loppumisen jälkeen. No mutta kuitenkin, BSG:ssä tämä naikkonen sopi rooliin kuin jalka paskaan. Hieman jopa huvitti katsoessa, että miten paljon eroa näyttelijällä voi olla kahdessa eri sarjassa.
Tv-sarjoista puheenollen, satuin näkemään töllöttimestä mainoksen (ja on tainnut netissäkin olla), että tulevana viikonloppuna Avalla alkaa sarja nimeltään The Affair. Minun mielestä sarja on hyvä ja odottelen innolla toista kautta. Sarjassa on jännästi kerrottu samaa tarinaa kahden eri henkilön näkökulmasta. Ehkä juuri siinä on tuon sarjan suola, että ihmiset voivat kokea samat asiat hieman eri tavoin. Kannattaa katsella, jos tuollainen "ihmissuhdehömppä" kiinnostaa.
25.5.2015
Kissa x 2
Tänään kaksi kissaa jutteli keskenään työpaikalla. Toinen kertoili lyhyesti viikonlopun tekemisestään ja toinen vastaili lyhyesti tyyliin "okei" jne. Tämä kertoilijakissa on sellainen tavallisen oloinen maatiaiskissa ja häntä näen enemmän. Jälkimmäistä en ole nähnyt kuin taloontutustumiskierroksella, hän kun istuu toisella puolen taloa. Siinä sivukorvalla juttelua kuunnellessa tuli tästä jälkimmäisestä sellainen mielikuva, että hän on jonkinlainen hienostokissa. Vähän sellainen iltaisin viiniä lipittävä ja hieman nenä pystysssä kulkeva hipsteri. Tiedä häntä minkälainen hän oikeasti on mutta tuollaisen ensivaikutelman hänestä sain.
Jos noista kahdesta pitäisi valita, niin enpähän tiedä kummanko ottaisin. Maatiaiskissan kanssa tulisin luultavasti varmasti toimeen luonteenpiirteiden osalta, hienostokissa olisi taas pantavamman näköinen mutta luonteiden yhteensopivuus saattaisi olla isompi kysymysmerkki. Jos jotenkin saisi yhdistettyä toisen luonteen ja toisen ulkonäön, niin silloin oltaisiin kyllä aika lähellä rotukissaa, jonka kanssa voisi hieman hieroa lähempää tuttavuutta.
Ai niin. Tänään näyttää kalenterin mukaan olevan minun nimipäivä. Jipiii...
Jos noista kahdesta pitäisi valita, niin enpähän tiedä kummanko ottaisin. Maatiaiskissan kanssa tulisin luultavasti varmasti toimeen luonteenpiirteiden osalta, hienostokissa olisi taas pantavamman näköinen mutta luonteiden yhteensopivuus saattaisi olla isompi kysymysmerkki. Jos jotenkin saisi yhdistettyä toisen luonteen ja toisen ulkonäön, niin silloin oltaisiin kyllä aika lähellä rotukissaa, jonka kanssa voisi hieman hieroa lähempää tuttavuutta.
Ai niin. Tänään näyttää kalenterin mukaan olevan minun nimipäivä. Jipiii...
16.5.2015
Ohi kulkiessa
Kun liikkuu paikasta A paikkaan B, niin matkalla pisteiden välissä näkee aina kaikenlaista, vaikkapa pisteen C. Joskus se piste C saattaa kiinnittää huomion niin, että se jää jostakin syystä pyörimään mieleen, yleensä kuitenkin vain lyhyeksi aikaa. Joskus käy niin, että myöhemmin, ehkä hyvinkin pitkän ajan jälkeen, tämä piste C tulee elämässä vastaan jollakin toisella tavalla. Muutama tapaus, jotka ovat jääneet mieleeni vuosien varrelta...
Tämän ensimmäisen olen ehkä saattanut kertoa täällä aikaisemminkin mutta menkööt nyt toisen kerran, jos niin käy. Vuosia sitten entisellä työskentelypaikkakunnalla ajaessani pyörällä aamulla töihin huomioni kiinnittyi kerrostaloon, joka oli juuri rakennettu. Talon takapihalla kasvamaan laitettu ruoho alkoi vasta orastamaan ja yhden asunnon ikkunasta näkyi pöydän ääressä aamupalaa syövä pariskunta. Tuolloin ohikulkiessani mietin, että minkälaista olisi asua tuollaisessa melko uudessa talossa. Kaksi vuotta tuosta hetkestä eteenpäin asuin itse tuossa talossa.
Kun olin pieni piltti (ja vuosien kuluessa vähän isompi) ja käydessämme vanhempien kanssa mummolassa, ajoimme matkalla mummolaan aina yhden aidatun paikan ohi. Pienellä lapsella kun on utelias mieli, niin tämän paikan ohitusta aina odotti, koska siellä näkyi aina kaikkea mielenkiintoista. Siinä kohdalla ollessa sitä paikkaa aina yritti katsella melkein nenä kiinni lasissa niin pitkään kuin mahdollista, jotta ehtisi ahmia silmillään sen kaiken mielenkiintoisen. Nyt vuosia ja vuosia myöhemmin minulle on annettu nykyisten työtehtävien takia avain, jolla pääsen tuonne aidatulle alueelle. Voin sanoa, että se uteliaisuus sieltä lapsuudesta on edelleenkin tallessa ja odotan mielenkiinnolla, että pääsen kiertelemään alueella enemmän.
Viimeinen tapaus ei ehkä ihan putoa tuohon A-C-B -malliin, mutta riittävän lähelle. Olen nimittäin käynyt tuossa pisteessä C vuosia aikaisemmin. Tämä piste C on asuinpaikkani ja nykyisen työpaikan välissä ja nyt kuljen siitä aina ohi töihin mennessä ja töistä tullessa. Ja ainakin tähän päivään mennessä, kun olen tuon paikan ohi mennyt, niin joka ikinen kerta mieleen on tullut se vuosien takainen käynti tuossa talossa. Jaa, että mitäkö erikoista siinä? Se on se ainoa kerta, jolloin olen saanut olla toisen ihmisen läheisyydessä. Lieneekö kohtalon ivaa vai jotain muuta, että työmatkani kulkee nykyään tuon pisteen kautta...?
Tämän ensimmäisen olen ehkä saattanut kertoa täällä aikaisemminkin mutta menkööt nyt toisen kerran, jos niin käy. Vuosia sitten entisellä työskentelypaikkakunnalla ajaessani pyörällä aamulla töihin huomioni kiinnittyi kerrostaloon, joka oli juuri rakennettu. Talon takapihalla kasvamaan laitettu ruoho alkoi vasta orastamaan ja yhden asunnon ikkunasta näkyi pöydän ääressä aamupalaa syövä pariskunta. Tuolloin ohikulkiessani mietin, että minkälaista olisi asua tuollaisessa melko uudessa talossa. Kaksi vuotta tuosta hetkestä eteenpäin asuin itse tuossa talossa.
Kun olin pieni piltti (ja vuosien kuluessa vähän isompi) ja käydessämme vanhempien kanssa mummolassa, ajoimme matkalla mummolaan aina yhden aidatun paikan ohi. Pienellä lapsella kun on utelias mieli, niin tämän paikan ohitusta aina odotti, koska siellä näkyi aina kaikkea mielenkiintoista. Siinä kohdalla ollessa sitä paikkaa aina yritti katsella melkein nenä kiinni lasissa niin pitkään kuin mahdollista, jotta ehtisi ahmia silmillään sen kaiken mielenkiintoisen. Nyt vuosia ja vuosia myöhemmin minulle on annettu nykyisten työtehtävien takia avain, jolla pääsen tuonne aidatulle alueelle. Voin sanoa, että se uteliaisuus sieltä lapsuudesta on edelleenkin tallessa ja odotan mielenkiinnolla, että pääsen kiertelemään alueella enemmän.
Viimeinen tapaus ei ehkä ihan putoa tuohon A-C-B -malliin, mutta riittävän lähelle. Olen nimittäin käynyt tuossa pisteessä C vuosia aikaisemmin. Tämä piste C on asuinpaikkani ja nykyisen työpaikan välissä ja nyt kuljen siitä aina ohi töihin mennessä ja töistä tullessa. Ja ainakin tähän päivään mennessä, kun olen tuon paikan ohi mennyt, niin joka ikinen kerta mieleen on tullut se vuosien takainen käynti tuossa talossa. Jaa, että mitäkö erikoista siinä? Se on se ainoa kerta, jolloin olen saanut olla toisen ihmisen läheisyydessä. Lieneekö kohtalon ivaa vai jotain muuta, että työmatkani kulkee nykyään tuon pisteen kautta...?
10.5.2015
Hyvää seksiä
Sattuipa taas nettiä selatessa eteen naisen ihmettelyä seksistä...
Luultavasti mies on voinut tuolla hetkellä ajatella jotakin seuraavanlaista:
maksalaatikkoa, maksalaatikkoa, maksalaatikkoa...
Ai miksi? No siksi, jotta ei laukeaisi niin nopeasti painaessaan tiukkaa teinipiparia.
Ehkä se seksi on hyvää miesten mielestä siksi, että he ajattelevat alapäällään. Eihän siitä nyt tulisi yhtään mitään, jos päässä pyörisi koko aika tuollainen litania ajatuksia.
Joten naiset: keskittykää enemmän alapäähän, vähemmän yläpäähän.
(Ja näitä vinkkejä lukiessa kannattaa muistaa se minun tilanteeni ja ei ehkä ottaa kaikkea niin todesta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin sanon, jne.)
Jos nainen (en suinkaan puhu nyt itsestäni....) ehtii miettiä seksin aikana muunmuassa näitä asioita;
Vittu en oo sheivannut.
Sattuukohan tää sänki sitä ?
Ai saatana tää sänki sattuu mua.
Mikä tää haju on ?
Kuuleekohan sen veli ?
Millonkohan sen veli on ite saanu seksiä ?
Ei vittu sen veli on tossa seinän takana.
Miks tää alku on aina näin kankeeta ja vaikeeta ?
Miks meitä aina naurattaa kun aletaan panemaan ?
Onkohan se ihan normaalia ?
Hei oikeesti tuleeks tää haju musta ??
Miltähän näytän sen mielestä kun oon tässä päällä.
Ei hitto miks mietin nyt mua hävettää.
Haluun pois tästä päältä ratsastamasta.
Älä koske sun säärillä sen ihoon se varmaan kuolee siitä pistelyn tuottamasta kivusta.
Ei hitto näytän läskiltä tässä asennossa.
ALKAAKO MULLA MENKAT?????
Tuntuu ihan siltä että alkaa menkat.
Kuolen häpeästä jos mulla alkaa menkat, häivyn tosta ovesta enkä tuu enää ikinä takas.
Heehee ton ilme näyttää vähä hassulta.
Pakko mennä lääkäriin jos tää haju tulee musta.
Älä kato silmiin ku se alkaa naurattaa.
Mitä ihmettä mä teen mun käsillä ?
O-ou, pimppipieruasento !!!
Huh ei pimppipieruja.
Onkohan mulla toi lihaskunto missä kunnossa, koitetaas puristaa.
Okei kyl siel taitaa jotain puristusvoimaa olla.
Ai se on koht jo tulossa. Tää on kyl aika kestävä mies, pisteet sille.
ja mies silti kehuu seksiä hyväksi......
Olen sanaton.
Luultavasti mies on voinut tuolla hetkellä ajatella jotakin seuraavanlaista:
maksalaatikkoa, maksalaatikkoa, maksalaatikkoa...
Ai miksi? No siksi, jotta ei laukeaisi niin nopeasti painaessaan tiukkaa teinipiparia.
Ehkä se seksi on hyvää miesten mielestä siksi, että he ajattelevat alapäällään. Eihän siitä nyt tulisi yhtään mitään, jos päässä pyörisi koko aika tuollainen litania ajatuksia.
Joten naiset: keskittykää enemmän alapäähän, vähemmän yläpäähän.
(Ja näitä vinkkejä lukiessa kannattaa muistaa se minun tilanteeni ja ei ehkä ottaa kaikkea niin todesta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, Älkää tehkö niinkuin minä teen vaan tehkää niinkuin sanon, jne.)
4.5.2015
Vappuplääh
Tuli vietettyä vappuviikonloppua kotonakotona vanhempien luona ja oli koko viikonlopun niin veto poissa. Mitä lie yleistä kevätväsymystä, kun ei ole kuitenkaan tullut tehtyä nyt mitään erikoisen rasittavaakaan, ihan vain normiarkea on ollut. Jokaisena päivänä väsytti niin paljon, että kesken päivän tuli otettua päiväunet ja jos illalla sattui katsomaan tylsää televisio-ohjelmaa, niin hyvin äkkiä alkoi pää nuokkua. Toisaalta samapa tuo oli nukkua, kun ei nuo kelitkään olleet mitkään parhaat (vesi-/räntäsadetta/kovaa tuulta).
Kun nyt muutosta ja työpaikan vaihdosta on kulunut hieman reilu kuukausi aikaa, niin olen huomannut yhden asian muuttuneen. Ennen tätä muutosta perstakahikilässä ollessani minulla oli koko aika sellainen olo, että täältä on päästävä pois. Ei se mitenkään koko aika aktiivisesti ollut mielessä mutta kuitenkin jonkinlainen apina oli koko aika selässä kannettavana. Nyt kun olen täällä missä haluankin olla, niin se apina on hävinnyt kokonaan selästä ja on sellainen jollain tapaa keveämpi olo. Ei tarvitse enää hötkytä minnekään vaan voi ihan kaikessa rauhassa lässähtää aloilleen ja keskittyä johonkin muuhun, vaikkapa siihen asunnon etsimiseen.
Kun nyt muutosta ja työpaikan vaihdosta on kulunut hieman reilu kuukausi aikaa, niin olen huomannut yhden asian muuttuneen. Ennen tätä muutosta perstakahikilässä ollessani minulla oli koko aika sellainen olo, että täältä on päästävä pois. Ei se mitenkään koko aika aktiivisesti ollut mielessä mutta kuitenkin jonkinlainen apina oli koko aika selässä kannettavana. Nyt kun olen täällä missä haluankin olla, niin se apina on hävinnyt kokonaan selästä ja on sellainen jollain tapaa keveämpi olo. Ei tarvitse enää hötkytä minnekään vaan voi ihan kaikessa rauhassa lässähtää aloilleen ja keskittyä johonkin muuhun, vaikkapa siihen asunnon etsimiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
