OooOOh ja AAAH! Ensimmäinen virallinen lomapäivä menneillään. Tässäpä sitä pitäisi sitten harrastaa neljä viikkoa joutenoloa tai jotakin vastaavaa. Vaihdan maisemaa taas joksikin aikaa, niin blogikin hiljenee. Blogin asiakaspalvelu palvelee myös loman aikana päivystämällä satunnaisesti sähköpostia. Hmmm... Sähköpostista puheen ollen tuli mieleen yksi jännä homma. Blogi on ollut pystyssä jo lähes neljä vuotta mutta kukaan ei ole koskaan uskaltanut lähestyä tuona aikana sähköpostilla. Pitänee varmaan päästää sekin asiakaspalvelija loman viettoon ettei tarvitsee tyhjää sähköpostia valvoa.
Joskus armeijassa ollessa marsittiin perjantaina VLV:n lähestyessä Lomille, lomille, muija joutuu koville! -tahtiin. Silloin nuorukaisilla oli varmaan jotkut asiat mielessä, jonka takia muija joutui koville. Nyt vanhempana tilanne lomien aikaan on varmaan samanlainen eli muija joutuu koville, mutta hieman eri syystä. Nyt lapsukaiset (mies mukaan luettuna) venyttävät muijan pinnaa, kun lomilla niiden touhuja joutuu sietämään 24h/vrk. Ei vain koske minua, ei silloin armeija-aikaan kuten ei myös nytkään vanhempana.
Hyvää kesää itse kullekin ja muistakaahan olla kiltisti.
30.6.2014
25.6.2014
Purulelu
Tulipahan tuosta mömmöm-jalkapallo-ottelussa sattuneesta puruepisodista mieleen uni, jonka näin su-ma välisenä yönä. Pohjustukseksi kerrottakoon ensin alle sellainen asia, että työelämässä minua ärsyttää yksi naispuoleinen henkilö, joka jättää aina vastuitaan hoitamatta tai sitten hoitaa ne ns. veltolla munalla heiluttaen, kun asiasta mainitsee. Eräänlainen ihan-sama-hällävälisti siis kyseessä. Noh, tässä unessa olin siis tekemisissä tämän kyseisen naisen kanssa. Tai en ollut, miten sen nyt ottaa. Nainen unessa ei ollut ollenkaan ko. henkilön näköinen (itse asiassa tämä nainen vaihtui kahdesti siinä unessa) mutta kuitenkin se oli hän. Hankala selittää. Siinä unessa sitten mainitsin tälle naiselle jotakin hänen ärsyttävyydestään ja rupesin alistamaan häntä seksuaalisesti. Laitoin hänet istumaan tuolille, kourin häntä ja purin myös niskasta. En purrutpurrut kuten polisiikoira puree iskiessään hampaansa hamppiin mutta purin tavalla, joka välittää viestin, että kuka on tilanteessa herrana.
Uni lopahti sitten tuohon puremiseen. Kuten tavallista, herään aina ennen kuin unessa alkaisi päästä tosi toimiin. Jäin vain miettimään tuotakin asiaa, että mitä se kertoo minusta. Joskus aikaisemminkin, kun olen ollut tekemisissä vastaavanlaisten mulkunluontoisten naisten kanssa, olen jälkikäteen herkutellut sellaisella ajatuksella, että saisi seksuaalisesti alistaa ja nöyryyttää näitä henkilöitä. Kertooko tuo sitten, että minulla on jonkinlainen alemmuuskompleksi vai jokin muu viritelmä, sitä en osaa sanoa.
Niin ja yksinäisille kokeilemisen arvoinen vinkki, joka tuli käytännössä testattua ja hyväksi havaittua: Nuku kätesi päällä niin, että herätessä kätesi on aivan tunnoton. Töki ja taputtele itseäsi tunnottomalla kädellä, tuntuu aivan sille kuin joku toinen henkilö koskettelisi sinua. Jännää!
Uni lopahti sitten tuohon puremiseen. Kuten tavallista, herään aina ennen kuin unessa alkaisi päästä tosi toimiin. Jäin vain miettimään tuotakin asiaa, että mitä se kertoo minusta. Joskus aikaisemminkin, kun olen ollut tekemisissä vastaavanlaisten mulkunluontoisten naisten kanssa, olen jälkikäteen herkutellut sellaisella ajatuksella, että saisi seksuaalisesti alistaa ja nöyryyttää näitä henkilöitä. Kertooko tuo sitten, että minulla on jonkinlainen alemmuuskompleksi vai jokin muu viritelmä, sitä en osaa sanoa.
Niin ja yksinäisille kokeilemisen arvoinen vinkki, joka tuli käytännössä testattua ja hyväksi havaittua: Nuku kätesi päällä niin, että herätessä kätesi on aivan tunnoton. Töki ja taputtele itseäsi tunnottomalla kädellä, tuntuu aivan sille kuin joku toinen henkilö koskettelisi sinua. Jännää!
23.6.2014
Muuttopuuhissa
Kun ei ole ollut ihmeellisempääkään tekemistä, niin olen hieman suunnittelut muuttoa. En vielä ole muuttamassa minnekään mutta maalailenpahan tässä piruja seinille. Jos se vaikka edistäisi työpaikan saantia, kun suunnittelee ensin muuttoa. Tai minun tapauksessahan siinä käy tietysti toisinpäin, eli kun suunnittelen tällaisia, niin se torppaa sitten työpaikansaannin. Nojoo, höpinäälöpinää... Mutta mittailinpahan aikani kuluksi kaikkien huonekalujen ja suurimpien esineiden mitat, jotta tietäisin miten paljon tavarat vievät tilaa. Kaikkinensa laskutoimitus antoi tilavuudeksi n. 7,5 m³. Huonekalut ja suurimmat pahvilaatikot mahtuisivat siis kuutioon, jonka sivun pituus olisi suunnilleen parisen metriä.
Loppujen lopuksi minulla ei ole paljoa sellaisia isoja huonekaluja/esineitä. Suurin taitaa olla sohva, sitten tulee sänky ja kirjahylly. Pöydät menee melko nätisti kasaan, kun niistä irrottaa jalat mutta tuoleja on useampia, niin myös ne vievät jonkin verran tilaa. Tietysti nuo tavarat vievät luonnollisesti enemmän kuin tuon 7,5 kuutioita, koska kaikkia tavaroita nyt ei pysty laittamaan päällekkäin. Ehkä paremmin tilan tarve havainnollistuisi, jos laskisi tavaroiden kuljetuksessa vaatiman pohjapinta-alan. Luulisin, että silloin tilavuus kasvaisi lähemmäs kymmentä kuutiometriä. Pitää varmaankin käyttää joku ilta tuohon muuttokuorman mallintamiseen ja sen tilavuuden optimoiseen, niin osaisi sitten varata oikean kokoisen kuljetusvälineen ja pakata vielä sen oikein, jos se päivä joskus vielä koittaa.
Pitäisi vielä jotenkin arvioida myös muidenkin pikkutilpehöörien siirtoon tarvittava laatikkomäärä. Arvelisin, että keittiötavaroista saattaa tulla aika monta laatikkoa, samoin kaikista kirjoista, mapeista yms. irtotavaroista. Vaatepuolen uskoisin saavani mahtumaan ehkä isoon laukkuun ja pariin isompaan reppuun, sillä nuo kantovälineet pystyy yleensä survomaan tehokkaasti täyteen vaatteilla, joita nyt en muutenkaan omaa mitenkään hirveästi.
Olen myös katsellut talojen myynti-ilmoituksia netistä ja tein myös hakuvahdin. Näkeepähän etukäteen minkälaisia taloja on myynnissä ja mihin hintaan. Yksi asia pisti muuten silmään aika räikeästi muutamista asuntoilmoituksissa olleista kuvista. Monessa kohteessa oli tehty jonkinlaista pientä pintaremonttia hiljakkoin ja vähän näytti siltä, että niillä on yritetty vedättää hintaa ylöspäin. Ja vielä kun tapettien, laatoitusten ja maalattujen seinien värimaailmat olivat näitä nykyajan trendipellevärejä (mustaa, paskanruskeaa, harmaata tai jotakin räikeää), niin se teki näistä kohteista entistä luotaantyöntävämpiä. Monesti päällimäiseksi jäi ajatus, että tosiaanko jotkut asustaa noin yrjönväriseksi sisustetuissa taloissa. Mieluummin ostaisin vaikka jonkin hieman nuhjuisemman asuinpaikan ja remontoisin siitä itselleni mieleisen kuin ostaisin tuollaisen vastauusitun muotiyrjötyksen, joka olisi pakko remontoida oman viihtyvyyden vuoksi.
Loppujen lopuksi minulla ei ole paljoa sellaisia isoja huonekaluja/esineitä. Suurin taitaa olla sohva, sitten tulee sänky ja kirjahylly. Pöydät menee melko nätisti kasaan, kun niistä irrottaa jalat mutta tuoleja on useampia, niin myös ne vievät jonkin verran tilaa. Tietysti nuo tavarat vievät luonnollisesti enemmän kuin tuon 7,5 kuutioita, koska kaikkia tavaroita nyt ei pysty laittamaan päällekkäin. Ehkä paremmin tilan tarve havainnollistuisi, jos laskisi tavaroiden kuljetuksessa vaatiman pohjapinta-alan. Luulisin, että silloin tilavuus kasvaisi lähemmäs kymmentä kuutiometriä. Pitää varmaankin käyttää joku ilta tuohon muuttokuorman mallintamiseen ja sen tilavuuden optimoiseen, niin osaisi sitten varata oikean kokoisen kuljetusvälineen ja pakata vielä sen oikein, jos se päivä joskus vielä koittaa.
Pitäisi vielä jotenkin arvioida myös muidenkin pikkutilpehöörien siirtoon tarvittava laatikkomäärä. Arvelisin, että keittiötavaroista saattaa tulla aika monta laatikkoa, samoin kaikista kirjoista, mapeista yms. irtotavaroista. Vaatepuolen uskoisin saavani mahtumaan ehkä isoon laukkuun ja pariin isompaan reppuun, sillä nuo kantovälineet pystyy yleensä survomaan tehokkaasti täyteen vaatteilla, joita nyt en muutenkaan omaa mitenkään hirveästi.
Olen myös katsellut talojen myynti-ilmoituksia netistä ja tein myös hakuvahdin. Näkeepähän etukäteen minkälaisia taloja on myynnissä ja mihin hintaan. Yksi asia pisti muuten silmään aika räikeästi muutamista asuntoilmoituksissa olleista kuvista. Monessa kohteessa oli tehty jonkinlaista pientä pintaremonttia hiljakkoin ja vähän näytti siltä, että niillä on yritetty vedättää hintaa ylöspäin. Ja vielä kun tapettien, laatoitusten ja maalattujen seinien värimaailmat olivat näitä nykyajan trendipellevärejä (mustaa, paskanruskeaa, harmaata tai jotakin räikeää), niin se teki näistä kohteista entistä luotaantyöntävämpiä. Monesti päällimäiseksi jäi ajatus, että tosiaanko jotkut asustaa noin yrjönväriseksi sisustetuissa taloissa. Mieluummin ostaisin vaikka jonkin hieman nuhjuisemman asuinpaikan ja remontoisin siitä itselleni mieleisen kuin ostaisin tuollaisen vastauusitun muotiyrjötyksen, joka olisi pakko remontoida oman viihtyvyyden vuoksi.
14.6.2014
Taantuma
Eipä ole ollut taas mitään kirjoittelemisen aihetta lähes kahteen viikkoon. Perusarki on mennä lössöttänyt eteenpäin omalla painollaan.
Töissä on pari viimeistä viikkoa mennyt seisokki otsassa. Olen joutunut paikkailemaan eräässä projektissa, jonka varsinaiseen kokoonpanoon en edes kuulu, yhden toisen työntekijän aikaansaannoksia ja voi hyvän tähden minkälaista se jälki on ollut! Jäljistä päätellen välillä töitä on tehty juosten kusten eli on ruikittu vähän sinne ja tänne ja välillä taas ei ole ajateltu ollenkaan eli ihan selkeitä virheitä ja puutteita aikaansaannoksissa. Muutamaan otteeseen olisi jo tehnyt mieli käydä heittämässä koko paska paperisilppurista läpi ja lyödä hanskat tiskiin mutta hammasta purren ja kiukkua niellen on vain täytynyt jatkaa tekemistä.
Välillä sitä miettii siinä työpöytänsä ääressä, että miten hyvin joissakin projekteissa on saatu sössittyä lähes kaikki enemmän tai vähemmän pieleen. Nytkin tuossa projektissa miehitys on aivan pielessä (suurin osa tekijöistä kokemattomia) ja henkilöitä on liian vähän. Siitä seuraa se, että aikataulut ovat alkaneet jäädä jälkeen ja on tullut taas kiirekiirehelevatankovakiire -efekti, josta on puolestaan taas seurannut se, että työn laatuun ei ole ehditty panostaa ja virheitä on alkanut löytyä sieltä ja täältä. Mutta en ota stressiä tuosta projektista, koska en ole siinä missään vastuussa, taputelkoot hommat kasaan miten pystyvät. Eli töissä aivan normipäiviä nollamotivaatiotasolla työskennellen.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla muuten päättyy hakuaika sinne yhteen työpaikkaan. Soittelin sinnekin ja eipä tuolta nyt mitään ihmeellistä tullut ilmi, kun työt olisivat hyvin pitkälti tätä samaa mitä nytkin. Tässä viikonlopun aikana olen ährännyt hakemusta kasaan ja laitan se sitten eteenpäin, onpahan sitten taas yritetty. On vain tässä käynyt mielessä sellainen ajatus, että mitäs sitten, jos en saa edes tätä paikkaa, johon minulla on sentään monta vuotta kokemusta. Voi luultavasti pälli levitä aika pahasti...
Jotenkin on ollut nämä viimeiset pari viikkoa sellaista vetelää odottelua. Arki-iltoina ei ole oikein tullut tehtyä mitään järjellistä, mitä nyt välillä kuntoilua ja tv-sarjojen katselua. Johtuneeko sitten tuosta kesäloman läheisyydestä, vähän sellainen outo odotteleva fiilis on ollut ilmassa. Pitäisi jaksaa vielä jotenkin nämä pari viikkoa ja sitten saisi taas hengähtää kuukauden. Mutta sitä odotellessa...
Töissä on pari viimeistä viikkoa mennyt seisokki otsassa. Olen joutunut paikkailemaan eräässä projektissa, jonka varsinaiseen kokoonpanoon en edes kuulu, yhden toisen työntekijän aikaansaannoksia ja voi hyvän tähden minkälaista se jälki on ollut! Jäljistä päätellen välillä töitä on tehty juosten kusten eli on ruikittu vähän sinne ja tänne ja välillä taas ei ole ajateltu ollenkaan eli ihan selkeitä virheitä ja puutteita aikaansaannoksissa. Muutamaan otteeseen olisi jo tehnyt mieli käydä heittämässä koko paska paperisilppurista läpi ja lyödä hanskat tiskiin mutta hammasta purren ja kiukkua niellen on vain täytynyt jatkaa tekemistä.
Välillä sitä miettii siinä työpöytänsä ääressä, että miten hyvin joissakin projekteissa on saatu sössittyä lähes kaikki enemmän tai vähemmän pieleen. Nytkin tuossa projektissa miehitys on aivan pielessä (suurin osa tekijöistä kokemattomia) ja henkilöitä on liian vähän. Siitä seuraa se, että aikataulut ovat alkaneet jäädä jälkeen ja on tullut taas kiirekiirehelevatankovakiire -efekti, josta on puolestaan taas seurannut se, että työn laatuun ei ole ehditty panostaa ja virheitä on alkanut löytyä sieltä ja täältä. Mutta en ota stressiä tuosta projektista, koska en ole siinä missään vastuussa, taputelkoot hommat kasaan miten pystyvät. Eli töissä aivan normipäiviä nollamotivaatiotasolla työskennellen.
Juhannuksen jälkeisellä viikolla muuten päättyy hakuaika sinne yhteen työpaikkaan. Soittelin sinnekin ja eipä tuolta nyt mitään ihmeellistä tullut ilmi, kun työt olisivat hyvin pitkälti tätä samaa mitä nytkin. Tässä viikonlopun aikana olen ährännyt hakemusta kasaan ja laitan se sitten eteenpäin, onpahan sitten taas yritetty. On vain tässä käynyt mielessä sellainen ajatus, että mitäs sitten, jos en saa edes tätä paikkaa, johon minulla on sentään monta vuotta kokemusta. Voi luultavasti pälli levitä aika pahasti...
Jotenkin on ollut nämä viimeiset pari viikkoa sellaista vetelää odottelua. Arki-iltoina ei ole oikein tullut tehtyä mitään järjellistä, mitä nyt välillä kuntoilua ja tv-sarjojen katselua. Johtuneeko sitten tuosta kesäloman läheisyydestä, vähän sellainen outo odotteleva fiilis on ollut ilmassa. Pitäisi jaksaa vielä jotenkin nämä pari viikkoa ja sitten saisi taas hengähtää kuukauden. Mutta sitä odotellessa...
4.6.2014
Vauhtia
Kun unohtui kirjoitella viime kirjoitukseen asioita, niin pitää hieman jatkaa taas. Kun laskut pitää maksaa, niin töissä pitää käydä saadakseen rahaa. Eli joutuu sitomaan itsensä sillä työsopimuksella työnantajaan eli käytännössä on sen työnantajan bitch, jolla ei juuri vapautta ole. Käytännössä vapauden työnantajasta saisi vain sillä, että olisi taloudellisesti riippumaton.
Tein laskentataulukolla pieniä laskelmia, jotta näkisi minkälaisella summalla pärjäisi lopun eläämäänsä ilman, että tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Lähtöolettamukseksi laitoin, että menot pysyvät samana vuodesta toiseen ja rahoille tulee vuodessa prosentti korkoa. Vuosittaisiksi menoiksi laitoin 25 k€, joka on minun mittapuussa aika paljon. Noilla olettamuksilla katsoin, että lähtösumman pitäisi olla luokkaa 1 M€, jotta rahat riittäisivät n. viidenkymmenen vuoden päähän. Jos taas korkoprosentti olisi 3,5, niin tällöin alkupääomaksi riittäisi vain 500 k€. Tuossa tapauksessa rahat riittäisivät vain n. 35 vuotta eli alkaisi olla vähän siinä ja siinä, että riittäisivätkö rahat aivan viimeisille elinvuosille. Tietysti silloin voisi pihistellä loppumetreillä tai vastaavasti voisi kuolla aikaisemmin pois. Luultavasti tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisempi, kun ottaa sen huomioon, että yksinäisen elinajan odote on lyhyempi.
Loppujen lopuksi tuo 500 k€ ei kuulosta mitenkään isolta mutta kuitenkin sen verran iso rahasumma on kyseessä, että ei sitä näillä palkoilla tienaa mitenkään edes 15 vuoden aikana. Noh, lottovoittoa odotellessa joutaa olemaan se työnantajan bitch.
Niin ja palatakseni vielä tuohon otsikkoon... Aamulla heräsin taas omia aikojani aivan liian aikaisin, joten myös työpaikalle tuli lähdettyä aikaisin. Siihen aikaan pyörätiellä ei ollut liikkeellä ketään muita kuin minä, kunnes yhden mutkan takana oli edessä yllättäen jänis (tai rusakko, en nähnyt kunnolla). Pitkäkorva lähti juoksemaan vauhdilla siihen suuntaan minne minäkin olin ajamassa pyörällä. Aloin polkea pyörällä raivokkaasti, jotta olisin saanut sen kiinni. Puppeli kuitenkin löysi jostain ihmeestä vielä nopeamman loikkarivaihteen enkä pysynyt enää perässä vaikka aika vauhtia poljin minäkin. Lopulta kilvanajo päättyi 100 m:n päässä siihen, että ketkale hyppäsi pusikkoon ja minä jatkoin taas normaalisti matkaani töihin. Nopeita ötököitä, kun ei edes pyörällä pysy perässä!
Tein laskentataulukolla pieniä laskelmia, jotta näkisi minkälaisella summalla pärjäisi lopun eläämäänsä ilman, että tarvitsisi tehdä päivääkään töitä. Lähtöolettamukseksi laitoin, että menot pysyvät samana vuodesta toiseen ja rahoille tulee vuodessa prosentti korkoa. Vuosittaisiksi menoiksi laitoin 25 k€, joka on minun mittapuussa aika paljon. Noilla olettamuksilla katsoin, että lähtösumman pitäisi olla luokkaa 1 M€, jotta rahat riittäisivät n. viidenkymmenen vuoden päähän. Jos taas korkoprosentti olisi 3,5, niin tällöin alkupääomaksi riittäisi vain 500 k€. Tuossa tapauksessa rahat riittäisivät vain n. 35 vuotta eli alkaisi olla vähän siinä ja siinä, että riittäisivätkö rahat aivan viimeisille elinvuosille. Tietysti silloin voisi pihistellä loppumetreillä tai vastaavasti voisi kuolla aikaisemmin pois. Luultavasti tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi todennäköisempi, kun ottaa sen huomioon, että yksinäisen elinajan odote on lyhyempi.
Loppujen lopuksi tuo 500 k€ ei kuulosta mitenkään isolta mutta kuitenkin sen verran iso rahasumma on kyseessä, että ei sitä näillä palkoilla tienaa mitenkään edes 15 vuoden aikana. Noh, lottovoittoa odotellessa joutaa olemaan se työnantajan bitch.
Niin ja palatakseni vielä tuohon otsikkoon... Aamulla heräsin taas omia aikojani aivan liian aikaisin, joten myös työpaikalle tuli lähdettyä aikaisin. Siihen aikaan pyörätiellä ei ollut liikkeellä ketään muita kuin minä, kunnes yhden mutkan takana oli edessä yllättäen jänis (tai rusakko, en nähnyt kunnolla). Pitkäkorva lähti juoksemaan vauhdilla siihen suuntaan minne minäkin olin ajamassa pyörällä. Aloin polkea pyörällä raivokkaasti, jotta olisin saanut sen kiinni. Puppeli kuitenkin löysi jostain ihmeestä vielä nopeamman loikkarivaihteen enkä pysynyt enää perässä vaikka aika vauhtia poljin minäkin. Lopulta kilvanajo päättyi 100 m:n päässä siihen, että ketkale hyppäsi pusikkoon ja minä jatkoin taas normaalisti matkaani töihin. Nopeita ötököitä, kun ei edes pyörällä pysy perässä!
2.6.2014
Ajan käyttöä
Viime kirjoituksen kommentit laittoivat ajatusrattaan liikkeelle. Ajatus lähti liikkeelle lähinnä siitä, kun oli puhetta laskujen maksuista ja siitä, miten jotkut pysyvät vuodesta toiseen huonossa työpaikassa.
Aloitetaan vaikka siitä työsuhteen perustasta eli työsopimuksesta. Siinä allekirjoittanut sitoutuu tekemään töitä työnantajalle ja työnantaja vastaavasti sitoutuu maksamaan palkkaa korvaukseksi työpanoksesta ja menetetystä ajasta.
Kun tarkemmin miettii tuota työsopimusta, niin loppujen lopuksi sillä on hyvinkin paljon ohjaavaa ja rajoittavaa vaikutusta työntekijän elämään ja ajankäyttöön. Äkkiä voisi kuvitella, että "Hei, se on vain 7,5 h, minkä teet töitä päivässä!", mutta ei se asia ole ihan noin. Loma-/vapaapäivien paikkoja ei voi valita mielensä mukaan vuoden aikana (toiveitahan voi aina esittää), nukkumaan on mentävä tiettynä aikana, jos mielii herätä virkeänä aamulla töihin ja kaikkea muuta sellaista ajankäyttöä rajoittavaa. Ja kun vielä tarkemmin miettii arkipäivän anatomiaa, niin päivästä kuluu aikaa muuhunkin toimeen, joka liittyy vahvasti työntekoon. Osa ajasta kuluu työmatkaan, osa ruokatuntiin ja osa vielä seuraavan työpäivän valmisteluun (eväiden teko, paidan silitykset, yms.).
Laskin, että vuonna 2014 minulla on työpäiviä yhteensä 251. Näistähän 25 päivää on lomaa (arkilauantait jätetty pois laskuista), joten varsinaisia päiviä, jolloin pitää olla työpaikalla, on kaikkiaan 226 kpl. Näistä kun laskee, niin prosentteina työpaikalla vietettyjen päivien osuus on 62 %.
Laskeskelin huvikseni myös miten minulla arkipäivä jakautuu ajankäytön suhteen. Tulen toimeen n. 7 h yöunilla ja aamu- ja iltatoimiin sekä ruokailuun (iltapäivä) minulla menee yhteensä pari tuntia. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että työmatkoihin kuluu päivässä vain yhteensä puoli tuntia. Muut "työsidonnaiset" tunnit ovat itse työnteko (7,5 h) ja ruokailu työpaikalla, sekä (vaikkakin kotona vietetyt mutta työn takia pakolliset) valmistautuminen seuraavaan työpäivään. Kaikkinensa näitä työsidonnaisia tunteja tulee yhteensä n. 9 h. Loppu on sitten vapaa-aikaa, jolloin voi vaikka venytellä pippeliä tai tehdä jotakin muuta yhtä kehittävää.
Ja vielä havainnollistavaa piirakkaa edellisistä luvuista:
Eli, työpaikalla pitää pyllerehtiä kaksi kolmasosaa vuoden päivistä ja näistäkin päivistä vapaa-ajan ja työajan suhde on enemmän työajan puolella. Ja suhde voisi olla vieläkin huonompi, mikäli asuisin jossakin helvetissä, jossa työmatkaan voisi kulua tunti suuntaansa. Lyhykäisyydessään voisi todeta, että töissä käyvän ihmisen ajankäytön sanelee hyvin pitkälti työ.
Ja entäs sitten vielä nämä työnarkomaanit, jotka jäävät tekemään vielä pitempää työpäivää tai tekevät töitä työmatkoillaan (ja vielä korvauksetta). Minua kyrsii monesti jo pelkkä tuo perustyöpäivä, saati sitten jos pitäisi tehdä pitempää päivää. Olen sen verran jyrkkä tuon oman vapaa-aikani suhteen, että minulla rukkaset tipahtaa lattialle melko lailla heti, kun kelloon on tullut työtunnit täyteen.
Kun tuo työ vie tällä hetkellä melko suuren osan elämästäni, niin mieluusti se työ saisi olla sellaista, että sitä tehdessä ei tarvitsisi olla pitkä ...rpä otsassa, lyhyempikin riittäisi.
Niin ja muuten kun tuli selvitettyä tuo työpäivien määrä, niin tässä yksi osasyy miksi syön työpaikalla omia eväitä enkä käytä lounasseteliä:
226 × 6,10 € = 1378,6 €
Yksinäinen saa ostettua tuolla rahalla kaupasta melko ison ruokasäkin.
Aloitetaan vaikka siitä työsuhteen perustasta eli työsopimuksesta. Siinä allekirjoittanut sitoutuu tekemään töitä työnantajalle ja työnantaja vastaavasti sitoutuu maksamaan palkkaa korvaukseksi työpanoksesta ja menetetystä ajasta.
Kun tarkemmin miettii tuota työsopimusta, niin loppujen lopuksi sillä on hyvinkin paljon ohjaavaa ja rajoittavaa vaikutusta työntekijän elämään ja ajankäyttöön. Äkkiä voisi kuvitella, että "Hei, se on vain 7,5 h, minkä teet töitä päivässä!", mutta ei se asia ole ihan noin. Loma-/vapaapäivien paikkoja ei voi valita mielensä mukaan vuoden aikana (toiveitahan voi aina esittää), nukkumaan on mentävä tiettynä aikana, jos mielii herätä virkeänä aamulla töihin ja kaikkea muuta sellaista ajankäyttöä rajoittavaa. Ja kun vielä tarkemmin miettii arkipäivän anatomiaa, niin päivästä kuluu aikaa muuhunkin toimeen, joka liittyy vahvasti työntekoon. Osa ajasta kuluu työmatkaan, osa ruokatuntiin ja osa vielä seuraavan työpäivän valmisteluun (eväiden teko, paidan silitykset, yms.).
Laskin, että vuonna 2014 minulla on työpäiviä yhteensä 251. Näistähän 25 päivää on lomaa (arkilauantait jätetty pois laskuista), joten varsinaisia päiviä, jolloin pitää olla työpaikalla, on kaikkiaan 226 kpl. Näistä kun laskee, niin prosentteina työpaikalla vietettyjen päivien osuus on 62 %.
Laskeskelin huvikseni myös miten minulla arkipäivä jakautuu ajankäytön suhteen. Tulen toimeen n. 7 h yöunilla ja aamu- ja iltatoimiin sekä ruokailuun (iltapäivä) minulla menee yhteensä pari tuntia. Olen siinä mielessä hyvässä asemassa, että työmatkoihin kuluu päivässä vain yhteensä puoli tuntia. Muut "työsidonnaiset" tunnit ovat itse työnteko (7,5 h) ja ruokailu työpaikalla, sekä (vaikkakin kotona vietetyt mutta työn takia pakolliset) valmistautuminen seuraavaan työpäivään. Kaikkinensa näitä työsidonnaisia tunteja tulee yhteensä n. 9 h. Loppu on sitten vapaa-aikaa, jolloin voi vaikka venytellä pippeliä tai tehdä jotakin muuta yhtä kehittävää.
Ja vielä havainnollistavaa piirakkaa edellisistä luvuista:
Eli, työpaikalla pitää pyllerehtiä kaksi kolmasosaa vuoden päivistä ja näistäkin päivistä vapaa-ajan ja työajan suhde on enemmän työajan puolella. Ja suhde voisi olla vieläkin huonompi, mikäli asuisin jossakin helvetissä, jossa työmatkaan voisi kulua tunti suuntaansa. Lyhykäisyydessään voisi todeta, että töissä käyvän ihmisen ajankäytön sanelee hyvin pitkälti työ.
Ja entäs sitten vielä nämä työnarkomaanit, jotka jäävät tekemään vielä pitempää työpäivää tai tekevät töitä työmatkoillaan (ja vielä korvauksetta). Minua kyrsii monesti jo pelkkä tuo perustyöpäivä, saati sitten jos pitäisi tehdä pitempää päivää. Olen sen verran jyrkkä tuon oman vapaa-aikani suhteen, että minulla rukkaset tipahtaa lattialle melko lailla heti, kun kelloon on tullut työtunnit täyteen.
Kun tuo työ vie tällä hetkellä melko suuren osan elämästäni, niin mieluusti se työ saisi olla sellaista, että sitä tehdessä ei tarvitsisi olla pitkä ...rpä otsassa, lyhyempikin riittäisi.
Niin ja muuten kun tuli selvitettyä tuo työpäivien määrä, niin tässä yksi osasyy miksi syön työpaikalla omia eväitä enkä käytä lounasseteliä:
226 × 6,10 € = 1378,6 €
Yksinäinen saa ostettua tuolla rahalla kaupasta melko ison ruokasäkin.
25.5.2014
Hakemuksia laitettu
Sain otettua itseäni sen verran niskasta kiinni nyt viikonloppuna, että sain tehtyä huikaisevat kaksi avointa hakemusta. Ensimmäinen lähti yhteen rekrytointifirmaan ja toinen lähti suoraan yritykseen, josta kirjoittelin jotakin aikaisemmin. Luultavasti yhtä tyhjän kanssa nuokin mutta onpahan taas yritetty. Kävi vielä niin, että unohdin ottaa työkoneelta perjantaina hakemustekstiä sisältäneen tiedoston matkaan, niin piti tänään sitten käydä tekemässä pyörälenkki työpaikan kautta. Melko hiostavaa toimintaa tässä kelissä vaikka yritin ajella mahdollisimman rauhallisesti. Tyhmästä/muistamattomasta päästä kärsi taas koko ruumis.
Perjantaina oli tullut hakuun yksi työpaikka. Hommat olisi ihan samoja mitä olen tehnyt nytkin ja toimiala myös. En tiedä sitten mitä teen tuon kanssa. Sen verran alan olla jo kuitenkin kyrsiintynyt näihin nykyhommiin, että voisi piruillessaan hakea tuota paikkaa. Sitä kautta olisi mahdollista saada muutosta paikkakuntaan, pientä vaihtelua asiakaskuntaan/työtehtäviin ja mahdollisesti ehkä myös palkkaankin. Samana kuitenkin mahdollisesti pysyisi nämä työn huonotkin puolet eli ainainen kiirekiirekovakiire, monta päällekkäistä projektia kerralla ja jos-ei-töitä-niin-kenkää-välittömästi. Lisäksi mahdollisia riskejä voisi olla uudet projektiääliöt ja mulkummat työkaverit. En tiedä, voisihan sitä tietysti laittaa hakemusta menemään ja jos kutsuvat haastatteluun, niin näkisipähän minkälaista touhu on siellä. Ja jos nähdyt/kuullut asiat ei miellytä, niin jättää leikin siihen.
Tehdäänpä pieni lomasääennusteveikkaus. Koska nyt toukokuussa on ollut ihan mukavia kelejä eli aurinkoista ja lämmintä, niin loma-aikaan eli heinäkuussa on tiedossa sateista ja kylmää. Näinhän tuo on aikaisemmin näyttänyt menevän. Ensi tiistaille ennusteet näyttivät lämpötilaksi vain paria kolmea astetta ja taisipa siellä olla räntätipan kuvakin joukossa. Jos jotain hyvää täytyy tuosta sanoa, niin onpahan ainakin sopiva juoksukeli, ei ole pelkoa ainakaan siitä, että pallit vaahtoutuisivat juostessa.
Perjantaina oli tullut hakuun yksi työpaikka. Hommat olisi ihan samoja mitä olen tehnyt nytkin ja toimiala myös. En tiedä sitten mitä teen tuon kanssa. Sen verran alan olla jo kuitenkin kyrsiintynyt näihin nykyhommiin, että voisi piruillessaan hakea tuota paikkaa. Sitä kautta olisi mahdollista saada muutosta paikkakuntaan, pientä vaihtelua asiakaskuntaan/työtehtäviin ja mahdollisesti ehkä myös palkkaankin. Samana kuitenkin mahdollisesti pysyisi nämä työn huonotkin puolet eli ainainen kiirekiirekovakiire, monta päällekkäistä projektia kerralla ja jos-ei-töitä-niin-kenkää-välittömästi. Lisäksi mahdollisia riskejä voisi olla uudet projektiääliöt ja mulkummat työkaverit. En tiedä, voisihan sitä tietysti laittaa hakemusta menemään ja jos kutsuvat haastatteluun, niin näkisipähän minkälaista touhu on siellä. Ja jos nähdyt/kuullut asiat ei miellytä, niin jättää leikin siihen.
Tehdäänpä pieni lomasääennusteveikkaus. Koska nyt toukokuussa on ollut ihan mukavia kelejä eli aurinkoista ja lämmintä, niin loma-aikaan eli heinäkuussa on tiedossa sateista ja kylmää. Näinhän tuo on aikaisemmin näyttänyt menevän. Ensi tiistaille ennusteet näyttivät lämpötilaksi vain paria kolmea astetta ja taisipa siellä olla räntätipan kuvakin joukossa. Jos jotain hyvää täytyy tuosta sanoa, niin onpahan ainakin sopiva juoksukeli, ei ole pelkoa ainakaan siitä, että pallit vaahtoutuisivat juostessa.
15.5.2014
Rassaavaa
Melko rassaavaa ollut taas viime aikoina tuon työnhaun suhteen. Olen yrittänyt kirjoitella "paperille" asioita itsestäni. Tavallaan eräänlaista esittelyä, jossa kerron kaiken osaamiseni ja sen mitä olen työelämässä tähän asti tehnyt ja minkälainen olen henkilönä. Ihan vain siksi teen tuota, että jos joskus taas eteen tulee sopiva työpaikkailmoitus, niin hakemukseen saa revittyä helpommin tekstit, kun ottaa ne tuosta esittelystä ja karsii hieman liikoja pois. Ja onpahan itselläkin pientä listaa siitä, että mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä. Nytkin tuli mieleen muutamia asioita mitä ei ole tullut niin aktiivisesti mietittyä, kun noita hakukirjeitä on tehnyt.
Välillä kirjoitus sujuu ja välillä takkuaa pahasti. Kirjoittamisen helppous näyttää riippuvan paljon siitä mistä kirjoittaa. Esimerkiksi tietokoneenkäyttötaidoistaan ja siitä, mitä on töissä tehnyt, on paljon helpompi repiä tekstiä kuin aiheesta "millainen henkilö olen". Omalle itselleen on niin sokea, että omista ominaisuuksistaan on vaikea kirjoittaa. Mieluummin ulkoistaisin tuon osion jonkun toisen kirjoitettavaksi mutta eipä sellaista mahdollisuutta oikein ole. Onneksi on sentään se yksi analyysi tai miksi sitä voisikaan sanoa, jonka tein silloin viime syksynä sen yhden työnhaun kohdalla, niin voi sieltä joitakin vinkkejä ja lauseen aiheita ottaa.
Kävin myös pari viikkoa sitten koulutustilaisuudessa, jonka aiheena oli työnhaku. Luennolla käsiteltiin työnhakua, hakemuksen tekoa ja työhaastattelua. Ihan hyödyllinen oli tuokin luento. Siellä puhetta kuunnellessa tuli pariinkiin kertaan mieleen, että on sitä taas menty perse edellä puuhun joidenkin asioiden kohdalla. En ole oikein osannut ottaa joitakin tiettyjä näkökulmia huomioon hakemuksia tehdessä. Näköjään niihin hakemuksiin olisi panostettava ihan eri tavalla, nyt olen tehnyt niitä vähän puolihuolimattomasti veltolla munalla heilutellen.
Tuli myös sellainen mieleen siellä luennolla, että miten samankaltaisia asioita löytyy työnhausta ja nettideittailusta. Ensin pitäisi etsiä mielenkiintoinen vastapuoli ja toisekseen olisi hyvä saada jostain hieman lisää informaatiota vastapuolesta. Eihän sitä huvittaisi haukata hatullista paskaa, varsinkin jos sellainen olisi vältettävissä kysymällä lisätietoja joltakin, joka tietää asioista enemmän. Seuraavaksi pitäisi jotenkin herätellä vastapuolen mielenkiinto kirjallisia taitoja hyväksi käyttäen, jotta saisi kutsun tulla esittelemään itseään oikeasti. Jos kaikki sujuisi hyvin, niin ehkä jonkinlainen sopimus voitaisiin solmia osapuolien kesken. Ja kun tietää miten takkuista ainakin minun kohdalla tuo nettideittailu on ollut, niin en kyllä ihmettele yhtään, että miksi tämä uuden työpaikan hakukin on sellaista tervanjuontia.
Loppuun pientä ihmettelyä, että osaavatkohan nämäkään työpaikkailmoituksia tekevät rekrytointifirmatkaan ihan kunnolla hommiaan. Lueskelin äskettäin seuraavanlaista ilmoitusta:
Etsimme nyt asiakasyrityksellemme diipadaapaa kokoaikaiseen työsuhteeseen!
...hakemusjorinaa...
Työmäärä: Kokoaika
Kesto: pp.kk.2014 asti
Siis mitä tuo kokoaikainen ilmoituksen alussa tarkoittaa, jos työsuhteella on selvä loppumispäivä? Minusta tuo on ihan yksinkertaisesti vain määräaikainen tehtävä. Ja tuokin ilmoituksen kohta työmäärä: kokoaika. Tarkoittaako se sitä, että töitä paiskitaan kokoaikaisesti kellon ympäri 24/7? Sviddu nämäkin rekrytoimistot saisivat ensin ottaa käsitteistä selvää ja vasta sen jälkeen kirjoittaisivat työpaikkailmoituksia. Tuollainen ilmoitus antaa melko hyvän kuvan toimiston osaamisesta tai lähinnä sen puutteesta (varsinkin kun saman firman tekemät muutkin ilmoitukset sisälsivät vastaavia pökäleitä).
Välillä kirjoitus sujuu ja välillä takkuaa pahasti. Kirjoittamisen helppous näyttää riippuvan paljon siitä mistä kirjoittaa. Esimerkiksi tietokoneenkäyttötaidoistaan ja siitä, mitä on töissä tehnyt, on paljon helpompi repiä tekstiä kuin aiheesta "millainen henkilö olen". Omalle itselleen on niin sokea, että omista ominaisuuksistaan on vaikea kirjoittaa. Mieluummin ulkoistaisin tuon osion jonkun toisen kirjoitettavaksi mutta eipä sellaista mahdollisuutta oikein ole. Onneksi on sentään se yksi analyysi tai miksi sitä voisikaan sanoa, jonka tein silloin viime syksynä sen yhden työnhaun kohdalla, niin voi sieltä joitakin vinkkejä ja lauseen aiheita ottaa.
Kävin myös pari viikkoa sitten koulutustilaisuudessa, jonka aiheena oli työnhaku. Luennolla käsiteltiin työnhakua, hakemuksen tekoa ja työhaastattelua. Ihan hyödyllinen oli tuokin luento. Siellä puhetta kuunnellessa tuli pariinkiin kertaan mieleen, että on sitä taas menty perse edellä puuhun joidenkin asioiden kohdalla. En ole oikein osannut ottaa joitakin tiettyjä näkökulmia huomioon hakemuksia tehdessä. Näköjään niihin hakemuksiin olisi panostettava ihan eri tavalla, nyt olen tehnyt niitä vähän puolihuolimattomasti veltolla munalla heilutellen.
Tuli myös sellainen mieleen siellä luennolla, että miten samankaltaisia asioita löytyy työnhausta ja nettideittailusta. Ensin pitäisi etsiä mielenkiintoinen vastapuoli ja toisekseen olisi hyvä saada jostain hieman lisää informaatiota vastapuolesta. Eihän sitä huvittaisi haukata hatullista paskaa, varsinkin jos sellainen olisi vältettävissä kysymällä lisätietoja joltakin, joka tietää asioista enemmän. Seuraavaksi pitäisi jotenkin herätellä vastapuolen mielenkiinto kirjallisia taitoja hyväksi käyttäen, jotta saisi kutsun tulla esittelemään itseään oikeasti. Jos kaikki sujuisi hyvin, niin ehkä jonkinlainen sopimus voitaisiin solmia osapuolien kesken. Ja kun tietää miten takkuista ainakin minun kohdalla tuo nettideittailu on ollut, niin en kyllä ihmettele yhtään, että miksi tämä uuden työpaikan hakukin on sellaista tervanjuontia.
Loppuun pientä ihmettelyä, että osaavatkohan nämäkään työpaikkailmoituksia tekevät rekrytointifirmatkaan ihan kunnolla hommiaan. Lueskelin äskettäin seuraavanlaista ilmoitusta:
Etsimme nyt asiakasyrityksellemme diipadaapaa kokoaikaiseen työsuhteeseen!
...hakemusjorinaa...
Työmäärä: Kokoaika
Kesto: pp.kk.2014 asti
Siis mitä tuo kokoaikainen ilmoituksen alussa tarkoittaa, jos työsuhteella on selvä loppumispäivä? Minusta tuo on ihan yksinkertaisesti vain määräaikainen tehtävä. Ja tuokin ilmoituksen kohta työmäärä: kokoaika. Tarkoittaako se sitä, että töitä paiskitaan kokoaikaisesti kellon ympäri 24/7? Sviddu nämäkin rekrytoimistot saisivat ensin ottaa käsitteistä selvää ja vasta sen jälkeen kirjoittaisivat työpaikkailmoituksia. Tuollainen ilmoitus antaa melko hyvän kuvan toimiston osaamisesta tai lähinnä sen puutteesta (varsinkin kun saman firman tekemät muutkin ilmoitukset sisälsivät vastaavia pökäleitä).
12.5.2014
Pyykkikonetta odotellessa
Pyykkikoneen ohjelman loppua odotellessa pelailin peliä 2048. Kymmenisen minuutin puolihuolimattoman ja agressiivisen hankauksen tulos oli 32240 (seuraava siirto kosautti pelin).
Työpaikalla peli on menossa huomattavasti pitemmällä. Kannettavassa on se hyvä puoli, että koneen voi pistää hibernate-tilaan, niin kaikki ohjelmat jää ennalleen. Muuten ei ko. pelisessio olisi päässyt etenemään pitkälle.
Ja piru periköön sen nimeltä mainitsemattoman bloggaajan, joka esitteli blogissaan heikkopäisille tämän koukuttavan pelin!
Työpaikalla peli on menossa huomattavasti pitemmällä. Kannettavassa on se hyvä puoli, että koneen voi pistää hibernate-tilaan, niin kaikki ohjelmat jää ennalleen. Muuten ei ko. pelisessio olisi päässyt etenemään pitkälle.
Ja piru periköön sen nimeltä mainitsemattoman bloggaajan, joka esitteli blogissaan heikkopäisille tämän koukuttavan pelin!
5.5.2014
Ylösalas
Olipahan taas tuo edellinen viikko mielialavaihteluiden puolesta melko "vuoristoinen". Syyksi siihen voi sanoa tuon torstaiksi osuneen vappupäivän. Keskiviikkona iltapäivästä oli hieman sellainen olo kuin on perjantaina (Jee, viikonloppu edessä!). Torstaina olo oli sitten samanlainen kuin lauantaina, tosin vain puolet päivästä. Illasta sitten oli jo sunnununtaitunnelmat (Prkln prkl, huomenna taas töihin). Perjantaina töissä taas ketutti ja ärsytti (yllättäen), kun piti vääntää rautalankaa sähköpostin välityksellä. Hermot loppuivat jossain vaiheessa ja lähdin tuntia aikaisemmin pois töistä helpotuksen huokauksen saattelemana asunnolle (Jee, viikonloppu edessä!). Lauantai ja sunnuntai menivät taas normisti eli sinne sunnuntai-iltapäivään asti ihan tyytyväisenä mutta sitten taas perjantain työkyrsimykset palasivat mieleen illalla (Prkln prkl, huomenna taas tappelemista töissä).
Eli tavallaan kaksi viikonloppua tuli vietettyä yhden hinnalla. Samanlainen olisi taas tiedossa kolmen viikon päästä, kun sattuu olemaan helatorstai. Jos vain työtilanne antaa myöten, niin otan perjantain vapaaksi ja vietän neljän päivän viikonlopun, että voi levätä hieman paremmin.
Eli tavallaan kaksi viikonloppua tuli vietettyä yhden hinnalla. Samanlainen olisi taas tiedossa kolmen viikon päästä, kun sattuu olemaan helatorstai. Jos vain työtilanne antaa myöten, niin otan perjantain vapaaksi ja vietän neljän päivän viikonlopun, että voi levätä hieman paremmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
