Päätä kuuseen

Ei ole tullut kirjoitettua mitään nettideittailusta sitten viime huhtikuun, koska sillä rintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Noh, nyt tammikuussa siihen tuli poikkeus. Yhdellä kertaa minua lähestyttiin viestillä ja toisella kerralla minä lähestyin viestillä.

Ensimmäisessä tapauksessa nainen lähestyi tyhjää (ei esittelytekstiä) profiiliani vain siksi, koska "synkkausprosentti" oli 100. Tai niin se ainakin hänelle oli näyttänyt, minulla oli ihan toinen lukema. Lähetetty viesti oli lyhyt ja en sen perusteella odottanut mitään ihmeellistä. Vastasin ja sain toisen hyvin lyhyen viestin takaisin, josta jo näki, että tästä ei tule nyt hevon *krhm*akaan. Laitoin vielä lyhyen lauseen vastaukseksi ja siihen loppui sekin viestintä.

Toisessa tapauksessa bongasin toisaalta netistä yhden ilmoituksen. Se oli sopivan lyhyt, ytimekäs ja kun satuin sopimaan vielä "haarukkaan", niin kirjoittelin viestiä. Tein vastauksen vähän samalla tyylillä kuin ilmoituskin oli tehty ja pistin sitten sen menemään. En kohdistanut mitään toiveita tuohon, koska monesti on saanut laittaa viestiä ilman, että vastausta on tullut takaisin. Puolen tunnin päästä viestini lähettämisestä lätkähti housuuni melkein puolen kilon savijötkäle, kun säikähdin sähköpostiohjelman kilauttamaa merkkiääntä vastaanotetun viestin merkiksi. Noh, vähän taas viestin vaihtoa ja kohta typykkä pyytää kuvaa. Laitan sellaisen menemään ja kohtapuoliin tuleekin se odotettu "kivakiittieikiitos"-tyylinen viesti ja tämäkin kosahtaa sitten siihen, joka nyt ei kyllä yhtään ihmetyttänyt. Yleensä kuvan lähettämisen jälkeen viestittely 100 % tapauksista on loppunut siihen paikkaan.

Siinäpä taas ne minun jännääkin jännemmät seikkailut nettideittailun ihmeellisessä maailmassa.

PS. Ensi kirjoituksessa julkaisen oman kuvani ihan puhtaasti testausmielessä. Testataan ja katsotaan miten monta lukijaa sillä saa karkotettua.

Seinillä on korvat, osa 4

Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt, kun naapurin panoluukusta ei ole kuulunut mitään äännähdyksiä pitkään aikaan. Mietin jo sellaistakin, että on tainnut suhde lopahtaa. Kunnes eräänä tammikuisena yönä... Herään aamuyön tunteina herkästi kaikenlaisiin ääniin ja niin kävi nytkin, kello taisi olla puoli neljän maissa. Kun nukkumisesta sumenneet aivoni vähän heräilivät ja tunnistivat tuon naapurista kuuluneen äänen, niin siinäpä se vastaus minulla olikin siihen mieltä askarruttaneeseen hiljaisuuteen.

Muistin, että kirjoittelin juttua huhtikuussa, jossa mainitsin naapurin ääntelemisestä. Nyt ojennetaan ne pikku sormitöppöset suoraksi ja lasketaan: touko-, kesä-, heinä-, elo-, syys-, loka-, marras-, joulu- ja tammikuu. Kun tuokin aikajana täsmäsi, niin selvä homma. Tietäähän sen miten siinä käy, kun leikkii makkaran piilotusta. Lopputuloksena siitä on luonnollisesti sitten yöllä huutava sinappikone.

Hyvästit yöunille...

Hajoaa, osa 2

Tänään kirjoituksen aiheena ei ole arkikäytössä olevien esineiden hajoaminen vaan kirjoittajan hajoaminen.

Tänään töissä alkoi vaihteeksi taas v****aa kympillä projektiääliön takia. Olin viime viikolla yhden päivän koulutustilaisuudessa pois toimistolta. Laitoin työhuoneen oveen tästä lapun, merkkailin itseni poissaolevaksi sähköpostin kalenteriin ja yhteen toiseen paikkaan, jotta muutkin tietävät ja pistin vielä sähköpostiinkin automaattisen vastauksen, että olen pois toimistolta. Noh, tänä aamuna sitten projektiääliö tulee työhuoneeseeni ja alkaa ensimmäisenä mussuttaa siitä, että en ole kertonut hänelle siitä, että olen yhden päivän pois toimistolta (en ole edes mikään tilivelvollinen kertomaan tälle idiootille menojani, koska hän ei ole esimieheni). Itsehän tämä kokovartalokyrpä on pois toimistolta melkein joka viikko jonkun päivän mutta kenellekään hän ei siitä ilmoita, ei laita kokouksiaan kalenteriin näkyviin tai mitään muutakaan. Monesti on käynyt niin, että muut kyselevät tämän kyseisen vatipään olinpaikkaa tämän ollessa matkoillaan. Mutta annas olla sitten jos Herra Persnaaman Ylhäisyyttä ei käy henkilökohtaisesti informoimassa, että on päivän poissa, niin johan siitä alkaa vininä ja ulina.

Toinen hajotuksen aihe oli viime viikonloppuna ruokakaupassa. Olisin ostanut yhtä tuotetta mutta hyllyyn jäi sekin, kun katsoin hintalappua ja laskin, että paljonko tuotteen hinta oli noussut vuodenvaihteen jälkeen. Laskutoimitus kertoi hinnan nousseen sen 15 %! Satuin sitten tuona viikonloppuna järjestelemään yhtä laatikkoa, josta löysin kuitteja viime vuosilta (kunnon hamsteri tallettaa kaiken talteen). Niitä vanhoja kuitteja selatessa sattui yhdestä kuitista silmään tuon tuotteen hinta useamman vuoden takaa. Silloinen hinta oli huomattavasti pienempi ja päätin sitten kahlata vähän kuitteja läpi. Etsin joka vuodelta kuitin, josta löytyi tuo tuote ja pistin hinnan ylös. Naputtelin nämä tiedot Exceliin ja laitoin vertailun vuoksi taulukkoon myös palkkani kyseisiltä vuosilta. Laskin sitten tuotteelle ja palkalle vertailukelpoiset indeksit ja piirsin niistä alla näkyvän käppyrän.



Kuvaajasta näkee selvästi, että tuotteen hinta on yli kaksinkertaistunut(!) tuon ajanjakson aikana vaikka itse tuotteessa ei ole tapahtunut yhtään mitään muutosta, vuonna 2006 oli se sama paska siinä samassa paketissa kuin tänäkin vuonna. Palkka on tuona aikana noussut vain 50 % eli tältä osin elinkustannukset ovat kasvaneet kovemmalla vauhdilla kuin palkkani. Tuota käppyrää katsellessa huomaa, että vuonna 2011 tuotteen hinta on lähtenyt rajuun kasvuun. Sekin on selitettävissä sillä yksinkertaisella asialla, että tuona vuonna hallitus lätkäisi erinäisille asioille makeisveron ja siitä lähtien on sitten veroja korotettu. Niin ja huomautettakoon, että tuo tuote ei ole mikään makeinen vaan juoma, jota ei voi edes rinnastaa miksikään makeiseksi, limppariksi tai vastaavaksi.

Päätinpä sitten tehdä periaatepäätöksen, että tästä lähtien saa jäädä tuokin tuote minun puolesta hyllyyn, sillä pysyn hengissä ilman sitäkin. Nyt voikin sitten kysyä niiltä viisailta, jotka tuon makeisveron silloin säätivät, että kannattiko säätää se vero? Tuotteen jäädessä hyllyyn kauppias ei saa rahojaan, tuotteen valmistaja ei saa rahojaan ja valtiokaan ei saa verorahojaan. Ainoaksi voittajaksi tässä jää ympäristö, kun raaka-aineita menee vähemmän ja rekoilla kuljetettava tavaramäärä pienenee. Tosin pessimistinen realisti minussa sanoo, että tällä minun ostoboikotilla ei taida olla paskan väliäkään tässä maailman menossa, joten yhtä tyhjän kanssa koko asia.

Että tässäpä teille yhteisesti, projektiääliö, hallitus, poliitikot, virkamiehet ja päättäjät, terveisiä toimienne johdosta kuvan muodossa, jotta tyhmimmätkin teistä tajuaisivat sanomani.

Hajoaa

Tänään kirjoituksen aiheena ei ole kirjoittajan hajoaminen vaan arkikäytössä olevien esineiden hajoaminen. Joulukuussa tuntui, että moni pikku juttu hajoaa käsiin. Laskin, että ainakin viisi pientä esinettä tai osaa jostakin isommasta kokonaisuudesta hajosi tuon kuukauden aikana. Ja mikä ärsyttävintä, moni näistä osaosista oli sellaisia erikoisia, että niitä ei tavallisesta kaupasta löydä. Katselin mm. yhtä pienenpientä hajonnutta muovista osaa muutamasta paikasta mutta ei löytynyt. Jotain vähän samantyylisiä oli tarjolla mutta eivät ne olleet sopivia tässä tapauksessa. Tietysti jos olisi ostanut kokonaan uuden isomman kokonaisuuden, jossa näitä pikkukilkkeitä olisi ollut mukana, niin sitten kaikki olisi taas ollut ehjää. Mutta mitä helvetin järkeä siinäkään on, että pitäisi jonkun tuotantokustannuksiltaan kymmenen sentin muoviosan takia ostaa kymmenen kertaa kalliimpi kokopaska.

Saisi yleistyä tuo 3D-tulostus vauhdilla, niin voisi tarvittaessa itse tulostella tuollaisia pikkuhärpäkkeitä hajonneiden tilalle. Sitä odotellessa täytyy tyytyä arkisempiin ratkaisuihin. Yhtä tavaraa kursin kokoon rautalangalla ja toisen esineen tein uusiksi puusta. Kolmannen kohdalla apu löytyi roskiin menossa olleesta jäykästä ja läpinäkyvästä muovipakkauksesta (siis sellaisesta, jossa se muovi on niin sitkeää, että sitä tuotetta paketista ulos otettaessa se pakkaus irvistelee ja nauraa sinulle ja sinun avausyrityksille päin naamaa). Näillä arkipäivän MacGyver-virityksillä on taas päässyt eteenpäin ja onpahan loppunut se asioiden epämääräinen roikkuminen ja kolina.

Lupauksia vuodelle 2014

En muista luinko jostain vai keksinkö vain omasta päästäni, mutta jos aikoo tehdä uudenvuoden lupauksia, niin ne lupaukset olisivat hyvä olla sellaisia, että ne ovat realistisia ja ne pystyy toteuttamaan helposti. Tuo ajatus mielessä ajattelin sitten tehdä jonkinlaisia lupauksia tälle vuodelle. Oikeastaan ne ovat ehkä vähän turhankin helppoja minut tuntien. Lupaukseni ovat siis tässä.

1) Lupaan olla fyysisesti koskematta vastakkaisen sukupuolen edustajia. Jos joku sukulaistäti (tai muu) ajaa minut nurkkaan ja pakottaa halaamaan, niin sellaisia ei lasketa. Myöskään käsipäiväätä eli tervehtimisiä ei lasketa tähän.

2) Vastapainoksi edelliselle, lupaan ajatella tänäkin vuonna kaikenlaisia hyvin epäsiiveellisiä ajatuksia niistä vastakkaisen sukupuolen edustajista, joita näen tässä jokapäiväisessä elämässäni.

3) Viimeisenä se kaikkein vaikein eli koetan pitää vuoden aika vähintään yhden sellaisen päivän, jolloin en puhu sanaakaan.

Siinäpä ne, näin pyörähtää taas tämä vuosikin käyntiin.

Seisahtuu

Tänään on päiväkin lyhyimmillään, kun on tuo talvipäivän seisokki. Jospa se taas tästä alkaisi valostua... Sattuu olemaan sopivasti nämä seuraavat pari viikkoa repaleisia työpäivien osalta, niin pidän lomat ja muutama muun ylimääräisen vapaan tässä välissä pois. Blogi hiljenee nyt ennaltamääräämättömän pituiseksi ajaksi ja jatkuu taas ensi vuoden puolella.

Hyvää jou... no jotakin itse kullekin.

Jännän äärellä

Viimeisen kuukauden tai parin aikana avaruusrintamalla on ollut aika monta mielenkiintoista uutista tai tapahtumaa. ISON-komeetta pyyhkäisi maapallon ja auringon ohi, kiinalaisten luotain laskeutui viime viikonloppuna kuun pinnalle, Hubblen teleskooppi havannoi Jupiterin Europa-kuussa olevan suihkulähteitä, Marsissa on mahdollisesti virtaavaa vettä ja lisäksi tuonne planeetalle on ollut puheissa tehdä miehitetty avaruuslento joskus tulevaisuudessa. Niin ja saattaahan se maailmankaikkeus joskus romahtaa valonnopeudella kasaan... Tai sitten ei.

Onhan nuo huomattavasti mielenkiintoisempia aiheita kuin vaikkapa tällä viikolla uutisissa olleet... Hmm... Mitähän siellä on ylipäätään edes ollut... Tässä sen näkee. Viimeisen viikon ajalta ei juurikaan muistu mieleen yhtään mitään uutista Suomesta tai maailmalta, joka oikeasti olisi jäänyt mieleen sen mielenkiintoisuuden takia. Suurin osa on tainnut olla sitä perusmössöä mihin ei kiinnitä juurikaan mitään huomiota. Tai niin, tuli minulle nyt mieleen, että olihan sitä jotain juttua tästä autoverotuksen uudistamisesta. Tuokin uutinen ehkä jäi parhaiten mieleen sen takia, että asiassa on kyseessä satelliittipaikannuspohjaisesta verotuksesta ja yksityisyyden suojasta. Eli teknistä asiaa ja varsinkin tuo yksityisyyden suoja on lähellä minun sydäntä. Näin sivuhuomautuksena mainitsen, että ainakin omasta mielestäni tuollainen paikannukseen perustuva verotus alkaa mennä jo liian pitkälle ja kohti valvonta- ja kyyläysyhteiskuntaa, josta ei hyvä heilu. Mutta niin, kaikenkaikkiaan nuo avaruusjutut kutittelevat sopivasti mielikuvitusta ja jäävät siksi paremmin mieleen. Tässä jää ihan sellainen odottava tunnelma, että mitäköhän jännää uutista sieltä seuraavaksi pukkaa esille...

Joulukuun lyhyet

Nostelin eilen hieman tavallista painavampia painoja. Myöhemmin illalla meni sitten hartioiden seutu niin jumiin, että olo tuntui kuin olisi ollut humalassa. Päätä hieman pyörrytti ja kävellessä sai olla hieman varuillaan, että pysyykö sitä tolpillaan vai pimeneekö vintistä valot ykskaks. Nukkumaan ryhtyessä olo tuntui vain pahenevan. Kun heitin sänkyyn pitkäkseni, niin sitten se vasta tuntuikin, että pää alkaa pyöriä. Ei oikein uskaltanut liikahtaa mihinkään suuntaan, kun tuntui, että pieninkin liike saa aikaan pyörivän tunteen nupissa. Onneksi uni tuli äkkiä, niin ei tarvinnut kärsiä enää öklöstä olosta. Aamulla sentään ei enää ollut huono olo. Nytkin kyllä hartioissa on vielä hieman sellainen tunne, että hieronta tekisi hyvää, mutta mistäs yksinäinen sitäkään saa. Toivottavasti saunan lämpö toisi vähän helpotusta tuohon hartoiden tukkoisuuteen.

Niin, olinkin jo melkein unohtanut koko asian eli se työhaastattelu, jossa kävin muistaakseni joskus lokakuun puolivälissä. Sain soiton viikon alussa ja työnantajalla oli kuulemma suunnitelmat muuttuneet matkan varrella, jonka takia oli hieman "venähtänyt" tämä prosessi. Mutta joka tapauksessa paskanko väliäkään tällä, kun minun kouraan jäi (taas kerran) Musta Pekka.

Kun on omissa oloissaan, niin on välttynyt aika hyvin kaikelta jouluhössötykseltä. Jos en kävisi joulun aikaan kaupassa tai vanhempien luona, niin tällöin välttyisin kokonaan joululta. Omassa kämpässä ei ole mitään koristeita enkä ole liiemmin pipareita tai torttuja leiponut, perus arkimeinigillä menen eteenpäin. Jotenkin koko joulusta on mennyt merkitys minun kohdalla. Ärsyynnyn vain, kun minulta tivataan vielä joululahjatoiveita vaikka ne muutaman toiveensa on jo kertonut. En tarvitse enää lisää tarpeetonta tavaraa tai ylipäätään mitään sellaista, jota en oikeasti halua. Tänään kaupassakin kuului joulupimputuksia kaiuttimista, niin teki mieli lähteä sieltäkin pois ja jättää ostokset tekemättä.

Niin tai olisi minulla tiedossa yksi "joululahja", jonka haluaisin...



...mutta saamatta jää tuokin.

Parisuhteellisen elämää

Voisin kuvitella, että parisuhteessa on seuraavanlaisia "jaksoja". Alkuvaiheessa parisuhdetta toiselle annetaan huomiota positiivissävytteisessä hengessä ("onpas sulla kivat tissit"). Ajan kuluessa ja arjen jyrätessä alkaa kuitenkin äänensävy kommenteissa muuttua ("vie nyt se roskapussi ulos"). Vähän samantapaista olen huomannut tapahtuvan omassa huushollissa. Joskus aiemmin kirjoittelin miten palovaroitin vislaili perääni, jos satuin kulkemaan ohi pyyhe lanteilla. Tänään taisi palovaroittimelta sitten tulla toisenlaista kommenttia. Tein lihaskuntoliikkeitä ja hiki ja kuumahan siinä touhussa tuli. Satuin olemaan taas siinä varoittimen välittömässä läheisyydessä, niin kohtahan se vinkula rupesi huutamaan. Ilmeisesti tällä kertaa vekotin ei antanut minulle huomiota lihaksikkaasta vartalosta (se kun oli vaatteiden alla peitossa) vaan uskoisin, että viesti oli tällä kertaa seuravaanlainen: "Mene nyt siitä muualle haisemaan!"

Niksivinkki

Viime viikolla kolahti postiluukusta Pirkka-lehti. Niksi-pirkassa oli seuraavanlainen vinkki:

Helppo tapa viestiä kumppanin kanssa! Sido tussi WC-rullan lähelle, niin voit istunnolla ollessasi kirjoitella rullassa olevalle paperille käytännöllisiä, hauskoja tai romanttisia viestejä.

Niksistä voi arvella, että sen on lähettänyt nainen. Miksikö? No siksi, että jos minun vessapaperirullaan olisi tullut tussilla joku viesti, niin saattaisin jättää siihen "vastauksen" ilman tussia ruskealla raidalla. (miehen logiikkaa)

Eli eipä tässä nyt ollut taas päätä eikä häntää...