Toisinto, osa 3

Tänään tein korjaavan liikkeen sen mäen päälle kapuamisen suhteen. Edellisestä kerrasta viisastuneena otin nyt kameran matkaan ja kapusin taas hiki hatussa mäen päälle. Vaikka tänään aurinko on pysytellyt koko päivän pilvessä, niin se ei kuitenkaan näkyvyyttä haitannut mäen päällä. Maisemat näkyivät edelleen selkeästi ja napsin niistä kameralla kuvia. Siellä aikani maisemia töllisteltyä päätin lähteä kiertelmään kameran kanssa kaupungille. Mäen päällä nimittäin tuli mieleen, että vaikka olen jo asunut pitempään tässä tuppukylässä, niin minulla ei ole minkäänlaisia valokuvia otettuna tästä paikkakunnasta.

Kiertelin sitten aikani pyörällä pitkin maita ja mantuja ja kävin ottamassa lähinnä maisemakuvia minua kiinnostavista paikoista. Lopulta koko reissuun meni aikaa kaikkinensa kaksi ja puoli tuntia, joten tulipahan sitten samalla hoidettua päivän kuntoilutkin alta pois. Ja mikäs siinä oli kierrellessä, kun ei ollut kiire minnekään ja kelikin oli sopivan viileä. Jotenkin kuitenkin nuo maisemat on mukavampia katsella suoraan paikanpäällä. Kun katselin reissun jälkeen kuvia tietokoneen näytöltä, niin jotenkin ne näyttivät valjuilta. Kuvista ei saa oikein minkäänlaista syvyysvaikutelmaa ja myöskään korkeuseroja ei hahmota kunnolla. Onhan se tietysti erilaista, kun silmä näkee lähes puolipallon alan ja valokuva on vain kapea ja litistetty näkymä tästä silmän näkemästä alueesta. Tiedä sitten miten erilaiselta jollakin laajakuvalinssillä otetut kuvat näyttäisivät.

Loppuyhteenvetona kuitenkin voisi sanoa, että tuo pyöräretki oli erittäin mukava. Tuli katseltua paikkoja ihan uusilla silmillä ja näin myös yhden toisenkin paikan, jota on tehnyt mieli käydä katsomassa. Varmaan tulevaisuudessa tulen tekemään lisää tämänkaltaisia reissuja, sillä eräs puolisko tästä kaupungista on oikeastaan kokonaan näkemättä. Ei vain ole ollut yksinkertaisesti mitään asiaa sinne suuntaan, niin on jäänyt se alue ihan tuntemattomaksi.

Palaneen käryä

Töissä on (taas yllättäen) palanut käämit. Eilen aamulla projektiääliö tuli sössöttämään minulle, että yhdellä kollegalla on käynyt moka, joka nyt pitäisi korjata. Koska tämä kyseinen kollega on jo kesälomilla, niin paska laskeutui sitten minun pöydälle. Tehtävänantohan ei nyt ollut mikään kummallinen, sen pystyisi tiivistämään yhdellä lauseella seitsemään sanaan. Mutta voi #*¤#"¤!%!! miten "#%*?!!sti tuollainen pieneltä kuulostava asia voi teetättää töitä! Olen nyt pari päivää tehnyt muutoksia ja vieläkään en ole saanut sitä valmiiksi. Hyvällä tuurilla voin saada tuon valmiiksi ehkä huomenna mutta on todennäköisempää, että siihen menee vielä torstaikin.

Viimeviikkoinen karvas tappio ja tuollaiset yllämainitut paskansiivoamistehtävät ovat saaneet taas v-käyrän kohoamaan jyrkästi ja aggressiot kasvamaan aika paljon. Joskus tuolla työpaikalla vain tekisi mieli tarttua käsillä jotakin idioottia hartioista kiinni ja tintata polvella kulkusille niin paljon kuin jalasta vain lähtee. Ja tämän jälkeen sanoa "Ole hyvä, olet reilusti ansainnut tämän".

Ja vähän muutakin kuin työasioita... Kävin tänään taas juoksentelemassa pitkin katuja. Sattui olemaan sen verran viileä keli, niin ei tarvinnut hiota itseään läpimäräksi. On jäänyt nuo juoksut vähän vähemmälle näiden lämpimien kelien takia, viimeksi taisin käydä juoksulenkillä joskus toukokuun alkupuoliskolla. Olisin voinut kuvitella, että tuollaisen kuukauden mittaisen tauon jälkeen juokseminen olisi käynyt enemmänkin jalkoihin mutta tätä ei kuitenkaan onneksi tapahtunut. Parempi siis näin ja toivottavasti tällaisia viileitä päiviä olisi aina silloin tällöin, niin juoksukunto pysyisi paremmin yllä.

Toisinto, osa 2

Tällä kertaa toisinto ei tarkoita pyöräretkeä eikä mitään muutakaan positiivista. Tuttu kuva antaa varmasti vinkkiä asiasta...



Tällä kertaa toisinnolla viittaan maaliskuiseen kirjoitukseen. Tänään sähköpostiin kolahti sellainen "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -tyyppinen viesti sieltä yrityksestä, jossa kävin työhaastattelussa. Vaikka odotukset eivät olleet kovin korkealla tuon työpaikan suhteen, niin aina tuo kieltävä vastaus on kuin bitch släp vasten kasvoja. Toisaalta harmitusta vähän pienentää se, että kun ajattelee, että valinnan ulkopuolelle jäi minun lisäksi kaksi muutakin haastatateltua (+ ne joita ei edes kutsuttu haastatteluun).

Ja pahinta ketutusta vähensi myös pyörälenkki erittäin mukavassa säässä tissireitillä. Tällä kertaa sentään liikkeellä oli ihan jotain tiirailtavaakin... 8)

Toisinto

Tämäkin viikonloppu oli vähän samankaltainen mitä viime viikonloppu, erityisesti tämä sunnuntaipäivä. Aamupäivä meni arkiaskareita tehdessä ja ne sain hoidettua puoleenpäivään mennessä. Sen jälkeen ei päiväohjelmassa ollut muuta kuin kuntoilua. Koska keli oli helteinen, niin päätin olla rehkimättä hullun lailla ja ajattelin tehdä hieman hupi- ja hyötykuntoilua. Vaikka olen asustellut tässä kaupungissa jo useamman vuoden, niin täällä on aika paljon sellaisia paikkoja, missä en ole liikkunut ollenkaan. Ajattelinkin nyt sitten ajella näitä tuntemattomammaksi jääneitä kaupunginosia, kun kerta kelikin oli helteisen suosiollinen.

Pakkasin pieneen laukkuun vedellä täytetyn juomapullon, otin opaskartan matkaan ja lähdin ajelemaan pyörällä kaupungille. Matkalla näin useammankin uimarannan ja kaikilla näistä oli paljon porukkaa. Mikä nyt on tietysti ihan ymmärrettävää tämmöisillä keleillä. Matkan varrella oli myös yksi korkea mäki, jonka juurella olin ajatellut käydä kääntymässä. Paikan päälle saavuttuani katselin paikkaa ja siinä alkoi mieli muuttua. Tuollaisissa korkeissa nyppylöissä on minua kohtaan joku ihme vetovoima, sillä mäen juurelle päästyä alkoi heti tehdä mieli lähteä kapuamaan mäkeä ylös. Koska ei ollut kiire minnekään ja mäen päälle johti hyvä tie/polku, niin päätin poiketa suunnitelmista. Pienempää vaihdetta silmään ja pyörällä mäkeä suoraan ylös. Pääsin polkemalla hyvin yli puoleen väliä mäkeä, kunnes rinne jyrkkeni entisestään ja sora polun pinnassa muuttui niin irtonaiseksi, ettei pyörässä enää pito riittänyt. Loppumatka pitikin taluttaa pyörää ylös ja olisi ollut aika vaikeaa ajaa ylös asti, sillä välillä meinasi kenkäkin lipsua.

Kapuaminen mäen päälle kannatti, sillä sieltä avautui mukavat näköalat kaupungin suuntaan. Näkymä oli sellainen, jossa oli paljon silmäkarkkia. Metsää, vesistöä, taloja läheltä, kaukaa ja siltä väliltä. Juuri sellaista näkymää mitä saattaisin tuijotella pitkäänkin. Katselin nytkin maisemia varmaan 5-10 minuuttia ja jos minulla olisi ollut kiikarit käytössä, niin luultavasti olisin nököttänyt siellä mäen päällä huomattavasti pitempään. Niin ja harmituksekseni huomasin, että olisi pitänyt ottaa kamera matkaan, niin olisi saanut näppäiltyä maisemakuvia aurinkoisessa kelissä. No, onpahan ainakin hyvä syy lähteä tuonne uudestaan joku toinen viikonloppu.

Loppumatkan asunnolle päätin ajella tissireittiä pitkin. Se on siis sellainen reitti, jossa liikkuu aina paljon väkeä ja varsinkin kuumalla ilmalla sieltä voi bongata joskus ihan mukavan muodokkaita tapauksia. Ajankohta vain taisi nyt olla hieman huono, kun reitin varrelta ei juuri bongauspisteitä herunut. Asunnolle päästyä tuli katsottua kelloa ja reissuun oli mennyt kaikkinensa pari tuntia eli ihan hyvä kuntoilulenkki. Kaiken kaikkiaan taas mukava sunnuntaipäivä, voisi tehdä samanlaisen kierroksen joku toinenkin viikonloppu.

Mielikuvia puhelimessa

Tulipahan vain tuosta maanantaisesta työhaastattelusta mieleen eräs asia. Kun silloin aikaisemmin soittelin ja kyselin lisätietoja tuosta työpaikasta, muodostin mielessäni mielikuvan tästä luurin toisessa päässä olevasta henkilöstä pelkästään puheen perusteella. Mielessä muodostui kuva asiallisesta ja hommansa tietävästä henkilöstä. Haastattelun jälkeen saatoinkin sitten todeta, että tämä puhelimessa syntynyt mielikuva piti hyvin paikkaansa.

Vastaavasti muistui toinenkin samanlainen puhelimessa syntynyt mielikuva, kun tällä viikolla piti hoidella työasioita Luonnonraiskaajan edustajan kanssa sähköpostin välityksellä. Mieleen tuli elävästi viime syksynä käymäni puhelinkeskustelu tämän idiootin kanssa. En ollut vielä tuolloin nähnyt elävässä elämässä tätä kyseistä idioottia, mutta kuitenkin tuon puhelun perusteella muodostin erittäin negatiivisen mielikuvan hänestä. Joskus maaliskuussa jouduin käymään muiden kollegojen kanssa työmatkalla Luonnonraiskaajan luona ja samalla reissulla satuin näkemään tätä kyseistä henkilöä. Samalla sitten näin, että tässäkin tapauksessa aikaisemmin pelkästään puhelimen välityksellä syntynyt mielikuva piti paikkaansa. Jo pelkkä ulkoinen olemus (mm. takki auki keskellä kylmintä talvea, kengännauhat auki ja ihan liian pitkä TAKATUKKA) kertoi paljon ja myöskin käyttäytyminen näiden kollegoiden seurassa vahvisti käsitystä siitä, että tämä ko. henkilö on idiootti juntti, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä edes työasioissa.

Mutta mitä tässä nyt lopuksi voisi sanoa. Näköjään hyvin lyhyenkin puhelun perusteella toisesta voi tehdä yllättävänkin hyvin paikkaansa pitäviä päätelmiä.

Mennyttä viikkoa

Tänään oli se työhaastattelu ja sekin meni taas jotenkuten. Aina ne kyllä osaavat kaivaa jostain kantojen ja kivien alta sellaisia kysymyksiä, joihin ei ole valmistautunut ja ne sitten pääsevät hieman yllättämään. Nytkin tuli muutama sellainen ja siinä tietysti on vähän öönä. Jotain sönkkäystä niihin aina keksii mutta jälkeenpäin ajatellen niihin olisi voinut vastata jotenkin toisin. Muuten tuolla haastattelussa nyt ei mitään uutta ja yllättävää ilmennyt. Olin saanut tehtävistä oikean kuvan ilmoituksen ja puhelintiedustelun perusteella ja olisi ihan mielenkiintoistakin työtä. Ja kaiken lisäksi vielä hieman järkevämmin toteutettuna mitä nämä nykyiset hommat.

Nykyisistä töistä puheenollen... Viimeiset pari viikkoa on ollut taas sellaista rääppimistä, että hohhoi. Tekemistä olisi mutta kun ei tiedä oikein mistä laidasta aloittaisi. Nuo hommat on muutenkin niin sekavia ja kun aina ei ole tietoa kaikista asioista tai sitten vaatimukset vaihtuu kesken kaiken, niin väkisinkin siinä menee lukkoon. Edellisen viikon aikana en saanut juuri mitään aikaiseksi ja otsaan meinasi kasvaa sellainen pitkulan muotoinen pitkä asia. Ja pahasti näyttää sille, että sama tahti jatkuu tälläkin viikolla.

Viikonlopusta vielä sen verran, että molemmat päivät menivät varsin mukavasti. Lauantaina erityisesti olin jotenkin paljon tyytyväisemmällä mielellä mitä pitkään aikaan olen ollut. Sää oli oikein kesäinen, aurinkoa riitti ja lämpötila oli yli parinkymmenen asteen. Samalla oli myös mieluista tekemistä ja puuhailua, niin kaipa ne nuo selittävät tuon tyytyväisen ja iloisen mielen. Edes töissä tahmeasti mennyt viikko ei saanut pilattua tuota viikonloppua.

Hiljainen viikko

Mennyt viikko ja oikeastaan sitä edellinenkin viikko ovat olleet melko mitäänsanomattomia. Päivät ovat menneet tahdilla aamulla töihin - iltapäivällä pois töistä - ilta jotakin nyväystä - ja seuraavana päivänä uudestaan. Ehkä suurin uutinen koko menneen parin viikon ajalta oli se, että alkuviikosta soittivat sieltä paikasta, jonne olin tunkenut työhakemusta, ja kutsuivat työhaastatteluun. Ihmettelin suuresti kun kutsuivat, taitaa olla pulaa ammattitaitoisista henkilöistä, kun minuunkin yhteyttä ottivat. Siinäpähän sen taas näkee, että tuleeko siitä yhtään mitään, haastattelu olisi reilun viikon päästä.

Tuli mieleen tuosta työnhausta eräs asia. Varma merkki siitä, että on työskennellyt yhdessä yrityksessä jo liian kauan on se, että joutuu opastamaan kesätyöntekijöitä. Minun on pitänyt nakittaa ja paimentaa yhtä alaa opiskelevaa viimeiset pari viikkoa. Ihan hyvä toisaalta tuo, sillä kesäkissalla saa teetettyä pois ne pöydän kulmalla lojuneet hommat, joihin itsellä ei ole aika riittänyt muiden projektien takia. Viehän se tietysti aikaa, kun joutuu opastaamaan ja neuvomaan toista mutta parempi kuitenkin näin. Itse voin keskittyä tärkeämpiin asioihin ja kesäkissa saa kokemusta aloittelemalla helpoimmasta päästä töitä.

Lämpiemien kelien tullessa on tuo kuntoiluinto jotenkin hieman lopahtanut. Töiden jälkeen on aina veto vähän loppu ja muutenkin olo on veltostunut. Pitäisi varmaan vaihtaa juokseminen kesän ajaksi taas pyöräilyyn. Hikoilen liikkuessani nimittäin kuin pieni sika ja lämpimällä säällä vielä erityisen paljon. Pyöräillessä ajoviima viilentää mukavasti, kun taas juostessa olo tuntuu kuin olisi kananmunana kattilassa. Silloin kun lämmintä oli vain se 5 - 10 astetta, niin juoksu sujui mukavammin pitkillä housuilla. Nyt pitäisi jostain etsiä jonkinlaiset lyhyet juoksuhousut, jos aikoisi juoksennella lämpimillä ilmoilla. Yksi vaihtoehtohan saattaisi olla tuollainen Borat-tyyliinen asuste, tiedä vaikka naisetkin uskaltautuisivat lähestyä minua nähdessään komean runkoni.



Mutta jos nyt ei ehkä kuitenkaan...

Tviitustelua

Operaatio Puujalan päättymisestä on jo kulunut enemmän tai vähemmän vuosi. Vaikka aikaa on kulunut jo jonkin verran, niin pitää vielä palata asian tiimoilta kirjoittelemaan, koska eräs asia palasi kummittelemaan.

Eräässä kaupungissa, kauan kauan aikaa sitten vuonna 2011 syksyllä osallistuin Operaatio Puujalkaan. Tähän osallistui muitakin henkilöitä ja koska olen perusluonteeltani utelias, etsiskelin siihen aikaan netistä tietoa näistä operaatioon osallistuvista muista ihmisistä. Löysinkin sitten erinäisten mutkien kautta erään henkilön Twitter-sivun (vai miksi sitä nyt pitäisi sanoa?) ja seurailin pitkin vuotta tämän henkilön tviittauksia. Ajan saatossa huomasin, että tämän naispuoleisen henkilön ja samaan projektiin kuuluneen erään toisen miespuoleisen henkilön välillä oli tviittien vaihtoa. Otin sitten tämän miehenkin seurantaan ja seurailin näiden kahden henkilön viestejä.

Aikaa myöten minulle tuli näiden henkilöiden tviittauksia seuratessa jonkinlainen "kutina perseeseen", että näiden kahden välillä on nyt jotakin. Tviitit olivat luonteeltaan jotenkin kettuilevia mutta ei kuitenkaan mitenkään ilkeässä mielessä. Tuolloin minulla kävi mielessä, että pitäisi ihan piruillessaan kysyä heiltä, että onko heillä jonkinlainen teerenpeli käynnissä, kun kerta heitä aina satuin silloin tällöin näkemään. Kysymystä en kuitenkaan koskaan esittänyt.

Aikaa kului, operaatio päättyi. Kului lisää aikaa, kunnes pääsemme ajassa kuluvaan viikkoon.

Yhtenä normaalina tylsänä ja mitäänsanomattomana iltana päässäni olevaan harmaaseen massaan tuli ajatuksenpoikanen. Kun sillä hetkellä ei ollut tähdellisempääkään tekemistä, niin päätinpä tonkia taas vähän nettiä ja katsoa mitä tälle naiselle kuului. Seuraava kuvaa varsin hyvin sitä ilmettä sen jälkeen mitä ruudulta löysin.

o_O wtf

Eräältä sivulta huomasin, että nämä kaksi henkilöä olivat aloittaneet parisuhteen vuoden 2012 lopussa eli jo hyvän aikaa sitten, kun operaatio omalta kohdaltani päättyi. Toisaalta tuo asia herätti minussa hieman huvitusta, että olin aavistanut tuon asian oikein. Toisaalta taas minua ihmetytti se, että minä, sosiaalisesti tumpelo osasi aavistella muiden käytöksestä tuollaisen. Mutta ehkä siinä on auttoi se seikka, että nämä viestit olivat kirjallisessa muodossa. Luultavasti jos olisin oikeassa elämässä nähnyt näitä henkilöitä yhdessä vuorovaikuttamassa toistensa kanssa, niin en ole ollenkaan varma olisinko silloin havainnut mitään jänniteitä näiden välillä.

Ei tähän loppuun voi muuta todeta kuin, että ihmeellistä tämä elämä on...

Puhuva laatikko

Viikonloppuna lueskelin Tiede-lehden sivuilta uutista, jossa kerrottiin jonkun tutkijan tutkineen ihmisten reaktioita kommunikoiviin esineisiin.

Tutkijoiden mielestä koe osoitti ainakin alustavasti, että ihmiset ovat valmiita hyväksymään älykkäitä esineitä ja että pelkkä puhekyky saa esineen tuntumaan sosiaaliselta.

Laittoi vain mietittytämään, että minkälaiset fiilikset siitä tulisi, jos seinän raosta rahaa nostaessa pankkiautomaatti alkaisi kettuilla siitä, että tilin saldo alkaa lähestyä nollaa, tai että televisio tuskailisi, että taasko se katsoo tuota roskasarjaa.

Vappuna 2013

Tänä vuonna tämä vappu ei oikein osunut parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Oikeastaan kaikkein huonoin paikka arkipyhälle on tämä keskiviikko. Molempiin suuntiin on yhtä pitkä matka eikä huvittaisi tuhlata kahta vapaapäivää tuollaisen takia. Päivässä ei kerkiä käydä missään, niin on vain vietettävä tylsä päivä kotonaan.

Mutta joka tapauksessa, tänä vappuna...

1) Siivosin asuntoa.
2) Pesin koneellisen pyykkiä.
3) Katsoin kuusi jaksoa sarjan How I Met Your Mother ensimmäisestä kaudesta. Joka on muuten ihan hyvä ja hauska sarja näin ohimennen sanoen.
4) Kävin juoksemassa tunnin ja viisitoista minuuttia.
5) Söin yhden työpaikalta nyysityn munkin, joka ei ollut edes oikea vappumunkki. Tämä oli vain pyöreä ja nihkeä hillomunkki, kun oikea vappumunkki olisi ollut tyttömunkki, jossa on reikä keskellä.